search
top

Kiltit teinilesbot osa 2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (38 votes, average: 3.34 out of 5)
Loading...

Hanna-serkun lähdön jälkeisinä päivinä Emmi oli apealla päällä. Äitikin huomasi sen ja yritti piristää tyttöä jos jonkinlaisilla tempuilla, mutta edes hänen ostamansa suklaajäätelö ei saanut alakuloista ilmettä häipymään tyttären kasvoilta.

“Teillä taisi olla kivaa Hannan kanssa?” äiti kysyi perheen istuessa illallispöydässä.

“Joo”, Emmi vastasi vaisusti nostamatta katsettaan keittolautasesta. Murjotus oli nyt jatkunut kolmatta päivää.

“Minä tässä ajattelin”, äiti jatkoi, “että sinä voisit ehkä vuorostasi mennä käymään siellä Helsingissä. Onhan sinulla tässä vielä kesälomaa jäljellä monta viikkoa.”

Tämä sai tytön leuan nousemaan ja silmät kirkastumaan. “Voinko oikeasti?! Jee!”

“Minun puolestani kyllä, mutta sinun pitää tietysti kysyä Hannalta. Lähetä vaikka tekstiposti ja kysy, sopiiko hänelle.”

“Se on tekstiviesti”, Emmi korjasi ja virnisti.

Isä, joka oli koko ruokailun ajan istunut hiljaa pöydän päässä Maaseudun Tulevaisuutta lukien ja vain kaljuuntuva päälaki sen yltä pilkottaen, laski lehteään ja murahti. “Kirjoita käsivarret suorina, niistä vempeleistä tulee kuulemma syöpäsäteitä.”

Lopulta kaikki kävi paremmin kuin Emmi oli uskaltanut toivoakaan. Hanna suostui ilomielin ja hänelle sopi parhaiten heinäkuun viimeinen viikonloppu. Hänen vanhempansa olivat poissa kotoa tuolloin, joten kaiken kivan lisäksi koko kämppä olisi heidän käytössään. Luonnollisesti kyseisen asian tultua Emmin äidin tietoon tätä alkoi kovasti pelottaa ajatus 11-vuotiaasta tyttärestään keskellä suurkaupunkia seuranaan vain pari vuotta vanhempi ja melkeinpä yhtä naiivi serkku. Mutta koko idea oli alun perin ollut hänen keksimänsä, joten ei hän tohtinut enää kieltää tyttöä lähtemästä. Niinpä perjantaina 29. heinäkuuta äiti vei Emmin asemalle ja jäi laiturille vilkuttamaan vielä viimeisenkin vaunun kadottua näköpiiristä.

“Älä nyt stressaa. Ne istuvat kuitenkin sohvannurkassa suurimman osan ajasta, käyvät korkeintaan Linnanmäellä ja syövät hattaroita”, äiti lohdutteli itseään kotimatkalla.
Huvipuistoon, saatikka sen Ruotsin vallan aikana rakennettuun vuoristorataan, Emmi ei matkallaan mennyt, mutta kyytiä hän sai siitä huolimatta.

Illansuussa Emmin juna tuli määränpäähänsä ja hän huomasi ilokseen Hannan jo vaunun ikkunasta. Häntä oli matkan aikana kalvanut pieni pelko siitä, ettei tämä olisikaan vastassa ja siinä hän sitten olisi keskellä outoa uutta paikkaa tietämättä minne mennä tai mitä tehdä.

Emmi astui ensimmäisenä ulos vaunusta sen ovien avauduttua ja juoksi selkäreppu heiluen Hannan luo. “Moiii! Mä pääsin perille!”

“Moikka! Oliko kiva matka?” tämä vastasi ja peruutti pari askelta peläten Emmin hyppäävän riemusta hänen niskaansa.

“Joo, paitsi että mun vieressä istui kauhea lehmä.”

Hanna repesi nauruun. “Ai mikä ihmeen lehmä?”

“Sellanen läski, jolla oli roikkuvat”, Emmi vastasi ja piirsi samalla käsillään ilmaan kaksi suurta kaarta.

“Ai sellaset. Mutta mennään jo, niin ehditään ehkä seuraavaan sporaan.”

Hannan perhe asui kerrostalossa. Heidän tultua sisään talon sen hetkinen emäntä esitteli pikaisesti paikat. “Tässä on eteinen. Keittiö ja olkkari on täällä. Sen takana on porukoiden makkari. Ja tässä on mun huone.” Emmi nyökytti päätään ja jäi Hannan huoneen ovelle seisomaan reppu selässään.

