search
top

Opetusharjoittelussa VIII

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (36 votes, average: 3.67 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tämä osa varmaan jakaa mielipiteitä. Mutta jos edelliset ovat olleet liian nössöjä ehkä tykkäät tästä? Tässä osassa viedään yksi juonikuvio loppuun, että päästään eteenpäin päätarinassa. Mielenkiinnolla kuulisin mielipiteitä tästäkin? Edelleen voi laittaa myös privana: belsebuub@suomi24.fi

Part X

Aineenopettajankoulutukseen valittiin auskultantit suoritettujen opintojen ja haastattelujen perusteella. Valintaan vaikutti siis pärstäkerroin ja se miten onnistui kehumaan itseään lyhyessä haastattelussa. Valintamenettelyn heikkous oli se, että varsin usein seulan läpäisi tyyppejä, jotka olivat täysin sopimattomia opettajan ammattiin. Niin oli käynyt tänäkin vuonna. Historian opetusharjoittelijoiden keskuudessa yhteishenki oli hyvä, mutta varsin pian selvisi että joukossa oli musta lammas, joka aiheutti vaikeuksia koko porukalle.

Lahtista luonnehtiessa ensimmäinen mieleentuleva adjektiivi oli kusipää. Hän oli narsisti, jolle muut ihmiset olivat kuin ilmaa ja kelpasivat korkeintaan hyväksikäytettäviksi. Hänen vanhempansa olivat opettajia, joten Lahtinen kai ajatteli voivansa tienata sijaisuuksia tekemällä, vaikkei hänellä ollut opettamiseen mitään kiinnostusta. Hänen oppituntinsa olivat kalvosulkeisia ja sen vähän mitä hän koululla viihtyi, hän vietti auskultanttien huoneessa juoruillen. Lahtisen bravuuri oli härskien juttujen keksiminen koulun oppilaista ja opettajista. Jutut olivat sitä tasoa, että karskeimmatkin rasvaisiin armeijajuttuihin tottuneet auskultantit välttivät hänen seuraansa.

Erään kerran kun Lahtinen taas julisti nojatuolistaan kuinka joku ysiluokan sakkoliha varmasti kaipasi häneltä patukkaa pilluunsa, lehtori Tarvaila sattui kävelemään huoneeseen. Lahtinen ei heti huomannut häntä vaan jatkoi juttuaan, kun muut huoneessaolijat yrittivät liueta vaivihkaa paikalta. Seurasin tilannetta turvallisen etäisyyden päästä ja odottelin mitä tapahtuisi. Tarvaila seisoi hetken kuuntelemassa myrkyllinen ilme naamallaan ja totesi sitten kuuluvasti: ”Taitaa Lahtisella olla satutunti käynnissä”. Enempää hän ei kuitenkaan Lahtiseen kiinnittänyt huomiota, vaan hoiti asiansa ja poistui paikalta. Tarvailan mentyä Lahtinen jatkoikin juttujaan toteamalla, ettei taida Tarvailakaan saada tarpeeksi mulkkua mieheltään.

Oli pimeä räntäsateinen tiistai-ilta. Minulla oli vielä opetusharjoitteluun kuuluva pakollinen vanhempainilta seuraamatta. Niinpä raahauduin koululle puoli seitsemäksi kuuntelemaan huolestuneita vanhempia ja jonkun konstaapelin analyysiä paikkakunnan huumetilanteesta. Tilaisuuden lähestyessä loppuaan vitutus-käyräni alkoi olla jo varsin korkealla. Edes ajatus perjantain tulevista treffeistä Neean kanssa ei riittänyt piristämään minua. Tarvitsin kuitenkin vielä läsnäolomerkinnän joltakin opettajalta, joten jouduin odottamaan kunnes luokanvalvojat olivat lopettaneet keskustelut viimeistenkin innokkaiden vanhempien kanssa. Kun vihdoin pääsin lähtemään, huomasin unohtaneeni sateenvarjoni auskultanttien huoneeseen ja palasin hakemaan sitä.

