search
top

Opiskelijapoika aloittaa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (34 votes, average: 3.68 out of 5)
Loading...

1

– Terve, mä oon Jaakko.

Uusi kämppis ojensi kättä, ja meikäläinen tarttui siihen koneellisesti. Helvetin komea, takoi mielessä. Ihan mielettömän hyvännäköinen! Jaakon kädenpuristus oli vahva ja miehekäs, kaveri oli ehkä pari kolme vuotta minua vanhempi. Minä yritin säilyttää mielentyyneyden ja ennen kaikkea pitää naaman peruslukemilla, vaikka sisällä vähän myllersikin. Minkähänlaista on asua kämppiksenä tuollaisen komistuksen kanssa?

– Säkö alotat opinnot näin kesken vuotta? Jaakko ihmetteli.

– Joo, olin armeijassa syksyn, minä selitin.

– Ootko täkäläisiä? Jaakko tiedusteli samalla kun riisui pusakkaa päältään.

– Ihan toiselta puolelta Suomea. En tunne yhtään tätä kaupunkia.

– Äkkiä sä opit, Jaakko lohdutteli, otti putkikassinsa ja avasi huoneensa oven.

– Tervetuloa, hän vielä huikkasi ja katsoi minua silmiin. Sitten hän katosi huoneeseensa ja ovi sulkeutui hänen perässään.

Vau, mikä ilmestys! Yhtäkkiä huomasin ajattelevani, että muutto uusiin ympyröihin saattaisi sittenkin olla jotain jota juuri olin kaivannut. Ainakin mieliala oli selvästi vähän kohonnut. Seuraava päivä kyllä jännitti yhä, olihan se ensimmäinen uudessa oppilaitoksessa. Enkä vieläkään varsinaisesti tuntenut ketään uudessa opiskelukaupungissani. Mutta eiköhän se siitä lähtisi, sittenkin!

2

– Mites eka viikko on sujunut? Jaakko tiedusteli aamupalalla muutamaa päivää myöhemmin.

– Siinähän se.

Huomasin ujostelevani komeaa Jaakkoa, varsinkin kun hän tuli aamupalalle suoraan suihkunraikkaana, pelkkä pyyhe lantioillaan. Mieli olisi tehnyt tuijottaa miehen komeita kasvoja ja paljasta sopusuhtaista ylävartaloa. Jaakko taisi harrastaa jotain urheilua hänkin, sen verran timmissä kunnossa kämppis näytti olevan.

Tajusin, että lyhytsanaisuuteni saattaisi kuulostaa torjuvalta ja jopa tylyltä, ja kiirehdin jatkamaan.

– Hiton sekavalta kaikki vielä tuntuu. Porukka on alottanut syksyllä, ja jollain luennoilla mä olen täysin ulkona mistä puhutaan.

– On varmaan hankala päästä mukaan kesken vuoden, Jaakko sanoi. Samassa kuului, miten kämpässä kolmantena asuvan Matin huoneen ovi kävi. Jos Jaakko oli poikkeuksellisen komea, Matti taas oli harmaata massaa. Ja siinä missä Jaakko oli mukavan sosiaalinen ja ryhtyi aina juttusille, Matti käveli ohitse sanaa sanomatta lievän ahdistunut ilme kasvoillaan.

– Huomenta, tervehdimme kämppistämme, joka teki päällään hädin tuskin havaittavan tervehdysliikkeen, käänsi meille selkänsä, ja alkoi sitten nostella jääkaapista leipää ja makkaraa esille.

– Mitä meinaat tehdä viikonloppuna? Jaakko kysyi minulta.

– Lähden kotiin. Pitää mennä joukkueen harjoituksiin, minä selitin.

– Mitä sä pelaat? Jaakko kysyi kiinnostuneena.

– Futista, vastasin ja aloin selittää, missä joukkueessa ja millä sarjatasolla. Jaakko puolestaan kertoi pelanneensa nuorempana lätkää ja harrastaneensa aika montaa muutakin lajia.

– En oikein ole osannut keskittyä mihinkään, niin että se on enemmän sellaista omaksi huviksi tekemistä, Jaakko selitti. – Mutta jotain urheilua pitää aina olla. Ainakin lenkillä käyn muutaman kerran viikossa ja uimassa, ja kavereitten kanssa pelaan sulkapalloa. Kiinnostasko sua lähteä joskus pelaamaan?

– Mikä ettei, vastasin ilahtuneena. – Mulla on kotona mailakin, voisin tuoda sen tänne.

Sillä välin Matti oli tehnyt voileipänsä, ja häipyi niiden kanssa omaan huoneeseensa.

– Outo tyyppi, Jaakko kommentoi matalalla äänellä. – Se on asunu tässä koko viime syksyn, enkä mä ole kuullu sen sanovan kahta sanaa pitempää lausetta koko aikana.

Ei Matti ollut minunkaan kanssani liiemmälti jutellut. Se ei kuitenkaan minua pahemmin haitannut, sillä Jaakko oli uusista kämppäkavereista se kaikin tavoin kiinnostavampi.

– Mitäs itse meinaat tehdä viikonloppuna?

– En tiedä, on vähän hakusessa, Jaakko vastasi. – Tyttöystävä lähti vuoden alusta Kiinaan opiskelijavaihtoon puoleksi vuodeksi, ja nyt on vähän totuttelemista yksin olemiseen taas.

Minä yritin pitää naaman ilmeettömänä, vaikka Jaakon maininta tyttöystävästä kummasti laski tunnelmaa. Ei kai se nyt mikään yllätys ollut että Jaakolla oli tyttöystävä. En ollut huomannut Jaakossa pienintäkään homouteen viittaavaa merkkiä, ja kyllähän tuon näköisellä komistuksella totta kai naisia riitti. Silti tieto Jaakon tyttöystävästä harmitti. Eikä se, että tyttö tällä hetkellä oli niin kaukana kuin Kiinassa, juurikaan lohduttanut.

Jaakko lopetteli aamupalaansa ja nousi pöydästä.

– Kai sitä täytyy taas tänäkin aamuna lähteä opiskelemaan, Jaakko totesi. Hän pesaisi lautasensa ja lasinsa, ja minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja katselin miehen paljasta selkää ja vahvan näköisiä käsivarsia.

– Nähdään, Jaakko huikkasi minulle ja lähti keittiöstä. Mennessään hän sipaisi jo pyyhkeen päältään, ja viimeisenä mielikuvana mieleeni jäi pyörimään Jaakon kapeat lanteet ja kaksi paljasta, herkullista pakaraa.

3

Asiat eivät lähteneet sujumaan niin hyvin kuin olisin toivonut.

Muutaman viikon opiskelun jälkeen, minusta alkoi tuntua, että koko hommasta ei tulisi mitään. Minulle oli kyllä myönnetty aloittamisoikeus tammikuussa, mutta opinto-ohjelma oli laadittu syksyllä aloittaneiden mukaan. Minulta yksinkertaisesti puuttui sellaisia peruskursseja, joita olisin tarvinnut opinnoissa pärjätäkseni. Yritin paikkailla puutteita tietämyksessä omin päin, mutta tuntui, että aukkoja oli aivan liikaa, ja olin vain entistä pahemmin eksyksissä.

Aloin myös tuntea itseni yksinäiseksi. En oikein ollut saanut uusia kavereita. Syksyllä aloittaneilla oli vakiintuneet kaveriporukkansa, ja minä jouduin kaikki illat tutkimaan tenttikirjoja, joten olin aika vähän tekemisissä uusien opiskelukavereitten kanssa vapaa-ajalla. Viikonloppuisin matkustin aina kotiin futisharjoituksiin. Matka oli pitkä ja junayhteydet poikki maan hitaita, ja ainainen matkustaminen alkoi käydä rasittavaksi. Tuntui, että futisharrastuksesta oli jotenkin hohto poissa, ja aloin tosissani pohtia, kannattiko minun panostaa siihen, jos se merkitsi jatkuvaa viikonloppujen istumista junassa.

Pahiten mieltä painoi kuitenkin ex-poikaystävä. Olimme olleet yli vuoden yhdessä, mutta suhde minua pari vuotta nuorempaan söpöön skeittaripoikaan oli kaatunut pari kuukautta aiemmin. Kaipasin Severiä, eikä kaipausta vähentänyt yhtään, että minulla oli alkanut valjeta syyn eroon olleen yksin minussa. Olin vaatinut Severiltä liikaa, ja vielä kaiken huipuksi ollut itse hänelle uskoton.

4

Yhtenä viikonloppuna päätin, että en matkustaisi kotipaikkakunnalle futisharjoituksiin. Jäisin kämpille pänttäämään lähestyvään ensimmäiseen isoon tenttiin, ja samalla kaikessa rauhassa pohdiskelemaan tilannettani. Olin apea ja masentunut.