“Sulla on paljon julisteita”, hän totesi ja muisteli omaa huonettaan, jonka seiniä koristi kolme hevostaulua.

“Njoo… Noista vois kyllä heittää puolet pois. Ainakin ton ja ton ja ton. Ne on paskoja.” Emmi luki serkkunsa osoittamien julisteiden tekstit; Miley Cyrus, Jonas Brothers, Adam Lambert. Hän painoi nimet mieleensä siltä varalta, että joku joskus kysyisi, mitä mieltä hän oli kyseisistä laulajista. Ne on paskoja, hän vastaisi.

Illalla tytöt loikoilivat sohvalla sen vastakkaisissa päädyissä, söivät pakastepizzaa ja katsoivat leffaa. Sankariparin suudellessa juuri ennen The Endiä Emmi puuskaisi ja huusi: “Hyyyyi!”

“Mitä hyi?” Hanna kysyi ja tökkäsi tätä kantapäällä sääreen.

“No tollasta nuolemista.”

“Säkö et tykkäisi?”

“En.”

Hannaa huvitti Emmin lapsellisuus ja hän tökkäsi tämän säärtä uudestaan.

“Kuitenkin tykkäisit, älä kiistä.”

“Enkä.”

“Joopa!” Hanna nauroi ja laski jalkapohjansa serkun sääreltä tämän koukistuneiden jalkojen väliin. “Myönnä tai tuun kutittamaan.”

“Hyi, hyi ja hyi”, Emmi vastasi ja nyrpisti teatraalisesti nenäänsä.

“Ihan kuten haluat”, Hanna sanoi hivuttautuen samalla keskemmälle sohvaa ja suoristaen sitten jalkansa. Varpaankärjet painuivat vasten Emmin farkkujen peittämää jalkoväliä. “Kuti, kuti.”

“Iik!”, Emmi kiljui leikkisästi ja tarrasi kiinni Hannan nilkkaan. “Ei saa kiusata.”

“Kyllä vähän saa”, tämä vastasi ja työnsi jalkapohjaansa kovemmalla voimalla vasten serkun alapäätä. “Itse asiassa sulle pitää tehdä orgasmi.”

Emmin posket muuttuivat samassa hetkessä tulipunaisiksi ja hän nosti molemmat kädet kasvoilleen. Samalla Hannan nilkka pääsi vapaaksi ja jalkapohja alkoi hitaasti liikkua edestakaisin vasten tummaa farkkukangasta.

“En mä uskalla…” Emmi sopersi kämmentensä takaa.

“Höpö, höpö. Uskalsit sillon teilläkin.”

“No… niin… Mutta täällä on ihan valoisaa ja ei oo peittoa.”

Hanna veti jalkapohjansa pois ja nousi seisomaan. Hän nappasi kiinni Emmin ranteesta ja kiskoi tytön ylös. Tämän posket olivat kuin kaksi ylikypsää tomaattia.

“Tulepas perässä”, Hanna pyysi ja talutti nolostelijan eteiseen. Suoraan sen seinällä roikkuvan suuren peilin eteen. “Nyt selvitetään pari juttua.”

Emmi ei häkellykseltään tiennyt mitä sanoa saatikka tehdä, mutta se ei näyttänyt haittaavan serkkua tippaakaan. Tämä kiersi hänen selkänsä taakse ja tarttui kaksin käsin kiinni paidanhelmaan. Ennen kuin punaposki ehti tajuta, mitä oli tekeillä, Hanna kiskaisi paidan hänen päänsä yli ja viskasi sen hattunaulakolle.

“Katsopas peiliin”, Hanna komensi ja hivutti samalla käsiään Emmin kainaloiden alle, kunnes etusormien päät osuivat vaaleanpunaisille nänneille. Varsinaisia rintoja tytöllä ei vielä ollut, mutta Hanna oli tuntevinaan nännien alla herneenkokoiset kyhmyt, joten tulopäällä ne kuitenkin jo olivat.

“Nämä tässä näin on tissit”, Hanna julisti ja katsoi edessään seisovaa serkkuaan peilin kautta silmiin.

“Ei ne oo.”

“Syystä että?”

“No kun ne on niin pienet.”

“Ei se mitään meinaa. Tissit ne on silti. Vai haluaisitko sellaiset mieluummin kuin sillä lehmällä siellä junassa?”

“No en! Hyi!”

