search
top

Jaettu lihapaketti

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (71 votes, average: 3.79 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Välillä tällainenkin tarina. Ei tolkuttoman pitkä eikä lainkaan mitään kinkyjuttuja. Toivottavasti kiihottaa jotakuta. Palautetta saa taas laittaa jos haluaa, nimim.noitapilli@suomi24.fi

Kesäaika ja yksin kotona ja kaupungissa. Tylsää. Vaimo ja kissa olivat kesämökillä ja vaimo itse asiassa kävi sieltä käsin töissä. Minä sen sijaan jouduin yksikseni vielä tekemään ensi talvea varten suunnitteluhommia toimistolla.

Ajelin pitkän työpäivän jälkeen kotia kohti ja koska lounaskin oli jäänyt syömättä, kurvasin kodin lähellä paikallisen K-supermarketin pihaan tarkoituksena ostaa jotain grillillä helposti laitettavaa mättöä itselleni. Ja koirakin tarvitsi lisää muonaa.

Kaupallakin oli ihan tyhjää kun oli heinäkuu ja kaikki onnekkaat olivat lomilla jossakin. Heti kun tulin kärryn kanssa kauppaan sisään ja edessä olevalle hedelmäosastolle, näin kuitenkin vaalean poninhäntätukkaisen nuoren naisen edelläni. Ehdin juuri katsoa hänen kevyttä kesäasuaan ja upeita muotojaan ja taisinpa jopa ehtiä ajatella jotain sensuuntaista että on täällä sentään jotain silmäniloa, kun yhtäkkiä nainen onnistui törmäämään kärryllään maustekurkkupurkkipinoon. Hirveällä kolinalla pari tusinaa kurkkupurkkia ja naisen koko käsilaukun sisältö levisi lattialle. Naisen suusta kirvonnut ”Voi vittu!” tuli aika ponnekkaalla äänellä.

Mikäs siinä… Minä tietysti koitin leikkiä herrasmiestä ja riensin auttamaan. Nainen itse pinosi kurkkupurkkeja ja minä taas koitin kerätä hänen laukkunsa sisältöä hänelle avuksi yhteen kasaan. En voinut olla huomaamatta että käsilaukun sisällön seassa oli muun muassa tamponeja sekä myöskin pieni punainen sauvavibraattori. Pieni matkamalli. Lattialta löytyi myöskin nimikortti, joka kertoi että naisen nimi oli Ilona ja että hän oli telkkarifirmassa töissä. Ehkä joku toimittaja siis?

– Kiitos. Aaaa… täällä on koko mun salainen identiteettini ja muut synkät seksuaaliset salaisuudet levällään, Ilona nauroi.
– Joo, sori, ei ollu tarkotus tunkeilla. Koitin vaan vähän auttaa.
– Äh… kunhan soitan suutani. Kiitos. Ihan tosissaan. Perkele, tuijotin kännykästä ostoslistaa niin etten kattonu mihin törkkäsin tolla kärryllä.
– Joo, mäkin arvelin et et sä varmaan ihan noin paljon herkkukurkkuja kerralla ostais.
– Juu, en. Mojautin vielä varpaani tohon lavan kulmaan. Ai, vittu.
– Näytä, käviks pahasti? … okei, no ei toi oo paha. Vähän voi korkkareissa ahistaa.
– Onneks näin kesällä pärjää sandaaleilla, varsinki kun on yksin kotona ja etätöissä. Ei paljon tartte työvaatteilla stressata.
– No ei… Mäkin oon puuhannu toimistolla lähes yksin. Ja kotonakin on vaan koira, ei se paljon vaatteista perusta.
– Kiitos hirveesti avusta.
– Eipä kestä. Törmäillään toistekin.
– Jos sit ens kerralla ilman maustekurkkuja…

Kävin hakemassa muutaman hedelmän, juustoja ja leipää ja suuntasin sitten lihahyllyille. Valmiissa pakkauksissa olisi ollut juuri sopivia naudangrillipihvejä, mutta niitä ei saanut kuin valtavan isoissa paketeissa, jotka tosin olivat tarjouksessa. Kilohinta oli todella halpa, mutta mitä hittoa minä tekisin kahdeksalla pihvillä? Pyörittelin juuri käsissäni valtavaa pakettia miettien että ostaako vaiko eikö kun sama Ilona osui paikalle.

