search
top

Inttikundin viettelys

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (48 votes, average: 3.83 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Kahdeksas osa Laurin ja Jukan tarinaan. Puuterihuiskun kommentista inspiroituneena vaihdoin kertojan takaisin Jukkaan ja yritin saada mukaan enemmän tarinaa ennen varsinaista seksiä. Kertokaahan toki edelleen kommenteissa, oliko tämä onnistunut valinta, ja muutoinkin mitä piditte tästä osasta.

“Ai, sulla onki seuraa.” Laurin äänestä kuulsi sekoitus pettymystä ja mielenkiintoa. “Juu, tää on mun vanha kaveri Jonne. Ja tässä on tosiaan mun veli Lauri”, esittelin nuorukaiset toisilleen hieman hermostuneesti. “Moro, ollaan varmaan vuosia sitte nähtykin”, Jonne tervehtiä Lauria reippaasti, “Sori etten voi kätellä.” Vasta tämä kiinnitti Laurin huomion Jonnen kantositeessä olevaan käsivarteen. “Auts, kävikö pahastikin?” Lauri kyseli kiinnostuneena. “Pieni revähdys vain, pitäis viikon levolla olla kuin uus”, Jonne kertasi varuskuntasairaalasta saamaansa diagnoosia.

Silloin isänikin asteli luoksemme autoltaan. “Hei, isä, muistatko sä Jonnen, oltiin yläasteel samalla luokalla”, esittelin kaverini isälleni. “Ai, Jonne, joo, hauska nähdä taas”, isäni mutisi sen näköisenä, ettei nimi sanonut hänellekään mitään. Parin sekunnin vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen jatkoin: “Siis sopiihan se et Jonne on meillä tän viikonlopun, kun vaihtoehto ois ollu et se ois jääny kassulle ton kätensä kanssa, sillä lääkärin mukaan pitää olla joku avustamassa ja Jonnen porukat on ulkomailla…” “Tottakai sopii, meillähän on tilaa, kunhan me äitisi kanssa lähdemme pois jaloista”, isä katkaisi puhetulvani päättäväisesti. “Eiköhän lastata teidän sotilaspoikien kamat autoon ja suunnata kotia kohti”, hän jatkoi samantein.

“Mä voin kantaa sun laukun”, Lauri tarjoutui auttamaan Jonnea kantamuksensa kanssa ja väläytti tälle nopean hymyn. Ilmeisesti veljeni ei ollut lainkaan pettynyt siitä, ettei saisikaan viettää ensimmäistä vapaata viikonloppuani armeijasta kahdestaan kanssani. Varmastikaan Jonnen komealla ulkonäöllä ja tuuhearipsisillä ‘makuukamarisilmillä’ ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Jo yläasteaikana puolet koulumme tytöistä ja varmaan useampi poikakin olivat olleet lääpällään Jonneen, joka oli ottanut suosiostaan jo silloin kaiken ilon irti. Kun itse ehdin seurustella vain pariin otteeseen yläkoulun aikana, niin Jonnella oli ollut monesti useampikin tyttö samalla kertaa pyörityksessä.

Autossa Jonne pääsi kipeine käsineen etupenkille isäni viereen ja me sullouduimme Laurin kanssa takapenkille. Lyhyt ajomatka linja-autoasemalta kotitalollemme sujui isän kysellessä kohteliaasti Jonnelta tämän kuulumisia yläasteen jälkeen. Yhteydenpitoni Jonnen kanssa oli jäänyt hänen mentyä peruskoulun jälkeen ammattikouluun. Nyt armeijassa olimme sitten sattumoisin tupakavereita, ja vanha ystävyys oli palannut takaisin kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Istuimme Laurin kanssa hiljaa isän ja Jonnen keskustelua kuunnellen, mutta muutaman jakamamme merkitsevän katseen perusteella oli selvää, että meidän pitäisi jutella jahka olisimme todella kahden.

Kotipihaan päästyämme äitini ryntäsi halaamaan ja suukottelemaan minua kuin olisin ollut poissa vuosikausia. Ylitsevuotavien hellyydenosoituksien välissä onnistuin esittelemään Jonnen äidillekin. Äiti oli ainoa, jonka ilme kirkastui Jonnen nähdessään. “Kyllähän minä sinut muistan, tehän olitte joskus tuntikausia lukittautuneena Jukan huoneeseen silloin”, äitini laverteli innostuneesti. Vilkaisimme Jonnen kanssa vaivaantuneina toisiimme, ja huomasin Laurin kiinnittäneen myös huomiota äidin puheisiin. Äidin voivotellessa Jonnen kättä siirryimme vähitellen sisään, missä äiti oli valmistanut jättiannoksen lempiruokaani: perunamuusia ja lihapullia.

