search
top

Opetusharjoittelussa V

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (68 votes, average: 3.76 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tämä piiitkä osa on yksi mun omia lemppareita. Muistan että sitä oli kiva ja kiihottava kirjoittaa. Aika niukalti on tullut kommentteja aiempiin osiin. Mitä enemmän tulee rakentavia kommentteja, sitä nopeammin tulee lisää osia :-) Ja voi laittaa myös privana: belsebuub@suomi24.fi

Part VII

Maanantaiaamuna seisoin uimahallin aulassa, kun näin Neean astuvan sisään. Yllättäen huomasin, ettei hän ollut yksin. Neean kävellessä minua kohti katsoin häntä kysyvin ilmein, miettien mitä olin sanonut näyttäytymisestä yhdessä julkisesti. En halunnut ottaa riskiä, joten aloitin keskustelun.
”Huomenta vaan! Tytöt onkin aikaisin liikkeellä tänään.”
”Joo, me ajateltiin tulla uimaan ennen koulun alkua. Mä oon asunut tässä lähellä vähän aikaa mutten ole vielä koskaan käynyt uimassa täällä.”, Neea kertoi.
”Neea pyysi mut oppaaksi kun mä olen käynyt täällä aiemminkin”, jatkoi Parminder.
Parminder oli Neean luokkakaveri, jonka vanhemmat olivat Punjabista Intiasta. Koulussa kaverit tuntuivat kutsuvan häntä Mindeksi. Taannoin Neea oli järkyttänyt minua kertomalla kuinka he olivat yhdessä katselleen Minden veljen pornovideoita. Nyt mietinkin mitä kaikkea Neea oli hänelle kertonut. Uimahallille sopimistamme treffeistä hän ei kuitenkaan näyttänyt tietävän. Tämä rauhoitti minua hieman.
”Tää on hyvä aamunavaus. Lähtee viimeisetkin unet silmistä ja uinti on muutenkin hyvää liikuntaa.”, vastasin tytöille.
”Eiköhän lähdetä vaihtamaan kamat että päästään altaaseen”, Neea sanoi luoden minuun arvoituksellisen katseen.
Hieman ristiriitaisin tuntein katsoin tyttojen perään kun he lähtivät kohti pukuhuoneita.

Menin itsekin vaihtamaan uikkarit ja kävelin suihkun kautta allasosastolle. Olin juuri pulahtamassa veteen kun näin Neean ja Minden kävelevän altaille.
He olivat huomiotaherättävä näky ja tiesivät sen varmaan itsekin. Molemmilla oli yksiosainen sininen uimapuku, Neealla tummempi, Mindellä vaaleampi. Mustaa tukkaa riitti melkein toista metriä. Minde oli selvästi Neeaa pidempi. Hänen ihonsa pigmentti oli myös Neeaa tummempi. Lähes nukenkasvoiseen Neeaan verrattuna Minden kasvonpiirteet olivat voimakkaammat ja antoivat eksoottisen vaikutelman. Hänen nenänsä oli terävä ja tummat kulmakarvat korostivat suuria silmiä. Mieleeni tulivat jostain lukemani ylhäiskastin intialaisnaisen ominaispiirteet. Miehenä en tietenkään voinut olla huomaamatta, että myös hänen rintansa olivat selvästi suuremmat kuin Neealla.

Pelkäsin että tyttöjen katselu saattaisi herättää reaktion alhaalla Speedoissani, joten päätin astua altaaseen. Uin muutaman vedon ja jäin katsomaan kun tytöt tulivat altaan reunalle. Minde hyppäsi melkein heti veteen, mutta Neea jäi arastelemaan muka kylmää vettä.
”Tää on ihan lämmintä”, sanoin uiden kohti altaan reunalla seisovaa Neeaa.
”Et kyllä sitten roiski”, Neea sanoi ja alkoi laskeutua hitaasti rappusia pitkin veteen. Lopulta hän kastautui kokonaan ja lähti uimaan rintauintivedoin minua kohti.
”Viimeinen tuolla päädyssä on mammari!”, hihkaisi paikalle uinut Minde.
Lähdimme uimaan kohti 25 metrin altaan matalaa päätä. Jo muutamalla vedolla Minde paljastui meistä parhaaksi uimariksi. Neea taas oli hitain, mutta uin tahallani hänen tahtiaan ja lopussa annoin hänen voittaa.

