search
top

Serkku lenkkiseurana

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (122 votes, average: 3.76 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tämä on ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen eroottinen novellini. Kuulen kommentteja mieluusti! En ruksannut tositarinaa, mutta ei tämä kaukana kuitenkaan ole.

Tarun kostea kuumuus sykkii kiimaisena terskani ympärillä. Serkkujen väliset suhteet saavat usein paheksuntaa osakseen, mutta en anna sen häiritä liukuessani hitaasti syvemmälle. Päässäni soi vain yksi ajatus: miten paljon tätä naista rakastankaan.

Olemme Tarun kanssa olleet paljon tekemisissä lapsuudesta asti. Suhde on ollut kaikki nämä vuodet ollut hyvä, mutta iän karttuessa ystävyyden luonne on ymmärrettävästi vähän muuttunut. Ihmisten aikuistuessa ystävyyskin aikuistuu. Lapsena leikittiin, teininä kikatettiin ja kyseltiin ihastuksista – nyt keskustellaan työn ja perheen yhteen sovittamisesta, asuntolainasta, uratavoitteista ja lapsista. Minulla ja vaimollani tosin ei vielä lapsia ole, mutta Tarulla ja miehellään on pirtsakka kaksivuotias tytär.

Taru on aina ollut minulle puuttuvan siskon korvike. Kun teininä halusi jutella tytöistä ja sydänsuruista jonkun luotettavan kanssa, oli Taru se joka kuunteli ja jolle kerroin. Samoihin aikoihin alkoi huomata myös, että Taru on nainen siinä missä muutkin, ei pelkkä lapsuuden leikkikaveri ja serkkutyttö. Tavallaan sekoitus siskoa ja tyttöystävää. Tyttö, jonka kanssa voi keskustella ja jakaa kaiken, mutta jonka halaaminen saa silti vatsanpohjaan pientä kutinaa.

Murrosiän tehtyä tehtävänsä katselin Tarua useinkin eri tavalla kuin aiemmin. Aina tärkeä ja läheinen ystävä, nyt myös esiin kuoriutumassa oleva kaunis nainen. Sievät kasvot olivat saaneet kavereikseen urheilevan nuorukaisen varteen kauniisti istuvat rinnat ja kypsymässä olevan terhakan pepun. Minulla oli kaunis serkku, sitä sanoi moni kavereistakin.

Nyt teinivuosista on jo kulunut kunnon tovi. Kummallakin on tutkinto takana ja arki täyttyy aikuisten murheista – töissä on kiire, asuntolaina hönkii niskaan ja parisuhdekin kuluttaa osansa energiasta, vaikka kyllä antaakin tuplamitalla takaisin. Tarun ja Timon arkea toki värittää vielä tytärkin, joten kiireet ovat moninaiset.

Asumme nykyään samassa kaupungissa, mutta tapaamiseen ja kuulumisten vaihtamiseen ei silti tunnu löytyvän helposti aikaa. Arki on harmillisen kiireistä. Onneksi on Facebook ja tekstiviestit, niin pysyy kartalla toisen kuulumisista. Pyrimme kuitenkin näkemään ainakin parin kuukauden välein.

Tänä viikonloppuna Sari oli vanhempiensa luona auttamassa syyspuuhissa. Aiempina syksyinä minäkin olen lähtenyt vaimon mukaan maalle, mutta tällä kertaa perjantaille sattunut illalle venyvä työtapaaminen veti suunnitelmat uusiksi. Sari lähti jo kahden jälkeen suoraan töistä ajamaan Keski-Suomea kohti ja vei mukanaan terveiseni appivanhemmille. Mukavaa väkeä.

Tiesin palaverin loppuvan vähän ennen kahdeksaa ja ajattelin ottaa sen jälkeen rauhallisen koti-illan. Vähän telkkaria, saunaan ja sen jälkeen lakanoiden väliin viikon univelkoja unohtamaan.

Iltapäivällä kuitenkin kurkkasin kännykästä Facebook-kuulumiset ja Tarun statuksessa hehkutettiin viikonlopun alkamista. Kommentoin, että minulla on vielä iltaan asti rutistettavaa, mutta innolla odotan minäkin. Viikko oli ollut aika raskas ja työntäyteinen, ilmeisesti Tarulla oli sama tilanne.

Kännykkä piipahti melkein heti, Taru oli kommentoinut takaisin.

“Koita sinnitellä! Hei miten teillä muuten on viikonloppu, ei olla pitkään aikaan nähty ja voisitte tulla vaikka kahvittelemaan niin kuulisi kuulumisia! Tiedä vaikka teillä olisi Sarin kanssa vauvauutisia ;)”

Kuittasin saman tien takaisin.

“Olis kyl kiva nähdä! Noista uutisista en kyllä sano mitään.. 😉 Mut nyt ei onnistu, Sari lähti maille porukoiden syystalkoisiin ja mä menen just pian tuonne neukkariin vääntämään vielä muutamaksi tunniksi niin en päässyt mukaan 🙁 Terkkuja Timolle ja Lotalle! Su-ilta vois kyllä sopia, mutta pitää ensin kysyä Sarilta. Se tulee kotiin su-aamupäivällä, mut soittelen sille vaiks palaverin jälkeen ja kysyn mitä se ajattelee.”

Pääsin palaverista vähän suunniteltua aikaisemmin. Kävelin toimistolta autohallille ja kaivoin kännykän läppärilaukun sivutaskusta. Tarulta oli tullut tekstari. Kysyi, lähdenkö illalla lenkkikaveriksi. Soitin perään ja sovimme, että Taru tulee meille kolmen vartin päästä. Olisi toki kiva nähdä Timoa ja Lottaakin, mutta meidän pihamme nurkalta lähtee mukava lenkkireitti, joten tuntui luontevammalta kutsua Tarua meille kuin lähteä lenkkitamineissa sompailemaan heidän keskusta-asunnolleen.

Lenkki jäi aika laiskaksi. Tarulla on kova kunto ja minäkin tykkään juosta, mutta nyt jostain syystä tuntui luontevammalta kävellä rennosti ja nuuhkia laitakaupungin syysilmaa. Kai oma syynsä oli siinäkin, että kummallakin oli takana aika intensiivinen arkiviikko eikä ylimääräistä energiaa oikein tuntunut löytyvän. Ja vaihteeksi mukavakin kävellä hiljalleen jutellen, yksin lenkkeillessä voikin sitten ryskiä vauhdikkaamin.

