search
top

Pikkujouluista juoppojunalla

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (47 votes, average: 3.40 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tällainen välipalatarina välillä. Ehkä vähän Harlekiinityyliä, mut koittakaa kestää :-)

Oli perjantai-ilta ja firman pikkujoulut. Ihan hauskaa, mutta aika rauhallista. Muutamat kaverit tosin nauttivat lasikantisesta laulukirjasta aika reippaasti, mutta mitään välikohtauksia ei syntynyt. Puolen yön tietämissä kun paikka meni kiinni ja iso osa muista lähti toiseen laitaan keskustaa jatkoille niin minä päätin olla tylsä ja lähteä kotiin nukkumaan. Huomennakin olisi iltatilaisuus keskustassa ja joskus pitää välillä nukkuakin. Valitettavasti.

Helsingin rautatieasemalla oli taas pikkujoulukauden meno päällä ja montaakaan selvää tyyppiä ei porukkaan varmaan mahtunut. Juniin pääsi loppuiltojen tyylillä portista yksi kerrallaan lippuja vahtivien Kerberosten ohi. Juna oli yli 40-vuotias Sm1, vanha romu, joka täyttyi pian äärimmilleen; taas yksi niistä loppuillan todellisista juoppojunista, joka madellen pysähtyy joka maitolaiturin kohdalla.

Huokaisin ja istuin tahraiselle ikkunapaikalle.
Meni vain hetki kunnes minua vastapäätä asettui käytävän laitaan ensin mustatukkainen keski-ikäinen nainen hyvin tuhdissa tuiterissa. Minun viereeni ilmestyi nuoren ja kauniin näköinen pitkätukkainen nainen, melkein tyttömäinen vielä, ja vastapäätä minua asettui harmaapartainen kolme-neljäkymppinen mies, hänkin melkoisessa laitamyötäisessä.

Mutta varsinaisen shown aloitti mustatukkainen ensinnä saapunut daami. Hän kailotti niin että vaunu raikui, julisti olevansa ”47-vuotias vanha ruma akka”, jonka ”paskiainen mies” oli jättänyt ”parempaa saatuaan” eikä ollut edes lasta hänen kanssaan halunnut – en sanonut mitään, mutta ajattelin että se mies sentään oli ajatellut lapsen etua – ja että hän oli nyt ollut ”purkamassa vitutustaan”. Ensi töikseen daami alkoi kopeloida käytävän toisella puolen istuvan nuoren miehen reittä ja kuuluvasti arvioida hänen lihaksistonsa kuntoa omiin käpäliinsä verrattuna. Seuraavaksi daamille olisi pitänyt heti paikalla löytyä lataustöpseli kännykälle, mitä tietenkään vanhassa junassa ei ollut. Siitä sydämystyneenä kuuntelimme sitten pitkät pätkät valitusta englanniksi.

Minä, vieressäni istunut nuori nainen ja vastapäätä oleva karvanaama aloimme jo vaihtaa aika monia merkitseviä katseita ja hihitellä arvon daamille. Mutta kun sitten muutamaa asemaväliä myöhemmin edelleen saimme kuulla daamin musiikkimakua ja kappale-arvosteluja ja varsinkin hänen kehuttuaan ensin ”Hopeista kuuta” ja laulettuaan siitä sitten pätkän kovaa, väärin ja italiaksi ja siirryttyään sen jälkeen sujuvasti pajattamaan elämisen vaikeutta italian kielellä, meillä kolmella muulla ei enää pokka pitänyt.

Nuori nainen vieressäni vilkaisi minua hymynkare huulillaan ja sitten pokkana vastasi juopuneelle sujuvalla italialla. Itse ymmärrän italiaa vain vähän, mutta sen verran perässä kyllä pysyin että ymmärsin huomattavan ironisen kommentin siitä että voisi sitten kannattaa muuttaa Italiaan soutelemaan gondolia kun elämä on siellä kevyempää niin ettei tarvitsisi purkaa vitutusta junassa.

– Ei vittu! Sää bonjaat italiaa! Vittu, siistii! Entäs sää (juopunut tuijotti minua)? Tajusitsä mittää? Et tietty vittu mitää…
– (Minä) Si, io comprendo.

