search
top

Janin ja Ronin kiihkeä keskiviikko

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (28 votes, average: 3.75 out of 5)
Loading...

Kun pirtelöt oli juotu, kiertelimme Ronin kanssa taloa huoneesta ja kerroksesta toiseen. Siinä olikin esittelemistä, kun neliöitä oli peräti nelisensataa. Kierroksen jälkeen palasimme Ronin huoneeseen, ja yhtäkkiä hän ehdotti:
– Otetaaks paidat pois? Ois chillii hengaa ilman paitaa ku on kerranki kesä ja kuuma.
– No ei kai siin mitää, otetaan vaan. Mut on tääl kyl aika viilee, et pystyyks tota ilmastointii sit säätään vähän pienemmälle?
Roni meni alakertaan säätämään ilmastointia ja huuteli sieltä, olisiko 24 astetta sopiva lämpötila. Minulle se sopi ja hetken kuluttua Roni tuli takaisin ja otti muitta mutkitta paitansa pois. Sitten hän tuli minun eteeni ja ennen kuin ehdin itse tarttua paitaani, hän oli jo ottamassa sitä päältäni.
– Osaan mä iteki, sanoin, riisuin paitani ja viskasin sen Ronin sängylle. Poika otti askeleen taaksepäin.

Minä olin kyllä nähnyt Ronin alasti ennenkin, ja tiesin senkin, että poika oli kotona yleensä kommandona, joten en ollut erityisen yllättynyt siitä, että paidan pois ottaminen paljasti seinällä olevan peilin kautta edessäni seisovan Ronin paljaana vilkkuvan perseen käytännössä kokonaan, kun farkkujen vyö kulki pakaroiden alapuolella. Vähän hämmästynyt olin kuitenkin siitä, että Ronin vyö meni etupuolelta munien alta eli hänen puoliseisokkitilassa oleva dikkinsä oli sitten esillä sekin. Että sillä lailla. Roni sen sijaan ei ollut koskaan nähnyt minua ilman paitaa ja huomasin hänen mittaavan minua katseellaan. Minunkin farkkuni olivat suurin piirtein samalla korkeudella kuin Ronin, mutta käytin sentään boksereita. Ne olivat tosin aika matalalla, joten paljaan yläkropan lisäksi Roni näytti ihailevan suht lyhyiksi trimmattuja munakarvojani. Kun hän ei sentään pyytänyt minua kääntymään, hän ei nähnyt sitä, että bokserini olivat takaa vähän puolen perseen yläpuolella.
– Sul on kunnon sikspäkki, treenaatsä paljon? kuului sitten lopulta hyväksyvä kommentti.
– Ei kai tota nyt voi sikspäkiks sanoo. Ei läskii mut ei mul vatsalihakset silleen erotu kuitenkaan. Pitäis treenaa enemmän, mut emmä jaksa. Kyl mä salil käyn jonkun verran, mut en mä sellaseen rupee, et jättäis kaikki kaljat ja pizzat ja muut pois ja söis vaan jotain rahkaa ja kananmunii. Ei sellases oo järkee, kyl elämäst pitää välil nauttiiki, vastasin.
– Joo, kyl toi mulle kelpaa, Roni hymyili ja tökkäisi kevyesti vatsaani etusormellaan sekä ryhtyi sitten kuljettamaan sormeaan pitkin vatsaani ylhäältä alas. Minua kutitti.
Mikähän esileikki tässäkin nyt oli käynnissä, mietin vähän kyllästyneesti ja sanoin sitten:
– Kannattaisko kummiski vähän nostaa noit housui, äijällähän roikkuu munat pihalla.
– Mitä se haittaa, Roni kuittasi eikä tehnyt elettäkään nostaakseen housujaan. Sen sijaan hän asetti vasemman kätensä olkapäälleni ja pyysi tulemaan mukaansa.
– Jani mä näytän sulle jotain, tuu, kundi sanoi aivan arkisella äänellä ja nyökkäsi käytävän suuntaan.

Menimme ulos Ronin huoneesta ja kuljimme pitkin toisen kerroksen käytävää ohi vierashuoneen, kylpyhuoneen ja Niinan “pukeutumishuoneen” (joka oli kuulemma lähinnä vaatevarasto, mutta Niinan mielestä oli hienompaa kutsua sitä pukeutumishuoneeksi) käytävän toiseen päähän huoneeseen, joka oli tullut minulle kovasti tutuksi kesän mittaan. Niinan makuuhuoneessa Roni marssi suoraan yöpöydän luo, avasi alimman laatikon ja otti sieltä käteensä jotain.
– Kato! hän sanoi. Innostuneet silmät tapittivat minua ja odottivat reaktiota. Roni piteli kädessään pitkää ja paksua tummanruskeaa, hyvin aidolta penikseltä näyttävää dildoa.
– Kiva, vastasin tylsistyneellä äänellä. – Et kai sä aatellu… tai siis mitä sä tolla?
– No voitais vähän leikkii tai jotain, Roni sanoi jo hiukan epävarmuutta äänessään, kun en vaikuttanut lainkaan innostuneelta.
– Ei vitus. Jotai rajaa nyt sentään, pikku pervo! Toi on sun mutsis dildo ja sä haluut että mä survon sen sun perseeseen vai? Ei helvetti Roni. Ei.
– No arvaa oisko eka kerta, Roni vastasi vähän pettyneenä. Sitten hän kuitenkin kaikessa rauhassa pani dildon takaisin yöpöydän laatikkoon.
– Ei sitte, vittu! Roni sanoi ja astui askeleen minua kohti. Äkkiä hän tarttui minua voimakkaasti molemmista käsivarsista, tönäisi niin lujaa, että lennähdin vieressä olevalle parisängylle ja hyppäsi itse perään ja päälleni. Yllätyin Ronin vedosta aika lailla ja vielä enemmän yllätyin Ronin päättäväisestä äänenpainosta:
– Nyt sun käy Jani huonosti!
– Hei hei hei, ehdin huudahtaa hämmästyksestä, mutta muuten en ehtinyt reagoida juuri mitenkään, vaan huomasin vain makaavani selälläni siinä sängyllä Roni päälläni. Fyysisesti vahvempana, muutenkin suurikokoisempana ja ennen kaikkea parempana painijana saisin kyllä Ronin hetkessä pois päältäni ja vaarattomaksi, mutta sen pidemmälle en mietteissäni ehtinyt.

