search
top

Makuuvaunu kuutamossa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (30 votes, average: 3.87 out of 5)
Loading...

Jarruvalot virtaviivaisen Citroenin takaikkunan yläkulmissa välähtivät ja auto pysähtyi keinahtaen lumituiskussa aseman pääoven eteen. Kuljettajan puoleinen ovi aukeni, ja mies pitkässä päällystakissa juoksi tavarasäiliölle nostamaaan ulos matkalaukun. Matkustajan puoleisesta ovesta nousi puolisääreen ulottuvaan ruskeaan turkkiin pukeutunut vaalea keski-ikäinen nainen, paljain päin. Mies antoi laukun naiselle, nainen suikkasi nopean suukon miehelle ja lähti raahaamaan laukkua asemalle, toisessa kädessään nahkainen olkalaukku ja kainaloon puristettuna harmaa kangaskassi. Mies otti pari askelta naisen perään, mutta taksi-Volga vilkutteli valojaan auton takana. Mies nousi autoon ja ajoi pois vuokra-autoille varatulta paikalta.

Asemahallissa nainen tutki lähtevien junien taulua. Hänen junansa olisi pitänyt lähteä jo kaksi minuuttia sitten, mutta onneksi taulu kertoi junan olevan kymmenen minuuttia myöhässä. Se ei ollut vielä edes saapunut asemalle. Teija – se oli naisen nimi – laski laukun märälle lattialle, pudisteli lumihiutaleita hiuksistaan. Kasvoille satanut lumi sotki loputkin ehostuksesta, mutta huoli silmämeikistä ei ollut tärkein syy, miksi hän katseellaan etsi ihmispaljouden takaa WC:n kylttiä. Hän oli miltei alaston turkkinsa alla, ja hänen piti heti päästä johonkin, missä kaivaa laukustaan ainakin pusero, hame ja pikkuhousut ylleen.

Teija pujotteli höyryävän ihmisjoukon läpi naistenhuoneen ovelle, aukaisi sen ja painoi heti takaisin kiinni. Hän ei ikinä ehtisi ennen junan tuloa, naistenhuone oli täpösen täynnä vuoroaan odottavia rouvia, neitejä ja pieniä tyttöjä. Hänen olisi pakko odottaa kunnes pääsisi makuuvaunuosastoonsa. Matkalaukku tuntui painavan tonnin kun hän raahasi sitä suksia, matkalaukkuja, nyssäköitä, paketteja ja pieniä lapsia kanniskelevien kärttyisten junanodottajien lomitse. Aikaa oli niin vähän, että hän ei edes lähtenyt tarkistamaan jonon pituutta matkatavaran vastaanotossa. Matkalaukku olisi vain koetettava saada mahtumaan makuuvaunuosastoon. Laiturilla iski jälleen lumipyry ja pohjoisesta puhaltava viima. Teija tunsi kuinka kylmä kiipesi ohuiden sukkahousujen verhoamia sääriä pitkin ylemmäs, jähmetti reisien sisäpinnalle valuneen siemenen, kynsi paljasta vatsaa ja selkää. Edes rinnat eivät säästyneet pakkasen puraisulta, vaikka ainoa vaatekappale turkin ja sukkahousujen lisäksi, rintaliivit, niitä verhosivatkin. Teija tunsi olevansa kauttaaltaan kananlihalla. Nännit, jotka vain pieni hetki sitten olivat olleet kiihkon kovettamat, jäykistyivät jälleen, mutta nyt rakastajana oli arktinen puhuri.

Teija värisi kylmästä, kiukusta ja täyttymättömän himon jälkivääntelyistä. Pakkanen ilkkui kesken jääneen rakastelun pettymykselle. Teija oli tullut kaupunkiin kolme tuntia sitten linja-autolla. Maurilla ja hänellä oli siis ollut vaivaiset kolme tuntia aikaa, ja he onnettomat olivat käyttäneet osan näistä lyhyistä hetkistä menemällä syömään ravintolaan ennenkuin olivat ajaneet Maurin asunnolle. Siellä he olivat toki kävelleet suoraan makuuhuoneeseen. Teija oli riisunut kettuturkkinsa ja asettanut sen nojatuolin selkänojalle kysyen Maurilta paljonko heillä olisi aikaa. Tämä oli ottanut kellon ranteestaan, laittanut yöpöydälle ja kertonut sen olevan neljännestä vaille yhdeksän. He olivat nauraneet ja arvelleet syöneensä ja juoneensa pikavauhtia, jotta pääsisivät pian pääasiaan ja saisivat viipyä siinä tarpeeksi kauan. Juna lähtisi vasta kymmenen yli kymmenen. Mauri oli kääntänyt radion päälle. Suorassa lähetyksessä Radion sinfoniaorkesteri soitti Yliopiston juhlasalissa Bizet’n Carmenia. Se sopi Teijan mielialaan.

Pitkän suudelman jälkeen Teija alkoi ottaa vaatteita yltään. Hän oli käynyt kuoriutumassa villahousuistaan ravintolan WC:ssä, koska hän tiesi Maurin nauttivan riisuutumisen katselusta, ja kylmän linja-automatkan vaatima vaatetus ei tosiaankaan ollut sitä, mitä Teija halusi Maurille tarjota heidän päästyään kahden kesken. Teija otti tukea sängyn päädystä hankkiutuessaan eroon vuorotellen kummastakin talvisaappaastaan. Jakku lennähti tuolin selkänojalle. Hieman keimaillen hän napitti puseronsa auki, kääntyi seinään päin, katsoi ilkamoiden olkansa yli Mauria; oli kuin aikoisi riisutua selin mieheen. Mutta hän oli pitänyt huolen, että kookas peili oli hänen edessään, ja hän avasi puseronsa niin, että Mauri näki mustien liivien kannattelemat rinnat heijastuksina peilistä. Teija laskosteli puseron tuolin selkänojalle ja kääntyi takaisin mieheen päin. Hän kohotti hamettaan takaa niin, että ylettyi sukkahousujen vyötärönauhaan, veti sukkahousut alas hitaasti ja nosti kumpaakin jalkaansa astuakseen niistä ulos. Sitten hän riisui pikkuhousut samalla tavoin, vieden kätensä hameen alle ja työntäen pöksyjä alaspäin puolireiteen. Sitten hän irrotti otteensa, antoi hameen valahtaa takaisin, notkisti hiukan polviaan ja ravisteli itseään. Pikkuhousut putosivat lattialle. Teija astui niistä pois ja viskasi vaatekappaleen jalallaan sängyn alle.

Teija vei kätensä selän taakse kuin avatakseen vetoketjun, mutta muuttikin sitten mieltään. Toisella kädellä hän nosti hameenhelman ylös niin korkealle, että se enää juuri ja juuri peitti tärkeimmän. Toisen kätensä Teija sujautti helman alle. Maurin hengitys kiihtyi hänen tuijottaessaan helmaa ja näkymättömissä helman alaa olevaa kättä, jonka yksi sormi juuri valmisteli tietä Maurille. Teija työnsi lantiotaan Mauria kohti, antoi sormen liikkua ja nosti toisella kädellään hitaasti helmaa. Hetken Mauri ehti nähdä kuinka Teijan keskimmäinen sormi oli uponnut toista niveltä myöten vaalean karvahunnun läpi sisälle, sitten Teija antoi hameen valahtaa alas ja veti kätensä pois. Kädet kiersivät selän taakse, vetoketjulle, ja hame putosi nilkkoihin.

Teija oli jättänyt rintaliivit ylleen, koska hän tiesi niiden kiihottavan Mauria. Mauri nosti katseensa ylös, astui lähemmäs ja ojensi kätensä. Teija tunsi käden lipuvan liivin kankaan ja ihonsa väliin, nostavan raskaan pallon ylös ja ulos kahleestaan. Sitten toisen. Teija tunsi ettei koskaan saisi tarpeekseen Maurin silmien hehkuvasta kiihkosta tämän nähdessä Teijan kaikkein naiseimmillaan. Kädet hyväilivät ja silmät nuolivat Teijan ihoa ja Teija katsoi Maurin silmiä henkeään pidättäen. Sitten Mauri painoi kasvonsa rintoja vasten ja alkoi tunnustella ihoa huulillaan. Teija huokasi ja alkoi taas hengittää. Hän avasi Maurin solmion, avasi paidan napit, repi paidan helman housuista, tunnusteli miehen rintaa ja kylkiä. Hän avasi vyön soljen, veti housut alemmas ja tavoitti käteensä Maurin tanakkana törröttävän seipään. Teijan puristuksen tuntiessaan Mauri jähmettyi liikkumattomaksi. Hän oli juuri tavoittanut huultensa väliin Teijan vasemman nännin, mutta nyt hän riistäytyi irti ja alkoi kiskoa vaatteita yltään. Teija ei hellittänyt otettaan. Kun Mauri oli alaston lukuunottamatta kenkiä ja nilkkojen ympärille mytyksi kerääntyneitä housujaan, Teija otti muutaman askeleen taaksepäin, vetäen Mauria mukanaan. Kun sänky oli aivan Teijan takana, hän lopulta päästi irti, laskeutui selälleen sängylle ja avasi sylinsä. Liivien puristuksesta vapautettujen rintojensa yli ja mahdollisimman levällään olevien polviensa välistä hän katsoi Mauria, joka taisteli itsensä vapaaksi kengistä ja housuista. Hän tunsi kuinka Maurin käsi ojentui jalkoväliin tarkistamaan oliko Teijan huhmare oli valmis vastaanottamaan hänen nuijansa. Se oli. Samalla hetkellä kun Maurin huulet koskettivat Teijan huulia, upposi Mauri Teijaan kuin mannertenvälinen ohjus. Ja kuinka se Teijaa kirnusikaan! Pitkän eron jälkeen Mauri ei malttanut meloa hiljalleen kuin hetken, vaan pian alkoi möyriminen kuin Teijan soppeen olisi ollut piilotettuna kaiken olevaisen avain. Teija tiesi, että ensimmäinen kerta menisi aina näin, Maurin oli ensin kertakaikkiaan pakko päästää peto irti. Miehen kiihko tarttui Teijaaankin, vaikka vauhti ei antanutkaan mahdollisuutta tuntea kaikkein hienovaraisimpia ja ihanimpia värähdyksiä. Teija alkoi harppoa Maurin mukana himon portaita yhä ylemmäs, hänen säärensä sätkivät ilmassa, kynnet raapivat pitkiä juovia reuhtovan miehen selkään, suusta karkaili pieniä kiljahduksia.

