search
top

Nina ja kaverit, osa 3

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (15 votes, average: 2.93 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tarinan kolmas osa. Tässä on nyt aika paljon taustoitusta ja päähenkilö Ninaan tutustumista ja myöhempää piiskausrituaalia pohjustetaan huolellisesti. Ja lisää tulle kunhan ehdin...

Ego te absolvo

Nina jatkoi tarinointiaan. Kun hän oli ollut jotain 14 oli äitipuoli Marjatta sairastunut syöpään, johon hän sitten parisen vuotta myöhemmin kuoli. Kerta kaikkiaan kitui pois. Ja niin leppymätön oli ollut Ninan viha äitipuoltaan kohtaan, että hän sanoi nauttineensa kuunnellessaan kärsivän äitipuolensa valittavan kipujaan. Oli kuulemma jopa äänittänyt kasetille kiljuvaa voihketta ja oksentelun ääntä voidakseen kuunnella sitä yksikseen ja runkata samalla.

Marjatan kuolema oli ollut Ninalle helpotus, mutta hänen isänsä otti sen raskaasti. Ja Ninalla oli alkanut mennä isän kanssa huonosti, isä kun ei ymmärtänyt miksi Nina ei tuntenut surua äitipuolensa poismenosta. Nina oli eristäytynyt, lukenut, lukenut, lukenut, piirtänyt, harrastanut musiikkia ja lukenut taas. Synkkiä juttuja. Romaaneja, novelleja, hömppää, runoja, tietokirjoja, historiaa, taidetta, taidehistoriaa, valokuvausta, elokuvaa, mainontaa, viestintää, filosofiaa, lakitiedettä ja vaikka mitä. Nina nauroi olleensa ”EMO”-pissis jo ennen kuin kukaan sitä termiä käytti ja että hänestä olisi tullut hyvä kirjastotäti kun hän jo lukion alussa oli lukenut saman verran kun useimmat valmistuneet maisterit.

Vähän murkkuikää vanhempana Nina oli ruvennut aina kun vain tilaisuus oli vilauttelemaan itseään pojille. Alkuun se oli ollut vain äitipuolen ärsyttämistä tahallaan, mutta sitten siitä tuli positiivisen huomion kalastelua. Häntä sai aina katsella ja kopeloida, mutta ei sen enempää. Ja kuulemma hänestä oli otettu niin paljon törkeitä valokuviakin että niistä tekisi omaa pornolehteä pitkän aikaa elleivät alle 16-vuotiaasta otetut kuvat olisi laittomia. Sen takia häntä ei nytkään ollenkaan haitannut kun minä tai Timppa kuvasimme häntä joka kohteesta. Tuo kaikki tietysti oli taannut hänelle teini-ikäisenä kundilauman suosion – ja muiden kimmojen vihat. Seurauksena oli nopeasti vaihtuva sarja poikaystäviä, niitä juuri vääriä miehiä, jotka sitten puolestaan olivat mustasukkaisia, tappelivat ja tekivät kaikkea typerää. Kuulemma pari kundeista oli myöhemmin pantu linnaankin toilaustensa vuoksi. Opiskelija-aikoinaan hän oli sitten tavannut Janin, joka oli ollut ulkonäöltään suunnilleen linnakundin näköinen, mutta rauhallinen, vahva ja luotettava ja jota Nina oli tarvinnut lähinnä päästäkseen aiemmista kundikavereistaan eroon. Yhteen he olivat muuttaneet nelisen vuotta sitten.

Nina oli nyt graafikko ja hyvin pärjäävän melko uuden ja kasvavan mainostoimiston AD ja osakas, 26v, kohta 27, ja aika hyväpalkkainen ja ura hyvässä nousussa. Nina luetteli pitkän litanian tuttuja mainoksia, jotka olivat olleet hänen keksimiään. Niitä oli ollut kaikkialla. Nina oli tähti, luova hullu. Jani ei ollut mitään. Autokuski, joka rakenteli autoja, ajatteli autoja, osteli autoja, myi autoja, korjasi autoja, maalasi autoja ja rakasti autoja. Ymmärsi kaiken autoista, mutta aika vähän Ninasta.

Ninan isä oli reilu vuosi sitten kuollut autokolarissa yllättäen. Suoraan rekkaa päin ohituskaistalla. Kuulemma jämät oli suunnilleen kaavittu rikkalapiolla nelostieltä. Nina sanoi että itse asiassa hän on kai nyt aika rikas, mutta ei hän ole saanut tehdyksi asialle mitään, enempää osakkeille kuin asunnollekaan. Isän käteisrahat olivat riittäneet hyvin hautajaisiin, perintöveroihin sun muihin ja Nina oli ajatellut että muulla ei ollut kiire. Nina oli nyt orpo. Isän kuoleman jälkeen Nina oli sulkeutunut vain töihin ja Janin kotirouvaksi, Jani taas oli yhä enemmän ja enemmän siirtänyt huomionsa vain autoihin, prätkiin ja autonrassailukavereihinsa. Sitä kautta hän Timpankin tiesi. Kuulemma Ninan isän kämppä ja kamat olivat edelleen Espoossa aika lailla sellaisinaan – hänen oli aina ”ihan pian” pitänyt tehdä asialle jotain, mutta kipeään asiaan oli vaikea tarttua. Ja Janista ei ollut ollut asiassa juuri apua, Jani näki Ninan faijan kämpän myyntimahdollisuudenkin lähinnä vain mahdollisuutena saada Porsche tai joku muu ”mahtava rassi”.

Aika katkerasti Nina sanoi että ”joku kaunis päivä” hän todennäköisesti kävelee ulos nykyisestä elämästään, myy isänsä kämpän ja muuttaa jonnekin sellaiseen paikkaan mihin itse oikein haluaa. Kunhan nyt vain ensin tietäisi mitä haluaa.

Olimme hiljaa jonkin aikaa. Sitten Nina katsoi minuun hyvin vakavana ja pyysi että tulisin joskus hänen kanssaan yhdessä hänen faijansa kämpälle Espooseen. Tueksi. Yksin hän ei sinne saa mennyksi, liikaa traumoja. Lupasin.

Nina oli vielä pitkän tovin vaiti… suorastaan näin kuinka rattaat raksuttivat… Nina katsoi minua.