– Aaa…. moi taas. Hitto kun nää myy hyvää lihaa halvalla, mut vaan ihan älyttömän kokosissa paketeissa. Mitä mä teen yksin kaheksalla pihvillä?
– Hei, näytä… siis MITÄ se maksaa?
– No ei paljon mitään. Mut jos sais ees puoli pakettii.
– Hei… käyääs kysyy ees noilt lihatiskin pojilta et eiks me voitais ostaa tota laatikkoo puoliks. Mul on sama juttu, olis lihan himo ja en osta kun ittelleni.

Ilona nappasi yhden jättikokoisen paketin ja koitti mennä kyselemään sen jakamista. Mutta vastaus oli tyly: Kuulemma he eivät saisi avata vakuumissa olevia paketteja. Jos haluaisimme ostaa sellaisen puoliksi niin joutuisimme jakamaan sen itse kaupan ulkopuolella. Ilona palasi minun luokseni ja näytti itsensä takana piilossa keskisormea lihatiskin poikaa kohti.

– Ei ne… Jossain paragraafissa seisoo et ei saa avata paketteja kaupan sisällä. Meidän tarttis hakee parit muovipussit ja jakaa se paketti sit kassan tolla puolella.
– Jaa? Nii… no, mut entäs jos me tehtäis niin? Kai tuolt nyt jonkun muovipussin hedelmätiskeiltä voi napata.
– Vittu, velottavat varmaan siitäkin.
– No voi olla, mut ei kai ny sentään.

Niinpä sitten lopun kauppaa kiersin Ilonan kanssa yhtä matkaa. Ilona auttoi minua valitsemaan meidän terrierille seuraavan ruoan ja minä taas sain toimia makutuomarina Ilonan valitessa serviettejä, joita hän sanoi tosin tarvitsevansa vain itselleen. Mutta Ilona oli kivaa seuraa. Upean muotoinen nainen, valloittava hymy. Suuret rinnat, jotka antava kaula-aukko aika lailla esitteli. Ja lyhyen valkoisen hameen alla upea peppu. Sitä paitsi tyttö oli sanavalmis ja hauska. Selvästi tavallista nopeaälyisempi tapaus. Ajattelin heti että tuollaiseen tyttöön olisi kiva tutustua jos hän sattuu asumaan meilläpäin.

Niitä-näitä vilkkaasti jutellen pääsimme kassalle asti. Ilona maksoi ensin ja sitten tuli minun tavaroideni vuoro, lihapaketti mukaanluettuna. Vasta kun olin jo maksanut ja Ilona parhaillaan innolla selitti minulle edellisviikkoisen Tallinnanmatkansa kommelluksia, tajusin ettemme olleet muistaneet ottaa mitään muovipusseja sen lihapaketin jakamiseen.

– Äsh, hei, nyt me unohdettiin ne muovipussit. Milläs me tää jaetaan?
– Äh. Nii ja sit meil on hirvee sotku. Hei tota… missä kaukana sä asut? Et viittis ajaa äkkii meille ni saatais meidän keittiössä toi siististi puolitettuu?

Kerroin Ilonalle missä asuin, vajaan viiden kilometrin päässä kaupalta pohjoiseen. Ilona taas asui järven rannan omakotitalossa, aika lähellä. Mielessäni kävi ”Ai JAA? Siis Siellä – niissä ihan valtavan kalliissa ja hienoissa omakotitaloissa järven parhaalla paikalla. Ei taida ollakaan ihan turha tyttö tämä?” En kuitenkaan sanonut ajatuksiani.

– No siis… jos ei se haittaa ni voin mä käväistä. Mul ei oo enää tänään mitään ohjelmaa ja huomennakin vasta iltapäivällä ja sit alkaa viikonloppu. Mua ei nyt oota kun koira, mut sillä voi kohta alkaa olla ihan tassut ristissä.
– No tuu sit äkkii käväseen jos viittit. Mä voin vaik tarjoo limut tai jotain.
– No, okei, tuun… Voishan se vaik olla ihan hauska tutustuukin.
– Kiitos samoin.

Sain Ilonalta valloittavan hymyn ja koitin vastata siihen.
– Missä sun auto on?
– Tos pihan laidassa. Toi paskanen Audi. meidän hiekkatie on ollu ihan kurassa.
– Aa, okei. Mun on toi punanen Mini. Aja perässä.

