search
top

Opetusharjoittelussa IX

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (28 votes, average: 3.36 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Kommentit edelleen tervetulleita tänne tai belsebuub@suomi24.fi

Part XI

Olimme sopineet tapaavamme saman yökerhon edessä, jossa Neea oli juhlinut synttäreitään vajaa puoli vuotta aiemmin. Tulin keskustaan aikaisemmalla bussilla, joten olin selvästi etuajassa. Sisäänkäynnin edessä näytti jo olevan jonoa. Perjantai-iltana väkeä oli yllättävän paljon liikkeellä. Menin jonon jatkoksi, ajatellen että Neean tullessa hänen ei tarvitsisi odottaa niin pitkään ulkona. Olin puhelimessa kertonut Neealle vanhempainillan jälkeisistä tapahtumista. Aluksi hän vaikutti kauhistuneelta, mutta päästyäni tarinan loppuun myös Neea oli sitä mieltä, että Tarvailasta tuskin enää aiheutuisi harmia.

Katselin suuntaan josta kuvittelin Neean tulevan. Maaliskuun lopun myöhäisilta oli selkeä, mutta tuulinen ja viileä. Kevät oli jo antanut merkkejä mutta otti nyt takapakkia.
”Iltaa Juho!”, kuului iloinen ääni takaani käden laskeutuessa olkapäälleni.
Käännyin, ja kun näin kuka minua tervehti, en voinut olla hätkähtämättä.
Katsoin punaisten hiusten ympäröimiä kevyesti meikattuja virheettömiä kasvoja, jotka hymyilivät minulle. Nina oli lähes yhtä pitkä kuin minä. Saatoin erottaa hänen kasvoillaan pisamia, josta tiesin, ettei hiusten väri ollut purkista lähtöisin. Punaisessa nahkatakissaan ja saappaissaan hän oli niitä naisia, joiden perään miehet kääntyvät viheltämään.
”Iltaa vaan”, vastasin hiukan hämilläni. Huomasin että Ninalla oli seuranaan blondi, jota en tuntenut.
”Tässä on Riikka”, Nina esitteli kaverinsa. ”Me ollaan Juhon kanssa opetusharjoittelussa samassa koulussa”, hän kertoi Riikalle. Riikalla oli puolipitkä vaalea tukka ja hän oli lähes yhtä pitkä kuin Nina.
Tervehdin Riikkaa ja tajusin olevani hieman kinkkisessä tilanteessa.

En oikeastaan tuntenut Ninaa. Hän auskultoi ruotsinopettajaksi, ja oli kyllä alusta asti kiinnittänyt huomioni vetävimmän näköisenä auskultanttina. Ninan kroppa oli kuin treenatulla urheilijalla, tosin kurvikkaampi. Punaiset hiukset toivat minulle mieleen Tori Amosin. Istuimme samoilla luennoilla, mutta muuten en ollut hänen kanssaan tekemisissä. Tuttavuuteni Ninaan olisikin jäänyt märän unen asteelle, ellemme olisi sattumalta joutuneet pariksi draamapedagogiikan valinnaiskurssilla. Osa kurssin käytännön harjoituksista oli sellaisia, että paikoin jouduin, tai pikemminkin pääsin, mukavan intiimille etäisyydelle Ninasta. En kuitenkaan uskaltanut elätellä suuria toiveita Ninan tasoisen naisen suhteen.

”Minäkin tässä odottelen kaveria.”, totesin Ninalle ja Riikalle. ”Täytyy varmaan pistää tekstari ja kysyä missä se viipyy”.
Kaivoin kännykän esiin ja aloin hitaasti naputella tekstaria Neealle. Auskultanttina Nina luultavasti oli opettanut Neeaa, joten tilanne olisi tukala, jos Neea nyt saapuisi paikalle ja kapsahtaisi kaulaani.
”No, jos ei sun kaveria näy, niin sä voit tulla meidän mukaan. Me kyllä keksitään sulle viihdykettä.”, Nina sanoi. Hilpeästä olemuksesta päätellen hän oli jo ottanut muutaman neuvoa-antavan ennen baariin lähtöä.
Ninan aaltoilevia kampausta ja vartalon kaarta katsoessa, flirtti tuntui kieltämättä houkuttelevalta.
Olisi ollut helppo lähettää Neealle tekstiviesti, jossa olisin perunut tapaamisemme jollain verukkeella.