Kun katseemme kohtasivat, ymmärsin heti, ettei tässä nyt sentään mitään hätää ollut. Roni hymyili korviaan ja silmiään myöten. Nähtävästi mielikuvitukseni oli taas lähtenyt laukkaamaan, kun olin kuvitellut jo ties mitä. Hiukan helpottunut olin kuitenkin, ja ehkäpä sen vuoksi en oikein jaksanut reagoida mitenkään, kun siinä maatessamme Roni alkoi suudella kaulaani pitäen samalla molemmin käsin hellästi kiinni käsivarsistani. Huomasin, että Ronin dikki näytti jo seisovan täyttä päätä ja se hieroi farkkujeni läpi reisiäni Ronin liikuskellessa päälläni. Siinä vaiheessa kun Roni oli siirtynyt hiukan alemmas eli rintakehääni suutelemaan, tajusin, että minunkin kyrpäni alkoi reagoida vähän huolestuttavasti.
– Sul ei oo yhtään rintakarvoi, sheivaatsä ne pois? Roni yhtäkkiä kysyi suutelunsa lomasta.
– Emmä nyt sentään, ne vaan ei kasva, vastasin ja Roni jatkoi etenemistään. Mietin, pitäisikö estellä mutta lopulta suljin vain silmäni ja annoin Ronin jatkaa. Hän pääsi napaani asti ja totesi:
– On jäbäl kunnon happy trail kuitenki!
– No joo, ees jotain.
Kun Roni pääsi munakarvoihini saakka, hän tarttui boksereihini molemmin käsin ja alkoi hitaasti vetää niitä alemmas.
– Mitä jäbä nyt oikeen kelas tehä? kysyin ja mietin, että nyt olisi viimeinen mahdollisuus pistää tälle stoppi. En itsekään ymmärtänyt, miten homma nyt yhtäkkiä oli mennyt näin pitkälle – enhän minä ollut missään vaiheessa halunnut Ronilta mitään. Kundin kanssa oli ihan mukava hengailla, mutta kuitenkin ne runkkailut olivat minulle enemmän työtehtävä kuin mikään nautinto. Ja nyt oltiin tilanteessa, jossa Roni kuvitteli tekevänsä minulle ties mitä.
– Vähän ilahduttaa sua vaan, Roni vastasi reteesti lyhyen hiljaisuuden jälkeen eikä hetkeksikään keskeyttänyt touhuamistaan. En oikein tiennyt, millaisia seksikokemuksia Ronilla oli, mutta tuskinpa 15-vuotias vielä kovin kokenut oli. Siihen nähden poika osasi olla yllättävän hellä, ei liian nopea tai raju eikä lujaotteinen. Olikohan katsonut paljonkin pehmopornoa? Mistään perusrajuista Redtube-pätkistä ei ainakaan tällaista oppinut. Päätin kaikesta huolimatta olla keskeyttämättä Ronin touhuilua, sillä pieni osa minusta itse asiassa nautti hänen kosketuksestaan, suutelustaan ja hyväilystään. Minkäs minä sille voin? Lopulta Roni otti jo aikamoisessa stondiksessa olevan dikkini käteensä. Hän vaihtoi myös asentoa; minä makasin edelleen sängyllä samassa asennossa, johon olin joutunut heitetyksi, ja Roni kapusi pois päältäni ja istahti sängyn reunalle viereeni. Sitten hän kierähti hiukan kyljelleen ja työnsi oman kovan dikkinsä minun dikkiäni vasten niin, että ne kohtasivat ja kyrpien varret koskettivat toisiaan varovasti.
– Mitä luulet, tykkääköhän nää toisistaan?
– En tiiä, älä vaan kysy niiltä, vastasin huumorilla.
Roni naurahti ja kierähti takaisin istuma-asentoon. Sitten hän ryhtyi tositoimiin: poika runkkasi kuin liukuhihnalta, vasemmalla kädellä omaansa ja oikealla minun kyrpääni. Ylös-alas, ylös-alas tahdissa ja aina välillä hän jäi pyörittelemään kättään terskan päällä sitä oikein ärsyttäen. Muutaman kerran hän keskeytti hetkeksi kyrpiemme vatkaamisen ja siirtyi kevyesti hyväilemään pallejamme, taas samanaikaisesti. Tehokasta toimintaa! Ronin otteet olivat rauhallisemmat ja hellemmät kuin minun, mutta pakko oli myöntää, että hyvältä se tuntui. Ei kestänyt kauaakaan, kun minulta tuli.