”Olet tainnut harrastaa uintia enemmänkin?”, kysyin Mindeltä.
”Joo, treenasin pari vuotta sitten vähän aikaa uimaseurassakin, mutta ysiluokalla oli vanhempieni mielestä tärkeämpi keskittyä koulunkäyntiin, joten se jäi.”
Mieleeni tulivat vanhempainillassa näkemäni Parminderin tiukan tuntuiset vanhemmat. Intialaisperheet suhtautuivat tunnetusti vakavasti lastensa koulutukseen.
Seisoimme altaan matalassa päässä, jossa vettä oli vähän yli vyötärön korkeudelle. Minde ui muutamalla vedolla kauemmaksi, sukelsi ja nousi pintaa vieressäni. Näky toi mieleeni uhkean Denise Richardsin nousemassa altaasta Wild Things -elokuvassa.
Neea seisoi vieressäni nojaten päätykaakeliin. Viileä vesi oli kovettanut hänen nänninsä niin, että ne erottuivat selvästi uimapuvun läpi. Minden uiskennellessa kauemmaksi Neea siirtyi viereeni ja kouraisi hymyillen uimahousujeni etumusta veden alla.
Hätkähdin, mutta Neea hymähti: ”Ei se mitään huomaa”.
Paljon sen enempää emme enää keskustelleet. Uimme omaan tahtiimme muutaman kerran altaan päästä päähän ja painuimme suihkuun ja saunaan.

Kuivattuani hiukseni puin päälleni. Koska minulla oli aikaa, jäin uimahallin aulaan odottamaan.
”Onko teillä kiire?”, kysyin tyttöjen tullessa pukuhuoneesta tummat hiukset seksikkäästi kosteina kiharalla..
”Eipä kai. Koulu alkaa vasta puolen tunnin päästä”.
”Voisin tarjota teille kahvit tuossa uimahallin kuppilassa”, sanoin.
Kun olimme hakeneet kahvit ja istuutuneet pöytään, jatkoin:
”Haluaisin pyytää teiltä palvelusta”.
”No, minkälaista?”, Neea kysyi selvästi kiinnostuneena.
”Joudun opetusharjoitteluun liittyen tekemään seminaarityön kasvatustieteestä. Se on sellainen pieni oppimiseen liittyvä tutkimus, johon tarvitsen haastateltavia.”
”Mihin se liittyy?”, kysyi puolestaan Minde.
”Ajattelin tutkia lukiolaisten historiakuvan muodostumista. Eli mistä lukiolaiset saavat tietonsa ja käsityksensä historiasta. Oletukseni on, että muualtakin kuin koulunpenkiltä. Tämän selvittämiseksi minun pitäisi haastatella lukiolaisia eli teitä.”
Neea ja Minde katsoivat toisiaan. ”Eiköhän se onnistu. Se voisi olla ihan mielenkiintoista.”, Minde vastasi.
”Haastateltavien oikeita nimiä ei tietenkään tule mihinkään näkyviin”, jatkoin.
”Koska sä haluat meitä haastatella?”, Neea kysyi.
”Mun täytyy ensin lainata yliopistolta nauhuri tai minidisc. Ja sopivan rauhallinen haastattelupaikkakin pitäisi löytää.”
”Mehän voitais olla meillä.”, innostui Neea. ”Mun porukat on tän viikon hiihtolomareissulla. Voitais nähdä meillä vaikka keskiviikkona koulun jälkeen.”
”Mulle käy kyllä”, sanoi Minde.
”Ok, mä lainaan nauhurin keskiviikoksi. Mites mä löydän teille?”
”Luhtipolku 3 C 1. Tästä tonne rantaan päin puolisen kilometriä. Niitä uudempia rivitaloja rannan puolella.”, vastasi Neea.

