search
top

Pikkusiskon “lääkärintarkastus”

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (21 votes, average: 3.38 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: IT.orgista jälleen, enjoy :)

Elina penkoi mun kaappeja etsien peliä tai jotain tekemistä. Oli tylsää. Ulkona satoi, ja meillä oli koko viikonloppu kulutettavana. Porukat oli lähteneet tuttavien mökille, varmaan oli kivaa sielläkin kaatosateessa. Meidät oli onneks armahdettu. Viime vuonna meidät oli vielä raahattu väkisin mukaan, mutta tänä vuonna olin onnistunut vakuuttamaan porukat siitä, että 14-vuotias pärjää kyllä yksin kotona – vaikka vahdittavana olis yksi 11–vuotias pikkusisko.

Loikoilin sängyllä ja lueskelin kirjaa – en oikein jaksanu kiinnostua Elinan touhuista ja totta puhuen ei juuri huvittanu pelata mitään. Pelejä ei onneksi tainnu löytyä – ainakin Elinan turhautuneesta puhinasta päätellen. Sitten äkkiä se innostu.

– Hei, mikäs tää on? Elina kysyi ja heilutti kädessään valkoista muovisalkkua.

– Ää, anna olla. Laita se vaan takas sinne… koitin ehdottaa, mutta heikoin tuloksin.

Elina oli jo avannut salkun ja tuijotti silmät suurina sen sisältä paljastuneita tavaroita. Manasin itsenäni. En ollut edes muistanut laukun olemassaoloa, enkä varsinkaan arvannut, että olisi pitänyt piilottaa se paremmin yli-uteliaan kaappeja penkovan pikkusiskon varalta. Siinä se nyt penkoi laukkua ja levitti sen sisältöä lattialle. Lelustetoskooppi ja muuta sälää oli jo päätynyt lattialle, ja nyt Elina oli jo ehtinyt laukun pohjalle piilotetun arkaluontoisemman materiaalin kimppuun ja piteli kädessään muoviputkiloa, jonka sisällä helisi pitkä ja paksu kuumemittari.

– Hei, ihan oikeesti, laita se takasin… koitin vielä, mutta ilman tulosta.

– Vaau, mistä sä oot saanut nää? Ja miks sulla on täällä peräpuikkoja? Elina kysyi silmät suurina ja heilutti ilmassa muovilevyllistä suppoa, jossa epäilyttävästi muutamassa kohtaa oli vain tyhjä reikä kielimässä käytetystä luodista.

– Ääh, noi on ihan ikivanhoja. Jostain vuodelta miekka ja kivi kun on leikitty lääkäriä…

– Ootko sä leikkiny lääkäriä? Vähänkö siistiä! Kenen kanssa? Elina jatkoi ja äänessä kuulsi innostus.

Elinan innostus yllätti mut. Mä olin kuvitellut, että Elina olis ollut jotain, että yäk, mitä tää on ja että mulla olis ollut hitonmoinen homma selitellä ja varmistaa, että se ei mee ja kerro porukoille löydöstään. Mutta se vaikutti ihan haltioituneelta, joten päätin ottaa riskin.

– Lupaatko, että pidät sen salaisuutena, jos kerron? Et saa kertoo kenellekään tai sun käy tosi huonosti…

– No lupaan, lupaan! Elina vakuutteli posket innostuksesta hehkuen.

– No mä kerron. Mut et sitten saa nauraa eikä yhtään mitään, okei?

– Okei!

– No sä muistat Jannen? No me leikittiin joskus pienempänä lääkäriä, kun se oli täällä yökylässä.

– Jannen? Ootko sä leikkiny lääkäriä pojan kanssa? Siis noi peräpuikot… ja kaikki… Siis ootte leikkiny nakunaki ja sillai? Elina uteli silmät suurina.