En varoittanut Ronia etukäteen mitenkään, joten sperma alkoi yhtäkkiä vaan pulputa hänen oikealle kädelleen. Kun Roni huomasi tämän, hänen vasen kätensä ryhtyi vatkaamaan oikein kunnolla – ei mennyt kuin ehkä kymmenen sekuntia, ja Roniltakin tuli. Molemmat kädet limaisina Roni virnisti ja sanoi tyytyväisenä:
– Voisko ton melkeen laskee yhtäaikaseks laukeemiseks?
Naurahdin ja myönsin, että eiköhän. Roni kierähti taas sivulle niin, että dikkimme osuivat toisiinsa. Mälliset terskat tuntuivat liukkailta kohdatessaan. Samalla hän pyyhki molemmat kätensä boksereihini.
– Ai kiitti, sanoin muka loukkaantuneena, – Tulee sit vähän lisää pyykkiä.
– Voi kauheeta, Roni sanoi ja muunsi äänensä kunnon kanahomoääneksi. Nyt purskahdin nauruun oikein kunnolla ja sanoin nauruni lomasta:
– Vitun pervo oikeesti!
Roni sai kätensä pyyhittyä ja hinasi itsensä sängyn reunalta minun viereeni. Hän makasi aivan kylki kyljessäni kiinni, muttei sanonut mitään, ja laitoin vasemman käteni hänen harteilleen. Minäkään en sanonut mitään. Makasimme parin minuutin ajan siinä aivan liikkumatta, hiljaa, kun limaiset dikkimmekin pikku hiljaa asettuivat takaisin virransäästötilaan.
– Oonks mä oikeesti sun mielest pervo? Roni sitten rikkoi hiljaisuuden.
– Et sä oo. Tai oot, mut et sen enempää ku kukaan muukaan. Ainakaan mun frendeistä.
– Tykkäsitsä?
– Arvaa.
– Mikä vastaus toi nyt oli? Et? Roni sanoi epävarmalla äänellä.
– Jos mä en ois tykänny, ni oisinks mä silti jääny tähän makaamaan ja antanu sun jatkaa?
– Eli tykkäsit?
– Pakko myöntää. Toi oli yks parhaist runkuist mitä mulle on ikinä tehty.
–Oikeesti?
– Kyl.
–Kiitti, Roni sanoi ja kierähti päälleni. Ronin hikinen yläkroppa tarttui minun nihkeään kroppaani ja tunsin hänen dikkinsä minun dikkiäni vasten, mutta tällä kertaa molemmat olivat lepotilassa. Roni painoi hetkeksi päänsä minun rintaani vasten. Pian hän kuitenkin siirtyi takaisin viereeni ja aloitti:
– Lupaaks vastata rehellisesti yhteen kysymykseen?
– Emmä tiedä, sanoin varovasti.
– No jos mä sanon mikä se kysymys on, nii lupaaks sit sanoo et vastaatko rehellisesti vai etkö vastaa ollenkaan?
– Mitä sä nyt mietit?
– Et tulitsä vaan niiden massien takii tänne. Et oisiks tullu jos et ois saanu maksuu.
Ronin ääni oli hiljainen ja hän lausui sanat hitaasti, alistuvasti. Mietin hetken. Tietysti rahat houkuttivat, mutta toisaalta viihdyin kyllä Ronin seurassa muutenkin. Ja olisihan tämä vaihtelua tylsään vuokrakaksiooni joka tapauksessa.
– Kyl mä voin vastata tohon ihan rehellisesti, sanoin sitten. – Oli tää mun mielest aluks vähän outo idea ja mä sanoinki sillon heti, et en tiedä onks täs mitään järkee. Sitte ku päätin et okei, nii varmaan mul siin vaihees oli mieles lähinnä se, et mitä niil masseil vois sit tehä ku tää viikko on ohi. Mut sit sunnuntain jälkeen niinku eilen ja toissapäivänä mä huomasin, et mä oikeestaan ootin tätä päivää ja sitä et muutan tänne viikoks. En niit massei enkä välttämätä mitää runkkusessareitkaan vaan sitä perushengailuu vaan. Nii et jos mä oisin vastannu Niinalle vast maanantaina niinku mä alunperin sanoin, nii oisin vastannu kyllä ja siin vaihees oisin kyl tehny sen varmaan vaikkei se ois luvannukaan mitään maksuu.
– Oikeesti?
– Kyl. Jäbän kans on rento vaa chillailla ja tää kämppä on kunnon kartano, mä ootan et täst tulee iha rento viikko ja erilainen ku muut kesäviikot. Vähän niinku lomaviikko.
– Oikeesti?
– Hei lopeta, sä oot nyt sanonu varmaan kolme kertaa “oikeesti”, toi kuulostaa oikeesti ihan vajaalta.
– Ai oikeesti? Roni sanoi ja me molemmat nauroimme. Saamaansa vastaukseen poika vaikutti tyytyväiseltä ja kun nyt olin sanonut sen ääneen, niin tajusin itsekin, että niin asia tosiaan oli. Minä odotin chillailuviikkoa hyvän ruuan ja hauskan seuran merkeissä ja sellaisissa puitteissa, joihin minulla ei ikinä olisi varaa. Ei tällaisen viikon viettämisestä olisi kolmen tonnin maksua tarvinnut. Mutta toki rahatkin aina kelpasivat.

Makasimme vielä hetken sängyllä hiljaa, mutta hiljaisuus ei tuntunut vaivaannuttavalta vaan raukean stressittömältä. Siinä me nyt makoilimme ilman sen kummempia huolia ja kaunis kesäviikko edessämme. Lopulta Roni totesi asiallisesti, että meidän pitää käydä suihkussa. En todellakaan ollut asiasta eri mieltä, vaan mietin, että farkuillekin tekisi pyykkikone hyvää, kun molemmilta oli valunut mälliä housuillekin. Seurasin siis Ronia käytävän kylpyhuoneeseen. Niinalla oli makkarissaan omakin kylpyhuone, jossa oli hauska pieni pyöreä amme, mutta käytävän suurempaan kylppäriin me joka tapauksessa menimme. Tilavassa kylpyhuoneessa oli vain yksi suihku, mutta kaksi lavuaaria ja niitä vastapäätä pitkä penkki. Jotenkin olin pitänyt itsestään selvänä, että Roni haluaisi meidän menevän yhtä aikaa suihkuun, mutta kylpyhuoneessa tunnelma oli hyvin asiallinen, ihan kuin olisin ollut kenen tahansa kaverin kanssa vaikkapa uimahallin suihkuhuoneessa. Roni otti housunsa pois ja meni suihkuun mitään sanomatta. Minäkin riisuuduin ja jäin sitten penkille odottelemaan, eikä Roni kehottanut tulemaan suihkun alle, kuten vähän olin odottanut. Sen sijaan hän rupesi peseytyessään juttelemaan niitä näitä siitä, missä pyyhkeet olivat ja mitä voisimme syödä päivälliseksi:
– Mennään tohon pihalle grillaan, jääkaapis on jotain possunfilettä marinoituna nii leikataan siit pihvei.
– Joo, kuulostaa hyvält. Vois keittää uusii perunoit kans. Onks teil?
– Joo paitsi et jäbälle tulee vähän tylsä ateria kyl.
– Miten niin, ihmettelin.
– No kato ku eihän muslimit voi syödä sikaa. Sun täytyy tyytyy pelkkiin perunoihin.
– Haista vittu, sanoin ja nauroin. – Allah ei nake jos ma suo pouta alla se sikapossu.
– No sithän kaikki on ookoo, Roni nauroi. Meillä tosiaan oli samanlainen huumorintaju. Ei tuollaista herjaa uskaltaisi ainakaan julkisesti heittää.
– Toi sun vaalee sänkitukka on kyl vähän erikoinen muslimiks, Roni jatkoi.
– Joo, oon varmaan albiino, arvelin.