Keli oli mukavan leuto, mutta kuitenkin sen verran viileä, että juoksusortsien paljaaksi jättämät jalat tuntuivat ärsyttävän viluisilta kävelyn päätteeksi.

Istahdin vesipullo kädessä olohuoneen lattialle tuttuun venyttelypaikkaan. Näin kevyen kävelyn jälkeen ei suuremmin tarvitse venytellä, mutta vanhasta tottumuksesta kuitenkin jämähdin siihen. Hieroin pohkeita ja valittelin ääneen, että olisi sittenkin pitänyt laittaa juoksuhousut sortsien sijaan, jalat kun tuntuvat harmillisen kylmiltä. Turhaan sellaista ääneen sanoo, kun kerran nyt ollaan jo sisällä ja koivet lämpenevät pian. Mutta näin jälkiviisaana osaan sanoa, että olipa hyvä kun ajattelin ääneen…

Taru käveli viereen ja kumartui kokeilemaan.

“Voi että, miten nää nyt noin kalikat voi olla? En mä tajunnut, että sun tuli kylmä siellä, kun mulla oli enemmän vaatetta! Auttaisko jos mä hieron?”

En ehtinyt sanoa sen suuremmin mitään kun Taru istahti levällään olevien jalkojeni väliin ja aloitti hieromisen oikeasta pohkeesta.

Toisen ihmisen kosketus tuntuu aina kivalta, vaikka se olisi niinkin arkista kuin lenkin jäljiltä palelevien pohkeiden hieromista. Takana raskas viikko ja edessä jälleen kerran paljon odotettu viikonloppu. Vaikka lenkki olikin vain kevyttä kävelyä, lihaksissa tuntui autuaallinen rentous.

Oli hyvä olla. Omituisella tavalla jotenkin liiankin hyvä, koska tunsin jalkovälini pakottavan kevyesti. Tiedättehän, samalla tavalla kuin yläasteella kesken oppitunnin kun pelkäsi joutuvansa taululle – erektio ikään kuin muistuttaa omasta vallastaan häpäistä kantajansa muiden edessä. Yleensä tällainen kevyt jomotus laskee itsestään, joten otin sen vain rentoutumisen tuomana oikkuna, enkä kiinnittänyt asiaan suuremmin huomiota.

Rupattelimme niitä näitä, mutta osa keskittymisestäni meni oman ruumiin ihmettelyyn. Pieni pakotus muistutti itsestään koko ajan aktiivisemmin.

Vähän hävetti, mutta minulla alkoi seisoa. Ihan kunnolla. Ei enää mikään pieni alustava kankeus, vaan oikein kunnollinen aikuisen miehen erektio. Onneksi Taru istui selin ja sen verran irti minusta, ettei tarvinnut pelätä kiinni jäämistä. Tokihan Taru aikuisena naisena tietää, miten miehelle voi välillä käydä, mutta silti toivoin pakotuksen laskevan ennen kuin hieronta loppuisi ja pitäisi nousta.

Ei se ottanut laskeakseen millään. Kroppa tiesi sen minkä minäkin – Taru on yhä erittäin rakas ja se teini-iässä esiin noussut pieni eroottinen kipinä ei ole hävinnyt mihinkään. Ainakaan minun puoleltani, Tarusta en tiedä onko sellaista koskaan ollutkaan. Edessä istuva kolmekymppinen serkku on todella kaunis nainen. Minulle on tärkeää sekin, että meidän ajatuksemme kulkevat samaa rataa ja olemme todellisia hengenheimolaisia. Kun puhutaan kemioiden yhteensopivuudesta, niin meidän välillämme on juuri sitä. Ollut aina.

Minä pidän tätä henkisempää puolta todella tärkeänä naisen haluttavuudessa, mutta Taru on kyllä haluttava muutenkin. Tummat, pitkähköt hiukset, tummanruskeat silmät ja kauniit, symmetriset kasvonpiirteet. Urheiluharrastus näkyy ryhdissä ja siluetissa. Rinnat ja peppu, miten noita nyt kuvailisi – kauniilta näyttävät. Nämä ovat varmasti makuasioita, mutta tiedän, että moni on kanssani tästä samaa mieltä. Taru on kaunis ja haluttavan näköinen nuori äiti. Rinnatkin osuvat minun makuuni mainiosti. En pidä erityisen suurista rinnoista, sellaiset tavallisemman kokoiset miellyttävät silmiäni enemmän. Olen vähän huono arvioimaan kuppikokoa, mutta Tarun rinnat ovat tarpeeksi isot näkyäkseen naisellisesti vaatteiden alta, mutta riittävän kompaktit, etteivät häiritse harrastuksissa. Ja täydellisen kokoiset minun käsiini, kuten illan mittaan sain huomata.

Pohkeiden hieronta taisi tulla valmiiksi. Taru suoristi selkänsä ja huokaisi. “On kyllä tosi raukea olo, onneksi otettiin vain kevyttä kävelyä. Ja onneksi on ei tarvitse huomenna herätä töihin”. Ei elettäkään ylös nousemisesta, päin vastoin: Taru peruutti pyllyään taaksepäin ja nojasi minuun. Erektiota ei saanut mitenkään piiloon. Sortseissa tolppana seisova miehuuteni tuntui taatusti Tarun juoksuhousujen läpi pakaroita vasten. Taru ei onneksi sanonut mitään, mutta säpsähti vähän.

Sylikkäin istumisessa sinänsä ei ollut mitään uutta. Olemme usein istuneet lattialla selaamassa valokuvia, katsomassa telkkaria tai ihan vain juttelemassa. Ei tosin nykyään yhtä usein kuin opiskeluaikoina. Silloin se oli ihan tavallinen jutusteluillan rupatteluasento.

Se tässä oli uutta, että minulla oli jalassa kevyet juoksusortsit ja Tarulla kevyet, tiukat juoksuhousut. Ja minulla seisoi kuin viimeistä päivää. Seisonut on kyllä ennenkin, mutta uskon saaneeni sen Tarulta piiloon farkkujen taakse.

“Onks sun jotenkin huono olla?”

En oikein osannut heti vastata mitään. Ei ollut huono olla. Sylissäni on upea nainen, joka on ollut minulle rakas käytännössä koko ikäni. Nivusiini on pakkautunut moraalittoman paljon verta ja nenässä tuntuu ihana naisen tuoksu. Ei hiki, mutta pieni kävelyn jälkeinen höyry. Se sekoittui vastapestyjen hiusten tuoksuun. Epäkäytännöllistä, mutta ymmärrettävää; Taru tuli lenkille suihkunraikkaana. Ei ollut huono olla, ei. Hävetti kyllä vähäsen.

