search
top

Anna ja Irina, osa 2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (50 votes, average: 3.78 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Toinen osa hyvin pitkästä tarinasta, jossa kuvittelen ottavani kaksi karjalaistyttöä luokseni Suomeen. Tytöt ovat hyvin sm-henkisiä. Mutta suosittelen lukemaan 1. osan ensin. Palautetta saa mielellään antaanimim.noitapilli-ät-suomi24.fi. Ja teksti EI lopu tähän, Annan ja Irinan seikkailut jatkuvat Hesaan saakka. En tiedä jaksaako joku tätä lukea, mutta minä nautin kirjoittamisesta. Jos se julkaistuna edes yhtäkin lukijaa kiihottaa niin sitten tulos on ihan hyvä :-)

Heräsin kun minusta kuulosti, että olin kuullut huutoa. Katsoin kelloa. Jo yli yhdeksän. Anna oli edelleen tiukasti minun sylissäni ja minulla oli kuuma. Mutta voi luoja, että Anna oli kaunis ja ihana. Ja hyväntuoksuinenkin. Aloin silittää Annan tukkaa kunnes tyttö heräsi, hymyili ja tajuttuaan missä oli, suuteli minua kiihkeästi. Kesken pusun kuulin sen taas: joku huutaa, huutaa Natashaa. Ihan selvästi. Irina varmaan.

– Anna. Joku huutaa. Sinua. Onkohan Irinalla joku hätä.
– No vittu krapula. Oota, minä koitan herätä. Mennään katsomaan.

Sillä aikaa alhaalla:

Irina heräsi ja yritti nähdä jotain. Oli hämärää. Päätä särki aivan helvetisti joka liikkeellä. Irina painoi silmiään kiinni ja toivoi kivun menevän pois. Ei mennyt, sen sijaan oksetti. Kipu ja oksetus tulivat aaltoina, uudestaan ja uudestaan. Irina koitti nousta ylös. Ei onnistunut. Irina huomasi olevansa sidottu, kädet ja jalat levälleen. Vähän pelästyneenä tyttö koitti tarkentaa kohmeloista katsettaan. Vähitellen hänen tajuntaansa upposi, että hän oli kellarissa, Raisan ja Pavelin seksileikkikellarissa, sidottuna, levällään köysissä, alasti. Tuttu paikka, hyvin tuttu.

Irina mietti onko häntä jo piiskattu ja naitu väkisin. Perseeseen ei kuitenkaan särkenyt. Irina vilkaisi epäuskoisesti omia rintojaan, jotka olivat paljaina suoraan ylöspäin. Niissä ei ollut yhtään piiskanjälkeä. Irina huokaisi ensin helpottuneena, mutta sitten hänen tajuntaansa upposi ettei tästä selvitä näin vähällä. Irina tiesi paikan. Täällä hän ja Natasha olivat monta, monta, monta kertaa olleet piiskattavana ja väkisin naitavana, kirkuneet, huutaneet nuoret aivonsa pellolle… ensin kivusta ja sitten hurmiosta. Se, että Irina oli nyt täällä sidottuna saattoi merkitä vain yhtä asiaa: lähestyvää maailmanlopun tason piiskaussessiota. Täältä ei ilman piiskausta päässyt pois. Koskaan täältä ei oltu päästy ilman piiskan kipeitä jälkiä sekä rinnoilla että varsinkin perseessä. Irinan mahaa kouristi pelosta. Ja sitten heti perään oksetuksesta. Hirveä krapula. Ihan hirveä.

Irina mietti mitä ihmettä eilen oli oikein tapahtunut. Hän muisti vain alun ja hänen kasvonsa lehahtivat tulipunaisiksi… Irina muisti kuinka hän ja nuori kakara Alla yhdessä olivat murtautuneet kaappiin, jossa Mihail säilytti vodkapullojaan. Irinan mahaa oksetti todella pahasti kun hän muisti kuinka hän oli juonut vodkaa… paljon, paljon vodkaa, lisää ja lisää. Raakana. Ja pieni Alla myös. Irina oli riisuutunut ja Alla myös. Irina muisti kuinka hän oli halunnut kännissä opettaa nuorelle Allalle naisten välistä seksiä, nuollut tytön pillua… sitten hän ei paljon muuta muistanutkaan. Jostain kuin unen keskeltä Irina muisti – vai oliko se uni? – pätkän jossa oli ollut Natasha ja joku outo mies, vieras… he olivat puhuneet suomea… Ja mies oli nussinut häntä, pitkään, nautinnollisesti. Irina muisti ajatelleensa että panisi vastaan, muisti olleensa sidottu samalla lailla kuin nyt, mutta oli sitten antautunut seksin vietäväksi ja se oli tuntunut ihanalta, aivan ihanalta… Mutta se oli vain unta. Vai oliko? Oliko? Vittu… Irina ei tiennyt. Mutta unessa hänet oli sidottu aivan kuten nyt. Ja nyt Irina tiesi olevansa valveilla. Irina punastui tajutessaan että se ehkä ei ollutkaan unta?

Irina katseli ympärilleen. Ei ketään. Janotti, kusetti. Ja päätä särki. Aivan vitusti. Irina koitti huutaa, kutsua Natashaa. Aiiii… !!! Päänsärky iski kuin ruoskanisku ja sen perään oksetus… Maha kouristeli. Meni aika pitkään. Irina irvisteli ja kärsi. Mutta jano ja kusetus eivät hellittäneet. Vaikka menisi henki, hän koittaisi kutsua jonkun. Oli pakko. Jos vaan oli ketään. Ruoskittavaksihan hänet on tänne tuotu… niin aina… vittu, ruoskikoot sitten, ruoskikoot hengen pellolle… mutta heti. Ruoskikoot lujaa, mutta nyt. Irina huusi lujaa. Huusi Natashaa nimeltä, pyysi päästämään hänet. Sitten Irina irvisti päänsäryn ja mahakrampin iskiessä takaisin ja tempoi turhaan köysissään.

