search
top

Ohola, Oholiba ja Saarnaaja

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (58 votes, average: 3.41 out of 5)
Loading...

Tupa oli pimeä ja koruton. Muutamasta lampusta hehkuva valo ei yltänyt katon orsiin, kunhan niukasti valaisi pukkien varaan nostetut penkit, joille ovesta sisään tulevat pujottelivat. Miehet olivat tummissa sarkavaatteissa, jokaisella hiuksissaan jakaus keskellä päätä. Myös naisten pitkät hameet olivat tummat, jokainen hiussuortuva huivilla peitetty. Pariskunnat istuivat rinnakkain. Nuoret miehet jäivät takapenkeille, nuoret naiset tulivat useimmat eteen. Vaimeaa keskustelua, kukaan ei korottanut ääntään. Isäntämiehet vaihtoivat muutaman sanan puintitöiden aloittamisesta, mutta aihe ei nyt herättänyt suurta mielenkiintoa: ajatukset askartelivat muualla kuin maallisessa.

Kun tupa alkoi olla lähes täysi, talon isäntä tuli pöydän ääreen ja sytytti kaksi kynttilää, jotka valaisivat välissään olevaa paksua kirjaa. Sitten hän asettui seisomaan joukon eteen ja ehdotti virttä; aloitti sen rintatautisella äänellään. Muutama nainen yhtyi siihen. Sitten pikkuhiljaa miehetkin, ja kohta hidas, laahaava, mutta voimallinen veisuu täytti huoneen, Virren aikana viimeiset mattimyöhäiset pujahtivat porstuasta sisään ja jäivät istumaan ovenvieruspenkkiin. Viimeisen säkeistön aikana nurkassa olevan takan vieressä oleva ovi aukesi ja saarnamies astui nopein, varmoin askelin pöydän taakse. Hän oli väkevä ja tunnettu julistaja. Ei vain koko kylä tai koko pitäjä, vaan koko maakunta tiesi hänen saavan paatuneimmankin synnintekijän liikuttumaan ja huutamaan Herraa avukseen. Parilta emännältä vierähti kyynel poskelle jo veisuun viimeisten sävelten aikana.

Laulu taukosi ja tuvan täytti hiljaisuus, joka painoi kuin avionrikkojan ja huorintekijän omatunto. Saarnamies Svedberg -tai Veetperi, kuten kansa häntä kutsui- tarkasteli seurakuntaansa pitkään. Hänen silmänsä porautuivat hämärässä jokaisen läsnäolijan silmiin. Pimeimmässäkin loukossa istuva tunsi levottomana kuinka Veetperi on tunkeutumassa juuri hänen salaisimpiin ajatuksiinsa. Sitten Veetperi löi nyrkin pöytään:
-Te irstailijat ja huorimukset, te Baabelin portot ja kiimanne orjat! Luuletteko te pääsevänne kepulikonsteilla Herran kotiin?

Yksi naisista hyrskähti hiljaiseen itkuun. Saarnamies vilkaisi hänen suuntaansa. Nainen oli pienen torpan emäntä, saapunut seuroihin ilman aviomiestään, joka ei ollut uskossa vaan juomari. Saarnamies jatkoi. Hän kuvailee syntejä, joihin seurakunta on syyllistynyt, joko elämässään tai mielikuvituksessaan; syntejä joita kuulijat ovat tehneet tai niitä, jotka ovat vasta suunnitelmia tai haaveita. Hän kuvailee kaikille tuttuja paikkoja: kamarien päästävedettäviä sänkyjä, joissa isännät ovat könynneet emännän päälle; väentupien verholla peitettyjä kerrossänkyjä, joissa nukkuvien piikojen viereen rengit ovat hiipineet kun yö on laskeutunut; heinälatoja, joihin nuoret miehet ovat heinänteon jälkeen pujahtaneet ja kuivien heinien keskessä avanneet neidon sylin saastuttaen tämän hävyn vuodollaan. Välillä hän kuvailee muinaisen Israelin palatseja ja savimajoja, joissa Herran kansa on tehnyt syntiä ja rikkonut Jumalaa vastaan. Mielikuvat näistä paikoista olivat kuulijoilla kuitenkin hyvin selvät, vaikka kukaan läsnäolija ei ollut niitä nähnyt. Tämmöisiä taloja, jotka jokainen tuntee ulkopuolelta, mutta jotka hyvin harva on nähnyt sisältä, oli täälläkin: kirkonkylän kestikievari ja järven rannassa oleva Helsingistä tulleen taulumaalarin kivilinna, joissa kesäaikaan vietettiin rietasta menoa, juotiin viinaa ja ilkialastomat röökynät kirmasivat uimaan.

Takarivistä alkoi kuulua vaimea jyskytys. Joku löi hitaasti pieksujaan vuorotahdissa lattiaan. Kuului huudahduksia: “Herra Jeesus!” Nyyhkytyksiä.
-Heidän nimensä olivat: vanhemman Ohola ja hänen sisarensa Oholiba. He harjoittivat haureutta Egyptissä; nuoruudessaan he haureutta harjoittivat. Siellä heidä rintojansa likisteltiin ja heidän neitsyellisiä nisiänsä puristeltiin.

Kaksi naisista liikuttui. He alkoivat huudahdella ja väännellä käsiään. Joku purskahti äänekkääseen itkuun. Yhä useampi yhtyi jalkojen tömistelyyn

-Ja sinäkin isäntä, jonka vaimo on jo sinusta raskaana. Herra antoi sinulle vaimon pelloksi, johon sinä voit kylvää siemenesi. Mutta sinä tiedät, että Herra tarkoitti että kylvät vain jotta lisääntyisit ja täyttäisit maan. Vaimo jo sinun sikiötäsi kantoi kohdussaan. Et sinä jo hedelmöitettyyn maahan voi kylvää. Ja kuitenkin, iljetys, läähätit kuin koira kiimaisen nartun selässä. Helvetin tulessa sinä palat jos et parannusta tee.

Ensimmäisenä itkemään herahtanut torpan emäntä riuhtautuu ylös penkistä ja kiljaisee “”Kristuksen armon tähden!” Istuu sitten alas ja alkaa lyödä jalkojaan lattiaan. Veetperi jatkaa kuvailemalla Sodomaa ja Gomorraa; tulikiveä, joka polttaa Herraa vastaan rikkovat. Yhä useampi liikuttuu. Hän lukee pöydällä olevaa raamattua, mutta hänen ei tarvitse kuin vilkaista sanoja. Hän osaa ne ulkoa:
-Oholan minä annoin hänen rakastajainsa käsiin, Assurin poikain käsiin, joita hän oli himoinnut ja jotka olivat puristelleet hyänen neitsyellisiä nisiänsä ja vuodattaneet hänen ylitseen haureuttaan. He paljastivat hänen häpynsä ja ottivat hänen poikansa ja tyttärensä ja tappoivat hänet itsensä miekalla.

