search
top

Sannan lääkärintarkastus, osa 1

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (21 votes, average: 3.29 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: it.orgista

“Eiköhän tässä ole nyt juteltu jo riittävästi. Otahan sitten vähän vaatteita vähemmäksi, niin päästään itse asiaan”, koululääkäri tokaisi ja katsahti Sannaa tuimasti. Sanna tunsi olonsa entistäkin epämukavammaksi. Hän ei muutenkaan erityisesti pitänyt lääkärintarkastuksista, ja tällä kertaa tilanne inhotti häntä aivan erityisesti. Vielä viime vuonna koulun lääkäri oli ollut mukava nuori nainen, jonka luona Sanna oli käynyt useastikin kouluvuosiensa aikana. Syksyllä lääkäri oli kuitenkin vaihtunut ja entisen tutun lääkärin tilalle oli tullut reilusti vanhempi naislääkäri, joka oli kaikkea muuta kuin mukava ja leppoisa. Nainen oli ehkä reilun viidenkymmenen ikäinen, isokokoinen ja naiseksi rotevan, melkein romuluisen oloinen. Jotenkin koko naisen olemus huokui päättäväisyyttä ja tiukkaa kuria ja sai Sannan olon tuntumaan todella epämukavalta.

Itse asiassa Sanna oli joutunut tahtomattaan tekemään tuttavuutta lääkärin kanssa jo aiemmin syksyllä. Muutaman kerran kun Sannaa ei ollut huvittanut mennä koulun liikuntatunnille, hän oli mennyt koulun terveydenhoitajan luo valittamaan jotakin olematonta vaivaa ja aina saanut lopun päivän vapaaksi ilman suurempia selittelyjä. Kerran koko huijaus oli kuitenkin ollut lähellä paljastua, kun normaalin lupalapun sijaan terveydenhoitaja olikin passittanut Sannan koululääkärin juttusille. Sanna oli saanut laittaa peliin kaikki näyttelijäntaitonsa vakuuttaakseen lääkärin siitä, että toistuvat vatsakivut olivat todellisia eivätkä pelkästään kahdeksasluokkalaisen tytön ovela yritys vältellä liikuntatunteja.

Hetken aikaa Sanna oli jo ollut aivan varma, että lääkäri tekisi pinnauksista ilmoituksen luokanvalvojalle ja vanhemmille, mutta tiukkasävyisen keskustelun jälkeen lääkäri oli kuitenkin yllättäen antanut periksi ja luvannut päästää Sannan sillä kertaa pelkällä varoituksella. Sen jälkeen Sanna ei ollut uskaltanut enää kokeilla samaa temppua, mutta siitä huolimatta hän tunsi olonsa todella epämukavaksi ja oli aivan varma siitä, että tuo tuimailmeinen nainen muisti keskustelun joka sanan.

“Riisuhan nyt vauhdilla”, lääkäri tokaisi ja keskeytti Sannan haaveilun. Sanna kumartui ja kiskoi sukat jalastaan. Voi miten hän toivoikaan, että hän olisi jo vuotta vanhempi. Silloinhan kahdeksannen luokan lääkärintarkastus olisi osunut hänen kohdalleen vielä vanhan mukavan lääkärin aikaan jo vuosi sitten, ja koko pinnausjupakkaa ei olisi koskaan ollutkaan. Mutta niin ei vain ollut, vaan siinä hän nyt seisoi riisumassa vaatteitaan vastenmielisen naislääkärin vastaanottohuoneessa.

Hitaasti Sanna avasi farkkujen napit ja antoi sitten housujen pudota alas. Hän kumartui pujottaakseen farkut pois nilkoistaan. Sivusilmällä hän huomasi, miten koululääkärin katse oli nauliintunut hänen kukallisten pikkuhousujen peittämään peppuunsa. Sannaa puistatti. Jo aiemmin syksyllä hän oli huomannut, miten koululääkäri oli luonut pitkiä, arvioivia katseita hänen vartaloonsa, ja nyt tämä aivan selvästi tirkisteli häntä sivusilmällä, vaikka olikin muka etsivinään tavaroita varastokaapista.