Teija tunsi olevansa aivan parin askelman päässä huipulta kun Mauri jännittyi kaarelle, mylvähti, ja alkoi ruiskuttaa siementään Teijan vakoon. Jokaisella purskahduksella Maurin lantio iski Teijaa, kalu upposi pohjaan ja vetäytyi nytkähtäen upotakseen taas uudelleen ja uudelleen. Teijasta tuntui, että ainakin puoli litraa juntupiimää valui häneen ennenkuin Mauri raukesi ja muuttui painavaksi.

***

Teija ravistautui irti muistoistaan kun punaisen ja vaaleankeltaisen kirjava dieselveturi kulki hitaasti ohitseen raahaten perässään loppumatonta jonoa makuuvaunuja. Ensimmäiset olivat vanhoja puisia vaunuja. Sitten tuli konduktöörinvaunu ja sen perässä uusia sinisiä metallivaunuja. Teija koetti nähdä vaunujen numerot ja muisti vasta nyt, ettei ollut katsonut lipustaan oman vaununsa numeroa. Ihmisten alkaessa nousta junaan hän alkoi penkoa olkalaukkuaan. Päällimmäisenä olivat villahousut. Ne hän tunki harmaaseen kangaskassiin. Sitten pyjama. Sekin siirtyi kasiin. Lopulta Teija pääsi käsiksi kukkaroon, jossa lippu oli. Kohmeisin sormin hän sai käännnettyä vaunun numeron näkyviin. Se oli alkupään puuvaunuja. Teija tunki lipun ja kukkaron takaisin olkalaukkuun, nosti laukun hihnan päänsä yli, otti kangaskassin vasempaan käteensä ja alkoi taas raahata matkalaukkua oikeassa. Juna oli pitkä ja laituri tyhjentyi nopeasti. Konduktöörivaunun edessä purettiin trukin vetämiltä rattailta matkatavaroita ja suksia konduktöörivaunuun. Kun Teija ehti konduktöörivaunun luo, rattaat olivat jo tyhjät ja trukki lähtemässä pois. Toista raidetta pitkin, laiturin toisella puolella , tuli tavarajuna, Sen kuljettamat tukit olivat lumisia ja hohkasivat kylmää. Tavarajuna kulki hitaasti, lähes kävelyvauhtia, aseman kohdalla.

Matkalaukku painoi hirveästi. Konduktööri oli juuri valmistautumassa hyppäämään vaunun liukuovesta sisään, kun Teija sai idean. Hän aneli konduktööriä ottamaan matkalaukun konduktöörivaunuun valitellen ettei ollut ehtinyt viedä sitä matkatavaroiden vastaanottoon. Sitä kun olisi lähestulkoon mahdotonta saada mahtumaan makuuvaunuosastoon. Konduktööri vastusteli ensin sanoen sen olevan sääntöjen vastaista, mutta Teijan paleltuneen hentoinen ja itkuun purskahtamaisillaan oleva olemus sulatti miehen pian ja matkalaukku heitettiin muiden matkalaukkujen perään.

Laituri oli jo tyhjä. Teijan vaunu oli vielä kaukana. Hän alkoi ottaa juoksuaskeleita. Junailijan pillin vihellys kuului. Samassa Teijan jalka osui lumen alla olevalle jäälle ja luiskahti. Teija kaatui vatsalleen ja löi polvensa jäähän. Tuuli lennätti lunta turkin alle, sitä luikerteli selälle, paljaalle vatsalle, rinnoille. Mutta pahinta oli, että ote kangaskassista kirposi. Teija näki sen liukuvan laiturin reunaa kohti ja vääjäämättä putoavan reunan yli tukkijunan raiteille. Teija kapusi salamana ylös, linkutti laiturin reunalle. Ohi matelevan junan alla oli pimeää, mutta matkustajajunan ikkunoista hohtavassa niukassa valossa Teija kuitenkin erotti kassin maassa, raiteen vieressä. Pyörä toisensa jälkeen vieri ohi miltei kassia hipaisten. Teija kuuli konduktöörin huudon ”Juna lähtee!”. Nykyisin ei enää ollut tapana huudella moista, se oli siis tarkoitettu pelkästään hänelle. Teija vilkaisi taakseen ja näki konduktöörin viittilöivän vaununsa liukuoven raossa. Hän katsoi tavarajunan tulosuuntaan ja näytti siltä, että juna jatkuin horisonttiin asti. Hänen oli valittava: joko kassi tai jääminen omasta junasta.

Polveen sattui edelleen, mutta Teija otti tarvittavat askeleet ja nousi junan portaalle. Ovi tuntui jäätyneen kiinni ja samassa juna nytkähti liikkeelle. Hän tempoili oven kahvaa, mutta ovi ei auennut. Onneksi joku vaunun eteisessä huomasi hänet ja kiskaisi oven auki. Teija sopersi kiitoksen päästyään sisään. Auttaja jäi runnomaan ovea kiinni kun Teija lähti etsimään omaa vaunuaan.

Vaunujen kapeilla käytävillä tungeksi vastatulleita matkustajia makuuvaunuosastojaan etsimässä tai niihin tavaroitaan sullomassa ja vaunun päätyjen eteiset olivat täynnä aiemmin junaan tulleita, jotka kuluttivat aikaansa ja Teijan hermoja tupakoimalla, seurustelemalla ja nauramalla toistensa typerille jutuille. Teijan pujotellessa eteenpäin hänen koko maailmansa tuntui tiivistyneen yhdeksi ainoaksi harmaaksi kangaskassiksi, joka nyt makasi kiskoilla erään pohjois-Suomalaisen pikkukaupungin rautatieaseman laiturin vieressä, hiljalleen lumeen peittymässä.

***

Vaikka Teija ei ollut huippuaan tavoittanutkaan, hän ei ollut huolissaan Maurin alla maatessaan. Kohta olisi hänen vuoronsa. Maurilla oli tapana kiusoitellen ihmetellä kuinka aivan tavallisen maalaiskunnanlääkärin rouva voi olla niin poikkeuksellisen hyvä suustaan. Hän tarkoitti Teijan kykyä saada Maurin miehenkalu jäykistymään pian uudelleen suutelemalla, nuolemalla, imemällä tai vaikka aivan pienillä puraisuilla. Olipa Teija kerran härnännyt puna-ukkoa niinkin kauan, että se ei yllättäen ollut ehtinyt jalkovälissä olevien huulien väliin ollenkaan, vaan oli soittanut fanfaarinsa lääkärinrouvan suloisessa suussa.

Mauri oli vierähtänyt pois Teijan päältä, ja juuri kun Teija kuuli, että tämän hengitys oli tasaantunut niin paljon, että olisi aika hänen ryömiä alemmas, nostamaan Maurin salko jälleen pystyyn, hän kuuli jotain mitä hän ei olisi halunnut kuulla. Aplodit Yliopiston juhlasalissa olivat vaienneet ja radiosta kuului kuusi piipahtavaa lyhyttä ääntä. Kello kahdenkymmenen kahden aikamerkki.
Teija kiljahti:
-Mitä? Kello on kymmenen!

Mauri kierähti ottamaan rannekellonsa yöpöydältä. Se näytti edelleen 8.45. Pysähtynyt.
Teija ei löytänyt pikkuhousujaan sängyn alta ja veti sukkahousut jalkaansa. Rintaliivit olivat jo päällä ja hän heitti turkin ylleen. Hameen, puseron ja jakun Teija puristi mytyksi käteensä ja juoksi ovelle, palasi pukemaan talvisaappaat. Turkishattua ja kaulaliinaa hän ei muistanut ajatellakaan. Koko ajan hän hoputti Mauria, joka ehti vetää housut jalkaansa, kengät ilman sukkia ja päällystakin ylleen. Eteisen naulakossa Teija huomasi harmaan kangaskassin. Hän karisti siinä olevat paperit lattialle ja survoi vaatteet kädestään kassiin juostessaan autolle. Vietnamissa oli taas tapahtunut jotain, mutta iltauutisten lukija ei ehtinyt kertoa uutistaan puoleenväliinkään kun Citroen jo syöksähti ulos pihasta.

***

Joku sovinisti on joskus sanonut sukupuolten eron olevan siinä, että miehillä on vaatteet yllään, mutta naiset ovat vaatteidensa alla alastomia. Ainakin Teijan kohdalla se piti edelleen paikkansa hetkellä jolloin hän löysi lippuunsa merkityn makuuvaunuosaston. Hän koetti ovea, mutta se oli lukittu. Teijan koputettua oveen kesti hetken kun salpa kolahti. Teija työnsi oven auki ja näki kuinka pitkähiuksinen tyttö oli juuri pujahtamassa takaisin alavuoteelle työntäen samalla aikakauslehden, jota juuri oli ollut ilmeisesti lukemassa, tyynyn alle. Tyttö oli selin ja selkä oli paljas. Hän oli vuoteelta noustessaan kietonut peitteen alaruumiinsa ympäri. Teija tervehti samalla kun astui sisään. Tyttö vastasi ja silloin Teijasta alkoi tuntua, ettei kaikki ole kohdallaan. Hän kumartui hiukan nähdäkseen tulevan huonetoverinsa ja tajusi, ettei tyttö olikin poika. Teija häkeltyi:
-Mutta…mutta..tämänhän piti olla naispaikka…Oletteko te nyt aivan varmasti oikeassa osastossa…vai katsoinko minä väärin?

