search
top

Kyllä maalla on mukavaa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (7 votes, average: 1.86 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Päätin pitkästä aikaa kirjoittaa novellin. Kohtalaisen uskottava mielestäni ja seksikuvaukset toivottavasti riittävän tarkkoja, päätin kuvailla niitä kunnolla kun usein toivotaan täällä sitä kommenteissa. Eli ei ole vain että panin häntä ja laukesin. Yksi parhaista novelleistani mielestäni, sanoisin että luultavasti kiihottaa muitakin kuin vain minua. Palautetta saa antaa niin voin parantaa jatkossakin. =) =) =)

Matkallani tapaamaan maalla asuvia sukulaisia, upouuden BMV -autoni ankaraa kuminpolttelua kokeneet renkaat olivat sanoneet sopimuksensa irti ja pakottaneet minut etsimään apua läheisistä ladoista, joissa säilytettiin siemenjyviä, joita maanviljelijät käyttävät satonsa luomiseen. Kesä-aamu oli vielä hieman sumuinen, mutta lihaksikas ruumiini oli silti jo lievästi nihkeä. Ladon ovi oli jo auki, mutta en nähnyt siellä ketään, joten päätin koputtaa ladon seinään.

En kuullut sisältä mitään, joten hetken odottelun jälkeen siirsin fyysisen olemukseni latokartanoon. Pyöreistä tukeista koottu rakennus oli aito 1800-luvun maaseutu-unelma: seinät höyläämätöntä puuta ja lattialla suuria, epäilemättä emännän itsensä virkkaamia, räsymattoja. Televisio sentään rikkoi kotiseutumuseomaisen tunnelman, vaikka taisikin olla mustavalkoinen. Tunsin oloni hieman noloksi. Pienehköstä eteisestä lähti kolme ovea ja jyrkät portaat ylös. Minkä reitin valitsisisin – enhän toki halunnut herättää vuoteessa pitkää aamua köllöttelevää pariskuntaa… Hymähdin ajatukselleni kun muistin, että maatiloilla noustaan ylös jo viideltä lypsämään lehmät.

Epäilin, että makuuhuoneet sijaitsisivat ylemmässä kerroksessa, joten päätin etsiä apua alemmasta kerroksesta. Astuttuani pois eteisestä saavuin isoon huoneeseen, jonka sisältä löytyi useita ammuja. Kuulin taitavien käsien rytmikkäästi puristelevan jonkun onnellisen Mansikin kunnioitettavia utareita. Astelin lähemmäs tuota kiintoisaa ääntä ja pian katseeni kohdistui siveän näköiseen ja nuoreen tyttöön, joka käänsi viattoman katseensa minua kohti hieman ujosti, tämä tyttönen ei ole selvästikään ennen nähnyt näin kuulasta karjua.

“Hyvä neiti,” aloitin keskustelun. “Saattaisitteko te tietää mistä voisin saada korjausapua, sillä autossani on jokin vialla? Saanen myös kehua taitavia käsiänne?”

Nuori naikkonen punastui ja nosti hieman pitkää ja yksinkertaista hamettaan paljastaen sileät säärensä. “Voi hyvä herra! Minä olen vain yksinkertainen piika maalta mutta arvostan sanojanne suuresti.”

“Eräät asiat elämässä ovat yksinkertaisia…” vastasin jonkin nykien takaraivossani. “Näyttäisitkö minulle missä sijaitsevat talon rautakanki ja kottikärryt. Ilman asiaankuuluvia instrumenttejä auton korjaus käy mahdottomaksi.”

Piian huulille kohosi vaatimaton hymy. Hänelle varmastikin oli ilo palvella kaltaistani hyvin toimeen tulevaa ja yläluokkaista, koulutettua kaupunkilaismiestä. Piika nousi ylös jakkaraltaan kiiruisasti, onnistuen samalla ruiskaisemaan hieman mansikinmallasta punertaville poskilleen. “Iih!”, hän voihkaisi maidon peittäessä hänen kasvonsa.

Tämä tapahtuma sai miehisen kiihkoni valloilleen, sillä nyt piika näytti aivan siltä, kuin että joku karskea korsto oli levittänyt taidolla lypsetyn täysmaitonsa hänen kasvoilleen. Polleni alkoi kysyvästi työntää tallini ovea. Naurahdin ääneen: “Heh, ihan kuin mansikki olisi halunnut käsittelyn vielä jatkuvan.”