Sen sijaan, että olisin tarmokkaasti käynyt käsiksi opintoihin ja alkanut laittaa elämääni muutenkin järjestykseen, huomasin märehtiväni kurjaa oloani ja ikävääni Severiä kohtaan. Tartuin jopa puhelimeen ja ennen kuin ehdin katua, etsin valikosta Severin nimen ja painoin luurin kuvaa. Pojan äänen kuuleminen sai sydämen sykkimään, mutta se jäikin sitten ainoaksi ilonaiheeksi. Severi oli vähäsanainen ja tyly, ja puhelun jälkeen mielialani oli entistä matalammalla.

Sitä paitsi kaipasin toisen ihmisen syliä. Oli jo muutama kuukausi siitä, kun olin viimeksi ollut kenenkään kanssa, ja nyt tuntui, että oli pakko päästä lähituntumiin. Torjuin pontevasti mielikuvat komeasta kämppiksestäni Jaakosta. Olin toki joskus iltaisin haaveillut nukahtavani hänen syliinsä, mutta ne toiveet olivat pelkkää haihattelua.

Nyt on pakko saada, sanoin itselleni muka rehvakkaasti, ja aloin kaivaa netistä esille tietoa, missä opiskelukaupunkini homot tapasivat toisiaan. Löysinkin yhden baarin nimen ja päätin suunnistaa sinne.

Jännitti, sillä en ollut koskaan ennen lähtenyt sillä lailla liikkeelle tarkoituksena vain hankkia sänkyseuraa. Löysin baarin ja astuin hermostuneena sisälle. Ensi silmäyksellä paikka näytti ihan tavalliselta baarilta, väkeä oli paikalla jonkun verran, mutta silmämääräisesti arvioiden kyse oli ihan tavallisista heteroseurueista. Heteroparejakin paikalla näytti olevan. Ihmettelin, olinko tullut oikeaan paikkaan.

En kuitenkaan luovuttanut, vaan istuin oluttuopin kanssa pöydän ääreen. Kolmen tuopin aikana muutama mies loi minuun kiinnostuneita katseita, mutta yksikään heistä ei herättänyt minussa vastakaikua. He olivat joko liian vanhoja, liian lihavia tai liian neitimäisiä – ja useimmissa tapauksissa vielä kaikkea kolmea yhtäaikaa. Yksi vanhahko mies yritti jututtaa minua, ja alkoi jo tarjota rahaa, jos lähtisin hänen matkaansa. Tuskin olin päässyt hänestä eroon, kun kaksi humalaista naista kysyi, voisivatko he istua samaan pöytään kanssani, ja viimeistään heidän flirttaileva kikatuksensa ajoi minut pakosalle.

Kävin vielä toisessa baarissa pelkästään humaltumistarkoituksessa, ja päätin sitten palata kämpille entistä masentuneempana. Retken ainoa tulos oli, että jo valmiiksi turhan pieni pankkitili oli entisestään kutistunut.

5

Kun palasin kämpille, komea Jaakko oli siellä.

– Tule ottamaan iltapalaa, hän huuteli minulle.

Menin keittiöön, jossa Jaakko käristi jotain kananmunaa pannulla. Päättelin Jaakon vaatteista, että hänkin oli ollut baarikierroksella: kämppis näytti syötävän hyvältä.

– Mä teen sullekin, otatko? Jaakko kysyi.

– Joo, sanoin vaisusti ja Jaakko huomasi mielentilani.

– Eikö ollu mukava ilta?

– Ei tosiaan.

– Mikä mättää?

Kun en vastannut mitään, Jaakko alkoi selittää omasta illastaan. Hän oli ollut kavereitten kanssa baarissa, niin kuin aavistelinkin.

– Piti lähteä kesken pois, kun naiset alko ahdistella, Jaakko selitti humalaisen avomielisesti ja naurahti vähän väkinäisesti. – Alko kiusaus käydä liian isoksi. En nyt kuitenkaan aio tyttöystävää pettää heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Minä yritin tavoitella samaa kepeää sävyä, mutta epäonnistuin surkeasti.

– Mä taas yritin käydä iskemässä seuraa, tunnustin.

– Eikö onnistunut?

Pyöritin päätäni. Jaakko katseli minua vähän ihmetellen. Minun teki mieleni mennä ja rutistaa komea kämppis syliini, enkä siinä humalatilassa ollut aivan varma, ettei tuo mielihalu paistanut silmistäni ulospäin.

– Sä luovutit liian aikasin.

– Niin kai sitten…

Yhtäkkiä minusta tuntui tosi pahalta. Olin yksin, yksinäinen, ja kaipasin lohduttavaa syliä. Kämppis olisi ollut täydellinen siihen tarkoitukseen, mutta eihän minulla ollut mitään mahdollisuuksia. Oli selvää, että Jaakko oli hetero, enkä minä kiinnostanut häntä siinä mielessä. Sitä paitsi Jaakolla oli tyttöystäväkin, ja hän halusi olla uskollinen.

– Hei, mikä sulla on? Jaakko kysyi aitoa huolestumista äänessään. Se oli minulle liikaa. Seurauksia ajattelematta sanoa pamautin, mitä ajattelin.

– Voisit sä pitää mua sylissä? minulta pääsi ja kuulin korvissani äänensävyni: anovaa ruikutusta. Sävähdin häpeästä. Nyt sitten menin vielä kaiken kurjuuden lisäksi munaamaan itseni kämppikseni edessä.

– Unohda koko juttu, sanoin ja syöksyin karkuun Jaakon hämmästyneen tuijotuksen alta.

6

Joitakin hetkiä myöhemmin huoneeni ovi avautui, ja Jaakko astui sisälle ruuantuoksun kanssa. Minä makasin mahallani sängyllä, ja yritin salaa pyyhkiä silmiin nousseita kyyneleitä pois.

– Otatko sä tätä iltapalaa? Jaakko kysyi.

– Sorry, mulla on tosiaan tänään huono päivä, mutisin jonkinlaista anteeksipyyntöä, joka katkesi pari kertaa siihen, kun tukahdutin viimeisiä itkuntyrskähdyksiä. En uskaltanut katsoa Jaakkoon päinkään. Jäin odottamaan, että Jaakko laittaisi lautasen kirjoituspöydälle ja häipyisi huoneesta. Sitä ennen en aikonut nostaa katsettani tyynyn kätköistä. En kuitenkaan kuullut kaipaamiani askeleita ja oven sulkeutumista. Sen sijaan tajusin, että Jaakko kävi istumaan työtuolille.

– Vähän yllätti se sun pyyntös, Jaakko viimein sanoi.

– Sorry, se vaan jotenkin pääsi, selittelin pää edelleen tiiviisti poispäin Jaakosta. – Oli tosiaan kurja ilta. Ei mun silti olis pitäny… Nyt kyllä nolottaa.

– Ei siinä mitään, Jaakko kuului sanovan. Kämppis puhui harvakseltaan, niin kuin olisi etsinyt oikeita sanoja. – Eihän siinä mitään noloa ollu. Se vaan, että mä olen puhtaasti hetero.

– En mä nyt mitään seksiä ehdottanutkaan, minä kiirehdin selventämään.

– Mä vaan ajattelin sitä, että en mä varmaan osais olla sillä lailla kun sä haluisit.

– Ei kai se sylikkäin olo mitään rakettitiedettä ole, sanoin vähän turhankin piikikkäästi. Jaakko kuului naurahtavan.

– No ei kai. Mutta mä ajattelin nyt kuitenkin varottaa, ettet pety. Etkä sitten yritä mitään sen enempää.

En ollut uskoa korviani. Tarkoittiko Jaakko, että oli valmis pitämään minua sylissään?

– Ja syö toi munakas ensin, tai se jäähtyy ihan kokonaan.

– Se on ihan hyvää kylmänäkin minä sanoin, ja uskaltauduin viimein katsomaan Jaakkoa. Huoneessa oli aika hämärää, mutta näin komean kämppikseni katsovan minua jotenkin huolestuneen näköisenä. Ojensin käteni ja epäröiden Jaakko tarttui siihen. Vedin varovasti häntä lähemmäs.

– Tää on kyllä sitten ihan uutta mulle, Jaakko sanoi, ja kömpi viereeni sängylle.

7

Minä päätin unohtaa kaikki muut ajatukset päästäni, ja keskittyä siihen, että olin komean kämppikseni sylissä. Viis siitä, että kämppis oli hetero, meillä oli täydet vaatteet päällä, ja olin luvannut, etten yrittäisi mitään seksiin vivahtavaakaan. Jaakon sylissä oli siitä huolimatta hyvä olla, tuntea pitkästä aikaa toisen miehen vartalon lämpö, kietoa kädet toisen miehen ympärille ja painautua tätä vasten.