Teija avasi osaston oven uudestaan katsoakseen oven numeron. Se täsmäsi lipun kanssa. Nuori mies kaivoi seinällä riippuvan takin taskusta oman lippunsa. Siinä oli sama numero. Poika oli yhtä häkeltynyt kuin Teija. Edessä oli tietysti pitkä matka konduktöörivaunuun ahtailla käytävillä. Teija tunsi kuinka jäätävä kylmyys reisien sisäpinnoilla suli ja muuttui tahmeaksi. Konduktööri oli yhtä ihmeissään kuin Teija ja poikakin. Hän lähti tarkistamaan pojan lippua ja Teija seurasi häntä koettaen kävellä niin, etteivät reidet hipaisisikaan toisiaan.

Asiaa ei voinut auttaa. Virhe oli tapahtunut ja sitä oli mahdoton korjata, koska juna oli täysin loppuunmyyty. Osaston kolmas vuode oli myös myyty (miespaikka!), mutta matkustaja, jonka olisi pitänyt tulla vaunuun jo Rovaniemellä, ei ollut ilmestynyt junaan. Valitettavasti kaikki muut lipun ostaneet olivat myös lunastaneet paikkansa, joten ainoatakaan sellaista vuodetta ei ollut, johon joko Teija tai nuorimies olisi voinut vaihtaa ollakseen samaa sukupuolta olevien matkustajien kanssa samassa osastossa. Konduktööri ei tuntunut juurikaan kantavan asiasta kovin suurta huolta. Olihan Teijan ja nuoren miehen ikäero aivan äiti-poika -luokkaa. Selvästikin konduktööri olisi pitänyt asiaa ongelmallisempana, jos kyseessä olisivat olleet samanikäiset matkustavaiset. Konduktööri toivotti hyvät yöt ja meni matkoihinsa.

Teija päätti työntää tuonnemmaksi ongelmat nukkumajärjestelyissä ilman pyjamaa samassa vaunuosastossa nuoren miehen kanssa ja keskittyä hygieniaongelmaan. Hän lähti etsimään vapaata käymälää. Oman vaunun käymälä oli varattu. Seuraavan ovella oli kolmen ihmisen jono. Kolmannen ovessa oli kyltti ”Ei käytössä – Ur bruk”. Seuraavana oli veturi. Teija käveli takaisin. Kolmen ihmisen jono ei ollut lyhentynyt. Oman vaunun ovelle oli ilmestynyt jono. Vielä kahden vaunun läpi Teiju kulki ja jäi lopulta jonottamaan. Odotellessaan hän poltti savukkeen, ensimmäisen sitten Maurin kanssa ravintolassa. Tupakoidessaan hän katseli vaunun ovi-ikkunan läpi ulos. Lumisade oli lakannut ja pilvipeitteeseen oli repeilemässä reikiä. Pakkanen oli kiristymässä ja kuunvalo alkoi valaista lumista maisemaa. Kun tuli hänen vuoronsa päästä käymälään hän huomasi, ettei lavuaarin hanasta tullut vettä. Lyötynä Teija palasi vaunuosastoonsa ja selitti matkakumppanilleen tarvitsevansa hieman yksityisyyttä ennenkuin asettuisi yöpuulle. Teija toivoi, että poika ymmärtäisi vihjeen ja poistuisi hetkeksi käytävälle, mutta tämä ilmoitti alkavansa jo nukkumaan, sammuuti yövalonsa ja kääntyi selin. Siihen Teijan oli tyytyminen.

***

Terho, Teijan satunnainen matkakumppani, oli hämmentynyt. Hän oli ensimmäisen vuoden matematiikan opiskelija Helsingin yliopistossa, nyt palaamassa opiskelujen pariin vietettyään joululoman kotonaan pohjoisen kaupungissa. Kuten monella muullakin sukupuolisia kokemuksia vailla olevalla yhdeksäntoistavuotiaalla, seksi oli hyvin usein ykkössijalla hänen ajatuksissaan, heti kun hän päästi irti neliöjuurista ja derivaatoista. Erityisen hallitsevaa, jopa kivuliasta, oli ollut seksin ajatteleminen kuluneen runsaan vuorokauden aikana.

Hänet oli asemalle käynyt saattamassa Virve, vuotta nuorempi abiturienttityttö hänen entisestä koulustaan. He olivat seurustelleet loppukesästä asti. Terho mietti hiukan happamana, josko seurusteluksi voi kutsua muutamaa yhteistä päivää elokuun lopussa ja kahdella lyhyellä lomalla, jotka hän oli viettänyt kotikaupungissa. Tietysti vilkasta kirjeenvaihtoa oli käyty koko ajani.

Edellisenä päivänä, lauantaina, Terho ja Virve olivat olleet palokunnantalolla tanssimassa. Niinkuin usein ennenkin, mahdollisuus koskettaa Virveä, hänen tuoksunsa ja läheisyytensä olivat kiihottanut Terhoa niin, että hän oli tanssiessaan alkanut tuntea erektion painavuuden. Terho oli koettanut selvitä tilanteesta pitämällä riittävää etäisyyttä tanssittaessa, sellaista oli toki sattunut ennenkin. Mutta kerran Virve painautui vastustamattomasti Terhoa ja Terhon kovaa erektiota vasten. Terho tunsi punastuvansa, mutta ihmeekseen hän tajusi, ettei Virve siirtynyt kauemmas, vaikka varmasti tunsi Terhon kovuuden alavatsaansa vasten. He jatkoivat tanssimista ilman, että kumpikaan olisi viitannut asiaan puheella. Jonkin ajan kuluttua Terho olisi voinut vaikka vannoa, että Virve hiukan hieraisi itseään häntä vasten. Terhon päässä humisi. Hänestä alkoi tuntua, että Virve oli lupaamassa jotain, mistä oli aina ennen täysin kieltäytynyt. Toki he olivat suudelleet jo kesällä. Kädestä oli pidelty ja syyslomalla Terho oli suudeltaessa hyväillyt Virven selkää ja takamusta. Mutta jos Terhon kädet olivat eksyneet etupuolelle, Virve oli ne nauraen siirtänyt takaisin luvallisille alueille. Nyt joululoman aikana, muutama päivä sitten, Terho oli hivuttanut kätensä Virven toiselle pienelle rinnalle, ja kun tyttö ei ollut kieltänyt, hän oli hiukan puristanut siitä. Jo se oli tuntunut melkoiselta saavutukselta.

Nyt oli tapahtumassa jotain aivan muuta. Terhosta tuntui, että se, että Virve oli ikäänkuin hyväksynyt hänen kalunsa olemassaolon ja jopa hiukkasen härnännyt sitä, ehkä merkitsi, että Virve oli päättämäisillään antaa. Ajatus oli pyörryttävä. Monet Terhon entisistä luokkakavereista olivat saaneet jo kauan sitten. Helsingissä opiskelijatovereiden keskuudessa näytti siltä, että kaikki saivat. Paitsi Terho. Monet tytöt tuntuivat pitävän hänestä, mutta ainoastaan sellaisena ystävänä, joille kerrotaan murheet. Ei sellaisena, jolle annetaan.

Antaisiko Virve loman viimeisenä iltana kotikaupungissa? Terho tanssi kuin huumaantuneena. Kun ilta vanheni, Virve hieroi yhä useammin lantiotaan Terhoa vasten. Terho rohkaistui painamaan kätensä Virven takapuolelle ja vetämään tämän omaa kovaa kankeaan vasten. Aivan viimeiset tanssit nuoripari miltei vain seisoi tanssilattialla ja hieroi lantioitaan vastakkain. Kun he puolenyön jälkeen lähtivät palokunnantalolta, Terholla oli ollut yhtämittainen erektio miltei kolme tuntia ja hän oli helpottunut, kun saattomatkalla Virven kotiin, parin kilometrin mittaisella kävelyllä kirpeässä pakkasessa, pakotus nivusissa hellitti puoleksi tunniksi. Mutta sitten kalu pysyikin kovaksi paisuneena miltei aamuun saakka.

Virve kertoi, että vanhemmat olivat yötä pois kotoa, ja kysyi halusiko Terho tulla sisään. He menivät sisälle, mutta tällä kertaa Virve ei vienytkään Terhoa omaan huoneeseensa, kuten aikaisemmin Terhon kyläillessä. Virve talutti pojan kädestä pitäen vanhempiensa makuuhuoneeseen ja veti tämän sängylle päälleen. He suutelivat ja Terho hieroi kovaa kaluaan Virven jalkoväliä vasten. Välillä Virve kapusi Terhon päälle, laittoi toisen jalkansa Terhon jalkojen väliin ja hieroi itseään Terhoa vasten. Terhon kädet vaeltelivat tytön vartalolla, eikä tyttö kieltänyt vaikka hän laittoi kätensä puseron alle, ja tunsi paljaan ihon. Hän avasi muutaman puseron napin ja sai tuntea kädessään paljaan, pienen, kiinteän tytön rinnan, sai jopa ottaa pienen nännin sormenpäidensä väliin. Ja koko ajan heidän lantionsa hieroivat toisiaan.

Puseron sisältä Terho vei kätensä Virven takamukselle, puristeli sitä, ja siirsi sen sitten sukkahousun peittämälle reidelle. Virve ei vastustellut edes kun käsi alkoi reiden puristelun lisäksi hitaasti liikkua lyhyen minihameen helman alle. Hämmästyneenä ja kiihkoissaan Terho huomasi, että hänellä on lupa puristella Virven pakaroita vain ohuen sukkahousun läpi. Lopulta Terho kosketti Virveä etupuolelta, jalkojen välistä. Hänestä tuntui, että hänen sormensa kostuivat kun hän alkoi painella ja hyväillä Virven pimppaa sukkahousujen päältä. Virve asettui selälleen, levitti hiukan jalkojaan, keskittyi Terhon hyväilyihin eikä enää hieronut itseään Terhon kalua vasten.

