search
top

Vanhan suolan jano, toinen pala

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (19 votes, average: 3.47 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Päiväkirjamerkintä on jälleen lähes suora lainaus omasta päiväkirjastani. Tapahtuma on silti vain fantasiaa. Kolmas pala pitkästä tekstistä tulee, kunhan saan taas työstettyä "juonta" (voiko puhua seksinovellin juonesta, varsinkaan tässä vaiheessa enää?) eteenpäin.

”Antti oli täällä viime yönä. Jauhettiin paskaa ja nukuttiin vierekkäin ja mietin, miten paljon helpompaa ois, jos osaisin tykätä siitä enkä Anssista. Ja kyllä mä vähän kai oisinkin ihastunut, emt, mut… koolla on väliä. Tuntuu tavallaan pinnalliselta. Mutku eksänkin kanssa oli se ongelma, ettei se saanut mua tyydytettyä. Kyllä mä alan sen jo hiljalleen hyväksyä, että orgasmitulvasta lienee aivan turha haaveilla, mut… jos on Anssi, joka saa mut edes lähelle, ja jonka kanssa on helppo puhua aiheesta ja kommunikoida seksin aikana ja joka kokeilee, miten Jennasta saa kivoimman äänen aikaseks ja jonka pelkkä kosketus on hunajaa… miksi tyytyä vähempään?”

6.8.2008, ote päiväkirjamerkinnästä

Lähdin itsekseni, muut jäivät pelaamaan pullonpyöritystä ilman minua. Elina asui ensimmäisessä kerroksessa, josta laukkasin rappuset alas suoraan ulko-ovelle. Avasin oven viileään loppukesän yöhön, jonka hämäryys lupaili jo syksyä. Mietin, mitä minun tulisi odottaa, ja missä ihmeessä se Anssi oikein piileskeli, jos näki minut parvekkeelta. Ja miksi. Minulla oli toiveeni ja pelkoni, jotka olivat oikeastaan yhtä ja samaa. En osannut päättää.

Anssi tuli kulman takaa, kun ovi kolahti kiinni. En ehtinyt sanoa mitään, kun hän painoi selkäni rappukäytäväsyvennyksen seinää vasten ja tuli kiinni ihooni. Hän piti käsivarteni lukossa kylkeäni vasten ja painoi toisen etusormensa huultemme väliin hiljaisuuden merkiksi. Tuijotin ällistyneenä hänen harmaisiin silmiinsä, nenänpäämme koskettivat toisiaan. Olimme lasisen ulko-oven edessä, ja siitä oli suora näkyvyys Elinan kämpän ovelle. Jos joku olisi tullut ulos, hän olisi nähnyt meidät ensimmäisenä. Ja jos jotakuta olisi kiinnostanut, hän olisi voinut vakoilla meitä ovisilmästä.

Seisoimme siinä nenät vastatusten tovin, katsellen toisiamme lähietäisyydeltä. En tiennyt, minne vapaan käteni laittaa, joten annoin sen olla samalla tavoin lukittuneena kuin toisenkin käteni. En tiennyt, olinko vihainen vai iloinen. Anssin hengitys kulki huuliani pitkin ja sai ne kuivumaan. Kostutin niitä kielelläni ja tulin samalla nuolaisseeksi Anssin etusormea, joka edelleen oli välissämme. Leveä virne hänen kasvoillaan. Noihin hymykuoppiin voisi upota, muistin. Näin läheltä en nähnyt niitä kunnolla, silmäni eivät suostuneet tarkentamaan, mutta tunsin hänen hymynsä kyllä.

Rappukäytävän valo sammui. Seisoimme vastatusten hämärässä. Anssi laski kätensä suultani ja tarttui sillä vapaaseen käsivarteeni lukottaen senkin suoraksi kylkeäni vasten. Hän astui puoli askelta likemmäs niin, etten taas kyennyt liikkumaan mihinkään suuntaan hänen ja seinän välistä. Yö oli viileä, Anssi oli lämmin. Hänen huulensa painuivat siihen, missä etusormi oli äsken ollut. Raotin huuliani vastatakseni, mutta hän ei suudellutkaan. ”Joku on parvekkeella.” Huulten liike huuliani vasten. Parveke oli vinosti ulko-oven yläpuolella. Jos poistuisimme samaa matkaa, sieltä näkisi. ”Mee ota sun pyörä, ja oota mua kulman takana.” Huulet liikkuivat leukaani pitkin kiusoitellen. Ei edes suudelmaa. Muistin elävästi, miten olin joutunut aiemminkin ottamaan ne häneltä puoliväkisin, vaikka kaikki muu kyllä kelpasi. Ja taas joutuisin odottamaan häntä. Mitä hän oikein pelasi, ja halusinko sittenkään pelata mukana?