Juuri kun olin työntämässä ovea auki, kuulin sen takaa puhetta. Tunnistin ärtyneen äänen välittömästi. Se oli Tarvaila.
”Komensit sinut tänne, koska tunnut olevan niin liukas kaveri, ettei sinua saa muuten kiinni. Opetuksesi on ala-arvoista, eikä siinä ole tapahtunut mitään kehitystä saamistasi ohjeista huolimatta. Sinulla tuntuu myös olevan asenneongelma, joka vaatii korjausta.”
Ihmettelin kenelle Tarvaila piti saarnaansa?
Ovi oli jo hiukan raollaan, joten uskaltauduin vilkaisemaan raosta.
Huoneessa kasvot puolittain ovelle päin istui Lahtinen typerä hymynkare kasvoillaan. Hänen edessään selin ovelle seisoi Tarvaila pitkävartiset nahkaiset saappaat jalassaan.
Tein myös huolestuttavan havainnon. Tarvailalla oli kädessään tutunnäköinen piikkikärkinen sateenvarjo, jonka kärjellä hän koputteli lattiaan. Väristä ei voinut erehtyä, se oli minun sateenvarjoni!

”Valmistaudut huonosti tunteihisi ja opetusmenetelmistä sinulla ei näytä olevan hajuakaan.”, jatkoi Tarvaila.
”On vähän muutakin tekemistä kun väsätä jotain harkkoja yläastelaisille”, mumisi Lahtinen.
Tarvaila oli tunnetusti tarkkakorvainen ja kuuli Lahtisen muminan. Se näytti ärsyttävän häntä entisestään.
”Ja tuo asennevammasi ärsyttää minua erityisesti”. Sanojaan tehostaakseen Tarvaila tökkäsi sateenvarjon kärjellä Lahtista rintakehään.
”Mikä domina sä luulet olevas?”, jatkoi Lahtinen muminaansa. Hän ei ilmeisesti osannut pitää turpaansa kiinni.
Tarvailan pinna alkoi palaa lopullisesti. ”Sellainen domina joka antaa sulle vähän asennekasvatusta!”. Vaikken oven raosta nähnyt Tarvailan kasvoja, saatoin hänen ruumiinkielestään päätellä hänen olevan varsin kiihtynyt.
”Ja nyt nouset siitä tuolilta ylös tai sinun opetusharjoittelusi loppuu tähän paikkaan!”, Tarvaila komensi Lahtista.
Uhkaus näytti vihdoin menevät perille ja Lahtinen nousi seisomaan. Ilmeisesti hänelläkin oli tarve saada opettajan paperit. Varmaankin sukurasite kun vanhemmat olivat opettajia.
”Vuorossa on pikakurssi nöyryyttä ja opetusmenetelmien perusteita”, sanoi Tarvaila.
Lahtinen seisoi hänen edessään mutta ylimielinen hymynkare ei ollut vieläkään hävinnyt hänen naamaltaan.
”Aloitat putsaamalla saappaani”, sanoi Tarvaila.
Lahtinen katsoi häntä hiukan epäuskoisena, mutta kohtasi vain päättäväisen katseen ja sateenvarjon, joka koputti saappaan kärkeä.
”Otat tuosta käsipyyhepaperia, kostutat sen ja pyyhit pölyt saappaista”, Tarvaila ohjeisti.

Tuijotin ihmeissäni ovenraosta mitä huoneessa tapahtuisi. Ajattelin että viimeistään tässä vaiheessa Lahtinen haistattaisi paskat ja häipyisi paikalta. Ihmeekseni hän kuitenkin repi telineestä pari käsipyyhettä, kostutti niitä hiukan.
Hän käveli Tarvailan eteen ja alkoi hiukan kumartuen huolimattomasti pyyhkeillä Tarvailan saappaan vartta.
Tarvaila oli nyt kääntynyt niin että näin hänen sivuprofiilinsa. Hänen ilmeensä pysyi tiukkana kun hän tuijotti Lahtista.
”Ja vielä toinen saapas”, Tarvaila sanoi ja astui toisella jalallaan askeleen eteenpäin.
”Saatanan ämmä”, mumisi Lahtinen vastaukseksi.