Pikkupiru olkapäälläni oli kuitenkin liian heikko. En pystyisi tekemään Neealle ohareita. Liian paljon oli jo tapahtunut. Niinpä näpyttelin tekstiviestin: ”Ongelmia! Nähdään jossain muualla. Tekstaa mulle paikka niin mä tuun sinne”.
Juuri kun painoin lähetä-nappia näin Neean kääntyvän kadunkulmasta korttelia ylempänä. Yritin tavoittaa Neean katseen. Nostin kännykän näkyvästi esille ja osoitin sitä toisellä kädellä viittoillen Neealle.
”Vanha akku ottaa huonosti kontaktia ja pätkii”, keksin hätävalheen heilutellen kännykkääni Ninalle, joka ei onneksi ollut kovin tarkkaan seurannut tekemisiäni.
Helpotuksekseni näin Neean pysähtyvän ja kaivavan kännykkänsä taskustaan. Hetken päästä hän katsoi minuun päin näyttäen sormillaan ok-merkin ja lähti kävelemään toiseen suuntaan. Viestini oli siis ymmärretty.
”Menkää ohi vaan, arvon neidit”, näytin kädenliikkeellä jonossa takanani seisoville Ninalle ja Riikalle. ”Mun täytyy vielä odotella kaveria.”
”Eikö se nyt osaa ilman sua tulla sisälle?”, Nina kysyi hymyillen.
”Saat ostaa meille ekat drinkit niin me näytetään sulle vähän liikkeitä tanssilattialla”, Riikka jatkoi.
”Meillä on jo jatkotkin suunniteltuna ja herraseuralle olisi tarvetta, ettei tästä tule ihan tyttöjen iltaa.”, sanoi Nina kasvoillaan ilme, joka ei jättänyt paljoa arvailujen varaan.
Saatoin jo kuvitella käteni vaeltavan Ninan uhkeilta valkeilta rinnoilta kohti jalkojen välissä pilkottavaa punertavaa tuheroa. Sormeni haroisivat hänen kiharoitaan kun tunkeutuisin punaisen pöheikön kätköihin.

Tekstiviestin merkkiääni katkaisi haaveiluni. Se oli Neealta. Hän kertoi menevänsä muutaman korttelin päässä olevaan kahvilaan.
”Valitan, täytyy kieltäytyä kutsusta. Kaveri on törmännyt johonkin tuttuihin ja pyytää mua nyt toiseen paikkaan. En voi oikein kieltäytyäkään kun tänään on sen synttärit.”, kerroin Ninalle keksien mielestäni kohtalaisen hätävalheen.
”Mutta ehkä me tullaan tänne vielä myöhemmin”, jatkoin.
”No toivottavasti nähdään sitten vielä”, Nina sanoi.
Portsari päästi hänet ja Riikan sisälle ja kysyi minulta: ”Sinä et sitten tulekaan?”
”Toinen nainen odottaa.”, vastasin hiljaa portsarille.
”Sen täytyy kyllä olla hemmetin hyvännäköinen”, naurahti portsari katsoen Ninan perään.

Astuin tuulisesta illasta sisään lämpimään kahvilaan. Huomasin Neean ikkunapöydässä juuri kun tarjoilija toi hänelle mukillisen höyryävää kaakaota.
”Saisinko tuollaisen samanlaisen”, huikkasin tarjoilijalla ja istuuduin Neeaa vastapäätä.
Neea hörppäsi juuri kaakaotaan. Nojautuessaan eteenpäin pitkät tummat hiukset valahtivat kehystämään hänen kasvojaan.
”Moi”, sanoi Neea vakavana. Kaakaosta oli tarttunut maitovana hänen ylähuuleensa, mikä hymyilytti minua.
”Sulla on kaakaota… tuossa.”, sanoin ja sipaisin hellästi etusormellani vaahdon hänen ylähuulestaan.
Eleeni käänsi myös Neean suupielet hymyyn.
”No nyt näyttää paremmalta”, totesin.

”Ketkä auskultantit teille on opettaneet ruotsia?”, kysyin Neealta kun olimme molemmat saaneet eteemme kupin kuumaa. Neea vaikutti hiukan hermostuneelta, koska iltamme ei ollut alkanut niin kuin olimme suunnitelleet.
”Miten niin?”
”Vastaa niin kerron.”
”Mulla oli viimeinen ruotsin kurssi jo ennen Joulua. Siellä oli pari auskua, se yksi riikinruotsia puhuva vaalea, Kristiina vai mikä sen nimi oli. Ja sitten se punatukkainen povipommi, jonka tunneilla kaikkien jätkien kieli roikkui navan alapuolella.”
”Nina?”, kysyin Neealta.
”Niin, se sen nimi oli joo.”
”Se oli tuolla jonossa äsken.”
Neea katsoi minua yllättyneenä. ”No nyt ymmärrän miksi sä halusin vaihtaa paikkaa. Tunneks sä sen Niinan?”.
”En oikeastaan. Jotain harjoituksia ollaan jouduttu pareina tekemään draamatunneilla.”
”Mutta haluaisit tuntea paremminkin?”, Neea virnuili minulle hyväntahtoisesti.
”Taisi sekin haluta, kun jatkoille jo pyyteli ennen kuin oli päästy sisäänkään.”, vastasin Neean heittoon.
”Mutta tulit sitten kuitenkin tänne”, hän totesi hymyillen.
”Joo”, vastasin lyhyesti.
”No ehkä me vielä keksitään jotain mikä saa sut unohtamaan punatukkaiset auskultantit”, Neea sanoi arvoituksellisesti.