”Mitä jos en ootakaan?”
Liike pysähtyy, vain hengitys jää kulkemaan kaulaani pitkin. Mutta vain hetkeksi. Kädet päästävät käsivarteni lukosta ja siirtyvät silittämään kiusoittelevasti kaulaltani alaspäin. Huulten liike leukaani, korvaani, kaulaani pitkin. Suukko kaulakuoppaani. Kädet löytävät rintani, ottavat ne puristukseensa. Voisin haljeta, unohdan ikinä olleeni ärtynyt. Käteni nousevat Anssin selkään, vetäen hänen vartaloaan tiukemmin itseäni vasten. Toinen suukko, lähemmäs niskaani. Uusi puristus rinnoista. Inahdan ja liu’utan käsiäni hänen selkäänsä alemmas. Käännän päätäni sivulle, kun Anssi hamuaa huulillaan päästä pidemmälle. Suukko niskaani, samalla uusi puristus. Vien käteni hänen pakaroilleen ja puristan. Jalkani nousee vaistomaisesti maasta seinää vasten avaten reitin reisieni väliin. Hän näykkäisee niskastani. Työntö. Lantioni ottaa hänet vastaan. Toinen näykkäisy, toinen työntö, puristus rinnoissani. Tämä on jo liikaa. Huuliltani pakenee paljonpuhuva voihkaisu, kun puristan hänet käsieni ja lantioni väliin. Kuulen virneen jälleen leviävän hänen kasvoilleen, hän on tyytyväinen.

”Mee ja oota mua.” Kädet siirtyivät rinnoilta kyljilleni silitellen. Suukko niskaani, toinen korvalleni, kolmas leualleni, ja olimme taas kasvotusten. Hengityksemme kulki suusta suuhun, mutta hän ei suudellut. Laskin jalkani, siirsin käteni löyhästi hänen selkäänsä. Tuijotin jälleen hänen harmaisiin silmiinsä ja tunsin hänen leveän hymynsä. Hymykuopat, joihin voisi upota. Hän otti askelen taaksepäin antaen minulle tilaa liikkua halutessani hänen otteestaan. Ennen kuin hän ehti vetäytyä liian kauas, varastin suukon. Hän vastasi lyhyesti, mutta irrotti sitten otteensa. Minäkin irrotin, ja katsomatta häntä enää kunnolla käännyin ja kävelin pihalla olevan pyörätelineen luo. Avasin lukon, otin pyöräni ja polkaisin sillä talon päätyyn kulman taakse. Siellä pysähdyin kadulle johtavalle pihatielle odottamaan.

Pääni ehti selvitä Anssin huumasta odottaessani häntä, ja olin ehtinyt jo harkita lähteväni sittenkin suoraan kotiin. Reilussa puolessa tunnissa olisin perillä ja pääsisin nukkumaan pääni tyhjäksi tästä kaikesta hämmentävästä. Sitten mieleeni palasi jälleen elävästi, miltä hän oli tuntunut sisälläni silloin, kauan sitten. Paljon suurempana kuin nykyinen poikaystäväni. Ajatukseni palasivat äskeisiin tapahtumiin. Halusin, että joku määräisi minua. Halusin tulla vähän pakotetuksi. Halusin, että joku tarttuisi minuun, sulkisi suuni, purisi ja tukistaisi. Saisi minut kiihotettua huippuuni, pistäisi minut anelemaan ennen kuin antaisi nautinnon. Kiusaisi melkein hengiltä ennen kuin räjäyttäisi koko paketin. Painuisi syvälle. Opettaisi minulle paikkani.

Ja kuitenkin tiesin, että pahimmassa tapauksessa Anssi vain kiusoittelisi ja satuttaisi, jättäisi minut kieriskelemään himooni ja ikävääni. Todennäköisesti hän tekisi niin.