– Ilkka…?
– Nii-i?
– Teetsä mun kanssa jotain vitun tyhmää mut joka on mulle tärkeetä? Lupaatsä sit tehdä siellä Espoossa mun kanssa jotain? Jotain helvetin typerää. Mut kyselemättä?
– Jaa… joo. Jjoo, kai. Voitsä sanoa yhtään…???
– …
– ???
– No, okei. Lupaa ekaks et sä ensinnäkään et nyt naura. Ja lupaa sit et sä teet sen niinkun mä sanon. Saat nussia mua sitten, tai ihan mitä vaan haluut sen jälkeen.
– -Jj-joo? Joo… okei, joo, mä lupaan. ??? Ja en naura. Lupaan et en naura.
– No nii, nyt et naura (Nina punastui)… ja nyt oot sit ihan tosissaan. Mä oon kans IHAN vitun tosissani nyt… Mä haluun et kun me tullaan sinne ni sä et sano mitään, sä meet mun faijan yhteen huoneeseen missä on sen kaikkia metsästyskamoja ja muuta. Mä näytän sulle sen mestan. Siellä on seinällä helvetin iso ruoska. Faija toi sen joskus Afrikasta. Mä meen sillä aikaa ja otan vaatteet vex ja pukeudun mun äitipuolen, sen vitun Marjatan, johonkin vitun hirveeseen yöpaitakaapuun. Siellä on niitä kaappi täys. Sit sä viet mut mun faijan ja Marjatan sänkyyn ja köytät mut siihen jollain vitun narulla nii et mä en liiku yhtään, en sit yhtään. Ja tunget jotain mun suuhun nii et mä en kilju. Ja sit sä vittu hakkaat sillä ruoskalla mua, lyöt mua vittu niin kauan et veri lentää mun selästä, nii et mä en vittu istu viikkoon enkä makaa selälläni kuukauteen. Ja sit me otetaan tää koko juttu videolle. Lupaatsä? Lupaatsä, ihan tosiaan. Sano et sä lupaat et sä teet ton??!!

– Ja sit me vittu tungetaan yhdessä sen Marjatan joka ikinen rätti ja kama ja kaikki vittu johonki jätesäkkeihin ja kannetaan ne vittu ulos sieltä. Mun elämän vitun viimenen muisto siitä akasta on sit se et mä saan sen selkäsaunan mitä mä vittu viistoista vuotta siltä kerjäsin ja mä oon koko elämäni haaveillu et mun faija ois joskus vetäny sitä paskaa akkaa sillä ruoskalla nii et nahanpalat lentää. Sitä ei voi enää Honkanummella heinikon alla piiskata. Mut mua voi. Ja mä kestän sen hyvin. Ja ihan vitun, vitun mielelläni.

– Lupaatsä? Lupaa mulle Ilkka. Lupaa mulle et sä hakkaat mua sillä vitun isolla ruoskalla nii et taju lähtee. Mä oon sun ystäväs tai orjas tai ihan mitä vittuu vaan sä haluut sun koko vittu loppuelämäs ku sä vaan lupaat et sä teet ton mulle. Mä en vittu keltään muulta tota vois pyytää. Mut sä et ainakaan naura mulle. Ja sä uskallat tehdä ton. Uskallathan? Lupaa mulle, Ilkka?!

– Nina…
– Ilkka! Sano et sä lupaat.
– …
– (Nielaisu). Nina… Okei. Nina. Mä lupaan. Mä lupaan et mä ruoskin sua. Et mä ruoskin sua sillä sun faijan hirveellä ruoskalla. Mut tajuutsä et tollaset isot ruoskat voi oikeesti tappaa? Tai ainakin ne voi jättää elinikäiset jäljet. Mä en lupaa lyödä sua niin lujaa et sä kuolet siihen. Mä en haluu et sä kuolet. Mä en haluu oikeesti vahingoittaa sua… Mut joo, okei, voin mä tulla mukaan sun juttuun… Okei, mä lupaan ruoskia sua sillä. Mä lupaan ruoskia sua… lujaa.
– (hiljaa) Ei mua vittu haittaa vaik mun selkä ois loppuelämän täys jälkii siitä. Ja sä voit vittu uskoo et mä oon tehny viidessätoista vuodessa tarpeeks temppuja et mä oon oikeesti ansainnu ne jäljet. Tai vaik senkin et mä kuolisin siihen… (nyyhkytys)
– …
– Ilkka hei, sit… Tisseille kans. Vittu, vedät sit mua sillä ruoskalla tisseihin kanssa. Vaik vaan yhen tai kaks, mut täysii ja suoraan vittu tissien keskelle. Tai jos et osu keskelle ni vedät niin monta kertaa uudestaan et osut. Mä oon vittumaisena pikkupissiksenä niillä tisseillä härnänny sitä akkaa miljoona kertaa. Nyt sit vedät siitä synninpäästön, vaikka se sit halkaisis mun molemmat tissit kahtia mun loppuelämäks. Vittu, nyt teet sen sit… ja sanot sit ego te absolvo… ja viet mut johonkin… johonkin sit toipumaan, ei vittu sen Janin luo eikä sun luo, mut viet mut johonkin, johonkin pois, pidät mua jossain toipumassa, monta päivää, missä mun ei sit tartte pitää mitään vaatteita vaan mun ruoskitut tissit on vittu esillä. Tarjolla. Sulle tyrkyllä. Koko maailmalle katottavaks. Ja sit mä oon sun. Vaan sun.

Vajosimme sohvalle sylikkäin. Ainakaan puoleen tuntiin kumpikaan ei sanonut mitään. Me vain halattiin, suudeltiin, suudeltiin, suudeltiin, loputtomiin. Lopulta Nina tarttui minua kullista ja runkkasi ja imi sitä niin että sai sen pystyyn ja vieläkään mitään sanomatta kiipesi minun päälleni ja otti kullini sisäänsä. Tyttö väänsi itseään niin että sai kullin mahdollisimman syvälle, liikkumatta, pillunsa pohjukkaan asti, lukitsi jalkansa sitten minun selkäni takana, painoi sitten päänsä minun olkapäälleni ja kuiskasi ”Näin on hyvä. Näin mun on hyvä”.

