search
top

Satu uljaasta prinssistä ja viisaasta nuorukaisesta

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (19 votes, average: 3.63 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Opiskelijapojan tarina on yhä vaiheessa, mutta tässä lukijoilleni joululahjaksi pieni satu. Nautinnollista vuoden loppua ja satumaista uutta vuotta kaikille!

Olipa kerran suuri ja rikas valtakunta, jota vanha ja kansansa rakastama kuningas hallitsi. Kuninkaalla oli yksi poika, nuori ja uljas prinssi, kruununperijä. Hänen nimensä oli Yötaivas, koska hänen hiuksensa olivat mustat kuin yö ja hänen iloiset silmänsä välkkyivät kuin taivaan tähdet. Hän oli vasta 17-vuotias, ihana kuin kevätpäivä ja komea kuin arabialainen ori. Kaikki, jotka pojan näkivät, ihastelivat hänen kauneuttaan.

Eräänä päivänä valtakuntaa kohtasi suuri suru. Vanha kuningas sairastui, heikkeni silmissä ja kuihtui pois. Yötaivas, nuori kruununperijä, oli nyt uusi kuningas.

Koska valtakunta oli suuri ja rikas, myös sen kuningas oli rikas ja vaikutusvaltainen. Kaikki vanhat aatelissuvut tahtoivat olla uuden kuninkaan ystäviä, ja haaveilivat vallasta ja rikkauksista, jota kuninkailla oli suosikeilleen tapana jaella. Eri puolilta valtakuntaa Yötaivaan hoviin virtasi vanhoja viisaita miehiä, jotka halusivat hänen neuvonantajikseen, sekä kauniita neitoja, joiden toivottiin herättävän nuoren hallitsijan kiinnostuksen ja ehkä päätyvän lopulta tämän puolisoksi.

Pian kuitenkin havaittiin, että Yötaivas ei kaivannut vanhojen miesten neuvoja eikä nuorten neitojen sulokkuutta. Sen sijaan uusi kuningas viihtyi hyvin komeitten nuoren miesten seurassa. Yhtäkkiä nuorten naisten virta kuninkaan hoviin tyrehtyi, ja tilalle alkoi saapua eri sukujen lähettämiä komeita aatelispoikia, jotka parveilivat nuoren uljaan kuninkaan ympärillä, tarjoten tälle viehättävää seuraansa – ja enemmänkin. Jotkut nuorista miehistä olivat itsekin innoissaan uljaan prinssin kauneudesta, toiset taas ajattelivat enemmän sukunsa kunniaa ja etua tarjoutuessaan hallitsijan yöllisiksi leikkitovereiksi.

Yötaivas tunsi päänsä menevän pyörälle kaikista näistä kauniista nuorukaisista ja komeista pojista, joita hoviin virtasi. Tuskin hän oli taluttanut sänkyynsä yhden ja viettänyt iloisen ja nautinnon täyteisen yön nuorukaisen kanssa, kun hänen katseensa jo kiinnittyi uuteen sulokkaaseen nuoreen mieheen, jota hän alkoi haluta. Näin uljaan prinssin sänkykumppanit vaihtuivat alituiseen, kuka kesti yhden yön, kuka viikon, harva sen pidempään. Nuori hallitsija tuhlasi ja osti heille lahjoja, mutta pian kaikki oli ohi, ja leikkikumppani unohdettu. Näin mikään vanhoista aatelissuvuista ei saanut pysyvää vaikutusvaltaa uuden kuninkaan hovissa.

Myös suuren valtakunnan takamailla eli aatelissuku, joka katsoi vuosisataiseksi velvollisuudekseen palvella kuningastaan – ja saamaan siitä ansaitsemansa palkkion korkeitten arvonimien ja lisämaitten muodossa. Suvun päämies kutsui joukkonsa koolle, kertoi vanhan kuninkaan kuolemasta ja uudesta uljaasta prinssistä, joka kuului viihtyvän kauniitten nuorukaisten seurassa.

– Meidänkin pitää huolehtia omista eduistamme, päämies ilmoitti, meidänkin pitää lähettää edustaja uuden kuninkaan hoviin.

Hänen katseensa kiersi suvun nuorimpien miespuolisten edustajien katrasta. Sitten se pysähtyi tummaan, harvinaisen hauskannäköiseen nuorukaiseen, jonka ruskeat silmät tuikkivat älystä ja kauneudesta. Pojan nimi oli Korpinsulka, hänkin oli saanut nimensä mustien hiuksien vuoksi, ja kenties siksi, että korppia pidettiin älykkäänä lintuna.

– Korpinsulka olkoon meidän edustajamme, päämies kuulutti. – Paitsi harvinaisen kaunis, hän on myös koko joukon älykkäin. Ehkä hän keksii keinon, millä voittaa kuninkaan pysyvä ystävyys.