“Ei, ole siinä vaan. Kiva kun olet siinä.”

Lukemattomat nuorukaisten sydänsurut on käyty läpi sylikkäin, minun käteni Tarun ympärillä. En tiedä, miten Taru on sen kokenut, mutta luulisin että hänkin on nauttinut. Luotettavan ihmisen lähellä on hyvä olla, varsinkin silloin kun sydänsurut painavat mieltä tai nuoren opiskelijan suunta on muuten hukassa. Minulle siinä on aina ollut myös pieni eroottisuuden elementti. Tuntuu monellakin tapaa hyvältä istua lähekkäin ja viedä kädet Tarun vatsan ympärille. Pitää kiinni ja kertoa sillä, että olet tärkeä. Älä lähde mihinkään, en minäkään lähde. Ole siinä vielä hetki.

Siksi kai tein nytkin niin. Vanhasta tottumuksesta. Mutta myönnän: ei se eroottinen kutina ollut lainkaan pienempi kuin nuoruusvuosina. Päin vastoin. Ei saisi ajatella vieraasta naisesta niin, eikä kai varsinkaan serkustaan, mutta minä halusin rutistaa Tarun lähelleni, vetää hiusten tuoksua sieraimiini ja vähät välittää siitä, että himon haltuunottama miehuuteni tökkisi serkun alaselkää. Haluan, että minulle rakkaan ihmisen lämpö tuntuu minua vasten. Haluan olla siinä, olla vain.

Toki jännitti, että Taru voi nousta ylös, torjua. En uskonut niin käyvän, mutta silti pelkäsin vähän. Vaikka se oli epätodennäköistä, niin se olisi tehnyt pitkäksi aikaa kiusallisen ja omituisen sävyn väleihimme. Pyysi lenkille mutta rupesikin kopeloimaan.

En minä kyllä kopeloinut. Taru se oli, joka tuli syliin ja peruutti nojailemaan rintaani vasten. Vain erektio on minun syytäni. Ja siinäkin Taru on vähintään rikoskumppani.

Helpotuin, kun Taru vei omat kätensä käsivarsieni päälle. Kuin sanattomaksi lauseeksi: minunkin on hyvä olla tässä.

On vaikea kuvailla tarpeeksi tarkkaan, miltä tuntui istua siinä lattialla lähekkäin, sylikkäin. Toivottavasti teillä kaikilla on joku, jota rakastatte ja joka rakastaa teitä niin, että osaatte kuvitella tilanteen lämmön ja siitä saadun hyvän tunteen. Ei tuntunut luontevalta, tai edes tarpeelliselta sanoa mitään. Istuimme hiljaa, käteni vatsansa ympärillä. Välillä liikutin käsiäni vähäsen. En varsinaisesti hyväillen, mutta ehkä vähän sinne päin. Taru vastasi vuorollaan liu’uttamalla naisellisia sormiaan kyynärvarsillani.

Olin kiihottunut, vaikka tilanne olikin aika viattoman sävyinen. Mietin, mahtoikohan Tarukin olla. Toisaalta, miksi olisi? Toisaalta taas – jotain hyvää hänenkin piti tässä nähdä, koska nojasi rintaani ja silitti käsivarsiani.

Sitä ei tosin kauaa kestänyt. Taru irroitti kätensä ja nojasi vähän eteenpäin. Tulkitsin sen niin, että hän sai istuskelusta tarpeekseen ja haluaa jo nousta ylös. Tunsin itseni vähän idiootiksi – nousta siitä nyt ylös erektion kanssa ja posket punoittaen. Mitä minä oikein kuvittelin? Vähän häpeillen otin käteni pois Tarun ympäriltä, että hän pääsisi nousemaan. Mietin jo, mitä muka rentoa tai lupsakkaa osaisin sanoa, jotta en jäisi kiinni siitä, miten hyvältä oli tuntunut istua siinä ja miten toivoisin sen vieläkin jatkuvan.

Taru ei noussutkaan ylös, vaan auttoi käsillään auki olevat hiukset toiselle puolelle. Kaula jäi vasemmalta paljaaksi, kun serkku painautui taas rintaani vasten, tarrasi käsiini ja vei ne ympärilleen. Rutistin lujaa, kuin sanoakseni että kiitos kun jäit siihen. Olet tärkeä ja ihana. Olet upea sekä ystävänä että naisena. Älä lähde.

Miten tämä hiusten siirtäminen oikein pitäisi tulkita? Aktiivinen toimenpide, jonka Taru halusi tehdä, mutta miksi? Todennäköisesti hiukset olivat jotenkin epämukavasti meidän välissämme. Silti toiveikkaana mietin, että ehkä syynä oli jotain muutakin. Paljas kaula näytti kauniilta ja kutsuvalta. Mitä jos tämä olikin sanaton tapa kertoa, että olen aina ollut serkkusi ja tänään olen myös naisesi: koske minua.

Ei sellaista uskalla tehdä. Miten ääliöksi tuntisinkaan itseni, jos suutelisin naimisissa olevaa serkkuani, yhden lapsen äitiä, kaulalle ja tämä säpsähtäisi, nousisi ylös ja lähtisi hämillään kotiinsa. Ei niin voi tehdä. Ja silti haluaisin tehdä niin, haluaisin sitä enemmän kuin mitään muuta juuri nyt. Sylissäni on ihana nainen, mutta ei kuka tahansa ihana, vaan Taru. Serkkuni, joka on aina merkinnyt niin paljon. Platonin kolmijaon filia on ollut välillämme pian kolmekymmentä vuotta ja viimeisen viidentoista vuoden aikana se on saanut eroksenkin sävyjä. Nyt mukaan tunkee elementti, jonka platon jätti ulkopuolelle: himo, joka tahtoisi taittua kiimaksi.

Haluan Tarua. Olen halunnut usein, mutta en koskaan näin paljoa. Haluan suudella pehmeänä edessäni olevaa kaulaa. Haluan näykkäistä korvalehdestä, viedä käteni ylemmäs, hyväillä rintoja, ottaa kovettuneen nännin etusormen ja peukalon väliin, mennä sekaisin, muuttua eläimeksi, kouria, hyväillä, nuolla. Minä haluan.

Halun tiellä on monikin asia. Moraali ja tapakulttuuri kertovat alitajuisesti, että olen menossa väärään suuntaan. Me olemme menossa väärään suuntaan.