Mutta ehkä minä vain ansaitsin sen, kun tunsin näin.

”Mennääks.” Sähköinen hipaisu selässäni, en ollut huomannut hänen saapuneen paikalle. Hän oli taas etäisen viileä, mutta nyt näin hänen hymynsä. Sen loputtoman leveän hymyn, joka sai hänen poskilleen ne niin ihanat kuopat, jotka olin jo ehtinyt vuosien varrella unohtaa.
”Sä oot kävellen.”
”Mä asun ihan vieressä.”
”Hyvä.”
Lähdin taluttamaan hänen rinnallaan. Matkaa oli ehkä puoli kilometriä. Juttelimme lisää tyhjänpäiväisyyksiä. En kehdannut enää kysyä Anssin naisasioista, enkä tiedä, olisiko hän puhunut minulle totta vaikka olisinkin kysynyt. Tunsin itseni taas siksi samaksi kolme vuotta nuoremmaksi Jennaksi, joka kutsui kotiinsa ihan vieraan ihan vain naimaan. Lähdin taas hänen mukaansa sinisilmäisen onnellisesti, vaikken yhtään tiennyt, missä päin kaupunkia ylipäänsä olimme, tai missä hän asui. Hän oli huumannut minut. Itsellään.

Saavuimme perille, ja taas piti olla hiljaa, koska kämppis oli jo nukkumassa. Anssi riisui villatakkini silittäen käsivarsiani. Otettuamme kengät pois hän tarttui lantiooni takaa päin ja suuteli niskaani.
”Mä haluisin ottaa sut tässä.” Hän painaa minut seinää vasten. Seinän toisella puolella on Juuson huone. ”Mä haluan naida koko yön. Uudestaan ja uudestaan.” Suukko kaulalleni, ja hengitys jää viipymään siihen. Suljen silmäni, hengitän raskaasti. Toinen käsi etsiytyy shortsieni vyötäröä pitkin etupuolelle, keskeltä alas. ”Tässä.” Työntö, jonka lantioni ottaa auliisti vastaan. Hänen sormensa painuu klitoristani vasten housujen päällä. Ynähdän seinään. Lantioni työntyy taaksepäin kinuten lisää.
”Keittiössä.” Toinen työntö, kuin hyväksyen ehdotukseni. Huokaan ääneen. Tyytyväiden hymähdys kaulallani. Hän on kovana farkkujensa sisällä.
”Parvekkeella”, uuden työnnön siivittämänä, kovemman kuin aiemmat. Suustani purkautuu ”ah”, kun käsi painuu pilluani vasten. Hän tukistaa minua. ”Sun vuoro.” Huulten liike korvallani.
”Sohvalla.” Työntö.
”Ikkunalaudalla”, työntö.
”Ruokapöydällä.” Työntö.
”Suihkussa”, työntö.
”Tuolilla.” Työntö.
”Alotetaanko ihan vaan sängystä?” Tukistus. Suustani pääsee ulvahdus. Suudelma kaulallani, käsi haaroistani siirtyy silittämään lantiotani.
”Eiks se ole vähän tylsää?” huohotan seinään. Kuulen Anssin suun leviävän virneeseen.
”Juuso on kotona.” Hengitys kaulallani.
”Lupaatsä mulle, että mä saan muuallakin?” Suukko niskassani, toinen. Hän vetää päätäni taaksepäin hiuksistani.
”Okei.” Huulten liike korvallani. ”Saat.”

6 kommenttia viestissä: “Vanhan suolan jano, toinen pala”

  1. Ukkosmyrsky says:

    Ei ”vanhassa suolassa” ole mitään vikaa,
    kun kumpikin nauttii täysillä siitä!
    Se on upeaa 🙂

  2. Jatkoa?! says:

    Ihmeessä jatkoa, vai löytyykö jo jostain?

  3. salaatti says:

    Jatka, olet tosi hyvä kirjoittaja 🙂

  4. Antti says:

    Aivan huippua!!! Tulin jo Elinan keittiössä ;c)

  5. Himo says:

    ehottomasti jatka!! parasta mitä oon vähään aikaan lukenut….

  6. mato says:

    Jatka!!!

Kommentoi

top