Mikä Touretten syndrooma tätä kaveria vaivasi! Kuvitteliko hän puhuvansa itsekseen, ihmettelin. Mumina oli kuitenkin niin selkeää että edes minulle ei jäänyt sanoma epäselväksi vaikka seisoin oven takana.
Tarvailan reaktio oli nopea.
Sateenvarjon metallinen kärki survaisi Lahtista kämmenselkään.
”Helvetin ämmä!”, kuului Lahtisen kivunsekainen kiljaisu.
”Ruumiillinen rangaistus on tehokas asennemuokkauksen menetelmä myös koirien kasvatuksessa, ja sinun asenteessasi on vielä korjaamista”, sanoi Tarvaila ilmeenkään värähtämättä.
”Nyt mä jumalauta lähden täältä!”, tiuskaisi Lahtinen.
”Koirien kasvatuksessa myös palkkioilla on suuri merkitys”, jatkoi Tarvaila kuin ei olisi kuullut Lahtisen tiuskaisua. ”Haluatko jäädä ilman palkkiota?”, kysyi Tarvaila juuri kun Lahtinen lähti kävelemään ovelle päin.
Olin jo pakenemassa pois oven takaa, mutta Lahtinen pysähtyi ja kääntyi: ”Mitä helvetin palkkiota?”

”Haluaisitko nähdä nämä?”, sanoi Tarvaila ja kohotti käsillään rintojaan.
Suuni loksahti auki oven takana! Myös Lahtinen jäi seisomaan paikoilleen hölmön näköisenä.
Hänen ilmeensä kuitenkin kirkastui, kun Tarvaila alkoi availla paitansa nappeja, joiden alta paljastui mustien rintaliivien pitsiä.
Vaikkei jo parhaat päivänsä nähnyt Hilkka Tarvaila enää kovin hehkeä näky ollutkaan, hänen rintansa olivat kieltämättä edelleen huomiota herättävät. Rintaliivien tukemana ne näyttivät varsin uhkeilta puolipalloilta.
”No, haluatko nähdä vai et?”, kysyi Tarvaila Lahtiselta.
Lahtinen ei heti saanut sanaa suustaan joten Tarvaila jatkoi: ”… sulla oli kyllä kovat jutut…”.
”Joo, haluan.”, kuului Lahtisen suusta kun hän vihdoin sai sen auki.
Tarvaila laittoi kätensä selän taakse ja avasi rintaliiviensä hakaset. C-kupin rintaliivit putosivat hänen käsiinsä.
Lahtinen tuijotti Tarvailan tissejä. Ilman liivien tukea ne eivät olleet enää aivan yhtä ylväät, mutta kuitenkin varsin komeat hinkit viisikymppiselle naiselle.
Lahtinen otti askeleen lähemmäs Tarvailaa. Koko episodin ajan Tarvaila oli pitänyt ilmeensä peruslukemilla.
”Haluaisitko ne käsiisi?”, kysyi Tarvaila. Lahtinen nyökkäsi vastaukseksi.
”Haluaisit varmaan nähdä myös pilluni?”. Lahtinen nyökkäsi jälleen.
”No riisu sitten itsesi kalsareille”, kuului käsky.
Typerä hymy kasvoilleen palanneena Lahtinen alkoi riisua farkkujaan ja tempaisi sitten machomiehen elkein paidan päältään.
Tarvaila katseli rinnat paljaina kun Lahtinen riisui itsensä lopulta boksereilleen.

”Onko teille kasvatustieteessä opetettu mitään Pavlovin koirista?”, kysyi Tarvaila seisoen puolialastoman Lahtisen edessä.
”Ne kuolasi tai jotain. Miten se tähän liittyy?”, vastasi Lahtinen kärsimättömänä.
”Pavlov opetti koiriaan niin, että aina ennen ruokailua hän antoi merkkiäänen, jonka perusteella koirat tiesivät odottaa ruokaa. Pian hän huomasi, että pelkkä merkkiäänen kuuleminen sai koirat kuolaamaan riippumatta siitä oliko ruokaa oikeasti tarjolla. Sama kuolausreaktio saatiin aikaan myös vaikkapa tietyllä hajulla kunhan se liitettiin ruokaan. Sitä kutsutaan ehdollistamiseksi.”, Tarvaila luennoi.
Lahtinen kuunteli ihmeissään.
”Miehet ovat kuin Pavlovin koirat. Helppoja ehdollistaa.”, jatkoi Tarvaila kävelyään Lahtisen ympärillä paljaat rinnat heiluen.
”Sä siis vertaat miehiä koiriin?”, Lahtinen sai sanottua.
”Kyllä, ja voin todistaa vertaukseni”, sanoi Tarvaila.