Käteni eivät ole pysyneet enää hetkeen paikoillaan. Ne vaeltelevat alavatsalla ja peukalo hakee kosketusta vähän ylempää. Taru puristaa käsiäni. Ei estäen, vaan jotenkin haluavasti, melkein kuin luvan antaen.

Kallistan päätäni eteenpäin, hengitän hiljaa rakkaan ihmisen kaulalle. En uskalla koskea, mutta haluaisin kyllä.

Ensikosketus on poskeni hänen poskipäitään vasten. Taru kallistaa päätään ja hivelee käsivarsiani. Haluaisin niin painaa huuleni tuolle kaulalle, suudella, näykkiä ja hyväillä. Näen, miten Tarun rinnat nousevat ja laskevat hengityksen tahdissa. Hengitys on selvästi tihentynyt – vai kuvittelenko vain?

Painan huuliani kaulalle. Tunnustellen, varoen. Kuin heikoilla jäillä tai omenavarkaissa. Ja tavallaan olenkin, vieraan miehen puutarhassa, luvattomilla poluilla. Minulla ei ole tänne asiaa, mutta sen varoituskellon pystyn vaimentamaan mielestäni. Vaikka varkaissa ollaankin, kielletyn omenan houkutus on liian suuri.

En suutele, kosken vain kaulaa kevyesti suljetuilla, kuivilla huulillani. Kuljetan huulia alaspäin ja tunnen, miten Taru puristaa käsiäni. Lisää, lisää. Suutele, syö, ota ja rakasta. Olen tässä sinulle; elämä on nyt ja kaikki on tässä.

Lipaisen huuliani ja annan kevyen suukon. Ja toisen. Kolmannen. Askel askeleelta tiedän tarkemmin, mitä haluan. Askel askeleelta haluan sitä enemmän.

Näykkäisen kaulaa ja oikea käteni nousee serkun vasemmalle rinnalle. Ensin muka huolimattomasti, kuin ohikulkumatkalla. Lupaa kysyen. Toinen kosketus on jo määrätietoisempi. Ei enää satunnainen hipaisu rinnan alareunaan, vaan käteni liukuu haluavana rinnan päälle. Tarun hengitys alkaa käydä jo raskaammaksi. Haluavan naisen tuhina vain voimistaa kiimaani.

Vien käden alavatsalle ja sitä kautta paidan alle. Hyväilen vatsaa, kuljetan kättä hitaasti ylöspäin ja kerin samalla hiestä jo kuivunutta paitaa rintoja kohti. Sormet tunnustelevat urheiluriivin reunoja. Käteni huutavat sisäänpääsyä. Anna minun tuntea edes kerran ihanat rintasi. Avaa salaisuudestasi edes se, miltä kiihottunut nännipihasi tuntuu sormenpäissäni. Anna minun hyväillä sitä rintaa, joka on imettänyt jo yhden lapsen tähän maailmaan. Anna minun olla se eläin, jota en enää kauaa voi sisälleni lukita.

Taru, minä rakastan sinua.

Alan nostaa paitaasi pois. Autat ja vedät sen pääsi yli. Hiukset valahtavat selällesi ja peittävät urheiluliivien olkaimet. Annan vaativan suudelman kaulallesi ja pysähdyn ihailemaan rintojasi sen verran, minkä niitä urheiluliiveiltä näkee. Ahnaasti käteni hakeutuu taas rinnoillesi, rutistaa himoiten ja kiusaten. En malta enää pitää näppejäni kurissa. En pysty hengittämään enää yhtäkään sisäänvetoa ilman, että näen rintasi. Kiihottuneet nännisi, tummat nännipihasi ja kädet täyttävät rintasi ovat nyt kaikki. Minä tahdon ne itselleni.

Tiedän. Näin ei saisi tehdä. Tiedän, että tämä on väärin. Pitäisi lopettaa. Ei saisi ajatellakaan liivien riisumista. Ei saisi ajatellakaan sitä, miltä tuntuisi hamuta kovettunut nännisi huulten väliin ja näykkäistä. Ei, pitäisi lopettaa. Pitäisi olla aikuinen ja tuntea vastuunsa.

Ääni on järjen ääni, mutta kädet ovat hekuman kädet.

Avaan hakasen ja kiemurtelet eroon liiveistä. Oikea rintasi saa sormiltani kaiken huomion. Tunnut niin pehmeältä, niin hyvältä. Sä oot silkkii, laulaa Jukka-Poika, eikä tiedä laulaessaan itsekään, miten oikeassa on juuri tässä hetkessä. Miten silkkiseltä tuntuukaan oman serkun paljas rinta, jonka keskellä nöpöttää kiihottumisesta kova nänni kuin suuntaviittana. Tänne päin, huuliasi tarvitaan täällä!

Pyöritän nännejäsi sormieni välissä. Vien toisen käden alavatsalle ja annan sen seikkailla vapaasti, seksikästä ja haluttavaa pehmeyttä kartoittaen. Toinen käsi hyväilee rintojasi, jotka pamppailevat raskaan ja kiihtyneen hengityksen tahtiin. Minä tahdon nuo rinnat suuni laidunmaaksi, tahdon antaa kieleni kulkea tuolla vatsalla, hampaideni kiusoitella noita nännejä, kätteni vaeltaa koko jumalattaren vartalollasi.

Vaihdan asentoa ja ohjaan olkapäitäsi kevyesti. Ymmärrät vihjeen ja siirryt makaamaan selällesi olohuoneen valkoiselle karvalankamatolle. Ja miten mieleni laulaakaan tätä hetkeä: miten janolla olenkaan kaivannut nähdä alastoman ylävartalosi edessäni! Sillä janolla painan pääni alas ja suutelen alavatsaasi. Käteni kulkevat himojensa polkuja kylkiäsi pitkin, kaulaasi tavoitellen. Hyväilen kaulaasi ja niskaasi, näykin alavatsaasi, hiljaa kohti rintojasi vaeltaen.

Tuhiset kun saavun rinnoillesi. Pieni inahdus ja selkäsi kipristyy kaarelle, vasen nännisi on parhaassa paikassa: minun huulteni välissä. Pyöräytän kielellä, imen, näykkäisen. Oikea käsi on kulkenut alavatsallesi ja hyväilee sinua hiljaa.

En ole koskaan ollut näin kiimassa. En muista koskaan halunneeni mitään näin raivoisasti.