Tuntui kestävän ikuisuuksia, mutta sitten Irinalle tuttu raskas ovi yläkerrassa aukesi. Joku oli tulossa. Irina siristeli simiään. Joku tulee. Ihanaa. Tai kauheaa. Ihan vitun sama… ainakin jotain tapahtuu. Ai vittu, aiii…

Irina siristi silmiään ja ilahtui kun portaita laskeutui tuttu hahmo, Natasha. Natasha oli alasti ja Irinan katse tarttui tuoreisiin piiskanjälkiin Natashan perseessä. Pelko puraisi Irinan mahaa… tuo odottaisi kohta häntäkin. Ihan varmasti. Varmaan pahasti. Vittu, Irina ei edes tiennyt mitä oli tullut tehtyä. Natashan perässä tuli myös joku toinen, hänkin alasti… ihan sama…

Irina alkoi rukoilevalla äänellä pyytää että Natasha päästäisi hänet irti, päästäisi edes kuselle…
– Irina, nyt me puhutaan suomea. Pelkkää suomea. Me ei olla mitään venäläisnaisia enää. Sinä osaat. Paremmin kuin minä. Me mennään Suomeen, molemmat.

Irina tuijotti epäuskoisena ystäväänsä ja sitten tämän perässä tullutta keski-ikäistä miestä. Irina katsoi miestä ja kauhistui. Sekunnissa hän tajusi etteivät muistikuvat yöllisestä nussinnasta olleet mitään unta. Tuo oli se mies. Mies, joka oli nainut häntä. Mies, josta Irina ei tiennyt yhtään mitään, mutta joka oli nainut Irinaa… Ja Irina oli nauttinut, aivan suunnattomasti. Irina tunsi nytkin pillunsa supistuvan kun hän muisti tapahtunutta… ja tajusi samassa että hänen pillunsa oli aivan esillä sekä Natashalle että miehelle. Ei Luoja, he katsoivat tuotakin supistusta, molemmat…. Irina tunsi itsensä alastomammaksi kuin ikinä.

– Anna: Kiva että olet herännyt. Me puhutaan suomea nyt. Hän on Suomesta, kiva mies. Sinä et ehkä muista, mutta me jo yhdessä kokeiltiin sinua yöllä… naitiin. Oli kivaa.
Irina tuijotti ja ajatteli: Vittu, ai et en muista? Vittu, luulet vaan… Posket punaisina Irina ajatteli ettei ollut kuukausiin nauttinut mistään niin paljon kuin silloin kun tuo vieras oli nussinut häntä sidottuna, pohjaan saakka…

Irina tunsi olevansa punaisempi kuin Neuvostoliiton vanha lippu kun hän myönsi itselleen että halusi lisää. Jotenkin hän kuitenkin sai koottua itsensä, tervehti miestä, koitti hymyillä… mies hymyili takaisin… Hetken päästä Irina sai soperrettua nyt suomeksi pyynnön että pääsisi pissalle ja valitti kauheaa krapulaa. Se tehosi. Leveästi hymyillen sekä mies että Natasha keskittyivät avaamaan Irinan köysiä. Hetken päästä mies tuki häntä kainaloista samalla kun Irina päästi sankoon valtavan, aivan tolkuttoman määrän pissaa. Irina oiisi halunnut pussata kaikkia helpotuksesta. Päänsärky vaivasi yhä kauheasti, mutta pahin tuska oli nyt ohi.

Minä:

Irina-raukka. Tytöllä oli ihan kauhea krapula. Katselin häntä säälien. Kaunis blondi, mutta tärisi nyt maailmanlopun krapulaa. Paljonkohan oli juonut? Tyttö säikähti ensin minut nähtyään, mutta ei nyt enää. Muistaakohan se mitään yöllisestä naimisesta?
Autoin vapisevan Irina-rassun takaisin pissaämpäriltä. Tyttö asettui selälleen huokaisten. Koitin keventää tunnelmaa, kerroin kuka olin, miten olin tänne tullut, kerroin seksistä Annan – Natashan – kanssa.

– Kiva. Oo kiltti ja kerro mulle myöhemmin lisää. Mulla on aivan hirvee krapula.
– Irina-raukka. Taisit juoda aika lailla? Hei, miten sä puhut noin hyvää suomea?
– Mä? No, vittu… eiku, anteeks… Mä oon suomalainen. Mulla on Suomen passi. Mun isä on Suomesta ja mä oon ollu koko kakaraikäni Vantaalla. Mut sit mutsi ja faija eros ja mutsi vei mut mukanaan tänne. Ja kun ne sit laitto mutsin linnaan eikä tavoittanu mun faijaa vaik mä kuin koitin neuvoo ni ne laitto mut lastenkotiin… Mut kyl mä vittu suomee osaan. Ai vittu, miten kauhee päänsärky… Aivan kauhee…
– Oota… Mä meen kattoon oisko mun laukussa särkylääkettä, mä tuun kohta.
– Ihanaa… Voi kun ois… Pelasta mut… vittu mikä olo.
– Anna: Irina, Raisa kertoi osan mitä oli tapahtunu. Raisa haluu et me piiskataan sua… alkuun, paljon. Mihail on vitun vihainen ja se hakkaa sua piiskalla päivällä lisää. Sinä tuut saamaan suurimman piiskauksen mitä sulle on ikinä tehty.
– Vittu, ihan sama… Mä muistan sen Mihailin viinakaapin ryöstön. Kai se on ihan oikeen jos Mihail piiskaa mua. Haluuks Raisa et tekin piiskaatte mua?
– Haluu. Se katto mun piiskanjälikä ja sano että sinussa pitäis olla paljon isompia jälkiä aamulla. Ja kello on jo kohta kymmenen.
– Ei vittu. Ei vittujen vittu… Mut kai mä… Joo, tehkää mitä täytyy… Kai mä oon sit ansainnu. Mä en vaan yhtään muista…
– Raisa sano et sä oot juossu alasti pitkin nuorisokotia, koittanu saada Mihailia nussimaan kaikkien nähden… Mihail on sulle kuulemma vitun vihainen.
– Ei saatana. Ei vitun vittu. Okei. Piiskatkaa mua. Varmaan mä oon ansainnu sit sen… Voi vitun vittu…