– Täs on hyvä olla, sanoin kun ensijännitys alkoi laantua. – Onko tää susta ihan kamalaa?

Jaakko naurahti.

– Vähän oudolle tää kyllä tuntuu. Mutta hyvä jos susta tuntuu hyvälle.

Herkässä tilassani en kestänyt Jaakon äänestä kuuluvaa myötätuntoa. Minua alkoi itkettää.

– Tuntuu tosi hyvälle, mutisin, ja hautasin kasvoni Jaakon rintaa vasten. Suuret kyyneleet alkoivat valua silmistäni ja kastella Jaakon paidan kangasta. Tajusin kämppikseni liikkeistä, että hän tunsi olonsa epämukavaksi.

– Itketkö sä? Jaakko kysyi.

-Sorry, minä pyytelin anteeksi ja puristin Jaakkoa lujemmin. Huomasin, että Jaakko varovasti vastasi puristukseeni.

– Mulla on ollu jotenkin vaikeaa, koetin selittää epämiehekästä käytöstäni.

– Ei se mitään, itke vaan jos se helpottaa, Jaakko sanoi.

Itku tyrehtyi melko pian. Jaakko alkoi varovasti kysellä asioista, jotka mieltäni painoivat, ja pian huomasin kertovani hänelle Severistä, yksinäisyydestä, vaikeuksista opiskeluissa. Jaakko oli hyvä kuuntelija, ja jossain vaiheessa tajusin, että Jaakkokin oli rentoutunut, ei jännittänyt fyysistä läheisyyttämme enää. Sitten hän alkoi haukotella makeasti.

– Mun pitäs varmaan mennä omaan sänkyyn nukkumaan, hän viimein ehdotti.

– Ei ihan vielä, oo tässä vielä vähän aikaa, minä anelin.

– Okei, mutta mä saatan nukahtaa tähän.

– Ei se mua haittaa, naurahdin. Painauduin vielä viimeisiksi hetkiksi Jaakon turvalliselta tuntuvaan syliin, mutta sitten tajusin, että oli viisainta päästää kämppis omaan huoneeseen.

– Onks sun pakko olla noin komea ja mukava, sanoin Jaakolle, rutistin vielä kerran ja rohkeuden puuskassa suikkasin suukonkin poskelle. Jaakko kömpi ylös sängystä.

– Jutellaan huomenna lisää, hän sanoi ja poistui huoneesta taakseen katsomatta.

8

Seuraavana aamuna iski helvetinmoinen krapula. Ei niinkään fyysinen vaan henkinen. Teki mieli kaivautua peittojen sisään koko päiväksi ja vältellä Jaakon tapaamista viimeiseen asti. Edellisen illan tapahtumat pyörivät sekavana filminauhana ajatuksissani, ja häpeän puna kuumotti poskilla. Olin nolannut itseni totaalisesti kämppiksen silmissä!

Levottomana kuuntelin Jaakon liikehdintää vessassa ja keittiössä, ja toivoin kuulevani merkkejä siitä, että kämppis olisi lähdössä ulos. Turhaan. Rakko pullisteli halkeamispisteessä, ja minun oli pakko kerätä rohkeuden rippeet ja nousta ylös. Päättelin hiljaisuudesta, että Jaakko oli mennyt omaan huoneeseensa, ja ampaisin liikkeelle. Sivuille vilkuilematta pelastauduin kylpyhuoneeseen ja lukitun oven taakse.

Otin pitkän suihkun ja yritin pestä edellisen illan pois mielestäni. Turhaan. Mahassa kurni nälkä, niin kuin krapula-aamuna usein tekee, ainakin sitten kun pahin olo on hellittänyt. En kuitenkaan tuntenut olevani vielä mitenkään valmis kohtaamaan Jaakkoa, ja syöksyin takaisin omaan huoneeseeni, vaikka kuulinkin Jaakon avaavan huoneensa oven ja sanovan jotain. Tajusin käyttäytyväni suunnilleen samalla lailla kuin toinen kämppikseni Matti, välttelevän toisia kämpän asukkaita viimeiseen asti. Epämääräisesti ihmettelin, mahtoiko Matin käytös johtua siitä, että hän jostain syystä koki meidän kanssa juttelemisemme yhtä vaikeaksi kuin minä nyt koin ajatuksen Jaakon kohtaamisesta. Mahtoi Matin elämä siinä tapauksessa olla kamalaa!

Huomasin illalla syömättä jääneen munakkaan työpöydän kulmalla, ja pohdin parhaillaan, olisiko se vielä turvallista syödä vai olisiko se jo pilaantunut, kun huoneen ovelta kuului koputus. Jähmetyin paikoilleni enkä saanut sanaa suustani. Jaakko kyseli oven takana, voisiko tulla sisälle. En kyennyt vastaamaan, ja hetken kuluttua koputtelu loppui ja Jaakko kuului häipyvän omaan huoneeseensa.

Minä tartuin munakkaaseen ja aloin pistellä sitä poskeeni. Jos saisin siitä ruokamyrkytyksen, se olisi minulle vain ansaittu rangaistus.

9

En voinut vältellä Jaakkoa loputtomiin.

– Sorry se eilisiltainen, mutisin katse maahan luotuna.

– Eihän sulla ole mitään syytä pyydellä anteeksi, Jaakko ihmetteli.

Uskalsin vihdoin nostaa katseeni. Kohtasin Jaakon kauniit silmät ja sävähdin. Miksi minun piti saada samaan kämppään noin kaunis heteromies riesakseni? Miten ihmeessä pystyisin estämään itseäni retkahtamasta mukavaan kämppäkaveriini? Sillä on tyttöystävä, sillä on tyttöystävä, yritin tolkuttaa itselleni. En uskonut, että se auttaisi.

– Sä voit tulla juttelemaan ihan millon vaan susta tuntuu, Jaakko sanoi minulle. Eikö se idiootti tajunnut, että tuolla tavalla se saisi minut vain rakastumaan itseensä?

10

Onnistuin netistä löytämään itselleni seuraa ja sovin tapaamisesta kaverin kanssa ostoskeskuksen kahvilaan. Viisi minuuttia, ja tiesin ettei hommasta tulisi mitään. Kaveri ei ollut mikään Jaakko, ja vaikka tiesin tekeväni tyypille vääryyttä, vertailu kämppikseen oli liian musertava. Missä olivat kauniit kasvot, missä oli timmi vartalo? Ja sen jututkin alkoivat nopeasti tympiä, kun kuuntelin toinen toisensa perään tarinoita, missä ja miten hän oli tavannut sen ja sen homon. Ikään kuin toisen homon tapaaminen olisi suurikin ihme tässä maailmassa.

Jaakko kutsui minut pelaamaan sulkapalloa kahden kaverinsa kanssa. Ei sekään mennyt kovin hyvin. En tiedä, olivatko Jaakon kaverit perillä homoudestani, ja ehkä kuvittelin koko jutun, mutta minusta tuntui, että he jotenkin epäluuloisesti tarkkailivat minua. Sitä paitsi koko kolmikko oli ammattilaisia minuun verrattuna. Entisten kavereitteni joukossa olin ollut yksi parhaita sulkapallossa, mutta nämä tyypit voittivat minut mennen tullen. Tunsin olevani surkea, ja minua hävetti. Kuvittelin heidän kommentoivan toisilleen, että eihän se homo edes osaa pelata.

Kohteliaasti minut kuitenkin kutsuttiin mukaan uudestaan, ja epämääräisesti mutisten otin kutsun vastaan. Salaa päätin, että en menisi; se nöyryytys sai jäädä laatuaan viimeiseksi.

Pienen tauon jälkeen kävin kotona viikonloppuna ja kävin ilmoittamassa valmentajalle ja pelikavereille, että olin päättänyt lopettaa peliurani ja keskittyä jatkossa vain harrastelemaan lajia. Oletin, että ilmoitukseni nostattaisi vastalauseiden myrskyn, ja kyllähän aika moni asiaa ihmetteli ja kehotti minua vielä harkitsemaan päätöstä. Mutta jos joku asiaa harmitteli, niin aika nopeasti hän siitä tuntui pääsevän yli. Kukaan ei yrittänyt puhua minua ympäri. Muutama sentään totesi, että jäivät kaipaamaan minua, ja paras kaverini Antti oli ainoa, joka tuntui olevan aidosti pahoillaan.

– Pidetään kuitenkin yhteyttä, Antti toivoi, mutta häipyi hänkin sitten harjoituksiin.

