search
top

Nina ja kaverit, osa 6

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (19 votes, average: 3.00 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Seuraava osa... Tässä vaiheessa tuon taas tarinaan lisää upeita naisia ja siirryn panemaan heistä yhtä. Tulevia kohtauksia myös pohjustellaan. Ja taas... laittakaa palautetta nimim.noitapilli@suomi24.fi

Päivä alkoi aikanaan, Piitulla vähän hitaammin kuin Ninalla ja minulla. Jossain vaiheessa iltapäivää Ninalle soitettiin ja hän puhui pitkän puhelun töihin. Puhelun jälkeen Nina tuli juttelemaan minun kanssani ja sanoi että hänen pitäisi kuitenkin mennä toimistolle, hänen piti nimmaroida kiireesti jotain papereita. Piitu halusi lähteä välttämättä mukaan. Minä jäin kotiin tekemään koneella töitä, mutta sanoin tulevani tyttöpjen toimistolle perästä päin joskus kuuden maissa. Tarkoitus oli mennä sitten porukalla kauppaan. Alkuperäinen suunnitelma tämän illan biletyksestä ei ollut vielä unohtunut, vaikkakin tyttöjen eilinen vahingossa tapahtunut videoperformanssi olikin vähän muuttanut suunnitelmia.

Elisa

Vähän kuuden jälkeen jätin autoni keskustan parkkihallille ja kävelin tyttöjen työpaikalle. Paikka näytti hiljaiselta. Soitin kelloa ja oven avasi vähän päälle nelikymppisen näköinen aika lyhyt, tummatukkainen mies. Selitin mitä halusin ja kuka olin. Mies päästi minut sisään, kättelimme ja esittäydyimme. Hän oli Jorma, firman toimitusjohtaja. Hän pyysi minut kahvihuoneeseen ja sanoi että tytöt olivat yhdessä hänen tyttärensä Elisan ja heidän myyntiassarinsa Reetan kanssa kaikki vetäytyneet alakerran halliin, jossa työstetään somisteita ja näyttelyosastoja. Jorma sanoi että hän ei yhtään tiedä mitä naiset siellä puuhasivat, mutta varmuuden vuoksi hän ei haluakaan tietää. Ainakin ovi oli laitettu tiukasti kiinni. Hänen tyttärensä Elisa kuulemma oli heillä nyt harjoittelijana tilapäishommissa. Päätään pyöritellen Jorma sanoi että tyttö on nyt 19 ja kävelee näitten Ninan ja Piia-Riitan perässä joka paikkaan ja jos tämä jatkuu niin on kohta vielä hurjempi kuin nuo kaksi. Eikä Reettakaan mikään ujo ollut.