Naureskelimme Laurin kanssa hyväntahtoisesti Jonnen vaivaantuneisuudelle, kun äitimme hössöttäen pilkkoi lihapullatkin valmiiksi tämän lautaselle, jotta Jonne pystyi syömään käyttäen vain haarukkaa vasemmassa kädessään. Päivällinen kului lähinnä äidin tentatessa Jonnelta samoja asioita, joita isä oli jo kysellyt automatkalla. Kohteliaasti Jonne vastaili kaikkiin kysymyksiin minun ja Laurin heittäessä väliin joitain kommentteja. Syötyämme isä ja äiti alkoivat tehdä lähtöä, sillä heillä oli liput pienelle viikonloppulomalle ystäväpariskunnan kanssa. Vielä ulko-ovella äiti huolehti meidän selviämisestä, ja minä jouduin vakuuttamaan, että kyllä kolme nuorta miestä nyt pari päivää keskenään hengissä pysyisi.

Vanhempiemme taksin kaarrettua pihasta kävimme kolmistaan istumaan olohuoneen isolle sohvalle. “Hei, sori toi poliisikuulustelu”, pyytelin anteeksi Jonnelta vanhempieni kysymyksiä. “Ei se mitään, teidän porukat on tosi mukavia”, Jonne vakuutti minulle hymyillen. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Lauri ehdotti aavistuksen liian innostuneesti: “Lämmitetäänkö sauna?” “Kunnon löylyt kyllä maittais ja näistä kuteista ois kiva päästä”, Jonne myöntyi heti viitaten lomaunivormuihimme. Niinpä Laurin laittaessa kiukaan päälle minä näytin Jonnelle vierashuoneen virkaa toimittavan takkahuoneemme, missä hän voisi valmistautua saunaa varten.

Haettuani vielä Jonnelle pyyhkeen istuimme pian kaikki kolme saunan lauteilla olutta siemaillen. Naljailimme Jonnen kanssa Laurille tämän alaikäisyydestä, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Laurin kyseltyä Jonnen saunaankin ottamasta kantositeestä Jonne vastasi: “Kuten näet, mulla ei ole mitään kipsiä, vain tää kantoliina ja niitäkin useampia, niin et haittaa vaikka tää kastuu.” Vietimme leppoisasti jutellen melkoisen tovin löylyjen lämpimässä huomassa. En tiedä huomasiko Jonne Laurin vaeltavaa katsetta, joka tuntui aina lopulta päätyvän vieraamme jalkoväliin. Laurin tiuhaan vaihtuvista istuma-asennoista päättelin, että hänen oma kalunsa osoitti jonkinlaisia elonmerkkejä upeista näköaloista johtuen.

Viimein Jonne sai kuumuudesta tarpeekseen ja suuntasi suihkutilan puolelle. Minä yritin tuimalla katseella torua pikkuveljeäni sanattomasti, mutta Lauri vain kohautti olkapäitään ja paljasti puolikovan kullinsa avaamalla ristissä olleet jalkansa. “Hei, voisko jompikumpi vähä auttaa?”, kuului Jonnen ääni samassa suihkusta. “Joo, mä tuun”, Lauri huikkasi vastaukseksi ja ryntäsi ulos saunasta ennen kuin minä ehdin reagoida mitenkään. Lähdin kuitenkin heti perään seuraamaan veljeni edesottamuksia vieraamme avustamiseksi. “Sori, en saanu sitä ite yhdellä kädellä auki”, Jonne selitti saapuessani suihkutilaan Laurin kaataessa shampoota Jonnen kämmenelle. “Juu, ole hyvä vain”, Lauri hihkaisi vastaukseksi ja hymyili jälleen Jonnelle tuota valloittavaa hymyään.

“Hei, et sä viittis samalla pestä vähän mun selkää?”, Jonne kysyi varovaisesti Laurilta. “Tän käden kans on vaa niin hankalaa…”, hän jatkoi, mutta Lauri keskeytti Jonnen: “Kyl se sopii, käänny vain.” Katselin epäuskoisena vierestä, kun veljeni alkoi hieroa saippuaa Jonnen lihaksikkaaseen selkään. Lauri oli selvästi onnensa kukkuloilla, sillä sen verran lumoutuneen oloisena hän Jonnen ihoa kuurasi. Lyhyen pesutuokion jälkeen Laurin kalu oli jo miltei paraatikunnossa, ja hänen kätensä alkoivat lähestyä Jonnen kiinteää takapuolta. Yskäisin äänekkäästi, ja se sai Laurin havahtumaan todellisuuteen. “Sori, mun pitää mennä”, Lauri mumisi syöksyessään ulos kylppäristä ennen kuin Jonne ehti kääntyä näkemään veljeni erektiota.

“Mikäs sille tuli?” Jonne ihmetteli ääneen Laurin katoamistemppua. “Kusihätä varmaan”, yritin selittää veljeni käytöstä parhain päin. Olkiaan kohauttaen Jonne näytti uskovan selitykseni ja jatkoi peseytymistään. Jonnen saatua armeijan liat huuhdottua minä pääsin vuorostani suihkuun. Katselin itsekin sivusilmällä Jonnea kuivattelemassa itseään pyyhkeeseen kylppärin ovella. Kyllähän Jonnea timmeine kroppineen ja kookkaine varustuksineen kelpasikin ihailla. Oma kullinikin värähti hieman, kun mieleeni palasi muutama muisto yhteisistä hetkistämme Jonnen kanssa yläasteella. Väänsin suihkua kylmemmälle saadakseni orastavan erektioni laantumaan, ja Jonnen poistuttua takkahuoneen puolelle tämä onnistuikin.