Jäin yksin tuttuakin tutumpaan pukuhuoneeseen ja tunsin oloni tyhjäksi, surulliseksi ja epävarmaksi. Olinko tehnyt oikean päätöksen? Oliko opiskelupaikan ottaminen niin kaukaa kotoa ollut virhe? Olivatko kaikki viimeaikaiset isot päätökset elämäni jatkon suhteen vain sarja erehdyksiä?

Kävelin ulos pukuhuoneesta ja mielessä kävi, että se oli ehkä viimeistä kertaa koko elämäni aikana. Tulin kentän parkkipaikalle, jossa olin tavannut Severin, skeittaripojan, ensimmäistä kertaa ja rakastunut tähän. Pyyhin kyyneleitä silmistäni. Minusta oli tullut oikea itkupilli.

11

Jaakko oli parina päivänä ollut jotenkin pahantuulisen oloinen, ja minä tietenkin kuvittelin, että se johtui minusta, vaikka en tajunnutkaan, mitä nyt olin tehnyt. Mielestäni olin ollut hyvin varovainen Jaakon suhteen sen nolon illan jälkeen, jolloin olin anellut Jaakon syliin. Ehkä olin joskus vahingossa jäänyt tuijottamaan häntä liian pitkään, ja Jaakko oli kokenut sen kiusalliseksi?

Niinpä ilahduin, kun Jaakko viikonlopun lähestyessä ehdotti, että lähdettäisiin kahdestaan vähän ryyppäämään.

– Mä haluaisin vähän jutella sun kanssa yhdestä jutusta, Jaakko ilmoitti. Se vähän laimensi iloani. Pelkäsin, etten välttämättä pitäisi siitä, mitä Jaakolla olisi sanottavaa.

Loppujen lopuksi kyse ei ollut ollenkaan minusta, vaan Jaakon Kiinassa olevasta tyttöystävästä.

– Alussa soiteltiin ja laitettiin viestejä monta kertaa päivässä, mutta nyt siitä on tullu jotenkin välttelevä, Jaakko valitti. – Mä oon alkanu epäillä, että sillä on toinen mies siellä.

– Onko sulla mitään konkreettista syytä epäillä sellasta? minä kysyin.

– Mutta kun sen käytös on selvästi muuttunu!

– Jos sillä on vaan kiire. Ei kai kukaan täysjärkinen nainen vaihtais sua johonkin kiinalaiseen, yritin lyödä asiaa leikiksi ja sainkin Jaakon naurahtamaan. Mutta siitä huolimatta Jaakko vain jauhoi asiaa. Olin kyllä salaa iloinen, että Jaakko oli valinnut minut huoliensa kuuntelijaksi. Muille kavereille ei kuulemma kehdannut tällaisia asioita tilittää. Mutta jossain vaiheessa minunkin kärsivällisyyteni meinasi loppua ja olin jo hermostua kämppiksen jahkailuihin.

– No kysy siltä suoraan, miten asia on, minä ehdotin.

– No entä jos se sanoo, että se on totta? Että sillä on siellä joku kiinalainen. Mä en kestäis sitä, Jaakko valitti.

Seuraavana päivänä yritin keskittyä tenttikirjoihin, kun kuulin Jaakon huoneesta ääniä. Jaakko siellä puhui puhelimessa jonkun kanssa. Tai ehkä skypessä tyttöystävän kanssa. Yritin olla kuuntelematta, mutta kun Jaakon äänen volyymi kohosi, en voinut olla kuulematta joitain sanojakin. Riitelikö se tyttöystävänsä kanssa?

Äänet loppuivat, ja hetken kuluttua oveltani kuului kiihkeä koputus.

– Mä en tajua enää mistään mitään, Jaakko aloitti selvästi kiihtyneenä. Meni hetken aikaa ennen kuin sain Jaakon puhetulvasta mitään tolkkua siitä, mitä oli tapahtunut.

– Se siis sano, että sillä ei ole ketään toista, mutta että se haluais teidän pitävän taukoa? yritin selventää Jaakon puheita.

– Se taatusti valehtelee, Jaakko äksyili. – Minkä takia se haluais taukoa, jos sillä ei ole ketään toista? Siinä ei oo mitään järkeä! Ja mä kun luulin että meillä oli kaikki hyvin! Ei jumalauta, mä kyllä tarviin pari tuoppia, lähdetkö mukaan?

Minulla alkoi olla jo paineita seuraavasta tentistä, ja olisi ollut fiksua jäädä lukemaan. Pankkitili pyöri punaisen rajamailla, ja toinen baari-ilta peräjälkeen ei kyllä tekisi asialle hyvää. Minun olisi tasan tarkkaan järkevää jäädä kotiin lukemaan.

– Totta kai mä lähden, minä sanoin.

12

Jaakko joi itsensä umpikänniin, en ollut koskaan nähnyt häntä lähellekään niin humalassa.

– Sä oot hyvä tyyppi, vaikka ootkin homo, Jaakko soperteli, kun luotsasin häntä kotia kohti. Jouduin välillä melkein kantamaan kämppistä, kun hänen jalkansa eivät ihan joka kohdassa kannatelleet.

– Olis varmaan ihan fiksua unohtaa kaikki naiset ja ruveta homoksi, Jaakko jatkoi hieman nolostuttavaa humalaista monologiaan, – mutta kun naiset on niin ihania. Ne on niiiin ihania ja niiiiin saaaatanan katalia. Ne pettää aina. Aina.

Hieman epävarma kulkumme johti viimein kotiovelle ja sisälle kämppään. Sillä aikaa kun otin takkia pois päältäni, Jaakko romahti istuvilleen eteisen lattialle. Autoin kämppiksen ylös ja aloin riisua häneltä takkia.

– Sä haluisit riisua multa enemmänkin, Jaakko hörähteli. – Myönnä, mies! Kyllä mä olen huomannu! No sano.

Minä olin juonut huomattavasti vähemmän, ja yritin pysytellä viisaasti hiljaa. Ohjasin Jaakon omaan huoneeseensa ja pitkälleen sängyn päälle.

– Pärjäät sä? kysyin kämppikseltä ja aloin tehdä lähtöä omaan huoneeseeni.

– Minne sä meinaat mennä, Jaakko örisi. – Etkö sä muka halua riisua mua? Älä nyt mene minnekään!

Niin selvä minä en sentään ollut, että olisin tehnyt järkevän teon ja häipynyt. Jäin epävarmana seisomaan oven pieleen. Jaakko katseli minua hieman sumealla katseella.

– Tule nyt tänne, hän koukisteli sormellaan kutsuvasti. – Ehkä mä kaipaan nyt syliin! Etkö sä tosiaan halua riisua mua? Mitä?

– No voin mä sua sylissä pitää, jos sä sitä tosiaan haluat, sanoin viimein. Jostain syystä Jaakkoa alkoi naurattaa. Hän hekotteli vielä, kun kävin hänen viereensä ja kiersin kädet hänen ympärilleen.

– Ja mä perkele oon ollu sille uskollinen vaikka naiset on tyrkyttäny itteään mulle, Jaakko örisi. – Eläny selibaatissa kun joku munkki vittu monta viikkoa.

Yhtäkkiä Jaakko änkesi minun päälleni ja tunsin, miten hän painoi lanteitaan minun lanteitani vasten. Ei se nyt kuitenkaan oikein vastannut salaisia unelmiani, sillä Jaakon ajatukset tuntuivat olevan jossain kaukana ja viinan haju lemusi sieraimiini epämiellyttävän pistävänä.

– Vittu mä voin pahoin, Jaakko yhtäkkiä ilmoitti ja alkoi yökkäillä.

– Et jumalauta oksenna mun päälle, minä hätäännyin, kampesin itseni Jaakon alta ja aloin kiskoa kämppistä kohti kylpyhuonetta. Emme ehtineet eteistä pitemmälle, kun Jaakko ei enää pystynyt pidättelemään. Huokasin raskaasti.

Hetken päästä autoin Jaakon kylpyhuoneeseen ja käskin häntä siistimään itseään. Minä kaivoin esiin siivousvälineitä ja aloin puhdistaa oksennusta eteisen lattialta ja matolta. Kylpyhuoneesta alkoi kuulua uudelleen oksennuksen ääniä ja kävin tarkastamassa, että Jaakko osui vessanpyttyyn eikä ollut vaarassa tukehtua. Kaikki näytti sujuvan hallitusti, tällä kertaa.

Lopulta Jaakko riisuuntui ihan omin neuvoin ja onnistui jopa pesemään suihkussa päälleen roiskuneet oksennusjätteet. Talutin alastoman kämppiksen huoneeseen ja peittelin sänkyyn. Jaakolle oli tullut siihen mennessä itsesäälin vaihe.