Ajoimme peräkkäin Ilonan talolle. Se oli valtavan suuri harmaaksi rapattu omakotitalo pienellä harjanteentapaisella aivan järven rannassa. Rantaviivassa kiinni muiden katseilta suojassa oli vielä rantasauna ja laituri. Aivan upea paikka, mutta luultavasti monen miljoonan talo. Eräillä on.

– Ohhoh, onpas teillä hienoo.
– Mmm, no joo… Mut siis, tietsä ku mä oon nyt kuukausitolkulla ollu tääl vaan ihan yksikseen ja tehny suurimman osan mun töistäkin etänä täällä, ni jossain vaiheessa alkaa tän hehtaaritorpan siivous ottaa aivoon…
– No mut jos sä oot yksinäs ni ei kai se sit paljon sotkeennukaan?

Ilona hymyili taas upeasti.

– Sä et tunne mua. Mä oon kävelevä pyörremyrsky. Tai nii, näithän sä siel kaupassaki…
– Hih. Meil taas on ihan hirvee siivo just sen takii ku mä oon yksikseen siellä. Kukaan ei siivoo. Toisaalt kukaa ei myöskään valita. Vaimo on viikkotolkulla mökillä ja tekee nyt sieltä käsin matkatöitä. Mä menisin kanssa, mut on ollu pakko tehdä ens vuoden taloussuunnittelu ennen johtokunnan kokousta. Mä oon ollu vaan koiran kans täällä.
– Mitä sä teet hommikses?
– Yhen IT-putiikin vetäjä. Sen verran on jengii et ne kyl keksii pomolle hommii siks aikaa kun ite ovat lomilla.

Vaihdoimme käyntikortteja. ”Ilona Särkilahti, tuottaja”.
– Ai oikeen johtaja…?
– Ai oikeen tuottaja? En kai mä ny vaan joudu telkkaan?
– No vittu et. Mut hei, hauska tutustuu.
– Samoin. Mä oon jo muutenki aatellu et ois kiva tuntee muitaki täältäpäin. Oon asunu jo kohta kolme vuotta tääl, mut ku koko aika tekee vaan liikaa duunii…
– Ja mä taas vaan koko aika nyhjään tääl, nenä kii PC:n ruudussa. Ei silleen tutustu. Hei… Otaks nyt sen lihapaketin ja mee sit vaik tonne terassille istuun. Mä käyn ihan äkkii veskissä ja tuon sit jotain juotavaa. Valitettavast ei varmaan voi tarjoo kun viinatonta, vai?
– No joo… Meidän terrierillä voi olla vähän valittamista jos pappa perkele ei kohta tuu päästään pissalle.
– Hih. Ressukka. Oota, mä tuun ihan just.

Ilona säntäsi lihapaketin kanssa sisälle ja palasi tosiaan aika äkkiä tuoden tarjotinta, jossa oli kaksi lasia, äsken ostamiamme serviettejä ja kulhossa suklaata. Pullo Spritea ja iso malja jääkuutioita kruunasi kaiken. Lastasimme isot lasit täyteen jäätä, kaadoimme niihin limua ja skoolasimme.

– Tervetuloo nyt meille, vaik limulla ei saiskaa skoolata. Mut saat ens kerralla sit ottaa terrierin mukaan. Sit saat jotain parempaa.
– Kiitos. Ihana paikka teillä. Aivan upee näköala.
– Njoo… Alkuun mä nautin ihan hirveesti. Mut tosiaan, viime aikoina mä oon ollu aika yksinäni. Mun mies – me siis ollaan sellanen uusiopari joka ei paljon toisiaan nää – se on nyt ollu syksystä saakka kaukana hommissa. Se on nyt Afganistanissa ja pysyy siellä viel ainakin ens jouluun, ehkä pidempäänkin. Mä teen kässäreitä ja lavastuksen drafteja telkkasarjoihin ja tääl on kyl rauhallista kirjottaa, mut mä tuun ihan mökkihöperöks. Niin-no… Taisit nähäkkii… sähän sait täyden inventaarion mun käsilaukusta?
– Aa… niin, jaa, se kapine… (punastuin kai vähän)… Joo. Mun vaimo on tosiaan kans millon missäkin päin Suomee ja just nyt se on monta viikkoo nii et se tekee mökiltä töitä ja mä oon täällä.
– Kesäleski siis.
– Joo… Kai sen niinki voi sanoo.
– Mä taas alan olla tällanen syys-talvi-kevät-kesä-syys-talvi-leski ja tää on vast puolivälissä.