Puna kohosi piian poskille peittäen hänen runsaat pisamansa ja luoden miellyttävän kontrastin hänen punaisten, vallattomina soljuvien kutriensa kera. Hän käveli lehmälän takaovelle ja avaten sen opasti minut pois lannan kitkerästä hajusta. Sumu oli hieman keskustelumme aikana häipynyt, joten näin nyt koko kartanon äärettömän laajat tilukset. Viljelmiä oli joka suuntaan vähintään kymmenen kilometriä, totesin haukankatseeni skannatessa minulle etäisyydet sadan metrin tarkkuudella. Kauempana näin navetan jossa varmastikin pidettiin kartanon syöttöporsaita. Kasvissyöjänä ajatus kuvotti minua; en missään nimessä halunnut joulupöytääni omenasuista sian irtopäätä. Yuh!

Piika heilutti mekkonsa verhoamaa tiukkaa takamusta puolelta toisella, samalla kun kantoi 50 litran maitotonkkaa. Piika oli nyt kykenemätön puolustautumaan, joten päätin tehdä pienen jekun. Suuri kämmeneni nappasi tiukasti piian pehmeistä pakaroista, mikä sai piian inahtamaan ja hyppäämään pois kourieni ulottuvilta.

“Hyvä herra mitä te teette? Ette kai te vain aio käyttää hyväksi minun kaltaistani yksinkertaista piikaa?” piika vastasi heikosti. “En toki, huomasin vain hieman lapioimatonta sontaa pilttuun nurkassa,” tykitin takaisin, tyytyväisenä suustani singonneeseen taidokkaaseen huuleen. Piika hykerteli uudestaan ja hersyvä nauru sai hänen suuret rintansa hytkymään. Kiinnitin huomiota siihen kuinka kiinteät ja suuret ja pyöreät ja muhkeat ja kiinteät ne olivatkaan, sillä ne pyörivät hänen hekotuksensa vieminä ympäriinsä kuin tuulimylly pohjanmaan lakeuksien ankarassa pakkasviimassa. “Hmmm… tämähän vaikuttaa hyvältä,” ajattelin.

Piikakin taisi innostua hieman, sillä hän avasi hetken naurettuaan sanaisen arkkunsa ja sinkosi ilmaan kysymyksen. “Mikäs siellä niin paljon sotannut on? Enhän minä yksinkertainen piika puhtauden päälle välttämättä ymmärrä, aika kuluu isäntäperheen navettoja luututessa.”

Myhäilin entistä enemmän ja piikakin alkoi kihertämään lapsenomaisesti. Laskin käteni hänen lanteilleen ja käänsin hänet ympäri, tuhkaluukku minun rikkalapiotani vasten. Suoritin pari hierontaliikettä jotka synnyttivät jälleen lisää kiherrystä ja niin pyöreiden pakaroiden kuin raamikkaiden ryntäidenkin hyllyntää.

Käänsin piian ympäri ja päätin antaa hieman stimulaatiota myös tämän immen voikirnuun. Julma Juhanini alkoi tökkiä piian esiliinan alla piilossa tutisevaa hörpötintä – kuin perunanuija perunoita. “Nyt saat maistaa hieman sugaria!” täräytin näyttäen samalla piialle korkeakoulutukseni hedelmiä.

“Voi hyvä herra! Olettepa te niin sivistynyt ja komea. Kovin usein ei kaltaiseni yksinkertainen piika pääse tapaamaan tapaistanne siti-karjua!”

“Se lausutaan city, baby!” letkautin samalla kuin nappasin piian syleilyyni ja lävistin hänen suuaukkonsa märällä kielelläni. Piika sätkähti ensin yllättyneenä, mutta pian hänen silmänsä sulkeutuivat ja hän antautui suosiolla syleilyyni. Kaaduimme yhdessä pellon kylmään saveen puhe-elimiemme harjoittaessa ankaraa kansanpainia vuorotellen ties kenen suussa. Käteni hapuilivat hitaasti alas ja alkoivat nostaa piian siveään mekkoa pois hänen reisiensä päältä.

Pyörivät ja pyöreät pakarat paljastuivat pian ja työnsin naamani niitten väliin. Kuin sika tongin hänen sontakuoppaansa, löytäen aina silloin tällöin herkullisen, joskin mustan lietteen peittämän tryffelin. Kieleni työntyi syvemmälle ja syvemmälle jätteenpoistokuiluun, kunnes piika alkoi huutaa ääneen. Vasta pitkän ajan kuluttua jännitys hellitti niin että kykenin vetäytymään hänen hedelmällisestä laaksostaan. Kieleni oli höllänä pitkästä luotaamisesta, ja se roikkui tunnottomana suuni ulkopuolella. Huomatessaan tämän orgasmistaan toipuva piika alkoi kauhistuneena pahoitella: “Voi hyvä herra, enhän minä yksinkertainen piika ymmärtänyt että teilläkin on seskua… seksiaal… seksuellejä tarpeita.”

