search
top

Anniinan kanssa kahvilla

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (22 votes, average: 3.32 out of 5)
Loading...

Olin tuntenut Anniinan kaveripohjalta jo useamman vuoden. Olin tutustunut häneen vaimoni koiraharrastuksen kautta näyttelyssä, ja nykyisin meillä asuu yksi Anniinan kasvattama uroskoira sijoituksessa. Anniina harrastaa pienimuotoista koirankasvatusta kahdella narttukoiralla eikä kyseessä ole siis kovin iso kennel. Viljalla ja Josefiinalla, kahdella samojeditytöllä, jotka Anniinan luona asustelivat, oli teetetty muutama pentue kummallakin.

Jäätyäni työttömäksi oli minulla aikaa päivisin yllin kyllin vaimoni ollessa töissä ja toisinaan piipahdin Anniinan luokse kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia tai muuten vaan viettämään aikaa. Anniinalla oli taloudellisesti asiat hyvällä tolalla eikä hänen tarvinnut tehdä päivätöitä, vaan oli kotirouvana miehensä kantaessa leivän pöytään. Välillä olin aina silmällyt Anniinaa sillä silmällä, että jos kumpikin meistä olisi elämäntilanteessa, jossa ei olisi kolmansia osapuolia, olisin pyrkinyt lähempäänkin tuttavuuteen. Nyt kaikki oli vain viatonta jutustelua ystävysten kesken. Välillä tosin tuntui, että ilmassa oli pientä kipinöintiö, mutta pyrin pitämään pääni kylmänä ja olla antamatta sijaa moisille ajatuksille.

Anniina oli minun silmääni kaunis. Pitkänhuiskea, hoikka, ja sinisenharmaat silmät olisivat vieneet mennessään, jos olisin niitä uskaltanut tuijottaa pidempään kuin oli säädyllistä. Puolipitkä kastanjanruskea tukka oli yleensä kietaistu ponnarille tai tiukalle letille.

Eräänä kesäpäivänä olin taas löytänyt tieni Anniinalle ja kahvikupposten jälkeen istuin sohvalla ja rapsuttelin toista Anniinan koirista. Vilja oli kaunis samojedityttö, joka kiehnäsi luonani vaatien jatkuvasti rapsutuksia eikä tiennyt oikein, miten päin olisi ollut. Anniina istui sohvan nurkassa ja jutteli niitä näitä poninhännästä karannut hiussuortuva kasvoillaan ja katseli koiran pyörimistä edessäni. Ilmeisesti olin löytänyt Viljalta sopivan paikan ja se seisoi tyytyväisen oloisena paikoillaan, kun rapsutin sitä hännän tyvestä. En edes ollut kiinnittänyt huomiota siihen, että Viljan häntä oli kääntynyt sivulle, ja havahduin, kun Anniina totesi, että Viljalla on juoksuaika ja että siksi se on normaalia seurallisempi. Anniina jatkoi, että Josefiina oli astutusmatkalla ja Vilja oli kotivahtina. Naurahdin ja totesin Viljalle, että vai ollaan sitä miestä vailla, että eikö yhtään harmita, kun kaverille tarjotaan ja sinä joudut täällä kotona pyörimään. Kumarruin rapsuttamaan Viljaa korvan takaa.

Anniina nousi sohvalta ja istahti lattialle jalkojeni viereen, Viljan eteen ja alkoi rapsuttaa Viljaa kaulasta ja pussaili välillä sitä kuonolle jutellen samalla koiralle. Katsoin kuinka Anniinan huulet painuivat Viljan nenänpäätä vasten ja mietin, millaista olisi suudella Anniinaa. Rapsutin uudelleen Viljaa hännän juuresta ja jälleen häntä alkoi hakeutua selän keskilinjan toiselle puolelle. Päässäni pyöri ajatus kiimaisesta nartusta, kirjaimellisesti, ja miten se on valmiina astuttavaksi. Nämä ajatukset alkoivat pullottaa myös housujani. Koitin hillitä ajatuksiani toteamalla itselleni olevani ihan hullu, kun vieressäni istui kaunis nainen ja minulla ajatukset pyörivät koirassa.