– Mä oon paska jätkä, hän soperteli ja näin, että sammumisen hetki ei ollut kaukana. – Mä oon ihan paska jätkä. Tuu tänne mun viereen, mä oon ihan paska jätkä. Mitä, etkö sä homo muka halua?

Jaakon silmät lupsahtivat kiinni ja tietoisuus tästä maailmasta sammui saman tien. Tunsin kiusausta pujahtaa komean kämppiksen viereen sänkyyn, sitähän tämä oli selvästi pyytänyt. Tajusin kuitenkin, että se olisi sammuneen hyväksikäyttöä, ja voitin kiusauksen.

Pyytäisitpä joskus selvin päin, ajattelin, mutta tiesin, että sellainen oli silkkaa toiveajattelua.

13

Seuraavana aamuna Jaakko kömpi huoneestaan vasta puolenpäivän jälkeen nolon ja hämmentyneen näköisenä.

– Hitto multa meni illalla ihan filmi poikki, Jaakko valitti ja katseli minua anovasti. – Valista mua, pliis.

– Etkö sä todellakaan muista mitään?

Jaakko pyöritti päätään avuttomana.

– Et muista miten mä raahasin sut kämpille? Et muista, että sä pyysit mua sänkyyn?

– Nyt kyllä valehtelet, Jaakko protestoi.

– Kyllä muuten pyysit. Ja ehdottelit, että mä riisuisin sut!

Muutenkin kalpea Jaakko tuntui valahtavan entistä valkeammaksi.

– Ei kai me tehty mitään?

Minun teki mieli vähän kiusoitella komeaa kämppistäni, mutta tämä näytti niin kurjalta ja pelästyneeltä, että päätin armahtaa.

– Sulla oli kyllä pientä yritystä, mutta sitten sä kesken kaiken ryntäsit oksentamaan tohon eteisen lattialle.

– Ei helvetti, mä katoinkin, että mikä läikkä siihen mattoon oli tullu!

14

Yhtenä arki-iltana seuraavalla viikolla Jaakkoa ei kuulunut kämpille. Se oli harvinaista, ellei suorastaan ainutkertaista. No, se on mennyt kavereittensa kanssa jonnekin, ajattelin, kun kävin nukkumaan. Tai ehkä se on iskenyt jonkun naisen, ja oli nyt sen luona pelehtimässä, pohdiskelin kitkeränä.

Olin jo unessa kun heräsin ulko-oven kolahdukseen ja ääniin eteisestä. Koska Matti oli ollut koko illan tapansa mukaan sulkeutuneena huoneeseensa, tulijan täytyi olla Jaakko. Mutta kenen kanssa? Kuulin naisellista kiherrystä, ja yhtäkkiä mieleni musteni. Jaakko oli kuin olikin iskenyt jonkun naisen, mutta ei suinkaan ollut mennyt naisen luo. Hän toi naisen meille!

Yritin sulkea korvani eteisen ääniltä, mutta en onnistunut. Äänet siirtyivät naapurihuoneeseen, vaimenivat hetkeksi niin että jo melkein ehdin nukahtaa uudelleen, mutta alkoivat sitten jälleen. Naimisen ääniä! Nainen voihki rytmikkäästi. Aah – aah – aah – aah. Ääni toistui säännöllisesti, hetki hetkeltä hieman kovempaa, hetki hetkeltä hieman rajumpana.

Komea kämppikseni pani seinän takana jotain iskemäänsä naista! Nainen tuntui nauttivan käsittelystä. Hirveä mustasukkaisuus iski tajuntaani. Tämä oli niin väärin! Miksi joku ihan vieras nainen sai nauttia Jaakosta, ja minä jouduin kuuntelemaan touhua seinän toisella puolella, itse asiassa vain parin metrin päässä tapahtumapaikasta? Olisin niin kovin mielelläni vaihtanut paikkaa sen naisen kanssa.

Yritin laittaa tyynyä korvan päälle ja tukkia korvia käsillä, mutta äänet eivät lakanneet kuulumasta. Ne jatkuivat melkein monotonisesti, säännöllisesti toistuvin vinkaisuin, kunnes aloin erottaa myös miehisen matalia murahduksia. Sitten kuului muutama voimakkaampi miehinen voihkaisu, ja sitten äänet haihtuivat pois.

Minusta tuntui pahalta. En olisi kaivannut niin konkreettista todistusta siitä, että Jaakko paini eri sarjassa kuin minä.

15

– Ei kai me häiritty? Jaakko kysyi seuraavana aamuna, kun nainen oli jo onneksi häipynyt. En tullut koskaan nähneeksi, millainen kaunotar Jaakon sängyssä oli vieraillut.

– Ei, ette tietenkään, minä vakuutin. En tainnut olla kovin hyvä valehtelija, mutta Jaakko tyytyi vastaukseeni.

16

Jaakon mieliala ei ottanut kohentuakseen. Jokainen yhteydenpidon yritys tyttöystävään tuotti uuden mielipahan aallon ja sen lisäksi jostain Jaakon puheista päättelin, että häntä kadutti oma uskottomuutensa.

– Mitä uskottomuutta se nyt oli, jos te kerran ootte tauolla, minä ihmettelin Jaakolle, mutta Jaakko vain pyöritteli päätään masentuneen näköisenä.

Meitä alkoi olla melkoinen kolmikko surkimuksia siinä opiskelukämpässä. Vähäsanainen ja sulkeutunut Matti aina muita vältellen huoneessaan. Liikaan viinankäyttöön taipuvainen Jaakko, joka ihmetteli mikä hänessä oli vikana, kun ei kelvannut tyttöystävälleen. Ja minä, joka olin onnettomasti rakastumassa kämppikseeni ja podin yksinäisyyttä ja elämänmuutoksen tuomaa ahdistusta.

Yhtenä iltana paha olo sai minut taas valtoihinsa. Olin saanut yhdestä tentistä hylätyn, mikä paitsi koetteli itsetuntoani, lisäsi myös pohdintojani opiskelujen mielekkyydestä. Koputtelin Jaakon huoneen ovelle ja toivoin että pieni juttuhetki kämppiksen kanssa saisi ajatukseni takaisin samaa rataa kiertäviltä uriltaan.

Jaakko rötkötti sängyllä vanhaa Aku Ankan taskukirjaa lukemassa. Sain minulle tyypillisen äkillisen rohkeudenpuuskan.

– Mee vähän reunemmalle, kehotin Jaakkoa ja asetuin lupaa kysymättä komean kämppikseni viereen sängylle.

– Mikäs nyt on? Jaakko ihmetteli.

– Jatka sä vaan lukemista, minä sanoin, ja painauduin kämppiksen kainaloon. Jaakko tuntui nikottelevan hetken aikaa, mutta sitten hän tosiaan otti Akun rinnaltaan ja alkoi silmäillä sitä eteenpäin.

Minusta oli jotenkin lohdullista olla siinä Jaakon kyljessä, ja Jaakkokin tuntui hyväksyvän minut siihen, vaikka hänellä oli vähän vaikeuksia käännellä sivua, kun minä estin toisen käden tehokkaan käytön. Jaakko sai lukemansa tarinan loppuun ja laittoi kirjan pois. Minä painauduin entistä tiiviimmin Jaakkoon kiinni.

– Haluisit sä jutella jostain? Jaakko kysyi.

– Enpä oikeastaan. Sitä vanhaa samaa paskaa.

– Sama täällä, Jaakko naurahti.

Sillä hetkellä tunsin jotain vaikeasti kuvattavaa hengenheimolaisuutta Jaakon ja minun välillä. Me olimme jo niin hyviä kavereita, että tiesimme mitä toinen ajatteli ilman että sitä tarvitsi ääneen sanoa. Taisin innostua vähän liikaakin oivalluksestani, sillä minut valtasi vastustamaton hellyyden puuska. Silittelin Jaakon poskea ja taisin painaa huulenikin sille.

– Hei, hei, hei, Jaakko toppuutteli minua. – Mä en oo vielä valmis mihinkään tollaseen.

Kiinnitin huomiota sanaan vielä. Ehkä se oli Jaakolta vain kielen lipsahdus, mutta siinä tuntui leijuvan lupaus jostakin, jota en uskaltanut edes ajatella. Pelkäsin, että toivomalla liikaa pilaisin senkin vähän, mitä olin jo saanut.

17

Alkoi uusi vaihe minun ja Jaakon kämppäkaveruudessa. Ystävyyteemme kehittyi uusi elementti: fyysinen läheisyys. Minä olisin tietysti vienyt sitä kohti erotiikkaa ja seksiä, mutta Jaakko oli hetero, eikä muuksi muuttunut. Minun täytyi siis varoa liian rohkeita otteita.