Ilonan varvastossusta pois nostettu jalka hipaisi minun jalkaani nilkasta. Luulin sitä vahingoksi, mutta kun se toistui pidempänä ja sain hymyn päälle, huomasin ettei se ollut mikään vahinko vaan hyväily. Hymyilin takaisin ja hipaisin hyvin tahallani Ilonaa peukalosta, ihan sipaisemalla vain.

– Sä oot ihanan nätti.
– Kiitos. Siit on kauan kun kukaan on sanonu mulle noin. Ihan liian kauan… Harmi ku sulla on se terrieri. Muuten mä oisin voinu vaik ehdottaa et jos oiski jaettu se lihapaketti vast sit kun on grillattu se ensin.

Katselin Ilonaa hetken. Ihana nainen. Sitten rohkaistuin ja laskin käteni hänen kätensä päälle.

– Kuule… Tää on nyt tietyst ihan kertakaikkisen sopimatonta, kiellettyä, moraalitonta ja lihottavaa, mut entäs jos sä tulisitki käväseen meillä? Meil ei oo ollenkaa näin hienoo, mut sielläki on takapihalla sellanen mutterinmuotonen grillikota, missä ne lihat vois laittaa ja siel saadaan olla ihan rauhassa ilman et kukaan kattelee. Ja koirakin tykkäis seurasta. Mun tykkäämisestä ny puhumattakaan.
– Sun pitäis varoo vähän… mä saatan vaik innostuu.
– Niin-no. Haittaaks se? Jos vaik vähä… mulli vilkku?

Ilona purskahti nauramaan. Minä taas kurkotin käsilläni pöydän yli ja hyväilin Ilonan poskia. Ilona vakavoitui ja huokaisi unelmoivasti. Sitten painoin suukon Ilonan otsalle.

– Varo vaan… Mä tykkään moraalittomista, kielletyistä ja lihottavista asioista. Ja jos mua pussaa noin ni mä kuumenen.
– Hyvä. Tulisitsä sit meille? Vaik alkajaisiks huomiseen saakka?
– Yhellä ehdolla. Kerro ekaks mitä kaikkee siel tapahtuu?
– Jaa, en mä vaan tiiä… Riippuu kai aika paljon mitä sä haluut et tapahtuu. Mut must tuntuu et vois olla kiva vaik lämmittää sauna… ja sit vois olla et mä haluisin rakastella sun kanssa…
– Huuh… hyvä. Kerro lisää. Milleen sä haluut mun olevan?
– Ihan ensimmäiseks vois olla kiva nousta nyt ylös ja ottaa sut syliin ja kokeilla miltä tuntuis suudella sua.

Nousin ja suutelin Ilonaa. Pitkän, nautinnollisen kielisuudelman.

– Mmmmm-mmmmm….aaahhh… ihanaa.
– Sä oot ihana.
– Kiitos. Sä oot komee.
– Kiitos. Sul on upee vartalo.

Annoin käsieni vaeltaa Ilonan niskassa ja hiuksissa, rutistin sitten hänet uuteen halaukseen ja suutelin uudestaan. Ilona vastasi suudelmaan innokkaasti.

– Oota… Mä oon käsikirjoittaja, muista se… Mä haluun tietää millanen on illan käsikirjoitus. Me on nyt siis ilmeisesti sovittu et me nussitaan. Mut kerro mulle miten sä haluut mut? Mitä tapahtuu sitä ennen? Ja mitä sä sit teet mulle?
– Hei, ei kaikkee pidä käsikirjottaa liikaa, tää on nyt ihan tosi-TV-ohjelma. Vai törmäsitsä niihin kurkkuihinki ihan tahalleen?… Mut siis… ainakin mä haluisin tavalla tai toisella riisuu sut ihan hitaasti… ensin tutustuu noihin sun komeisiin rintoihin. Ne vois vähä vähältä paljastaa. Ja sit hyvin vähän kerrallaan sua vois silitellä selästä, sit mahasta, sit vois tunnustella peppua, sit poistaa ton hameen…
– Nii…? Jatka.
– Sit vois vaikka kokeilla sun nännien imemistä. Mä tykkään sellasesta. Ja sit sen jälkeen vois pikkuhiljaa hivuttaa sun pikkuhousutkin pois ja vähitellen edetä nuolemaan sua.
– Mut mis vaiheessa sä sit otat sun kullin esiin?
– Mä luulen et se ois vähän sun hommas…
– Päättää koska sun kulli paljastetaan?
– Nii.
– No hyvä. Tota… mä taidan päättää et näytä se nyt heti. Laske sun housut alas.
– Tässä?
– Nii.
– Okei, mut sit mä kyl haluisin nähdä sun rinnat.
– Okei. No mut sä ensin.