Hitto! Janne oli mun paras kaveri, oli ollu ihan pienestä asti. En mä nyt ollu koskaan sillain kiinnostunut pojista, mutta ei sillon paljon tyttöjä ollu tarjolla, kun kiinnostus seksileikkeihin alko käydä ylivoimaiseks. Janne oli ainut, kenelle kehtasin edes ehdottaa mitään lääkärileikkejä, ja se oli suostunu. Oli yhtä innokas kuin mä ja pian oli meistä se, joka keksi pervoimmat tutkimukset. Ei siinä ollut mitään sellasta, pelkkää uteliaisuutta se oli, mutta miten mä nyt sen selittäisin Elinalle. Äh, oli pakko tehdä pieni vastahyökkäys.

– No totta helvetissä oltiin ilman housuja – sehän nyt on idea koko helvetin leikissä. Äh, en mä jaksa selittää, kun et sä näköjään ollenkaan tajuu.

– Hei älä, en mä sitä pahalla tarkottanu. Kerro nyt loputkin. Siis teitteks te sitä oikeesti täällä meillä yökylässä? Ja minkä ikäsiä te sillon olitte?

Mietin hetken esittää loukkaantunutta, mutta uteliaisuus jatkaa keskustelua yli-uteliaan pikkusiskon kanssa vei kuitenkin voiton.

– No täällä tietysti, tässä mun huoneessa. Sä oot kuule pikkusysteri monta kertaa nukkunut kaikessa rauhassa tossa seinän takana sun huoneessa samaan aikaan. Tietty me oltiin hiljaa, niin et kukaan ei kuule. Ja tehtiin me joskus päivälläkin, kun muut oli jossain menossa. Me oltiin kai vähän yli kymmenen sillon..

– Vähän yli kymmenen! Siis… te olitte niinku mun ikäsiä… En mä tajunnu, et sitä voi leikkiä vielä näin vanhana…

– Hölmö, sitä nyt voi leikkiä vaikka kuinka vanhana, jos vaan kehtaa. Ei kai siinä nyt mitää ikärajaa oo… jatkoin koittaen tehdä selväksi, että aloin jo kyllästyä Elinan jatkuviin hämmästymisiin.

– Voitaisko me sitten leikkiä? Elina täräytti täysin arvaamatta.

Sitä ehdotusta mä en sentään ollu osannut odottaa. Mä en olis ikinä kuvitellut, että mun ujo pikkusisko ehdottais jotain sellaista. Eihän se ollut tullut edes saunaan mun ja isän kanssa enää moneen vuoteen, niin että jotenkin vaikutti ihmeelliseltä, että se nyt äkkiä alkais nakuilla mun kanssa kahdestaan. Mutta ilmeisesti se oli tosissaan. Hetken mä mietin vaihtoehtoja. Mä en ollut juuri nähnyt tyttöjä nakuna sen jälkeen, kun Elina lakkas käymästä mun kanssa saunassa jo monta vuotta sitten, enkä varsinkaan ollut päässyt katsomaan, mitä tyttölapsen jalkojen välistä oikeasti löytyy. Ainoat muistikuvat oli Elinasta joskus ehkä 7-8-vuotiaana, mutta silloin se oli ollut ihan pikkutyttö, pimppi vaan sellanen pieni pysty vako, eikä se ollut sitä koskaan saunassa levitellyt, joten mun käsitys tyttöjen anatomiasta perustui aika pitkälti koulukirjan kaavakuviin. Leikissä oli kyllä etunsa – lääkärinä vois hyvällä tekosyyllä käskeä vaikka mihin asentoihin, joten yksityiskohtainen oppitunti tytön anatomiasta olis varma. Toisaalta Elina oli mun pikkusisko! Ajatus lääkärileikeistä oman siskon kanssa oudoksutti vähän… Mutta oikeastaan yllättävän vähän vaan. Eipä mulla ollut paljon hävittävää – enhän mä voisi jättää tätä tilaisuutta käyttämättä.

