search
top

Kaveritapaaminen

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (23 votes, average: 2.96 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tämä on ihan irrallinen novelli, eikä liity mitenkään Opiskelijapojan seikkailuihin. Ne jatkuvat sitten taas joskus!.

1

Sähköpostiviestin otsikkona oli Mitä jätkät???!!! ja kesti muutaman sekunnin ennen kuin lähettäjän nimi sanoi minulle mitään. Jukka-Pekka Rautamäki? Sitten muistin. Jupe! Jupe???!!!

Siinä silmänräpäyksessä siirryin kymmenen vuotta taaksepäin. Olin taas lukion ekalla luokalla, parin muun kaverin kanssa Jupen huoneessa, tietokoneella pyöri nettiporno, isotissiset naiset levitteli haarojaan ja nuoli toisiaan, ja me nuoret kundit tuijotimme näyttöä silmä ja vähän muukin ruumiinosa kovana. Ja yhtäkkiä Jupe, porukan johtaja, isokokoinen ja lihaksikas, muita vanhemman oloinen rento tyyppi ehdottaa: mitä jos vähän runkataan porukalla.

Koko se tunneskaala palasi elävänä mieleen. Se sietämätön himotus, jota yritti häpeillen muilta peittää. Jupen ehdotuksen nostattama jännitys. Epäusko siitä, voisiko sellaista todella tehdä, lähtisivätkö toiset mukaan. Pelko siitä että nolaisi itsensä muitten silmissä, että toiset alkaisivat nauraa. Suoranainen pakokauhu, kun Jupe kaivoi seisovan kullinsa esiin farkkujen sisältä ja alkoi vedellä sitä. Miten näky ällötti ja kuitenkaan siitä ei saanut silmiään irti.

Kuulin taas korvissani Jupen huohotuksen ja ähkinnän, kun hän kysyi, halusiko joku avustaa. Minä en olisi suin surminkaan suostunut koskemaan Jupen pullistelevaan elimeen, ja tuntui että oma hengitys pysähtyi, kun Mikko arasti tarttui Jupen kankeen ja alkoi varovasti runkata sitä. Kovempaa, kovempaa Jupe huohotti ja sitten häneltä tuli. Sperma sen kun roiskui ympäriinsä kun Jupe laukesi.

Siitä oli varmaan lähemmäs kymmenen vuotta, kun viimeksi olin nähnyt Jupen. Se oli ollut Helsingin rautatieaseman laiturilla, sen vuoden kesällä kun olin kirjoittanut ylioppilaaksi. Sattumanvarainen tapaaminen jossa oli vaihdettu muutama kiireinen kuuluminen ennen junan lähtöä. Mitä ihmeen asiaa Jupella mahtoi nyt olla, näin monen vuoden jälkeen?

”Terve Mikko, Moilanen ja Ville! Muistuuko mieleen nuoruuden sekoilut? Mitä jos tavattaisiin vanhojen aikojen muistoksi? Vielä yksi H-hetki???!!!”

H-hetki oli meidän neljän koodisana iltapäiville koulun jälkeen Jupen luona ennen kuin Jupen vanhemmat tuli töistä kotiin. H-hetki tarkoitti hauskaa hetkeä tai homoilu hetkeä, ihan miten vaan. Meidän oma salaisen syntinen happy hour. Ei viinan vaan kielletyn seksin parissa. Runkkaamista, itsensä ja toisten. Ja vähän sitäkin enemmän.

Niistä asioista en ollut paljoa kenellekään hiiskunut. Voi olla, että mainitsisin tästä sähköpostiviestistä tyttöystävälle vain jotain hyvin ylimalkaista. Jos sitäkään.

2

Oli järkytys nähdä Jupe kymmenen vuoden jälkeen. Lukiossa Jupe oli ollut komea kovis, vahva ja lihaksikas. Tumma tukka ja ruskeat silmät olivat olleet tyttöjen mieleen. Ja tyttöjä Jupella oli riittänytkin. En tiedä mitä naiset ajattelivat Jupesta nyt, kun lihakset olivat kadonneet jonnekin pehmeän läskin kätköihin. Vieläkö ruskeat silmät tekivät temppunsa? Jupe vaikutti jotenkin turvonneelta, paisuneelta, elähtäneeltä. Vatsakumpu ei ollut suuri, mutta pöhötys tuntui jakautuneen tasaisesti kaikkialle: reidet näyttivät paksuilta, posket vähän pullottivat, jopa sormet olivat taikinamaiset. Miten ennen niin kovakuntoinen urheilija oli päästänyt itsensä siihen kuosiin?