Veertperi kertoo paatuneille varatusta kohtalosta, Jumalan vihasta ja helvetin lieskoista. Hän palaa seurakunnan synteihin: paimenpoikiin, jotka harjoittavat iljetystä metsäniityllä lehmien ja lampaiden kanssa; talojen isäntiin, jotka ovat himoiten katsoneet kirkonkylän kestikievarin tarjoilijaa ja syyllistyneet Oonanin syntiin maalatut huulet mielessään; emäntiin, jotka ovat rikkoneet avion laukkuryssän lirkutuksen houkutuksiin antautuen; piikoihin, jotka ovat kesäyön hämyssä raottaneet luhtinsa ovea koputukselle ja raottaneet sitten jalkojaan hekuman huumassa.

Eturivissä rippikouluikäinen tyttö, jolla on pitkät silmäripset ja kyyneleitä poskilla, tuijottaa Veetpeeriä ja sopottaa katkeamattomasti: “Jeesusarmahdajeesusarmahdajeesusarmahda”. Veetperi tuijottaa häntä silmiin yhtä kiinteästi:
-Mutta hänen sisarensa Oholiba, vaikka näki tämän, oli himossaan vielä häntäkin riettaampi, kuin hänen sisarensa oli ollut haureudessaan. Niin Baabelin pojat tulivat ja makasivat hänen kanssaan hekumassa ja saastuttivat hänet haureudellaan, niin että hän saastui heistä.

Tyttö ei kestä enää Veetperin katsetta. Hän lyyhistyy kumaraan ja hautaa kasvonsa käsiinsa alkaen itkeä hillittömästi. Veetperi kääntyy katsomaan muuta seurakuntaa. Hänen on korotettava ääntään, jotta se kuuluisi, koska jalkojen töminä ja huudahdukset täyttävät nyt koko tuvan.
-Mutta kun hän paljasti haureutensa ja paljasti häpynsä, niin minun sieluni vieraantui hänestä, niinkuin minun sieluni oli vieraantunut hänen sisarestaan. Mutta hän yhä enensi haureuttaan ja hän sai himon heidän hekumoitsijoihinsa, joilla oli jäsen kuin aaseilla ja vuoto kuin orheilla.

Miltei koko seurakunta alkaa olla liikuttunut. Jalat tömisevät. Sekä miesten että naisten “Herra armahda” -huudot kaikuvat ulos asti. Osa naisista vingahtelee korkein kimein huudoin. Torpan emäntä on taas noussut seisomaan, ojentaa käsiään korkealle, huojuu silmät Veetperiin nauliutuneena. Ammolleen avautuneesta suusta purkautuu huuto: “Oooooooo-ooooo”. Veetperi vastaa hänen katseeseensa:
-Ja sinä etsit nuoruutesi iljettävyyttä, jolloin egyptiläiset puristelivat nisiäsi nuorekkaiden rintojesi tähden.

Nuori nainen puristaa silmänsä kiinni, tarttuu molemmin käsin päähänsä: “Kristus oi Kristus. Minä olen syntiä tehnyt. Kristus armahda”. Veetperi aloittaa virren voimakkaalla matalalla äänellään. Ensin siihen yhtyvät ne harvat, jotka eivät ole liikuttuneet. Sitten tömistelijät lopettavat yksi toisensa jälkeen jalkojensa liikeen ja yhtyvät virteen. Huudot alkavat vaimeta ja kohta koko väki veisaa sydämiensä pohjasta. Pitkäripsisen tytön silmiä peittää kyynelhuntu ja hän hymyilee onnellisena. Koko ajan veisaten Veetperi pujottelee penkkien välissä häntä kohti. Tytön ilme muuttuu hämmästyneeksi kun saarnaaja keskeyttää laulunsa ja kumartuu hänen puoleensa:
-Haluatko tunnustaa syntisi?

Tyttö nyökkää innostuneesti ja Veetperi sanoo hänelle vielä jotain. Sitten hän yhtyy uudelleen veisuuseen ja alkaa taas pujotella väkijoukossa. Nyt hän menee torpan emännän luo ja kysyy saman kysymyksen. Myös emäntä nyökkää ja Veetperi antaa hänelle saman ohjeen kuin tytölle. Sitten saarnaaja alkaa kulkea kohti takan vieressä olevaa ovea ja juuri kun virsi loppuu, hän poistuu tuvasta.

* * *

Kaikki olivat kuin lopen uupuneita, mutta heidän sielunsa täytti Jeesuksen ilo. Vain muutamia sanoja vaihdettiin. kukaan ei halunnut pilata Jumalan kosketuksen tuntua maallisilla puheilla. Naiset alkoivat siirtyä porstuan kautta pihalle. Miehet auttoivat talon isäntää penkkien ja pukkien kantamisessa ulos. Tyttö ja torpan emäntä ovat jääneet tupaan. Emäntä seisoi takan vieressä olevan ikkunan ääressä ja katsoo hämärtyvään kesäyöhön. Hän oli ryhdikäs, nainen parhaassa iässään. Kova työ ja jokavuotinen tiineys vetäisivät hänet kumaraan vasta muutaman vuoden päästä. Tyttö oli pöydän ääressä ja varovasti selasi pöydällä olevaa raamattua, halusi istua lukemaan kirjaa, muttei uskaltanut. Miltei kaikki penkit oli jo kannettu ulos. Talon emäntä asteli pöydän luo ja puhalsi kynttilät sammuksiin katsoen tyttöä kysyvästi. Tyttö havahtui, käveli ovelle, josta Veetperi oli poistunut ja meni siitä sisään. Torpan emäntä huomasi tytön poistumisen ja seurasi häntä heti.

Oven takana oli hämärä käytävä, suljettuja ovia muutamaan huoneeseen. Tyttö oli jo ehtinyt kauimpana olevan oven edessä seisovan Veetperin luo. Emäntä pysähtyi tytön rinnalle Veetperin eteen. Tämä katsoi tutkivasti kumpaakin. Sitten hän sanoi tytölle:
-Polvistu kunnes minä haen sinut. Tutkiskele syntejäsi sydämessäsi ja rukoile Herraa.