Astuin askelen taaksepäin. Hitaasti avasin housun napin. Sitten hyvin hitaasti vetoketjun. Työnsin housuja alaspäin ja annoin niiden lopulta pudota nilkkoihin. Sitten puristin punaisten bokserieni läpi kulliani joka alkoi jo olla aika kovana. Ilona laittoi pään kallelleen ja katseli veitikkamaisesti, huuliaan nuollen. Venytin bokserien nauhaa, käännyin ympäri ja hitaasti paljastin peppuni ja pyllistin Ilonalle. Sitten annoin bokserienkin pudota ja käännyin hitaasti takaisin Ilonaa kohti. Tyttö tuijotti kulliani joka ihan jäykkänä ja nyt vapautuneena sojotti yläviistoon. Ilona ojensi kätensä koskeakseen siihen, mutta pysäytin hänet.

– Oota. Sun rinnat ensin.

Otin esinahastani kiinni ja vedin sitä taaksepäin. Ilonan katse suorastaan porautui terskaani.

– Hieno. Ja sä lupaat et toi tulee tänään mun sisään? Mua ei oo nussittu yli vuoteen. Eikä sillonkaan noin komeella.
– Lupaan… Mut Ilona, näytä nyt sun rinnat. Mä haluun tutustuu sun nänneihin.

Ilona hymyili ja huokasi haaveilevasti, tarttui sitten puseronsa helmoihin ja veti vaalean puseron yhdellä liikkeellä päänsä yli ja heitti sen syrjään. Sitten Ilona astui lähemmäs, työnsi isoja rintojaan minua kohden ja vei kätensä selkänsä taakse liivien hakasille. Tuijotin liivien liikettä kun hakaset aukesivat. Hyvin hitaasti Ilona antoi liivien pudota alemmas. Ensin tuli näkyviin vain pienet kaaret tummanruskeita nännikehiä. Sitten liivit solahtivat lattialle. Ilonan rinnat olivat todella isoa kokoa, ehkä D-kuppikokoa. Hieman riippuvat, niin kuin tuon kokoiset luonnostaan aina ovat. Ei mitkään täytetyt vaan ihan aidot. Nännikehät olivat aika suuret ja tummanruskeat. Nyt ne alkoivat vetäytyä suppuun vähän soikeina. Itse nännit olivat kookkaat, tummat ja lävistetyt. Molempien läpi meni vaakasuunnassa teräksinen tappi jonka päissä oli pallo.

– Oi. Mä oon aina halunnu saada leikkii lävistetyillä nänneillä. Mut en oo ikinä saanu.
– No nyt saat. Mut mä haluun leikkii tolla sun kullilla.
– Ole hyvä.

Ilona kumartui polvilleen ja muitta mutkitta otti jäykän kullini suuhunsa. Hetken imettyään tyttö nousi ylös ja tarjosi rintojaan minua kohti. Puristin ensin oikeaa ja sitten vasenta ja sitten imin molempia nännejä vuoronperään. Aivan upeat. Kullini paisui niin että luulin sen halkeavan. Vein käteni Ilonan pepulle ja aloin puristella pakaroita.

– Kuule… Entäs se sun koiras?
– Joutuu varmaan oottaan viel vähän.
– Eiku sä joudut… eikäku siis ME joudutaan oottaan vähän. Mennään nyt ja päästetään ressukka pissalle ja sit sen jälkeen, sit sä laitat ton muhun. Mä oon jo oottanu yli vuoden. Sen aikaa me kestetään.
– Yhellä ehdolla. Jätä noi rintsikat kotiin.
– Toi puserohan on ihan läpinäkyvä.
– Niin, tiiän. Siks mä pyysinkin.
– Okei… No hyvä on…

Ilona kiskoi puseron päälleen ja heilautti yläruumistaan nopeasti edestakaisin niin että isot rinnat pomppivat. Jäykät tummat nännit näkyivät ihan täysin kankaan läpi.
– Onks hyvä tälleen?
– On. Ihanat. Ja noin nätisti pystyssäkin. Nyt sano kullille hetkeks hei-hei… Lähetään meille.