Jupen luonne oli sentään säilynyt entisellään. Jupe rakasti olla huomion keskipisteenä, johtaa puhetta, olla porukan kingi. Suureen ääneen se nytkin määräili mihin kapakkaan mentiin, teki tilaukset kaikkien puolesta ja kyseli muitten kuulumisia. Jakoi puheenvuoroja kuin keskusteluohjelman juontaja.

Moilanen oli se, joka piti showta yllä Jupen kanssa, ihan niin kuin kymmenen vuotta sitten. Omaan vähän kuivakkaan tapaansa hän laukoi näennäisen simppeleitä kommentteja, joista tarkemmin ajateltuna saattoi kuitenkin paljastua terävä huomio. Me muut olimme pukeutuneet rentoon farkku ja pusakka –tyyliin, mutta Moilasella oli pikkutakki ja kravatti kaulassa. Hän oli meistä ainoa joka oli jo naimisissa, lapsiakin oli. Tuli vaikutelma, että kun me muut vielä elimme nuoruuttamme, Moilanen oli jo siirtynyt aikuisten elämään.

Minä ja Mikko osallistuimme keskusteluun paljon pienemmällä panoksella. Siinä suhteessa mikään ei ollut muuttunut. Ehkä juuri siitä syystä olin aina pitänyt Mikkoa porukan sympaattisimpana, tuntenut hengenheimolaisuutta. Mikko oli ollut nuorena niin sanottu nätti poika ja vuodet eivät olleet häntä paljoa vanhentaneet. Hän oli yhä pienikokoinen, siroluinen, hoikka, lapsenkasvoinen pellavapää. Toki hänkin oli miehistynyt, jäntevöitynyt. Mutta jollen olisi tiennyt meidän kaikkien olevan samaa vuosikertaa, olisin varmaan arvioinut Mikon kymmenen vuotta Jupea nuoremmaksi.

– Oli helvetinmoinen työ kaivaa teidän yhteystiedot esille, Jupe tokaisi. – Varsinkin Ville tuotti päänvaivaa. Sä kun katosit kuvioista kesken lukion.

– Muutettiin toiselle paikkakunnalle, minä selvitin asiaa, jonka kaikki tiesivät.

– Kannattiko muuttaa? Et varmaan löytäny yhtä mukavia kavereita sieltä uudesta koulusta?

Jupe säesti kysymystä härskillä ilmeellä ja eleellä, joka vei kaikkien ajatukset meidän neljän yhteisiin h-hetkiin. Sekä Moilasen että Mikon kasvoille nousi kiusaantunut ilme, enkä minäkään erityisemmin halunnut ääneen muistella, mitä silloin tehtiin.

Toki ne tapahtumat tässä kuluneitten vuosien aikana olivat silloin tällöin nousseet mielikuviin. Useimmiten ne nostivat poskille häpeän punan, mutta joskus, varsinkin humalassa, saatoin jopa kiihottua muisteluista.

3

Jupe tilasi itselleen juotavaa tahtiin, jota lähelle me muut emme kyenneet. Sen seurauksena saimme ensin kuulla vuodatuksen siitä, miten tyttöystävä oli vuotta paria aiemmin jättänyt Jupen. Se tuntui olevan kaverille kova paikka, ja hän jauhoi sitä kyllästymiseen asti. Ilmeisesti viina oli alkanut Jupelle sen jälkeen maistua entistä enemmän. Ajattelin, että syy Jupen pöhöttyneeseen olemukseen taisi paljastua.

Myöhemmin illalla Jupen jutut muuttuivat kovaäänisemmiksi, röyhkeämmiksi ja härskimmiksi. Jupe tuntui vihjailevan, että yllättävän kokoon kutsun takana oli tosiaan halu vielä kerran kokea nuoruuden rietastelut. Me toiset emme tainneet samalla lailla kaivata niitä menneitä huohotuksen, hien ja spermanhajun täyttämiä iltapäiviä. Tunnelma alkoi muuttua melko kiusalliseksi.

– Mä taidan joutua nyt lähtemään himaan, Moilanen ilmoitti, ja piti päänsä, vaikka Jupe protestoi suureen ääneen ja yritti taivutella Moilasta jatkamaan illanviettoa. Moilanen oli ainoa, joka vielä asui kaupungissa. Minä olin varannut hotellihuoneen niin kuin Jupekin. Mikko aikoi yöpyä vanhempiensa luona.