Kuulin tyttöjen jutustelun ennen kuin suljin yläkerran oven perässäni. Irina-parka. Mutta itse se tuon sopan keitti. Suomessa nuoria tyttöjä ei ehkä piiskata kun ne tekee jotain tuollaista, mutta jotenkin tajusin kuitenkin miksi Raisa ja Mihail halusivat tytön kärsivän. Maan laki, tavallaan. Ja jouduin myöntämään itselleni, osin aika vastentahtoisestikin, että ajatus siitä kuinka piiskattava Irina kirkuu, oli kyllä kiihottava. Pelottavan kiihottava. Ja eikö Anna ollutkin sanonut että Irina kiihottuu kivusta? Mutta en minä ollut tiennyt olevani sadisti.

Kiihkosta vapisevin käsin etsin laukkuni ja sieltä Buranaa. Otin ison annoksen, 2 grammaa. Sen pitäisi vaikuttaa noin pieneen naiseen. Vaikka halusinkin nähdä Irinan kärsivän piiskattuna, niin samalla säälin tyttöä ja halusin olla vain hänelle hellä ja auttaa. Mietin olinko hullu? Mutta kulli pystyssä läksin kävelemään tabletit käsissäni kohti alakertaa. Irina, sinua ruoskittaisiin nyt. Lujaa.

Kun tulin alakertaan, niin Anna oli jo kiinnittänyt ketjut kattoon. 12. lenkkiin, muistin. Laatikko oli paikoillaan ja ilman käskyä Irina kiipesi sille ja ojensi kätensä ylöspäin. Anna kiinnitti Irinan vasemman käden nahkahihnaan. Minä kiipesin laatikolle myös ja kiinnitin oikean. Tiukalle. Sitten hyppäsin laatikolta alas, hain mukiin vettä ja hyppäsin takaisin Irinan luo. Ahneesti tyttö otti ojentamani tabletit ja ison mukillisen vettä päälle.

– Irina, siinä oli iso annos. Sen pitäis auttaa puolessa tunnissa. Mut se ei auta sua nyt piiskauksessa.
– Ei se mitään… Kiitos. Ruoskikaa mua nyt sitten. Tota… saanks mä kysyy, kai sä nussit mua sit piiskauksen jälkeen?
– Mä varmaan haluisin tehdä niin.
– Hyvä. Mä vaan halusin sanoo et se yöllinen… mä muistan sen ja se oli ihanaa. Raiskaa mut nyt silleen, oikeen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Siis mä tarkotan tosiaan… ku mä sanon et raiskaa. Paa mut kirkumaan, ota mut väkisin. Natasha… Anna, takuulla haluu katella. Mä vaan halusin sanoo et älä sääli… ota mut nii et mä huudan. Kunnolla.
– Mä koitan. Mut me ruoskitaan sut ekaks. Saat kirkua.
– Hyvä. Lyökää lujaa. Ei mitään sääliä. Parempi mitä pidempään ja lujempaa.
– Ei sääliä. Anna piiskaa sun perseen. Mä sitten tissit.
– Vittu… Hyvä on… Lyö mua lujaa. Muista. Täysillä.
– Anna sanoi samaa ennen kun mä löin sen tissejä.
– Mä arvaan sen… Mut muista, mä en oo Anna. Mua pitää hakata kovaa. Mä oon kovempi. Mä huudan kans kovaa. Älä sääli mua.
– En. Oot ihana. Ihanan kaunis.
– Kiitos. Tee mun tisseistä muussia.
– Mä koitan.
– Ei kun tee. Muista et mä haluun et se sattuu. Muista.

Katselin kun Anna kiskaisi laatikon ystävänsä alta. Irina jäi roikkumaan käsiensä varaan. Miettimättä enempää kävelin puisen vipuvarren luo ja väänsin lujaa. Katsoin kuinka Irinan kädet aukesivat leveämpään ja leveämpään ripustukseen. Tyttö potki hieman, mutta kaikesta näki että näille tytöille tämä oli tehty monta kertaa ennenkin. Irina katseli ylös käsiinsä ja seurasi miten ne kiskottiin auki. Sitten Anna tarttui ystävänsä vasempaan nilkkaan. Nyt Annalla ei ollut köysi, vaan kahle. Lukko naksahti ja Anna vei kilisevän kettingin toisen pään seinän metallilenkin läpi. Sitten hän nyökkäsi minulle. Ymmärsin ja otin maasta toisen raskaan kahleen. Naksahdus ja se oli kiinni Irinan ohuessa nilkassa. Vein kettingin renkaan läpi. Viittaus Annalta ja kiskoin. Irinan jalat levisivät yhtä aikaa levälleen, melkein vaakasuoraan spagaattiin ennen kuin Anna oli tyytyväinen. Sitten Anna toi hymyillen nussintapenkin paikalleen, kiipesi Irinan viereen ylös ja tarttui molemmin käsin todella lujaa Irinan molemmista nänneistä ja veti. Irina kurtisti kasvojaan kivusta ja huohotti.