Anniina kumartui ottamaan sohvapöydältä kamman ja samalla nojautui vasten polveani ja jäi nojaamaan, kun aloitti Viljan kevyen harjaamisen. Tunsin hänen lämpönsä jalkaani vasten ja katselin lumoutuneena, miten hän tottuneesti kampasi Viljaa, välillä sipaisten irtonaista hiussuortuvaa korvansa taakse. En voinut vastustaa kiusausta ja leikkisästi tukistin Anniinaa poninhännästä. Anniina muka vakavissaan vastusteli ja kysyi, mitä pahaa hän nyt oli tehnyt, kun piti tukistaa ja heläytti ilmoille naurunsa ja jatkoi Viljan tuuhean turkin kampaamista.

Katsoin Viljan odottavaa asentoa, hieman kohollaan olevaa päätä ja puoliummessa olevia ruskeita nappisilmiä, joiden tuijotuksesta olisi sulanut raavainkin vapaapainija. Vilja selvästi nautti kampaamisesta ja varsinkin kun kampaaminen oli siirtynyt takapäähän Anniinan oikoessa takareisien karvoja. Suutani kuivasi ja vatsanpohjassa tuntui kutitusta. Samalla jo hetkeksi rauhoittunut pullotus housuissani alkoi taas kasvaa ja totesin Anniinalle, että voisin juoda hieman vettä. Hän nojasi eteenpäin, niin että pääsin nousemaan, ja koitin peitellä etumukseni pullotusta, samalla kun kävin keittiössä ja join muutaman kulauksen kylmää vettä. Palasin sohvalle istumaan ja rapsutin Viljaa korvan takaa ja se nuolaisi kättäni pehmeällä kielellään. Anniina lopetti kampaamisen ja nousi viemään irronneista karvoista muodostunutta kasaa roskikseen. Vilja loikkasi sohvalle ja hetken pyöri ympäri etsien sopivaa asentoa ja viimein kävi maaten takapuoli vasten kylkeäni. Kuulin Anniinan laittavan astioita tiskikoneeseen ja viheltelevän samalla Kill Billistä tuttua psykedeelistä japanilaiskappaletta.

Laskin käden Viljan takajalalle ja sormenpäillä kevyesti sivelin pehmeää karvaa. Ilmeisesti Vilja halusi myös mahaansa rapsutettavan ja könysi itsensä selälleen. Rapsuttelin hitaasti Viljan mahakarvoja ja tunsin nännit karvojen seassa. Sivelin pitkin koiran sisäreisiä ja nivusia. Käänsin päätäni ja katselin Viljaa. Se makasi maha kohti kattoa, takajalat levällään, ja näin sen turvonneiden häpyhuulien pilkottavan karvojen lomasta. Mieleni teki varovasti sipaista sormella tuota hieman raollaan olevaa ja kosteudesta kiiltelevää häpyä ja päässäni pyöri mielikuva parittelevista koirista; miten uroskoira nousee nartun selkään ja nopeilla työnnöillä etsii oikean paikan ja astuu nartun. Pakotin itseni irti houkuttelevasta ajatuksesta, suoristin jalkani ja laitoin ne nilkoista ristiin ja nojasin pääni sohvan selkänojaa vasten ja ummistin hetkeksi silmäni.