– Vittu, olipa sillä hätä muijan ja mukuloitten luokse, Jupe jupisi Moilasen lähdettyä. – Mutta pidothan paranee kun porukka vähenee. Mennään me jätkät vielä yhteen baariin ja sitten vaikka meikäläisen hotellihuoneeseen ja jatketaan siellä ilonpitoa, Jupe ehdotti vihjailevin elein. Me Mikon kanssa loimme toisiimme merkitsevän katseen, mutta Jupe ei tuntunut huomaavan vastahakoisuuttamme.

– Ei helvetti, oottakaa tässä. Täytyy käydä vielä kusella, Jupe melskasi kun teimme lähtöä.

Minä ja Mikko vaihdoimme taas katseita. Olin melko varma, että Mikko ajatteli samaa kuin minä.

– Liuetaanko paikalta? ehdotin Mikolle ja Mikkoa alkoi hymyilyttää.

– Liuetaan!

Pakenimme liukkaasti kuin pahaiset omenavarkaat, joita naapurin äijä jahtasi puutarhastaan. Kulman takana hölläsimme vähän tahtia, ja meitä alkoi naurattaa.

– Koska siitä tuollanen öykkäri on tullut? Mikko ihmetteli.

– Eikö se ollut samanlainen jo sillon koulussa?

– No tarkemmin ajatellen joo, Mikko nauroi. – Se vaan oli sillon niin komea, että sille anto anteeksi.

Mikon kommentti hämmensi minua. Mikko ei ollut paljoa elämästään kertonut, sen verran kuitenkin, että pitkä suhde oli äskettäin loppunut. Olin kiinnittänyt huomiota, ettei Mikko ollut kertonut mitään suhteen toisesta osapuolesta, ei edes sukupuolta. Kierrellen ja kaarrellen esitin hänelle kysymyksen, joka oli alkanut askarruttaa minua.

– Joo, mä oon homo, Mikko sanoi, kun tajusi, mitä ajoin takaa. – Mä luulin että sä tiesit.

Olisihan minun varmaan pitänyt asia tajuta. Jo silloin lukiopoikana. Vaikka Jupe oli ollut meidän h-hetkien seremoniamestari, niin Mikko oli meistä innokkain lähtemään mukaan. Jopa niihin rohkeimpiin juttuihin.

Koetin hätistää mielestäni mielikuvaa nuoresta komeasta Jupesta nätin Mikon päällä, työntämässä seisovaa kaluaan Mikon pakaroiden väliin. Molemmat huohottivat kiimoissaan, Mikkokin tuntui nauttivan Jupen pantavana. Taisin olla aika tyhmä, kun en ollut tajunnut Mikkoa homoksi, mutta olinhan minä itsekin mukana niissä leikeissä, vaikken homo ollutkaan.

4

– Sulle ne h-hetket taiskin merkitä vähän enemmän kun meille muille, pohdiskelin Mikolle. Istuimme sängyn laidalla hotellihuoneessani, jonne olimme päätyneet juomaan viimeistä yömyssyä.

– Joo. Olihan se iso juttu. Yks koulun komeimmista halus panna mua, ja sitten siellä olit vielä sä.

– Minä?

– Niin. Kai sä tajusit, että mä olin ihastunu suhun? Mun ensirakkaus.

– Täh? Et oo tosissas!

Olin kuin puulla päähän lyöty. Mikko oli ollut ihastunut minuun? Oltiinhan me oltu jotenkin hengenheimolaisia, ja Mikko oli ollut minulle mieluisampi kaveri kuin Jupe tai Moilanen, mutta en minä kuitenkaan ikinä ollut ajatellut, että siinä olisi ollut muuta kuin kaveruutta.

– Mä muistelen enemmän meidän suudelmia kuin paneskelua Jupen kanssa, Mikko jutusteli hiljakseen. – Jupen kanssa se oli vaan himoa ja seksiä. Sun kanssa siinä oli tunne mukana.

Suudelmia? Toden totta, kyllä me Mikon kanssa oltiin suudeltu! Tuskin enää muistinkaan asiaa. Minulle se oli ollut vain kokeilua, rajojen hakemista, samaan tapaan kuin yhteiset runkkuhetket ja toisten koskettelut.

– Mikset sä koskaan sanonu mitään, ihmettelin.

– Kuule mä olin kuustoistavuotias ujo poika, mä pelkäsin kuollakseni, mitä toiset musta ajattelis, jos tulisin kaapista ulos.