Sannan peppu olikin se vartalon osa, jossa oli eniten näkemistä. Koko viime kesän ja alkaneen syksyn Sanna oli odottanut, että vartalon naiselliset muutokset alkaisivat, mutta pepun pyöristyminen oli ollut ainoa saavutus koko aikana. Rinnat olivat toki nousseet hiukan koholle jo reilu vuosi sitten, mutta sen jälkeen ne eivät olleet juuri muuttuneet, ja rinnat näyttivät edelleen harmittavasti kartiomaisilta, aivan kuin Sannan paidan alla olisi ollut piilossa kaksi pientä pyramidia. Mutta eniten Sannaa ärsytti se, että vaikka hänen viidestoista syntymäpäivänsä oli enää muutaman kuukauden päässä, ei häpykarvoituksesta ollut juurikaan tietoa. Ohutta vaaleaa karvaa oli alkanut versoa häpyhuuliin syksyn mittaan, mutta mistään varsinaisesta karvoituksesta ei voinut vielä puhua.

“Eiköhän se riitä tässä vaiheessa. Tules tänne, niin mitataan painot sun muut”, lääkäri kailotti ja viittasi Sannaa astumaan vanhanaikaisen vaa’an luokse.

Punnitusta ja mittausta seurasi sarja muita tyypillisiä toimenpiteitä, ja aina välillä Sanna huomasi, miten lääkärin käsi ainakin näennäisen vahingossa kosketti hänen peppuaan tai rintojaan. Sannaa puistatti. Aivan kuin lääkäri tahallaan kiusaisi häntä. Sanna ei kuitenkaan uskaltanut sanoa sanaakaan, vaan toivoi, että koko toimitus olisi ohi mahdollisimman nopeasti ja että hän saisi taas pukea vaatteet takaisin ylleen.

Kun lääkäri sitten käveli takaisin työpöytänsä ääreen ja teki muutamia merkintöjä potilaskansioon, Sanna luuli, että koko tutkimus oli jo ohi ja alkoi poimia vaatteita tuolilta pukeutuakseen.

“Äläpäs vielä hätäile niiden vaatteiden kanssa. Ei tämä kuule vielä ole ohi. Tehdäänkin sinulle vielä vähän lisätutkimuksia”, lääkäri totesi ja hymyili ovelasti.

“Mm-mitä tutkimuksia mulle vielä tehdään?” Sanna änkytti äänessään selvää pelokkuutta.

“Muistatkos, kun kävit täällä syksymmällä valittamassa niitä vatsakipuja? Kun sinun ikäisillä tytöillä vatsakivut voi johtua niin monenlaisista syistä, niin tehdään vähän lisätutkimuksia ja varmistetaan vaan, ettei kyse ole mistään vakavammasta. Niin että otahan vielä vaatteita vähemmäksi, niin katsotaan”, lääkäri jatkoi.

Sannaa puistatti. Hän tunsi jo nyt itsensä puolialastomaksi, eikä paidan riisuminen omituisen kiinnostuneesti tuijottavan lääkärin nähden tuntunut lainkaan houkuttelevalta ajatukselta! Lopulta hän kuitenkin kiskoi aluspaidan yltään. Hän tunsi punan leviävän kasvoilleen. Nyt hän oli melkein kokonaan alasti, ja vain alushousut suojasivat hänen intiimeimpiä alueitaan lääkärin uteliaalta katseelta.

“No, vauhtia nyt. Pikkuhousut kanssa!” lääkäri jatkoi. Sanat iskivät Sannan tajuntaan kuin salama. Tämä ei voinut olla totta! Tämä ei saanut olla totta! Aikoiko lääkäri tosiaan riisuttaa hänet ilkosilleen!

“Ei! Mä en haluu! Ei mun tarvii tehdä tätä! Ei tää kuulu tarkastukseen!” Sanna parkaisi ja tunsi, miten kyyneleet tekivät jo tuloaan silmäkulmissa.

“Kuules nyt, tyttö, tämä ei ehkä kuulu perustarkastukseen, mutta missään ei sanota, etteikö lääkäri voisi tehdä potilaalle pieniä lisätutkimuksia, jos tilanne niin vaatii. Ja juttu on nyt niin, että jos et halua, että koulussa ja kotona kuullaan siitä, miten kiltti ja tunnollinen Sanna lintsaa liikuntatunneilta aiheettomilla lupalapuilla, niin tottelet minua nyt just eikä melkein ja annat minut tehdä, mitä tehdä pitää”, lääkäri jatkoi tiukalla äänellä. Nyt Sannan silmät kostuivat. Tämä oli selvää kiristystä – lääkäri aikoi törkeästi käyttää tilannetta hyväkseen ja leikkiä Sannalla vähän lääkärileikkejä, eikä hänellä ollut vaihtoehtoja! Pinnauksesta kiinni jääminen olisi vielä pahempaa, ja Sanna tajusi, että ainut tie ulos kävisi tämän oudon lääkärin ties millaisten tutkimusten kautta! Hän sulki silmänsä, tarttui pikkuhousujen kaulukseen, ja kiskaisi sitten housut alas yhdellä vedolla. Sitten hän oli alasti.