Oikeasti ymmärrän italiaa vain vähän ja puhun ehkä vain 20 sanaa, mutta eihän sitä tarvinnut tunnustaa. Sain leveän virnuilevan hymyn vierustoveriltani. Vastapäätä oleva karvanaama puolestaan alkoi kommentoida vilkkaasti riikinruotsilla, mihin minä tietysti yhtä vikkelästi vastasin samalla kielellä ja murteella.

– Ei vittu, jumaliste… Te ootte, vittu lahjakkait. Me ollaan. Meiän täytyy, vittu, tutustuu. Moi, mä oon Merja. Hikk. Kätellää.

Merja pakotti meidät kaikki kättelemään. Opin, että vieressäni istui Mari ja vastapäätä Jani. Samassa juopunut Merja jo ryntäsikin junan eteiseen havaittuaan, että hänen piti jäädä seuraavalla pysäkillä pois. Poistuminen ei kuitenkaan jostain syystä onnistunut ja Merja jäi hoippumaan ja mesoamaan junan eteiseen sitä seuraavalle asemalle asti. Äänekkäästi italiaa mennessään mölyten Merja katosi sinikäyrää kohti taksiasemaa.

Loppumatka Keravalle sujui mukavasti. Mari, Jani ja minä keksimme paljonkin juteltavaa Italiasta, juopoista ja lumimyräkästä ja viihdyimme oikein mukavasti. Mutta lopulta Kerava lähestyi.

– (Minä) Jaa, Kerava… Tarttee mennä. Grazie mille e buona notte.
– (Mari) Grazie… Mä tuun kans, mul on kyyti oottamassa.
– (Jani) Jajamen, god natt då, allesammans
– (Minä) God natt, sov gott, men inte i tåget.

Vielä alikulkutunnelissakin juttelin Marin kanssa. Totesimme molemmat että oli kiva jutella ja Mari sanoi lähtiessään että olisi kiva tavata joskus. Jäin omaa kyytiäni odottaessani katselemaan kuinka Mari nousi jonkun iäkkäämmän naisen ajamaan pieneen Fordiin, huiskutti minulle ja häipyi.

No, junamatkoja on monenlaisia. Ja ainakaan sen Merjan vitutus ei ollut tarttuvaa laatua.

Seuraava päivä oli lauantai, ja vaikka se ei ollutkaan työpäivä, niin eräs iso meille tavaraa myyvä firma oli järjestänyt silloin asiakkailleen joulukonsertin ja illalliset. Niinpä minäkin olin jälleen hienosti pukeutuneena kaupungissa. Tilaisuus loppui jo kymmenen jälkeen ja minä maleksin hiljaa asemalle päin miettien millaisiakohan juoppomölinöitä junassa tänään saisikaan kuulla. Keli oli kurja ja tietysti juna lähti juuri nokkani edestä. Huonoa tuuriani manaten seisoskelin tuulisella laiturilla seuraavaa odotellen, kun äkkiä kuulin iloisen äänen takaani.

– Buona sera!
– Mitä? Ai…sinä. Buona sera. Joka iltako sä tällä juoppojunalla ajelet?
– No entä ite? Sut tunnistaa tosta hatusta jo kaukaa. Näytät ihan joltain Gestapon upseerilta ton hatun ja takin kanssa.
– No kiitos, kiitos, kiva ku saa kohteliaisuuksia… Mut okei, kiva kun tunnistit.

Mari oli selvästi juhlista tulossa, hirveän hienoissa vaatteissa ja vähän maistissa, selvästi enemmän hiprakassa kuin edellisenä iltana. Katselin häntä hänen korjatessaan juhlapukunsa asentoa. Upea nainen. Varmaan kai vähän päälle kolmekymppinen ja kasvoiltaan hyvin kaunis. Täyteläiset huulet ja korkeat poskipäät. Hieno meikki. Vaaleilla raidoilla höystetyt pitkät keskiruskeat hiukset pöllysivät lumipyryisessä tuulessa valtoimenaan. Ja Marin iloinen hymy olisi sulattanut talven pakkasenkin.

Juna tuli onneksi pian ja asetuimme alkupään tyhjään osastoon. Nyt matka meni mukavasti. Koitimme molemmat parhaamme mukaan tutustua toinen toisiimme. Minä kerroin Marille töistäni ja taannoisista ulkomailla asumisistani ja itse opin taas että Mari oli ammatiltaan simultaanitulkki ja kielenkääntäjä ja nyt ”uusiosinkku”, kuten hän sen asian ilmaisi. Italiaa Mari oli oppinut asuttuaan Milanossa pari vuotta. Milano on minulle hyvinkin tuttu, joten tarinanaiheita riitti.