– Okei, mut yhdellä ehdolla. Se on sit meidän salaisuus ja siitä ei puhuta kenellekään! Ja lääkäriä pitää sit totella – ei saa alkaa jänistämään kesken tarkastuksen, vaikka tulis mitä vastaan…

– Siin oli kyllä kaks ehtoo, mut kyl mä suostun. Ei puhuta kenellekään, ei tietenkään, ja saat sä tehdä mulle, mitä sä haluut… Elina vastasi innosta hehkuen.

Se oli sitten sillä selvä, paluuta ei enää ollut. Mä komensin Elinan ulkopuolelle ja aloin valmistella vastaanottoa. Verhot kiinni, peitto pois sängystä, laukusta löytynyt valkoinen takki päälle, stetoskooppi kaulaan, loput tavarat siistiin riviin pöydälle. Sitten mä olin valmis. Takki kiristi vähän – tais olla vähän pienemmille leikkijöille tehty, mutta muuten kaikki oli aika lailla niin kuin pitääkin. Mä avasin oven ja kutsuin Elinan sisään.

Kyselin alkuun kaikenlaista – koitin eläytyä tilanteeseen ja olla kuin oikea lääkäri ikään. Ajatus siitä, että pääsisin kohta tutkimaan tytön salaisimpia paikkoja – ensimmäistä kertaa elämässä – vei kuitenkin liiaksi huomiota ja olo tuntui jännittyneeltä. Kihelmöi jotenkin mukavalla tavalla ja tunsin, että pullotus housuissa teki tuloaan. Kyselin syömisestä ja nukkumisesta ja koulun sujumisesta. Elina vastaili kiltisti, mutta jännitti kyllä selvästi. Mittailin vartaloa katseella. Elina oli ikäisekseen jo aika pitkä – sataviiskyt ja risat ehkä. Kasvot oli vielä lapsen, mutta niissä näkyi jo viitteitä sarastavasta nuoresta naisesta. Tummanruskeat hiukset oli söpösti ponnarilla, ja nenän ympärillä oli muutama melkein huomaamaton pisama. Elina oli oikeastaan tosi söpö – muutaman vuoden päästä sillä olisi vientiä poikien keskuudessa. Mutta vielä nyt se oli kokonaan mun – mun oma pikku potilas.

Mä käskin sen vähentämään vaatteita. Pikkuhousut sais vielä jättää, halusin pitkittää sen jännitystä. Se riisui kiltisti. Mä seurasin silmä ja vähän joku muukin kovana. Ensin paita, sitten farkut ja sukat. Sillä oli jo pienet rinnat, sen mä tiesin kyllä ennestääkin, mutta ei vielä rintsikoita, pelkkä toppi. Se vilkaisi mua kysyvästi ja viittasin riisumaan myös sen. Siinä se sitten oli – pikkuhousuja vaille alasti.

Pullotus housuissa koveni. Elinalla oli hyvä kroppa, hoikka ja urheilullinen – ei ollut selvästi mennyt uimatreenit hukkaan. Peppu oli vielä aika lauta, mutta tissit jo selvästi koholla. Ei isot, ehkä A-kuppia enintään ja hassusti suipot kuin kaks pientä pyramidia. Mutta nännit oli isot. En ollut osannut kuvitellakaan, että tytöt kehittyis noin. Että tissit oli vielä melkein lapsen, mutta nännit jo melkein täyttä kokoa. Pikkuhousujen kohdalla näkyi selväpiirteinen kumpu – siellä ne oli, salaisuudet. Jokohan sillä kasvaa karvat? Mulla ei ollut 11-vuotiaana vielä mitään, mutta tytöthän kehittyy poikia aiemmin. No kohtahan senkin saa selville.