“Et voi uskoakaan kunka paljon ho!” sanoin mukaillen kuuluisia rap-artisteja. Kahmaisin piian lähemmäs ja asettelin molemmat peukaloni hänen häpykarvojen peittämään pilluunsa, jonka jälkeen levitin hänen häpyhuuliaan villisti. Pian piian sadonkastelujärjestelmä alkoi kostuttaa tätä rikkaruohojen peittämää kukkapensasta. Oli aika antaa viikoittainen ravinneannos. Otin suuren survimeni, ja työnsin sen hevosenkaltaisilla voimillani piian syvään onkaloon, jonne se upposi yhtä hyvin kuin Kalle Päätalon keksi savottatoverin silmään. Hankoni upposi hänen heinäsuopaansa, raivaten tiensä tiheän ja takkuisen pöheikön läpi ja upoten lopulta syvälle kosteaan turpeeseen. “Uaarreeggraahhhh!” huusin sillä puristus oli varmasti vähintään useita kilopascaleita. “Kjääähh!” ulisi myös piikani.

Tuikea tuliluikkuni alkoi vetäytyä valmistautuen uuteen syöksyyn. Kyrpäni sukelsi piian pehmeään peräpeltoon, kuin Jussin kuokka suohon. “Vrrrgaaauhhh!” sanelin ekstaaseissa. “Fnnnuuuhh!” puhisi myös yksinkertainen piikani Olin jälleen valmis uuteen työntöön ja sen myös tein. Sisään syöksyin, esinahkani toimiessa tuppena häpyhuulien välissä, siittimen sisäosien porautuessa syvälle routaiseen maahan jota ei varmastikaan ollut kynnetty aiemmin. Vetäydyin nyt hitaasti muristen miehekkäästi ja ehkä jopa hivenen uhkaavasti. Piika ulisi hiljaa.

Kolmas kerta kallionkin kostuttaa, runoilin mielessäni tasaisestilaukeavan tulittajani sukeltaessa piikaan ja asettuen kuin seipääksi hänen pilluheinilleen, heinäseipääksi, jos sallinette. Päästin epäinhimillisen falsettohuudehduksen karskeasta kitalaestani, piika taas keskitti kaikki voimansa siihen ettei hän luovuttaisi kokonaan lyyristä varttaan tälle mielihyvän mutavyörylle.

Asettauduin nyt lihaksikkaiden jalkojeni avulla korkeammalle ja riuhdoin piian paidan pois. Rintaliivejä tuolla viattomalla ei ollutkaan, vaan valtavan hulppean isot ja suuret rinnat paljastuivat koko komeudessaan minulle. Läimäisin tissejä kädelläni samalla kun työnnyin jälleen sisään emäntäni hautavajoamaan, ja samalla kun vetäydyin ulos pippeli punoittaen alkoivat piian rinnat huojua ja heilua villisti puolelta toiselle kuin viikate vehnäpellolla Koskelan Akselin känsäisissä kourissa elonkorjuun aikaan.

Kourani asettuivat kuin lypsykoneen lypsyputkilot viattoman tytön massiivisille maitorauhasille ja aloittivat tasaisen hyväilyn. Siiloni alkoi kuitenkin olla jo täyttymässä, joten päätin vapauttaa ensimmäisen lastin leipomoille, josta tuote voitaisiin kuljettaa eteenpäin kuluttajille. Perunatykkini alkoi tulittaa siemenperunoitaan piian kosteaan multaan, mutta kylvöni oli hieman liiankin antoisaa, sillä osa potaateistani lennähti auttamatta pellon kovaan saveen. Koska ejakulaattini tilavuus oli suurempi kuin mitä piian pieneen ja siveään karvatuppeloon mahtui, vetäydyin ulos ja aloin suihkuttaa siemennestettäni hänen kasvoilleen, paitsi vähän heitin myös hänen rinnoilleen. Kasvot saivat kermaisen kuorrutteen –

Samassa sain muuta ajateltavaa: kuulin oven paukahduksen ja näin miten navetasta ilmestyi modernisti pukeutunut, nuori, hoikka ja seksikäs tyttö. En hämääntynyt, vaan heitin saman tien lyhyen small talk -henkisen aloituksen: “Mitä kaltaisesi beautiful tekee tällaisella savisella pellolla?”