Mari oli kaunis, hauska ja nopeaälyinen ja matka Keravalle meni todella nopeasti. Kivaa seuraa.

– Onks sul muuten kyyti taas oottamassa?
– Ei, aattelin ottaa taksin.
– Meetsä mihkä suuntaan?
– Talmaan.
– Ai, okei. Mä oon nyt mun mutsin luona Sorsakorvessa. Mä oon tosiaan keväällä eronnu enkä oo vielä ehtiny ettii et mihin haluisin asettuu isona.
– No mut hei, sithän me voidaan nyt ottaa yhteinen taksi, ne on sen verran samaan suuntaan… Tai siis, no, suunnilleen samaan.
– Mut mul ei oo kun kortti, mä en pysty maksaan sulle mun osuutta…
– No, älä siit nyt… Ehkä me vaik voitais mennä joskus yhessä johonki iltaa istuun ja saat sit tarjoo vaik yhen juoman.
– Okei, sovittu. Deal. Mut hei, mist mä tavotan sut? Onks se liika tungettelevaa kysyy sun puhelinnumeroo?
– Ei tietenkää… Oota.

Kaivoin taskustani käyntikortin ja ojensin sen Marille.

– Mä laitan sulle sit tekstarin ni saat mun tiedot.

Kiipesimme Mersuun ja Mari antoi osoitteen kuljettajalle. Jatkoimme jutustelua, mutta vähän ajan päästä Mari alkoi näyttää huolestuneelta, kaiveli kaikkia taskujaan, penkoi sitten moneen kertaan pientä laukkuaan ja näytti kalvenneelta.

– Ei vittu. Ei helvetin helvetti…
– Mikä ny? Mikä tuli?
– Mun avaimet… Mä tajusin just et mä oon vittu lukinnu itteni ulos. Mun yks työkaveri tuli hakeen mua ja oli helvetin kiire ja mä vein roskii ulos just ku piti lähtee. Mä oon takuulla jättäny mun avaimet mun normaaliin laukkuun. Niit ei oo täs pikkulaukussa, minkä mä otin just viime tipassa ku mä lähin.
– No onks sul ketää joka voi päästää sut sisälle?
– Mun tarttee soittaa…

Mari koitti moneen kertaan soittaa jollekulle, mutta ei saanut vastausta. Kauhistunut Mari kopeloi edelleen taskujaan ja laukkuaan, mutta lopulta hänen oli uskottava ettei avaimia ollut. Taksi pysähtyi samassa Marin äidin talolle, joka oli näköjään vanha rintamamiestalo kauniilla rinnetontilla. Minä ja Mari kävimme molemmat vielä ulko-ovella toteamassa että se oli tukevasti lukossa ja että missään ei näkynyt valoja. Lumisade ja tuuli vain vihelsi, mutta paikka oli autio.

– Eiks tääl oo mitää huoltoyhtiöö tai vastaavaa mikä vois päästää sut sisään?
– Ei. Mun mutsil tietyst on avain, mut se ei vastaa. Ja sit yhel mutsin kaveril, mut mul ei ees oo sen numeroo. Mä tiiän vaa etunimen. Ja se on jossain Hesassa.
– Ei kellää naapuril… ?
– Ei.
– Voi helkkari… Mut… Et sä ny voi tänne jäädä juhlakamoissa pimeeseen yöhön lumisateeseen seisoon. Hypätään takas taksiin ja tuut mun luo. Koitetaan sielt sit soitella ja selvitellä ja jos ei muuten selvii ni oot sit mun luona huomiseen.
– No mut… en mä haluu olla vaivaks…
– Vaivaks? Ei kai siit ny mitään vaivaa oo ja kivahan se vaan mulle on jos tuut. Etkä sä oikeesti voi tota isoo ikkunaa rikkookaan ja siitä lähtee iltapuvussa sisään kiipeemään. Etkä sä tänne lukkoseppääkään ihan äkkii sais. Etkä ihan halvalla. Mut mä sit varotan et meil ei sit oo siistii… Mä oon ollu pitkään vaan yksikseen ja siel ei kukaan siivoo, mut ei toisaalt kukaan sotkusta valitakaan.
– Okei… Mä lupaan olla valittamatta sotkusta. Ja kiitos. Kiitos ku autat.
– Munhan täs pitäis kiittää ku tuut seuraks. Tuu ny, mennään.
– Kiitos.