Tyttö laskeutui polvilleen käytävän lattialle ja ristii kätensä, sulki silmänsä. Huulet alkoivat muodostaa isämeitää. Veetperi avasi takanaan olevan oven ja nyökkäsi torpan emäntää astumaan sisälle. Huone oli talon isännän ja emännän makuukamari, jonka nämä olivat luovuttaneet saarnaajalle seurojen ajaksi. Kalustuksena vain leveä sänky ja yöpöydällä raamattu. Sängyn yläpuolella oli ryijy, jossa oleva kuva esitti ristiinnaulittua. Katosta roikkui öljylamppu, joka valaisi keltaisella valollaan emännän itkettyneitä kasvoja. Veetperi polvistui sängyn viereen, nojasi kyynärpäänsä sänkyyn ja risti kätensä. Hän viittasi emännän vierelleen. Tämä polvistui ja risti samoin kätensä. Veetperi alkoi rukoilla isämeitää ja emäntä yhtyi rukoukseen. Aamenen jälkeen Veetperi -pysyen edelleen polvistuneena ja kädet ristissä- kehotti emäntää kertomaan kuinka tämä on rikkonut Herraa vastaan.

Emäntä alkoi kertoa miehestään, joka on suruton ja juoppo. Lisäksi isäntä on kyltymätön kuin sonni. Hän on alituiseen vaatimassa emäntää paljastamaan häpynsä. Yöllä talon nukkuessa ja pellon laidassa kesken heinätöiden. Navetassa kantturoiden nähden ja saunassa kun kakarat ovat kylpeneet ja juosseet tupaan. Kerran jopa reessä matkalla joulukirkkoon. Tiineeksi on isäntä astunut hänet viisi kertaa (Herra on yhden lapsista ottanut), mutta isäntä ei välitä onko hän tiineenä vai ei. Aina vain haluaa emännän levittävän reisiään.

Veetperi kysyy miltä emännästä lihallinen yhteys tuntuu. Emäntä kertoo, että silloin kun isäntä on humalassa, häntä inhottaa. Mutta isäntä on humalassa vain silloin kun on keittänyt viinaa naapurin isännän kanssa. Useimmiten hän on selvin päin. Ja silloin -jos emäntä ei ole hirveän väsynyt- hän on oikeastaan pitänyt haureudesta aivan liikaakin. Joskus on paholainen kertakaikkiaan saanut hänet valtaansa ja haureus on saanut hänen ruumiinsa värisemään ja kouristelemaan ja hänen suustaan on tullut huutoa ja rivoja sanoja. Ja jälkeenpäin on tuntunut hirveän hyvältä ja raukealta.

Saarnaajaa pyytää kertomaan minkälainen on tilanne silloin ollut kun paholainen on vallannut emännän. Emäntä kertoo erään kerran tapahtuneen heinäpellolla. Veetperi vaatii kuulla yksityiskohtia ja emäntä kertoo kuinka isäntä oli riisunut hänen tissinsäkin paljaiksi ja astunut hänet sitten kuin sonni lehmän, ja vielä puristellut samalla nisiä koko ajan niinkuin Assurin pojat puristelivat Oholan nisiä. Veetperi kysyy onko emäntä silloin riisuutunut kokonaan alasti, heinäpellolla.
-Ei. Kusti avasi napit -tai oikeastaan minä ne avasin kun Kusti on niin kömpelö- tästä edestä niin että tissit tulivat näkyviin. Sitten Kusti nosti hameen vyötäisille.
-Sinä syntinen nainen. Itse avasit napit! Näytä kuinka sinä ne avasit.

Emäntä nousee sängyn päältä ja polvillaan seisten alkaa avata hameen etumuksen nappeja. Muutaman napin avattuaan hän vilkaisee arasti Veetperiä ja antaa käsien valahtaa sivulle.
-Tämä on syntiä.
-Mikään mikä tehdään Herran silmien alla ei ole syntiä. Herra tahtoo, että sinä näytät mitä sinä paholaisen riivaamana teit.

Nainen jatkaa nappien avaamista. Hänen avattuaan viimeisenkin, navan kohdalla olevan napin, Veetperi siirtää kankaan syrjään paljastaen raskaat, täydet nisät. Nännit ovat jäykistyneet ja toisesta tirskahtaa hiukan valkoista nestettä kun Veetperi ottaa rinnat kourakuppeihinsa.
-Tällä tavallako Kusti sinua nisistä puristeli.
-Kyllä se ensin vähän. Mutta minä aloin kouristella vasta sitten kun se likisteli niitä samalla kun se polki minua.

Nainen huokaa hiljaa kun Veetperi puristaa hellästi rintoja.
-Niinkuin lehmä sinä olit? Nelinkontinko? Näytä.

Emäntä kääntyy selin Veetperiin ja laskee kätensä lattialle.
-Oliko sinulla huivia päässä?
-Minä otin sen pois.
-Ota se nytkin pois. Nostitko sinä itse helman vyötäisille vai nostiko Kusti?
-Kusti nosti.

Nainen avaa toisella kädellään huivin solmun ja antaa huivin pudota lattialle ja pitkien tummien hiusten levitä kohti lattiaa. Hän odottaa jännittyneenä ja tuntee kuinka Veetperi kohottaa hameen helman ja paljastaa pyöreän takamuksen. Reidet ovat hieman harallaan ja niiden välissä on tuuhea pehko. Veetperi koskettaa sitä kädellään. Nainen vavahtaa.
-Koskiko Kusti sinua tähän.
-Koski.

Saarnaaja hieroo häpyä sormellaan. Sormi tulee heti märäksi. Veetperi nykäisee polvien alle jääneen helman vapaaksi ja käärii hameen emännän vyötäisille.
-Sinä olet syntiä tehnyt. Lue nyt kolme isämeitää. Hitaasti, ajatuksella, ja kovalla äänellä.
-Isä meidän joka olet taivaassa…

Veetperi avaa housujensa napit ja kaivaa esille tanakan elimen, jonka sinipunainen pää alkaa heti hakeutua emännän reisiväliä kohti.
-..anna meille meidän jokapäiväinen leipämme…

Saarnaajan toinen käsi kurottuu emännän tissille ja puristaa sitä kevyesti samalla kun toisen käden ohjaama kalu osuu keskelle karvamätästä. Torpan emäntä vavahtaa ja sotkeutuu rukouksessaan.
-…ja anna meille niinkuin mekin…anna meille anteeksi meidän syntimme…

Kanki työntyy syntisen naisen häpyyn.
-…niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet…