Kun olimme molemmat vuorollamme käyneet suihkussa ja palasimme pyyhkeet lanteilla Ronin huoneeseen, hän kyseli, mitä vaatteita lattialle heittämässäni repussa oli.
– Ei siel paljoo oo, pari t-paitaa, boksereit, sukkii ja uimasortsit.
– Ei mitään housui?
– Ei, emmä viittiny ottaa niin paljon mukaan ku mietin et jos tarviin jotain, niin voinhan mä sit vaik käydä hakemassa. Ei täst pitkä matka oo.
– Totta. Voinks mä lainaa niit sun uimasortsei?
– Öö… miks? Ihan sama. Jos ei ne oo sulle liian isot.
– Aika samankokosii me ollaan. Näytä milt ne näyttää.
– No oon mä kummiski sua pidempi ja on mul massaaki enemmän. Kuin pitkä sä oot? kysyin samalla kun kaivoin Quiksilverin sähkönsiniset, vihreillä vinoraidoilla koristellut uimasortsit repustani ja mietin, miksi Roni halusi ne jalkaansa.
– Mä oon jotain 175 pitkä ja oiskohan mun paino ehkä 65, en oo ihan varma. En mä oikeen koskaan käy vaa’alla.
– En itse asias mäkään. Pituutta mul on viis senttii enemmän mut veikkaan kyl et painoo on varmaan lähemmäs 80. Mis teil on vaaka?
Punnitus näytti Ronille 68 ja minulle 78 kiloa, ja arvelin kymmenen kilon eron kuitenkin tuntuvan. Boardshortsini olivat kokoa 32, mutta kun niissä oli kiristysnarut, niin Roni oli sitä mieltä, että ne sopivat aivan hyvin.
– Mul on 30-tuumasii mun uimasortsit mut ei sil oo välii, kyl nää käy. Aika räikeen väriset! Mul on kaapis muuten yhet ihan vitun isot uimasortsit, sä voit laittaa ne jos haluut.
Roni kaivoi esille LRG:n mustat uimasortsit, joissa oli leveät punaiset, keltaiset ja vihreät raidat. Kokolapussa luki 36.
– Rennon näköset rastasortsit, mut miks sä näin isot oot ostanu?
– Noi makso joskus alessa vaan parikymppii ja mä mietin et kyl kaikkien vaatteiden pitää olla isoja… En sit ihan tajunnu sitä, et noi tippuu jalast heti ku ei niit voi kiristää tarpeeks kireelle. Et ei ihan kaikki vaatteet voikaan olla niin isoi ku kaupast löytyy… En oo koskaan ees pitäny noit sen takii ku ei ne millään pysy jalas. Saat vaik omaks jos haluut.
– On nää mulleki aika isot, sanoin, – Mut kai mä nää jotenki saan kiristettyy. Onhan tuol ulkon kyl mukavampi sortseis olla ku farkuis, jos me ollaan grillaamaan menos.
Vedimme uimasortsit jalkaan ja huomasin, että minun sortsieni – tai siis Ronin, mutta minun päällänihän ne nyt olivat – naru oli tiukassa umpisolmussa. En saanut vastaleikatuilla kynsilläni solmua mitenkään auki. Ähelsin narujen kanssa aikani, kunnes Roni huomasi puuhani ja sanoi:
– Mikä niis on?
– Joku umppari, emmä saa noit narui auki. Leikkasin just eilen kynnetki.
– Anna mä kokeilen.

Roni jätti omien narujensa solmimisen sikseen ja astui muutaman askeleen minua kohti. Kun hänen sortsinsa olivat reilun kokoiset eivätkä narut olleet kiinni, ne alkoivat tietysti valua alemmas, mutta Roni ei siitä välittänyt. Hän tuli eteeni ja kumartui sormeilemaan minun sortsieni naruja. Ronin sortsit olivat valuneet vähän alle puolen perseen ja edestä ne pysyivät paikoillaan munien päällä vain siksi, että Ronin dikki oli jälleen puoliseisokissa. En sanonut mitään, vaan annoin Ronin äheltää narujeni kanssa. Hänen sormensa olivat käytännössä kiinni kasseissani, vain ohut uimasortsikangas erotti ne toisistaan mutta tietysti sormet samalla myös painoivat muniani. Dikkini ei kuitenkaan asiaan reagoinut. Silti mietin, ajatteliko Roni tätä hetkeä jotenkin eroottisesti. Olisinhan voinut ottaa sortsit poiskin siksi aikaa kun hän avaisi narujen solmun. Hetken hipelöinnin jälkeen Roni kuitenkin sai narut erilleen ja perääntyi pari askelta. Ei hän ainakaan tilannetta tahallaan pitkittänyt. Kiitin ja ryhdyin solmimaan. Minulla oli tapana pitää uimasortseja niin, että ne olivat etupuolelta mahdollisimman alhaalla kuitenkin sillä tavoin, että munakarvat pysyivät piilossa. Silloin takaa oli vakoa näkyvissä ehkä sentin tai kaksi, mikä näytti mielestäni sopivan äijältä eikä herättänyt biitsillä liikaa huomiota. Tuolla tavoin olimme kaveriporukassa tottuneet uimasortseja pitämään joskus lukioaikana, kun olimme vihdoin luopuneet siitä ihmeellisestä ideasta, että uimasortsien alla käytettiin kireitä boksereita. Mikähän järki siinäkin oli? Ne eivät edes uinnin jälkeen kuivuneet, joten olo oli kostea ja epämukava vaikka miten pitkään. Samassa huomasin Ronin tarkkailevan herkeämättä sivusilmällä, kun asettelin sortsini oikeaan korkeuteen ja solmin narut tiukasti yhteen. En tiedä, miten hän oli tottunut omiaan pitämään, mutta täsmälleen samalle korkeudelle hän sitten sitoi omansakin. En sanonut asiasta mitään, mutta hymyilin sisäisesti: mitä isot edellä ja niin edelleen.