Mä komensin sen sängylle makuulle ja sanoin, että tekisin nyt tutkimuksen. Se kikatti kuin pikkutyttö, mutta totteli. Siinä se nyt makas, melkein alastomana – ja antoi tehdä mitä vaan. Kuinka moni 14-vuotias oli päässyt samaan tilanteeseen tytön kanssa – ei varmaan moni. Mä otin stetoskoopin ja aloin kuunnella sen rintakehää. Pari kertaa stetoskooppi osu sen nänneihin ja se kikatti. Sitten mä kokeilin sormilla. Painelin mahaa, koskin varovasti tissejä. Elina kikatti taas. Se sano, että kutittaa. Mutta mä jatkoin. Mä hieroin sen pieniä tissejä ja tunsin, miten sen nännit kovettu. Ne oli ekat tissit, joihin mä koskin, ja ne tuntu mun käsissä taivaallisilta. Niin pehmeiltä ja lämpimiltä, ja nännit niin kovilta ja terhakoilta.

Mä silitin sen mahaa, painelin nivusia, lähestyin kaikkein pyhintä. Yritin olla kuin oikea lääkäri muka, mutta en mä varmaan kovin hyvin onnistunut. Mä olin ihan liian kiinnostunut ja kiihottunut siitä jumalaisesta tytönkropasta, jota mun kädet silitti. Lopulta mä sanoin, että pitäis katsoa alapää. Että pikkuhousut pitäis nyt ottaa pois. Kokonaanko? Kokonaan, ihan alas asti ja pois jalasta. Hetken se epäröi, kai se oli se jännin paikka sille. Se tiesi, että nyt se alkais. Mutta sitten se otti kiinni pikkarin kauluksesta ja uimarin notkeudella kohotti pientä peppuaan ja luiskautti pikkarit alas. Hetkessä sen jalat oli kohti kattoa ja valkoiset pikkarit pujahti pois nilkoista. Sitten se makas taas siinä ihan liikkumattomana.

Sen silmät oli nyt kiinni – ekaa kertaa koko aikana. Se jännitti. Mä näin, miten sen sydän hakkas. Mutta niin hakkas mullakin. En mä oikein osaa edes kuvata, miltä musta sillon tuntu. Se oli kuin vasikka ois päästetty ensimmäistä kertaa ulos laitumelle. Uteliaisuutta; iloa; jännitystä; tunnetta siitä, että vihdoin se tapahtuu. Mä tuijotin sitä kumpua sen jalkojen välissä – oli sillä jo karvoja, muutama. Ei ne kunnolla edes näkynyt, sellasia ohuita ja vaaleita ne oli, ja tosi harvassa. Ei sitä oikein karvotukses voinu kuvata, kai sillä oli ihan vasta alkanu ne kasvaa. Mä kosketin varovasti sen häpyhuulia, sivelin hiljaa sormella. Se ei avannut silmiä.

Mä halusin nähdä pimpin – ja sen reiän. Mua oli aina kiehtonut se, että tytöllä on jalkojen välissä reikä. Mä olin nähnyt sen niissä kaavakuvissa ja aina miettinyt, onko se oikeesti sellanen musta aukko niin kuin se on niissä kuvattu. Ihan sellanen oikee reikä, mihin voi nähdä sisään. Se oli musta outo ajatus. Ja pimppi – oliko siellä oikeesti kaikki ne jutut ja kaikki se punaisuus piilossa, vaikka päälle ei näkynyt kuin pieni pysty vako ja normaalia ihoa. Mä halusin tietää.

– Vilkaistaan sitten vähän pimppiä. Katsotaan, että on kaikki kunnossa sillä puolella… mä sanoin niin lääkärimäisellä äänellä kuin vaan pystyin ja hämmästyin melkein itsekin.

– Miten sieltä tutkitaan? kysyi Elina ujosti ja avasi samalla silmänsä ja katsoi mua.