Toinenkin käsi kurottuu Baabelin porton ylävartalon alle ja alkaa leipoa maitoa tiukkuvaa rintaa. Saarnaaja soutaa hitaasti edestakaisin samalla kun katuva Ohola jatkaa rukoilemista rinnat heilahdellen Jumalan sanansaattajan määräämässä tahdissa.
-…äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta…

Emäntä pääsee ensimmäisen isämeitänsä loppuun ja aloittaa uudelleen alusta. Mätäs litsahtaa joka kerran kun saappaaton jalka uppoaa nivusia myöten. Saarnaaja alkaa puuskuttaa. Kun toinen isämeitä on lopussa, Veetperin auran edestakainen liike torpan emännän vaossa käy lyhyemmäksi ja yhä nopeammaksi. Samassa tahdissa emäntä lukee rukoustaan yhä nopeammin ja korkeammalla äänellä.
-…sillä Sinun on valtakunta, voima ja kunnia…

Saarnamies nytkähtää ja örähtää kylväessään Herran siemenen Kustin peltoon. Hän jännittyy liikkumattomaksi, polkaisee vielä kerran, toisen, kolmannen.
-…iankaikkisesti. Amen. Aaaaaaaaaaaamen

Paholainen karkaa Kustin vaimosta. Häpy alkaa supistella, reidet värisevät, vapaat hiukset heilahtelevat puolelta toiselle, nänneistä tirisee kaksi pientä lätäkköä lattialle.
-Kristus armahda! Jeesus! Jeeeeeeesus!

Veetperi vetäytyy ulos ja sulloo kalunsa takaisin housuihin. Hän napittaa nopeasti housut vielä seistessään polvillaan emännän takana. Tämän kädet antavat periksi ja ylävartalo sortuu lattialle. Saarnaaja jää tuijottamaan vahvoja reisiä ja niiden keskessä karvan ympäröimää punaista aukkoa, josta hiljalleen alkaa valua karvoille vaaleaa paksua nestettä . Sitten hän havahtuu ja nousee seisomaan, horjahtaa kerran. Emäntä huomaa liikkeen takanaan ja nousee ylös sängyn reunasta tukea ottaen. Selin Veetperiin hän napittaa hameensa, poimii maasta huivinsa ja kääntyy Veetperiin päin samalla kun sitoo sen hiustensa verhoksi.
-Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Mene, äläkä enää syntiä tee.

***

Eteisessä tyttö jatkoi rukoilemista. Kuullessaan oven takaa Eskelisen eukon hurmioituineen rukouksen hänen rukoilunsa oli katkennut ja hän oli Veetperin neuvon mukaan alkanut tutkiskella ja muistella syntiään. Hän muisti jännityksen ja huikaisevan hyvän olon. Eskeliskän aamenen kuullessaan kiihotus palasi hänen kupeisiin ja yhtäkkiä hän tajusi Saatanan koettavan ottaa hänet uudelleen valtaansa. Hän alkoi heti lukea isämeitää, nyt ääneen. Hän halusi kiihkeästi myös saada tekemänsä synnin anteeksi. Hän on Eskelisen naapurin piika, saman naapurin, jonka kanssa Kusti Eskelinen polttaa viinaa. Tästä viinanpoltosta hänenkin syntinsä sikisi, ja se synti oli niin suuri ja verenkarvainen, ettei Eskelisen eukolla takuulla ole kontollaan mitään siihen läheskään verrattavaa. Mutta kiihkeästi hän haluaa luottaa Veetperiin ja tämän lupaamaan syntien anteeksiantoon.

***

Eskelisen eukko tuli ovesta, nyökkäsi tytölle. Hän tunsi anteeksiannon täyttäneen sielunsa yhtä lämpimänä kuin Veetperin siemenen, joka on täyttänyt hänen kohtunsa ja tuntui nyt reisien pinnalla tahmeana joka askeleella. Hän ei koskaan haluaisi pestä sitä pois. Tytön mielestä hän oli niin iloisen näköinen, että jos ei tietäisi sen olevan iloa Jeesuksessa, voisi hänen ilmettään pitää kerrassaan syntisenä. Eskeliskä meni, ja tyttö jatkoi rukoilemista. Hän luki vielä ties kuinka monta isämeitää polvillaan kädet ristissä, ja alkoi jo epäillä, että Veetperi on unohtanut hänet. Lopulta ovi aukesi ja Veetperi katsoi häntä.
-Mikä sinun nimesi on?
-Taimi.
-Nouse ylös, Taimi, ja tule tänne.

Veetperi johdatti hänet huoneeseen ja molemmat polvistuivat sängyn viereen.
-Olethan sinä rippikoulun käynyt?
-Olen, viime talvena kinkereillä rovasti päästi minut ripille.
Isämeitä luetaan. Sitten Veetperi pyysi Taimia tunnustamaan syntinsä.
-Minä olen kirovettä juonut.
Veetperi ei heti ymmärrä, mutta antaa tytön jatkaa. Taimi oli lukenut rippukoulussa raamattua niiltäkin kohdin, joita pappi ei ole käskenyt. Mooseksen kirjasta hän oli löytänyt kuvauksen siitä, kuinka israelilaiset päättelivät kuinka uskottomuudesta syytetyn vaimon syyllisyys tai syyttömys todetaan. He juottivat naiselle kirovettä, joka aiheutti sen, että syyllinen nainen tuli pahoinvoivaksi, mutta joka ei syyttömään naiseen vaikuttanut millään tavoin. Taimi oli päätellyt, että kirovesi oli jonkinlaista viinaa, koska oli kuullut viinan kiroista varoitellun. .
-Minä olen Tuomelan talossa piikana, ja meidän isäntä keittää viinaa Eskelisen Kustin kanssa. Juhannuksen alla se lähti saunan jälkeen kokemaan mertoja järvelle. Minä menin saunaan isännän ja emännän ja lasten jälkeen, ja sitten kun olin tullut saunasta menin luhtiin nukkumaan. Silloin joku koputti oveen. Minä aukaisin, koska luulin, että se on Tuiman Mikko.
-Oletko sinä haureutta harjoittanut tämän Tuiman Mikon kanssa?
-En en en! On se kerran koittanut suuta antaa ja toisen kerran tissiä koittaa, mutta minä en ole antanut. Me ollaan vaan maattu vierekkäin ja juteltu. Yhtään ei ole haureutta tehty.
-Kukas siellä oven takana sitten oli?
-No se oli se Tuomelan isäntä. Sillä oli kiulussa ahvenia, ne se jätti siihen oven pieleen. Ja kädessä sillä oli viinapullo. Vaikka minä yritin estellä, niin se vaan tuli sisään ja istui minun sängylle. Ja sitten minä annoin sen istua kun se on hirveän hauska mies ja sai minut nauramaan.