Kosketuksen ja sylikkäinolon Jaakko kuitenkin hyväksyi, eikä enää kavahtanut niitä niin kuin alussa. Jopa niin, että pari kertaa Jaakko oli se, joka teki aloitteen. Sen verran harvinaista se kuitenkin oli, että ne tapaukset ovat jääneet hyvin mieleen.

– Kurja päivä tänään, halaa mua vähän, Jaakko sanoi kerran kampukselta tultuaan.

Ja toisella kertaa Jaakko halusi jutella siitä ex-tyttöystävästään Kiinassa, ja suorastaan veti minut viereensä sängylle.

– Tää on ihan mahoton tilanne, kun ei olla yhdessä mutta kuitenkin sitten ehkä muka ollaan palaamassa yhteen. Tässä ei oo vapaa, mutta ei ole suhteessakaan, Jaakko jahkasi ties kuinka monetta kertaa.

– Sillä sun tyttöystävällä ei taida olla minkäänlaista hajua kuinka paljon se sulle merkitsee, minä sanoin, ja Jaakko painoi päätään minun kainaloon. Hän antoi minun silittää hiuksiaan ja luulen että kämppis vuodatti siinä muutaman kyyneleenkin.

Meistä oli tullut nopeasti tosi läheiset ystävät, mutta vain ystävät. Minä olisin halunnut enemmän.

18

Huhtikuussa täytin 20 vuotta. En tehnyt syntymäpäivästä numeroa, mutta siitä huolimatta tunsin epämääräistä pettymystä, kun kukaan ei noteerannut asiaa. No vanhemmat tietysti soittivat ja muukin perhe onnitteli. Kai minä vieläkin salaa odottelin Severiltä korttia tai edes tekstiviestiä, mutta ex-poikaystävästä ei kuulunut mitään. Surkea syntymäpäivä.

Lopulta kerroin kämppiksille synttäreistäni ja lupasin tarjota heille kaljat lähikapakassa. Matti mutisi onnittelut ja kieltäytyi jollain tekosyyllä, josta en oikein saanut selvää. Jaakko sen sijaan otti tarjoukseni innokkaasti vastaan.

– Täytyyhän kaksikymppisen rikkoutumista juhlia! Kas kun et kertonu etukäteen, niin oisin voinu kehittää sulle jotain jäynää. Eikö sinne tosiaan ole tulossa ketään sun kavereita?

– Mitä kavereita? minä kysyin lakonisesti, vaikka totta puhuen olin alkanut tutustua vähän paremmin joihinkin uusiin opiskelukavereihin, ja olisin vallan hyvin voinut kutsua heitä mukaan. Minusta vain oli mukavampi lähteä kaksistaan Jaakon kanssa.

Syntymäpäivä osui keskelle viikkoa, eikä ollut tarkoitus olla baarissa pitkään, mutta kuinka ollakaan, juttu Jaakon kanssa luisti hyvin, ja niin ilta vähän venähti. Ei siitä nyt mitään ryyppäjäistä tullut, mutta kumpikin oli mukavassa nousuhumalassa, kun palasimme kämpille.

– Tästä tuli kuitenkin ihan mukava synttäripäivä, kiittelin Jaakkoa illasta. Jaakko tuntui tavallistakin mukavammalta ja näytti sitä paitsi tosi hyvältä. – Ja vielä mukavampi tää olis, jos saisin sulta vielä yhden synttärilahjan.

– Johan mä tarjosin sulle pari kierrosta, Jaakko sanoi, ja oli olevinaan, ettei ymmärtänyt vihjailujani.

– Hei, ees vähän aikaa, minä anelin, enkä edes tuntenut häpeää.

– Okei, tuu sitten.

Pujahdimme Jaakon huoneeseen kumpikin vilkuillen Matin ovea, joka kuitenkin pysyi visusti suljettuna. Sen enempää ujostelematta tartuin Jaakon käteen ja vedin hänet sängylle viereeni.

– Tää on paras mahdollinen lahja, minä kuiskasin, sillä ääni piti pitää hiljaisena, ettei vain Matti saisi vihiä, mitä Jaakon kanssa puuhasimme.

– Meneeks sulla jo ees vähän paremmin? Jaakko kysyi minulta kun painauduin kämppistä vasten.

– Joo, en mä tällä kertaa aio alkaa vollottamaan! Mites sulla?

– Mä en jaksa enää ajatella sitä asiaa. Kuukauden päästä tyttöystävä tulee takasin Suomeen, ja sitten katotaan missä mennään.

Olimme hetken aikaa puhumatta toistemme lähellä, ja ainakin minusta olo tuntui hyvältä ja jotenkin kevyeltä.

– Mä oikeastaan haluisin vielä yhen jutun, sanoin Jaakolle sen kummemmin harkitsematta. – Mä haluisin syntymäpäiväsuudelman.

– Ai multa vai?

– No ketäs muita tässä on tarjolla?

– Hei nyt sä unohdat …

– … että sä olet hetero. Kuule valitettavasti se asia ei pääse multa unohtumaan. Ja säkin jaksat muistuttaa siitä ihan riittävästi. Ootko sä koskaan suudellu toista jätkää?

– No en todellakaan! Jaakko puuskahti.

– Eikö nyt olis jo aika?

Olin noussut kyynärpäitteni varaan ja katselin Jaakon kauniita kasvoja. Näin Jaakon epäröivän.

– Pelkäätkö että homous tarttuu suudelmasta? kiusoittelin Jaakkoa. – Jos mä olenkin joku satujen haltija ja sä muutut mun suudelmasta komeasta heteroprinssistä kauniiksi homoprinsessaksi?

– Mutta en mä osaa sillä lailla kuin sä haluaisit…

– No nytkö suuteleminenkin on susta rakettitiedettä? sanoin Jaakolle, ja leveä hymy nousi väkisin huulilleni. Osaksi siksi, että tuntui tosi hyvältä olla siinä komean kämppiksen kanssa ja sanailla vapautuneesti. Osittain siksi että näin Jaakon ilmeestä, että tämä aikoi antaa toiveelleni periksi.

Kurkotin lähemmäs Jaakkoa, kasvot tavoittelivat Jaakon kasvoja. Jaakko laittoi silmät kiinni, mutta ei kääntänyt päätään pois. Huulet painuivat huulia vasten, tunnustelin varovasti Jaakon reaktiota, tunsin hänenkin huuliensa liikkuvan hieman. Rohkaistuin painamaan suutani tiukemmin Jaakon suuta vasten ja silittelin kädelläni kämppiksen hiuksia. Tunsin hyvän olon leviävän kaikkialle sisälläni. Kieleni leikitteli Jaakon huulilla, mutta sitä kämppis tuntui kavahtavan. Tajusin Jaakon rajan tulleen vastaan, enkä yrittänyt ylittää sitä. Nautin aivan tarpeeksi jo siitäkin, mihin Jaakko oli valmis.

– Älä nyt sitten kuvittele, että tää merkitsee mitään sen enempää, Jaakko sanoi minulle kun taas kaivauduin takaisin hänen kainaloonsa.

– Sä olet varsinainen romantikko, valitin Jaakolle leikilläni. – Mä alan ymmärtää miksi se sun tyttöystävä halusi tauolle.

Tunsin miten Jaakko kavahti leikinlaskuani ja minun teki mieli purra kieleni poikki. Pitikö minun älypään sotkea tieten tahtoen Jaakon tyttöystävä meidän kahden intiimiin läheisyyden hetkeen?

19

Parin päivän päästä perjantaina Jaakko teki lähtöä ulos.

– Näytänkö tarpeeksi seksikkäältä? Jaakko esitteli vaatteitaan kuin paraskin mannekiini. Minusta tuntui, että hän härnäsi minua tahallaan, oli varmasti huomannut, miten pitkiä katseita taas loin häneen. Jaakko ei ollut pelkästään tarpeeksi seksikäs, hän oli aivan liian seksikäs!

– Aiotko sä taas tuoda jonkun naisen tänne? kysyin jo etukäteen ajatusta inhoten.

– Miten niin taas? Jaakko protestoi. – Yksi nainen neljään kuukauteen ei mitenkään oo mikään taas! Enkä mä välittäis kuulla siitä yhestä ainoosta kerrasta jatkuvasti.

– Mutta se yksikin kerta oli musta ihan tarpeeksi kamala, sanoin, jälleen kerran ennen kuin ehdin harkita.

– Miten niin? Me siis häirittiin sua sittenkin?

– No en mä kauheesti tykänny kuunnella, että sä olit jonkun toisen kanssa, sanoin vaisusti.

– Jonkun toisen kanssa, Jaakko ihmetteli. – Jonkun toisen kanssa kun sun?