“Sitähän minäkin”, Hanna naurahti ja taputti nännejä sormillaan. “Nyt sanot, että sulla on kauniit tissit.”

“Mitä? En mä sano”, Emmi sanoi hiljaa ja nyppi hermostuneesti kynsiään.

Hanna nipisti vasenta nänniä ja venytti sitä.

“Aii!”

“Sano nyt kiltisti tai Hanna-täti kiusaa sun nänniä koko illan.”

“Mulla on kauniit tissit! Mulla on kauniit tissit!!”

Hanna säikähti ja irrotti otteensa. Ääntä oli irronnut sen verran reilusti, että todennäköisesti koko Punavuori tiesi nyt tällä olevan kauniit tissit.

“Okei, eiköhän se asia tullut selväksi… kaikille”, Hanna huokaisi ja kuunteli hetken, josko rappukäytävästä kuuluisi naapurin Turpa kiinni siellä -vakioäänimerkki. Ei kuulunut, joten hän päätti jatkaa ja laskeutui Emmin taakse polvilleen. Tämä tarkasteli peilin kautta rintojaan, eikä edes huomannut serkkunsa puuhia, ennen kuin farkut luiskahtivat alas nilkkoihin.

“Mitä me nyt tehdään?” Emmi kysyi tajuttuaan missä mennään.

“Katsotaan toinenkin juttu”, Hanna vastasi ja liu’utti sormensa hänen kapealle lantiolleen ja siitä pikkuhousujen alle. Pieni kiskaisu ja ne tippuivat alas farkkujen seuraksi.

“Mitäs nyt näkyy?” Hanna kysyi ja katsoi taas paljasta viikonloppuvierastaan peilin kautta.

“Se näkyy”, Emmi kuiskasi.

“Mikä se sitten on?”

“Pillu.”

Hanna repesi nauruun ja nousi taas seisomaan. “Ai pillu? Mistä oot ton sanan oppinut?”

“Koulussa ja yhdeltä nettisivulta”, Emmi vastasi ja mietti, oliko muistanut väärin. Oliko se sana sittenkin joku muu?

“Millä sivuilla sä oikeen oot surffaillut?” Hanna kysyi aidosti yllättyneenä ja hieman jopa suuttuneena.

“Se oli sellanen… öö… Joku itsetyydytys piste jotain.”

“Justiinsa, tiedän sen sivun. Siellä ei oo kuin kaiken maailman sekopäiden kirjoittamaa roskaa ja sun ei kannata mennä sellasille sivuille enää. Muuten tuun ja nipistän kuules nänneistä, niin että sattuu.”

“En mee enää”, Emmi vastasi kiltisti, vaikka tiesikin serkun uhkauksen olleen leikkiä.

Hanna hymyili ja taputti hellästi hänen pakaraansa. “Vaikka siellä luki pillu, niin sulla ei oo sellaista, vaan pimppi. Tai pimpsa.”

“Okei…” Emmi sanoi ja ihmetteli mielessään, mitä eroa niillä sitten oli.

“Kumpi sana on kivempi?”, Hanna kysyi.

Emmi piti molemmista ja kurtisti mietteliäästi kulmiaan. “Pimpsa”, hän lopulta päätti.

“Niin mustakin. Ja nyt sanot, että sulla on kaunis pimpsa”, Hanna komensi ja sillä kertaa vastaus tuli salamannopeasti.

“Mulla on kaunis pimpsa.”

“Niin on, oikein kaunis ja suloinen. Mutta nyt sun pitää sanoa vielä yksi asia.”

“Ai mikä?”, Emmi kysyi ja arveli sen liittyvän pyllyynsä. Sillä nettisivulla oli kirjoitettu niistä paljonkin. Syytä siihen hän ei ollut keksinyt.

“Pyydät, että mennään takas sohvalle ja mä hieron sulle orgasmin”, Hanna sanoi ja yllätti sillä serkkunsa. Tämä mutristeli hetken huuliaan ja poskilta jo suurimmaksi osin hävinnyt punoitus teki äkkinäisen paluun. Lopulta hän kuitenkin totteli.

“Voidaanko mennä sohvalle ja voitko hieroa mulle orgasmin?”

Hanna taputti hänen pakaraansa kuin kilttiä koiraa, joka oli tullut paikalle omistajan kutsuessa. Sitten hän kyykistyi ja kiskoi farkut ja pikkuhousut pois Emmin nilkoista. Noustessaan ylös hän nappasi kiinni tottelevaisen vieraansa nännistä, hyvin hellästi sillä kertaa, ja talutti hänet siitä pidellen takaisin olohuoneeseen.