Tarvaila käveli naulakossa roikkuvan takkinsa luo ja otti sen taskusta nahkaisen hansikkaan.
”Miehet on itse asiassa ehdollistettu jo syntymässään.”, Tarvaila sanoi vetäen hansikkaan käteensä.
”Käänny seinään päin. Saat toimi koekaniinina”, Tarvaila käski Lahtista.
Lahtisen kasvoilla näkyi epäilyksen ilme, mutta Tarvaila tokaisi: ”Hopi, hopi, en aio koskea sinuun. En ainakaan vielä”.
Se mitä Tarvaila teki seuraavaksi, jäi Lahtiselta näkemättä, mutta oven raosta minä sain yksityis-show’n.
Kun Lahtinen oli kääntynyt selin, Tarvaila otti pois jakkupukunsa hameen. Sitten hän nosti vasemmalla kädellään sukkahousujensa ja pikkuhousujensa vyötärönauhaa ja laittoi hansikkaan ympäröimän oikean kätensä housuihinsa.
Näin kuinka hanskakäsi teki häpeilemätöntä liikettään Tarvailan pikkuhousujen alla.
Tarvailan huulilta karkasi pieni nautinnon huokaus, mutta heti sen perään hän käski: ”Pysy selin. Sanon kun saat kääntyä.”
Näin pikkuhousujen läpi hanskakäden kiihdyttävän liikettään häpykummulla, sormien tunkeutuessa yhä syvemmälle. Saatoin kuvitella nahkahanskan kostuvan Tarvailan pillun mehuista.

Huokaisten Tarvaila otti käden housuistaan ja sanoi Lahtiselle: ”Nyt voit kääntyä.”
Lahtinen kääntyi ja jäi ihmeissään katsomaan Tarvailaa, jolla oli nyt päällään vain saappaat, pikkuhousut ja sukkahousut. Lisäksi hänen oikeassa kädessään oli hansikas.
Tarvaila käveli hänen luokseen.
”Ärsyke ehdollistaa kohteen reagoimaan halutulla tavalla”, lausahti Tarvaila, sipaisten samalla hanskakädellään Lahtisen poskea.
Tarvaila vei kätensä Lahtisen nenän alle ja antoi tälle tilaisuuden nuuhkia hansikkaan aromeja.
”Haista sitä!”, käski Tarvaila ja tarttui hanskakäden peukalolla ja etusormella Lahtisen poskipäihin.
”Tunnistatko nahan hajuun sekoittuneen aromin?”, Tarvaila kysyi nyt pehmeämmällä äänellä.
”Yhm”, Lahtinen ähkäisi myöntymisen merkiksi Tarvailan hieroessa ohutta hansikasta hänen suullaan.
”Millaisia tuntemuksia tuoksu sinussa herättää?”, Tarvaila jatkoi.
Ilme Lahtisen punottavalla naamalla oli käymässä vaivautuneemmaksi. Saatoin myös havaita mistä se johtui. Hänen boksereidensa etumukseen oli alkanut kasvaa huomattava kohouma.

Tarvaila otti askeleen taaksepäin ja jäi katsomaan Lahtista. Tarkemmin sanoen hän jäi katsomaan nyt jo selvästi kiristävää telttaa Lahtisen housuissa.
Myös Lahtinen itse vilkaisi nolona kookasta erektiotaan.
”Miltä se haisi?”, toisti Tarvaila kysymyksensä.
”Pillulta”, vastasi Lahtinen hiljaa.
”Ja mikä siellä housuissa pullottaa?”
”No, vähemmästäkin tulee stondis”, ähkäisi Lahtinen nolona.
”Mulkku nousee jo pelkästä hajusta, vaikkei ole edes pillua tarjolla.”
Oven takana huomasin, että Tarvailan temppu oli tepsinyt myös minuun, ja vielä ilman hajuärsykettä.
”Ok, todistit pointtisi. Voinko nyt mennä?”, kysyi Lahtinen selvästi alistuneena.
”Et mene mihinkään ennen kuin minä sanon.”, totesi Tarvaila tiukasti.