Taksissa Mari laski kätensä minun reidelleni ja puristi varovasti ja kiitti vielä kerran hiljaa. Mutta kaikesta näki että Maria otti päähän. Raskaasti.

Juuri kun auto kaarsi minun pihalleni Mari onnistui saamaan äitinsä puhelimen päähän. Jäin maksamaan ja Mari paineli autosta ulos juttelemaan vakavan näköisenä. Saatuani maksettua hyppäsin ulos ja taksi lähti.

– No, selviskö?
– Ei. Vittu. Mutsi on sen serkun luona Kotkassa ja sielkää ei oo kukaa ees ajokunnossa. Ja se Mervi, mutsin kaveri jolla on avain on Teneriffalla.
– No sit me ainaski tiietään et sä tuut ny mun luo yöks. No problem.

Avasin oven ja johdatin Marin sisälle ja autoin takin hänen päältään. Ison kaulahuivin ja pitkän talvitakin alta kuoriutui todellinen kaunotar. Marin iltapuku kimalteli hopean ja violetin eri sävyissä. Puku oli – no, varsin rohkea. Selkäpuoli oli auki paljon vyötärölinjan alapuolelle ja koko puku pysyi ylhäällä vain ohuella hyvin kireälle kiristetyllä nauhalla siinä kohdassa missä naisilla yleensä olisi rintaliivit. Oli selvää että Marilla ei liivejä ollut. Ja kun puvussa ei edes ollut minkäänlaisia olkaimiakaan niin ihmettelin miten se ylipäätään pysyi ylhäällä. Ilmeisesti vain siksi, että Marilla oli komean suuret rinnat.

– Ei kai sua haittaa jos mä otan nää saappaat ja sukat veks? Nää on ihan märät. Kai tääl voi olla avojaloin?
– Tietyst voi. Itekkin oon tääl melkeen koko ajan silleen… No,nii… jos ny ihan rehellisii ollaan ni mä voin tunnustaa et sillon ku mä oon tääl yksikseni eikä kukaan oo paheksumassa tai järkyttymässä ni mä useimmiten oon tääl ilman mitään vaatteita. Tai ainaski melkeen.

Mari katsoi minua pitkään kuin sanoakseen jotain, avasi suunsa ja sulki sen sitten. Hetken päästä tyttö kuitenkin ikäänkuin kokosi itsensä, hymyili upeasti ja kommentoi

– Oo vaan alasti, omassa kodissashan sä oot. Ja ei se mua ainakaan haittaa.
– No ehkä mä nyt voisin yrittää käyttäytyä… ainaski vähän. Mut tän pikkutakin ja kravatin mä ainakin otan veks.
– Mul ei taida olla kovin paljoo enää pois otettavaa…
– Hitsi toi on upee toi sun puku… Ja sä.Ja ihana tatska sul on selässä.
– Kiitos. Joo, mä ostin tän puvun keväällä ku mä erosin mun exästä. On tää ihan kiva, mut on se vähän sellanen muovipussi. Ja pysyy vähän huonosti päällä, mun tarttee koko aika kiskoo sitä täst ylemmäs (Mari kiskoi puvun etumusta korkeammalle)… Tarttis kai olla viel isommat tissit et tää toimis.

Huomasin tuijottavani Marin rinnustaa. Rintojen keskikohdista erottui kankaan läpi selkeinä kaksi selvää kohoumaa.

– Upee…
– Tissit vai? Ei ne ny niin…
– (Punastuin.) No… pukuu mä ny varsinaisesti tarkotin…
– Älä yritä, kyl mä näin mitä sä katoit… Hei…anteeks, mä vaan kiusaan sua… Saa mua katella. Ei haittaa.
– No jos sua saa katella, ni näytäs vielä se sun selän tatska… …Oi hitto ku hieno.

Mari värähti hieman kun annoin sormieni koskea hänen vyötärönsä kohdalla selässä olevaa mustaa tatuointia, joka esitti siipiä.

– Totanoin… Ilta on vielä nuori. Mites ois jos mentäis tonne salin puolelle, siel on jonkunnäköinen kotiteatteria muistuttava. Voitais laittaa vaik jotain musiikkia taustalle. Ja hei, kelpaisko sulle siideri? Tai olut? Tai valkkari?… Eiku hei, nyt mä tiiän… tuol on saksalaist skumppaa. Kai sulle kelpaa?
– No, joo-o, kiitos…
– Oota hetki, mä käyn hakeen.