Puren nänniäsi kevyesti, mutta kuitenkin riittävän määrätietoisesti, että saan sinusta ynähdyksen irti. Olen kaulallasi imien, suudellen, näykkien ja sormilla koskien. Kun otan korvalehtesi suuhuni, annan käsien kulkea sinne, minne ne kuuluvat: rinnoillesi. Kaulan kautta nälkäiset huuleni kulkevat takaisin kiimasta kuumille rinnoillesi, joista en saa ollenkaan tarpeekseni.

Nostan kasvoni sinusta irti ja katson sinua silmiin ensimmäistä kertaa. Sinä olet kaunis. Sinä olet rakas. Sinä olet tärkeä. Ja tänään olet minun.

Hyväilen käsilläni kasvojasi. Kaulaasi. Huuliasi. Kasvoillasi kulkevan sormeni sieppaat huuliesi väliin. Lämmin ja kostea hyväily tuntuu etusormessani ja imet sitä kuin nälkäinen lapsi. Liikutan sormea suussasi ja kummallekaan ei ole epäselvää se, miten paljon haluamme toisiamme.

Selälläni ja niskassani jo hyvän aikaa vaeltaneet kätesi tarttuvat paitani liepeeseen. Nostat sen pääni yli, ja kun paita putoaa lattialle, kuljetat kätesi rinnalleni. Ja siitä hitaasti alas. Olen polviseisonnassa edessäsi ja ihailen sinua katseellani. Tärisen kosketuksesta. Haluaisin suudella sinua, huulille, mutta se ei tunnu oikealta. Hassua, miten yksittäinen asia voi saada moraalikoodilta suojan, vaikka lähes kaikki muu tuntuu tänään mahtuvan eettisten tulkintojen pelivaran sisään.

Sinun kätesi minun vartalollani. Minun käteni sinun. Hymyilet. Et sano mitään. Suljen toisen rintasi käteeni ja annan alavatsan tarjota maaston toiselle. Pyörittelen sormia nännisi ympärillä ja laskeudun taas alas, vartalosi lämmön läheisyyteen. Kätesi rutistavat vaativasti alastonta yläselkääni, kun laskeudun hamuamaan navan seutua huulillani.

Annan suukon navan alapuolelle. Kädet nousevat polviesi kohdalta reittä pitkin ylöspäin ja palaavat taas alas, vain tullakseen takaisin ylös sisäreiden kautta. Voi miten haluaisinkaan koskea salaisuuttasi, miten mieleni tekisikään repiä pois nuo housut ja painaa nenäni kostuneiden pikkuhousujesi etumustaan saalistaan nuuhkivan pedon lailla.

En uskalla tehdä asialle mitään, joten palaan takaisin ylös, kaulallesi. Nyt kätesi yltävät alaselkääni. Ja pakaroilleni, joita puristat, ennen kuin viet kätesi sortsien etumustalle. Tunnustelet koko ketjun aloittanutta kovuutta, joka pakaroihisi osuessaan sai sinut säpsähtämään. Pakititkohan tahallasi, olikohan se testi? Kätesi kulkevat jalkovälissäni vaatien, sormesi puristuvat ohuen kankaan läpi tuntuvan pullotuksen ympärille. Olen kivikovana ja terska yrittää kaikin voimin kurottaa sortsien resorin ulkopuolelle, mutta ei pääse pyrkimyksestä huolimatta vapauteen.

Teet vielä muutaman hyväilevän ja tunnustelevan liikkeen, joiden päätteeksi pujotat sormesi sortsien saumasta sisään, suoraan boksereiden alle. Vapautta kaivannut miehuuteni saa parempaa: naisen kosketuksen. Ynähdän ja tärisen; miten voikaan toisen ihmisen käden kosketus tuntua näin intensiivisesti.

Työnnät sortsejani alaspäin. Autan sinua riisumaan ja vedän ne nilkkoihini. Pian bokserit seuraavat samaa reittiä. Potkin vaatteet pois jaloistani ja olen edessäsi täysin alaston. Vain minä. Alaston serkkusi, kasa kiimaa ja elämäni erektio. Tässä tilassa ihminen on sekä haavoittuvaisimmillaan että onnellisimmillaan.

Olemme vastakkain polviseisonnassa matolla ja kätesi kulkee varrellani. Toinen hyväilee rintaani. Silitän poskeasi, hiuksiasi, kaulaasi. Käteni laskeutuu selkääsi pitkin ja päätyy pepullesi, joka vielä ujostelee juoksuhousujen alla. Tunnut niin hyvältä joka paikasta. Ja saat minut tuntumaan hyvältä joka paikasta.

Kätesi tuntuu taivaalliselta ympärilläni. Teet vielä muutaman lypsävän liikkeen, kunnes taivutat päätäsi alaspäin. Pelkään, että tämä ei ole se, mitä himoitsen, mutta olen onneksi väärässä: huulesi koskettavat terskaani ja minä nytkähdän. Olen tulla hulluksi kun pyörität kieltäni ympärilläni ja välillä imaiset tumman punaiseksi paisuneen nupin suuhusi. Sormeni työntyvät hiustesi sekaan ja painan kevyesti päätäsi alemmas. En pakottaen, vaan kertoakseni miten hyvältä tunnut. Miten paljon haluankaan upottaa lihani kauniiden huultesi väliin. Anna minulle se, millä härnäsit kun imit etusormeani.

Nietzsche sanoo seksin olevan “vapaille sydämille viaton ja vapaa, maan ja mullan puutarhaonni, tulevaisuuden kiitosryöppy nyt-hetkelle” ja se on laulu, jota testosteroni kehossani huutaa. Tämän rakkaani haluan omistaa tänään kokonaan, meidän välillämme ei ole kukaan tai mikään, meidän himomme ei sammu vaan kiipeää korkeammalle huutamaan hekumaa koko maailmalle. Nyt me olemme kaikki, millä on merkitystä.

Vain se merkitsee, että minä olen rakkaan Tarun suussa lähes juurta myöten. Nyt merkitsee vain se, nyt merkitsemme vain me.

En halua jatkaa tätä liian pitkälle. En halua laueta vielä, vaan haluan nauttia, pitkittää, koetella hekuman reunamaita.

Kosken leukaasi kuin vihjeenä, että nyt ei voi jatkaa pidemmälle. Tunnut liian hyvältä ja minä en halua räjähtää vielä, vaikka ruumiini haluaisikin.