Anna viittasi minua odottamaan, meni huoneen nurkan kaapille ja penkoi jotain. Sitten hän virnistäen palasi alaston syli täynnä metallisia nipistimiä, joita käytetään autolatureiden kiinnittämiseen auton akun napoihin. Hurjia puristimia. Katsoin kauhulla aikooko se todella laittaa noita kaverinsa tisseihin. Aikoo. Tuohan melkein leikkaa nännin irti. Katsoin Irinaa ja näin pelon ilmeen tytön kasvoilla. Sitten Irina painoi irvistäen silmänsä hyvin tiukasti kiinni. Katsoin kuinka Anna kiipesi penkin päälle, tarttui Irinan oikeaan nänniin, veti lujaa ja napsautti metallipuristimen siihen. Irina oli kuin sähköiskun saanut, ei huutanut, mutta kiemurteli köysissään minkä vain voi. Se ei paljon auttanut, sillä Anna leveästi hymyillen hamusi ystävänsä toisen rinnan käsiinsä, veti nänniä rajusti ja napsautti seuraavan. Nyt huuto purkautui Irinan huulilta. Katselin kuinka tyttö kiemurteli. Itseänikin hämmästytti miten kiihotuin näystä.

Leveästi minulle hymyillen Anna astui alas penkiltä ja ilmoitti kovaan ääneen Irinalle, että ”tänään se on viisi alas ja kaksi ylös”. Irina vastasi epätoivoisella vikinällä. Minulle selvisi mitä Anna tarkoitti siinä vaiheessa kun hän hyvin rajulla liikkeellä venytti ystävänsä toista ulompaa pillunhuulta ja napsautti siihen kaksi pirullista puristinta peräkkäin. Sitten seurasi toinen puoli, kaksi siihenkin. Irina haukkoi henkeä kuin lahna kuivalla maalla ja kiemurteli minkä pystyi.
Sitten Anna kutsui minut lähemmäs, katsomaan. Anna tarttui vasemmalla kädellään kiemurtelevan Irinan pillunhuulten yläosaan, levitti niitä auki rajusti ja paljasti tytön klitoriksen, joka oli kuin pieni paisunut vaaleanpunainen herne. Irina oli kiihottunut, hyvin kiihottunut. Irina yritti heiluttaa persettään mahdollisimman paljon, mutta ei mahtanut mitään. Metallihampaat pureutuivat suoraan Irinan suojattomaan klitorikseen.

Irina kirkaisi ja kirkuna jatkui ja jatkui ja jatkui. Irina heilutti persettään rajusti edestakaisin ja tempoi köysissään. Silloin Anna kohotti piiskan. Katsoin lähes kauhulla miten lujaa Anna löi. Paljon lujempaa kuin minä Annaa. Piiska läjähti hirveän lujalla pamauksella Irinan pakaroihin, aivan keskelle. Siinä ei ollut säälistä tietoakaan, Anna löi tosissaan ja pienessä naisessa oli voimaa. Katselin suu auki ja – niin, kulli pystyssä – kuinka Anna löi Irinan persettä uudelleen ja uudelleen. Irina huusi koko ajan suoraa huutoa, joka ainoastaan joka piiskaniskun jälkeen hetkeksi kohosi kirkunaksi. Sitten Anna lopetti. Anna veti minut katsomaan. Irinan pillu sykki uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja köytetty tyttö kiemurteli orgasmin kourissa, haukkoi henkeään. Irina nautti. Jollain hyvin pervolla tavalla nautti aivan suunnattomasti. En osannut sanoa mitään, katselin vain piiskattua kaunotarta, joka tärisi orgasminsa jälkimainingeissa. Kullini paisui niin isoksi että luulin sen halkeavan.

Anna irrotti yksi kerrallaan puristimet. Joka ikisen puristimen irrotessa Irina kiljaisi veren palatessa loukattuihin herkkiin paikkoihin. Klitorista rääkkäävän puristimen irrotessa Irinan lihasta, tyttö huusi suoraa kirkunaa, kauan… Nousin penkille Irinaa vasten vielä huudon jatkuessa, painoin jäykän kyrpäni hänen pakaroitaan vasten ja puristin hänen rääkättyjä tissejään. Kun Irina avasi silmänsä ja katsoi minua, ohjasin jäykän kullini hänen levitettyyn pilluunsa ja työnsin. Raiskasin Irinaa sellaisella vimmalla etten tiennyt sellaiseen eläimellisyyteen edes pystyväni. Se päättyi siihen, että Irina laukesi uuteen orgasmiin, joka tarttui minuunkin. Purin Irinaa niskaan kipeän näköisesti purkautuessani hänen sisäänsä.

Anna auttoi minut alas. Suutelin Annaa, joka julmalla ilmeellä ojensi minulle nyt piiskan.
– Tissit. Lujaa. Laita se kirkumaan taas.

Katsoin kuinka henkeään haukkova Irina yritti muuttaa asentoaan ja tarjota tissejään minua kohti. Tyttö odotti lyöntejä. Vedin henkeä ja otin Annan ojentaman ruoskan. Kohotin sen ja läimäytin. Huoneen täytti Irinan hirveä, korkea kirkaisu. Punainen viiru kulki Irinan oikean tissin nännin keskeltä toisen rinnan alaosaan ja siitä mahalle. Kohotin piiskan uudelleen ja löin lujaa. Uusi kirkaisu. Viiru kulki nyt tempovan Irinan molempien rintojen yläosissa poikittain. Kolmas isku ja kolmas kirkaisu, nyt viisto lyönti missasi oikean ison rinnan melkein kokonaan, mutta osui viistosti täysillä vasempaan tissiin ja näytti melkein kuin olisi halkaissut sen kahtia. Lyönti oli osunut suoraan nännin keskelle. Kuulin Annan innostuneen äänen.

– Hyvä! Just noin ! Lujaa. Lisää! Nyt se toinen tissi. Ajattele et sä halkaiset sen. Niinkuin halko kirveellä.