Kumpikaan meistä ei sanonut mitään, ei tehnyt ainuttakaan naintiliikettä, minä vain silitin hiljaa Ninan hiuksia ja nuuskin Ninan tuoksua hänen korvansa takaa. Nina hengitti raskaasti minun niskaani. Tunsin kuinka minun kullini koko ajan pyrki ylemmäs, ylemmäs, sisemmälle Ninaan, pari kertaa se tahdottomasti nytkähti ja Nina heti yhtä tahdottoman automaattisesti vastasi siihen pillunsa lihaksilla. Lopulta ilman yhtään naintiliikettä minulta tuli. Se alkoi jostain syvältä, sieltä mistä Nina piti minusta kiinni, sitten se tuntui kiveksissä, sitten kullissa, joka alkoi nytkähdellä… Sain rajun orkun. Ja se orkku tarttui sekunnin murto-osassa Ninaan. Nina kiljaisi, hänen pillunsa kiristyi tiukasti kullini ympärille, koko tyttö jäykistyi ja laukesi rajusti. Silmät pyörähtivät ympäri Ninan päässä. Ja minä pumppasin lisää, lisää, lisää spermaa Ninan kouristelevaan pilluun.

Nina jäi nytkähdellen ja pimppi kouristellen istumaan syliini, kunnes lopulta löystynyt kulli ei enää pysynyt tytön sisässä. Me olimme naineet upeaan yhteiseen orkkuun asti yhdellä ainoalla työnnöllä. Sohva lainehti meidän allamme.

Uusia ideoita auringossa

Tässä vaiheessa päivää aloimme jo kumpikin olla aika lailla loppuunnussittuja. Vitsailinkin Ninalle, että älä enää edes katso tai muuten me kiihotutaan taas. Kumpaakaan ei syöminen paljon huvittanut, joten laitettiin taas kahvia ja mutusteltiin voileipiä. Sivumennen sanottuna, alaston Nina kahvipöydässä oli kiva näky.

Siinä kahvitellessa tuli juttua kirjoista ja lukemisesta. Nina kertoi että hänen ammatissaan hänen täytyy tietää vähän kaikesta, kun koko mainostoimistotyö perustuu luovaan hulluuteen ja asioiden hulluun yhdistelemiseen. Siitä päästiinkin sujuvasti kirjoihin, joten minä raahasin kahvittelun jälkeen Ninan talon alakerran kirjastohuoneeseen, joka muuten kirjojen määrällä mitattuna ei ole ihan vaatimaton. Samalla Nina tietysti bongasi uudestaan myös alakerran keyboardin. Pari seuraavaa tuntia menikin kirjastosta kaikkea mahdollista esiin kaivellessa sekä myös Ninan soitellessa jazzia. Hitto, minkä jazzpianistin maailma siinä tytössä olikaan menettänyt. Hän oli kuulemma kakarampana oikeasti ajatellut soittamisesta ammattia, mutta kun se oli niitä aikoja jolloin hänellä oli ongelmia liikaa ryyppäävistä ja liikaa tappelevista poikaystävistä, niin hän oli lopulta päättänyt että ei enää työkseen rupeaisi mihinkään kapakkajuoppojen viihdyttäjän hommaan.

Oli kuitenkin sääli olla ihan koko päivää sisällä, kun ulkona oli mitä ihanin ilta-auringonpaiste. Nina kaappasi kirjastosta mukaansa ihmismalleista piirtämistä käsittelevän kirjan, printteriltä tukun paperia ja mukaan muutaman kynän ja piirroshiilen, minä taas etsin kevyempää lukemista, ison huovan ja vähän juomia. Hain myös kameran ja ilmoitin Ninalle, että aioin muuten ottaa hänestä vielä ulkona auringossa kunnon kokoelman alastonkuvia, pitihän minulla sitten jälkeenpäin olla jotain katseltavaa yksin kotona ikävöidessäni. ”Sen kun”, tuli reipas vastaus.

Ulko-ovella kurkistelimme ensin vähän aikaa näkyikö ketään naapureita, mutta kun ei näkynyt, suuntasimme pokkana edelleen molemmat täysin alasti takapihan poikki. Heti takapihan takalaidasta alkoi Fingridin voimalinja, jossa kasvoi näkösuojana miehenkorkuista leppä- ja haapapöpelikköä. Löysimme keskeltä sähkölinjaa mukavan aukean kohdan, jonne ei nähnyt kukaan mistään suunnasta, mutta jossa oli mainio auringonottopaikka johon levittää huopa.

Lueskelimme ja Nina piirteli. Minunkin rumasta naamastani syntyi useampi hieno karikatyyrikuva ja eilisestä episodista Timpan autotallissa syntyi sarjakuvan alkua. Aika nopeasti tilanne meni siihen, että Nina jatkoi piirtämistä samalla kun minä valokuvasin Ninaa. Tyttö joutui välillä vääntäytymään mitä hulluimpiin asentoihin yrittäessään yhtä aikaa olla minulle mieliksi mallina ja saadakseen jatkettua piirtelyään. Piirtely kuitenkin keskeytyi kerran toisensa jälkeen erilaisiin poseerauksiin, joista useimmat olivat vähintäänkin säädyttömiä, suurin osa silkkaa pornoa.

Lopulta Nina ilmoitti että nyt minä sain luvan olla mallina ja panna kameran pois. Hän ohjasi minut huovalle selälleni ja muutamalla taitavalla sormien ja kielen liikkeillä sai kullini taas täysin seisokkiin, minkä jälkeen tyttö alkoi piirtää hiilipiirrosluonnoksia seisovasta kullistani. Minun hommakseni jäi pitää malli pystyssä, mitä taas helpotti se, että piirtelevä Nina itse tarjosi mitä herkullisimman näyn auringossa.Tyttö leikitteli kullistani roikkuvalla lävistysrenkaalla ja minä vastasin kääntymällä ja sormeilemalla hänen häpyhuulestaan roikkuvaa rengasta.

– Kuule, Nina
– Niin?
– Sä sanoit tuolla sitä et me ollaan nyt panokihloissa, vai miten se oli? Ja muistaakseni mun piti jossain vaiheessa tehdä sun nahkaasi lisää reikiä, eikö? Mä tässä kattelen tota sun häppärissä olevaa rengasta… Mitäs jos mä tekisin suhun yhden reiän lisää ja saisit toisen renkaan toiselle puolelle?