Neean kotitalo oli helppo löytää. Rivitalo oli kujalla joka kulki järven rannan suuntaisesti. Alueelle oli viime aikoina rakennettu runsaasti ja osa taloista oli vieläkin keskeneräisiä. Pian seisoin päätyasunnon ovella ja soitin ovikelloa. Toisella olkapäälläni kannoin laukussa lainaamaani Marantzin reportterinauhuria ja mikrofonia, toisella olkapäälläni reppua, jossa oli muistiinpanovälineeni. Oven avasi Parminder, joka tervehti minua iloisesti.
”Tule sisään. Neea on tuolla vielä vaihtamassa vaatteita”, hän sanoi.
Astuin sisään tavaroineni. Asunto oli selvästi uusi, hillitysti sisustettu ja valoisa.
”Menkää olohuoneeseen, tehdään haastattelut siellä. Mä tulen kohta.”, kuulin Neean huutavan jostain viereisestä huoneesta.
Minde opasti minut olohuoneeseen. Kävellessäni satuin näkemään eteisen peilin kautta vilaukselta Neean huoneeseen. Näin hänen kiskovan päältään jotain mikä vaikutti tyllihameelta. Päällään hänellä oli juhlapuvun yläosa ja kädessään pitkät valkoiset hansikkaat.
Olohuoneen keskellä oli matala pöytä, sellainen jota amerikkalaiset olisivat kutsuneen nimellä coffee table. Sen ympärillä oli kaksi sohvaa, toinen sijoitettuna pitkälle seinälle, toinen pienempi kulmittain isomman sohvan kanssa hyvälle TV:n katselupaikalla. Istuin isommalle sohvalle ja aloin purkaa nauhuria laukusta. Kaivoin repustani tyhjän kasetin ja laitoin sen valmiiksi nauhuriin.
Neea saapui pian paikalle varsin omituisesti pukeutuneena. Hänellä oli jalassaan verkkarit, mutta päällään edelleen juhlapuvun sinertävä korsettimainen yläosa, joka korosti hänen vartalonsa muotoa. Hiukset olivat kahdella isolla ponihännällä ja korsettia lukuunottamatta hän näyttikin varsin nuorelta.
”Anteeksi tämä omituinen vaatetus”, Neea aloitti. ”Olin juuri näyttämässä Mindelle mun vanhojenpäiväpukua kun sä tulit. Se ei ole mikään nopea pukea, eikä näköjään riisuakaan. Mutta meidän piti tehdä haastattelu, eikös niin?”
”Joo”, vastasin. ”Mä virittelin tän nauhurin valmiiksi. Mitään kovin tarkkoja kysymyksiä mulla ei ole, mutta on jotain tiettyjä asioita ja teemoja, joista haluaisin teitä haastatella. Eli yritetään jutella ihan normaalisti nauhurista välittämättä ja mä sitten johdattelen keskustelua sopivaan suuntaan.”
Kaivoin muistiinpanoni repusta ja kytkin mikrofonin nauhuriin.
”Käydään ensin läpi vähän yleisempiä teemoja, joista voidaan jutella yhdessä, mutta jossain vaiheessa haluaisin haastatella teitä molempia hetken aikaa yksin.”

Käynnistin nauhurin ja aloimme jutustelun. Juttelimme ensin koulun historianopetuksesta ja siitä mitkä olivat lopulta niitä asioita, jotka historiantunnilta jäivät päähän. Aluksi äänessä oli enemmän Neea, mutta vähitellen myös Parminder käytti yhä enemmän puheenvuoroja. Mietimme elokuvien kuten Titanicin vaikutusta nuorten historiankäsitykseen. Minde paljastui uuden Hovimäki TV-sarjan faniksi. Häntä kiinnosti Suomen historian dramatisointi, koska hänellä ei ollut omassa perheessä tai suvussa ketään, joka olisi osannut siitä kertoa.
Tässä vaiheessa päätin haastatella tyttöjä erikseen. Aloitin Mindestä. Alku-ujouden kadottua hän paljastui mielenkiintoiseksi persoonaksi. Hänen tummissa silmissään vilahti innostunut kiilto kun hän kertoi sukutaustastaan. Minulle selvisi että Minden isoisän isän oli palvellut brittiläistä siirtomaahallintoa Intiassa 1900-luvun alkupuolella. Minden historiankäsitys poikkesi siis huomattavasti keskiverto suomalaisesta lukiolaisesta, mutta se oli tutkimukseni kannalta vain tervetullutta vaihtelua ja hyvää vertailuaineistoa.
Neean sukutaustalta taas löytyi vankkaa pohjalaista talonpoikaissukua ja äidin puolelta myös rantaruotsalaisia. Ajatukseni tosin tahtoivat harhailla Neeaa haastatellessani. Hän istui kulmittain minun päin pyöritellen toisella kädellään letillä olevia hiuksiaan ja hymyillen minulle lolitamaisesti. Samalla hän hieroi Mindeltä näkymättömissä jalallaan minun nilkkaani. Päällään hänellä oli edelleen olkapään paljaaksi jättävä korsettimainen puvun yläosa.
Juuri kun olin lopettamassa, Minde kaivoi jostain kännykkänsä ja ilmoitti saaneensa tekstiviestin, että hänen pitäisi lähteä kotiin. Kiitin molempia haastattelusta ja jäin pakkaamaan nauhuria laukkuun, kun Neea meni saattamaan Mindeä. Kuulin heidän juttelen jotain ovella.