Tähtäsin alaviistosta kiljuvan Irinan oikeaa nänniä ja löin oikein kovaa. Pamahdus täytti huoneen. Irina ei enää kirkunut, vaan valitti yhtämittäisella ujeltavalla huudolla.
– Lisää! Kolme vielä. Kovaa!
Läiskis! Huuto… Pamm…. kimeää kirkunaa, joka jatkui. Pam! Huutamatta Irina vaipui kasaan kuin henkensä heittäneenä sen mitä ketjut antoivat myöten. Heitin piiskan pois ja kiipesin äkkiä penkille tarkistamaan oliko tyttö kunnossa.

Irina hengitti. Hyvä. Irina myös vaikersi, siis tyttö oli tajuissaan. Hyvä. Puristelin varovasti hakattuja rintoja… ei mitään näkyviä isoja verenpurkauksia, hyvä. Katsoin ja kosketin Irinan pillua… vittu, sehän sykki uuden orgasmin jälkimainingeissa. Työnsin sormen hänen pilluunsa, joka nyt oli hyvin, hyvin tiukka. Tein sen väkisin ja lujaa. Irina avasi silmänsä ja sai kysyttyä:
– Oohh… Onks se ohi… nyt?
– On. En lyö enää.
– Oiih… Harmi… ihanaa… ai, vittuu !!! Vittu, mikä orkku… Vittu et se sattu tisseihin makeesti…

Anna kiipesi laatikolle ja suuteli ystäväänsä kiihkeästi. Katsoin heitä ja ymmärsin, että heidän välillään oli muutakin kuin vain kaveruutta. Anna alkoi kiireesti vapauttaa Irinaa ripustuksesta, mutta ei irrottanut kahleita tytöstä, vaan irrotti vain ketjujen toiset päät. Tuettuna Irina astui alas laatikolta ja vajosi kasaan tehden oksennusliikkeitä ämpärillä.

Anna tuli viereeni. Kiedoin käteni hänen vyötäisilleen ja suutelin häntä lyhyesti. Sitten katselimme Irinaa. Voi kuinka pieneltä ja nuorelta tyttö näyttikään siinä kasassa, Annan lyömät punaiset raidat pakaroissaan. Irinan olisi varmaan ihan kohta aivan helvetin huono olo. Krapulassa ei saisi joutua kokemaan tuollaisia. Läksin hakemaan yläkerrasta edes jotain apua. Löysin juotavaa ja otin paljon lisää kipulääkettä. Vitut Buranan sallitusta päivittäisestä ylärajasta. Mahahaavan mahdollisuus ei nyt ollut Irinan suurin murhe. Velvollisuudentunnossani lisäsin kuitenkin yhden ranitidiinin, joka vähentää mahan ärsytystä. Kun niitä nyt kerran oli. Voisi kuitenkin olla niin että tyttö oksentaisi lääkkeen ulos ennen kun se ehtisi auttaa.

Kömmin portaat alas. Anna halasi ja hellitteli ystäväänsä. Kuulin tullessani kuinka Irina juuri sanoi jotain sellaista että se oli mahtavaa. Mietin miten uskomattoman erikoisia, mutta upeita tyttöjä olinkaan löytänyt. Irina otti kiitollisena vastaan juoman ja tabletit kiinnostumatta hittojakaan siitä olisiko niissä rotanmyrkkyä vai särkylääkettä. En voinut olla suutelematta tyttöä. Mutta hämmästyin siitä voimasta, millä ruoskittu, raiskattu ja krapulainen tyttö vastasi suudelmaan. Irina oli täynnä adrenaliinia, täynnä taistelua.

– Hei, olisikohan hyvä viedä Irina nyt ulos. Vähän raitista ilmaa… Jotain ennen kuin Mihail tulee?
– Joo… Saisinkomä olla ulkona nyt vähän aikaa?
– Tuu. Pääsetsä noi portaat vai autanksmä?
– Vittu mä pääsen vaik stadikan torniin…
– Okei, anna mennä…

Minua huvitti Irinan hesalainen puhetapa. Anna ei varmaan edes ymmärtänyt kaikkea, takuulla ei ainakaan tiennyt mikä on stadionin torni. Mutta Irinasta näki kaikesta että hän oli ollut hyvin stadilainen pikkumimmi joskus aikoinaan ja Karjalan tasavallan aika todella ankea lastenkoti ei ollut hävittänyt siitä tippaakaan. Mietin, miten pikkupaskiainen tuo mimmi onkaan mahtanut joskus ihan kakarana olla? Raisa sanoi että hän yhä olisi ajoittain vaikea. No, voi olla, moni lastenkotilainen on ollut… Mutta söpö samalla. Ei kaunotar klassisessa mielessä, mutta ehdottomasti söpö. Namu.

Irina kiipesi kapeat portaat ylös. Katselin vaalean tytön viirutettua peppua ja minua huvitti kolina, minkä Irina aiheutti: tytön jokaiseen neljään raajaan oli yhä kiinnitettynä kahle, josta lähti paksu, vanha rautakettinki. Neljä ketjua piti melkoisen kolinan laahatessaan maata ja portaita. Irinan liikkeistä näki, että tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen eikä ihan toinenkaan kerta kun näin kävi.

Tulimme ulos, jossa Irina veti ilmaa keuhkoihinsa kuin savuun tukehtuva. En voinut olla ihailematta tytön vaaleita, piiskanviirujen viiruttamia rintoja, kunnes viereeni tuli Anna. Katsoin ensin hymyilevää Annaa, sitten hänen viirutettuja rintojaan. Anna näki katseeni ja otti minusta kiinni ja suuteli perusteellisesti. Anna oli ihana. Jäin kädet Annan ympärillä ihailemaan yhä häntä, kun Anna äkkiä kiskoi minua…
– Kohta alkaa sataa. Tule. Irina, tule… Laitetaan Irina tuonne vanhalle puutarhan pöydälle sateeseen…. Oi, siitä tulee kaunista. Irina, me kahlitaan sinut puutarhapöytään.