Grillipossu ja perunat tekivät kauppansa, ja ruoan huuhdoimme alas parin kaljan voimalla. Ihan oikeasti parin – joimme molemmat kolme Karhu-pulloa: yhdet grillatessa, yhdet ruoan kanssa ja yhdet ruoan jälkeen pihalla istuskellessamme. Myöhemmin siirryimme takaisin sisätiloihin ja päädyimme olohuoneen sohvalle telkkaria katsomaan. Hetken kuluttua Roni muisti vielä, että alakerta oli esittelemättä.
– Kai mutsiki puhu sulle siit saunast ja porealtaast. Käydääks kattoon?
– Käydään vaan, ajattelin ja mietin, ettei tällaisella helteellä pahemmin sauna maistunut, mutta ainahan sitä voisi silti vilkaista.
Kun olimme laskeutuneet portaat alas maanalaiseen tilaan, jota ei tosin voinut kellariksi kutsua, kun huonekorkeus oli sama kuin muualla talossa ja kun tila ei muutenkaan millään tavoin muistuttanut kylmää, kosteaa ja pimeää keltsua, oli minun aika taas kerran yllättyä. Vaikka Roni puhui arkisesti saunasta, suihkuhuoneesta ja takkahuoneesta, minä olin tullut mielestäni ylelliseen kylpylään. Saunassa oli tilaa ainakin kahdeksalle löylynheittäjälle. Suihkuhuone oli varmaan olohuoneeni kokoinen ja sisälsi kaksi suihkua, kolmen hengen poreammeen, istuskelupenkkejä, tekoviherkasveja, pari lavuaaria, erillisen wc:n sekä talon pyykinpesukoneen, kuivausrummun ja pyykinkuivaustelineet. Poreamme oli erikoisesti kolmion muotoinen siten, että jokaisessa kolmion kärjessä oli vedenalainen penkki. Ammeessa saattoi siis lillua kolme henkeä yhtä aikaa, ja vain heidän varpaansa koskettivat toisiaan, jos jokainen istui omassa kulmassaan.

Suuressa, avarassa takkahuoneessa oli kaikki mahdollinen tilpehööri, mutta takka sieltä puuttui. Se oli ollut tarkoitus lisätä myöhemmin, mutta muutostöitä ei Ronin isä ollut koskaan tullut teettäneeksi. Talo oli muutenkin rakennettu useammassa vaiheessa sitä mukaa kun Ronin isälle alkoi kertyä varallisuutta, mikä teki varsinkin ensimmäisen kerroksen pohjaratkaisusta aika sokkeloisen ja erikoisen. Työhuone sijaitsi kauimmaisessa kulmassa autotallien takana ja olohuoneitakin oli tavallaan kaksi: arkisempi “pikkuolkkari” keittiön yhteydessä sekä edustusolohuone ja ruokasali omana kokonaisuutenaan. Juuri tämä suuri edustusolkkari oli se, jonne Roni oli virittänyt pelisalinsa. Olisivatkohan vieraat ja edustaminen vähentyneet reippaasti tai loppuneet kokonaan Ronin isän hautajaisiin?
– Ihan turha se takka olis, ei näit muitakaan vempeleitä kukaan koskaan käytä, Roni analysoi.
– No nyt käytetään, oishan toi poreallas rento testaa, vastasin, sillä vaikka sauna ei maistunutkaan, houkutteli minua rentouttava makoilu poreammeessa ennen nukkumaan menoa.
Tuumasta toimeen: kun allas oli saatu täytettyä sopivan lämpimällä vedellä, olimme valmiit kapuamaan sinne. Roni kysyi, mentäisiinkö uimasortseilla vai ilman ja ihmettelin kysymystä vähän, kun otti huomioon, mitä olimme vain muutamaa tuntia aiemmin tehneet Niinan makuuhuoneessa. Nytkö sitten pitäisi pitää sortsit jalassa, vaikka koko talo oli tyhjä?
– Mennään vaan ilman ni ei tarvii sit kuivatella niitä, ehdotin ja mietin samalla, rohkaisisinko tällä tavoin poikaa tarpeettomasti johonkin, mitä en välttämättä halunnut tehdä. Minusta kuitenkin olisi tuntunut aivan luonnottomalta mennä uimasortsit jalassa porealtaaseen, kun paikalla ei ollut ketään muita, enkä viitsinyt ajatella asiaa enempää. Roni ei vastustanut ehdotustani, joten jätimme uimasortsit sivupenkille ja kapusimme altaaseen tai ammeeseen, kummaksi sitä nyt piti kutsua. Menimme molemmat omaan kolmion kärkeen istuskelemaan ja pirtelöä hörppimään. Tällä kertaa pirtelökokki Roni oli banaanin sijaan käyttänyt tuoreita mansikoita ja hyvältä maistui.
– Ens kerralla vois tehä vaik kaakaojauheest ja banskuista, tuplamaku.
Samanlaista merkityksetöntä juttua jauhoimme muutenkin, kunnes Roni ehkä vartin istuskelun jälkeen ehdotti vähän syyllisen kuuloisella äänellä:
– Tehääks BB:t?
– Hä?
– BB:t. Niiku Sampo ja Ragnar.
– Mist äijä puhuu? Emmä oo kattonu mitään BB:tä, se on iha paskaa.
– Riippuu siit, ketä siel on. Sillon 2009 ku oli just toi Sampo ja ne ni se oli ihan hauskaa. Tiiäks mitä noi kaks sit teki?
– En ehkä haluu tietää…
– Kyl sä haluut! Ne runkkas porealtaas tai siin BB-paljus tai mikä se ny on siel pihalla.
– Just, jotenki arvasin, sanoin ja naurahdin.
Olisihan se tosiaan pitänyt arvata, missä Ronin ajatukset pyörivät. Jostain olin lukenut, että teini-ikäinen ajattelee seksiä kuuden sekunnin välein. Taisi pitää Ronilla paikkansa.
– Joo ei kai siin mitään, tuus tännepäin, sanoin sitten, sillä mehän olimme jo etukäteen sopineet, että päivittäiset runkut kuuluivat viikko-ohjelman kokonaispakettiin, eikä iltapäivällä tapahtunutta kai voinut laskea mukaan, sillä siinähän Roni oli ikään kuin itse aktiivisena osapuolena. Nyt oli siis minun vuoroni, ja Roni teki työtä käskettyä. Ammeen kolmiomuoto merkitsi, ettei siinä voinut oikein mitenkään istua vierekkäin, sillä yhteen kolmionkärkeen ei mahtunut kahta, kun reunatkin olivat niin jyrkät ja korkeat. Kärjet taas olivat niin kaukana toisistaan, etten ulottunut Roniin, jos me molemmat istuimme omissa kärjissämme. Niinpä teimme ensin niin, että Roni jäi keskelle allasta puoli-istuvaan asentoon ja minä omalle kolmiopenkilleni. Pian huomasimme kuitenkin, että homma oli helpompaa, kun Roni asettui istumaan kolmion kärkeen ja minä olin keskellä hommia hoitelemassa.