Ulko-ovi sulkeutui ja Neea purjehti olohuoneeseen. ”Vihdoinkin kahden!”, hän hihkaisi ja antoi minulle suukon.
”Mitäs peliä tämä on?”, kysyin Neealta.
”No me mennään Minden kanssa yleensä yhtämatkaa kouluun, ja se kun soitti sunnuntaina, mä menin möläyttämään, etten olisi maanantaiaamuna kotona. Sitten kun mä kerroin haluavani mennä testaamaan uimahallin se halusi välttämättä mukaan.”
”Jaa. No Mindeltä sain kyllä hyvää matskua seminaarityötä varten”, sanoin.
”Etkä varmaan pannut pahaksesi nähdä sitä uimapuvussakaan.”, Neea sanoi ilkikurisesti.
”Myönnetään. Ei ollut yhtään hullumpi uimareissu”, totesin.
”Mä olin miettinyt miten saisin sut tänne tällä viikolla kun porukan on poissa. Kun sä pyysit meitä haastateltaviksi siellä uimahallissa, niin mä keksin että mehän voidaan pitää haastattelut täällä.”, Neea jatkoi.
”No mikä toi vaatetus sitten on?”, kysyin Neealta.
”Mä ihan oikeesti näytin Mindelle mun vanhojenpäiväpukua…”
”Niin?”
”…mutta on tässä vähän muutakin. Sähän kysyit silloin teillä saatko sä nähdä mut korsetissa ja saumasukissa.”, Neea sanoi ja alkoi samalla riisua verkkareita jalastaan.
Verkkareiden alta paljastuivat pitkät reisiin saakka ylettyvät valkoiset stay up –polvisukat, jotka myötäilivät Neean jalkoja hänen kumartuessaan seksikkäästi eteenpäin.
Tunsin hymyn leviävät kasvoilleni.

Neea pyörähti ympäri edessäni, niin että saatoin katsella häntä joka puolelta. Jalassaan hänellä oli sukkien lisäksi vain pitsikoristeiset valkeat pikkuhousut.
”Tähän olisi kuulunut vielä sukkanauhaliivitkin, mutta niitä en jaksanut pukea.”, hän sanoi.
”No, sukat näyttävät pysyvän jalassa ilman sukkanauhojakin.”, havainnoin nauraen.
”Mutta mä olen ollut huono emäntä, kun en ole esitellyt vieraalle taloa. Tule niin mä annan sulle pikakierroksen.”
Kierroksesta muodostui varsin nopea.
”Tässä on keittiö”, Neea sanoi kun kävelimme olohuoneesta suurehkon keittiönpöydän ohitse varsinaiseen keittiöön. ”Tuosta ovesta pääsee porukoiden makuuhuoneeseen, tuolla on saunatilat. Eteisestä pääsee vessaan ja yhdistettyyn työ/vierashuoneeseen”, Neea viittoili ympärilleen.
”Ja tässä on sitten mun huone”, hän jatkoi kun astuimme valoisaan keskikokoiseen huoneeseen, joka oli tapetoitu vaalealla tapetilla, jossa oli pieniä kukkia. Katonrajassa kiersi vihreä boordi. Huoneessa oli isohko sänky ja suuri koko ikkunaseinän levyinen kirjoituspöytä, jonka eteen mahtui kaksi tuolia. Pöydän toisessa päässä oli tietokone ja toisessa päässä korurasioita, erilaisia pulloja, muotovaahtoa, hajuvesiä ja ties mitä, sekä joku huonekasvi. Sängyn vieressä oli pieni hyllykkö ja sänkyä vastapäisellä seinällä isot liukuovilla varustetut vaatekaapit, joiden ovet toimivat peileinä ja toivat huoneeseen tilantuntua. Sisustukseltaan huone oli jonkinlainen välimuoto hevostytön ja nuoren opiskelijanaisen huoneesta.
Neea rojahti selälleen sängylle.