– Niillä oli varsinainen tissinäyttely täällä kahvihuoneessa iltapäivän lopulla. Mun piti äkkiä korjata niitten valokuvat piiloon ettei asiakkaat saa ihan väärää käsitystä siitä mitä firma myy
– Tissinäyttely? Mitä ihmettä?
– Joo… Mä en tiedä mistä se niitten juttu alkoi, mutta ne naiset hetsasi toinen toisiaan. Täällä ei koko iltapäivällä ollu enää paikalla muita kun minä ja noi neljä. Joka tapauksessa kun mä tulin hakemaan kahvia niin täällä kahvihuoneen seinällä oli valokuvat joka muijan tisseistä. Mun oli pakko kerätä ne äkkiä pois. Ne oli tossa valkotaululla ja päällä luki et siitä sopi tarkistaa, terveisin Reetta. Kai se oli noille videokuvapuolen pojille tarkoitettu. Tai ehkä mulle.
– Kaikkien neljän tissit kuvattuina? Ei jumalauta. Piitu varmaan taas?
– Tai Nina. Tai Reetta, en tiedä kenen juttu. Hienot kuvat joka tapauksessa.
– Huh. Mä oon tuntenu Ninankin vasta ihan vähän aikaa ja se on kyllä aivan ihana nainen, mut siltäkin voi odottaa ihan mitä vaan…
– Joo… Nina on tämän putiikin moottori. Suurin osakas, taitaa omistaa enemmistön nyt koko firmasta. Ideoi melkein kaiken ja Piia-Riitta toteuttaa. Ilman niitä me ei oltais mitään. Mut mun on välillä oltava niitten ja asiakkaan välissä kattomassa et ne ei pelota asiakkaita pois saman tien. Reetalla ei oo alan koulutusta, mut se on paha suustaan ja he-le-vetin hyvä työssään. Manageeraa varmaan sadan ulkopuolisen töitä ja mainostekstejä tulee kun tykin suusta. Mut tulee kyllä muutakin.
– Tähhh? Nina suurin osakas? Miten se on mahdollista??
– Joo. Eikö Nina oo kertonu sulle? Sen isä rahoitti isoimman osan tän toimiston perustamisesta, Nina sai vähän osakkeita ja nyt kai Nina peri isänsäkin osakkeet, luulisin. Yksi iso tanskalainen toimisto olis just joulun aikaan halunnu ostaa tän koko putiikin. Ne tarjosi yli 12 miljoonaa euroa, mikä olis ihan hirveä summa rahaa palvelutoimistosta, kun eihän nää yleensä maksa paljon mitään, ei oo kovin paljon varsinaista omaisuuttakaan, asiakassuhteet vaan. Nina sanoi et hän ei myy. Hullu se on, mutta mä oon sille kiitollinen. Jos se olis myynyt niin mä olisin saanu potkut. Sitäpaitsi Ninan ansiota se on et meillä on ne asiakkaat mitä on.
– Kaksitoista miljoonaa!!! Herrajumala! Ei Nina oo mulle sanonu mitään… Tai sanoi se et sillä on osakkeita, mut ei yhtään muuta. Mut siis, mä en ymmärrä… Mitä mä nyt oon mainostoimistoilta jotain ostanu, niin toimeksiannothan ei oo ollu kun kymppitonnista muutamaan kymppitonniin per kappale.
– No joo, mut tää onkin vähän toisenlaista bisnestä. Me tehdään tiettyjen isojen asiakkaiden koko viestintä, ollaan niille niitten kokonainen aika iso osasto, tehdään lehtiä, filmejä, telkkamainontaa. Meillä on hirveä määrä alihankkijoita ja freelancereita jotka toteuttaa. Ja isoimpien asiakkaitten vuosilaskutus menee kyllä lähelle kymmentä miljoonaa per asiakas. Tosin ei niitä nyt montaa oo, mut kumminkin. Mut Ninan juttu tää on. Mä vaan yritän juosta perässä ja pitää asiakkaista kiinni ja yritän ymmärtää missä sfääreissä sen ajatus juoksee.
– Herrajumala… !! Mulle se vaan sanoi olleensa aika lailla vaan kotirouvana viime aikoina.
– (Nauraa) Just-joo. Jos Nina on kotirouva niin minä olen Pyhä Pietari.
– Siis voi jumaliste…
– Joo. Voit ymmärtää et ei mulla ole paljon varaa valittaa jos noi naiset nyt vähän ei osaa käyttäytyä ja tisseilee täällä. Itse asiassa mulla ei olis varaa valittaa vaikka ne päättäis tehdä töitä päällään seisten alasti. Mikä muuten sivumennen sanottuna ei enää hämmästyttäisi mua yhtään, ainakaan jos on Ninasta, Piia-Riitasta ja Reetasta kyse. Ja sitäpaitsi en mä kyllä muutenkaan valittaisi… On noi kyllä sellaisia pakkauksia, et välillä on vaikeeta saada töitään tehdyksi, minäkin sentään sinkkumies. Anteeks kun sanon suoraan ja ymmärrän kyllä et Nina on kai vähän niinkun sun naisesi nyt, mut ihan rehellisesti sanottuna on se kyllä niin pantava pakkaus… Eikä Piia-Riitta ja Reetta paljon sille häviä.
– … Joo… Samaa mieltä (nauroin) Tai siis en mä Reettaa tunne, mut Ninan ja Piitun…
– Niin-no. Sinulle kai voi näyttää näitten naisten tissikuvat. Itehän ne oli ne esille laittaneet. Tules tänne.

Jorma kaivoi yhtä laatikkoa ja ojensi minulle neljä A4-kokoista värilasertulostetta. Jokaisessa luki päällä ”Tästä sopii tarkastella, terveisin Reetta/Nina/Piia-Riitta/Elisa”.