Näin Korpinsulka lähti matkaan ja saapui viimein Yötaivaan hoviin. Matkalla hän kuuli kertomuksia nuoren kuninkaan hillittömästä elämänjanosta, miten valtakunnan kauneimmat nuorukaiset tarjosivat itseään uljaalle prinssille, miten tämä ihastui kuhunkin vuorollaan, mutta kyllästyi sitten nopeasti ja vaihtoi tilalle uuden komean pojan.

Minun pitää toimia eri lailla kuin kaikki muut, muuten en erotu joukosta, muuten saan osakseni saman kohtelun kuin kaikki muutkin, Korpinsulka ajatteli.

Kun prinssi Yötaivas ensimmäisen kerran näki komean aatelispojan, jota kutsuttiin Korpinsulaksi, hän tunsi sydämensä laajenevan ja hymy nousi hänen kauniille kasvoilleen. Mistä näitä kauniita nuorukaisia riitti, Yötaivas ihmetteli. Juuri kun luulee nähneensä maailman komeimman aatelispojan, niin kohta jo hoviin ilmestyy entistäkin kauniimpi. Hän kutsutti Korpinsulan luokseen, tuijotti lumoutuneena tämän kauniisiin ruskeisiin silmiin, kuvitteli hovivaatteiden alta paljastuvaa jäntevää vartaloa, ja tuskin malttoi enää odottaa, että tulisi yö, ja hän saisi maistaa nuoren aatelispojan ihanuutta.

Mutta Korpinsulkapa kieltäytyi uljaan prinssin kutsusta makuukamariinsa! Ensin Yötaivas epäili kuulleensa väärin, sitten hän suuttui, melkein raivostui. Kuka tämä perämetsäläinen oikein kuvitteli olevansa, kun sanoi ei omalle kuninkaalleen. Yötaivas tunsi itsensä loukatuksi ja oli jo huutaa vartijoilleen ja käskeä näitä heittämään Korpinsulka tyrmään kuninkaan tahdon vastustamisesta. Viime hetkessä Yötaivas tajusi, että sellainen ei vaikuttaisi hyvältä. Vaikka hänellä olikin rajaton valta, hän ei halunnut käyttää sitä väärin. Hänkin halusi olla kansansa rakastama hallitsija kuten hänen isänsä oli ollut. Minkä Korpinsulka loppujen lopuksi sille voi, että kuului niihin poikiin, joka ei ilmeisesti osannut nauttia leikeistä toisten poikien kanssa.

Niin Korpinsulka sai säilyttää vapautensa. Sen sijaan nuori ja uljas prinssi Yötaivas ei voinut unohtaa nuorelta aatelispojalta saamaansa kielteistä vastausta – poika jäi vaivaamaan hänen ajatuksiaan. Joka kerta, kun nuori kuningas näki aatelispoikaa hovissa, hän ajatteli, miten kaunis ja komea Korpinsulka oli, ja kuvitteli, miten nautinnollista olisi leikkiä pojan kanssa kuninkaallisessa vuoteessa – vaikka koko yön läpeensä. Montakin yötä.

Vähitellen prinssi Yötaivas huomasi ajattelevansa Korpinsulkaa yhä useammin, ja hovin muita komeita aatelispoikia yhä harvemmin. Vielä minä jonain päivänä valloitan Korpinsulan ystävyyden, hän suunnitteli. Yhä useammin nuori hallitsija nähtiin juttelemassa Korpinsulan kanssa, eikä Korpinsulka suinkaan vältellyt näitä yhteisiä hetkiä. Uljas nuori prinssi Yötaivas alkoi viihtyä paremmin ja paremmin Korpinsulan seurassa, nautti heidän keskusteluistaan ja väittelyistään, nautti leikinlaskusta Korpinsulan kanssa. Mutta nuoren kuninkaan sänkyyn komea aatelispoika ei vieläkään suostunut.

Viimein uljas prinssi Yötaivas kysyi komealta Korpinsulalta, miksi tämä sanoi hänelle ei. Eikö poika pitänyt hänestä, kuninkaasta.

– Toki minä pidän teidän ylhäisyydestänne, Korpinsulka vastasi. – Pidän ja arvostan teidän korkeutenne ystävyyttä suuresti. Juuri siksi kieltäydyn kutsustanne makuukamariinne. Olen huomannut, että kun aatelispoika tekee ensivierailun teidän makuukamariinne, ei kestä kauaa, kun teidän ylhäisyytenne hänet jo unohtaa. Ja sitä kohtaloa en toivo itselleni, en halua joutua prinssi Yötaivaan unohtamaksi.

– Minä vakuutan ja vannon, että niin ei tulisi käymään sinun kohdallasi, komea ystäväni Korpinsulka, prinssi Yötaivas vakuutteli.