Taimi vaikeni ja painoi päänsä.
-Mitä sitten tapahtui?
-Isäntä tarjosi minulle viinaa siitä pullosta, ja minä -hullu- suostuin maistamaan, koska en koskaan ollut maistanut ja halusin tietää miltä se maistuu. Pahaa se oli, mutta minä maistoin toisenkin kerran ja sitten minä tulin humalaan. Isäntä kutiti minua ja minä kikatin. Sitten se koppasi minun pään käsiinsä ja antoi suuta.
Ensin minä olin ihan kauhusta jäykkä. Mutta kun minä olin humalassa, niin en ajatellut Jeesusta yhtään, ja sitten minäkin aloin antaa sille suuta. Se alkoi tuntua hyvältä, paholainen sai sen tuntumaan sillä lailla. Ja isäntä alkoi puristelemaan minua joka paikasta. Tisseistä ja perseestä…täältä noin.

Taimi viittasi kädellään takapuoleensa ja vaikeni taas. Häntä hävetti se, että oli käyttänyt ruumiinosasta sitä nimitystä, jota kaikki käyttävät, mutta jonka sanominen saarnamiehelle on varmasti syntiä. Hän punastui. Veetperi sanoi kääntyen katsomaan tyttöä.
-Jumala antaa anteeksi syntisi kun sinä tunnuistat ne ja kadut. Mutta sinun on tunnustettava ne ihan kokonaan. Sinun pitää näyttää Jumalalle mitä Saatana sai sinut tekemään. Tällä tavallako Tuomelan isäntä sinulle suuta antoi?

Veetperi ottaa Taimin pään käsiensä väliin ja painaa suunsa tämän huulille. Yllättynyt tyttö pyristelee hetken, mutta tajuaa sitten, mitä saarnaaja oli juuri sanonut. Hän pysyy liikkumattomana. Saarnaaja irrottautuu ja vetäytyy hiukan, pitäen kuitenkin edelleen Taimin päätä käsiensä välissä.
-Sinun pitää tehdä samalla lailla kuin teit Tuomelan isännän kanssa.

Veetperi painaa huulensa uudelleen tytön huulille, ja nyt tyttö ripustautuu arasti hänen kaulaansa ja vastaa suudelmaan. He kääntyvät niin, että seisovat polvillaan nyt vastakkain. Parransänki pistelee Taimin kasvoja, mutta hän alkaa tuntea samaa huumaa kuin aikaisemmin isännän kanssa. Hän ei irrottaudu, vaikka Veetperi siirtääkin kätensä hänen selälleen ja siitä edelleen pakaroille. Lopulta Veetperi lopettaa suudelman. Hän katsoo tyttöä silmiin ja pitää käsiään tämän vyötäisillä.
-Mitä Tuomelan isäntä sitten teki.
-Se otti minun yöpaidan pois ja sitten se katsoi ja kopeloi minua joka paikasta.
-Ota sinä nyt hameesi pois ja näyttäydy Jumalalle samalla tavoin kuin näyttäydyit Tuomelan isännälle.
Veetperi nousee ja siirtyi istumaan sängyn reunalle. Tyttökin nousee ja alkaa napittaa auki hameensa etumusta. Sen tehtyään hän pujottautuu pois hihoista ja antaa hameen valahtaa lattialle mytyksi jalkojen ympärille. Hänellä ei ole mitään hameen alla. Väljä ja säkkimäinen hame on tehnyt hänet näyttämään nuoremmalta, mutta nyt Veetperi näkee, että hänellä oli aikuisen naisen leveä lantio, vaikka rinnat ovatkin vielä pienet nuput. Häpykarva on kuin untuvaa, eikä peitä näkyvistä viiltoa reisien välissä.
-Oliko sinulla huivi päässä?

Vastaamatta Taimi avaa huivin solmun ja antaa huivin pudota lattialle.
-Oliko tukkasi letillä?

Taimin vaaleat pitkät hiukset on sidottu pitkäksi palmikoksi, joka on muutamalla hiuspinnillä kiinnitetty kiertämään takaraivoa. Taimi irottaa pinnit, laittaa ne sängylle ja keskittyy avaamaan palmikkoa. Työ kestää kauan, ja Veetperi katselee alastonta tyttöä tuntien jalkovälinsä paisuvan. Kun hiukset oli avattu, tyttö ravistelee päätään, niin että vaaleat hiukset leviävät olkapäille. Hän katsoo Veetperiä.
-Tällä lailla minun tukkani oli. Minä olin just tullut saunasta.
-Tule lähemmäs. Koskiko Tuomela sinua tänne?

Tyttö astuu hamemyttynsä keskeltä aivan Veetperin eteen. Tämä kohottaa kättään ja koskettaa tytön häpyä.
-Koski. Vaikka koski se kyllä ihan joka paikkaan. Tisseihin ja selkään ja olkapäihin ja takapuoleen.

Veetperi ojentaa kättään ja sivelee kaikkia tytön mainitsemia ruumiinosia. Taimi tuntee saman kiihtymyksen valtaavan ruumiinsa kuin Tuomelan kosketellessa häntä. Hän hengittää lyhyesti ja kiivaasti ja miettii onkohan tämä tunne sitä hekumaa, josta paljon oli kuullut puhuttavan, mutta jota ei oikein ole ymmärtänyt. Saarnaaja käskee tytön kääntyä selin ja kertoa mitä Tuomela sitten oli tehnyt.
-Se otti omat housut pois ja näytti kalunsa. Olen minä monesti nähnyt kuinka orin kalu paisuu isoksi kun se astuu tammaa. Tai sonnin tai karjun tai pässin. Mutta en minä tiennyt, että miehen kalu paisuu niin valtavasti. Se miehen kalu on kuitenkin aika pieni kun sen näkee uidessa tai saunassa. Minä olin vähän säikähtänytkin kun ajattelin, että kuinka sillä voi haureutta tehdä. Että se sattuu ihan varmasti. Sillä laillahan sitä haureutta tehdään niinkuin emakot ja karjut tekee. Tai sonnit ja lehmät. Tai pässit ja lampaat
-Käänny ympäri.

Hermostuneena tyttö on alkanut lörpötellä. Veetperin käskystä hän kääntyy, ja näki että Veetperi on riisunut takkinsa, laskenut henkselinsä ja riisunut housut nilkkoihin. Sylin karvapehkosta kasvaa paksu tanko, jonka nupissa kimmeltää pieni pisara.
-Oliko se Tuomelan kalu tällainen?
-Oli se. Tai se ei ollut kai ihan noin paksu.
-Mitä Tuomela sitten teki?