Selitin päähänpistoni. Minulla oli joskus ammoin avioeroni jälkeen ollut montakin lävistyskorua genitaalipuolella. Enimmillään niitä kai oli 6. Osa kivespusseissa ja esinahassa olleista rei´istä yksinkertaisesti kasvoi ulos ja toisiin taas liian hankalina kyllästyin, mutta joka tapauksessa sen kaiken seurauksena minulla oli kotona laatikossa useita lävärirenkaita, jotka joskus olivat roikkuneet minussa, mutta eivät enää. Muistin, että siellä pitäisi olla ainakin kaksi ellei jopa useampiakin ohuita, mutta värillisiä lävistysrenkaita, sinivihreitä, platinakäsiteltyä terästä. Ideani oli, että minun terskani alapuolelle voitaisiin vaihtaa yksi sinivihreä rengas ja että minä tekisin Ninan vielä ehjään häpyhuuleen yhden reiän lisää ja kiinnittäisin siihen toisen ihan samanlaisen. Siinä meillä sitten olisi panokihlat.

Panokihlat, heh. Jos kihlat tarkoittavat lupausta naimisiin menosta kunnes kuolema tai kihlakunnanoikeus erottaa, niin panokihlathan tarkoittavat lupausta nussimisesta. Kunnes impotenssi erottaa, niinkö?

Nina innostui ideasta ja sain taas ihanan hymyn ja suukon, minkä jälkeen rupesimme keskustelemaan mihin uusi rengas Ninassa oikein tulisi laittaa. Olisimme varmaan olleet aika näky jos joku olisi sattunut katselemaan, kun molemmat touhukkaasti venyttelimme Ninan häpyhuulia, kaivoimme keskittyneesti klitorista näkyville, keskustelimme tytön ulompien häyhuulten paksuudesta eri kohdissa ja minkäkokoisella renkaalla ne voisi lävistää ja keskustelimme voisiko klitoriksen huppuun laittaa rengasta vai ei ja vieläkö Nina yleensä pystyisi töissä istumaan jos niin tehtäisiin.

Päätös oli, että rengas tulisi Ninan vielä vapaaseen sisempään häpyhuuleen, ei ihan toisella puolella olevan entisen renkaan kohdalle, joka oli aika lailla pillun aukon tasalla, vaan siitä reilut parisen senttiä ylemmäs, ”klittaa kohti”. Nina hihitteli kun venyttelin hänen pillunhuultaan ja tungin päätäni hänen jalkoväliinsä yrittäessäni auringonvaloa vasten katsoa siitä ihon läpi olisiko valitussa kohdassa jotain isoja verisuonia jotka voisivat aiheuttaa ongelmia. Päätös sinetöitiin kädenpuristuksella ja suudelmalla. Nina vaati, että lävistäminen pitäisi tehdä niin, että hän olisi köytettynä, mieluummin mahdollisimman epämukavaan ja kivuliaaseen asentoon ja sitten minun tuli ehdottomasti valita joku mahdollisimman paljon, ei vähän, kipua aiheuttava tapa reiän tekemiseen.

Innokkaina kuin leikkivät lapset lähdimme tissit ja munat heiluen taloon sisälle toteuttamaan operaatiota Ninan lävistys panokihlarenkaalla. Ninaa tämä selvästi kiihotti. Tytön nännit olivat taas aivan äärimmilleen pystyssä ja viirusilmistä ja suun asennosta kasvoiltakin voi lukea isolla sanan h-i-m-o.

Sisällä talossa etsittiin ensin renkaat ja sitten paikka. Valituksi tuli olkkarin tukeva sohvapöytä, joka äkkiä tyhjennettiin. Se oli pitkä, melkein Ninan pituinen ja sopivasti myös aika leveä ja se oli hyvin lujaa kokopuuta, joka ei varmaan hajoaisi. Lisäksi takapihalle avautuvien isojen ikkunoiden edessä se oli kuin paraskin kivun alttari tälle pyhälle uhritoimitukselle. Komensin tytön vessaan hyvin huolelliselle alapesulle, minkä jälkeen aloin itse etsiskellä kaikkea tarpeellista tytön köyttämiseen ja tietenkin tärkeimpään, itse rei´ittämiseen.

Tyytyväisenä palasimme takaisin samaan aikaan. Nina oli intoa täynnä, valmis kuin partiotyttö jotokselle ja näytti itse asiassa aika riettaalta. Hänen asentonsa ja liikkeensä suorastaan huusivat sitä että hän tyrkytti pimppiään esille.

Nina asettui ohjauksessani uhrausalttarille selälleen. Peppu tuli ulkoa paistavaan aurinkoon, tytön jalat sopivasti pöydän leveyden auki levittäminä sivuille maahan ja teipattiin nilkoista pöydänjalkoihin. Toisessa päässä pöytä Ninan alla loppui suunnilleen siinä kohdassa missä pukeutuneella naisella olisi ollut tissiliivien solki selkäpuolella; yläselkä, niska ja pää jäivät tyhjän päälle kaarelle alas. Nina kiinnitettiin pää alaspäin roikkuvaan, toiveensa mukaan epämukavaan asentoon niin että Ninan kyynärpäät teipattiin pöydänjalkoihin. Tytön päälaki tuli melkein lattiaan kiinni ja kuhmujen välttämiseksi laitoin litteän sohvatyynyn hänen päälakensa ja lattian väliin.

Käsien kiinnitys kyynärpäistä oli sikäli kivan näköinen, että tyttö pystyi nyt vapaasti liikuttamaan käsiään kyynärpäistä eteenpäin, mutta ei ylettänyt tarttua käsillään mihinkään millä olisi ollut vaikutusta johonkin.

Katselin tyytyväisenä lopputulosta ja valokuvasinkin sen – tottakai. Erityisesti pyöreät paljaat rinnat olivat tuossa asennossa todella houkuttelevasti tarjolla ja niiden äärimmillään nöpöttävät nännit suorastaan huusivat huomiota.
Levitin valkean liinan tytön vatsan päälle ja asetin sille ”instrumenttejani” kuin paraskin kirurgi leikkaussalipöydälle. Liina oli kylläkin oikeasti pesty ja silitetty keittiöpyyhe, mutta se näytti upealta siinä alastoman tytön mahalla. Tarkistin vielä tytön jalkojen levällään olon ja liikkuvuuden ja kun en ollut tyytyväinen, hain eteisen kaapista hyvin pistelevän karkeaa narua, kiersin sitä useamman kierroksen tytön reisien ympäri hieman polvien yläpuolelle ja kiristin hyvin tiukalle pöydän alle. Narutus pureutui nyt kipeästi syvälle tytön reisiin, puristi samalla lujasti tytön pepun kiinni pöytälevyyn ja pakotti Ninan jalat aivan levälleen auki.