“Mee istumaan ihan tohon reunalle, nojaa kunnolla taaksepäin ja nosta jalat mun olkapäille “, Hanna opasti ja laskeutui sohvan eteen polvilleen.

Emmi teki kiltisti kuten käskettiin, muttei tiennyt minne laittaisi kätensä, joten hän risti ne syliinsä. Asento näytti hieman huvittavalta, mutta Hanna päätti olla puuttumatta siihen. Pääasia hommassa oli kuitenkin se, että tämän pimpsa oli esillä.

“Laita silmät kiinni”, Hanna sanoi ja painoi kämmenensä pimpsalle. Hän varmisti vielä, että Emmi oli sulkenut silmänsä ja alkoi sitten hieroa häpyhuulia sormenpäillään. Tämän posket olivat edelleen punaiset, mutta väri alkoi hiljakseen haalistua ja samaan tahtiin hengitys kiihtyä. Hanna otti vasemman käden avukseen ja puristi sen sormilla pulleita vaaleanpunaisia häpyhuulia yhteen, hieroen samalla niiden pintaa oikealla kädellään. Hiljakseen hän siirsi kättään eteenpäin kohti klitorista seuraten samalla sivusilmällä Emmin kasvonilmeitä. Tuon nimenomaisen kohdan liian kovaotteinen käsittely tuntui kaikkea muuta kuin mukavalta, sen hän oli muutaman kerran saanut kokea jossain siiderinsotkuisissa kotibileissä. Hannan sormien pyöriessä edestakaisin klitoriksella Emmi alkoi voihkia. Ensin vain hädin tuskin kuuluvasti, mutta kerta kerralta kovemmin.

“Tuleeko sulle orgasmi?” Hanna kysyi ja lopetti sormien liikuttelun.

“Joo, ihan kohta”, Emmi vastasi hiljaa ja hieman närkästyneen oloisena siitä, että toinen oli lopettanut sen, mitä oli tekemässä juuri pahimpaan – tai parhaimpaan – aikaan.

“Mä teen sulle yhden jutun”, Hanna kuiskasi. “Pidä vaan silmät kiinni.” Emmi nyökytti ja tunsi, miten sormet hänen kauniissa pimpsassaan jatkoivat työtään. Sitten hän tunsi jotain muutakin, sellaista joka sai hänet avaamaan silmänsä ja miltei kirkaisemaan. Jalkojen välissä, muttei ihan pimpsassa, tuntui puristus. Hän päästi pienen inahduksen ja nosti päätään etukenoon nähdäkseen, mitä Hanna oli tehnyt, mutta tämä keskeytti yrityksen.

“Pää takaisin selkänojaan ja silmät kiinni. Laitoin sormen sun pyllyyn ja se pysyy siellä, kunnes saat orgasmin.”

“Mun pyllyyn…” Emmi mutisi ja aikoi kysyä miksi, mutta päätti jättää sen myöhemmäksi. Hanna voisi suuttua ja lopettaa, jos hän nyt alkaisi temppuilla.

Kun Emmin suu puoli minuuttia myöhemmin aukesi ja voihkiminen muuttui pikemminkin ulinaksi, Hanna alkoi liikuttaa pyllyyn työntämäänsä sormea ja jatkoi sitä, kunnes hänen vieraansa suusta pääsi vielä yksi viimeinen ja pitkä vaikerrus.

Tehtävä suoritettu, Hanna ajatteli ja veti kätensä pois. Emmi oli avannut silmänsä ja katsoi häntä sen näköisenä kuin olisi juuri juossut maratonin kumisaappaat jaloissaan.

“No, saanko kuulla edes kiitoksen?” Hanna kysyi ja painoi Emmin napaa peukalollaan. Tämä hymyili ujosti ja puristi reitensä yhteen, mutta kiitti ja nosti sitten vatsalla levänneet kätensä kasvoilleen.

6 kommenttia viestissä: “Kiltit teinilesbot osa 2”

  1. hymyx says:

    Melko mielenkiintoinen ja osittain myös hauska tarina. Esim: säteily kohdalle repesin. Kiitos tästä

  2. mävAA says:

    Huono

  3. 888 says:

    Jatko laukesin lukiesa

  4. yuytyrewe says:

    Paras novelli tähän asti. Jatka ihmeessä

  5. Good says:

    Hyvä. Lisää jatkoa

  6. :) says:

    iha ok toi kyl on

Kommentoi

top