Vedän sinut lähemmäs, vartaloani vasten. Vielä syljestäsi märkä varteni tökkii sinua alavatsaan. Rutistan pakaroitasi vaatien, käskien, nälkäisenä himoiten. Tavoittelen sormilla resorin sisäpuolelle ja työnnän kättäni sisään. Luet tarpeeni, nouset pystympään ja alat ujuttaa housuja alas. Läheisyys katkeaa hetkeksi kun kuoriudut juoksuhousuistasi.

Haluan sinua kuin hullu. Ajantaju on ollut täysin kateissa jo pitkään. Kun näen sinut edessäni vain valkoisten pikkuhousujen verhoamana, ei mikään maailman mahdeista saisi minua pysäyttämään kiiman käynnistämää kiertoa. Tuo kaula, nuo rinnat, tuo peppu, nuo reidet, tuo vatsa – ja minulla on vain kaksi kättä ja yksi suu. Hekumaa tärisevät käteni löytävät pakarasi, jotka piilottelevat katseelta suojassa ohuen valkoisen kankaan takana. Työnnän käteni pikkuhousujen sisään ja hyväilen peppusi ihanaa pehmeyttä. Sinä olet joka paikasta niin täydellinen minulle.

Kallistan sinut takaisin selällesi. Ensimmäinen suudelma osuu vasempaan reiteen ja vaeltaa hiljalleen sekä ylemmäs että sisemmälle. Tuntuu hyvältä saada palkinnoksi kiimainen tuhina ja vartalon kiemurtelu, kun kolme syntistä tutkimusmatkailijaa kartoittavat vartaloasi. Kädet kummatkin omilla teillään, huulet piirittämässä pyhimpääsi.

Sinä tuoksut naiselle. Kostea kiima höyryää sieraimiini.

Kädet laskeutuvat kohti vyötäröäsi. Sormenpäät kiusoittelevat sisäreidellä. Laskeudun alemmas ja annan suun johdatella minua jalkaterästä lähtien sykkivää kuumuuttasi kohti. Mietin, uskallanko koskea sinua. Tai ainakin minun pitäisi miettiä, mutta taidan miettiä vain lähinnä sitä, miten sen tekisin.

Toinen käteni vaihtaa vasemmalta oikealle jalallese, kuin vahingossa salaisuuttasi suojaavaa kankaista kolmiota hipaisten. Et torju, et sano mitään. Pian sama käsi vaeltaa navan kohdalta alaspäin, mutta ei käännä kilttinä pikkuhousujen sauman kohdalla suuntaa, vaan jatkaa kahden sormen voimin määrätietoisesti eteenpäin. Työnnät lantiotasi ylöspäin, sisälläni kuplii huutava himo.

Sinä tiedät, miltä minä maistun. Minäkin tahdon tietää, miltä sinä maistut, ja nyt luulen saaneeni siihen luvan.

Sisäreittäsi syöden siirryn ylöspäin. Sormeni liukuvat reiden ulkopintaa pikkuhousujesi sisälle ja puristavat pakaroitasi. Annan nenänpään koskettaa pikkuhousujesi kuumaa etumustaa kevyesti ja hengitän naisellista himoasi. Painan kasvoni kohti salaisuuttasi ja liu’utan nenääni pitkin pikkuhousujesi pintaa alhaalta ylös. Tuoksusi saisi kenet tahansa hulluksi – minut se on jo saanut. Näykkäisen kankaan päältä, hamuan huulillani ja syön sinua sieltä täältä samalla yhä pakaroitasi puristavilla käsilläni lantiotasi nostaen.

Ohutkin kangas on välillämme liikaa. Tahdon tuntea höyryävän aarteesi kosteuden huulillani ja antaa kieleni vaeltaa vaossasi kohti kiiman paisuttamaa nuppuasi. Painan viimeisen suudelman pikkuhousuillesi ja alan hitaasti vetää pikkuhousujasi pois. Vastaat nostamalla alavartalosi ilmaan ja pian olet vapaa viimeisestäkin naiseuttasi verhonneesta vaatekappaleesta.

Näytät syntisen seksikkäältä.

Hillitsen himoni väkisin vielä hetkeksi. Katson, miten pehmeän karvoituksen kauniisti peittämä kumpusi huutaa minua luokseen, mutta kiusaan sinua koskemalla vain alavatsaan. Huuleni pudottavat suudelman napasi viereen ja käteni hyväilevät kylkiäsi. Hiljaa siirryn alemmas. Sisäreitesi saavat vielä kerran kuljettaa huuliani kohti himoittua määränpäätä. Nenääni koskevat karvasi kertovat, että maali on lähempänä kuin koskaan ennen.

Hitaasti painan huuleni huulillesi ja haen kielelleni ensimmäistä kertaa serkun maun. Saan palkinnoksi alavartalosi vienon nytkähdyksen ja suustasi purkautuvan vaimean ininän. Annan kieleni matkata hitaasti alhaalta ylös, mutta ylhäällä sykkivänä odottavan nuppusi jätän tällä kertaa huomiotta.

Kieleni ponnistaa kerta kerran jälkeen uuteen seikkailuun alhaalta: milloin vasemmalta, milloin oikealta, välillä hitaasti, välillä nopeasti, joskus kärjellä leikitellen ja toisinaan koko kielen leveydellä pehmeästi nuollen. Syön sinua näykkien ja annan kieleni vaeltaa turpeaksi paisuneilla huulillasi.

Levitän häpyhuuliasi sormillani ja tunnustelen kosteana kiiltävää aukkoasi kielen päällä kutittaen. Annan kielen jatkaa matkaansa kohti herkintä paikkaasi. Vien keskisormeni aukollesi ja painan sen hellästi sisääsi kun saavutan klitoriksesi kielelläni. Sormi liukuu liukkaudessasi helposti, teen pientä edestakaisin hierovaa liikettä ja painan sen syvemmälle tulikuumana sykkivään samettiseen luolaasi.

Koukistan sormeani sisälläsi ja annan kielen pyöriä kovettuneen kiimanuppusi ympärillä. Poimin sen huulteni väliin ja imen kevyesti. Selkäsi kaartuu ihanasti ja annan sormen tulla melkein kokonaan ulos – vain painaakseni sen uudelleen kosteaan lämpöösi.

Lantiosi nytkii ja työnnät sormesi hiuksiini. Painat kasvojani kohti himosta sykkivää jalkoväliäsi, ikään kuin pelkäisit minun karkaavan jonnekin.

En karkaa, ainakaan kauas. Imen häpyhuuliasi ja annan keskisormen tehdä pientä pyöritystä sisälläsi. Nuolen vielä kerran hitaasti alhaalta aina klitoriksellesi saakka ja jatkan matkaani ylöspäin.