Kaksi ensimmäistä olivat minulle jo kovin tuttuja: Nina ja Piitu, kumpikin pelkissä farkuissa, ilman puseroa, kummallakin kädet pään päällä ja tissit työnnettyinä eteenpäin, kasvoilla rietas ilme. Ninalla nännit aivan jäykkinä, kuinkas muuten. Kaksi muuta oli minulle outoja. Yksi kuva esitti nuorta tummaverikköä, nuorta tyttöä, jolla oli pitkä tumma tukka ja isot rinnat. Kuva oli otettu niin, että tyttö kumartui ja hänen tissinsä roikkuivat suoraan alas. Oikein, oikein namu.

– Elisa varmaan?
– Joo… Tyttö muutti omaan kämppään muutama kuukausi sitten ja sitä ei pitele mikään. Lukee kauppiksessa ja on nyt täällä välillä. Kävelee kolmantena Ninan ja Piia-Riitan perässä kun koiranpentu emännän jäljessä ja menee mukaan hulluimpaankin ideaan. Sinkku eikä edes halua seuralaista.
– Huh. Ja tää on sitten varmaan Reetta?
– Joo…

Kuva esitti tyrmäävän kaunista vaaleaverikköä, joka itse asiassa hieman muistutti Piitua, mutta oli vanhempi, ehkä jonkun verran yli kolmekymppinen. Tyttö oli täysin alasti ja piti kättään muka peitelläkseen häpyään, mutta teki sen todellisuudessa niin että kuvasta voi suoraan arvioida hänen häpyhuultensa koon jos halusi. Enemmän niistä näkyi kun oli piilossa. Ja mikään muu ei sitten ollutkaan piilossa. Navan ympäri meni tatuoitu koristekuvio ja alavatsallakin oli pieni tatska. Tissit olivat kauniit, mutta vaaleat ja pienemmät kuin Ninan ja paljonkin pienemmät kuin Piitun. Tai Elisan. Oli siinä, herra paratkoon, melkoinen tissinäyttely.

Ovi kävi ja Piitu syöksyi sisään.

– Ahaa, täällähän sä oot. Ja tutustumassa meidän kuviin. Toivottavasti pidit, saat sit multa ne sähköisinä. No nii… Tuu nyt tonne alakertaan missä mekin ollaan, ni näet muutakin kun valokuvat. Jormakin saa tulla jos haluut, mut mä sit varotan et siellä saattaa olla pari alastonta tai melkeen alastonta muijaa.
– Sulla sentään on jotain päällä.
– Joo. Eiks oo säädytöntä? Mut me varmaan mennään tän Ilkan luo illaks ja kyl mä sitten taas lupaan olla ihan säädyllisesti alasti.
– Minä: Mitä te ootte oikein tehny?
– Ai noita kuviaks sä tarkotat? Täällä oli suuri tissikeskustelu. Reetta oli nähny sen verran meistä siitä videovalvonnasta et se näki et Ninalla oli lävistyskorut ja tatskoja ja sit ne alkoi kyseleen toisiltaan. Ekaks Leena – siis Ilkka, Leena on meidän sihteeri – tunnusti et silläkin oli nännikorut ja sit mä halusin nähdä ne. Leena otti ekaks puseron pois. Sitten Nina. Sit mä ja Elisa. Ja sit Retsku otti kaikki vaatteet pois. Me pidettiin tissivertailut ja hiplailtiin niitä ristiin niin et nyt jokainen on kokeillu kaikki daisarit ja sit Leena valokuvas kaikki paitsi itsensä. Me kyl luvattiin että Leenankin hinkit esitellään kun kerran muittenkin. Mut se lähti kotiin jo. Ja sit nää rupes puhumaan vartalomaalauksesta. Mulla ja Ninalla oli tuolla alhaalla pieni maskeerausprojekti yhden nuken kanssa – sanooks sulle Ilkka ”ego te absolvo” mitään? – ja sit kun sitä piti maalata airbrushilla ni nyt ne sit kokeilee maalata Elisaa kanssa. Ja Reetta halus kanssa. Ninalla on airbrush ja jotain sellasta väriä et sen pitäis kestää monta viikkoo eikä lähteä melkeen millään.

– Ei jumalauta… okei. Te ette sit niinku hilliintyny yhtään siitä eilisestä videojutusta.
– No ei me, kai… Tai siis, ei ainakaan Retsku ja Elisa. Niin muuten, me luvattiin Ninan kans tuoda nekin sun luo diskoon. Kai sulle sopii et on pari m