Lähdettyäni saunasta kylpytakki ylläni löysin Jonnen makoilemasta takkahuoneen vuodesohvalta yllään vain piukat bokserit. Kuullessaan saapumiseni Jonne avasi silmänsä ja nousi istumaan sohvan laidalle. “Sori, alko vaan niin ramaisemaan ton saunan jälkeen”, Jonne totesi haukotellen. “Ei se mitään, meillähän on aika rankka viikko takana. Voitais tosiaan laittaa tänään ajoissa nukkumaan ja jatkaa huomenna harjoituksia”, myöntelin itsekin. Tarjouduin petaamaan Jonnelle kunnon sängyn, mutta Jonne vakuutti nukkuvansa ihan hyvin niine hyvineen. Heitin Jonnelle kuitenkin nojatuolin selkämyksellä roikkuneen fleeceviltin. “Jos jossain vaiheessa alkaa paleltaa. Öitä!” huikkasin suunnatessani kohti omaa huonettani.

Laurin huoneen ovi oli visusti kiinni sen ohittaessani. Ilmeisesti veljeni ei kehdannut enää näyttää naamaansa sopimattoman käytöksensä jälkeen. Itseänikin väsytti jo niin paljon, etten jaksanut mennä lepyttelemään Lauria, vaan kömmin suoraan omaan sänkyyni nukkumaan. Kauaa ei unta tarvinnut odottaa, mutta viimeinen mielikuva mielessäni ennen nukahtamistani oli kuuma näkymä pikkuveljestäni hyväilemässä hyvän ystäväni lihaksikasta kroppaa veden valuessa heidän alastomia kehojaan pitkin.

En tiedä kauanko olin nukkunut, mutta havahduin siihen kun joku luikahti viereeni peiton alle. Tunnistin tunkeilijan välittömästi Lauriksi ja ynähdin mielihyvästä veljeni käden sujahtaessa muitta mutkitta munani kimppuun. Vastasin Laurin lähentelyyn kietomalla veljeni tiukkaan syleilyyn. Huulemme löysivät toisensa nopeasti, mutta pian intohimoisen suutelomme lomassa mieleeni palautui myös Jonne. “Hei, ei me voida nyt, entä jos Jonne herää”, aloin toppuutella kiimaista veljeäni. “Entä sitten, pyydetään se mukaan”, Lauri kihersi kiehnätessään kainalossani. Hänen ohjatessa käteni pyöreille pakaroilleen veljeni aikeet kävivät selviksi: Lauri halusi minun panevan häntä.

Päättäväisesti irtauduin himokkaasta veljestäni ja tarttuen Lauria tiukasti olkapäistä katsoin häntä yön hämäryydessä syvälle silmiin. “Mitä sä oikein teit sen alikessun kanssa siellä sotkun vessassa?” kysyin haudanvakavana. Syyllisen oloisena Lauri käänsi katseensa pois ja pysyi vaiti. “Sä annoit sen panna sua, eikö niin?” tivasin veljeltäni tiukkana. “No niin annoin”, Lauri kivahti tempautuen irti otteestani ja nousten viereeni istumaan, “mut eihä mulla ollu vaihtoehtoa, se kusipää ois paljastanu meidät muuten kaikille.” Tämä oli tietysti totta, mutta en voinut olla jatkamatta utelujani: “Ootko sä ollu kenenkään muun kanssa?” Henkeäni pidättäen odotin Laurin vastausta, ja kun sitä ei hetkeen kuulunut, otin sen myöntymisen merkkinä. Yllätyin tuntiessani yksittäisen kyyneleen valuvan poskeani pitkin.

“Kenen?” sain vaivoin sanottua sanojen takertuessa kurkkuuni. “Et sä tunne niitä”, Lauri tuhahti vastaukseksi. “Vai on niitä heti monta?!” kivahdin ja tyrkkäsin veljeäni niin, että tämä putosi sängystä lattialle. Hetken pöllämystyneenä lattialla istuttuaan Lauri nousi ylös ja sanoi minulle kylmäkiskoisesti: “Mä en sun halveksuntaas kaipaa!” Sitten veljeni ryntäsi ulos huoneestani läimäyttäen oven perässään kiinni. Itkua nieleskellen yritin saada uudestaan unen päästä kiinni. Olin varmaan ollut maailman suurin hölmö kuvitellessani, että minä yksin riittäisin Laurille tämän kevytkenkäisen menneisyyden perusteella. Lopulta uni armahti minut surevista ja sekavista ajatuksistani.