Tyttö on lumoutuneena tuijottanut Veetperin elintä, mutta nyt hän laskee katseensa lattiaan.
-En minä oikein voi kertoa. Se oli niin luonnotonta. Se oli varmasti Saatanasta.
-Mitä! Sinä haluat tunnustaa syntisi Jumalalle, etkä kuitenkaan voi kertoa! Sinä Baabelin portto! Huora! Kadu! Kadu heti tai pala helvetin tulessa! Kerro mitä Tuomela teki.

Katse edelleen lattiassa Taimi sopertaa.
-Se otti minua niskasta kiinni ja pakotti minut ottamaan sen kalun suuhuni. Ja käski minun ottaa kädellä siitä kiinni. Se oli niin iljettävää. Mutta sitten Saatana taas otti minut ja pani minut hekumaan ja minä aloin tykätä siitä möykystä minun suussani.
-Osaatko sinä Herran rukouksen. Polvistu rukousasentoon.

Taimi ei ole ihan varma meneekö Herran rukous yhtä hyvin kuin isämeidän, mutta hän nyökkää kuitenkin ja polvistuu sitten Veetperin eteen. Hän ristii kätensä ja siirtää katseensa Veetperin kalusta tämän silmiin.
-Laita kätesi ristiin siihen kalun ympärille.

Arasti tyttö ojentaa kätensä ja ottaa kalusta molemmin käsin ristien sormensa aisan ympärille. Se tuntuu niin kuumalta, että se melkein polttaa. Veetperi tarttuu tyttöä niskasta ja taivuttaa häntä itseensä päin samalla levittäen polviaan. Taimi ymmärtää, että hänen pitää avata suunsa, ja kalu painuu suuhun.
-Lue Herran rukous hiljaa mielessäsi ja pidä kädet lujasti ristissä. Samalla liikutat päätäsi näin.

Veetperi tarttuu Taimin päähän ja liikuttaa sitä edestakaisin. Kalu liikkuu edestakaisin suussa. Kun Veetperi on varma, että tyttö oli ymmärtänyt, hän irrottaa kätensä ja nojautuu hiukan taaksepäin niiden varaan. Taimi puristaa kalua ja liikuttaa päätään niinkuin Veetperi on käskenyt. Hän koettaa muistella Herran rukousta ja on tyytyväinen, ettei sitä tarvinnut rukoilla ääneen. Hän kuitenkin sotkeutuu rukouksessa jatkuvasti, koska kuulee Veetperin alkavan rukoilla toista rukousta. Hän ei ole koskaan kuullut sitä, mutta koska siinä mainitaan Libanon ja Daavid, sen täytyy olla rukous.
-Katso, kaunis sinä olet, armaani: katso kaunis sinä olet. Reitesi ovat kuin Libanonin seetripuut. Kyyhkyläiset ovat sinun silmäsi huntusi takana; sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta. Sinun hampaasi ovat kuin lauma kerittyjä lampaita; kaikilla kaksoiset, ei yhtään karitsatonta. Kuin punainen nauha on sinun huulesi, ja suusi on suloinen; kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva. Sinun kaulasi on kuin Daavidin torni, linnaksi rakennettu; tuhat kilpeä riippuu siinä, urhojen varustuksia kaikki.

Kaksi eri rukousta vievät Taimin pään pyörälle. Mutta vielä enemmän pään vie pyörälle Veetperin kalu hänen suussaan. Se maistuu kummalliselta, aivan erilaiselta kuin Tuomelan isännän kalu, kovin happamalta. Ensin hapan maku tuntuu vastenmieliseltä, mutta sitten Taimi muistaa, että ristiinnaulitulle annettiin juotavaksi hapanta viinimarjamehua, ja hän ajattelee, että jos se kelpasi kärsivälle Kristukselle, sen täytyy kelvata hänellekin. Ehkä Jumalan miehet maistuvat happamilta. Tuomela on suruton. Sitä Taimi ei voi aavistaa, että hän itse asiassa maistaa suussaan Eskelisen Kustin vaimon. Kun Veetperin rukouksessa sanotaan “Kuin punainen nauha on sinun huulesi”, Taimi unohtaa koko Herran rukouksen ja kuuntelee vain Veetperin messuamista. Hän tuntee kuinka Jeesuksen armo alkaa täyttää hänen ruumiinsa. Eniten se tuntuu tisseissä ja hävyssä ja Taimi on varma, että nyt hän alkaa saada anteeksi sen hekuman, mitä hän koki Tuomelan kanssa.

Veetperi oli messunnut Korkeaa veisua silmät ummessa mutta kun hän tuntee kohta hukkaavansa siemenensä syntisen naisen suuhun, hän mylvähtää aamenen. Tyttö lopettaa liikkeensä ja katsoo Veetperiä, pitäen kuitenkin kalun edelleen suussaan. Seuraavan kysymyksensä Veetperi äsähtää tukahtuneella äänellä.
-Nyt kerrot mitä sinä sitten teit Tuomelan isännän kanssa.

Taimi nostaa päänsä Veetperin jalkovälistä ja huomaa huohottavansa. Hänen on vaikea puhua. Edelleen ristien käsiään kalun ympärillä hän kuitenkin aloittaa katkonaisen tarinan.
-Sitten se… se Tuomela,,,sitten se teki huorin. Ja minä tein huorin. Se Tuomela…minä en ole neitsyt enää…se vei…Tuomelan isäntä vei minun piikuuden…piikuuden se vei…
-Nouse seisomaan. Puhu selvästi.