En tiedä, kauanko Anniina ehti nojailla olohuoneen oviaukossa katsellen minua ja sohvalla röhnöttävää Viljaa, mutta kun avasin silmäni, hän virnisteli ja heitti hyvät huomenet. Totesin vain, että oli ollut kovin rentouttavaa eivätkä silmät olleet pysyneet auki. Huomasin, että Anniina vilkaisi nopeasti etumustani, joka pullisteli edelleen normaalia enemmän ja välittömästi tunsin, kuinka korvanlehtiäni alkoi kuumottaa. En ehtinyt ajatella, saati tehdä strategista siirtoani pullotuksen kätkemiseksi, kun Anniina jo istahti sohvalle viereeni. Tunsin oloni kiusaantuneeksi, kun Anniina laski käden housun etumukselleni ja tuijotti ihanilla silmillään suoraan minuun ja hymyillen totesi, että ilmeisesti ilmassa on riittävästi tuoksuja, kun muillakin kuin vain naapurin poikakoirilla alkaa hormonit hyrrätä.

Suuni oli taas kuiva kuin beduiinin sandaalit ja sydän jätti pari lyöntiä välistä, kun koitin hymistellä Anniinalle vastausta. Muutama lyönti jäi jälleen väliin, kun Anniina otti housunkauluksestani kiinni ja näppärillä sormillaan avasi housujeni napin. Koitin vastustella ja otin hellästi Anniinaa kädestä, hän kuitenkin yhtä lempeästi siirsi käteni sivuun. “Äläs nyt, uroskoiriakin pitää valmistella ennen astutusta”, Anniina totesi ja määrätietoisesti avasi housujeni loputkin napit, laski alushousujeni vyötärönauhaa alemmas ja otti jäykistyneen elimeni esiin. “Täällähän ollaan jo melkein täydessä latingissa”, Anniina hymyili ja katsoi minua kiusoitellen. Tunsin punan levinneen jo naamalleni. Olin tunteiden pyörremyrskyssä, kun katselin tuota naista, joka hymyillen katsoi vuorotellen minua ja terskanpäätäni, jossa touhutippa kiilteli kutsuvasti. Anniina otti kiinni housuistani ja veti ne jalastani ja viskasi huoneen nurkkaan. Ajattelin mielessäni Anniinaa alasti olohuoneen matolla takapuoli pystyssä enkä oikeastaan ollut yhtään pahoillani asioiden saamasta käänteestä. Tämä uros kyllä haluaisi astua.

Huulet, jotka hetki sitten olivat pusutelleet Viljan mustaa kuononpäätä, painautuivat nyt terskani ympärille ja Anniina otti hitaasti kaluni suuhunsa. Luulin, että pyörryn siihen paikkaan, kun katsoin, miten varmoin ottein Anniina touhusi kaluni kimpussa, hitaasti nuoleskellen sitä, välillä ottaen sen suuhunsa. Toisella kädellä hamusin sohvatyynyä ja toisella silitin Viljan masua. Ummistin silmäni ja keskityin tuntemaan Viljan karvanlaadun sormenpäissäni, ajattelin koiranäyttelyitä, auton pakoputkiremonttia, mitä tahansa muuta kuin sitä ihanaa tunnetta, joka väreili kalullani. En todellakaan halunnut vielä laueta. En edes tiennyt, ottaako Anniina loppuun asti ja siemenet suuhunsa. Ainakin halusin varoittaa ennen kuin laukeaisin.

Sitten tunsin sen. Käteni oli Viljaa silitellessään osunut Viljan häpyyn. Vilja käännähti hieman, muttei muuttanut asentoaan, vaan oli edelleen jalat levällään ja kuin tarjottimella. Sivelin varovasti häpyhuulten reunamilla olevia karvoja, tunnustellen ja odottaen jotain reaktiota. Vilja ei kuitenkaan ollut moksiskaan ja jatkoin hieman rohkeammin ja siirsin sormen häpyhuulien päälle ja silittelin lisää. Tunsin sormeni alla kostean vaon ja varovasti sipaisin sitä kiiman mettä sormeeni. Vilja liikahti lisää, muttei edelleenkään osoittanut, että olisi tuntenut olonsa epämukavaksi, vaan jatkoi rötväämistään. Pyörittelin etusormea ja peukaloa vastakkain hieroen kiimaa sormiini. Jatkoin sormieni tutkimusmatkaa ja hellästi levitin koiran häpyä etusormella ja nimettömällä, samalla varovasti työntäen keskisormeni vakoon. Olin yllättynyt, miten helposti sormeni upposi Viljan kiimasta liukkaaseen, kuumuutta hehkuvaan vulvaan.