”Onkos meillä varasuunnitelmaa täksi illaksi? Ei taida enää mihinkään leffaankaan ehtiä”. Kaakao alkoi lämmittää mukavasti. Kello oli jo 11, kahvilassa oli hiljaista ja taustalla soi mukavan tunnelmallinen musiikki.
”Olis mulla ehkä yksi idea.”, totesi Neea.
”No mikä?”
Hän ei heti vastannut vaan kääntyi kaivelemaan tuolin selkänojalla roikkuvaa käsilaukkuaan. Pienen etsimisen jälkeen hän otti sieltä jonkin paperin ja ojensi sen minulle.
”Pöllin sen isän työpöydältä.”, Neea sanoi kun aloin tutkia paperia. Se oli hotelliketjun mainos. Mainoksessa luvattiin hotellin kanta-asiakkaille viikonloppuyöt puoleen hintaan oheisella kupongilla.
”Eikös tätä alennusta varten tarvitse jonkun kanta-asiakaskortin?”, kysyin Neealta.
”Ai tällaisen?”, Neea vastasi leveästi hymyilleen ojentaen minulle rahapussistaan kaivamansa kortin.
”Isukilta tuokin?”, naurahdin.
”Joo, mutta tuskin se sitä tänään tarvitsee”.

Lähin kyseisen ketjun hotelli sijaitsi noin puolen kilometrin kävelymatkan päässä kahvilasta.
”Siellä voidaan katsoa vähän pitkään kun mies ja nuorempi nainen tulee tähän aikaan ostamaan hotellihuonetta.”, ilmaisin epäilyni Neealle lähestyessämme hotellia.
”Niin kai, mutta sanotaan vaikka, että ollaan serkuksia ja vieraina 60-vuotispäivillä, joilla ei yllättäen löytynyt majoitusta kaikille vieraille.”
”Täytyy sitten katsoa, että pokka pitää kun asioimme hotellin respassa”, vastasin hymyillen.
Astuimme hotellin aulaan, joka oli varsin hiljainen. Aulasta näkyi hotellin ravintolan puolelle, jonka baarissa näytti istuvan muutamia ihmisiä.
Hotellin naispuolinen respa näytti tylsistyneeltä työhönsä, mutta palveli meitä kuitenkin asiallisesti.
”Haluaisimme kahden hengen huoneen”, aloitin.
”Valitettavasti meidän kaikki kahden hengen huoneemme ovat varattuja. Isompia sviittejä ja perhehuoneita kuitenkin vielä löytyy.”
”Minkälaisia ne ovat?”, kysyin hiukan huolestuneena peläten että tämäkin suunnitelma menisi mönkään.
”Niissä on yleensä parisänky ja vuodesohva tai lasten sänky. Voisin tarjota tuosta toisesta kerroksesta isompaa huonetta, jossa on parisänky ja vuodesohva. Voin myydä sen kahden hengen huoneen hinnalla”, respa kertoi.
Katsoin Neean joka nyökytti päätään ja sanoi: ”No otetaan se sitten.”
”Kai sitä yksi yö vuodesohvallakin menee”, sanoin hotellin respalle.
”Selvä, eli huone 207 tuolla toisen kerroksen länsipäässä”.
Kaivoin esiin alennuskupongin ja kanta-asiakas kortin ja maksoin huoneen.
Näin että respa katsoi pitkään peräämme kun lähdimme kohti hissiä. Samassa tajusin, että olimme varmasti outo näky koska meillä ei ollut yhtään matkatavaroita kannettavana.

”Vai sohvalla aiot nukkua”, Neea kiusoitteli minua kun työnsin ovikortin hotellihuoneen oveen.
”Voit joutua sohvalle sinäkin. Nopein saa varata nukkumapaikan!”, huudahdin ja livahdin Neean ohi nopeasti huoneeseen.
Huone koostui kahdesta erillisestä tilasta, vaikkei varsinaisia väliseiniä ollutkaan. Toisessa päässä oli matala pöytä, jonka ympärillä oli pari nojatuolia ja vuodesohva. Tila oli selvästi tarkoitettu oleskeluun. Toisessa päässä huonetta taas oli suurehko parisänky, jonka molemmilla puolilla oli yöpöydät.
Juoksin nopeasti parisängyn viereen ja rojahdin siihen selälleni. ”Parisänky varattu!”, totesin hymyilevälle Neealle.
”Luuletko että minulle kelpaa tuo sohva?”, Neea kysyi silmät vilkkuen.
”No tilanteesta voidaan ehkä neuvotella. Sopivilla lahjuksilla vuodepaikka saattaisi hoitua.”, vihjaisin Neealle.