Aamulla olin ensimmäisenä ylhäällä. Kiskottuani t-paidan ja verkkarit päälleni aloin paistaa munia aamiaiseksi. Hellan ääressä touhuillessani en heti huomannut, kun Lauri saapui keittiöön alushoususillaan. “Huomenta!” hihkaisin puoliksi säikähdyksestä, puoliksi kokeillakseni kepillä jäätä hoksatessani viimein veljeni läsnäolon. Lauri vain tuhahti vastaukseksi ja suuntasi jääkaapille tuoremehua hakemaan. Kapinoivan teinin tavoin hän hörppäsi juomaansa suoraan tölkistä ja istuutui ruokapöydän ääreen odottamaan munakkaan valmistumista.

Pian myös Jonne kömpi keittiöön tukka sekaisin ja silmät sirrillään. Ennen kuin minä ehdin sanoa mitään Lauri ehätti toivottamaan: “Hyvää huomenta!” Vilkaistuani närkästyneesti Lauriin huomioni kiinnittyi haukottelevan ja silmiään unisesti hierovan Jonnen jalkoväliin: vieraamme tiukoissa boksereissa jöpötti kunnioitettavan kokoinen aamuheijari. Ilmeisesti Laurikin oli huomannut saman, sillä ainakin siihen tyyliin hän selvitteli kurkkuaan. Viimein Jonnekin tajusi tilanteensa, vilkaisi nopeasti meihin molempiin ja sanoi ärsyyntyneesti: “Joo, hehheh, olkaapa itse kolme viikkoa ilman ja sitten vielä runkkukäsi paketissa.”

Jonnen purkaus sai sekä Laurin että minut nauramaan hyväntahtoisesti, ja pian Jonnekin jo hymyili ‘ahdingolleen’. Pyysin Jonnea istumaan pöytään ja tarjosin alusvaatemalleilleni valmiiksi saamaani munakasta. Sekä Lauri että Jonne söivät kokkeliani hyvällä ruokahalulla, ja pian juttelimme jo kaikki kolme niitä näitä. “Mites on, lähdetäänkös tänään sit baariin?” kyselin keskustelun lomassa Jonnelta. “Äh, en mä taida jaksaa tän käden kans minnekään”, kuului vähemmän innokas vastaus. “Mut hei, aattele kuinka paljon säälipiparii sä saisit”, Lauri heitti yllättäen väliin. “Kyllä meikäläiselle on aina piparii lohjennu ilman sääliäkin”, Jonne heitti takaisin veljelleni.

“Harmi, mä oon jo tavallaan luvannu muutamalle kaverille lähtee…” selostin hieman vaikeana. “Joo, ei se mitään, mee sä vaan”, Jonne myöntyi heti. “Joojoo, mähän voin vaik pitää Jonnelle seuraa”, Lauri jatkoi hymyillen kuin Naantalin aurinko, “siis kyllähän me kahestaanki pärjätään.” Minulla ei ollut mitään epäilystä siitä, minkälaista ‘seuraa’ Lauri olisi kovin mielellään vieraallemme tarjonnut, mutta minulla ei vaikuttanut olevan vaihtoehtoja. Olin tosiaan sopinut parin hyvän kaverini kanssa viihteelle lähtemisestä ensimmäisellä lomallani armeijasta, eikä näin viime tipassa perumista katsottaisi hyvällä.

Asia oli niillä puheilla selvä. Aamiaisen jälkeen vietimme päivän rennosti leffoja katsellen ja konsolipelejä pelaillen. Huomasin Laurin seuraavan Jonnea kuin emossaan roikkuva kauriinvasa. Monesti leffaa yhdessä katsoessamme näin Laurin katseen mittailevan Jonnen lihaksikasta kroppaa ruudun tapahtumien sijasta. Räikein esimerkki tästä oli, kun pelasin Lauria vastaan kamppailupeliä konsolilla. Innostunut Jonne nousi seisomaan sohvalta, ja silloin Lauri hävisi matsin unohtuessaan tuijottamaan Jonnen piukkaa takamusta. Onneksi Jonne ei vaikuttanut huomaavan Laurin himokasta silmäilyä, tai ei ainakaan antanut sen häiritä itseään.

Lopulta minun oli aika lähteä illan rientoihin. Hieman levottomin mielin jätin selvästikin kiimaisen pikkuveljeni kahdestaan armeijakamuni kanssa, koska olin niin vasta uudelleen tutustunut Jonneen. Kavereiden näkeminen baarissa sai minut hetkeksi unohtamaan murheeni, mutta pian aloin taas vatvoa mielessäni kotitalon mahdollisia tapahtumia. Ryyppäysinnonkin puuttuessa valittelin muutaman kaljan jälkeen kamuilleni huonovointisuuttani ja sanoin lähteväni kotiin. Kavereiden taivutteluista huolimatta pysyin päätöksessäni ja niin seisoin pian kotini ulko-ovella epäröiden sisälle menemistä

Hyvin varovaisesti avasin oven avaimellani ja päästyäni sisään eteiseen pysähdyin kuuntelemaan talosta kuuluvia ääniä. Korviini kantautui epämääräistä mökää ja ähinää ilmeisesti olohuoneesta. Riisuin takkini ja kenkäni mahdollisimman hiljaa ja hiippailin sitten kurkistamaan olohuoneen tapahtumia. Kotitalomme on rakennettu mäkeen siten, että olohuone on alemmassa kerroksessa kuin eteinen ja keittiö. Niinpä saatoin huoneiden pimeyden turvin nähdä olohuoneeseen ilman läsnäoloni paljastumista.