– Mutta miten voisin olla varma siitä, Korpinsulka ihmetteli. – Sanotte varmaan niin jokaiselle kauniille pojalle, jonka viettelette makuukamariinne.

– Miten voisin todistaa sinulle, että puhun totta ja tarkoitan joka sanaa, uljas prinssi Yötaivas vaikeroi. – Kerro minulle tapa, jolla saan sinut uskomaan, että tulen aina olemaan sinun ystäväsi.

– Hm, Korpinsulka oli pohtivinaan. Sitten hän rohkaisi mielensä ja jatkoi. – Jos teidän ylhäisyytenne puolen vuoden ajan pidättäytyisi kutsumasta yhtään komeaa poikaa makuukamariinsa, sitten voisin uskoa, että hän todella pitää minusta. Jos armollinen kuninkaani olisi valmis tuollaiseen uhraukseen todistaakseen minulle ystävyytensä, silloin tietäisin, ettei hän heti hylkäisi minua, saatuaan tahtonsa läpi.

– Puoli vuotta on pitkä aika, nuori kuningas huudahti kauhistuneena. Hän oli ollut ilman sänkyseuraa tuskin kahta peräkkäistä yötä tultuaan kuninkaaksi. Vaatisi melkoista kieltäytymistä pidättäytyä kaikkien hovissa pyörivien komeiden aatelispoikien houkutuksista niin pitkäksi aikaa.

– Lupaatko ja vannotko, että jos nukun puoli vuotta sängyssäni yksin, saan sinulta toivomani palkkion, uljas prinssi Yötaivas vannotti Korpinsulkaa, joka juhlallisesti lausui valan ja vahvisti lupauksensa.

Seuraavat puoli vuotta prinssi Yötaivas nukkui yönsä yksin ja kärsi kaikkia pidättäytymisen tuskia mitä kuvitella saattoi. Hoviin saapui edelleen uusia kauniita aatelispoikia, jotka melkein saivat nuoren kuninkaan lankeamaan. Jos hänelle joskus tuli kiusaus edetä pieniä suudelmia ja hätäisiä puristeluja pidemmälle, hän loihti mieleensä kuvan komeasta Korpinsulasta ja palkinnosta joka häntä odotti, ja viimeistään viime hetkellä ennen lankeamista hän työnsi kauniin pojan pois sylistään.

Korpinsulka oli muuttanut kuninkaan sänkykamarin viereiseen huoneeseen, jotta hän voisi varmistaa, ettei uljas prinssi petkuttanut häntä. Niin Yötaivas ja Korpinsulka tapasivat joka päivä, ja tyytyväisenä Korpinsulka saattoi huomata, että hänestä oli jo tällä keinoin tullut prinssi Yötaivaan läheisin ystävä. Lisäksi Korpinsulka pani merkille, miten aina vain kaipaavampia katseita nuori kuningas häneen viikkojen ja kuukausien kuluessa loi. Jospa Korpinsulka vain olisi tiennyt, mitä kaikkea uljas prinssi yksinäisinä öinään kuvitteli tekevänsä Korpinsulan kanssa, hän olisi varmasti punastunut!

Vihdoin koitti päivä, jolloin uljaan prinssi Yötaivaan tekemästä lupauksesta oli kulunut puoli vuotta. Eikä hän ollut kertaakaan vienyt makuukamariinsa yhtäkään komeaa poikaa tuona aikana. Hän oli siis todistanut Korpinsulalle ystävyytensä syvyyden, ja nyt hän oli oikeutettu kauan kaipaamaansa palkintoon!

Yksikään suudelma ei ollut koskaan tuntunut yhtä suloiselle, uljas prinssi Yötaivas ajatteli suukotellessaan Korpinsulkaa. Paidan riisuminen komealta aatelispojalta ei koskaan ollut kiihottanut samalla lailla. Housujen nyörien avaaminen jo melkein sai nuoren kuninkaan laukeamaan ennen aikojaan. Vihdoinkin hän saisi nähdä Korpinsulan alastoman vartalon, jota hän yksinäisinä öinään oli niin ahkerasti kuvitellut.

Viimein Korpinsulan housut valahtivat alas ja uljas prinssi Yötaivas haukkoi henkeään. Korpinsulan sopusuhtainen ja jäntevä vartalo oli alastomassa kauneudessaan hänen silmiensä ahmittavana – ja sen lisäksi housujen alta paljastui komean aatelispojan tarkimmin varjeltu aseistus. Täydessä taisteluvalmiudessa.

– Ja minä luulin, että sinä olet niitä poikia, joita ei poikien leikit kiinnosta, prinssi Yötaivas henkäisi silmät uljasta näkyä ahmien.

– Kyllä minäkin olen odottanut kärsimättömänä tätä hetkeä, komea aatelispoika Korpinsulka kähisi vastaukseksi.