Irina näytti suunnilleen siltä, että kahlitkaa minut vittu vaikka joulupukkiin, mutta seurasi perässä vetäen ketjuja perässään. Suuren draamaohjaajan elkein naurava Anna ohjasi ystävänsä pöydän luo. Se oli valtavan suuri, rautajalkainen ja paksulankkuinen pöytä, jonka ääreen olisi helposti mahtunut kymmenen henkeä syömään.
– Irina, pöydälle. Me kahlitaan sinut sateeseen.
– Okei, hyvä… Ai vittu, mun perse, sille ei pitäis istuu nyt…

Irina yritti nousta pöydälle, mutta piiskatun perseen osuminen pöydän kulmaan sai krapulaisen tytön melkein kiljumaan. Anna nauroi ja taputti omaa pyllyään.
– Irina, perse pöydälle. Anna sattua. Sattuu se. Sattuu muakin. Anna mennä.
– Joo… Ai, saatana… Oota…
Hammasta purren Irina kiipesi pöydälle ja pyytämättä levitti sekä kätensä että jalkansa todella leveälle levälleen. Anna ja minä onnistuttiin äkkiä lukitsemaan ketjut pöytään. Lukkoja ei ollut, mutta Annan jostain haalima naru ajoi saman asian.

Katselin vähän vapisevaa Irinaa kun sade alkoi. Tyttöä palelsikin varmaan vähän, vaikka olikin lämmintä, mutta Irinalla oli varmaan aivan hirveä krapula ja äskeisen piiskauksen adrenaliinipiikki alkoi hävitä. Irina näytti aika säälitävältä. Mutta haluttavalta myös. Silitin tytön sadepisaroista kastuvia rintoja viiruineen, sitten tytön mahaa, reisiä, kosketin häpyhuulia… Irina ynähteli, mutta ei seksistä, vaan pahasta olosta. Anna koitti suudella ystäväänsä ja hyväili häntä myös, mutta Irina-parkaa ei paljon kiinnostanut. Sitten iski sade. Ukkonen tuli kuin yhtäkkinen suihkuverho, sateen seinän näki kun se lähestyi meitä. Anna ja minä juoksimme äkkiä viereisen katoksen alle – jo läpimärkinä – ja katsoimme kuinka todella perinpohjaisen hurja sade piiskasi jo piiskattua vaaleaa tyttöä. Älä lyö lyötyä. Mutta nyt sade löi. Ja katsellessani kuinka palelevan Irinan nännit nousivat pystyyn, mietin miten Mihailin piiska tulisi kohta iskemään samaan tyttöön. Irina tulisi olemaan hyvin, hyvin kipeä tyttö kohta.

Halasin ja pussailin Annaa katoksen alla samalla kun ukkonen raivosi. Vettä tuli aivan valtavasti. Meitäkin palelsi, mutta sanattomasta solidaarisuudesta emme menneet sisälle, vaan molemmat meistä tuijotimme vähän väliä Irinaa, jota aivan valtava sade iski täysillä. Tyttö oli kääntänyt päänsä sivuttain meistä poispäin, ihan ilmeisesti ollaakseen hukkumatta veden paljouteen. Ukkosen voima oli paljon suurempi kuin täysillä olevan suihkun ja mekin kastuimme katoksen alla pärskeistä. Irinan suurten rintojen alapuolelta valui puro alas tytön päältä ja toinen puro valui virtanaan tytön häpyhuulten päältä alas. Irina varmasti paleli. Mutta hänen rintansa, mahansa ja pillunsa siinä keskellä myrskyä olivat ihan tavattoman kiihottava näky. Huomasin, että Anna ajatteli ihan samoin. Anna kuiskasi minulle ”Sinun on ihan pakko naida sitä”. Nyökkäsin.

Anna kopeloi kädellään puolikovaa kulliani irrottamatta katsettaan Irinasta. Anna alkoi hitaan runkkausliikkeen ja sai tietenkin kullini äkkiä ihan pystyyn. Kun sade sitten hieman näytti laantumisen merkkiä, Anna puristi minua kullista ja komensi:
– Raiskaa se!

Huohotin. Astuin esiin sateeseen ja muistan ajatelleeni miten alastomalta tuntui kun rankkasade osui jäykkään kulliin. Mutta näin vain Irinan. Minulla oli vaikeuksia kiivetä pöydän päälle ja asettua tytön päälle, mutta kun lopulta survaisin kullini tytön sisälle, Irina päästi pitkän ”aaaaah”- äänen. Aloin nussia tyttöä ja samalla kumarruin suutelemaan häntä. Kuulin myrskyn kohinalta hädintuskin Irinan äänen kun hän kuiskasi minulle ”Lopultakin” samalla kun työnsin kulliani tyttöön, uudelleen ja uudelleen. Nussin Irinaa lujaa ja ähkäisin äänekkäästi kun ruiskutin taas spermaani tyttöön. Tajusin vain hädin tuskin, että orgasmini hetkellä olin saanut myös Annan pehmeät rinnat kasvoilleni ja Anna suuteli kiihkeästi Irinaa, joka nytkähteli allani rytmikkäästi supistellen.

Auto surahti pihaan. Kömmin pois Irinan päältä juuri kun Mihail säntäsi pihaan kasvot raivosta vääristyneenä. Mihail haki katseellaan missä Irina oli ja kun löysi pöydälle sidotun tytön, säntäsi siihen viereen ja alkoi kasvot tulipunaisina raivosta huutaa venäjäksi Irinalle. Hetken pelkäsin että Mihail syöksyisi kuristamaan tytön, niin vihainen hän oli. Irina itki nyt ja koitti pyytää anteeksi, uudestaan ja uudestaan. Anna painautui ihan minun kylkeeni ja kuiskasi minulle:
– Oijoi. Mihail sanoo ettei se enää ikinä halua koskea Irinaan sormellaankaan eikä koskaan enää halua nähdä Irinaa. Se kutsui Irinaa… kaatopaikalla rottia nussivaksi huoraksi…

Katselimme sanattomina kuinka raivostunut Mihail sylki tytön päälle, juoksi sitten autolle ja paiskasi autosta kolme mustaa jätesäkillistä vaatteita ja tavaroita sateeseen pitkin pihaa. Sitten Mihail ajoi pois ja melkein osui autolla puuhun niin tehdessään.