Helpotuksekseni silmieni eteen avautui huomattavasti vähemmän rivo näky, kuin olin kuulemieni äänten perusteella pelännyt. Äänekäs ähellys tulikin televisiosta, jossa pyöri jokin aikoinaan ostamistani jynkkypornoista. Jonne ja Lauri seurasivat sitä sohvalla siveellisen välimatkan päässä toisistaan istuen. Välillä kuitenkin huomasin Laurin katseen harhautuvan vieressään istuneeseen urokseen. Juuri kun meinasin ilmoittaa ääneen paluustani, Jonne voivotteli suureen ääneen: “Joo, ihan kiva pätkä, mut ei tästä oikeen runkkaamatta mitään irti saa.”

Sohvapöydälle kertyneistä oluttölkeistä päätellen täälläkään ei oltu enää ihan vesiselviä. Ilmeisesti Lauri oli odottanutkin Jonnelta jotain vastaavaa kommenttia, sillä hän vastasi epäröimättä: “Mä voisin ehkä auttaa sua siinä asiassa.” Lievästi humaltuneen ja epäilevän katseen kera Jonne kysyi: “Mitä sä tarkotat?” Lauri teki aikeensa selväksi tarttumalla muina miehinä Jonnen pullottavaan housujen etumukseen. Sillä hetkellä luulin Jonnen pillastuvan ja antavan Laurin kuulla kunniansa, mutta tämän kasvoille nousikin mairea hymy. “Mä jo oottelinki millo sä teet alottees, vitun hinttari”, Jonne naureskeli veljeni avatessa tämän housuja ja kaivaessa esiin kaverini kivikovana seisonutta kalua.

Laurin koko päivän jatkuneet katseet eivät siis olleetkaan jääneet Jonnelta huomaamatta. Ennen kuin Lauri pääsi täysivaltaisesti kauan himoitsemaansa kullia käsittelemään, pysäytti Jonne hänet hetkeksi. “Jukalle ei sit sanaakaan tästä, onko selvä?” kaverini sanoi tiukasti. “Joo, ei tietenkään”, veljeni myönteli kärsimättömänä. Jonne näytti luottavan Laurin sanaan, sillä hän nojasi taaksepäin antaen Laurille vapaat kädet mahtikyrpänsä kanssa. Lauri kävi toimeen suurella innolla, ja niin minä löysin itseni vakoilemasta veljeäni runkkaamassa armeijakaverini mittavaa mulkkua.

Laurin käsittely teki varmasti hyvää Jonnen huomionkipeälle kalulle, sillä näin Jonnen sulkevan silmänsä nauttiessaan teinipojan kädestä kankensa ympärillä. Mieleeni nousivat muistot salaisista hetkistämme Jonnen kanssa yläasteaikana: Runkkailimme silloinkin toisiamme katsellessamme pornoa. Pesunkestävinä heteroina emme olleet kuitenkaan koskaan menneet sen pidemmälle. Muisteloideni ja näkymäni vaikutuksesta tunsin oman kullinikin alkavan pikkuhiljaa kovettua. Vatkatessaan nyrkissään kamuni kullia Laurin pää lähestyi koko ajan Jonnen muhkeaa tattia niin, että pian veljeni suu oli enää parinkymmenen sentin päässä Jonnen herkkumutterista.

“Ota se jo suuhus, saatanan homo, sitähän sä kuitenki haluut”, kuului samassa Jonnen miltei vihainen ääni. Laurikin säpsähti yhtäkkistä ankaraa komentoa, mutta totteli kuitenkin välittömästi vieraamme käskyä. Veljeni kietoessa pehmeät huulensa Jonnen paksun terskan ympärille tunsin pientä kateellisuutta siitä, etten ollut antanut Laurin tyydyttää minua edellisenä yönä. “Aah, just noin, ime sitä lerssii, vittu sä oot hyvä”, Jonne huokaili Laurin lutkuttaessa hänen mehukasta kyrpäänsä erittäin taidokkaasti. Oma munani pullisteli jo farkuissani katsellessani veljeni pään hytkymistä ylös alas vieraamme komeaa kankea pitkin.

Pian Jonne ohjasi nahkiaisensa kokonaan Laurin nieluun pidellen tätä tiukasti niskasta vasemmalla kädellään. Tämä aiheutti veljelleni pientä kakomista, ja lyhyen syväkurkkuilun jälkeen Jonne antoikin Laurille tilaisuuden henkäistä välillä. Jonnen timmejä vatsalihaksia vasten Laurin suusta napsahtanut kyrpä kimalteli syljestä television aiheuttamassa kajossa. Kauaa ei narttuveljeni malttanut olla lempiluustaan erossa, vaan lähes välittömästi Lauri hamusi kaverini isoa melaa takaisin suuhunsa. Tiesin kokemuksesta Laurin olevan melko kyltymätön seksinhimossaan, mutta se into millä veljeni imutteli Jonnen kyrpää yllätti jopa minut.