Koetin muistella Mikon käytöstä silloin kouluaikana, ja mieleen tuli jotain katseita, jotain sanoja, jotka nyt ymmärsin paremmin.

– Mä olin ihan murheen murtama, kun sä ilmotit, että muutat pois, Mikko jatkoi. – Itkin silmät punasiksi. Niistä meidän h-hetkistä meni maku, kun sä lähdit. Kyllähän mä vielä annoin Jupen panna, hulluhan mä oisin ollu jos oisin niin komean pojan torjunu. Mutta mulla oli ikävä sua, ja sitten Jupekin löysi taas jonkun tytön, ja se koko homma hiipu pois.

Mikko piti pienen tauon, ikään kuin rohkeutta kerätäkseen.

– Mutta tiedätkö mikä mua harmitti kaikkein eniten? hän sitten kysyi. – Se että me kaks ei koskaan oikein edetty sitä suudelmaa pitemmälle. Sainhan mä pari kertaa runkata sua, mutta mä oisin halunnu enemmän.

Mikko käänsi lapsenkasvonsa minuun päin ja kaksi silmää tuijotti minua kysyvinä. Jopa sellainen tollo kuin minä tajusi, mitä Mikko ehdotti. Minä taisin olla sopivasti humalassa. Päässäni 16-vuotias Mikko tarjosi paljasta takapuoltaan Jupelle, ja minä katselin vierestä ja toivoin, että minulla olisi rohkeutta kokeilla itse miltä Mikon paneminen tuntuisi. Tunsin lämpimän veren kiertävän haaroissani. Olin alkanut kiihottua.

5

– Suudellaan, Mikko pyysi. Painoin häntä alleni ja tunsin itseäni pienemmän, mutta miehisen kovan vartalon allani. Se tuntui hyvältä, melkein kuin siinä olisi ollut nainen, ja kuitenkin ihan erilaiselta. Mielikuvissani komea Jupe yhä jyysti nuoren Mikon päällä, ja minun olisi tehnyt mieli kääntää Mikko saman tien mahalleen, ja alkaa painaa.

Suuteleminen ei ollut kärjessä mielitekojeni listoilla sillä hetkellä, mutta yritin olla Mikolle mieliksi ja painoin huuleni hänen huulilleen. Jostain vuosien takaa tulvahti mielikuvia. Oliko se Mikon ihon tuoksu vai huulien liike, mutta yhtäkkiä tiesin, että tämä oli tuttua.

– Mä olen muistellu sua kaikki nää vuodet, Mikko huohotti suudelmien välillä.

Se tuntui minusta kummalliselta, oudolta, siihen ajatukseen oli vaikea tottua. Minäkö olin Mikon ensi rakkaus? Mielessä häivähti Anna yläasteelta, miten vieläkin joskus muistelin kömpelöä suudelmaa, jota pitemmälle en koskaan ollut hänen kanssaan päässyt, ja miten se muisto sai vieläkin mahanpohjassa vellomaan. Tunsiko Mikko jotain samanlaista? Ajatus sai minut keskittymään suudelmiin. Muutos Mikon hengityksen rytmissä kertoi, että hän piti siitä mitä tein.

Ja sitten päässäni nuori Mikko taas tarjosi persettään Jupelle, enkä voinut enää vastustaa kiusausta. Nyt minulla oli tarpeeksi rohkeutta. Työnsin Jupen syrjään, ja käänsin Mikon mahalleen.

Aloin valmistella tietä kundin pakaroitten väliin. Minun olisi pitänyt tehdä tämä jo vuosia sitten, mielessäni välähti, kun työnnyin sisälle Mikon tiukkaan takapuoleen. Se tuntui hyvältä, sietämättömän kiihottavalta. Minkä takia minä en ole aikaisemmin kokeillut tätä, miksi olen odottanut näin kauan, ajattelin, ja sitten tajunnasta haihtui kaikki järkevä pois. Jäi vain polttava himo.

Panin Mikkoa rajusti ja arastelematta. Se tuntui hyvältä, olin täysin vailla estoja, ja rakastelu tuotti mieletöntä nautintoa. Mikko voihki ja ulisi allani, nautti hänkin, paljon rohkeammin ja rajummin kuin silloin nuorena poikana Jupen pantavana. Työnsin ja vedin, työnsin, työnsin, työnsin, ja jokainen lantion työntö vei minut lähemmäs laukeamista. Yritin pitkittää sen hetken tuloa mahdollisimman pitkään, mutta olin jo liian lähellä. Ihana syke alkoi haaroissani ja sai minut inisemään nautinnosta.