“Minä olen tämän pellon omistavan maanviljelijän tytär!” tyttö sirkutti suloisesti, “Mutta mikä on tuo valtaisa pihakaivontyhjennysletku?” Päätin lopettaa piian naamavärkin koristelun ja vetäisin militantin asennon. Tykki tanaan ja torvi toitottamaan, sillä hirvikausi jatkuu vielä. Juoksin pitkin askelin kohti tuota mikroshortseihin pukeutunutta nuorta, hoikka ja seksikästä tyttöä.

Hölkätessäni vilkaisin taakseni ja näin piian kauhistuneen ilmeen – en osaa sanoa johtuiko se siitä ettei hän saanut koko latinkia vartalolleen, vai siitä että sekstailu työajalla saattaisi johtaa vakaviin seuraamuksiin mitä tulee hänen työllisyystilanteeseensa. Keskityin kuitenkin tähän nuoreen, hoikkaan ja seksikkääseen hoitooni, sanoen ääni täynnä siirappia: “Pippeli mitteli ja vain tyttö sitä piristi.” Runoiluni todella oli todella taidokasta: “…mutta mitä enemmän piristettä, sitä parempi.”

Alikoulutettu maalaismuija ei täysin käsittänyt ylivertaisten kaupunkilaisaivojeni prosessoinnin tulosta, joten päätin antaa naikkoselle hieman konkreettista mietittävää. “Haluaisitkos, tyttöseni, ratsastaa yksisarvisellani?” mylväisin samalla kun vetäisin häneltä housut kinttuun. Hyväilin hänen hoikkaa ja hyväkuntoista satulaansa kuiskaillen samalla kuvaamattomia irstauksia hänen korvaansa. Tumppasin innokkaasti figaro-sikariani tyttösen tiukkaan tuhkakuppiin, samalla kun kieleni viiletti pitkin tyttären komeita kurveja kuin taitoluistelija taitoluistelijalle sopivaan asemaan asetetulla jäähallin jäällä.

Suurempia siekailematta survoin suunnattoman siittimeni sietämättömän sitkaaksi supistuneen sulkijalihaksen sisälle suoraan sirkuttajani siveään, suojaamattomaan suoleen. Paine peniksessäni paisui piinalliseksi persereiän puristaessa pullistuneen pippelini perkeleellisen pinkeäksi. Mielettömän massiivinen mulkkuni murjaista mäjäytti muhkean mällin muuttaen mimmien kuivan hetteikön kesyttämättömäksi suomaaksi.

Piika katseli meitä mustasukkaisesti, ja olikin jo ehtinyt upottaa sormensa syvälle vauvakaivoonsa. “Perkele!” urahdin miehekkäästi kuin erään tässä identifioimattoman suomalaisyhtyeen parrakas keulakuva. Samalla tein pikaisen lantioliikkeen työntyen äärimmäisen syvälle tutkimattomaan luolastoon. “Ruaaaahhh!” karjaisin, ja seksipartnerini äänteli samalla tavoin. Epänaisellisuudestaan huolimatta audioilmaisun volyymi ja sävy epäilemättä kertoivat suunnattomasta nautinnosta.

Kuin pelimanni Petterin patarumpu poukkoileva putkiloni pamautteli tytärtä tarkalla rytmillä. Pian suikea saalistajani alkoikin jo kuolata esispermaa ja liukastaa menoa, mikä sai yksinkertaisen maalaistytön pään pyörälle aktivoiden hänen luonnolliset kastelulaitteensa. “Aaah! Tämä tuntuu niin hyvältä etten pysty sulkemaan virtsaputkeani!” tämän voihkittuaan naikkonen aktivoi sprinkelinsä vapauttaen aromiset eritteensä. Turkoosin toledo teräkseni pulputtaessa makoisaa maitoaan tuohon rotkoon, jossa sijaitsi koko ihmiskunnan alkukoti. Tulivuorestani purkautui edelleen kuumaa laavaa, kun vetäydyin rauhallisesti ulos ja annoin pullean peenikseni nauttia raikkaasta ulkoilmasta.