“No niin, nousehan sitten tähän tutkimuspöydälle, niin katsotaan. Ja sitten vähän jalkoja koukkuun, niin näkyy paremmin… No mutta sinullahan onkin oikein nätti pikku pimppi. Ole ihan rentona ja hengittele syvään, niin täti vähän tutkii sinua täältä”, lääkäri sanoi. Sanna oli kuulevinaan lievää kiihkoa lääkärin äänessä. Häntä puistatti. Jo pikkuhousujen riisuminen lääkärin nähden oli tuntunut nololta, ja nyt hän oli kuolla näpeästä maatessaan siinä reidet avattuina ja täysin lääkärin armoilla.

Sanna sulki silmänsä, mutta saattoi silti tuntea lääkärin arvioivan ja uteliaan katseen jalkovälissään. Miten suloisen kiihottavalta Sannan pimppi näyttikään lääkärin silmissä. Tyttö oli jo neljäntoista, mutta häpyhuulet olivat lähes karvattomat muutamaa ohutta haiventa lukuun ottamatta, ja niiden välistä pilkisti kaunis pimppi ruusunpunaisena ja aivan viattomana.

Lääkäri kosketti varovasti häpyhuulia. Miten sileiltä ja lämpimiltä ne tuntuivatkaan! Sitten Sanna jo tunsi, miten lääkärin sormet levittivät häpyhuulia enemmän auki ja toisen käden sormet sukelsivat tutkimusretkelle pimpin poimuihin. Sanna värähti tuntiessaan lääkärin sormet herkimmissä paikoissaan – tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan toinen kosketti Sannaa kaikkein intiimeimpiin paikkoihin.

Lääkärin sormet etenivät vähä vähältä. Viipyivät ensin pitkään klitoriksen ympärillä, siirtyivät sitten silittämään pieniä häpyhuulia ja lopulta lähestyivät pientä, kuuman kosteaa koloa, joka odotti jännittyneenä. Sannasta alkoi tuntua, ettei lääkäri edes yrittänyt teeskennellä tekevänsä lääketieteellistä tutkimusta, vaan häpeilemättömästi antoi sormiensa vaeltaa hitaasti ja nautinnollisesti paikasta toiseen. Tunne oli sama, jonka Sanna oli tuntenut monesti koskettaessaan itseään näistä kaikkein henkilökohtaisimmista paikoista. Sanna kauhistui. Jostain aivan käsittämättömästä syystä tilanne oli alkanut tuntua kiihottavalta. Hän tunsi, miten kuumotus kasvoi, ja sitten kosteat virrat lähtivät hitaasti liikkeelle, kuten jo niin monesti ennenkin oman huoneen pimeydessä peiton alla oli tapahtunut.

Äkkiä Sanna tunsi, miten lääkärin sormi sukelsi sykkivän, punaisen luolan suuaukosta sisään. Häpeilemättä sormi jatkoi liukuaan ja upposi yhä syvemmälle Sannan sisuksiin.

“Ihan normaali nuori tyttö sinä taidat olla, kun näin kosteaksi käyt”, lääkäri lausahti ja nyt Sanna oli varma, että lääkärin äänessä kuulsi kiihko. Samassa lääkärin sormi kuitenkin luiskahti ulos ja lopetti Sannan herkimpien paikkojen härnäämisen.

“Jatketaan tästä myöhemmin, mutta otetaan ensin muutama näyte”, lääkäri tokaisi. Samassa Sanna kuuli, miten ovi huoneen nurkassa aukesi.

“Mm… Mitä näytteitä multa otetaan?”

“No tarvitsen sinulta ihan normaalit ulostenäytteet, sekä pissa että kakka, että nähdään onko siellä vatsassa kaikki kunnossa”, lääkäri jatkoi ja nyt hänen äänessään kuulsi lievä vahingonilo.

Sanna tunsi vatsaansa kouraisevan, kun lääkäri viittasi häntä astumaan ovesta tutkimushuoneen yhteyteen rakennettuun näytehuoneeseen. Huone oli kuin suuri wc. Sen toisella reunalla oli kaappeja, ja toisessa reunassa sijaitsi ihan tavallinen wc-pönttö. Sanna astahti kohti pönttöä, kun lääkäri puuttui taas tilanteeseen.