Sitten nuori uljas kuningas pudotti housut jalastaan, ja samassa kaksi jumalaisen kaunista tummaa nuorukaista kietoutui toisiinsa, heittäytyi sitten kuninkaalliselle vuoteelle täydelliset vartalot yhdeksi huohottavaksi ja kiemurtelevaksi kasaksi liimautuneena. Alkoi juhla, joka sai sängyn tutisemaan, heilumaan ja narisemaan poikien kiihkeän leikin tahdissa.

Komea Korpinsulka antautui prinssi Yötaivaan toiveisiin ja antoi uljaan nuoren kuninkaan purkaa puolen vuoden patoutumiaan. Ja Yötaivashan nautti! Hän suuteli Korpinsulan ihanan ihon jokaista neliösenttiä, kouri käsillään kaikkea mahdollista ja mahdotonta ruumiinosaa ja otti nautintonsa kerran, kaksi kertaa, kolme kertaa – kunnes sekosi laskuissa. Hän tunki lähitaisteluasettaan Korpinsulan pakaroitten väliin, suuhun, haaroihin ja ties minne, ja välillä puolestaan hän nuoli ja imi Korpinsulan asetta, kunnes sai sen laukeamaan.

Niin villejä, niin ihania leikkejä Yötaivas ei ollut koskaan ennen kokenut!

Ensimmäisen yhteisen yön jälkeen seurasi toinen, kolmas ja neljäs yö. Korpinsulka odotti ja pelkäsi, milloin Yötaivas kyllästyisi häneen. Kului viikko, kului kuukausi ja kului kokonainen kesä, ja yhä Korpinsulka oli Yötaivaan ainoa yöllinen leikkikaveri.

Korpinsulan vaikutusvalta kasvoi, hänen sukulaisensa saivat korkeita virkoja ja uusia hienoja arvonimiä, ja lisää maita ja kartanoita. Kaikki meni suvun toiveiden mukaan, kiitos Korpinsulan viisaan suunnitelman, jolla hän oli saanut nuoren kuninkaan huomion itselleen erottautumalla joukosta. Korpinsulka oli ainoa, joka oli uskaltanut ensin sanoa Yötaivaalle ei, ja sillä lailla voittanut kuninkaansa rakkauden, josta hän oli salaa koko ajan uneksinut.

Viimein Korpinsulan asema kuningas Yötaivaan ainoana suosikkina virallistettiin, ja hänelle myönnettiin prinssipuolison arvonimi. Nuoret miehet jatkoivat villejä yöllisiä nautintojaan. Jossain vaiheessa joku hoviin tullut komea aatelispoika pääsi kolmanneksi mukaan leikkeihin, ja sen jälkeen niin tapahtui aina silloin tällöin. Mikään ei kuitenkaan enää uhannut komean Korpinsulan asemaa – nuoret nätit pojat tulivat ja menivät, mutta Korpinsulka oli ja pysyi, ja nukkui yönsä kuninkaan vieressä, vuosien ja vuosikymmenten vaihtuessa.

Ja niin uljas prinssi Yötaivas ja viisas nuorukainen Korpinsulka elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

6 kommenttia viestissä: “Satu uljaasta prinssistä ja viisaasta nuorukaisesta”

  1. moi says:

    hei jatka pliis opiskelijapojan kirjottamista!!!!!!!!!!!!!! tääki oli hyvä mut oot vaa paras novellisti koko sivustol joten jatka parasta sivuston novelli sarjaa

  2. Jone says:

    Nyt vasta huomasin, etten olekaan tätä koskaan kommentoinut. Aivan upea satu, kaunis ja kiihottava. Ensin huvitti nuo päähenkilöiden nimet, mutta niihinkin tottui. Olen lukenut tämän monta kertaa.

    Minne olet Kolli hävinnyt? Kunpa jatkaisit kirjoittamista!

  3. moi says:

    milloin mahdollisesti jatkat opiskelupojan\futisjunnun seikkailuja

  4. carolynn says:

    Hiukan omaan korvaani kuulosti tyhmältä sana lähitaisteluase, mutta ei se tunnelmaa pilannut. Muuten novelli oli todella hyvä, varsinkin päähenkilöiden nimet oli hyvin keksitty

  5. minttupastilli says:

    Mä tykkäsin kanssa. Fantasia aiheet on ihania. Tarina on pehmeän satumainen.
    Jos teet joskus toisen, niin satuun voisi lisätä pikkasen isomman ongelman, joka selvitetään tai jokin pahis, joka voitetaan. Tarinaan saisi näin enemmän särmää.
    Päähenkilöiden nimet on hyvin keksitty ja henkilöitä kuvattu loistavasti tarinaan sopivaan tyyliin.

  6. MadClown says:

    Hieno tarina mä tykkäsin

Kommentoi

top