Hain alhaalta viileän kuohuviinipullon ja keittiöstä kaksi hienointa kristallilasia. Palatessani saliin Mari selaili juuri tietokoneella olevia mp3-kappaleita. Poksautin pullon auki ja kaadoin laseihin.

– No nih… tervetuloo mun luo. Skool.
– Kiitos. Ja kiitos ku oot ollu niin kiltti mulle. Eihän sun ois tarttenu… Oi, tää on hyvää. Ihanaa.
– Niinku et munko ois pitäny jättää sut pakkaseen yksinään kiroileen, niinkö? …Hei, oikeesti, must on KIVA et sä oot täällä.
– No niin mustakin… (Mari laittoi käden minun käteni päälle) …siis ihan ilman tota avainsöhläystäkin.
– Hyvä ku söhläsit ni mä sain sut tänne.

Laitoin käteni Marin paljaalle olkapäälle ja hän laittoi kätensä minun vyötäisilleni. Aloimme yhdessä selata mp3-kappaleita. Mari napsautti soimaan soittolistallisen vauhdikkaita diskokappaleita.

– Tanssitsä?
– Joo, tottakai.

Napsautin valourut päälle. Ensimmäiset kolme kappaletta jorasimme aika vauhdikkaasti ja sen jälkeen meillä molemmilla oli tosi kuuma. Mari tarttui minua kädestä ja raahasi koneen luo. Tuijotin Marin paljaiden jalkojen upeita varpaita mustine lakkauksineen ja mietin mahtaisiko alkava erektioni näkyä. Mari oli todellinen seksipommi.

– Kai tääl on jotain hitaampaa väliin? Mä läkähdyn.
– On siel. Vanhoja varsinkin.
– Haa, Careless whisper… se on kiva nojailukappale

Suorastaan takerruimme toisiimme hitaiden kappaleiden ajaksi. Aluksi pidin käsiäni asiallisesti tytön yläselällä, mutta kun Mari silitti minun selkääni, niin minä tein saman hänelle, mikä tietysti Marin selän paljaus huomioiden oli aikakin kiihottavaa. Lopulta rohkaistuin puristamaan tyttöä oikeasta pakarasta. Marin reaktio oli kiivas hengenveto sisään.

Mari nosti nyt tahallaan rintojaan ylemmäs ja painoi niitä lujemmin minua vasten. Vein molemmat käteni hitaasti Marin selkärankaa pitkin ylös niskaan, pitkän tukan alle ja sieltä edelleen korvien taakse silittäen hiljaa. Mari huohotti nyt suu auki ja kohotti suutaan ylös minua kohden. Suutelin tyttöä. Marilta pääsi pitkä aaaahhh-huokaus. Hyvin pitkän ja tutkivan kielisuudelman jälkeen vein nenäni tytön nenää vasten ja silitin samalla Marin poskia. Sain taas suukon tytöltä. Mari näytti ihanalta – ja todella kiihottuneelta. Hän lakkasi tanssimasta ja painautui vain minuun kiinni nyt.

Hymyilin Marille ja vein molemmat käteni hitaasti hänen poskiltaan alas ja kaulan sivuja pitkin solisluiden päälle ja siitä edelleen keskelle alas kohti puvun miehustaa. Mari seurasi katseellaan hiljaa suu raollaan huohottaen kun en pysäyttänyt liikettä, vaan annoin sormieni etsiytyä hänen iltapukunsa reunan alle. Hidas, mutta päättäväinen liike, johon Mari vastasi rintojaan ylös työntäen painoi puvun yläosan alas ja paljasti Marin molemmat kauniit rinnat. Tummat nännit nöpöttivät suurina ja pystyinä.

– Oi… Sul on nännikorutkin. Voi kun sä oot kaunis.

Kuin kuumeisella kiireellä Mari vei kätensä pukunsa selkäpuolelle ja räpläsi kiristysnaruja, kunnes sai puvun auki. Yhdellä humpsahduksella Marin iltapuku putosi nilkkoihin kasaksi. Mari oli nyt alasti lukuunottamatta aivan pieniä, mustia pitsistringejä. Puristin molemmin käsin Marin rintoja.

– Koita mua… sieltä.