Heilutin jäykkää kulliani kädellä kuin huiskuttaisin sillä.
– Hei-hei, kulli. Tule pian Ilona-tätin puutarhaan.
– Tulee se. Ilona-täti tulee ensteks meille. Enkä muuten päästä sua pois ennen viikonloppua.
– Siis torstaista maanantaihin?
– Niin. Alkajaisiks.
– Hyvä. Sit ens viikon sä asut täällä. Ja koira kans.
– Okei… Sanoinks mä jo et mul on kotona paha tapa olla suurimman osan aikaa alasti?
– Et sanonu. Hyvä juttu. Mä taidan apinoida sen tavan.

Suutelin Ilonaa vielä hyvin pitkään ja himokkaasti. Sitten lähdin taluttamaan tyttöä autolleni. Puolimatkassa Ilona muisti että lihapaketti jäi keittiöön ja sitäpaitsi rintaliivejä ei pitäisi jättää ulos ja sitäpaitsi talon hälytyskin pitäisi laittaa päälle. Tyttö kipitti juosten toimittamaan asiansa. Ovet oli pian lukittu ja paketti haettu. Katselin kuinka upeasti hymyilevä Ilona juoksi varvastossuissaan autoani kohti. Poninhäntä takana heilui pystysuunnassa ja ihanat isot rinnat pomppivat rajusti oikealta vasemmalle.

Nuolaisin huuliani. Voi mikä namu.

7 kommenttia viestissä: “Jaettu lihapaketti”

  1. noitapilli says:

    Moi notkinky. Sori, mun tarinani on normaalisti ihan vahvasti siellä ei-normaalin puolella. Tämän tarinan piti olla vain välipala isomman projektin keskellä ja tahallani tein sen mahdollisimman arkipäivän jutuksi. Mutta hyvä jos uppoaa 🙂 Mä teen näitä ihan itselleni vaan ja se että jos joku sattuu tykkäämään niin se on minusta vaan ihan ylimääräistä plussaa. Kiitos kehuista ja hyvää ei-kinkkistä kesänloppua 🙂

  2. notkinky says:

    Kiva, että joskus näkee jotain miltei normaalia. Jatka samaan malliin.

  3. noitapilli says:

    Moikka. Jaa, että tätäkin pitäisi jatkaa?? Niin, juu, mutta kun mulla on tuo kinkympi Anna ja Irina -tarina kesken. Tämän piti olla vain välipala.

    Ei sillä, kyllä mä jo ajattelin mitä kaikkea tässä tarinassa voisi tapahtua. En nyt kerro tässä kaikkea, mutta ajattelin että Ilonalla voisi olla kiva pikkusisko avomiehineen… 😀 Katsotaan jaksanko.

    Mutta tuolla koneen kulmalla on kyllä pari muutakin vastaavaa tällaista juonen alkua. Voi olla että laitan jonkun toisen tarinanalun ensin näytille ja katsotaan sitten mikä juoni lähtee vetämään.

    Pistäkää palautetta… voisittehan te lukijat ehdottaa mulle mitä tarinassa voisi tapahtua 🙂

    Meilihän oli nimim.noitapilli-ät-suomi24.fi

  4. SJK RUNQ says:

    Aivan mahtava. jäi veto vähän kesken… lisää odotellessa 😉

  5. paspas says:

    Hyvin lähtee. Tätä herkkua olisi kiva saada lissee..

  6. noitapilli says:

    Äh, voi hitto… Kirjoitan toisessa novellissa Irinasta ja tässä Ilonasta, niin tietenkin menin tässäkin yhessä kohdassa vahingossa sanomaan Ilonaa Irinaks. Sori. Sellasta se on kun tekee äkkiä. Harmi kun täällä jo julkaistuja ei voi enää itse editoida.

  7. King of Stone says:

    Tää oli hyvä, nauroin tossa ilona puutarha kohas

Kommentoi

top