Ilmeisesti viikkojen laukeamattomuus alkoi jo painaa Jonnea, sillä hän varoitteli Lauria kähisevällä äänellä: “Uuh, mulla tulee iha just, ooh!” Tämä sai Laurin aloittamaan vimmatun runkkaamisen siten, että Jonne terska hieroi veljeni leukaa vasten. Ei mennytkään montaa sekuntia kun Jonnen kalu jo ryöppysi mahlaansa geysirin tavoin pitkin Laurin kasvoja sekä Jonnen reisiä ja vatsaa, ja lensipä osa sohvalle ja lattiallekin. Jonne ei ollut todellakaan liioitellut pakkoselibaattinsa kestoa, sen verran valtaisan lastin hän roiski sillä kertaa ilmoille. Vieraamme puuskuttaessa orgasminsa kourissa rakas veljeni lypsi kädellään viimeisetkin pisarat Jonnen edelleen pystyssä sojottaneesta kyrvästä.

“Ei vittu, jätkähän näyttää ihan lumiukolta”, Jonne kommentoi naureskellen spermansa määrää Laurin kasvoilla laukeamisestaan hieman toivuttuaan. Veljeni tyytyi vain hymähtämään vastaukseksi, sillä muutoin Jonnen mälli olisi joutunut hänen suuhunsa. Lauri poistui ilmeisesti alakerran vessaan pesemään kasvonsa Jonnen jäädessä raukeana sohvalle nauttimaan orkkunsa jälkimainingeista. Muutaman minuutin kuluttua Lauri palasi kasvot puhtoisina mukanaan pyyhe, johon hän hellästi pyyhki speguja vieraamme päältä. Puhdistaessaan Jonnen edelleen asennossa jäpittävää kullia veljeni iski kaverilleni silmää ja sanoi vihjailevasti: “Oisko sulla intoa toiseen kierrokseen?”

Hymyillen Jonne hipaisi Laurin poskea hempeästi ja kysyi: “Mitä sulla olis mielessä?” Lauri ampaisi salamana pystyyn ja riipi kaikki vaatteet päältään kuin riivattu. Jonnen katsellessa hieman hämmentyneenä yhtäkkiä alastonta veljeäni Lauri vastasi: “Mä haluun et sä panet mua!” Ilkikurisesti nauraen ja reteesti Lauria persposkelle kädellään läpsäisten Jonne myöntyi: “Hyvä on, hiton lutka. Persees tuleeki saamaan kunnon kyytiä!” En ollut huomannutkaan Laurin tuoneen wc-reissultaan sohvapöydälle kortsupakan ja liukkaripullon, mutta nyt näin veljeni ottavan ne pikaisesti käyttöön. Jonnen jäädessä rentoon asentoonsa Lauri tottelevaisen huoran tavoin rullasi kumin vieraamme kookkaan kalun päälle ja levitti sitten liukuvoidetta sekä sille että omalle peppureiälleen.

Innosta väristen Lauri asettui nopeasti hajareisin Jonnen syliin kasvot kaveriini päin ja alkoi käsillään asettelemaan kumppaninsa kalua lemmentunnelinsa suuaukolle. Jonnen terskan osuttua veljeni ryppyreiälle laskeutui Lauri yhdellä sulavalla liikkeellä tuon massiivisen kangen päälle ottaen sen kokonaan sisäänsä. Pikainen penetraatio sai heidät molemmat ulvahtamaan: Jonnen varmasti suurimmaksi osaksi yllätyksestä ja veljeni nauttimastaan tunteesta saadessaan vihdoin täytettä ahnaaseen onkaloonsa. Lyhyen totutteluhetken jälkeen Lauri aloitti reippaan ratsastuksen Jonnen lihanuijalla kuin villioria kesyttävä cowboy. Luulin jo laukeavani itsekseni farkkuihin katsellessani tuota rivoa näkyä olohuoneessamme: rakas veljeni pomppimassa edestakaisin armeijakaverini isolla kyrvällä.

Tuttuun tapaansa Lauri oli vauhtiin päästyään erittäin äänekäs seksikumppani, minkä Jonnekin sai nyt ensi kädeltä kokea. “Aah, anna mulle sun isoa kyrpääh, jooh, pane mun lutkapersettä!” Lauri parahteli Jonnen mulkun kairatessa veljeni ilokoloa. “Vitun homoteinilutka, nauti kun kerrankin saat kunnolla heteromiehen munaa!” Jonne yritti pysyä Laurin riettaiden puheiden tasolla. Kaiken tämän kiimaisen ääntelyn takia uskoin olevan turvallista avata sepalukseni ja päästää vihdoin oma stondikseni vankilastaan. Aloin välittömästi runkata katsellessani samalla veljeni huoraavan itseään vasta tapaamalleen isoveljensä kaverille. Tiedä häntä vaikka tirkistelijän läsnäolo olisi kiihottanut paneskelijoita vielä lisää, mikäli he olisivat läsnäoloni aavistaneet.