Käsiteltäväksi tarkoitettu pillu kimalteli avoimena auringonpaisteessa. Laitoin sopivan dramaattista taustamusiikkia soimaan – taisi olla muistaakseni Hatšaturjanin ”Itämaisella torilla” – valokuvasin jälleen koko set-upin ja pyyhin koko tytön genitaalialueen ja paljon muutakin Desinfektolilla. Tiedustelin sen jälkeen lievästi huohottavalta Ninalta oliko hän valmiina ja haluaisiko hän mahdollisesti ”turpansa tukittavan” ennen kipua. Mahdollisimman sydämellisellä äänellä tiedustelin oliko köyttäminen varmasti riittävän epämukava, sattuiko selkäpuolelle pöydän reunan kohdalle tarpeeksi paljon ja olisiko tytön mielestä mahdollisesti nyt soveliasta lisätä kipua parilla nänneihin pureutuvalla hauenleualla.

Nina ei vastannut mitään, kuului vain hiljainen ”huuh” kun hän veti kiivaasti ilmaa keuhkoihinsa. Samalla tyttö kuitenkin tahallaan työnsi tissejään vielä ylemmäs, vielä enemmän esille.

– Hyvä, näyt olevan valmiina. Valmistava kipu voi alkaa.

Venytin sormillani raa´asti Ninan ensin toista ja sitten toista jäykistynyttä nänniä rajusti ylöspäin, todella lujaa ja pitkälle ja napsautin kumpaankin vuorollaan metallisen hauenleuan, joita vielä sormilla painoin kiinni päin niin, että metallisen hampaat pureutuivat syvälle tytön nänneihin.

Nina sulki silmänsä viiruiksi. Huulet avautuivat irvistyksen ja hymyn puolivälistä olevaan ilmeeseen ja puristettujen hampaiden välistä kuului katkonaisesti ”Iiih, ii… iih- ha-naa. Vittu, hii-ii… iii… Sa-…ttuuuuh-sa-sa-…tuttaaa-a-aahh mua lisää. Li-sää. LI- ssäääh. Lujaa, viiit..huu-uu-u”. Puristin nipistimistä sormillani tiukemmalle ja rääkkäsin tytön nännejä lujempaa. Puristin niin lujaa että olin varma, että hauenleukojen metallihampaat menivät nännien ihon läpi, mutta sehän ei haitannut.

Siirryin tytön jalkopäähän ja aloitin suutelemalla ja pari kertaa nuolemalla tytön klitorista. Nina oli aivan märkänä ja klitoris oli paisunut todella isoksi. Desinfioin käteni, työkaluni, renkaan ja vielä kerran Ninan pillunhuulet.

– Rakas Nina. Minä lävistän sinun lihasi ja otan sinut tällä teolla omaksi panomorsiamekseni rakastaakseni ja nussiakseni sinua myötä- ja vastoinkäymisissä.

Venytin Ninan häpyhuulta sormillani ja painoin sen ulkopintaa vasten vastakappaleeksi viinipullon korkin, jota pidin lujaa kämmentäni ja toisaalta tytön häpyhuulta vasten. ”Pisto alkaa nyt”, sanoin. Kädessäni oli naskalia muistuttava nahkankäsittelytyökalu, muuten kuin naskali, mutta se oli hieman kolmiomainen ja kartiomainen ja teki näinollen isomman rei´än. Se oli kyllä terävä, mutta ei läheskään niin terävä kuin vaikkapa injektioneula, joten se tulisi sattumaan rajusti. Se oli nahkasuutarin työväline.

”Hii-iii-IIIIIIIIIH” pääsi Ninalta kun aloin painaa sen piikin kärjellä hänen pillunhuultaan lujemmalla ja lujemmalla voimalla. Nina yritti saada työnnettyä häpyään vielä enemmän minua kohti. Kuului aikamoinen rusahtava ääni kun piikki upposi Ninan koko häpyhuulen läpi ja Nina kiljaisi lujaa. Työnsin tahallani piikin syvälle pullonkorkkiin, jolloin sen levenevä kolmiomainen terä avasi Ninan lihaan ainakin kolmen tai neljän millin haavan.

Puhelin soi vaativasti. Naskalipiikki jäi kädestäni ja jäi nyt roikkumaan Ninaan, kulki pillunhuulen läpi korkkiin. Puhelin jatkoi soimistaan kun irrotin tytön nännejä pahoinpitelevät nipistimet. Nina vapisi ja kiljahteli veren palatessa loukattuihin tisseihin. Jätin Ninan siihen ja menin vastaamaan. Soittaja oli Timppa. Hän halusi tietää onko meillä ollut hyvä nussintapäivä ja onko meillä ollut hauskaa.

– No joo… Niin kai voi sanoa. Nina on tuolla juuri pää alaspäin sidottuna ja sen pillunhuulesta taitaa tippua verta…

Puhelimeen laskeutui hetken mykistynyt hiljaisuus. Kuvailin työn asennon ja paikan pöydällä tarkemmin Timpalle vaikka en vaivautunutkaan selittämään toimituksen aihetta hänelle ja pahoittelin että en nyt ehdi paremmin rupatella. Nina, joka pystyi heiluttamaan käsiään viittilöi molemmin käsin keskisormimerkkiä pöydän alta. Timppa ilmoitti tulevansa ihan ”just-kohta” tänne ja että hän tuo Ninan kamat. ”Sen kun. Ovi ei oo lukossa, tuu sisään”, ilmoitin.

Suljin puhelimen ja palasin Ninan jalkovälin kimppuun. Ninasta roikkuva naskali-korkkiyhdistelmä oli ihan pakko ikuistaa kameralla. Piikin poisvetäminen tytöstä aiheutti pientä verenvuotoa, mutta ei pahasti, ja lävistysrengas oli helppo pujottaa uuteen reikään. Lopputulos näytti hyvin siistiltä. Ja seksikkäältä. Verta tuli hieman, mutta vain hyvin vähän. Nopea valokuva Ninan jalkovälistä ja sitten olikin aika vapauttaa tyttö hankalasta asennostaan. Naiminenkaan ei olisi pöydällä tuossa asennossa kumminkaan onnistunut.