– Nostat vaan jalat koukkuun vatsan päälle ja pyllistät vähän, niin katsotaan…

Sen sanominen tuntu hienolta. Se oli puhdasta valtaa. Eihän mulla ollut mitään oikeutta komentaa pikkusiskoa siihen outoon asentoon, mutta tässä roolileikissä mä sain määrätä. Ja mä halusin nähdä Elinan siinä asennossa. Siinä näkyis kaikki, pyllykin. Ihan kaikki. Mä tiesin kyllä – olin nähnyt Jannen siinä asennossa. Ja äiti oli nähnyt mut. Se oli se asento, missä peräpuikot lapsena laitettiin. Mä olin varma, että Elinakin oli maannut pienempänä siinä asennossa ja odottanut, että äiti laittaa supon pyllyyn. Se oli pienelle lapselle aika voimakas kokemus. Tai oli ainakin ollut mulle, ja säilynyt muistissa aina siitä asti. Ja mä olin varma, että Elina muistais sen kyllä lapsuudesta.

Ei se sanonu mitään. Epäröi vähän, mä näin sen kasvoista. Mut sitten, yhtä reippaasti kuin se oli kiskonut pikkuhousut jalastaan, se veti jalat koukkuun ja levitti haaroja. Se tuli siltä ihan refleksillä. Se teki sen just niin kuin lapsena tehtiin. Sen jalkoväli aukes kuin ovi – kaikki salat tuli julki kerralla. Mä meinasin laueta siihen paikkaan. Se maailma oli just niin punanen kuin niissä kaavakuvissa – ihan kauttaaltaan. Samalla lailla kiiltävä ja märkäkin, mutta sävy oli eri. Kaavakuvissa oli paljon ärjymmät värit – Elinan pimppi oli ihan pinkki. Vaaleenpunanen, ihan kuin tyttönuken vaatteet. Kai se oli se, että se oli vielä niin pieni, murrosikä vasta alussa. Ja siellä se oli, keskellä, reikä!

Aika pieni – mun eka ajatus oli hämmennys siitä, miten pippeli ikinä vois mahtua sinne. Ainakaan sillon kun pojalla seisoo. Mutta ihan oikee reikä se oli; sellanen, mihin saatto nähdä sisään. Ja ihan punanen ja märkä. Se oli kyllä irvokas asento – se ikään kuin kutsu, että tee mitä haluat, tässä on nyt kaikki näytillä. Elina näytti jotenkin niin avuttomalta siinä. Se oli ihan sairaan kiihottava näky; mun piti tosissaan pidätellä, että en olis lauennut siihen paikkaan. Ei sopinut laueta, tutkimus oli vielä ihan kesken.

Mä puristin käsirasvaa sormiini pöydällä olevasta tuubista ja kosketin sitten varovasti Elinan pimppiä. Mä annoin mun sormien vaeltaa, tehdä tutkimusmatkoja joka sopukkaan. Rasva levis ja sekottui tytön omaan kosteuteen tehden maastosta vieläkin liukkaamman. Mä annoin yhden sormen upota reikään, se meni helposti sisään. Mä tunsin, miten Elinan pimppi imi mun sormen kuumaan ja kosteaan puristukseen.

– Ootko sä koskaan tutkinut itse itseäsi täältä? mä sanoin hiljaa enkä varmaan kuulostanut enää tippaakaan oikealta lääkäriltä.

– Hmmmmmm… Eeeeee… Tai no oon mä, joo… Joskus… Elina ynisi ja haukkoi henkeä.

– Se on ihan hyvä ja normaali juttu… Moni tekee niin sun iässä… Sitä ei kannata yhtään hävetä tai nolostella… mä jatkoin ja annoin samalla sormien vaeltaa.

Mä jatkoin vielä hetken. Ja sitten vaan pirullisen äkkiä lopetin ja sanoin, että kaikki näyttäis kyllä olevan sillä puolella kunnossa. Elinasta näki, että se ei olis halunnut vielä lopettaa, mutta mulla oli jo muita suunnitelmia.