– No hei. Kyllä sä tiedät että mä oon totaalisen ihastunu suhun.

– Olet vai? Jaakko kuulosti hämmästyneeltä. Minä tyydyin kohottelemaan olkapäitäni.

– Helvetin hetero, mutisin ja käänsin katseeni pois. En kestänyt Jaakon tutkivaa tuijotusta.

– No, kyllä kai mä jotain sellasta olen aavistellu, Jaakko sanoi yllättävän vakavasti.

– Häiritseekö se sua? kysyin ja sydän alkoi pomppia vähän epätahtiin. Entä jos Jaakko töksäyttää jotain ikävää?

– Mä en oikein tiedä, kämppis sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. – Mä en oikein tiedä mitä mä siitä aattelen.

20

Jaakko palasi baari-illasta takaisin suhteellisen aikaisin. Minä surffailin vielä netissä – seksinovelleja lukemassa, tunnustan – ja jäykistyin kuuntelemaan, millaista naisen kiherrystä Jaakon mukana tällä kertaa tulvahtaisi kämppäämme. Mitään ei kuulunut, ja hetken päästä Jaakko koputti meikäläisen ovelle.

– Voinko tulla, Jaakko kysyi ovensuusta.

– Totta kai, vastasin. Kyllähän kämppiksen olisi pitänyt tajuta, että tuollainen kysymys oli täysin turha. Jaakko oli tervetullut meikäläisen huoneeseen koska tahansa. Jaakko romahti sängylle istumaan ja pyöritteli päätään.

– Helvetti millanen ilta. Siellä oli yksi nainen, joka oli siis tosi kuuma pakkaus, ja se suorastaan tyrkytti itteään mulle.

– No mitä sitten tapahtu? minä kysyin.

– Mä en vaan voinu!

– Mikset? Tunsin tunteiden hyökyaallon sisälläni. Oliko Jaakko minun takiani torjunut naisen, että minun ei tarvitsisi tällä kertaa kuunnella naimisen ääniä vierei…

– Tyttöystävän takia! Se tulee kuukauden päästä, ja mulla on jo tarpeeksi huono omatunto siitä yhestä kerrasta.

Tunsin punastuksen leviävän poskilleni, kun tajusin, miten hulluja olin ajatellut. Onneksi en ollut ehtinyt möläyttää Jaakolle ajatuksiani julki. Miten ihmeessä saatoin kuvitella, että Jaakko minun tunteistani välittäisi tipan vertaa! Olin täydellinen aasi ja typerys!

Sillä aikaa kun minä yritin toipua omien ajatusten aiheuttamasta noloudesta, Jaakko jatkoi valitustaan.

– Siitä huolimatta panettaa ihan helvetisti, Jaakko voivotteli. – Minkä vitun takia mä täällä elän jossain selibaatissa, kun tyttöystävä taatusti paneskelee pieniä kiinalaisia just parhaillaankin! Mulla ei oo järjenhiventä päässä.

– On sulla enemmän kun mulla. Sulla sentään on mahiksia sen tyttöystäväs kanssa.

– Ai mitä sä tarkotat?

– Äh, unohda koko juttu. Sanoin taas liikaa.

Jaakko jäi tuijottamaan minua.

– Haluisit sä panna mua? Jaakko yhtäkkiä kysyi. Se oli puhtaasti utelias kysymys, ei mikään ehdotus.

– Älä viitti, minä väistelin.

– Ei kun kerro ihan rehellisesti. Haluttaisko sua panna mua?

– Totta helvetissä haluttais, puuskahdin. – Sä oot yksi komeimmista kundeista mitä ikinä oon tavannu.

Jaakko tuijotti minua tiukasti, enkä saanut selvää, mitä hänen päässään liikkui.

– No, sä saatat olla onnekas, Jaakko yhtäkkiä sanoi. – Mä saattasin haluta kokeilla, millasta se olis toisen miehen kanssa. Mutta se olis vaan tää yksi ja ainut kerta. Sun on turha haaveilla mistään muusta.

En ollut uskoa korviani.

– Entä se sun tyttöystävä?

– Hiiteen se nainen. Eikä tää olis sama asia kuin jonkun naisen kanssa. Ei tässä ole samanlaisia tunteita pelissä.

– Sä se todella olet aina niin romanttinen, naurahdin hermostuneesti, mutta tunsin siitä huolimatta haaroissani lämpimän veren alkaneen virrata.

– Älä lässytä romantiikasta, Jaakko sanoi, melkein vihaisesti. – Mua himottaa. Ootko sä hyvä imemään?

– Hei tää ei nyt mene ihan niin kuin mä toivoisin, yritin inistä. Jaakon käytös oli tappaa tilanteesta erotiikan kokonaan.

– Mitä sä sitten tahtosit, Jaakko ihmetteli. Minä katselin komeaa kämppistäni seksikkäissä menovetimissään, eikä muuta tarvittu. Himoni alkoi kuin alkoikin heräillä.

– Anna mä riisun sut, ehdotin ääni käheänä. Jaakko kohautti olkapäitään.

– Okei, kämppis sanoi välinpitämättömästi.

21

Menin Jaakon viereen sängylle istumaan ja aloin vetää paitaa pois hänen päältään. Jaakko vilkuili minuun arasti, tilannetta vierastaen. Sain paidan häneltä pois ja aloin varovasti hyväillä sen alta paljastuneita käsivarsia ja timmiä ylävartalo.

– Hei helvetti, tää tuntuu omituiselta, kämppis pyöritteli päätään.

– Et kai sä enää aio perua? kysyin huolestuneena. Olin alkanut päästä oikeaan tunnelmaan.

– En tietenkään.

– Hyvä. Vedin itseltäni paidan pois ja painoin Jaakon alleni sängylle. Tunsin Jaakon paljaan ihon omaa paljasta ihoani vasten ja siitä innostuneena yritin suudella Jaakkoa.

– Hei ei mitään suudelmia, Jaakko vastusteli.

– Älä viitti, sehän tässä on melkein kaikkein parasta, protestoin ja hamusin huulillani Jaakon suuta. Kämppis väisteli yrityksiäni ja tunnelma meinasi taas lässähtää.

– Aattele, että sä suutelet sitä naista, mä ehdotin Jaakolle. – Aattele, että sä suutelet tyttöystävää.

Jaakko tuhahteli paheksuvasti, mutta taisi noudattaa kehotustani, sillä kohta hänen vastustelunsa kuihtuivat. Minä tartuin kaksin käsin hänen päähänsä, ja pidin sitä paikallaan. Jaakko antoi minun painaa suuni hänen suulleen. Kohta Jaakko lähti itsekin ihan kunnolla mukaan, ja hetken päästä kielemme jo tutkivat toisiaan. Tuntui uskomattoman hyvältä painaa komeaa kämppistä alleni, tajusin kaluni heränneen, ja kun aloin painaa sitä Jaakon lanteita vasten, tunsin Jaakon liikuttavan lanteitaan. Jotain kovaa paisui haarojani vasten.

Se oli pakko omin silmin nähdä, ja niin liu’utin itseäni alemmas suukotellen Jaakon alastonta ylävartaloa, kunnes tulin farkuille ja vielä alemmas. Ja toden totta, farkkujen etumuksessa pullotti jo seksikäs jötikkä.

Tunnustelin ja hyväilin kovaa patukkaa farkkukankaan läpi, ja Jaakon hengitys kulki raskaana. Aloin riisua Jaakolta farkkuja, eikä kämppis vastustellut. Tästä en ollut uskaltanut kunnolla edes uneksia, ja nyt kuitenkin vedin Jaakon housuja alas ja paljastin hänen komea kalunsa, joka ponnahti pontevasti pystyyn.

Heitin itseltäni loput vaatteet pois ja painauduin uudelleen Jaakon päälle. Alastomat vartalot antoivat toisilleen nautintoa, minä vaelsin ylös ja alas pitkin Jaakon pehmeää ihoa. Jaakko piti silmänsä kiinni ja kuvitteli mitä kuvitteli, minä suukottelin hänen kasvojaan, kaulaansa, rintakehää, käsivarsien lihaksia, litteää vatsaa, otin hänen kovana seisovan kalunsa huulieni väliin, sisälle suuhuni, imin ja yritin tuottaa Jaakolle nautintoa.

Jaakko huohotti jo raskaasti, voihkien, minä vein käteni hänen pakaroittensa alle, puristelin niitä samalla kun jatkoin imuttelua, työnsin sormia hänen pakaroittensa väliin. Jaakko tuntui ensin hätkähtävän, mutta jatkoi sitten huohotustaan, alkoi vaikeroida. Tajusin, että komea kämppis oli lähellä nautintoa. Lopetin imemisen ja autoin sormilla Jaakon laukeamaan. Seurasin kiihottuneena lähietäisyydeltä miten Jaakon lasti purkautui.