Emme Annan kanssa ehtineet tehdä mitään muuta kuin hakea pyyhkeen ja kuivata sillä syljet ja vedet Irinan päältä ja irrottaa Irinan kahlekettingit pöydästä kun Raisa tuli toisella autolla. Irina itki. Raisa juoksi meidän luoksemme ja puhui sitten Annan kanssa kiihtyneesti venäjää pitkän ajan. Sen verran ymmärsin, että heti ensimmäiseksi Raisa oli huolissaan onko Irina kunnossa, mitä Mihail oli tehnyt tytölle. Sitten Raisa viittasi Annan ja minut sisälle taloon.

Minä irrotin Irinan ketjut pöydän alta, autoin Irinan jaloilleen ja tuin häntä tulemaan sisään. Kettingit olivat edelleen lukittuina tytön kaikkiin raajoihin ja rautaketjut kilisivät kiviin mennessämme. Anna kiirehti pelastamaan vaatesäkkejä sateelta.

Sisällä Raisa vaihtoi suomen kieleen ja alkoi selittää. Joku nuorisokodin lapsista – Raisa sanoi arvaavansa kuka – oli ymmärtänyt tilanteen vähän väärin ja oli selittänyt edellisen päivän tapahtumia jollekin sukulaiselleen, joka sitten oli tehnyt valituksen Mihailista. Aamulla talolle oli tullut hirveän vihainen komissaari jostain Karjalan tasavallan hallintovirastosta Petroskoista ja oli alkanut huutaa hänelle, että Mihail on heti paikalla erotettava ja että hänkin oli kyvytön johtaja ja että hänetkin pitäisi erottaa kun hän sallii mieshoitajan nussivan hoidettavia alaikäisiä tyttöjä. He olivat ymmärtäneet tilanteen niin että Mihail olisi ollut juovuksissa ja nainut Irinaa ja että Irina olisi alasti yrittänyt Mihailia karkuun, vaikka tosiasiassa tilanne oli ihan päinvastoin. Raisa oli kuitenkin saanut lopulta komissaarin rauhoittumaan, mutta kuultuaan että Irina oli 18 täyttänyt, hän määräsi tytön erotettavaksi kodista heti paikalla ja heitettäväksi ulos. Komissaari haukkui Mihailin pataluhaksi ja komensi miesparan sitten keräämään kaikki Irinan tavarat ja huolehtimaan ettei Irinaa enää ikinä nähtäisi kodissa.

Raisa huokaisi syvään.
– Mutta on minulla hyväkin uutinen. Ennen sen komissaarin tuloa puhuin monta puhelua siitä kurssista Suomessa ja nyt minulla on varma lupaus siitä että yksi tyttö meiltä pääsee kurssille. Se tyttö on Natasha. Mutta Natashan pitää nyt mahdollisimman nopeasti päästä käymään Suomessa ja mennä papereineen tapaamaan sen opiston johtajaa johon hän on menossa. Mutta Irina ei nyt mene sille kurssille. Yksi pääsee.

Anna hihkaisi ilosta, Irina sen sijaan säntäsi kettingit kolisten ovesta pihalle. Katsoin perään. Tyttö itki kyykyssä suuren pensaan vieressä.

– Mutta, Raisa jatkoi minua katsoen, se tarkoittaa nyt, että minun on pakko pyytää sinulta apua. Lisää apua. Ota Irina myös luoksesi. Irina on Suomen kansalainen ja saa Pietarista Suomen passin. Minä luulin että minä voisin laittaa Irinan nyt vähäksi aikaa Mihailin luo asumaan, mutta ei se nyt käy tässä tilanteessa. Ota tyttö sinun luoksesi ja sitten ajan kanssa te varmaan löydätte hänelle jonkun hyvän opiskelupaikan.
– Tuleeko Irina meidän kanssa… sinun luoksesi?!!
– Otetaan vaan Irina-rassu mukaan. Parempi hänen on Helsingissä kuin täällä.
– Täällä Irinalla ei ole nyt mitään. Tyttö joutuisi suoraan kadulle, ehkä myymään itseään tai jotain. Irina on suomalainen, ota hänet Suomeen. Mutta minun on valitettavasti pakko pyytää myös raha-apua. Minä en pysty maksamaan Irinan suomalaista passia.
– No kai minä nyt sen voin maksaa… Ja tarvitseehan tyttö sitten muutakin. Niinkuin Annakin.
– Ihanaa, Irina saa olla meidän kanssa, sinun luona, Suomessa…
– Saa, Anna… Otetaan vaan Irina mukaan. Mun täytyy vaan soittaa kotiin vaimolle ja selittää, että meille muuttaakin nyt kaksi kaunista nuorta naista eikä yksi.
– Tuleeko siitä ongelma?
– En usko. Ja ainakin paljon pienempi ongelma kuin jos Irina hylättäisiin tänne kadulle.
– Tiesin että sinä auttaisit. En pyytäisi, mutta en keksi muutakaan. Irina on joskus vähän lapsellinen vielä. Murrosikäisenä hän oli todella vaikea… No, niin oli Natashakin… Mutta Natasha, anteeksi, teille Anna, on paljon aikuisempi. Sinä jo tiedätkin molempien näiden nuorten aika erikoisen seksuaalisuuden… Sinä joudut nyt olemaan näille neidoille molemmille vähän kasvattaja, vähän rakastaja, mutta varsinkin Irinalle myös auktoriteetti ja kurittaja. Älä säästä piiskaa. Tarkoitan sitä sekä seksimielessä että ihan muuten.
– Kyllä me tyttöjen kanssa pärjätään, sekä seksimielessä että muuten.