Tätä he tekivät pitkään. Suutelivat ja huohottivat. Terho paineli nivusiaan rytmikkäästi Virven reittä vasten ja hieroi samalla tytön jalkoväliä. Minihame oli noussut vyötäisille. Virve ei vastustanut sitäkään, että Terho lopulta työnsi kätensä sisälle Virven housuihin ja alkoi hyväillä paljasta pillua. Melko pian tyttö jopa huomasi, että asento on hyvin hankala, ja nosti takapuoltaan ja toisella kädellä veti sukkahousuja hiukkasen alemmas, niin paljon etteivät ne kiristäneet. Aivan paljaaksi hän ei alapäätään riisunut, pikkuhousut jäivät paikalleen ja Terhon käsi teki tekosiaan niiden sisällä.

Jo ensi kosketus Virven ohueen hentoon karvoitukseen oli Terholle kuin sakramentti, mutta parasta oli tytön häpyhuulien tuntuma sormien alla. Terho oli kuullut, että naisen pillu kostuu rakastelun aikana naisen kiihottuessa, mutta hän ei ollut aavistänutkaan, että kostuminen olisi sitä luokkaa, että pikkuhousut kastuvat. Nyt hän huomasi, että kosteuden tunne aikaisemmin sukkahousujen päältä hyväillessä ei ollut ollut kuvittelua. Häpyhuuletkin olivat liukkaat. Tunnustelevasti Terho työnsi yhden nivelen yhdestä sormestaan huulten väliin. Virve voihkaisi hiljaa. Terho työnsi sormeaan syvemmälle.

Melko kauan he jatkoivat lempeään näin. Ensin Terho liikutteli keskisormeaan edestakaisin Virvessä ja paineli samalla kädellään tätä. Sitten hän havaitsi asentonsa hankalaksi ja vaihtoi peukaloon. Virvestä keskisormi oli ollut parempi, koska nyt pimpin muun alueen painelu jäi pois. Mutta hän ei valittanut vaan nautti peukalostakin. Ja sormella rakastellessaan Terho koko ajan paineli rytmikkäästi kulliaan Virven reittä vasten. Tero mietti kuinka syvällä immenkalvo on, menisikö se rikki sormella. Ainakaan Virve ei valitanut kertaakaan kipua.

Tärkein oli kuitenkin vielä saavuttamatta. Terho oli jostain lukenut, että silloin kun tytölle saa laittettua sormen sisään, tämä on päättänyt antaa. Terho ei kuitenkaan ollut varma. Lopulta hän alkoi avata vyötään vapaalla kädellään. Silloin Virve havahtui, kierähti niin, että Terhon käsi putosi pikkuhousuista, tarttu omalla kädellään vyötä avaavaan käteen:
-Ei,,,ei…ollaan tällai vaan…

Ja Virve otti Terhon käden ja työnsi sen takaisin pikkuhousuihinsa, painoi muutaman kerran reidellään Terhon kullia ja antautui taas nauttimaan. Terho jatkoi entiseen tapaan. Jossain vaiheessa hänen onnistui siirtää toisessa lahkeessa oleva kanki osoittamaan housuissa ylöspäin niin, että painelemisen aiheuttama kiihotus kohdistui sen alapuoleen ja oli sillä tavoin suurempi. Terho mietti voisiko hän ehdottaa Virvelle, että tämä tekisi hänelle samaa kuin hän tytölle ja ottaisi kullin käteensä. Tai voisiko hän laittaa kullinsa tytön reisien väliin ikäänkuin korvikkeena siitä, ettei Virve halunnnut sitä sisälleen. Mutta loppujen lopuksi hän ei uskaltanut kysyä, jatkoi vain puuhaansa Virven pikkupöksyissä.

Terho oli kieltämättä helpottunut kun Virve joskus aamuyöstä havahtui sanomaan, että heidän pitäisi lopettaa ja Terhon mennä kotiin, koska vanhemmat olisivat tulossa aamulla. Hänellä oli ollut yhtämittainen erektio noin seitsemän tuntia , ainoana taukona puolen tunnin saattomatka. Polte nivusissa oli melkoinen, ja tietynlaista kipua tai ehkä paremminkin väsymyksen tunnetta tuntui nivusissa vielä koko seuraavan päivän. Kotona nukkumaan mennessään Terho huomasi, että oli saanut joskus yön kuluessa siemensyöksyn, vaikka ei ollut huomannut sitä. Hän ei ollut tiennyt, että sellaisen voisi saada ilman orgasmia. Mutta housujen etumuksessa ainakin oli suuri märkä läiskä.

Illalla Virve oli tullut saattamaan häntä asemalle. He olivat nojailleet aikansa toisiinsa aseman ulkopuolella, suudellen. Kuiskailleet toisilleen kuinka ihanaa edellisenä yönä oli ollut. Lopulta Terho oli lopulta saanut kerättyä rohkeutensa ja kuiskannut Virvelle
-Sitten seuraavalla lomalla…me ollaan sillai…ihan kunnolla!

Vastaukseksi Virve oli naurahtanut, katsonut Terhoa silmiin ja suudellut suulle ja kuiskannut
-ihan kunnolla…

Nyt hän oli viettänyt junassa toista tuntia, ajatellen herkeämättä Virveä. Terho oli erittäin taitava piirtäjä, ja pian matkan alettua hän oli koettanut tehdä lyijykynäpiirroksen Virvestä alasti, mutta ei ollut kovinkaan tyytyväinen aikaansaannokseensa. Kasvot olivat luonnolliset, mutta rinnat eivät näyttäneet siltä mitä piti. Eikä ihme, hän ei ollut koskaan nähnyt niitä, koskettanut vain puseron sisällä. Eikä hän junavuoteella lojuesssaan ollut pelkästään ajatellut Virveä, vaan hieroskellut samalla jälleen kivikovaa, oikean käytön puutteesta kärsivää kaluaan. Piirustusvälineet takaisin laukkuun laitettuaan hän oli lueskellut iltapäivällä ostamaansa lehteä, joka oli täynnä kertomuksia hyvin halukkaista naisista ja kuvauksia niistä kaikista pyörryttävän ihanista asioista, joita naisten kanssa tehtiin. Ja kuvia. Kuvia naisista hyvin vähissä vaatteissa, punaisissa korseteissa ja pienen pienissä uimapuvuissa. Välillä kokonaan ilman vaatteita. Kutsuvat ilmeet, pyöreät takamukset, uhkeat rinnat, muutamassa kuvassa jopa karvainen kolmiokin reisien välissä näkyen.

Kuvat, tarinat ja edellisen yön muistot kiihottivat häntä niin, että hän lopulta riisui alushousunsa, potki peiton sängyn jalkopäähän ja alkoi tyydyttää itseään. Samalla hän katseli kuvaa, jossa runsasmuotoinen alaston nainen oli nelinkontin ja katsoi taakseen olkapäänsä yli viekoitteleva ilme kasvoillaan. Kuva oli otettu viistosti takaapäin, ja niinpä pyöreiden reisien välissä näkyi pystysuora viilto. Juuri samanlainen mihin Terho oli saanut vajaata vuorokautta aiemmin työntää sormensa. Kuvan naisen kasvot ja muisto Virven kasvoista nautiskelemassa Terhon käsityöstä sekoittuivat. Terho oli varma, että Virve oli asemalla luvannut antaa seuraavalla lomalla ja hänelle tuli mieleen jonkun entisen luokkatoverinsa laulama renkutus, suosittu iskelmä, jonka sanoja oli muunneltu: ”Taka-taka taka-taka takaapäin, taka-taka taka-taka takaapäin, taka-taka taka-taka takaapäin vihdoinkin sun mä sain”. Terho kääntyi kapealla vuoteella nelinkontin, työnsi sojottavan elimensä jalkojen väliin taaksepäin ja painoi reitensä yhteen. Ylettyäkseen kunnolla kulliinsa hänen oli laskettava päänsä tyynylle. Hän kuvitteli olevansa Virve, jota hän on juuri alkamassa rakastella. Terho työnteli pitkää kaluaan hitaasti Virveen. Käsi liikkui suoraan taaksepäin törröttävän kullin vartta pitkin hitaasti edestakaisin. Terhio alkoi pumpata Virveä nopeammin. Käden vauhti kiihtyi. Terho alkoi kuvitella miltä mahtaa tuntua se, kun osa toista ihmistä tulee kehoon sisälle. Hän kurkotti toisenkin kätensä taakseen ja painoi keskisormensa peräreiälle. Se tuntui kiihottavalta, mutta sitä oli vaikea saada menemään sisälle. Hän kasteli sormen suussaan ja koetti uudestaan. Hän ei ulottunut työntämään sitä kuin muutaman sentin, mutta sekin tuntui ihanalta.

Juna hidasti ja pysähtyi, mutta Terho ei kiinnittänyt siihen huomiota. Hankalassa asennossaan hän jatkoi eläytymistään Virveen tämän ensimmäisen takaapäin tapahtuvan yhdynnän aikana. Toinen käsi lypsi kullia ja toisen käden sormi työntyi rytmikkäästi peräreikään. Terho tunsi kuinka hänen siemenensä on juuri syöksähtämäisillään kohti makuuvaunun seinää, kun oven kahva painui alas ja terävä koputus kuului. Terho nousi pystyyn, löi päänsä lujaa yläpuolella olevaan vuoteeseen, etsi paniikissa alushousujaan, mutta ei löytänyt, kääriytyi lopulta lakanaan, avasi oven salvan ja koetti sitten pujahtaa mahdollisimman nopeasti takaisin vuoteeseen. Juuri kun tulija astui sisään, hän huomasi vuoteella lehden, ja työnsi sen nopeasti tyynyn alle.