– Mitataan sitten sun lämpö. Sä kun olet vielä alle 12, niin otetaan se pepusta. Meillä on täällä sellanen ohje, että lapsilta otetaan se sieltä; saa tarkemman tuloksen.

Totta kai mä olisin ottanut sen sieltä muutenkin, mutta jotenkin se nuori ikä kuulosti hauskalta syyltä tehdä se niin. Että 11-vuotias olis muka vielä niin pieni, että kohdellaan kuin pikkulasta. Elina ei sanonut mitään, makas vaan. Mä kiinnitin nyt tarkemmin huomiota sen pyllyyn. Siinähän se oli ollu näkyvillä koko ajan, mutta en ollut juuri ehtinyt sitä ihmetellä, kun muussakin oli riittävästi uutta ja ihmeellistä. Pyllynreiässä ei sentään näköjään ole isoa eroa tyttöjen ja poikien välillä. Samalta se näytti kuin Jannen pylly, jota oli tullut jokunen kerta katseltua. Piukka ryppyinen reikä, jonka ympärillä vaaleanpunainen rengas. Ei näkynyt isompia kakkajälkiä, kai tytöt oli jo siinä iässä tarkkoja hygieniasta.

Mä pyöräytin nokareen vaseliinia pitkän ja paksun kuumemittarin päähän, ja toisen nokareen sormen päähän. Elina värähti, kun mun sormi koski sen peppua. Hieroin vaseliinia pyllyyn ja sitten tuikkasin mittarin aukolle. Hitaasti annoin sen liukua syvälle tiukkaan peppureikään sisään. Elina päästi uikuttavan äänen – ilmeisesti mittari tuntui vähän oudolta pyllyssä. Mutta ilmekään ei värähtänyt. Nyt Elina näytti, jos mahdollista, vieläkin irvokkaammalta. Avuttomalta pikkutytöltä, jonka pyllystä törrötti tytön kokoon nähden suhteettoman suuri kuumemittari.

– Kolkytseitsemän ja viis. Neidillähän taitaa olla vähän lämpöä. Varmaan pieni tulehdus jossain. Laitetaan sulle vähän lääkettä, niin se auttaa. Onkos sulle koskaan laitettu peräpuikkoja?

– No joo… on mulle joskus pienempänä, Elina sanoi hiljaa ja taisi ihan oikeasti ujostella asian paljastamista isoveljelleen.

– Sehän on hyvä, sitten tämä on sulle ihan tuttua… jatkoin ja irrotin samalla yhden rasvapötkylän pöydällä olevasta muovilevystä.

– Koita olla vaan ihan rentona, niin se menee hyvin sisään… sanoin ja pitelin samalla peräpuikkoa ilmassa niin, että Elina varmasti ehtisi nähdä sen paremmin kuin hyvin.

Sitten muitta mutkitta annoin supon liukua sisään tiukasta reiästä ja varmuudeksi annoin myös oman sormen upota syvälle pyllyyn ja työnsin samalla supon syvälle tytön suoleen. Pyllyn puristus tuntui sormessa erilaiselta kuin toisen reiän. Tiukemmalta, jotenkin voimakkaammalta. En olis halunnut ottaa sormea pois, mutta lopulta oli pakko.

– Sehän meni hyvin! Sitten ei olekaan jäljellä kuin yksi tutkimus. Pitäisi saada sulta pissanäyte. Voit nousta siitä pöydältä, mutta älä laita vielä pikkuhousuja jalkaan. Mennään tuonne vessaan ja otetaan se siellä.

Kiltisti Elina nousi ylös ja seurasi vessaan. Mä otin muovisen kertakäyttömukin kaapista ja viittasin Elinaa astumaan peremmälle.

– Mene tuonne suihkuun ja käy selälleen makuulle.

– Siis mitä, mitä sä oikein aiot? Elina intti vastaan.

– Näät sitten. Tää on helppoa sulle. Makaat vaan siinä ja annat pissan tulla, niin mä otan sitten näytteen tähän purkkiin.