Katsoin Annaa, jonka katse hehkui onnesta. Suutelin tyttöä ja halasin sitten Raisaa ja kiitin häntä. Läksin sitten ulos etsimään Irinaa.

Irina itki edelleen pensaan juuressa lohduttomasti. Kävelin hänen viereensä ja silitin vapisevan tytön paljasta selkää.
– Irina, älä itke enää, nouse ylös. Kaikki tulee olemaan ihan hyvin.
Tyttö katsoi minua itkettyneillä kasvoillaan.
– Mihail saa nyt potkut… mun takia.. eikä haluu enää ikinä nähdä mua. Ja mut on heitetty kadulle. Mä oon tosiaan ansainnu sen… y-hy-hyyyy-yyy…
– Irina… Irina-kulta. Nouse ylös. Kuuntele mua. Mihailille ei käy kuinkaan. Ja sinä, sinä unohdat nyt että sinä olet suomalainen tyttö. Täysi-ikäinen, vapaa suomalainen. Huomenna me kaikki neljä, sinä, minä, Raisa ja Anna lähdetään Pietariin. Ylihuomenna mennään Suomen konsulaattiin ja siellä haetaan sinulle Suomen passi. Saat sen ihan varmasti. Ja Annalle haetaan samalla kolmen kuukauden viisumi. Ja sitten minä otan teidät molemmat minun luokse Suomeen, ihan Hesan lähelle. Anna saa tosin olla siellä nyt alkuun vaan sen kolme kuukautta, mutta sitten Anna pääsee sinne puolen vuoden kurssille Joensuun lähelle. Ja sit me hommataan Annalle työpaikka ja työlupa. Sulle me hankitaan sitten ajan kanssa joku kiva opiskelupaikka ja sit kun saat omaa rahaa ni oma asuntokin, mutta nyt ainakin ens talven asut mun luona.
– Mitä… MITÄ VITTUA sinä sanot???!!! Oi, anteeksi, anteeksi…
– Irina, nouse ylös. Halaa mua. Sä asut nyt mun luonani.
– Ei voi olla, sä et voi olla tosissas…
– Irina, mä en oo ikinä ollu enemmän tosissani…

Tyttö hyppäsi minun kaulaani ja suuteli minua, halasi sitten niin lujaa että meinasin tukehtua. Tyttö itki yhä, mutta nyt kasvot onnellisessa hymyssä.
– Ihanaa!!! Sä… sä pelastat mut, mun koko elämän… Viet mut pois… Miten voi olla? Hei, mä en varmaan ikinä pysty korvaamaan sulle tätä…
– Irina, älä puhu korvaamisesta. Mut lupaat olla rehellinen, ahkera, ei mitään älyttömiä tempauksia…
– Mä oon sun orja. Oikeesti. Ihan oikee orja. Seksiorja, työorja. Mä lupaan et niin kauan ku mä elän, mä oon sun, saat nussii mua tai tehdä ihan mitä vaan… Mä tiiän et sä rakastat Annaa. Se näkyy. Ja se jumaloi sua. Annasta tulee sulle vaimo. Tai se on jo sitä, mut mä oon sun orja.
– Irina, mulla on jo vaimo…
– Mä tiiän, mut sulla on myös Anna. Sulla on kaks vaimoo. Ja mä. Hei, muistat sit… mua pitää piiskata kans… aina välillä.

6 kommenttia viestissä: “Anna ja Irina, osa 2”

  1. Jussi says:

    Minä voisin hyvin samaistua tarinan miheen, mutta en voisi ruoskia noita neitosia mutta nussisin kulli nilellä varmasti.

  2. abc says:

    Hyvin kirjoitettu, mutta ketä kiinnostaa noin suuri määrä väkivaltaa, oksentelua, krapulaa ja kaikkea vastenmielistä? Tähän osaan loppui lukeminen.

  3. noitapilli says:

    Moikka. Kiitos kannustuksesta. Nää ei tosiaan ole ekoja mun kirjoittamiani tällaisia juttuja, mutta ensimmäiset on vaan jumittuneet koneen syövereihin. Minä en vaan osaa tehdä mitään kovin lyhyesti ja kuvaamatta asiaa myös niin että henkilöihin voi jotenkin samaistua… Mun eka “seksinovelli” piteni ja piteni ja piteni yli 1,5 vuoden ajan kunnes siinä on wordissä nyt melkein 300 sivua ja sen “juoni” alkaa mennä yhä mahdottomammaksi… 🙂

    Mä kirjoitan näitä koska mun mielestäni se juonen kehittely on kiihottavaa ja kivaa. Mutta ongelma on siinä, että pää tuottaisi tarinaa enemmän kuin näppiksellä ehtii saada tekstiksi 🙂

    Kiva jos joku muukin lukee ja kiihottuu. Tää Anna & Irina -juttu on nyt mun koneella joku noin 60 sivua wordissä ja jatkoa olisi jo mieli täynnä kunhan vaan ehtisi naputella. Ehkä vielä tässä joskus… 🙂

    Noitapilli alias tarinan “Tapio”

  4. pikkuneiti69 says:

    paras sarja vähään aikaan..todella kiihotuin!lisää vaan,huomaa että osaat kirjoittaa,kirjoitusvirheiäkin harvassa,lisää,l
    nautin! 😉

  5. M says:

    Mahtava alku ja jatko tälle tarinalle. Vasta näin jälkikäteen huomasin lukeneeni jo aiemmatkin tekstisi. Sinulla on tosiaan kynä (tai näppäimistö) hallussa, kiitos!

  6. isäntä says:

    Niin hyvää tekstiä, että anna tulla vaan lisää…
    Juonenkuljettelusta saa kirjan verran naitavaa matskua!

Kommentoi

top