Eniten Terhoa tietysti hämmensi se, että hänet oli miltei yllätetty kesken itsetyydytyksen, mutta hämmennystä lisäsi aikalailla se, että hän huomasi joutuvansa nukkumaan samassa makuuvaunuosastossa tuntemattoman naisen kanssa. Olkoonkin, että nainen oli varmasti lähes kaksi kertaa hänen ikäisensä, mutta missään mielessä vanha ja kurttuinen tämä ei ollut. Pikemminkin varsin kaunis. Kasvot olivat pyöreähköt ja keskellä leukaa oli pieni kuoppa. Vaaleiden puolipitkien hiusten permanentatut kiharat olivat aika lailla lumen kastelemina oienneet: naisella ei ollut mitään päähinettä. Kasvojen lisäksi Terho ei hänestä juuri muuta nähnytkään, koska naisella oli yllään puoliväliin säärtä ulottuva kalliin näköinen turkki. Lipppujen numeroiden vertailun jälkeen nainen lähti ja palasi jonkin ajan kuluttua konduktöörin kanssa. Odotusaikana Terho laittoi aikakauslehtensä ensin laukkuun ja kaivoi sieltä kirjan. Luettuaan sitä hetken aikaa hän tajusi, ettei pysty keskittymään ja laittoi kirjan pois. Yhtäkkiä hän muisti olevansa peiton alla edelleenkin alasti. Hän alkoi etsiä alushousujaan, mutta hänelle kävi samoin kuin vajaa puoli tuntia aiemmin Teijalle: niitä ei löytynyt, vaikka Terho katsoi joka paikasta, mihin vaatekappale olisi voineet pudota. Kun Teija tuli konduktöörin kanssa, Terho avasi oven salvan taas lakanaan kääriytyneenä ja osallistui sitten omalta pieneltä osaltaan keskusteluun peiton alta käsin. Konduktööri tarkisti kummankin matkaliput ja lähti. Turkkiin pukeutunut nainen sanoi menevänsä käymään toiletissa.

Terho jatkoi alushousujensa etsintää, mutta joutui ymmällään antamaan periksi. Nainen viipyi melko kauan mutta tuli lopulta ja kertoi, että iltapesu käymälässä ei ollut onnistunut. Terho sammutti yövalonsa kääntyen seinään päin.
-Minä olinkin jo menossa nukkumaan.

Teija avasi turkkinsa napit, vilkaisi olkapäänsä yli varmistuakseen, ettei nuori mies tirkistele, ja riisui sitten sukkahousunsa. Sitten hän otti yhden pyyhenaulakossa olevista pyyhkeistä ja kasteli sen lavuaarin hiljaa lirisevän vesihanan alla ja suoritti alapesun niin hyvin kuin sen vain pelkän kostean pyyhkeen avulla pystyi. Toisen pyyhkeen hän kasteli pyyhkiäkseen sillä kasvojaan, kainaloitaan ja ylävartaloaan. Vielä hampaiden harjaus ja hiusten oikominen pienen peilin edessä. Lopuksi hän pesi sukkahousut lavuaarissa pienessä tilkassa vettä. Lopuksi Teija kiipesi vuoteiden jalkopäässä olevia tikkaita pitkin keskimmäiselle kerrossängylle. Turkki napitettuna se ei olisi onnistunut, joten Teija laittoi vain pari ylänappia kiinni.

Aluksi Terho tosiaan oli pysytellyt kasvot seinään päin. Sitten hän oli peiton alla hivuttautunut sellaiseen asentoon, että pystyi peiton raosta katsomaan naista salaa. Sukkahousujen riisumista hän ei ehtinyt nähdä. Sen hän kuitenkin tajusi, ettei nainen kertaakaan riisunut turkkiaan, vaikka vaikuttikin pesevän itseään. Turkin alla siis ei ollut muita vaatteita? Ajatus oli kiihottava ja Terho tunsi taas tutun paisuvan tunteen jalkovälissään. Kun nainen kiipesi tikkaat keskivuoteelle, Terho näki vilaukselta toisen reiden aivan ylös asti, paljaana.

Teija oli sammuttanut hytin yleisvalon ja napsauttanut vuoteensa yövalon päälle. Hän ei huomannut, että lavuaarin yläpuolella olevan allaskaapin peili oli sellaisessa asennossa, että Terhon vuoteelta näki sen kautta hänen vuoteelleen. Koska Terhon vuode oli pimeänä, hän ei nähnyt kuinka Terho häpeämättä katseli, kuinka hän hankalasti riisui turkkinsa vuoteella istuen. Peilistä ei näkynyt koko vuode, ainoastaan tyynyn puoleinen pää. Terho näki, että naisella oli mustat liivit yllä verhoamassa täyteläisiä ja pyöreitä rintoja. Teija joutui vääntelemään itseään aika lailla saadakseen hankalassa asennossa – välimatkaa ylimpään kerrossänkyyn oli vain noin 80 senttiä – turkin yltään ja ripustettua sen jalkopäässä olevaan naulaan. Niinpä Terho sai vilahdukselta nähdä myös alastoman takapuolen kaaren. Naisella siis ei ollut housuja. Lehden kuva alastomasta nelinkontin olevasta naisesta alkoi kummitella jälleen Terhon mielessä. Mutta nyt naisen kasvot olivat muuttuneet pyöreiksi vaaleahiuksisiksi, leuassa pieni kuoppa.

Aikansa itseään kerrossänkyyn aseteltuaan Teija veti peiton päälleen ja napsautti yövalon pois päältä. Syy, miksi kukaan tulisi yöjunaan pelkkään turkkiin pukeutuneena, ei auennut Terholle vaikka hän sitä ankarasti pohtikin. Lopulta sen ei ollut väliäkään. Väliä oli vain sillä, että alle metrin päässä hänen yläpuolellaan makasi alaston nainen. Teijo alkoi taas hiljaa hyväillä jäykkää patukkaa jalkojensa välissä; ensin peiton alla, mutta vaunuosastossa oli kuuma, ja pian hän potki peiton taas sivummalle.

Teija oli jokin aika sitten palellut ankarasti, ja nyt hän oli tyytyväinen makuuvaunuosaston lämpöön. Hän päätti lykätä huolen puuttuvista vaatteista huomiseksi ja nyt vain nauttia lopultakin lämmöstä. Ja nukkua. Mutta uni ei ottanut tullakseen. Ajatukset palasivat jatkuvasti hetkeen, jolloin hän oli tajunnut alapedin kanssamatkustajan olevan mies. Kasvot olivat kauniit ja herkät. Ne olisivat yhtä hyvin voineet olla tytön. Ja suorat ruskeat hiukset ulottuivat olkapäille. Mutta nykyäänhän pojillakin on pitkä tukka. Vasta rintojen puute oli kavaltanut hänet mieheksi, yläruumis oli ollut paljaana. Vyötäisille oli kiedottu lakana. Miehellä siis ei ilmeisesti ollut housuja jalassa. Oli riittävän outoa huomata matkustavansa alastomana näin lähellä alastonta tuntematonta miestä. Mutta oli vielä jotakin, mikä häiritsi Teijaa. Jotakin mitä hän oli nähnyt, mutta jonka merkitystä hän ei ollut tajunnut. Hän koetti palauttaa mieleensä sisääntulon makuuvaunuosastoon sekunti sekunnilta. Yhtäkkiä hän muisti: Kun hän vielä oli luullut matkatoveriaan naiseksi, hän oli nähnyt tämän sujauttavamn aikakauslehden tyynyn alle. Teija oli ilman muuta luullut sen olevan joku naistenlehti, MeNaiset tai Eeva tai joku muu. Kannessa oli ollut naishahmo, ja hän oli ehtinyt nähdä lehden nimen kolme viimeistä kirjainta, suurella kirjasinkoolla painettuja: ”LLU”. Teija oli nähnyt kyseisen lehden kannen ennenkin. Se oli JALLU. Miestenlehti, jossa oli vähäpukeisten ja alastomien naisten kuvia. Se oli lehti, jota miehet katselevat tyydyttäessään itseään.

Nuori mies alavuoteella oli onanoinut ennen kuin Teija tuli sisään. Teija tunsi punastuvansa. Hän ei ollut koskaan puhunut aiheesta miehensä tai Maurin tai kenenkään muun kanssa. Mutta kunnanlääkärin kirjahyllyssä oli Kinseyn raportti, ja hän oli aikanaan lukenut sen tarkkaan. Hän tiesi, ettei ole ainoa nainen maailmassa, joka tyydyttää itseään. Ja hän tiesi, että suurin osa miehistäkin tekee sitä. Nyt hän ei päässyt irti ajatuksesta, että vain hiukan hänen alapuolellaan oleva mies oli hetki sitten puristanut kädessään jäykkää kaluaan. Kenties hän teki niin juuri tälläkin hetkellä. Teija oli nähnyt nuoren miehen päästä vyötäisille, mutta hänen ei ollut vaikea kuvitella miltä mies näyttäisi siitä alaspäin. Ja niinpä hänen mielikuvituksensa sijoitti miehen alastomana selälleen vuoteelle, kulli sojottamaan ylös Teijaa kohti ja miehen käden liikkumassa hitaasti edestakaisin aisaa puristaen.

Siitä, kun Teija oli kiivennyt kohti hekumansa huippua Maurin polkiessa häntä, ei ollut kulunut kuin noin kolme neljännestuntia. Hätäinen lähtö, tungos rautatieasemalla, viima paljaalla iholla, kylmäntahmea sperma reisillä. Kaikki oli mahtúnut hyvin lyhyeen aikaan. Aivan äskettäinen turhautuminen siitä, että radion aikamerkki oli estänyt häntä saavuttamasta omaa nautintoaan ja nyt tietoisuus alastomasta, kiihoittuneesta miehestä ja hänen jäykistyneestä kullistaan aivan hänen alapuolellaan herauttivat pisaran kosteutta Teijan häpyhuulien väliin. Kuin varkain oli hänen kätensä lähtenyt liikkeelle, ja sormi tapasi pisaran ja levitti sen klitorikselle ja alkoi hitaasti painella. Kohta iihottuneisuus ja vaunuosaston hautova lämpö saivat Teijan hikoilemaan, ja hän työnsi peiton sivuun.