Hitaasti kuljen jalkovälistäsi navan, vasemman kyljen ja vasemman rintasi kautta kaulallesi. Kaksi sormea hierovat vielä rauhallisesti kiiman liukastamia häpyhuuliasi, hetkittäin suuaukkoasi kokeillen. Puren korvaasi kevyesti ja annan peukalon painua klitoriksellesi pientä pyöritystä tehden.

Halusin vielä suudella ihania rintojasi, en saa ihanasta vartalostasi ollenkaan tarpeekseni. En kuitenkaan ehdi laskeutua kiinni pehmeyteesi kun tunnen sormesi kiimatipoista kiiltävällä terskallani. Silität hiljaa ja viet kätesi alemmas. Sormesi puristuvat varteni ympärille ja teet muutaman hitaan vedon. Kiihdytät tahtia ja hyväilet oikealla kädelläsi kiveksiäni. Sormesi sanovat, että välillä on minun vuoroni. Kosketuksesi tuntuu niin hyvältä. Niin hyvältä.

Laskeudun matolle viereesi ja levitän vaistomaisesti hieman jalkojani. Määrätietoinen otteesi ja himooni vastaava lypsyliikkeesi ei taukoa, kun siirryt hitaasti jalkoväliini ja otat minut kerralla suuhusi. Puristat kiveksiäni kevyesti ja imet elintäni huumaavasti samalla kielelläsi kiusaten. Nouset hitaasti ylös. Kun enää vain terskani on suussasi, viet jälleen sormesi kaluni ympärille ja teet lyhyttä runkkausliikettä samalla kielelläsi leikkien. Voihkin ja yritän työntää itseäni syvemmälle suuhusi.

Kätesi nousevat vatsalleni ja rinnalleni, kun pääsi alkaa liikkua ylös-alas jalkojeni välissä. Pieni maiskahtelu ja kakova ääni kurkustasi tuntuu suorastaan syntisen kiihottavalta. Kevyesti hiuksistasi painaen myötäilin liikettäsi. Halusta äärimmilleen paisunut elimeni soutaa suusi hekumallisessa hyväilyssä.

Irrotat huultesi otteen ja kaluni valahtaa suusi jäljiltä märkänä vatsaani vasten. Rinnallani kulkevat kätesi näyttävät suuntaa: näykit alavatsaani ja kuljet kohti rintaani, kohti kasvojani. Nöpöttävät nännisi viistävät ihollani kun hivuttaudut suutelemaan leukaani. Tunnen kiiman ja sylkeni kostuttamat karvasi kiveksilläni.

Painaudut vasten kosketusta kaipaavaa elintäni. Höyryävän aarteesi samettinen pehmeys tuntuu ihanalta varttani vasten. Hiljaa valutat itseäsi eteenpäin ja peruutat jälleen. Turpeat jalkovälimme liukastelevat toisiaan vasten. Liu’ut häpyhuulet levällään vatsaani vasten makaavaa kaluani pitkin. Nostat ylävartaloasi pystympään ja vien käteni rinnoillesi. Nipistän tummana seisovan nännin sormieni väliin ja kosken toisella kädella kasvojasi. Liukuva liikkeesi kiihtyy ja nuolaiset sormiani, jotka vielä valuvat kiimaasi.

Nostat lantiosi hieman minusta irti ja tarraat kaluni varteen sormillasi. Nostat terskan vasten märkää kumpuasi ja hierot itseäsi minulla. Kipinöin, olen taivaassa. Käteni vaeltavat selkäsi kautta alavatsallesi ja edelleen turvonneiden häpyhuultesi väliin. Irroitat hetkeksi kalustani ja työnnän kaksi sormea sisääsi peukalon hapuillessa klitoriksellesi. Huohotamme molemmat ja hiljaa vedän sormeni ulos uumenistasi. Tartun limaisilla käsilläni pakaroihisi ja vedän sinua kiihkon vallassa itseäni vasten. Vakosi liuku varttani vasten tuntuu taivaalliselta. Pehmeä karvasi kutittaa kiimatippojen ja suusi kiillottamaa nuppia ja minä tärisen himosta.

Lasket ylävartalosi minua vasten. Kun huulesi tarttuvat korvaani, tunnen, miten nostat lantiotasi ja kaluni jää vaille pyhimpäsi kuumaa kosketusta. Karvasi koskevat napaani ja sormesi ottavat miehuuteni haltuunsa. Nostat kaluani vähän pystympään ja pakitat hiljaa taaksepäin. Nivusissani salamoi, kun tunnen karvojesi koskevan terskaani.

Tunnen kuumaksi paisuneet häpyhuulesi liukkaan kaluni päässä. Kätesi pyörittää elintäni vaossasi ja pakitat aarrettasi milli milliltä kohti täyttymystä. Vielä hetki, vain lyhyt hetki, ja olen sisälläsi.

Kostea kuumuutesi sykkii kiimaisena terskani ympärillä. Serkkujen väliset suhteet saavat usein paheksuntaa osakseen, mutta en anna sen häiritä liukuessani hitaasti syvemmälle. Päässäni soi vain yksi ajatus: miten paljon tätä naista rakastankaan.

18 kommenttia viestissä: “Serkku lenkkiseurana”

  1. oi.. says:

    Ihana tarina!! Itekki luin kokonaan ja tuli ihan oma serkku mieleen.. hän vaan ei taida tollasia meistä pahemmin ajatella.. mut kerroit tossa että ootte hengenheimolaisia, mekin olemme serkkuni kans.. löysin hyvin paljon yhtäläisyyksiä oman elämäni kanssa tarinastasi, kiitos kaikesta..

  2. tytsy says:

    Tarina vaikutti ihan hyvälle, mutta jätin sen lukemisen kesken. Saattaa olla, etten ihan kuulu kohderyhmään, mutta ylipäätään tekstissä oli jotain, mistä en pitänyt, jotain minkä vuoksi en saanut tunnelmasta täysin kiinni. En tiedä, oliko se juurikin Trickstersin mainitsemaa liiallista tyylillistä kikkailua, vai jotain muuta, mutta viimeistä kolmannesta en saanut luettua. Teksti oli jotenkin liian raskasta, vaikka yleensä pidän tälläisistä novelleista, joissa asioita pohjustetaan syvällisemmin.

  3. Lukija says:

    Aivan mieletön tarina!