Tartuin poreilevan veden alla Ronin dikkiin, joka oli vasta puoliseisokissa. Olin hiukan yllättynyt, sillä aiemmin Roni oli ollut kuin partiolainen – heti ja aina valmiina. En kuitenkaan sanonut mitään, vaan ryhdyin hyväilemään Ronin dikkiä ja palleja kevyesti kaikessa rauhassa. Ei siinä kauaa kestänyt, kun kanki oli jo kunnon tanassa. Poreilevan veden läpi sitä oli vaikea nähdä, mutta sitäkin helpompi oli tuntea kyrvän jäntevä jäykkyys ja kevyt kaartuminen oikealle.

Itse suoritus ei oikeastaan ollut kovin kummoinen. Vesi teki ihosta niin liukkaan, että välillä minun oli suorastaan vaikea saada kunnollista otetta Ronin dikistä ja niinpä minusta tuntui, että varsinaisen tavanomaisen vähän rajunpuoleisen vatkaamisen sijaan runkkailu oli pelkkää kevyempää hyväilyä. Vähän lisäpotkua sentään tuli siitä, että jatkoin samaan aikaan toisella kädellä myös Ronin pallien hyväilyä, mikä tuntui miellyttävän kundia erityisesti. Hän istui silmät kiinni, piti käsiä ammeen laidoilla ja ähisi milloin hiljempaa, milloin lujempaa ja siis mitä ilmeisimmin nautti käsittelystäni, vaikka se vähän tavanomaisesta poikkesikin. Tai ehkä juuri siksi.
– Purista, purista, vedä! Mult tulee iha just! Roni sitten huusi ja kun häneltä lopulta tuli, olin hiukan yllättynyt sperman runsaasta määrästä, olihan Roni runkannut vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Tulikohan spermaa enemmän siksi, että nyt koko toimitus kesti tavallista kauemmin, kun ei kunnon otetta tahtonut Ronin liukkaasta boasta millään saada? Joka tapauksessa sperman määrä oli helppo todeta, kun valkoiset klöntit pulpahtivat lämpimän veden pinnalle.
– Jaha, totahan riittää. Nyt tää vesi on ihan saastunutta, pitää soittaa Greenpeacelle! vinoilin.
– Joo tai sit juodaan se pois, Roni virnuili.
– Pervo!
– Niin aina ja iso hymiö perään!
Istuimme hetken taas omissa kolmionkärjissämme ja lilluimme mällisessä, kuumassa vedessä, kunnes Roni sitten kysyi:
– Onks sult otettu paljo suihin?
– Mietiks sitä ku mä sanoin etten haluu ottaa?
– No sitäkin, mut yhtä toist juttuu kans.
– On mult otettu kyl aika mont kertaa, on se parempaa ku runkkaus. Mut emmä kyl ite pystyis keltään ottaan. Must se on aika ällöttävää. Tai silleen et ne spegut on sit suussa lopuks ja muutenki se et söis toisen dikkii, nii ei kiitti.
– Ei se must ois inhottava ajatus ainakaan jos se toinen on joku sellanen mist tykkää.
– Nii, emmä tiiä, mutisin.
– Onks ne ollu muijii jotka on ottanu sult?
– On… vastasin vähän epämääräisesti ja korostetun epävarman kuuloisesti. Roni ymmärsi yskän ja tarkensi:
– Onks joku jätkä ottanu sult sit suihin koskaan? Ees yhtä kertaa?
– On kyl pariki kertaa, myönsin. – Yks frendi on itse asias vitun taitava siin ja sama se nyt mulle on, onks ne huulet muijan vai jätkän, eihän siin oo periaattees mitään eroo.
– Ainakaa sul ei oo ennakkoluuloi, Roni sanoi tyytyväisen kuuloisena. – Mä haluisin oppii ottaan suihin. Voisiks opettaa?
– Opettaa? En varmaan olis kauheen pätevä opettaja, ku en oo ite koskaan ottanu, vastasin vähän hämilläni, vaikka olinkin jo tottunut siihen, että Roni sai mitä erikoisimpia ideoita. Mutta kun hän otti kasvoilleen koiranpentuilmeensä ja käytti kaikkein vetoavinta ääntään, niin mikä minä olin pojalle vastaan sanomaan. Kyllähän minä tiesin, miten hyvä suikkari hoidettiin kotiin, kun olin itse nauttinut siitä käsittelystä vaikka kuinka monta kertaa.
– Okei, pistetäänks kurssi saman tien käyntiin?