Teijan mielikuva siitä, mitä hänen alapuolellaan tapahtui, oli hämmästyttävän tarkka. Ainoa ero todellisuuteen oli siinä, että Teija kuvitteli Terhon makaavan selällään jalat suorina ja yhdessä, kullin nousemassa kuin lippusalko hänen lantiostaan. Todellisuudessa Terho piti polviaan koukussa ja sivulle taivutettuna. Merkityksellisempi ero Teijan kuvitelman ja todellisuuden välillä oli se, että tyydyttäessään itseään Terho katseli Teijaa peilin kautta. Toki hän ei nähnyt Teijan kättä ja sen pientä liikettä jalkovälissä, mutta hän näki Teijan vatsan ja rinnat sivulta. Muu vartalo vyötäröltä alaspäin oli peilikuvan ulkopuolella ja kasvot olivat varjossa. Teijan ylävartalon vaalea iho kuitenkin näkyi selvästi. Koko pilvipeite ulkona oli hävinnyt, ja täysikuu paistoi suoraan junan ikkunasta sisään. Kiihottuessaan Teija alkoi hengittää yhä syvempään, ja hänen rintansa alkoivat kohoilla. Terho näki vain oikean rinnan yläosan – musta rintaliivi peitti suurimman osan – mutta se riitti. Hän alkoi huohottaa ja tunsi kuinka siemensyöksy ja orgasmi olivat aivan ovella.

Juna alkoi jarruttaa, ja pian se pysähtyi kokonaan. Kiskojen kolke oli loppunut. Viereisistä vaunuosastoista ei kuulunut inahdustakaan. Kukaan ei kulkenut käytävällä. Ikkunan takana oli kovan pakkasen hiljaisuus. Makuuvaunuosastossa oli täysin äänetöntä. Sekä Terho että Teija olivat molemmat lopettaneet itsensä hyväilemisen, koska pelkäsivät siitä aiheutuvan ääntä, jonka toinen voisi kuulla. Kumpikin kuuli vain oman sydämensä jyskytyksen. Kumpikin katseli ikkunasta ulos ja näki saman maiseman: puhelinlangat aivan radan vieressä. Laakea luminen peltomaisema, jonka keskellä lato. Kaukana metsän raja. Kun Terho peilistä näki, ettei Teija hievahdakaan, hän päätti tämän nukkuvan, ja alkoi taas hiljaa liikuttaa kättään. Teija puolestaan mietti kuinka saisi selville valvooko Terho. Osa hänestä toivoi, että Terho valvoisi, mutta tämän osan tietoa hän ei halunnut päästää tajuntaansa. Toinen osa toivoi että Terho nukkuisi, jolloin hän voisi jatkaa kesken jäänyttä puuhaansa ja päästää itsensä lopultakin laukeamaan. Hän mietti kuinka saisi selville valvooko Terho, ja keksi hiukkasen kömpelön suunnitelman. Hän kuiskasi:
-Nukutaanko siellä alapetillä?

Terho jähmetty, vastasi sitteni. Hänen äänensä ei ollut kuiskaus, ja Teija kuuli siitä heti, että uni ei ollut ollut lähelläkään.
-Eei…en minä vielä nuku.
-Haittaisiko…haittaisiko teitä jos minä tupakoisin.

Puhuttelumuoto oli tärkeä. Jos Teija olisi sinutellut, hän olisi määritellyt Terhon lapseksi. Nyt hän puhutteli Terhoa aikuisena. Kumpikin tiesi tämän.

-Ei, ei mua haittaa. Senkun tupakoitte vain.

Rapinaa, tulitikun leimahdus. Leviävä utu teki näkyviksi kuun säteet, muodosti ikkunan muotoisen valoputken makuuvaunuosaston sisälle.
-Haluaisitteko te savukkeen.
-Jaa, kyllä mä voisin polttaa yhden.

Terho näki yläpuolella olevan sängyn reunan yli tulevan käden, jossa oli savukeaski ja tulitikkuja. Hän otti esineet ja hipaisi samalla Teijan sormia. Taas rapisetelua ja leimahdus. Sitten Terho ojensi askin takaisin ja tunsi taas Teijan sormet. Terho mietti kuumeisesti jotain sanottavaa.
-Minkähän takia juna on pysähtynyt? Mahtaakohan veturissa olla jotain vikaa?
-Todennäköisesti me vain odotetaan vastakkaisesta suunnasta tulevaa junaa. Tällä rataosuudella on vain yksi raidepari. Kohtaamisten pitää tapahtua jossain missaä on kaksi raidetta. Varmaankin tämä on joku seisake.

Teija oli kokeneempi matkustaja. Terho oli matkustanut kaukojunassa tasan neljäi kertaa aiemmin. Sitten oli Teijan vuoro keksiä puheenaihe.
-Tuo kuutamo tietää tosi kovaa pakkasta.
-Onneksi junan lämmityslaite pelaa.
-Totta. Melkein liiankin kuuma
-Niin, ei paljon peittoja tarvitse.

Viittaus peittoon oli lipsahtanut Terholta. Hän tunsi punastuvansa. Teijan savukkeet olivat uudenaikaisia, mentholia. Terho ei ollut koskaan polttanut sellaisia. Savuke maistui hirveän naiselliselta. Terhoa yskitti hytin täyttävä savu. Hän näki peilistä, että Teija oli kohottanut ylävartalonsa kyynärpään varaan tupakoidessaan. Nyt hänen kasvonsakin näkyivät kuun valossa, ne näyttivät katsovan suoraan häneen. Terho ei oivaltanut, että hänen sytytettyään savukkeen Teija oli huomannut peilin. Terhon hehkuva savukkeen pää näkyi selvästi peilin kautta. Teija pystyi nyt erottamaan myös Terhon kasvot ja osan ylävartalosta. Seuraava Teijan repliikki sai Terhon valahtamaan lähes veteläksi.
-Nukutteko te…kin ilman vaatteiita kun on näin kuuma.

Hiljaisuus, joka oli venyä liian pitkäksi ennenkuin Terho sai ähkäistyä äänellä, jonka hän – onnistumatta – tarkoitti huolettomaksi.
-Joo ihan pakko tässä kuumuudessa.

Taas hiljaisuus. Terho alkoi tuntea savun yhä painostavammaksi. Ja yhtäaikaa hän halusi valtavasti nähdä Teijan paremmin kuin peilin kautta.
-Aika paljon savua. Sopisiko jos minä avaan ikkunan hetkeksi?
-Hyvä ajatus. Kyllä me varmasti taretaan. Ei sitä kauaa tarvitse auki pitää.

Terho kääri taas lakanan ympärilleen ja nousi. Hän ei kääntänyt päätään Teijan suuntaan, mutta katsoi tätä syrjäsilmällä. Naisella ei todellakaann ollut päällään muuta kuin rintaliivit. Terhon noustessa ylös Teija oli koukistanut hiukan oikeaa jalkaansa, sitä, joka oli sängyn reunan puolella. Näin Terholla ei ollut aivan suoraa näköalaa hänen jalkoväliinsä. Hän siirsi myös savuketta pitelevän kätensä lantionsa tienoille ikäänkuin näkösuojaksi.

Terho meni ikkunalle. Savuke oli suussa ja vasen käsi kannatteli vyötäisillä olevaa lakanaa. Hän väänsi ikkunan salpaa ja koetti sitten avata ikkunan. Turhaan, se oli tiukka. Muutaman kerran yritettyään hänen oli pakko ottaa avuksi vasen kätensä. Lakana putosi lattialle. Nyt Terho sai ikkunan auki. Hän kumartui ottamaan lakanan ja kietoi sen taas vyötäisille ja meni sitten vuoteelleen. Teija oli katsonut Terhoa kiinteästi koko ajan. Miehen seistessä ikkunan edessä hän näkyi vain hyvin kauniina ja sopusuhtaisena silhuettina. Kun lakana putosi, hän näkyi edelleen samanlaisena silhuettina. Terhon kumartuessa ottamaan lakanaa hänen piti kuitenkin kääntyä hiukan sivuttain, ja silloin Teija sai todisteen sille, minkä osa hänestä oli koko ajan tiennyt. Hän näki vilahdukselta Terhon valtaisan erektion, jyrkässä kulmassa ylöspäin, silhuettina lumista maisemaa vasten.

Teija nielaisi, veti savukkeesta vielä yhdet savut ja tumppasi savukkeensa vuoteen vieressä seinällä olevaan valurautaiseen tuhkakuppiin. Alavuoteella Terho oli heittänyt taas lakanan pois. Hänkin tumppasi savukkeensa ja hänen aivoissaan hakkasi kaksi sanaa: ”Se näki…se näki…se näki”. Avoimesta ikkunasta sisään valuva pakkasilma puri kummankin ihoa ja nosti sen kananlihalle. Savu valui ulos ikkunasta.

Yhtäkkiä juna, jota oli odotettu, tuli. Se saapui valtavana humauksena. Ilmanpaine huojautti makuuvaunua ja pölläytti pilven lunta avatusta ikkunasta sisään. Valot junan matkustajavaunuissa vilisivät ohi. Teija kiljahti lumen iskiessä häneen. Terho näki sääriparin lennähtävän roikkumaan yläpuolella olevan vuoteen reunalle. Sitten sääret laskeutuivat alemmas. Toinen jalka osui Terhon vuoteen reunaan, tukeutui siihen kun toinen laskeutui lattialle asti. Nyt näkyivät jo Teijan reidet ja takamus. Ohittavan juna valaisi Teijaa nopeasti vilkkuvalla valollaan, kuin elokuvaprojektori sen jälkeen kun filmi on loppunut. Teija oli hetkessä ikkunalla ja paukautti sen kiinni. Hetken valot vielä vilkkuvalaisivat häntä. Sitten juna katosi, ja Teija näkyi silhuettina lumista maisemaa vasten. Teija kääntyi.