Pääsimme sohvalle ja siihen vaiheeseen, että minun kulliini oli vaihdettu Ninan uuteen renkaaseen täysin yhteensopiva toinen rengas ja minä silittelin ja hyväilin vieläkin vapisevaa tyttöä, joka kuiskaili tai paremmenkin soperteli korvaani.

– Vittu, sä oot ihana. Vittu, se sattu niin saatanan sikana. Vittu, aivan valtava, ihana, riipivä tuska…lujempaa… Mä oisin halunnut et sä oisit työntäny sen sun piikin mun klitasta läpi… vittu, sä oot ihana. Vittu, rääkkää mua lisää, kulta. Rääkkää mua, mä kiihotun niin et mä en tiedä enää mistään… Rääkkää mua, raiskaa mua…

Kopeloin vielä sokkona kesken suudelman yhden asian esille instrumenttikasastani: pienen patteritoimisen sähköhammasharjan. Väänsin sen päälle ja painon sen kärjen, en harjaspuolella vaan toisinpäin, suoraan tytön häpyhuulten väliin, sinne missä klitoriksen pitäisi olla. Nina ei kyennyt enää sanomaan mitään järkevää, hänestä pääsi vaan erilaisia ”oooo”, ”aaaaa”, ”viiiit—tuuuuuhhh” ja muita vastaavia ääniä ja aivan hetkessä tyttö sai taas aivan mielettömän valtavan ja kovaäänisen orgasmin pudoten samalla kopsahtaen sohvalta.

Timppa tuli samalla hetkellä sisään.

– Vittu, eTtee-oottTe HUL-luja! Jumalauta et te ootte hulluja. Toi orgasmi kuulu vittu Sipoon kirkolle asti. Mitä VITTUA te ootte oikeen tehny täällä… ??
– Noo, me nyt on vähän leikitty toisillamme ja mä nyt taisin aiheuttaa Ninalle pienen orkuntapaisen. Pitihän mun jollain maksaa sille ne aiemmat mitä mä oon saanu…
– Ei vittu teidän kanssa. Mä taisin vittu vahingossa tehdä ihan parhaan mahdollisen teon kun jätin teidät toistenne kimppuun

”Joo, niin teit” pääsi täysin stereona minulta ja Ninalta, aivan samoilla sanoilla ja täysin yhtä aikaa. Katsoimme toisiimme, purskahdimme nauramaan ja kietouduimme suudelmaan, joka kesti puoli iäisyyttä.

Timppa katsoi meitä vähän aikaa pää kallellaan ja pudisti päätään.

– Teit ei vittu kohta saa irti toisistanne hinurillakaan. Vittu mä niin haluisin jäädä tänne teidän kanssa paneen. Tai kattoon ku te paatte. Mut mun täytyy lähtee. Meidän tyttö tulee äitinsä luota tänne tänään ja se soitti ja sano et se tulee jo bussilla mikä on puolen tunnin päästä linja-autoasemalla. Mun tarttee mennä hakeen se. Ninan kamat on tossa eteisessä. Vittu, naikaa toisiltanne järki päästä ja nauttikaa.
– On tehty jo, kuului lattialta Ninan suunnasta.
– Mikä va-hin-ko, et me joudutaan jäämään kaksistaan, kuiskasin hiljaa Ninan korvaan

Timppa ei ollut kuullut kommenttia eikä tietenkään tajunnut mikä tuli; tuijotti Ninaa kuin vähäjärkistä kun tyttö yritti haudata kasvojaan minun mahaani ja samalla hytkyi hihitysnaurusta. Päätään pudistellen Timppa heilautti kättään ja lähti.

– Nina. Kulta. Rakkaani. Nyt me ollaan panokihloissa ja sä oot nyt tästä lähin mun seksiorjamorsiameni ja mun rakastajattareni ja mä aion sanoa sua mun rakkaakseni tästä lähtien ja mä aion naida sua tästä lähtien forever. Tuu, mennään hakeen alakerran viinikellarista skumppaa. Nyt meillä on suhde.
– Mun rakkaani. Kultaseni. Mun panomieheni. Tee mulle mitä haluut. Ihan mitä haluut. Ihan mitä vaan, missä vaan ja koska vaan. Ja vaik ois Jani tai mun pomo tai vaikka paavi vieressä kattomassa niin mä teen mitä sä haluut. Joo, mennään hakeen skumppaa. Mennään.

Hoippuroimme alakertaan, etsimme lasit ja viinikellarista kuohuviiniä. Kilistimme, joimme, suutelimme – ja taas uudelleen. Nina päästi pieniä ”iuh”-ääniä kun kaadoin tipan skumppaa vuoronperään hänen kummallekin rusikoidulle nännilleen ja nuolin sitten valumat pois pitkin hänen rintojaan ja mahaansa. Nina puolestaan kastoi kulliani kuohuviinilasiin ja imi sitten viinin pois. Kikatimme kuin kakarat. Ninan ei kuitenkaan tarvinnut montaakaan lipaisua kullilleni antaa, kun se seisoi taas aivan jäykkänä ja muutamassa sekunnissa olimme taas sisäkkäin yhdynnässä. Lattiamatolla. Orgasmi sattui. Olin tainnut saada niitä puolen vuoden annoksen päivässä.
Loppuilta

Nyt olimme kuitenkin molemmat jo kerta kaikkiaan ihan loppuun naituja. Huomenna olisi työpäiväkin. Nina lainasi puhelintani ja ensi töikseen lähetti itselleen tekstarin saadakseen siitä numeroni, soitti sitten Janille kertoakseen että hän ei nyt ole tulossa kotiin eikä häntä tarvitse hakea aamullakaan. Sitä hän ei Janille sanonut, että sattumoisin minun ja Ninan työpaikkojen välillä oli Helsingin keskustassa vain viiden minuutin kävely, joten minä voisin oikein hyvin viedä Ninan töihin. Ja –heh- kukaties hakea myös?