”Mitäs suunnitelmia sulla nyt on kun olet saanut minut houkuteltua tänne budoaariisi?”, kysyin Neealta istuen hänen kirjoituspöytänsä ääreen.
Sängyllään leteissään loikoileva Neea näytti ikäistään nuoremmalta.
”No mitä setä haluaa?”, hän kysyi viattomasti alahuultaan purren. Samalla hän kuljetti kättään pitsisten pikkuhousujensa etumukselle.
Huomasin sängyllä Neean vieressä pitkät valkoiset hansikkaat, joita olin vilaukselta nähnyt hänen riisuvan kun tulin taloon.
”Sä voisit laittaa noi”, sanoin ja osoitin hansikkaita.
Neea otti ohuen satiinihansikkaan ja alkoi rullata sitä hitaasti käteensä. ”Nää kuuluukin tähän asuun”, hän sanoi.
Valkoiset saumasukat jalassaan ja hansikkaat kädessään Neea näytti syötävän hyvältä. Hansikkaiden peittämillä käsillään hän hyväili paljaita reisiään. Vähitellen kädet etsiytyivät reisien sisäpinnoille.
”Mun täytyy koittaa miltä se tuntuu”, Neea sanoi ikään kuin itsekseen. Samalla hän tarttui pikkuhousuihinsa siirtäen niitä sivuun häpykumpunsa päältä. Kuulin huokauksen kun satiininen sormenpää kosketti klitoriksen seutua.
Aloin jo kyllästyä pelkkään katselemiseen ja nousin seisomaan. Neea huomasi tämän ja kun lähestyin hänen sänkyään, hän sanoi: ”Seiso siinä”.
Jäin seisomaan Neean eteen sängyn viereen. Jatkaen edelleen itsensä hyväilemistä hän ojensi oikean jalkansa suoraksi. Valkean sukan peittämät varpaansa hän laski farkkujeni etumukselle ja aikoi hieroa jalallaan sepaluksen kohdalta, jossa pian erottui selkeä kohouma. Hetken aikaa seisoin paikallani nauttien Neean jalan aiheuttamasta tunteensa ja näystä edessäni. Vähitellen oloni farkuissa alkoi kuitenkin käydä epämukavaksi.
”Sedällä taitaakin olla aika paksu lompakko etutaskussa”, Neea sanoi kiusoitellen. Istuin hänen viereestä sängylle ja suutelin häntä suulle. Neea vastasi innokkaasti suudelmaani ja suutelimme hetken aikaa kiihkeästi.
Sormet etsiytyivät farkkujeni vetoketjulle. Neean kumartuessa suutelin hänen niskaansa. Neealla oli yhä päällään juhlapuvun yläosaksi tarkoitettu korsetti, joka peitti hänen vatsansa ja rintansa. Korsetti ei kuitenkaan ollut takaa nyöritetty, vaan se oli kiinni monilla pienillä hakasilla. Yletyin avaamaan niistä ylimmäiset. Korsetin yläosa löystyi näin sen verran että pääsin käsiksi Neean rintoihin. Työntäessä käteni korsetin sisään tunsin Neean nännien alkavat kovettua kämmentäni vasten. Sain rinnat kaivettua esiin niin, että nänninpää näkyi kiihottavasti juuri korsetin yläreunan yli.

”Pitäiskös vähän vähentää vaatetusta?”, kysyin Neealta joka oli juuri tarttunut vyöhöni.
”Joo, mä haluan jo tästä korsetista eroon”, Neea vastasi.
Nousin ylös ja helpotin oloani riisumalla farkun jalastani. Autoin myös Neeaa avaamaan korsetin loputkin hakaset. Lopulta jalassani oli vain bokserit, Neealla taas pikkupöksyt, pitkät valkoiset stay-up sukat ja satiinihansikkaat. Nojauduin puoliksi makaavaan asentoon sängylle Neean viereen.
Hieroin kämmenelläni Neean häpykumpua pikkuhousujen päältä. Neea nautti kosketuksestani, muttei malttanut olla kauaa paikallaan.
”Eiköhän varmisteta että sedän sukukalleudet on tallella”, hän totesi ja nousi istuvampaan asentoon työntäen minut selälleni sängylle. Mietin oliko minun kutsumisellani sedäksi ja Neean tyttömäisten lettien välillä jotain yhteyttä? Jos kyse oli Neean fantasiasta, se kelpasi kyllä minulle mainiosti.
Neea kumartui ylleni ja otti kiinni boksereideni vyötärönauhasta vapauttaen penikseni.
”Kyllä täällä taitaa olla tavara tallella”, hän sanoi.