– Todellaki, Roni innostui ja tuli lähemmäs samalla kun nousin istumaan altaan leveälle reunalle. Eihän siitä mitään olisi veden alla tullut, muuta kuin hukkumiskuolema tietysti. Minulla ei kuitenkaan seissyt, joten hoidin sen homman kuntoon ihan itse pienellä vemputuksella ja muutamalla mielikuvalla. Kun työkalu sitten saatiin valmiustilaan, niin opastin Ronia:
– Okei, kuvittele, et sä oot hampaaton mummo.
– Täh?
– No paras suihinottaja on sellanen jol ei oo hampaita ollenkaan. Huulet vaan, ja neki sais pitää aika tiukalla.
– Okei?
– Tavallaan vähän niinku simuloit pillua sun huulilla. Puserrat ne silleen semitiukasti yhteen ja sit otat dikin suuhun ja silleen vedät eestaas.
Roni teki työtä käskettyä. Välillä ohjasin häntä lyhyillä lisäohjeilla (ime samalla kevyesti, nyt vähän voimakkaammin, kokeile vähän lipoo kielellä) tai esimerkiksi siirtämällä hänen kätensä palleilleni tai pakaroilleni, liikuttamalla hänen päätään ja sanomalla:
– Mee syvemmälle! Melkeen silleen et sä tukehdut mut ei tietenkään ihan. Syö sitä! Mut ei hampailla. Maiskuttele. Ime!
Ja Roni imi. Ja söi. Ja nuoli. Kun siirsin hänen kätensä kyrpäni juureen ja käskin hieroa ja vatkata siitä, niin minusta alkoi tuntua jo sietämättömän hyvältä ja otin itsekin aktiivisesti osaa työntämällä kyrpääni yhä syvemmälle hänen suuhunsa. Roni osasi pitää huulensa juuri niin tiukasti supussa, ettei se työntäminen ollut liian helppoa, mutta tietysti se onnistui.
– Mult tulee iha koht, aioks ottaa mällit suuhun, kysyin ähisten Ronilta.
Poika nyökkäsi innokkaana muttei sanonut mitään, ei tietenkään. Miten hän olisikaan voinut mitään sanoa, kun suu oli täynnä mulkkua.
– Okei, niellä sun ei tarvii. Sit ku tulee nii otat vaa suuhun ja sit räit pois saman tien.
Roni nyökkäsi ja rupesi nytkyttämään päätään edestakaisin kuin epilepsiakohtauksen saanut. Samalla hän puristeli toisella kädellään kyrpäni juuresta ja toisella hän hyväili pallejani. Roni vuorotellen imi ja nuoli, imi ja nuoli kunnes minulta lopulta tuli.
– Uuuhhhh, vittu mikä fiilis, huusin.
Roni ei näyttänyt ihan yhtä innostuneelta, kun valkoinen lima valui hänen suupielistään.
– Vittu tota on iha liikaa! Mä oon joskus omii limoi maistanu vähän silleen ihan mielenkiinnost mut en tällasii lastei. Hyi helvetti, hän sanoi ja räki suutaan tyhjäksi kylpyveteen.
– Mä kyl vähän varotin.
– Ois pitäny uskoo ku kysyit et haluunks niellä. Mut hei, ihan sama! Milt tuntu?
– Hyvält, kai sä ny huomasit.
– Joo, ei jätkä iha kärsivältäkään näyttäny kyl.
– En todellakaan. Sä oot tänään runkannu mua paremmin ku varmaan kukaan koskaan ja nyt jäbä otti ekaa kertaa elämässään suikkarii ja seki meni niiku oisit vuoskausii tehny. Oot kyl synnynnäinen seksipeto.
– Meikäki on jossain hyvä, Roni sanoi vähän lannistuneella äänellä.
– Mitä toi nyt oli?
– Ei mitään, Roni kielsi. – Saanks mä tulla vähäks aikaa sun syliin istuun?
Ja niin Roni tuli. Siihen tuo kolmionmuotoinen, ahdas penkki juuri ja juuri antoi myöten. Istuimme siinä sitten jonkin aikaa puhumatta sylikkäin, kuumankosteassa pesuhuoneessa, jonka vedessä uiskenteli epämääräisiä valkoisia pikku lauttoja ja joka haisi voimakkaasti spermalta. Suihkun kautta sänkyyn, ajattelin, ja mietin, aikoiko Roni olla huomennakin yhtä halukas oppimaan. Hetero tai ei, kyllä minulle hyvä suihinotto maistui vaikka päivittäin!

12 kommenttia viestissä: “Janin ja Ronin kiihkeä keskiviikko”

  1. juu says:

    dikki on hyvä, koko teksti vaikuttaa tosi autenttiselta ja on siks erittäin kivaa luettavaa

  2. usm84 says:

    Mahtavaa tekstiä…

  3. mikke says:

    Loistava tarina hieman enemmän panokohtauksia saisi olla

  4. Jone says:

    Jatko on työn alla, mutta etenee aika hitaasti. Toivottavasti pikku hiljaa saisin seuraavan osan valmiiksi.