Mä keksin sen ihan päästäni siinä hetkessä, mutta se vaikutti heti hyvältä idealta. Mä halusin nähdä, miltä näyttää, kun tyttö pissaa, ja se oli ainut asento, missä mä voisin oikeasti nähdä, kun siltä tulee.

– Tää on ihan sairaan noloo… ja ällöä! Elina vastusteli.

– Ihan miten vaan, mut tää nyt pitää vaan tehdä… mä en antanut tuumaakaan periksi.

Lopulta vastahakoisesti se meni lattialle makuulle, valitti, että se tuntu kylmältä ja sitten nosti taas jalat tuttuun asentoon. Olihan se aika näky! Vaikka olin juuri nähnyt sen siinä samassa asennossa sängyllä, en mä ollut kyllästynyt katsomaan sitä.

– Anna tulla sitten vaan…

Mä asetuin istumaan lähelle Elinan jalkoväliä muovikuppi kädessä. Alkuun ei tullut mitään. En tiedä, tekikö se sen tahallaan vai eikö se oikeesti saanut pissaa tulemaan, mutta siinä meni tosi pitkään. Mua ei haitannut odottaa, olihan mulla maisemat kunnossa. Lopulta mä näin, kun pieni lirahdus purkautu vähän siitä reiän yläpuolelta ja pian sitä seuras ihan kunnon suihku sihisevän äänen saattelemana. Se oli ehkä kiihottavinta, mitä mä olin siihen mennessä nähnyt. Keltainen pissa lensi kaaressa joka suuntaan ja paljon kauemmaksi kuin mä olin odottanut. Enhän mä meinannut saada sitä kuppiin ollenkaan. Pienen tilkan mä sain napattua, mutta sen seurauksena mun kädet ja paita oli keltaisen, kuuman pissan peitossa. Pissaa lensi ympäri kylppäriä, kynnysmatolle asti. Mutta mä en välittänyt. Haltioituneena mä seurasin pikkusiskon kultaista suihkua, joka tuntu jatkuvan loputtomiin. Lopulta se ehty, sitten vielä pari pikku lirausta ja sitten se oli ohi.

Pissaa lorisi jossain lattiakaivoon. Mä vaan tuijotin Elinaa. Se ei liikkunut. Äkkiä se vaan pisti käden edelleen ovi selällään olevalle pimpilleen ja alkoi hiplata. Taitavasti sen sormet liikku joka paikassa, uppos sisään, levitti kosteutta sieltä, uppos takaisin. Oli se näköjään tehnyt sitä ennenkin – ja paljon. Se kaikki oli mulle lopulta liikaa. Mä tunsin, miten jotain kuumaa ja tahmeaa alko purkautua mun alushousuihin. Se orgasmi oli rajuin, mitä mä siihen asti olin kokenut – enkä mä edes koskenut itseeni! Hetkessä Elina pääsi myös maaliin. Se vikisi ja vääntyili hullun lailla siinä lattialla ihan mun silmien edessä. Se tuntu jotenkin oudolta. 11-vuotias – ja sellanen orgasmi!

Sitten se oli siinä. Elina katso muhun ja hymyili raukean oloisena. Sen jalat retkahti rennoiksi ja se vaan makas siinä. Pitkään.

– Pitäis varmaan siivota vähän… se sai lopulta sanottua, ja kikatti kuin pikkutyttö.

4 kommenttia viestissä: “Pikkusiskon “lääkärintarkastus””

  1. sexy girl says:

    Mun mielestä ois pitäny enemmän olla seksiä

  2. Kaisu says:

    Ihan kiva tarina. 🙂

  3. Hyvä says:

    Aivan mahtavaa. Lisää kiitos

  4. Mahtavaa says:

    mahtava tarina! Vaikka elina oli vähän liian kehittynyt tavalliseks 11-vuotiaaksi..

Kommentoi

top