“Älä turhaan siihen pöntölle istu, eihän me sitä näytettä sieltä saada”, lääkäri sanoi ja samalla kiskaisi oudon näköisen valkoisen muoviesineen kaapista. Sanna värähti tajutessaan esineen käyttötarkoituksen – lääkäri piteli kädessään matalaa alusastiaa. Alusastia näytti Sannan mielestä lähinnä potalta, jossa oli matalat reunat ja kaksi erillistä allasta.

“Käyhän siihen kyykkyyn jalat oikein haralleen, ja sitten teet tarpeet tähän astiaan”, lääkäri jatkoi ja hänen äänessään kuulsi taas kiihko.

Häpeän tunne pyrki taas pintaan, mutta kuuliaisesti Sanna totteli lääkäriä ja kyykistyi leveään haara-asentoon. Asento toi Sannan mieleen saunareissut mökillä, jossa hän oli käynyt pikkusiskon kanssa puskassa pissalla ennen saunaan menoa. Hän oli siis tottunut pissaamaan tässä asennossa, mutta ei ollut ikinä edes ajatellut, että samassa asennossa voisi tehdä myös kakat. Hän katsahti lääkäriin kuin kysyen, koska lääkäri aikoisi poistua ja jättäisi hänet rauhassa tekemään tarpeitaan. Mutta lääkärillä ei ollut aikomustakaan poistua.

“Kulta pieni, anna tulla vaan ihan rauhassa. Minä olen tässä ja katson, että kaikki menee hyvin”, lääkäri sanoi ja istahti aivan Sannan edessä olevalle tuolille, josta oli suora näkymä Sannan intiimeimpiin paikkoihin. Sanna tunsi maailmansa romahtavan ja oli vajota maan alle pelkästä häpeästä. Lääkärillä ei ollut aikomustakaan suoda hänelle yksityisyyttä, vaan hänen olisi pakko tehdä tarpeensa lääkärin tarkkaillessa hänen jokaista liikettään.

Sanna tunsi silmiensä jälleen kostuvan – koskaan ennen hän ei ollut tuntenut oloaan näin nöyryytetyksi! Ja vaikka hän tunsi, että sekä rakko että suoli olivat varmasti täynnä, ei hän saanut mitään aikaiseksi. Hän punnersi ja punnersi ja tunsi punan kohoavan kasvoilleen. Lopulta padot aukesivat ja lääkäri näki, miten raollaan olevien häpyhuulten välistä ruiskahti heikko, ohut noro, joka nopeasti kuitenkin voimistui sihiseväksi pissasuihkuksi ja alusastian etummainen allas alkoi nopeasti täyttyä. Viimeisten lirausten vielä valuessa lääkäri kuuli heikon ritisevän äänen, kun Sannan peräaukko avautui ja suolen sisältö alkoi purkautua pottaan. Sanna ähkäisi uudestaan ja uudestaan, ja jokaisella kerralla pottaan putosi pitkät pötköt ruskeaa kakkaa pienen pissanoron saattelemana. Lopulta kun potta alkoi olla melkein puolillaan Sannan mustaa makkaraa, Sanna näytti saaneensa tarpeensa tehdyksi ja kohottautui ylös.

“Oikein hyvä. Peseydyhän nyt kunnolla ja tule sitten takaisin toiselle puolelle”, lääkäri sanoi ja työnsi alusastian jalallaan kaapin alle piiloon. Ilmeisesti lääkärillä ei ollut aikomustakaan ottaa mitään näytteitä, ja koko näytöksen tarkoitus oli vain ollut Sannan nöyryyttäminen pakottamalla tämä tekemään tarpeensa julkisesti lääkärin nähden.

Sanna istahti pöntölle, poimi alasuihkun telineestään, ja alkoi peseytyä. Sitten hän asteli pelokkaana takaisin lääkärinhuoneeseen.

5 kommenttia viestissä: “Sannan lääkärintarkastus, osa 1”

  1. nimetön says:

    Hyvä! Jatkoa vaan!

  2. peukalo says:

    Hyvä tarina, toivottavasti jatko-osa tulee pian 😉

  3. Potilas says:

    Tähän on olemassa jatko-osa, mutten vielä ole sitä löytänyt, tulee heti kun löytyy

  4. äläää says:

    Loistava! Kohtalaisen uskottava, hyvin kerrottu. Vähän lyhyt vaan. Äkkiä vaan jatkoa!

  5. sm says:

    Toisaalta hyvinkin kiinnostava, mutta petyin todella novellin lyhyyteen! lopoui mielestäni totaallisen kesken 🙁

Kommentoi

top