  5. Mikkis says:

    Missä jatko?

  6. khyyl says:

    iha jees

  7. Jee says:

    Kyllä meillä kans dikkiä käytetään! Eikä puhekieli/slangi
    haittaa minua ollenkaan, päinvastoin(:

    Saako Roni mitä haluaa..!!??
    En malta odottaa jatkoa!:)

    Kiitti Jone, Huippu tekstiä!

  8. Jone says:

    Kävin etsimässä dikkiä netistä. Sivulla http://www.kikkeli.com on pitkä lista synonyymejä penikselle, mutta dikkiä siellä ei ole. Sen sijaan http://www.urbaanisanakirja.com sen kyllä tunnistaa.

    Voisikohan tässä olla jonkunlainen sukupolvien välinen kuilu kyseessä? Mä käytän sanaa itse puheessa kohtuullisen tiheään, samoin se on aika yleinen kaveripiirissä. Kullia sen sijaan ei mun kavereista juuri kukaan käytä, vaikka se tietysti on sanana tuttu.

    Ja eetu, kiitos 🙂

  9. eetu says:

    Todella hieno tarina taas sulta, mielenkiinnolla odotan jatkoa. Minua ei dikki haitannut ollenkaan kun olen tottunut näihin vieraista kielistä tulleisiin johdannaisiin, joita ainakin minun kaveripiirissä käytetään. Dikki
    on hyvä nimitys kullille.

  10. Puuterihuisku says:

    En edelleenkään ehdi kirjoittaa mitään rakentavaa, mutta sanonpa nyt taas jotain ympäripyöreetä.

    Tosiaan, kirjakieliset repliikit varsinkin nuorilta hahmoilta tuntuvat usein melko epäaidoilta ja tönköiltä. Tässä vain tuo puhekielisyyskin on paremman kuvauksen puuttuessa viety niin pitkälle, että itseltäni kesti hetken tosiaan tottua siihen, mutta nyt se ei enää pahemmin häiritse.

    Mutta yksi asia häiritsee ja vasta nyt tajusin, mikä se on: Vaikka hahmot puhuvat tässä puhekielellä, teksti on muuten kirjoitettu kirjakielellä. Mutta. Dikki. Sana, joka toistuu jatkuvasti ja on kyllä kaukana kirjakielestä. Vaikka niin kyllä ovat myös kyrvät, pillut, kanget ja kalutkin, mutta jotenkin dikki kuulostaa erityisen kaukaiselta, kun noihin edellä luettelemiini on kuitenkin ehtinyt tottua, dikkiin en kyllä muista ennen törmänneeni missään tekstissä (tai varsinkaan puheessa). Omaan korvaani se kuulostaa juurikin joltain slangisanalta ja siksi on aiheuttanut itselleni häiriötä. Mutta ehkäpä puudun myös siihen, kun totuin jo siihen puhekieleenkin. 😀

    Mmm, kuulostaa kyllä kivalta tuo juonen suunnittelu, sitä muutakin kuin pelkkää maksullista seksiä, se käy kuitenkin helposti tylsäksi jo siinä kymmenennen novellin kohdalla. Saa nähdä, en itse nyt ala ehdottaa mitään juonikiemuroita, haluan vain päästä näkemään aivoitustesi lopputuotteen.

  11. Jone says:

    Kiitos Puuterihuisku ja jos ehdit myöhemmin kommentoimaan lisää ja tarkemmin, niin olisin iloinen!

    Repliikit ovat tosi puhekielisiä, jotta niistä tulisi aidontuntuisia. Minustakin kovin slangi- tai puhekielivoittoisen tekstin lukeminen on ärsyttävää, mutta toisaalta liian kirjakieliset repliikit tuntuisivat epäaidoilta, kun kyse on nuorista henkilöistä. Olen kuitenkin yrittänyt vähän tasapainotella, aika monessa sanassa on lopussa -n lukemista helpottamassa, vaikkei sitä puheessa kuulisikaan jne.

    Sen voin “paljastaa”, että ainakin Ronille on alkanut kehittyä tunteita. Tuoko se niitä esille ja jos niin miten, jää nähtäväksi. En ole itsekään vielä ihan päättänyt, vaikka seuraava luku jo päässäni muhiikin.

  12. Puuterihuisku says:

    Vaikka tämä kokoelman aloitettuasi olin epäileväinen sen toimivuuden suhteen, voin nyt ilokseni todeta mielipiteeni alkaneen tosissaan muuttua. 🙂

    Ensimmäiset kerrat hieman tuppasivat toistamaan itseään, mutta varsinkin nyt tässä osassa tähän tuli paljon lisäsyvyyttä mukaan ihan vaan sen takia, että kyse ei ole pelkästä maksullisesta runkkauksesta, vaan mukana on sitä muutakin seksiin liittyen. Kiinnostaa kyllä tietää, miten kertojan suhtautuminen ja asenne etenevät, alkaako / onko Ronille alkanut kehittyä tunteita, kertojan reaktiota siihen jne. jne… 😛

    En nyt ehdi kirjoittaa tähän kovinkaan sisältörikasta tai hyvää kommenttia, mutta totean vain todella alkaneeni pitää tästä sarjastasi. Minulla ei ole koskaan ollut mitään puhekielisiä keskusteluja vastaan, mutta näissä teksteissä minulla kesti jonkin aikaa tottua siihen, miten… “ylitsepursuavan” puhekielisesti hahmot tosissaan tässä puhuvat, mutta nyt sekään ei itseäni enää pahemmin häiritse.

    Kiitän tästä, odotan jatkoa ja pahoittelen rakentavan kommentin puuttumista. 🙂

Kommentoi

top