Tarvaila otti hanskan pois kädestään paljastaen tummanpunaisiksi lakatut kyntensä. Hän käveli uudestaan Lahtisen eteen ja otti kädellään boksereiden läpi tiukan otteen Lahtisen kivuliaan kookkaasta erektiosta.
”Silloin pari päivää sitten kun yllätin sinut kertomasta härskejä juttuja tiukkapilluisista koulutytöistä, sanoit jotain minun lähdettyäni!?”, sähähti Tarvaila.
”Täh!?”, kysyi Lahtinen hädissään.
”Eikä sitten kannata valehdella. Minä nimittäin kuulin.”. Tarvailan punaiset kynnet puristuivat tiukemmin Lahtisen aran paikan ympärille.
Lahtinen alkoi sopertaa: ”Sanoin… siis mä sanoin, että sä et varmaan saa tarpeeksi munaa mieheltäsi.”
”Ja tälläkö sinä aiot auttaa minua ongelmassa?”, kysyi Tarvaila Lahtisen elin tiukasti kädessään.
Samalla hän irrotti otteensa Lahtisen melasta ja veti hänen housunsa alas.
”En mä tarkottanut…”, sopersi Lahtinen alastomana ja housut nilkoissa.
”Älä nyt ala perua puheitasi, kun olit kerrankin oikeassa”, laukaisi Tarvaila vastaukseksi.

”Tule!”, komensi Tarvaila ja talutti Lahtista kuin koiraa peniksestä kiinnipitäen.
Hän istui huoneessa olevalla sohvalle ja komensi Lahtista: ”Kumarru, nelinkontin!”.
Kun Lahtinen oli nelinkontin hänen saappaiden peittämien sääriensä välissä, Tarvaila nosti takapuoltaan ja laski pikkuhousunsa alas. Hän asettui hajareisin sohvalle ja levitti reitensä.
Tarvaila tarttui Lahtisen hiuksiin. Vetäen tämän naaman kiinni häpykumpuunsa, hän komensi polvillaan olevaa Lahtista: ”Nuole!”.
Lahtisen kieli alkoi lipua pitkin Tarvailan karvaista pillua.
”Kunnolla!”, komensi Tarvaila ja Lahtinen jatkoi oraalisen nautinnon tuottamista lähes hengen hädässä.
Tarvailan suuret nännit sojottivat jäykkinä ja hän alkoi päästellä huokauksia.
”Nuole koira! Käytä sitä märkää ja karkeaa kieltäsi!”, ähkäisi Tarvaila.
Ihmettelin jo mistä Lahtinen saa happea kun Tarvaila upotti hänen päänsä yhä syvemmälle reisiensä väliin.
Juuri kun ajattelin Lahtisen kokevan tukehtumiskuoleman, Tarvaila tarrasi hänen hiuksiinsa ja nosti hänen päätään haarojensa välistä.
”Ja nyt katsotaan onko siitä mulkustasi mihinkään”, tokaisi Tarvaila.

Lahtien katsoi epäuskoisena Tarvailaa. Pääsisikö hän kuitenkin pukille? Hän tarttui varsin kunnioitettavan mittaiseen penikseensä ja yritti ohjata sitä Tarvailan jalkojen väliin.
”Mitä sinä luulet tekeväsi?”, ärähti Tarvaila.
”Koirilla on ihan omat asentonsa. Enkä sitä paitsi halua nähdä sinun typerää hymyäsi.”, hän jatkoi.
Tarvaila nousi seisomaan ja käänsi takapuolensa kohti Lahtista. Hän kumartui eteenpäin ottaen tukea sohvan selkänojasta.
”Nussit takaapäin niin kuin koirat!”, Tarvaila käskytti pitäen edelleen ohjat käsissään.
Lahtinen asetti persikanpyöreän terskansa Tarvailan häpyhuulien väliin ja työntyi sisään.
Molemmat ähkäisivät nautinnosta.
Tarvailan puhe kuitenkin jatkui vielä: ”Nussi nyt kunnolla mutta älä kuvittelekaan päästäväsi lastiasi sisälleni. Kun alkaa tuntua siltä, niin vedät heti ulos.”. Sanojaan Tarvaila painotti pamauttamalla avokämmenellä Lahtista perskannikkaan.