Vänkätessäni kiivaasti elävälle naimashowlle muistui mieleeni kuinka seksisuhteeni Laurin kanssa olikaan alkanut: vakoiltuani veljeäni nussimassa yhdessä yläasteaikaisen tuttuni kanssa. Mietin päättyisikö ‘kuherruskuukautemme’ samoissa merkeissä, eli tähän todistamaani Laurin ja Jonnen panoon. Ymmärsin ehkä vihdoin, että vaikka tulisin aina rakastamaan Lauria veljenäni, niin rakastavaisina meidät oli tuhoon tuomittu. Ajatuksen tasolla idea veljestäni viiden pennin huorana kaikkien halukkaiden miesten käytettävissä tuntui kiihottavalta, mutta tiesin, että syvällä sydämessäni kaipasin uskollisuutta ja luottamusta. Kiihotuksestani huolimatta tunsin kyynelten kihoavan silmiini.

Laurin aaria oli vaihtanut oktaavia siihen malliin, että hänen laukemisensa oli varmasti lähellä. “Pane, vitun pukki, pane mua, mä tuun!” veljeni suorastaan mylvi Jonnen nostellessa lantiotaan vastaamaan Laurin liikkeitä maksimaalisen penetraation saavuttamiseksi. Jonnen ilmeistä ja äännähtelyistä päätellen hänenkään toinen tulemisensa ei ollut enää kaukana. Lauri ehti kuitenkin ensin veljeni huudon noustessa falsettiin ja hänen runkkaamansa kalun purkaessa lastinsa Jonnen vatsalle. “Saatanan huora, tästä saat!” Jonne karjui kuorruttaessaan suojakääreensä lemmenliemillään syvällä veljeni sisuksissa. Samalla minäkin sujautin munani takaisin alushousuihini ja tunsin märän kosteuden leviävän mulkkuni sylkiessä mahlansa boksereideni kangasta vasten.

Kiittelin onneani siitä, että olin kiimastani huolimatta tajunnut ohjata spermaryöppyni housuihini. Isoa mällilammikkoa keittiön nurkalla kaiteen vieressä olisi voinut olla vaikea selittää. Ilmeisesti lemmenparikin oli pikkuhiljaa tokenemassa parittelustaan, sillä huomasin Laurin nousevan Jonnen päältä, ja veljeni kehotuksesta he molemmat suuntasivat kylpyhuoneeseen pesulle. Kuullessani suihkun tasaisen solinan uskalsin laittaa farkkuni jälleen kiinni ja hiipiä takaisin eteiseen. Hiirenhiljaa puin uudelleen takkini ja kenkäni ja livahdin sitten huomaamattomasti ulos ovesta.

Seisoin hetken hiljaa paikallani ja saatoin tuntea spermani valuvan jo reittäni pitkin farkkujeni suojissa. Päätin odottaa hetken ja sitten soittaa Laurille olevani tulossa kotiin baarista. Näin teinkin, ja linjan toisessa päässä vastasi viattomuutta säteilevä pikkuveli, joka kertoi illan sujuneen varsin mainiosti. Kun vielä tovin odoteltuani lopulta palasin sisään, löysin Laurin ja Jonnen katsomasta toimintaleffaa olohuoneen sohvalla. Kaikki jäljet heidän aiemmasta haureudestaan oli siivottu pois, niin hyvin itse asiassa, että hetken jo epäilin nähneeni itsekin vain jotain viinanhuuruista unta. Bokserini läpikotaisin kastellut mälli kuitenkin muistutti minua todellisuudesta, ja heitettyäni pojille nopean tervehdyksen marssin suoraan vessaan puhdistamaan sotkujani.

Vessasta poistuin bilevaatteiden vaihtamisen varjolla omaan huoneeseeni, missä vaihdoin päälleni puhtaat alushousut ja rennot kotikuteet. Sitten liityin Jonnen ja Laurin seuraan erittäin tietoisena siitä, miten tämä ilta oli muuttanut kaiken meidän välillämme. Tajusin viimein, että minun oli aika päästää Lauri vapaaksi suhteemme aiheuttamasta syyllisyydestä ja antaa veljeni toteuttaa itseään haluamallaan tavalla: kyltymättömän kiimaisena homolutkana, joka viettelee lähes kenet tahansa irstaisiin leikkeihinsä.

7 kommenttia viestissä: “Inttikundin viettelys”

  1. iiroboy says:

    Milloin kirjoitat lisää? Täällä odotan kärsivänä 🙁

    Upeaa tekstiä, iskee jopa muhun vaikka hetero oonkin.

  2. jUSTmE says:

    Upeaa jälkee taas kerran Tosin olis joo kiva jos Jukkakin sais vähän enemmän pitkästä aikaa 😉

    Pidempi pohjustus oli välillä ärsyttävää ja välillä ärsyttävän kiihottavaa. Eli juuri sopivan pituinen!

  3. tykkään says:

    Kiitti paljon… on niin kiva lukea veljeksistä. Oot tosi hyvä kuvaileen… lisää odotan!!!