Pikapesimme Ninan puseron ja pikkuhousut ja kuivasimme niitä rummulla niin että hänen ei tarvinnut hakea muita vaatteita, vitsaillen samalla miten paljon vaatteita säästyykään kun niitä ei käytä ollenkaan.

Koko loppuillan pienten puuhastelujen aikana koskettelimme molemmat toisiamme aivan koko ajan, hipaisuista kopelointeihin, nojauksista suukkoihin. Me emme varmasti montaakaan sekuntia olleet toisistamme kymmentä senttiä kauempana. Nina oli yhtä onnellista hymyä. Ja minä? No, minun päässäni huimasi ja tuijotin ja koskettelin tyttöä lakkaamatta, kuin en uskoisi että tuollainen on oikeasti olemassa. Ja siinä. En osannut mielessäni päättää mikä kohta tytössä oli namuimman näköinen: Veikeät, iloiset kasvot viirusilmineen ja täydellisine huulineen? Pehmeä tukka? Vaiko upeat pystyt rinnat? Vai kyljen tatuointikuvio naisellisilla muodoilla? Vai pieni mutta herkullinen peppu? Vaiko Ninan jalat kaikkine kynsilakkoineen, tatskoineen ja Ninan söpöine tapoineen väännellä pitkiä kauniita varpaitaan. Ja sitten tuollainen ilmestys oli vieressäni, niin, suorastaan kihersi vieressäni ja koitti kietoutua minuun. Ja miten voi olla että tuollaisen ulkonäön omaava nainen voi vielä samaan aikaan olla niin lahjakas musiikissa, piirtämisessä, luovuudessa ja olla seksuaalisesti ”silleen vinksahtanut” että vastasi suoraan minun salaisiin ja toteutumattomiin kinky-fantasioihini ? Tuo nainen oli lahjakas vaikka missä, kaunis kuin unelma, umpihullu kuin – no, kuin minä – ja vielä halusi olla minun, vanhan, ruman äijän lähellä koko ajan? Ei ymmärrä…

No, joka tapauksessa oli selvää, että Nina sai minun pääni sekaisin. Aivan täysin sekaisin. Aivan, aivan, aivan täysin sekaisin. Ja siihen riitti yksi Ninan vilkaisu ja hymy.

Illan puuhien aikana saimme tietysti selville toisistamme kaikenlaista, pidimme toisillemme melkoista kyselytuntia ihan kaikesta mahdollisesta. Kysyin esimerkiksi miten oli mahdollista että Janin meilissä oli sanottu että Nina ”ei tule paksuksi” vaikka häntä naitaisiin ”kaikkiin reikiin” ja hänellä ei varmasti ollut kuitenkaan ollut mitään pillereitä mukanaan, eihän hänellä ollut meille tullessaan kuin saappaat. Nina ilmoitti vastauksena olkavarttaan taputellen että hän laitatti kapselin ihonsa alle kun oli liian huolimaton pillereiden kanssa – ja virnuili samalla että hänhän jo kertoi minulle että hän tykkää siitä jos hänen nahkansa alle tungetaan kaikennäköistä. Lupasin huolehtia siitä että taatusti tungetaan, varsinkin jos pilluun tunkeminen lasketaan nahkan alle tunkemiseksi. Ninan mielestä sain tunkea häneen ihan mitä tahansa ihan mihin kohtaan tahansa – ja suuteli minua taas.

Välillä juttelimme vakaviakin ja Nina erityisesti yritti oppia minusta kaiken mahdollisen. Kertoilin pitkän aikaa kaikkea mahdollista entisestä elämästäni hänelle; historiastani, lapsuudestani, perheestäni, vanhoista suhteistani, koulutuksestani, ammatistani, kaikista hulluista harrastuksistani (joita riittää liikaakin) ja vaikka mistä. Minä opin Ninasta esimerkiksi hänen lempiväreistään (kirkkaanpunainen, musta ja keltainen), arkisista tavoistaan ja työstään. Nina oli tosiaan poikkeuksellisen laajasti yleissivistynyt ja monessa kohdassa meidän ajatuksemme ”kolahtivat” – kumpikin tiesi vähän vaikka mistä ainakin jotain, kumpikin oli kauhean utelias, kauhean innostunut ihmisistä ja kielistä. Nina puhui sujuvasti kuutta kieltä – minä hyvin vain neljää, mutta toisaalta pystyn auttavasti lukemaan esimerkiksi lehden tai kirjan 11 kielellä. Ihan kirja- ja kielifriikkejä molemmat. Totesimme, että ihan ilman mitään seksijuttujakin pystyisimme enemmän kuin loistavasti viihtymään kahdestaan viikkokausia muusta maailmasta täysin erillään.

Päivällä käytyjä keskustelujakin sivuttiin. Minä otin esiin Ninan ruoskimissuunitelman – miksi sitä nyt sitten pitäisikään sanoa? Fantasia ei ollut oikea sana, suunnitelmaksi sitä nyt ei myöskään voinut kutsua. Yhdessä päätimme, että toteutettava rituaali kulkee nimellä ego te absolvo – minä annan sinulle sinun syntisi anteeksi. Sovimme uudelleen, että rituaali toteutetaan. Mutta hosumatta. Ei niin, että heti ensimmäisellä kerralla kun minä astun sisään Ninan isän asuntoon, menen saman tien hakemaan ruoskan ja ruoskin Ninan puolikuoliaaksi, vaan että me menemme Espooseen ensin yhdessä monta kertaa, katselemme paikat ja välineet valmiiksi ja valmistaudumme rituaaliin kuin intiaanit sadonkorjuujuhlaan. Nina aikoi suunnitella ja valmistaa Marjatan vaatteista itselleen rituaaliin sopivan uhripuvun, kaavun, vähän kuin muinaisilla inkojen ihmisuhreilla uhratessa oli. Inkojen uhreilla oli hassut pyhät päähineet – Nina taas suunnitteli Marjatan tukkaa muistuttavaa pörröperuukkia. Nina halusi, että asun piti olla Marjatan vaatteista koostuva, kuvastaa Marjatan ”kaameaa hutsulookia”, mutta samalla ehdottomasti olla säädytön. Ninan mielestä esimerkiksi hänen ruoskittava alaselkänsä, reitensä ja perseensä tuli ehdottomasti olla paljaana ja kaapuun tulisi ehdottomasti myös leikata ja ommella sopiva aukko, joka paljastaisi ruoskittavaksi tarkoitetut tissit.