Nousin suukottelemaan Jaakkoa, mutta olin itse niin himoissani, etten enää jaksanut käyttää paljoa aikaa hellittelyihin.

– Anna mä panen sua peppuun, ehdotin Jaakolle, jonka silmiin tuli pelokas ilme.

– Jos tää jää sun ainooks homokokeiluks, niin täytyyhän sun saada kokea miltä se tuntuu, houkuttelin kämppistäni. Jaakko ei varsinaisesti antanut suostumustaan, mutta ei kieltänytkään, ja kohta olin levittämässä hänen pakaroitaan ja rasvaamassa tietäni niiden väliin. Jaakko makasi sängyllä kuin uhrilammas, ja tajusin, että kämppis ei ollut innoissaan. Sillä hetkellä minä siitä viis välitin!

Aloin tunkea jäykkänä seisovaa kaluani Jaakkoon sisälle. Jaakko jännitti ja hommasta ei ollut tulla mitään, mutta lopulta sain maaniteltua hänet rennommaksi – ja pääsin panemaan. Tuntui taivaalliselta ottaa komean heterokämppiksen pepun neitsyys, hinkata kalua hänen sisällään syvemmälle ja takaisin, syvemmälle ja takaisin. Ajattelin, millaisen nautinnon Jaakko pystyi antamaan naisille, mutta tällä lailla ei yksikään nainen pystyisi nauttimaan komeasta Jaakosta. Tunsin itseni etuoikeutetuksi, sain nauttia jostain ainutlaatuisesta herkusta.

Yritin pitkittää nautintoa, mutta lopulta en enää kyennyt. Aloin painaa Jaakon sisällä täysin kontrolloimattomasti, villisti nauttien. Rajuin työnnöin otin Jaakon ja purin lastini hänen sisälleen.

22

– Eikö voitais olla vielä sylikkäin, pyysin Jaakolta, kun olimme käyneet pesulla. Jaakko epäröi, mutta myöntyi sitten. Menimme alastomina sängylle ja minä käperryin Jaakon kainaloon.

Hetken päästä änkesin itseni Jaakon päälle. Jaakko huomasi että olin taas jo hieman kiihottunut.

– Hei, se oli vaan se yksi kerta, Jaakko muistutti minua.

– Anna mun olla tässä sun päällä, minä rukoilin, ja Jaakko suostui.

Siinä komean alastoman kämppiksen päällä oli äärimmäisen hyvä olla. Hyväilin ja suukottelin varovasti Jaakkoa ja vain nautin autuaallisesta tunteesta. Ajattelin mennyttä kevättä, kaikkia vaikeuksiani, yksinäisyyttäni, ex-poikaystävää. Minulla oli vahva tunne, että olin pääsemässä pahimman yli, että elämä voitti sittenkin.

– Sä et voi tietää, miten paljon tää merkitsi mulle, hyrisin Jaakon korvaan. Jaakko oli kiertänyt kätensä ympärilleni ja yhtäkkiä tunsin hänen silittelevän hiuksiani.

– Ollaanhan me ystäviä jatkossakin, varmistin Jaakolta, joka hymähti.

– Mä luulen, että tän jälkeen mä en koskaan tuu unohtamaan sua, Jaakko sanoi ja puristi minua lujasti.

– Musta tuntuu, että nyt mä jaksan taas mitä vaan, huokasin. Pitkästä aikaa muistin taas edes hetken verran miltä tuntui olla onnellinen.

16 kommenttia viestissä: “Opiskelijapoika aloittaa”

  1. vimma says:

    Loistavaa, kiihottavaa:) jatkoa?

  2. moi says:

    mua niin rasittaa et nää on hyvii mut severi ei anna sille anteeks!!! se oli ainut jonka mä pystyn kuvittelemaan et miltä se näyttää

  3. Solu says:

    Kiva tarina, jossa paljon muutakin sisältöä. Jatka samaan malliin 🙂

  4. derpers says:

    hymyilin ääneen apuvan kommentille.

    Erinomainen novellikokoelma, pidän kovasti. Tuli tuossa yhtäkkiä äkillisiä flashbackeja itaetyydytys.orgiin tuon nimesi takia ja tulin pohtineeksi, että julkaisitko novellejasi sielläkin? Jos en aivan väärin muista niin taisit jo siellä olla suosikkikirjoittajani.

  5. Jussi says:

    Todella hyvä. Jatkoa kiitos.

  6. ei nimimerkkiä says:

    jatkoa!

  7. eetu says:

    Tosi hieno tarina. Toivottavasti jatkuu.

  8. fencer says:

    Mun mielestä on hienoa, että saamme tietää aina vain enemmän, mitä tälle henkilölle kuuluu. On jännittävää lukea, miten homon ihastus heteroon etenee, kun vastassa on vääjäämättä hankalia tilanteita ja henkisiä konflikteja. Sitä tuntee lukijakin lämmintä iloa päähenkilöä kohtaan kun vaikeuksien kautta päästään voittoon.

    Hienoa tekstiä, uskottavaa, tarpeeksi kuvaavaa, pätevää dialogia riittävästi ja hyvällä maulla kirjoitettu. Mainiota!

  9. tytsy says:

    Kiitos, pidin.

  10. apuva says:

    Alku sujui hyvin ja totesin että pituus lupaa miellyttävää lukukokemusta mutta EI todellakaan. Taas näitä heteron käännytys-operaatioita.. Siitä jos pääsee ylitse niin tarina toimii. Eniten häiritsevä tekijä oli kuitenkin todeta että tämähän on suoraa jatkoa Futisjunnulle! Pitäisi ensin lukea vanhat seikkailut jotta ymmärtää uusia.. Olisit unohtanut futisjunnun ja lähtenyt rakentamaan tätä tarinaa uusille urille. Nyt taisit menettää yhden lukijan!!

  11. Kolli says:

    Puuterihuiskulle: Olen pohtinut tuota ulkonäön kuvaamista. Toisaalta olen ajatellut antaa lukijalle tilaa kuvitella henkilö mieleisekseen – makuja on niin monia siitä millainen mies on komea. Mutta olet varmaan oikeassa siinä, että vähän enemmän pitäisi antaa sille lukijan mielikuvitukselle rakennusaineksia. Yritänpä muistaa asian jatkossa, kunhan taas joskus ehdin jatkamaan opiskelijapojan seikkailuja.

    • joik2ww says:

      Kuvaile vähän enemmän, meinaan vaan kun lukijan mielikuvitus on aika laiska keksimään tyhjästä.

  12. Puuterihuisku says:

    Mmm, pidän aina pitkistä novelleista, jotka sisältävät muutakin kuin pelkkää seksiä, ja siksi pidin myös tästä. Kielioppi melko hyvää ja tilanne on uskottava ja etenee hyvin, eikä niin kuin joissain, että siitä ensitunnustuksesta hypätään suoraan kiimaiseen panemiseen.

    Joissain kohti uuden luvun(?) aloittaminen tuntui hieman turhalta, kun teksti jatkui melkeinpä suoraan edellisen luvun lopusta ja luvut olivat suurin osa melko lyhyitä, mutta ei se mitenkään häiritsevän paljoa alkanut ärsyttää.

    Ehkä ainoa oikeasti itseäni häiritsevä asia oli se, miten kaukaiseksi hahmojen ulkomuodot jäivät. Jaakkoa kuvattiin komeaksi ja lihaksikkaaksi, mutta kaipaisin itse aina edes vähän tarkempia kuvauksia jo heti kättelyssä: hiuksien väriä ja pituutta, silmien väriä, kasvonpiirteitä, yleisilmettä, jotain erityistä yksityiskohtaa…

    Kuitenkin erittäin kelpo näinkin, toivon totisesti, että opiskelijapojan seikkailut jatkuvat. 😛

  13. gayfin says:

    Harvinaisen mielenkiintoinen ja eheä noveli. Kannattaa jatkaa. Ehdottomasti.

  14. Jone says:

    Todella hyvää luettavaa. Pitkä, ja paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Helppo eläytyä ja kuvitella toi tilanne. Se vaan ärsyttää, kun toi päähenkilö on kestokiimassa ja aina vonkaamassa, mutta eihän se tarinasta epärealistista tee 🙂

    Pidän tyylistäsi, runsaasta dialogista, tunnelmakuvauksesta ym. Kun futisjunnusta nyt on tullut opiskelijapoika, niin toivottavasti opiskelut kestää vielä kauan, että saa lisää luettavaa! Ehkä Mattikin tulee tutummaksi?

  15. Freezing death says:

    Hyvä tarina, jatkoa?

Kommentoi

top