Neea oli heittänyt takkinsa tuolille ja vasta nyt huomasin, että hän oli selvästi pukeutunut discoon menoa varten. Hänellä oli yllään ihonmyötäinen musta vaate, joka oli kiinni niskan takaa ja jätti olkapäät paljaiksi.
”Harmi ettet päässyt tanssimaan.”, sanoin Neealle.
Neea ei hetkeen vastannut mitään vaan käveli TV:n luo, joka oli huoneen nurkassa.
”No sitten täytyy vaan improvisoida”, hän sanoi ja hetken kanavia vaihdeltuaan löysikin jonkun musiikkikanavan. Siellä pyöri rap-video, jossa suhteellisen vähäpukeiset chicano-naiset keikuttivat hyvinmuodostuneita ahtereitaan.
”Latinopeffat pyörii”, naurahti Neea ja alkoi TV-mallin mukaan tehdä seksikkäitä tanssiliikkeitä keikuttaen takamustaan laskeutuen kyykkyyn ja ylös.
Katselin lumoutuneena hänen liikehdintäänsä. Neeakin taisi huomata katseeni sillä hän lähestyi minua hitaasti jatkaen viettelevää tanssiaan. Tanssiessaan hän potki kengät jalastaan. Sitten lähti housujen vyö.
Lähestyessään sänkyä jossa istuin, Neea otti kädellään kiinni housujensa etumuksesta. Mieleeni tuli Madonnan musavideo. Luoden minuun uhmakkaan himokkaan katseen Neea kääntyi selin minuun päin. Hyvinmuodostunut takapuoli jatkoi liikettään silmieni korkeudella, kun Neea alkoi hitaasti hivuttaa housuja jalastaan. Tiesimme kumpikin mihin tämä oli johtamassa.

Kun Neean housut lopulta valahtivat lattialle, en kestänyt enempää, vaan kaappasin hänet takaapäin käsiini ja vedin syliini sängylle. Neea päästi pienen kiljaisun ja yritti kiemurrella otteestani. Yritys ei kuitenkaan ollut kovin innokasta ja rauhoitin Neean suutelemalla hänen paljasta niskaansa.
”Privaatti-showhun kuuluu myös lapdance”, kuiskasin nauraen Neean korvaan.
Neea rauhoittui sylissäni. Upotin suuni hänen hyvänhajuisiin hiuksiinsa. Annoin käsien vaeltaa paljailta olkapäiltä hitaasti hänen rinnoilleen. Neean suusta kuului nautinnollinen huokaus, kun hän suli sylissäni.
Ujutin oikean käteni Neean kainalon alta hänen puseronsa sisään. Kuten tavallista hänellä ei ollut rintaliivejä. Pyydystin hellästi hänen oikean rintansa kämmeneeni. Varovasti pyöritin etusormeani nännin päällä tuntien kuinka se jäykistyi kosketuksestani. Neea käänsi päätään niin että yletyin suutelemaan häntä suulle. Suudelmamme oli märkä ja himokas.

Samassa soi kännykkä. Se oli Neean.
Hän nousi ylös ja kaivoi puhelimen laukustaan. Kuulin keskustelusta vain Neean puheenvuorot.
”Missä sä olet? … joo … no mä tuun sinnepäin … soitan kohta takaisin… moi!”
Katsoin Neeaa kysyvästi. Hän ei vastannut katseeseeni vaan alkoi pukea vaatteita päälleen.
”Mun täytyy käydä hoitamassa yks juttu, mutta mä tuun kohta takaisin. Katso sen aikaa vaikka telkkaria. Tosin pornokanavan saat kyllä maksaa itse.”
”Mutta…”, aloitin jo hieman närkästyneenä.
Neea nosti etusormen huulilleen ja kuiskasi ”Sshh, kyllä mä tuun kohta takaisin. Koeta kestää sen aikaa.”
Tämän sanottuaan hän heitti takin päälleen ja poistui ovesta.

2 kommenttia viestissä: “Opetusharjoittelussa IX”

  1. Lilac says:

    hyvä hyvä. Jatkoa vaan kiitos!

  2. Himokas Klovni says:

    Hyvä tarina, jätti jatkolle kivat mahdollisuudet, saako päähenkilö Ninalt ja sen kaverilt vai sittenkin vaan Nealt, jatkoa ihmeessä, haluaisin lukee Ninast lisää

Kommentoi

top