Ylitseni lensi jokin pienehkö lintu, mutten tuntenut oloani uhatuksi sillä tokikaan ei ollut riskiä että se erehtyisi pitämään lerssiäni maan matona. Minun munani haki vertaistaan Olympos-vuoren jumalilta. Tunsin itseni Odysseukseksi, yhdeksi näistä kuolevaista mahtavammista olennoista. Tapa jolla olin näitä neitokaisia tyydyttänyt olisi varmasti kelvannut jopa Kuningas Herodekselle ratkaisuksi hänen asettamiinsa 13. urotekoon. Aurinko oli jo luomassa viimeisiä päivänsäteitään, nämä valonsäteet osuivat kirkkaasseen terskaani, josta valo hajosi spektriksi värjäten ladon seinät räikeällä värikirjollaan.

“Mitä helevetin himpskuttia! Kuka kehtoo väräjätä meirä laron seinnät nuin hem putin kirkkahasti! Siätäis saara turpahaansa!” kuulin primitiivistä murinaa ladon sisältä. Samassa huomasin miten sisältä juoksi kirves ja haulikko kädessään vanha parrakas mies. Juoksin nopeasti autooni ja ajoin pakoon. Kirvesmies kuitenkin ehti edelleni ja rikkoi renkaani karhunraudoilla.

6 kommenttia viestissä: “Kyllä maalla on mukavaa”

  1. tajuton says:

    Liikaa kummallisia ilmauksia.

  2. buumanni says:

    Tässä varmaan ihan huumorilla pistettiin palamaan. Ei yritettykään mitään mieltäylevämpää erotiikka kehitellä, vaan väännettiin oikein provoillen koko juttu.
    Tuossa yllä MasterJonathan toi esiin hauskan virkkeen:
    “Suurempia siekailematta survoin suunnattoman siittimeni sietämättömän sitkaaksi supistuneen sulkijalihaksen sisälle suoraan sirkuttajani siveään, suojaamattomaan suoleen.”
    Tässä on etsimällä etsitty s-kirjaimella alkavia ylisanoja ja adjektiiveja. Ja aika liuta on löytynytkin.

    Ei tätä voi tuomita, mutta ei myöskään arvostella, tai pisteyttää. Se nyt on yksi erikoisuus, miks´ei onnistunutkin.

  3. MasterJonathan says:

    Kääk! Seksinovelleja ei missään nimessä pidä ottaa vakavasti mutta tämä meni pahasti överiksi. Anteeksi, olet yrittänyt kovasti ja sellaista ei saa tuomita, mutta luin loppuun enkä voi muuta kuin nauraa. Kielikuvat tuovat rikkautta mutta tämä oli pahemman luokan yliyrittämistä.

    “Suurempia siekailematta survoin suunnattoman siittimeni sietämättömän sitkaaksi supistuneen sulkijalihaksen sisälle suoraan sirkuttajani siveään, suojaamattomaan suoleen.”

    Jos kaivataan näennäisromanttista maalaisidylliä, niin olisit voinut edes laittaa historiallisen viitekehyksen. Ristiriidat iskivät liian voimakkaasti.

  4. C.Zeppelin says:

    Ilmiselvä provokaatio, sitä oikeastaan toivon, ei näin kukaan edes täyttä fiktiota kirjoita. Oikea superlatiivien tanssi, ja kohdistuen valtaosin itseensä kirjoittajaminään. Kaiken yliampuvuuden sekaan olisi voinut kumminkin tuoda esiin jotain asiantuntemusta. Ei ladossa ole siemenjyviä säilytetty, vaan aitoissa. Siat on useimmiten omassa sikalassa, läävässä, eikä navetassa. Nauratti jo aiemmassakin kommentissa esiintuotu räsymaton virkkaus. Voi taivas!

    En tiedä mitä tarinan lopussa tapahtui, sillä tuli tärkeämpääkin tehtävää kuin jatkaa lukua. Niin vähiä tähtiä ei ole edes tarjolla, että voisi arvostella.

    Se olisi pitänyt nähdä, miten uusi Bemari korjataan rautakangella ja kottikärryllä. Ehkä tarinan lopussa niin tehtiinkin, mutta en jaksanut ottaa selvää.

  5. Jopas nyt! says:

    Tuo alku oli jo niin oli jo niin koominen että kategoriointi tositarinaksi meni metsään ja syvälle. Fantasia tai märkä päiväuni olisi ehkä sopivampi. Edes ripaus realismia olisi ollut paikallaan. Mutta älä välitä seuraava on varmasti parempi, tuosta kun on paha pistää huonommaksi.

  6. Talonmies says:

    En varmaan olisi niin kauheasti kiinnittänyt edes huomiota alkuun, mutt tuon “itsevarman” esittelyn jälkeen “BMV”, “kesä-aamu” ja mattojen virkkaus olivat sen verran häiritseviä, että juttu jäi lukematta.

Kommentoi

top