Kumarruin antaakseni Marin oikealle nännille suukon. Samalla annoin vasemman käteni silittää ja vaeltaa Marin mahaa alaspäin kunnes stringit tulivat vastaan. Liu’ utin sormeni sitten stringien kuminauhan alle ja jatkoin liikettä alaspäin. Marilla ei ollut häpykarvoja. Keskisormeni liukui suoraan häpyhuulten väliin. Mari tuntui todella liukkaalta sieltä. Tunsin matkan varrella klitoriskorun ja Marilta pääsi pieni huokaus sormeni vaeltaessa siitä yli. Jatkoin liikettä yhtä mittaa ja upotin sormeni Marin emättimeen. Mari veti kiivaasti henkeä sormeni tunkeutuessa häneen. Imin tytön nänniä ja pyöritin samalla sormeani hänen sisällään.

– Nai mua. Oo kiltti… nai mua nyt.
– Oota… Mul ei oo kortsuja. Et kai sä tuu raskaaks?
– Ei… ei haittaa. Laske vaan mun sisään…
– Tuu, mennään tonne makkariin.

Talutin Marin makuuhuoneeseen ja kiskoin kiireesti vaatteet päältäni. Aloitin päällihousuista ja siinä vaiheessa kun olin poistamassa itseltäni paitaa Mari oli jo kalastanut jäykistyneen elimeni esille ja otti minulta suihin sängynlaidalla istuen. Jouduin sen verran keskeyttämään hienon toimituksen, että sain itseltäni sukatkin pois, mutta sitten kieräytin Marin selälleen ja kiipesin hänen päälleen. Tyttö tarttui minua kullista ja ohjasi sen itse sisälleen.

Ensimmäinen rakastelumme oli lyhyt, mutta raju. Minä laukesin liiankin nopeasti, mutta koska sain vielä silti jatkettua työntöjäni tyttöön, Mari ehti mukaan minun orgasmini jälkimainingeissa ja laukesi kiljahtaen. Leikin sitten Marin isoilla rinnoilla vuoronperään. Pehmenevä kullini luiskahti ulos, mutta arvelin ettei nyt vielä sopinut lopettaa, joten vetäydyin alemmas ja aloin kielelläni käsitellä ensin Marin häpyhuulia ja sitten niiden välistä ponnekkaasti paisunutta ja yhä ajoittain supistelevaa klitorista. Mari kiljahteli nuolaisujen osuessa suoraan orgasmin jäljeltä herkkään klitorikseen, mutta kun itsepäisesti jatkoin vain ja lopettamisen asemesta vain tiivistin tahtia ja nuolemisen ja imemisen rajuutta, niin Marin äännähdykset muuttuivat pian yhtämittaiseksi älyvapaaksi älämölöksi, joka sitten loplta päättyi aivan näytösmäisen valtavaan orgasmiin. Mari vapisi ja tärisi, tytön kaikkien raajojen kaikki lihakset kiristyivät kramppeihin ja pitkän kirkaisun säestämänä Mari vajosi aivan valtavan orgasmin aaltoihin. Kun taas itsekin tajusin jotain, huomasin miltei tukehtuvani Marin pilluun, joka nyt suorastaan tulvehti.