Taimi päästää otteensa Veetperistä ja kapuaa pystyyn. Yhtäkkiä häntä alkaa ujottaa seistä alastomana miehen edessä. Hän peittää häpynsä käsillään ja koettaa keskittyä puhumaan. Hän tuntee jonkinlaisen sykkivän tunteen hävyssään ja alkaa huomaamattaan painella sitä sykinnän tahtiin. Samalla hän alkaa puhua katsoen ristiinnaulitun kuvaa ryijyssä. Hänen äänensä on nyt tasainen, kuin unessa.
-Sekin oli iljettävää. Minä tiedän, että millä tavalla mies siittää naisen. Tai ainakin miten kristityt ihmiset sen tekee. Nainen makaa selällään jalat harallaan ja mies makaa sen päällä silloin kun se laittaa kalunsa naisen häpyyn. Siksihän sitä sanotaankin, että mies makaa naisen. Mutta siitä minä tiedän, että Saatana oli kolmantena siinä minun sängyssä kun se Tuomelan isäntä ei oikeastaan maannut minua, vaan oli polvillaan. Se laittoi minut kyllä selälleni sänkyyn, mutta sitten se otti kiinni minun nilkoista ja nosti jalat ihan pystyyn. Ja se laittoi minun jalat olkapäilleen ja sitten alkoi työntää kaluaan minun häpyyni. Se sattui ihan kamalasti, ja minä yritin päästä pois siitä, mutta se painoi minun jalat niin, että reidet oli mahaa vasten ja nilkat pään moilemmilla puolilla. Ja se painoi vaan sen kalunsa sitten sisään vaikka se sattui. Jälkeenpäin minä näin, että petivaatteelle oli tullur verta. Siinä minä olin ihan kaksinkerroin ja se Tuomela kirnusi itseään minun hävyssä. Minä en ollut enää yhtään hekumassa niinkuin silloin kun minulla oli sen kalu suussa. Mutta onneksi se sitten aika nopeasti vuoti siemenensä.
-Mitä sitten tapahtui.
-Sitten se lähti pois minun luhdista. Unohti ahvenkiulunsa ja minun piti viedä se pois aamulla. Ja minä jäin sinne ajattelemaan etten enää ole neitsyt, vaan syntinen nainen. Ja minä olen pyytänyt Jeesukselta anteeksi joka päivä sen jälkeen, mutta ei Jeesus ole vastannut.
-Jeesus vastaa vasta kun sinä tunnustat hänelle ja kadut. Sinä olet paaduttanut sielusi ja siksi sinun täytyy näyttää Jeesukselle syntisi aivan pohjia myöten. Käy selällesi tuohon petille.

Tykytys Taimin hävyssä oli käynyt miltei sietämättömäksi, eikä hävyn paineleminen ollut yhtään auttanut. Taimi siirtyy mielellään pois Veetperin edestä, tutkivan katseen alta ja käy selälleen sängylle. Veetperi hankkiutuu eroon jaloissaan olevista housuista, tulee sängylle, levittää Taimin jalkoja ja asettuu polvilleen jalkojen väliin.
-Tällä tavallako Tuomela nosti sinun jalkasi?

Taimi nyökkää kun Veetperi nostaa nilkat olkapäilleen. Hän näkee jalkojensa välistä kuinka Veetperi tarttuu kaluunsa ja ohjaa sen haavalle. Se solahtaa sisään ja Taimi voihkaisee, mutta tällä kertaa ei kivusta. Hän sulkee silmänsä ja tuntee kuinka Veetperi tarttuu hänen ranteisiinsa. Veetperin elin on iso ja paksu ja täyttää hänet kokonaan. Veetperi painaa sen syvälle ja vetää samalla ranteista. Sitten hän vetää sen ulospäin ja hellittää samalla otetta käsistä. Taimi tuntee nytkyvänsä edestakaisin samalla kun Veetperi möyrii hänen sisällään. Joka nytkähdyksellä Taimin takapuoli painuu tiukasti Veetperin nivusiin ja irtautuu sitten taas. Samalla Veetperi rukoilee katkonaisella äänellä hänen puolestaan sitä samaa rukousta kuin aikaisemmin.
-Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset, jotka käyvät laitumella liljain keskellä. Sinun huulesi tiukkuvat hunajaa; mesi ja maito on sinun kielesi alla, ja sinun vaatteitesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu. Sinä olet yrttitarhojen lähde, elävien vetten kaivo, Libanonilta virtaavaisten. Minä tulen yrttitarhaan, siskoni, morsiameni; minä poimin mirhani ja balsamini, minä syön mesileipäni ja hunajani, juon viinini ja maitoni.

Hävyn tykytys on nyt muuttunut koko ruumiin tykytykseksi. Taimi liikuttuu. Hän alkaa kiljahdella samalla tavoin kuin monet naiset olivat aiemmin illalla tehneet Veetperin saarnatessa. Ruumiin tykytys kiihtyy samassa tahdissa kuin Veetperin liike hänen sisällään. Lopulta se on hirveän nopeaa ja Taimi tuntee kuinka Jeesuksen anteeksianto on juuri astumaisillaan hänen sieluunsa. Veetperin rukous on muuttunut yhden lauseen toistamiseksi: “Minä tulen yrttitarhaan, minä tulen yrttitarhaan, minä tulen yrttitarhaan.” Ja yhtäkkiä Veetperi huutaa kovalla äänellä:”Aamen”, puristaa Taimin ranteita, mutta ei enää vedä niistä. Hän on liikkumaton, tekee vain kaksi tai kolme äkillistä survaisua syvälle Taimin sisään. Sitten hän päästää Taimin ranteet, pudottaa nilkat olkapäiltään ja rojahtaa Taimin päälle. Nytkähtelee edestakaisin muutaman kerran.

Veetperi oli hirveän painava. Taimi tunsi itsensä onnelliseksi hänen allaan vaikka liikutus hävisi ja hän tunsi, ettei Jeesus kuitenkaan ollut ehtinyt tulla häneen. Joinkin ajan kuluttua Veetperi kierähti pois hänen päältään, hänen hengityksensä syveni, ja Taimi alkoi kuulla kuorsausta. Hän mietti pitäisikö hänen lähteä kotiin. Hän ei kuitenkaan ollut kuullut Veetperin sanoja “Sinun syntisi ovat anteeksiannetut”, jotka pitää sanoa kun synninpäästö annetaan. Taimi päätti odottaa, ja kohta hänkin nukahti.

Mutta hänen unensa oli levotonta. Unessa hän näki Jeesuksen, jolla oli valtavan suuri kalu, ja joka toisteli hänelle “Oholiba, Oholiba, Oholiba”. Aamuyöstä Taimi heräsi ja päätti lähteä. Kuitenkin hän alkoi töniä Veetperiä ja saikin tämän hereille.
-Onko minun syntini nyt anteeksiannettu?

Veetperi raotti silmiään ja näki alastoman nuoren naisen vieressään, katsomassa häntä pitkien ripsiensä alta. Liekö saarnaaja arveli olevansa tytölle Jeesuksen anteeksiannon velkaa vai muistiko hän tämän jumalallisen tiukan hävyn puristuksen. Joka tapauksessa Taimi, painautuneena häntä vasten, tunsi Veetperin elimen alkavan jälleen paisua reittään vasten.
-Sinun syntisi ovat veriruskeat. Vielä on tehtävä yksi katumusharjoitus.