Neea antoi jo lupaavasti nousussa olevalle elimelleni vauhtia lyhyellä suudelmalla ja tarttui sitten penikseni varresta satiinihansikkaalla. Satiinin tuntu ja visuaalinen kiihotus saivat minut haukkomaan henkeäni kun Neean käsi alkoi liikkua ylös ja alas.
Aivan kuin hän olisi harjoitellut. Hätäilystä ei ollut jälkeäkään, vaan minua ja pikkumiestäni käsiteltiin mitä suurimmalla huolellisuudella. Kiihdyttäen satiinisen kätensä liikettä hän saattoi minut orgasmin partaalle. Ennen ratkaisevaa hetkeä hän kuitenkin hidasti kätensä tahtia ja huomatessaan minun jälleen hengittävän tasaisemmin, kiihdytti jälleen vauhtia. Hänen keskittynyt katseensa ei hetkeksikään irronnut minusta tai peniksestäni. Olin ekstaasissa.

Neean täytyi itsekin olla jo varsin kiihottunut sillä hän liu’utti pikkuhousut jalastaan ja istui hajareisin selkäpäin päälleni painaen paljaan häpynsä rintakehääni vasten. Hetkeksikään hän ei kuitenkaan hellittänyt otettaan peniksestäni. Haistoin Neean pillun ominaistuoksun, mutten ylettynyt sitä maistamaan. Lähestyvän orgasmin aallot alkoivat jälleen levitä penikseni kärjestä, mutta Neea huomasi kiemurteluni ja pysäytti kätensä liikkeen. Kun hengitykseni alkoi tasaantua, en voinut olla kysymättä häneltä:
”Phuuh! Sähän melkein tapat mut. Mistä olet tällaisia temppuja oppinut?”
”Löysin yhden kirjan meidän kirjahyllystä. Alex Comfortin Rakasta hellästi. Siinä oli kaikki näytetty oikein kuvan kanssa.”
Tunsin kyseisen kirjan. Se oli ensimmäisiä ”koko kansan seksioppaita”, piirroskuvitettu kirja, jota kirjakerhot myivät 1970-80-luvulla ja varmasti monen teinipojan varhaista runkkumateriaalia.
Yhä päälläni istuen Neea alkoi siirtää takapuoltaan lähemmäs kasvojani. Olimme melkein kuusysiasennossa. Neean häpy oli lähes kasvojani vasten ja sen tuoksu oli kiihottava. Työnsin kieleni ulos. Kun kielenkärkeni ensi kerran kosketti Neean pilluvakoa, hän värähti nautinnosta.

Varovasti aloin pyöritellä kieltäni Neean häpyhuulilla, vaikkei asentoni tähän ollutkaan paras mahdollinen. Neea kumartui nuolaisemaan penikseni kärkeä. Hänen satiinisen sormikkaansa liike kullini varressa oli muuttunut epäsäännölliseksi. Tilanne kehittyi siihen suuntaan, että tiesin, ettei kumpikaan meistä kestäisi tätä käsittelyä enää kauaa.
”Mä en kestä enää”, puuskahti Neea ja nousi istumaan päälläni.
”Niska tuossa alkoihin puutua”, naurahdin.
”Mä haluun sut takaapäin.”, sanoi Neea viattoman himokas ilme kasvoillaan. Hymyillen leteissään ja valkoisissa sukissaan hän oli kuin lolita-fantasian ruumiillistuma.
Farkkuni olivat mytyssä lattialla. Kaivoin niiden taskusta lompakkoni ja sieltä kondomin.
Neea asettui sängylle nelinkontin. Hän katseli kun otin kortsun esiin ja pyöritti takapuoltaan kutsuvasti.
Istuin Neean taakse sängylle ihailemaan edessäni avautuvaa näkyä. Täydellisen muotoinen takapuoli keikkui edessäni. Sen keskellä ulommat häpyhuulet olivat lievästi pulleat ja niiden välistä pilkottivat sisemmät häpyhuulet lievästi tummempina. Pehmeä pyöreys suorastaan kerjäsi kosketusta enkä voinut olla tarttumatta pyöreään perskannikkaan. Hieroin hellästi Neean takapuolta. Toisen käde