– Ei luoja!!! Mitä… mitä vittuu sä oikein teit mulle, mies? Aaaaaaaaahhhhhh…..aaaaa.
– Mari-kulta. Mä vähän nuolin…
– Siis voi VITTU… ei tollast orkkuu voi olla… Mun eksä ei ois ikinä tehny, ei ois ikinä osannu tehä mitään puolikskaan noin ihanaa… Mä en oo ikinä saanu tollasta orkkuu. Kato, mä tärisen…
– … ja sun pillu supistelee kivasti.
– No vittu, mä supistelen viel huomennaki ton jälkeen.
– Nii muute supisteletki, koska ei toi ollu sun vika orkku mun luona.
– Apua! Eikäku… ihanaa. Tee mulle ihan mitä vaan. Vittu, IHAN mitä vaan…
– Teenki… Mut nyt ekaks mä haluun imee noita sun upeita rintoja.
– Kuhan et vaan lopeta…
– En lopeta… Ja mä taisin just keksii mitä mä teen joululomalla ja kenen kaa.
– Jooo! Ei luoja, jooo!!!
– Jo kun me tultiin sisälle ni mä mietin et mä haluun sua…
– Tietsä… ku sä siinä eteisessä sanoit et sä oot tääl usein alasti, ni mulle meni ihan ku humpsahdus läpi… Mä tajusin et mul ei oo mitään ton puvun alla, mun on ihan pakko paljastaa itteni sulle ihan kokonaan… Ja mä halusin sitä. Mä melkeen paljastin itteni siinä ja heti.
– Ai SITÄ sä mietit… Sä näytitki jännältä.
– Joo… Sil sekunnil mä tiesin et me rakastellaan, et mä en voi yhtään mitään ja et se on menoo nyt. Ja mä halusin sitä…
– Mari?
– Mmh?
– Ootsä mun kaa joululoman?
– Oon. Jos mä vaan kelpaan. Hei… Mitä sä haluut joululahjaks?
– Sut.
– Mut?? Mut siis, ethä sä ees tunne mua vielä…
– En nii, mut musta meil on hyvä alku. Ja meil on jouluun saakka aikaa tutustuu.
– Ja sit…?
– Ja sit, jos sä et haluu livistää karkuun, ni sit mä haluisin sut joululahjaks. Silleen ihan omaks.
– Siis, no…
– Mitä?
– Ei mitää. Ei yhtää mitää. Haluutsä mut pakettiin vai riittääks rusetti?
– Rusetti ois aika hyvä. Vaik toho paljaan mahan päälle. Punanen. Ja vaik tussilla tähän nännin yläpuolelle teksti et hyvää joulua Tapsalle…
– Saisinks mäkin toivoo jotai?
– Tottakai. Mitä?
– Nai mua vielä. Mä haluun tunnustella ja tuntee milt se tuntuu ku mun tuleva poikaystävä panee mua.

5 kommenttia viestissä: “Pikkujouluista juoppojunalla”

  1. Masterjonathan says:

    Tarinana ihan kelpo, joskin seksillä ei sitten hirveästi mässäillä. On sitä itselläkin ajatus harhaillut kun väsyneenä istuu bussissa tai junassa. Toisin minun mielikuvitusleikeissä ollaan sitten rajumpia.

  2. noitapilli says:

    Moi. Joo, OP, sori, en mää edes ajatellu peitteleväni sukupuoltani. Mut luin nyt oman juttuni uudestaan sun kommentin jälkeen ja oot oikeessa, jos ei tiedä mitä mä oon ennen kirjoittanu niin oot oikeessa, aika pitkälle pääsee ennen kuin se selviää… Hups 🙂 No, ehkä ei paljon haittaa??

    BTW toi alkuosan kuvaus junassa tapahtuvasta oli ihan oikeesta elämästä, paitsi et mä vähän liioittelin. Ei se känninen Merja esimerkiksi oikeesti laulanut, vaik kaikki muu olikin kuvausta oikeista tapahtumista… Mut toivottavasti se nuori ja kaunis Mari joka istui mun vieressä ja nyt päätyi tän tarinan päähenkilöksi ei oikeesti lue tätä tai saattaa järkyttyä siitä että mitä kaikkea se samalla penkillä istunut mies oikein mahtoikaan ajatella… Oikeesti mä en enää oo ees ihan varma oliks sen nimi Mari, mut who cares? Kaunis se oli.

    Kaikki siitä eteenpäin missä se juoppo Merja astuu ulos junasta on ihan fantasiaa… 🙂

    Ja joo, OP, sori, mun fantasioissa naisilla on lävistykset sopivissa paikoissa tai sitten mä mässäilen sillä miten ne laitetaan. Painan pääni häpeästä (?) tunnustaen, mut kun se nyt sattuu mua… no… kiinnostamaan 😛

  3. lara says:

    Hyvä, tykkäsin 🙂

  4. OP says:

    Hieno tarina! Alku oli sopiva ja teksti muutenkin oikein soljuvaa, joten lisää vain tätä.

    Pari juttuu häiritsee tässä tarinassa. Ensinnäkin melkein kaikissa sinun tarinoissa naisilla on lävistykset stategisissa paikoissa ja mä en pidä sellasista yhtään. Mutta sun valinta ku tän kirjotat. Toisena aluksi luulin ja toivoin että tää olisi lesbotarina kunnes tajusin ettei se varmaan ookkaan kun Noitapilli kirjoittajana. Mutta hienosti peittelit Tapsan sukupuolta kravatti -kohtaukseen asti.

  5. MadClown says:

    Hyvä tarina, jatkoa jossa Mari sais peppuun?

Kommentoi

top