Kun makasin hikisen Mikon vieressä, vartalot toisiinsa kietoutuneina, odotin vastareaktiota. Milloin tulisi katumus ja häpeä siitä mitä olin mennyt tekemään? Tyttöystävän kuva häilyi jossain tajunnan rajoilla, ja järki sanoi, että tämä ei ollut oikein häntä kohtaan. Tunteet viestitti jotain ihan muuta. Tuntui jotenkin oikealta olla siinä alastoman Mikon kanssa.

– Meidän olis pitäny tehä tää jo sillon kymmenen vuotta sitten, kuiskasin Mikon korvaan sen, mitä olin jo itsekseni ajatellut. Mikko painautui lujemmin minua vasten.

Ajattelin, että jotain merkittävää oli tapahtunut, että elämässäni oli alkamassa uusi vaihe. Se pelotti, mutta samalla tulevaisuus tuntui olevan täynnä jännittäviä lupauksia.

6 kommenttia viestissä: “Kaveritapaaminen”

  1. Carolynn says:

    Hyvä tarina! Olen samaa mieltä kuin puuterihuisku: tarina oli uskottva ja kielioppi erinomaista, mutta ehkä tarinan vauhti kiihtyi liiaksi loppua kohden. Tarinoitasi on silti aina ilo lukea: kuuluvat mielestäni sivun parhaimmistoon. ((:

  2. Puuterihuisku says:

    Pidin kyllä minäkin, mukava lukea täällä välillä tasokastakin tekstiä, kun välillä meinaan jo luopua toivosta ihmisten kirjoitustaitojen kanssa. :’)

    Tosiaan, hyvin suunniteltu ja toteutettu tarina, jota ei ole mitenkään mahdotonta kuvitella tapahtuvan oikeastikin. Kielioppi hyvää ja etenemistahti sopivan verkkainen ilman, että juttu jäisi junnaamaan paikalleen.

    Itse kaipaisin kuitenkin ehkä vähän vielä pitkitettyä kuvailua ihan vain tuohon seksin osuuteen, se menee varsin nopeasti ohi (missä vaiheessa miehet esimerkiksi riisuutuivat?), erityisesti tässä kohti tapahtuu mielestäni vähän turhan iso hypähdys: “Aloin valmistella tietä kundin pakaroitten väliin. Minun olisi pitänyt tehdä tämä jo vuosia sitten, mielessäni välähti, kun työnnyin sisälle Mikon tiukkaan takapuoleen.”
    Ei kai tämä nyt ihan “kuivana kakkoseen”-tyyliin mennyt? 😀

    Mutta vaikka seksiin olisinkin kaivannut vielä lisäkuvailua, pidin tästä tosiaan siitä huolimatta todella paljon, hyvää tekstiä, jota on ilo lukea. 🙂

  3. weewee says:

    Tykkään tosi paljon tarinan ideasta ja juonesta.. Vähän turhan nopeaa etenemistä tuossa seksissä, mutta muuten tosi hyvä! Jatkoa?

  4. tytsy says:

    Eihän tossa olla mitään epäselvää, 4. luvun alussa luki näin: “Sulle ne h-hetket taiskin merkitä vähän enemmän kun meille muille, pohdiskelin Mikolle. Istuimme sängyn laidalla hotellihuoneessani, jonne olimme päätyneet juomaan viimeistä yömyssyä.” Siinähän annettiin selvästi ymmärtää, että noi kaks oli jatkaneet juttua ja päätyneet hotelliin.

  5. Jone says:

    Noitapilli, ne on Villen hotellihuoneessa. Lukee nelosluvun alussa.

    Mahtava novelli! Hyvin kirjoitettu, realistinen, mukana on muutakin kuin onnistumisia janpilvilinnoja, vrt Jupen olemus. Tykkäsin todella. Oot taitava kirjottaja!

  6. noitapilli says:

    Moi. Toi on hirveen hyvin kirjoitettu. Mutta tiedätkö, mä tipahdin kuvioista siinä vaiheessa et ensin kaverit liukenee paikalta ja sit kulman takana (kadulla??) muutaman sanan jälkeen toinen vaan alkaa panna toista. Niinku missä?? Oliskohan tarvittu joku sana siitäkin miten ja mihin mentiin ja miten se nyt yhtäkkiä kävi päinsä että pantiin?

    Mut siis, älä ota tätä tyrmäyksenä. Ihan hyvää työtä. Jatka. Juonen kehittely alussa oli oikein kiitettävää ja uskottavaa.

Kommentoi

top