Hätkähdin ja avasin silmäni, kun Anniina tarttui lempeällä mutta määrätietoisella otteella käteeni, jonka keskisormi oli pitkällä hänen koiransa sisällä. Ehdin sekunnissa ajatella miljoona ajatusta siitä, millaisen kohtauksen Anniina järjestäisi. Kuitenkin se, mitä olin jo tekemässä, oli useammankin moraalisäännön vastaista, saattaisi joku lakikin siihen puuttua. Kaikeksi yllätyksekseni Anniina otti käteni ja ohjasi hämmennyksestä vielä ojossa olevan keskisormen huulilleen ja imaisi sen suuhunsa. Tunsin kuinka Anniinan kieli lipoi Viljan kiimaa sormestani. Kun luulin, etten olisi voinut enempää enää yllättyä, kumartui Anniina Viljan alavatsan ylle ja nuolaisi muutaman kerran Viljan kosteita häpyhuulia ja sen jälkeen painoi omat huulensa minun huuliani vasten ja suuteli pitkään. Tunsin suussani Anniinan maun sekoittuneena Viljan makeansuolaiseen.

Toiseen käteensä nojaten ja toisella kädellä terskaani omilla touhutipoillani hieroen Anniina hymyili ja katsoi suoraan silmiin ja totesi: “Taitaa uros olla valmiina astumaan naaraan, ainakin halu näyttää olevan kova”. Kietaisin toisen käteni Anniinan ympärille ja suutelin tätä uudestaan huulille ja samalla toisella kädellä olin jo avaamassa Anniinan verryttelyhousujen nyöriä, kun hän työntäytyi otteestani ja katsoi minua. “En minä ole kiimassa, ei minua tarvitse astua, mutta Viljalle kyllä tekisi hyvää tulla astutuksi.” Samalla Anniina taputti Viljaa kylkeen ja komensi koiran lattialle. Katsoin vuoroin Anniinaa, vuoroin tuota valkoista, tuuheaturkkista, äärimmäisen kaunista koiraa, joka oli kuin tietäisi, mitä tuleman pitää. Etsin Anniinan silmäkulmasta sitä pientä hymyryppyä, joka kertoisi, että hän pilailee. En sitä kuitenkaan löytänyt.

Vaikkakin muutaman kerran astutettuna Vilja oli jo kokenut, mutta en minä sentään ollut samojediuros. Vaikka tilanne oli täysin absurdi, tunsin kuitenkin olevani kiihottunut siitä. Jokin sisälläni vaati, että astun tuon naaraan, laitan siemenet syvälle sen sisään. Kävin polvilleni lattialle ja Vilja tuli luokseni ja nuolaisi kaluani kuin antaakseen luvan astumiselle. Anniina kävi viereeni ja sanoi rauhoittavasti, että hän opastaa kyllä ja käänsi Viljan takapään kohti minun haaruksiani, jossa kaluni sojotti jäykkänä. Tartuin Viljan kupeisiin ja tunsin, kuinka Anniina otti määrätietoisesti kalustani kiinni alkaen ohjata sitä kohti oikeaa paikkaa…

Yksi kommentti viestissä: “Anniinan kanssa kahvilla”

  1. Alkuperäinen tekijä says:

    Itsetyydytys.orgissa muistaakseni rekisteröitynyt (?) Sirpa-Liukas kirjoitteli ihan hyviäkin tarinoita, tämä vain ei ole hänen tuotoksensa.

Kommentoi

top