Se oli kuin lähtölaukaus. Lahtinen alkoi jyystää mulkkuaan tämän viisikymppisen lehtorin laiminlyödyssä pillussa. Tarvailan rinnat heiluivat nussimisen rytmissä. Se ei ehkä esteettisesti ollut kaikkein kauneinta katseltavaa, mutta yrityksen puutteesta Lahtista ei voi syyttää. Doggie-style oli nimensä veroinen.
”Pamputa lujempaa”, hoki Tarvaila kiihkoissaan.
Lahtinen jatkoi pumppaustaan otsasuoni tykyttäen. Heidän nussimisensa äänet kantautuivat pitkälle käytävään, jossa ei tosin enää tähän aikaan ollut kuin yksi kuuntelija.
Tarvailan äännähdykset kävivät yhä kimeämmiksi ja hänen jalkansa alkoivat täristä kuin horkassa. Jenkkakahvoista kiinnipitäen Lahtinen kuitenkin piti molemmat pystyssä kun Tarvaila kiemurteli orgasminsa kourissa.
”Anna mulkkua, multa tuleeeee…”, kiljahti Tarvaila lyyhistyen sohvalle.
Lahtinen oli ilmeisen kestävää sorttia. Kuului plopsahdus kun hän veti peniksensä Tarvailan vitusta.
”Mun saappaalle”, lausui Tarvaila voimattomana ja nosti nahkaisen saappaansa sohvan käsinojalle.
Lahtinen runkkasi raivoisasti mulkkuaan Tarvailan nahkasaappaan yläpuolella ja laukoi valkoisen lastinsa irvistäen saappaalle.

Astuin kuuluvasti sisään huoneeseen.
Vielä penistään kädessä pitäen Lahtinen kääntyi katsomaan minua kauhunsekaisin ilmein. Osasin samaistua Lahtisen tilanteeseen paremmin kuin hän tiesikään.
Kun Tarvaila, Lahtisen lasti saappaalleen levinneenä, tunnisti minut, toivoin hänen arvostavan tilanteen ironiaa.
”Tulin hakemaan sateenvarjoani.”, sanoin.
Lahtinen katsoi minuun epäuskon ilme kasvoillaan.
Tarvaila nyökkäsi sohvan toisessa päässä olevaa sateenvarjoa kohti.
Vilkaisin Tarvailaa. ”Eihän meillä ole enää selvittämättömiä asioita?”, kysyin.
”Ei minun tietääkseni”, Tarvaila tokaisi.
Otin sateenvarjoni ja poistuin taakseni katsomatta. Edes pimeys ja räntäsade eivät riittäneet karkottamaan helpottunutta oloani.

5 kommenttia viestissä: “Opetusharjoittelussa VIII”

  1. Belsebuub says:

    Juu, onhan tässä vielä pari osaa tulossa 🙂 Hyvät Uudet Vuoden vaan kaikille!

  2. joik2ww says:

    Hei. Todella hyvin kirjoitettu. Jos voit niin tekisitkö lisää jatkoa? Olisin iloinen asiasta. T.Lilac (Olen joik2ww:n tyttöystävä ja en jaksanut kirjautua ulos.)

  3. joik2ww says:

    Moderaattorin eli minun tyttökaveri on sarjasi suuri fani. Itsekkin olen lukenut kaikki paitsi tämän. Huomenna luemme sen yhdessä. slurps. 😉 Keep it up boy!

  4. hieeenomies says:

    Tosi hyvää luettavaa nämä sinun novellisi! Ehdottomasti jatkoa! : )

  5. Clown at the Midnight says:

    Oli kyl hieno tarina ja toi Lehtori on hyvin kirjotettu, aika veemäinen ämmä

Kommentoi

top