Veetperi koetti kädellään Taimin jalkoväliä. Haava oli sulkeutunut ja kuiva. Hän ravisteli unen silmistään ja ryömi sängyn jalkopäähän. Hän levitti Taimin jalkoja ja nosti polvet koukkuun. Taimi tunsi hämmästyen ensimmäisen kielen lipaisun hävyllään, mutta hämmästys vaihtui nopeasti liikutukseksi. Veetperin kieli avasi tien hänen kohtuunsa jälleen, suuret ja vahvat sormet hieroivat ja puristelivat pieniä rintoja. Ei aikaakaan kun Taimi taas vingahteli, heitteli päätään puolelta toiselle ja löi käsiään petivaatteisiin.

Veetperi ryömii Taimin päälle ja Taimi täyttyy jälleen hänestä. Taimi kietoo jalkansa Veetperin ympäri saadakseen tämän vielä syvemmälle. Kumpikin toistelee “Jeesus, Jeesus”. Ja kun Saarnaaja vuotaa Taimiin, Jeesuksen anteeksianto täyttää pitkäripsisen tytön joka sopukan. Hän kirkaisee “Armahda!” , alkaa vapista, raastaa petivaatteita käsillään ja repii syviä naarmuja Veetperin selkään kynsillään.

Taimin lähtiessä Veetperi sanoo: “Sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Mene äläkä enää syntiä tee”,

***

Kotimatkalla Taimi pysähtyi purolla, nosti hameensa kainaloon ja pesi häpynsä ja reitensä. Nukahtaessaan luhdissaan onnellisena ja anteeksiannettuna hän ei vielä tiennyt, että Veetperin
siemen oli jo alkanut itää hänen kohdussaan. Kun hän syksyllä oivalsi asian, hän päästi Tuiman Mikon luhtiinsa ja risti kätensä tämän kalun ympärille. Alkutalvesta hän kertoi Mikolle olevansa tiineenä ja häät pidettiin jo talvella. Mikko oli suuren talon nuorin poika, ja isäntä lohkaisi talosta nuorelle parille torpan. Aivan mutkattomasti ei piikatytön naiminen sopinut ison talon pojalle, mutta Mikko piti päänsä: Taimi oli sitonut hänet kahleeseen. Vaikka Taimi ei lihallista yhteyttä koskaan halunnutkaan harjoittaa muuten kuin ainoalla kristitylle sopivalla tavalla, hänen tapansa ristiä kätensä ja antaa suuta miehelleen vakuuttivat Mikon vaimonsa ainutlaatuisuudesta. Vielä kun Taimi opetti kuinka Mikko voi antaa suuta hänelle salaisella tavalla, ei Mikon ja Taimin välistä kahletta olisi saanut lyötyä poikki kirkonkylän seppäkään, Monasti he antoivat suuta toisilleen yhtä aikaa, ja he olivat varmasti kylän ainoa pari, joka osasi nauttia avioliitostaan tällä tavoin.

***

Aikanaan Kusti Eskelinenkin otti Jeesuksen sydämeensä ja lopetti viinan polttamisen. Kusti polki vaimonsa tiineeksi vielä neljä kertaa, eikä vaimo pannut pahakseen niitäkään kertoja, jolloin Kustin siemen ei alkanutkaan tuottaa hedelmää. Paholainen ei torpan emäntää enää vallannut, ja mielellään hän asettuikin Kustin eteen nelinkontin, avasi itse hameensa napit ja nosti helman vyötäisille, niin makuukammarissa kuin tallin ylisillä, heinäpellolla tai marjametsässä. Kun Kusti astui häntä ja samalla puristeli nisiä, täytti Jeesuksen anteeksianto emännän hyvin usein, ja siitä emäntä oli aina oleva Veetperille kiitollinen. Emäntä ei enää huutanut nelinkontin rivoja sanoja vaan kiljahteli Jeesuksen nimeä,

***

Veetperi kävi seuroissa saarnaamassa vielä monet kerrat. Taimia tai Eskelisen emäntää hän ei enää kutsunut syntejään tunnustamaan, vaikka jokaisten seurojen jälkeen joku kylän naisenpuolista saikin vapahduksen synneistään. Kumpaakaan naista tämä ei haitannut, vaan mielellään he kuuntelivat Veetperin saarnaa ja liikuttuivat siitä vahvistuen avioliitoissaan Jeesuksen armosta.

Taimi ja Mikko Tuiman esikoisesta tuli muutaman vuosikymmenen päästä tunnettu ja voimallinen saarnamies, joka tunnettiin naapurimaakuntia myöten. Syyn, miksi hänellä oli tällainen lahja, Taimi yksin tiesi, mutta hän vei salaisuutensa mukanaan kirkkomaahan.

8 kommenttia viestissä: “Ohola, Oholiba ja Saarnaaja”

  1. Jeejeejeesus says:

    Kiinnostaisi tietää kuka on nimimerkin takana. Tarina on niin hyvin kirjoitettu ja tyylikäs että luulen kirjoittajan olevan hyvin tunnettu jonkin toisen lajityypin lukijoille. Vaan minkä, en tiedä. “Se lienee arvoitus, kuin nuoren neidon karvoitus.”

  2. Nojalla says:

    Oli mielenkiintoista lukea! Tosi hyvin kirjoitettu ja juoni oli hyvä.

  3. Misu says:

    Taidokkaasti kirjoitettu, pitkähkö johdatuskaan ei haitannut. Pidin tästä tosi paljon. Hengellisyyskään ei haitannut yhtään, vaan oli mahtavan kiihottava lisä. Jatkoa tai muuta samantyylistä kirjoitusta, pliis! 😉

  4. lukija1234 says:

    Pitää lisätä edelliseen kommenttiini, ettei kyllä ollut riittävän kevyttä “rennoksi runkkukamaksi”, mutta todella kiinnostavaa lukea.

  5. Erinomainen! says:

    Olipa loistava ja todella kiihottava tarina! Hienoa, että täällä on myös näitä hyvin kirjoitettuja novelleja.
    Suurkiitos –jatkoa odotellen…

  6. vamecum says:

    En ole jaksanut rekisteröityä joten en voi antaa pisteitä, antaisin ehdottomasti täydet viisi. Hienosti kirjoitettu, isosta kirjasta komeita lainauksia. Jotenkin noin se on pohjan perillä mennyt, etelän ihmiset ei voi ehkä tavoittaa.
    Erinomainen.

  7. lukija1234 says:

    Todellinen mestariteos kirjallisuudenkin kannalta! Loistava kerrassaan.

Kommentoi käyttälle lukija1234

top