Terho ei yrittänytkään peitellä itseään. Nyt hän makasi vuoteella täsmälleen sellaisena, mitä Teija oli kuvitellut. Alastomana, pää tyynyllä, jalat suorana ja yhdessä. Reisien välissä masto. Juna lähti hitaasti liikkeelle. Teija otti heitä erottavat pari askelta, kumartui Terhon ylle ja suuteli tätä suulle. Terho vastasi suudelmaan, ojensi kätensä ja kietoi ne Teijan vartalon ympäri. Kummankin iholla oli sulavaa kylmää lunta, Teija heitti oikean jalkansa Terhon toiselle puolen ja asettui kahareisin hänen ylleen. Kuului ensimmäinen kolahdus kun makuuvaunun pyörät ajoivat kiskojen liitoskohdan yli. Teija kurotti kätensä reisiensä välissä odottavalle Terhon kullille, tarttui siihen ja ohjasi sen pään häpyhuuliensa väliin. Sitten hän laski pakaransa Terhon reisien varaan.

Terho oli nyt ensimmäistä kertaa naisen sisässä. Edellisenä yönä, päästessään ensi kertaa kokeilemaan sormellaan naista, hän oli ihmetellyt kuinka niin tiukkaan rakoon voi saada kullin mahtumaan. Nyt hän sai vastauksen: se solahti sisään helposti. Nainen hänen ympärillään oli piukka, liukas, kuuma. Ja nainen liikkui hitaasti häntä pitkin. Liike kiihtyi yhtä hitaasti kuin junan pyörien kolahdukset kiihtyivät junan parantaessa vauhtiaan. Matalassa tilassa keskimmäisen vuoteen alla nainen nojasi yläruumistaan käsiinsä, tämän kasvot olivat parinkymmenen sentin päässä Terhon kasvoista. Kasvot olivat niin hämärässä, ettei Terho nähnyt kunnolla niiden ilmettä. Hänen kätensä olivat kiertyneet naisen selkäpuolelle. Terho huohotti. Hän olisi tahtonut liikkua ja vastata naisen liikkeisiin, mutta hänestä tuntui, että hänen pitää olla liikkumaton, että nainen oli tullut raiskaamaan hänet. Ja hän halusi tulla raiskatuksi, otetuksi. Mutta kun hänen kätensä osuivat rintaliivien hakasille, ne alkoivat aivan automaattisesti näprätä niitä auki. Teijan lantio teki nyt jo nopeaa edestakaista liikettä. Rintaliivit valahtivat alemmas ja vapaaksi päässeet rinnat heilahtelivat toistaen takamuksen liikkeen. Terho otti paljastuneet rinnat kourakuppeihinsa. Niiden merkillinen yhtäaikainen kovuus ja pehmeys oli liikaa. Kun Teijan takapuoli seuraavan kerran liikkui alaspäin, Terho vastasi liikkeeseen nostamalla omaa lantiotaan. Ja toisen kerran. Kolmannen. Sitten Terho ryöpsähti Teijan pilluun. Terho vääntelehti Teijan alla, puristeli tissejä käsissään, ynähteli, nytkähteli. Teijan kaikki tuntemukset olivat keskittyneet pilluun, joka otti miestä sisään ja ulos. Alaston matkakumppani oli hänelle aluksi vain yllätys, jonka kullia vasten hän tyydytti itsensä, meni sinne minne Maurin kanssa oli pitänyt mennä. Mutta kädet rintoja puristamassa ja vääristyneet ilmeet nuoren miehen kasvoilla toivat Teijan Terhon luokse, ja se viskasi hänet yli rajan. Hän huudahti pienten kouristusten kulkiessa ruumiinsa läpi, pillun ahmiessa Terhoa niin syvälle kuin suinkin sen sai, rytmikkäiden puristusten lypsäessä nuoresta miehestä viimeisetkin pisarat.

Eikä tämä hätäinen, esileikitön yhdyntä jäänyt Teijan ja Terhon ainoaksi. He lempivät perinpohjaisesti lähes aamuun asti. Teija ei ollut koskaan ollut näin kestävän nuoren miehen kanssa. Ja Terho…niin, hän ei ollut ollut koskaan kenenkään naisen kanssa. Ja nyt kun tilaisuus oli vihdoinkin tarjoutunut, hän ei suinkaan olisi se, joka ensimmäisenä lopettaa. Teija opetti Terholle kaikki nautinnon muodot jotka hän tunsi. Niiden lisäksi he keksivät yhdessä muutaman, joita kumpikaan ei ollut aiemmin tuntenut. Kun kiireisin kiima oli saatu ensimmäisen orgasmin myötä hoidettua pois, heillä oli aikaa tutustua toistensa vartaloihin perinpohjaisesti käsillään ja huulillaan. Ensimmäiset sanat sanottiin vasta kun Teijasta alkoi tuntua, että hän olisi valmis toiseen kertaan. Hän kuiskasi Terholle.
-Kuinka sä haluaisit olla mun kanssani. Onko jotain aivan erityistä mitä sä haluaisit mulle tehdä.

Terho oli juuri imemässä Teijan nänniä, ihanaa suurta rusinaa. Teijan sanat havahduttivat hänet kuin unesta. Hän vetäytyi hiukan kauemmas, nuolaisi vielä kerran nänniä ja kääntyi sitten Teijan kasvoja kohti. Hän muisti lehden kaikkein kiihottavimman kuvan.
-Haluaisitko sä antaa mulle…takaapäin?
-Oi kiitos mielelläni!…Odotas…nousetko hetkeksi pois…mä menen tähän. Noin, nyt on sun vuorosi…Ole hyvä, tässä pyllyni.

Teijan nauru tihkui seksiä.Terho nousi seisomaan sängyn viereen antaakseen tilaa Teijalle, joka asettui sängyn tyynypäähän nelinkontin, sitten painaen päänsä tyynylle, pylly pystyssä ja jalat pienessä haara-asennossa. Terho siirtyi ensin istumaan Teijan taakse, hän halusi katsoa tarkasti. Naisen virheettömän pyöreä ja pehmeä takapuoli hohti kuunvalossa. Terho silitti kädellään pakaroita ja reisiä, joiden välissä oli pystysuoraa viilto, turpeat häpyhuulet, jotka olivat hiukan avautuneet, ja joiden välissä kiilsi jotain punaista. Hän piirsi viivaa sormellaan pitkin pakaraa, sitten viiva kääntyi reidelle, sitten reisien väliin, ylhäältä alas häpyhuulten välissä. Kun sormi ehti klitorikselle, Teija voihkaisi hiljaa. Sormi vaihtoi suuntaa ja alkoi sitten tunkeutua sisälle, ja silloin Teija opetti Terhoa hiukan.
-Älä laita vielä sisään, vaan kosketa vielä siitä mistä äsken…siitä vielä vähän ylempää…eikun mä tarkoitan alempaa kun mä olen tällai…siitä, just siitä…Siitä tuntuu hyvältä…vielä…oi…älä lopeta…painele sillai ihan varovasti…

Terho oppi naisen häpykielen salaisuuden. Aikansa toisella kädellä pakaroita sivellen ja toisella klitorista painellen hän sai Teijan lopulta komentamaan.
-Nyt on sun vuoro ratsastaa…nouse satulaan… mun ihana orini, anna mulle taas sitä.

Tottelevaisesti Terho kiipesi polvilleen Teijan taakse, tarttui kulliinsa ja ohjasi sen nyt hyvin auenneiden häpyhuulten väliin ja alkoi nauttia. Junan pyörät jyskyttivät, Teija vingahti hiljaa joka työnnöllä. Kun Terho pujotti kätensä Teijan alle voidakseen taas ottaa suloiset tissit käsiinsä, Teija nosti yläruumiinsa käsiensä varaan antaakseen Terhon hyväilyille enemmän tilaa. Teijan noustessa Terhonkin oli noustava ylemmäs ja tämä löi päänsä yläpuolella olevaan vuoteeseen. Teija huomasi kolahduksen. Hänen mieleensä tuli kuinka hänet oli otettu edellisenä kesänä järven rantakoivikossa. Teija oli pikkuhousut riisuttuaan nojannut käsillään koivun runkoon ja Mauri oli hameen vyötäisille nostettuaan astunut hänet seisaaltaan.
-Tässä on vähän ahdasta. Noustaan seisomaan.

Pari nousi sängyltä. Teija nojautui silmiensä korkeudella olevaan keskimmäiseen vuoteeseen ja pienessä haara-asennossa työnsi takapuoltaan hiukan taakse. Vaikka tila vuoteiden ja seinän välissä oli kapea, Terho juuri ja juuri mahtui askartelemaan Teijan perän kimpussa likistelllen samalla tämän nisiä ja purren niskaa ja hartioita. Kun juna vaihteen yli ajettaessa heilahti, Terho lipsahti ulos ja Teija halusi toisen kerran vaihtaa aentoa. Hän asettui polvilleen lattialle yläruumis vuoteella ja vei kätensä taakseen, levitti pakaroitaan ja häpyhuuliaan.
-Työnnä oikein, oikein syvälle.

Terhon asettaessa taas kaluaan appoavoimelle aukolle hän kiinnitti huomionsa pakaroiden välissä olevaan tummaan reikään. Hän muisti oman leikkinsä juuri ennen kuin Teija oli tullut makuuvaunuosastoon. Samalla kun hän taas työnsi kullinsa Teijaan, hän painoi sormensa peräreiälle. Teija värähti.
-Uh…tuhma poika…mitä sinä oikein teet!

Pikkuisen säikähtäen Terho otti sormensa pois, mutta Teija, kääntyen olkapäänsä yli katsomaan häntä, päinvastoin kehottikin:
-Ei, älä lopeta, se tuntui hyvältä…

Terho kävi uittamassa sormensa Teijan pillusta valuvissa nesteissä ja työnsi nyt varovasti sormensa kahden nivelen syvyyteen aukkoon pakaroiden välissä ja alkoi liikutella sitä nainnin tahdissa.