  4. Trickster says:

    Hyvin kirjoitettu tarina, mutta minun mielestäni meni keskivaiheilla vähän liikaa päähenkilön päänsisäisiin pohdintoihin. Tyylillinen kikkailu tahtoi myös mennä vähän liiallisuuksiin (enkä puhu nyt yhdestä perspektiivimuutoksesta).

    Hyvä joka tapauksessa, kyllä tästä monet saa ottaa mallia, mutta vähemmän on joskus enemmän.

  5. puuhis says:

    Todella, hyvä, tälläisiä on ilo lukea..
    Tämä kirjoituksen kerronta muutos oli itseasiassa äärimmäisen hyvä..
    Jatka kirjoittelua!

  6. X says:

    Tää on tavallaan tosi kaunis tarina.

  7. Kalastaja Luirolta says:

    Olipa hieno tarina.Tämmönen iso raavas äijäkin pysty lukemaan sen läpitte. Olet hienosti kuvannut tunnelmat, eikä haitaa vaikka tarina ei jatkuisikaan. Vaikka toisaalta jatka vain, jos sama tunnelma säilyy.

  8. noitapilli says:

    Aivan hirveän hyvin tehty kirjoitus. Olen kateellinen kun en itse osaa noin 🙂

  9. Saa nauttia says:

    Kiitos runsaista kommenteista! Mainiota kuulla monen nauttineen tekstistä! Hirmu arvokasta kuulla myös se, että kerronnallinen jippo ei miellyttänyt kaikkia.

    Screwdriveriä häirinnyt perspektiivimuutos on tekstissä suunnitellusti. Alun kevyemmän pohjustuksen jälkeen siteenä intensiivisempään osaan toimii suoraan henkilölle ajateltu “Taru, minä rakastan sinua”.

    Tämän jälkeisen kerrontamuutoksen merkityksen jätän lukijan päätettäväksi. Muutetaanko tyyliä siksi, että loppuosaa ei koskaan tapahtunutkaan muualla kuin päässäni, vai muuttuuko luonne, koska kerronnallisesti suurimmat tunteet kohdistuvat aina toiseen persoonaan kolmannen sijaan.

    En ollut alussa varma, julkaisenko novellin yhtenäisenä vai kahdessa osassa. Osien välinen katkokohta oli tarkoitettu juuri tähän.

    Voi olla, että kokemattomuuttani näiden tekstien parissa kompuroin ja vein siksi osalta lukufiiliksen. Onneksi tämä ei häirinnyt jokaista 🙂

    Meinasin aluksi kertoa muutoksen syyn johdannossa, mutta toisaalta mielsin, että tekstin ylimääräinen selittely on vähän halpamaista ja lukijaa aliarvioivaakin. Ja hyvä kun en avannut sitä enempää, koska valtaosa joik2ww:n tavoin tuntuvat lukeneen tekstin sujuvasti ja hyvää tulkintaa tehden 🙂

    Ottamatta kantaa siihen, olenko teologi tai kirjallisuustieteilijä (tarkkasilmäistä lukijakuntaa, hieno homma 🙂 niin voin kertoa, että ainakin minulla on ainutlaatuisen ihana muusa. Nimensä ei muuten oikeasti ole Taru.

    Todellisuus on Tarua ihmeellisempää.

  10. Tuhma isä says:

    Hyvin kirjoitettu, nautinto lukea! Ootkohan muuten teologi tai kirjallisuustieteilijä 😉

  11. Screwdriver says:

    Miksi “hänestä” tuli “sinä” kesken kaiken? Se nimittäin pilasi koko novellin ja lupaavasti alkanut tarina jäi lukematta loppuun.

    • joik2ww says:

      Ruuvimeisseli on periaatteessa oikeassa, mutta toisaalta väärässä. Se muuttui kertojan ajatukseksi. Harmi sinänsä hyvä novelli jäi häneltä lukematta 🙂

  12. Maria says:

    L-o-i-s-t-a-v-a ! Sivuston aatelistoa ehdottomasti! Todella herkkää kerrontaa, tarina eteni sujuvasti kokoajan ja oli todella vaihteleva ilman jäätävää seksikohtausta. Mielestäni lopun jättäminen pois tekee tarinasta vielä paremman! Todella suuret kiitokset kirjottajalle! 🙂 ps. Aina tarinan ei tarvi olla pelkkää jyystämistä, tämmöinen tarina voi olla ja ON parempi monella tapaa.

  13. Huhhuh says:

    Ensimmäistä kertaa pakko kommentoida, sillä tämä novelli oli aivan LOISTAVA! Tästä saisi muut kirjoittajat ottaa mallia, näin ne asiat tulisi ilmaista. Ajan kanssa kirjoittamalla, ja ennen kaikkea kunnolla. Ei niin, että novelli muistuttaa enemmän jotain B-luokan pornoelokuvan käsikirjoitusta (jos niissä edes sellainen on). Vaikka loppu jäi uupumaan, niin se ei juurikaan minua haitannut. Olisi erittäin loistava asia, jos Saa nauttia, onnistuisit saattamaan tämän tarinan loppuun asti. Jos et siinä kuitenkaan onnistu, niin ei sillä väliä. Minun mielestäni onnistuit kirjoittamaan ylivoimaisesti yhden parhaimmista novelleista tällä sivustolla. Tosin josain vaiheessa tarinaa Taru näytti muuttuneen pysyvästi 3. persoonasta 2. persoonaan, mutta tämäkin on vain pieni muodollinen seikka.

  14. trés bien says:

    Hieno, uniikki tarina. Ymmärrän vaikeutesi jatkaa tarinaa ilman tunnelman rikkoutumista. Ehkäpä tässä on hyvä aika lopettaa.

  15. Owl in tree says:

    Tää oli jollain tapaa loistava, jatkoa

  16. Saa nauttia says:

    Kiitos kommentista, kiva kuulla että pidit!

    Mietinkin lopun jatkamista pidemmälle, mutta päätin jättää sen roikkumaan ilmaan ja lukijan kuvittelun varaan koska pelkäsin, etten osaa kuvailla jatkoa tarvittavalla rikkaudella ja herkkyydellä.

    Voin kokeilla myöhemmin viedä tarinan pidemmälle, mutta en lupaa vielä. Kokonaista uutta tarinaa todennäköisesti ei tule, mutta jos saan kuvailtua jatkon oikein, voin antaa tälle serkkutarinalle pienen loppulisukkeen.

  17. dividead says:

    Kai tähän jotain jatkoa kuiteskin voisi tulla?

    Hyvä oli tykkäsin, mitä nyt olisi voinut jatkua ehkä vähän pidempäänkin.

Kommentoi

top