Ruoskimispaikka ja asentokin tuli suunnitella – sängylle sitominenhan ei käynyt päinsä kun kerran Nina oli tarkoitus piiskata sekä taka- että etupuolelta. Sitäpaitsi rituaalin jälkeinen toipumisloma piti suunnitella – ehkä yhteinen etelänloma tai jotain?

Minun täytyisi toisaalta opetella sellaisen ison ruoskan käyttöä johonkin, enhän osaisi sellaisella ollenkaan säädellä voimiani enkä todellakaan halunnut satuttaa Ninaa liian pahoin. Toisaalta enhän varmaan opettelematta edes osuisi sillä tarkoittamaani kohteeseen. Sanoin myös Ninalle sen totuuden etten koskaan elämässäni ollut piiskannut yhtään ketään yhtään millään ja että en ollenkaan tiennyt pystyisinkö ylipäänsä ruoskimaan häntä. Siitä asiasta Ninan päätös oli, että järjestäisimme alkuun harjoitukset, jossa piiskaisin hänet jollain koivuvitsalla tai vastaavalla. Nina sanoi että hänet oli useammankin kerran piiskattu, jopa niin lujaa että sitä voi sanoa ruoskimiseksi. Silmät viiruina hän lisäsi että ajatus ruoskituksi tulemisesta tuntui paljon upeammalta kun minä olisin sitä hänelle tekemässä. Nina oli todellakin masokistishenkinen. Minä vuorostani suutelin Ninaa tuosta kommentista.

Nina osoitti heti, että luova mainosalan ammattilainen osaa kääntää minkä vaan asian, vaikka itsensä ruoskimisen, luovaksi suunnitteluksi. Hetkessä Ninalla oli jo mielessään malli, miten minun harjoituttamiseni voitiin tehdä. Kuulemma hän oli jonkun aikaa sitten ollut ideoimassa ja tekemässä erään automerkin turvallisuuteen liittyvää mainosta. Minäkin muistin telkkapätkän kun Nina siitä mainitsi. Siinä todistettiin kolarikokeiden avulla kuinka juuri tuo auto oli hyvin turvallinen ja Nina oli luonut lyhyen tunteisiin vetoavan tarinan perheestä ja oli sitten personifikoinut ”crash test dummy” –nukkeja näyttämään perheen jäseniltä, siis mainoksen näyttelijöiltä, ja oli luonut melkoisen shokkivaikutuksen, joka upposi kansaan. Heidän toimistonsa varastossa oli sen proggiksen jäljiltä kuulemma vielä ylijäämäkamoissa vähintään kaksi autotörmäysnukkea, joita autofirma tai kukaan muukaan ei enää halunnut mihinkään. Niissä oli se hyvä puoli, että nukeilla oli ”iho”, joka muistutti oikeaa ihmistä, kolarikokeissahan halutaan nähdä myös saako nukke lihashaavoja kolarista. Ne olisivat Ninan mukaan täydellisiä ruoskintaharjoitukseen kun niihin jäävistä jäljistä voisi arvioida oikeaan ihmiseen jäävän jäljen vaikutuksen. Nina vakuutti, että hän pystyisi helposti askartelemaan sellaisesta nukesta aivan itsensä näköisen. Heillä oli kuulemma joku sellainen tietokoneen erikoistulostin, jolla pystyi tulostamaan mille hyvänsä kappaleelle, olipa se minkä kokoinen tai muotoinen tahansa. Nina vakuutti että pystyisi ihan helposti printtaamaan omien kasvojensa valokuvan nukelle tai vaikka kananmunalle tai vaikka printtaamaan itsestään otetun alastonkuvan paloina mille hyvänsä nukelle. Valokuvan paloja voi kuulemma tulostaa myös ohuelle tarrakalvolle ja sillä saa teipattua nukesta vaikka Urho Kekkosen ihan äkkiä jos tarvitaan. Hän lupasi demota jutun. Ninalla kuulemma oli jo heti myös valmis suunnitelma kuinka koko varsinainen rituaali saadaan videokuvattua hyvälaatuisena – siihen hän aikoi lainata ”pakettiautollisen” ammattitason kamoja työpaikaltaan.

Etsiskelimme iltapalaa ja Nina oli aivan ihastuksissaan oppiessaan sen tosiasian, että aivan kuten hänkin myös minä olen aivan sushihullu ja että pakastin oli pullollaan sushipaloja ja sashimikalaa. Vietimme todella maukkaan ja hellän kalaillallisen puoliksi sylikkäin ja käperryimme sitten nukkumaan yhdessä.

5 kommenttia viestissä: “Nina ja kaverit, osa 3”

  1. Amazongirl says:

    Erittäin hyvää tekstiä! Et ole miettinyt julkaista kirjaseksi asti?
    Toki hieman pitäisi stilisoida, mutta juonen kehittely on tässä genressä oikein hienoa.

  2. noitapilli says:

    ahmed, moi: Kiitos kehuista, mut tää on jo tosiaan vanha tarina joka on hapantunu mun kovalevyllä jo kauan. Ja kuten mun jutuissa – varsinkin vanhoissa – melkeen aina niin ne menee sitten aina vaan mahdottomammiksi ja tulee lisää ja lisää tyttöjä kuvaan mukaan. Mä tein näitä vaan ihan itelleni enkä edes harkinnu julkaisemista. Mutta kun nyt kerran näyttää että ainakin jotkut haluaa näitä lukea ja ehkä myös niistä kiihottuu, niin voinhan minä näitä laittaa tarjolle.

    Tämäkin tarina jäi silloin 2010 kesken. Jos lähiaikoina vaan töiltäni ehdin niin koitan tehdä sille sopivaa jatkoa. Mutta vanhaakin tekstiä on vielä muutaman osan verran.

  3. noitapilli says:

    tipi moi: Tulee, heti paikalla. Sori kun olin reissussa. Mut lupaan postata seuraavan palan vielä tänään. Siinä tulee uusi tyttö mukaan kuvioon.

  4. ahmed says:

    Onpas mukavaa luettavaa kaikessa rajuudessaan….jotku osaa näköjään kirjoittaakkin

  5. tipi says:

    Hitto jäin koukkuun! LISÄÄ!!!!!

Kommentoi

top