Teija jatkoi tien avaamista vetämällä pyöreitä pakaroitaan sivulle ja hänen kurkustaan purkautui matalia urahduksia. Ei aikaakaan kun sääret alkoivat sätkähdellä lattiaa vasten , ote pakaroista herposi ja kädet kahmaisivat otteen lakanoista. Teijan orgasmivoihkaukset kuuluivat varmaankin viereiseen osastoon. Rauettuaan hän halusi lahjoittaa Terholle saman nautinnon. Hän pyysi Terhoa asettumaan aivan vuoteen reunalle puoli-istuvaan asentoon, jalat levällään lattialla ja pää tyynyyn nojaten seinää vasten. Terho pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa suuseksiin, ja luvassa oli vielä muutakin, sellaista mistä Terho ei ollut ennen kuullut tai edes lukenut. Teijallekin tämä oli uutta, mutta mielikuvitus toki onkin kaikkein kiihottavin seksin apuväline.

Teija nuoli ensin Terhon kullin juuresta terskaan, sitten kivekset. Hän pyysi Terhoa siirtymään vielä enemmän vuoteen reunalle niin, että hän pääsi raottamaan tämän pakaroita ja – sekunnin epäröityään – nuolemaan vielä peräaukonkin. Sitten hän kasteli huolellisesti keskisormensa suussaan ja alkoi työntää sitä Terhon sisään. Samalla hän katseli tarkkaan Terhon kuunvalon valaisemia kasvoja. Terho viskoi päätään puolelta toiselle ja helpottaakseen sormen liukumista sisälle hän nosti polvensa koukkuun ja tarttui polvitaipeisiinsa. Kun Teija oli saanut sormen sisälle miltei rystystä myöten, hän tarttui toisella kädellään pystyssä sojottavaan, Teijan omista mehuista märkään kulliin ja alkoi hitaasti liikuttaa kättään ylös alas. Samassa tahdissa hän teki keskisormellaan hyvin lyhyttä edestakaista liikettä. Koko ajan hän tarkkaili valppaana Terhon kasvoja, sovittaen sormensa liikkeet kasvoilta heijastuviin mielihyvän merkkeihin. Kun hän oli vakuuttunut siitä, että sormen liike oli oikea, hän kumartui ja otti kuunvalossa hyvin tummalta, melkein mustalta näyttävän kullinpään suuhunsa.

Terho tiesi varsin hyvin, että useimmiten nainen rakasteltaessa on miehen alla, vaikka hän itse ei ollut tällaista asentoa kokenutkaan (se toki oli tulossa hyvin pian!). Kerran hän oli lukenut tarkan kuvauksen siitä, kuinka nainen voi käsillään kannatella jalkojaan pystyssä niin, että mies pääsee tunkeutumaan sisälle mahdollisimman syvälle. Hän oli monesti miettinyt miltä naisesta mahtaa tuntua olla niin avonainen ja toisen armoilla. Nyt hän oli itse samassa asennossa. Tuntemattoman naisen terävät hampaat olivat vain millimetrin päässä hänen herkimmästä kohdastaan. Välillä nainen siirtyi ottamaan toisen kiveksen suuhunsa, sitten toisen ja sitten taas terskan. Hän tunsi olevansa täysin Teijan vallassa. Hänellä oli elävä olento sisällään ja se kosketteli ja paineli häntä aiheuttaen miltei sietämättömän hyvää oloa. Terho kuuli uikuttavansa hiljaa.

Ensimmäinen sykäys spermaa turskahti kun Teija oli juuri päästänyt Terhon kiveksen suustaan ja oli siirtymässä takaisin ylemmäs. Se osui Teijan kasvoille ja hän sulki nopeasti suunsa terskan ympärille ja alkoi imeä sitä. Terho kouristeli samalla kun siemen jatkoi syöksähtelyään Teijan suuhun. Nieleminen oli hankalaa, suu täynnä kuumaa lihaa, mutta Teija onnistui. Kun Terho irrotti otteensa polvitaipeistaan ja laski jalat lattialle, Teija veti sormensa ulos. Hän kysyi ilkikurisella äänellä:
-Miltäs naitavana oleminen tuntui?
-Mmmm…mmmm…mmm

Pari lepäsi hetken toisiaan syleillen vuoteella, kuiskaillen toistensa kehoja ylistäviä pieniä sanoja, jotka milloin tahansa muulloin olisivat voineet kuulostaa rivoilta, mutta jotka nyt olivat kauniita, arvostavia ja lempeitä. Kuu valaisi ihoa, parin sekunnin välein radanvarren puhelintolpat heittivät hyvin nopeat varjonsa. Metsätaipaleilla kuusenlatvojen varjot vilistivät. Koko ajan tasainen kiskojen jytke. He tutkivat toisensa vartaloita päästä varpaisiin ja kun he olivat ajautuneet asentoon, jossa he olivat sängyllä niiin, että Terhon pää oli tyynyllä ja Teijan pää jalkopäässä, kumpikin toisensa jalkateriä näykkäillen, Teija kierähti Terhon päälle, nousi polviensa varaan ja laski tussunsa suoraan Terhon kasvoille. Samalla hän taas otti Terhon kullin käsiensä ja suunsa hyväilyyn. Terho nuolaisi vakoa, josta valui hieman hänen omaa siementään. Sitten hän napsautti yövalon päälle, koska halusi nähdä naisen värkin kunnolla. Punaiset paksut huulet, ohut vaalea karva. Terho pujotteli kätensä niin, että saattoi levittää huulia ja nähdä niiden välistä syvälle Teijan sisään. Hän työnsi kielensä Teijan uumeniin niin pitkälle kuin suinkin ylettyi. Teija alkoi hieroa itseään Terhon kasvoja vasten.

Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Vasta Riihimäen kohdalla he nukahtivat. Teija kasvot seinään päin ja Terho hänen takanaan. Terhon vieläkin jäykkänä pysyvä aisa oli Teijan reisien puristuksessa vielä hetken, kunnes se kummankin nukahdettua lopultakin veltostui ja hiljalleen vetäytyi pois. Terho heräsi kun juna oli juuri pysähtynyt Helsingin asemalle. Hän katseli ensin hetken nukkuvan Teijan niskaa ja vaaleita hiuksia ennenkuin tajusi, ettei tapahtunut ollut ollut unta. Hän huomasi kielensä olevan jäykkä ja kipeä. Hymy alkoi karehtia hänen huulillaan kun hän tajusi, että kielen kankeus johtui edellisyön perinpohjaisesta ja kauan kestäneestä kielitutkimuksesta naisen pimpissä. Kun Terho alkoi varovasti nousta, Teijakin heräsi.

Terhon napittaessa paitaa ylleen Teija kertoi ongelmastaan, vaatteiden puutteesta. Syyksi hän kertoi vain hillittömän kiireen, ei kiireen syitä. Molemmat alkoivat nauraa Terhon kertoessa kuinka hän ei ollut löytänyt alushousujaan Teijan koputtaessa ovelle. He alkoivat nyt etsiä niitä yhdessä ja löysivätkin ne pian ahtautuneena rakoon seinän ja vuoteen välissä. Terho kysyi haluaisiko Teija lainata niitä. Hän pärjäisi kyllä vähän aikaa ilmankin. Alushousut olivat varsin niukat Teijalle, mutta hän sai kuin saikin pujottauduttua niihin. Kauaa niitä ei tarvitsisi pitää. Vain lyhyen kävelymatkan asemalta Stockmannille.

Teija oli pukeissa ennen Terhoa, hänellä oli kovin vähän päälle pantavaa. Hän antoi suukon Terholle ja hävisi asemalaiturin vilinään. Astuessaan ulos asemalta hän tajusi, etteivät he olleet kertoneet toisilleen edes nimiään. Eikä mikään, mitä he olivat puhuneet, ollut liittynyt mihinkään juuri senhetkisen tilanteen ja paikan ulkopuolelta. Hän hankki tavaratalosta uudet vaatteet ja piilotti Terhon alushousut olkalaukkunsa pohjalle. Myöhemmin hän sujautti ne kunnanlääkärin vaatekaappiin tietäen, ettei mies koskaan kiinnittäisi vaatteeseen mitään huomiota. Myöhemmin, kun mies riisuutui vaimonsa nähden, tämä heittäytyi toisinaan yllättäen poikkeuksellisen lemmekkääksi. Mies ei koskaan huomannut yhteyttä juuri riisumiensa kalsareiden ja vaimon virinneen himon välillä.

Terho käveli asemalta suoraan yliopistolle. Aamupäivän luento meni kokonaan ohi korvien. Hän piirsi keskittyneesti sääriparia, joka on matkalla kuvan ylälaidasta alas. Hän tavoitti kuvaan jalkojen nopean liikkeen, jyrkän valon taustalla näkyvästä ohikiitävän junan ikkunasta ja vielä arvoituksellisen eroottisen ilmapiirin. Se oli kuva hänen vihkimyksestään lihallisen nautinnon maailmaan.

7 kommenttia viestissä: “Makuuvaunu kuutamossa”

  1. Nallekarhu2012 says:

    Mahtava ja tunnelmallinen tarina. En ole aikoihin lukenut näin tasokasta seksinovellia! Jatkoa (jos mahdollista) tai vastaavantyylisiä tarinoita lisää toivoisin.

  2. jou says:

    loistava

  3. Oho says:

    Olipa vaihteeksi hieno, erikoinen tarina! Jatka ihmeessä. Ihana vanhanaikainen fiilis.

  4. jjjorma18 says:

    Aivan loistava tarina! Tälläisiä lisää sain todella voimakkaa orgasmin 😉

  5. no jaa says:

    Rekisteröimätön ei näköjään voi enää antaa tähtiä. 5/5! Tämä oli todennäköisesti sivuston (toistaiseksi) paras. Tunnelma, kehittely, kieli… täytyy samalla myöntää, että juoni vetosi minuun erityisesti 😉 näin ollen saatan olla hiukan jäävi arvostelemaan.

  6. sikke surami says:

    5/5 mahtava!

  7. Letkuspede says:

    Aivan mahtava hyppy historiaan. 4/5

Kommentoi

top