  4. AnyZ says:

    Tapanani ei ole kommentoida omiin tarinoihini, mutta nyt tuntuu, että jonkinlainen vastaus on paikallaan.

    Ensinnäkin suuret kiitokset jälleen kehuista, sillä kirjoittajana on aina mukava kuulla ihmisten lukeneen juttujani ja ehkä jopa nauttineen tuotoksistani. Toisaalta pidemmissä palautteissa on aina jännä huomata, miten erilaisiin asioihin lukija kiinnittää huomiota, kuin mihin itse on kirjoittaessa keskittynyt.

    Syy tämän osan tirkistelyjuoneen oli se, että halusin käyttää Jukkaa kertojana, mutta toisaalta en halunnut kirjoittaa vain uutta ‘veljekset panee’ -tarinaa, joten päädyin tähän ratkaisuun. Huomasin kyllä itsekin, että pääaktin kuvaaminen sivustakatsojan näkökulmasta vie siltä jonkin verran tehoja.

    Tarkoitukseni oli tämän tarinan myötä kirjoittaa Jukka ‘ulos’ sarjasta ja keskittyä Laurin edesottamuksiin, mutta jatkotoiveenne juuri Jukan suhteen saa minut harkitsemaan tuota päätöstä uudelleen. Ehkä Lauri ja Jukka voisivat ‘seikkailla’ jatkossa kumpikin omissa tarinoissaan, mutta se riippuu tietysti täysin siitä, mihin suuntaan inspiraatio sattuu minua viemään.

    Oma kirjoitusprosessini etenee seuraavasti: Tarinan perusidea tulee minulle jostain, joko omasta päästä tai ehkä jopa lukijan kommentista, ja sen jälkeen kypsyttelen sitä mielessäni melko valmiiksi. Sitten joku kaunis päivä, kun on aikaa ja jaksamista, niin kirjoitan tarinan ylös päivässä tai parissa. Yleensä kirjoitusvaiheessa kesken jäävä juttu jää ikuisesti kesken, Laurin kokemukset jäätelönmyyjänä tehden tähän poikkeuksen.

    Tällä hetkellä olen pyöritellyt mielessäni Mikkiksen kommentin inspiroimana tarinaa, jossa ‘Lauri alkaa opettamaan nuorta serkkupoikaa hommiin’. Mutta ehkäpä Jukkakin löytää armeijan harmaista jonkun solttupojan, jonka kanssa päätyy hieman puuhastelemaan, ken tietää.

    Toivon tosiaan jatkossakin kommentteja, palautetta ja ehdotuksia tulevien tarinoiden aiheiksi. Ne kaikki ovat tärkeitä joskus työläältä tuntuvan kirjoitusurakan vauhdittajina. Vielä kerran kiitos jo saamastani kannustuksesta!

  5. Puuterihuisku says:

    Apua, kai se on pakko jotain sanoa, jos minun kommentistani olet ottanut inspiraatiota. Hämmentävää. 😀

    Pohjustusosasta tykkäsin kyllä itse kovasti, olen aina ollut (varsinkin tällaisten jatkokertomusten kohdalla) vähän pidempien tekstien fani. Jotkut eivät tykkää ja jotkut tykkäävät, itse kuulun jälkimmäiseen kastiin, tarinasta tulee mielestäni aina paljon uskottavampi, jos siihen sisältyy muutakin kuin panemista apinan raivolla. Sama koskee myös tätä.

    Ei kuitenkaan ehkä ihan suosikkeihini mene teksteistäsi, mutta ihan vain sen takia, etten ole koskaan erityisemmin syttynyt tirkistelytarinoista. Kuitenkin puhtaan laadukasta ja sujuvaa tekstiä, taas kerran pisteet siitä kotiin! On välillä melko kamalaa todistaa, miten huono kirjoitustaito joillain kirjoittajilla täälläkin on. Sinun tekstejäsi on aina ilo lukea, ne eivät toista itseään ja kirjoitusvirheitä on korkeintaan marginaalisesti.

    Käy vähän sääliksi Jukkaa, raukka kun tajuaa, ettei tule koskaan saamaan Lauria itselleen. Tätä kautta minua alkoi kiinnostaa sama kuin Tontzzaa: saisikohan siitä jotain juonta, että Jukka alkaa luopua Laurista muuna kuin pikkuveljenään, mutta ei kuitenkaan luopuisi siitä löytämästään homosta itsessään ja alkaisikin säätää (enemmän tai vähemmän tosissaan tai onnistuneesti) jonkun toisen pojan kanssa? Ja tähän sitten voisi jatkojalostaa Laurin tunteita ja reaktiota jne… 😉

    Hyvältä näyttää, jatka samaan malliin!

  6. Tontzza says:

    Loistava osa jälleen kerran. Itse jäin kaipaamaan Jukan touhuja. Ehkä ensi kerralla Jukka voisi duunailla jotain jonkun jäbän kanssa?

  7. Timppa says:

    Taattua laatua taas kerran 🙂

Kommentoi

top