search
top

Koskesta pelastettu

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (32 votes, average: 3.34 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tälle on kyllä jo jatkoakin ajateltuna, mutta viitsinenköhän kirjoittaa? :-)

Oli ilta ja ajelin kaupungista kotiinpäin. Oli jo myöhä, sillä olin jumittunut toimistolle siivoamaan alakerran varastoa. Turhanpäiväistä hommaa, mutta sopi näin kesäaikaan – varsinkin nyt kun minua ei edes kotona odottanut kukaan. Vaimo, kissa ja koira olivat kesämökillä ja vaimo itse asiassa kävi nyt lähiviikot sieltä käsin töissä. Kurvasin moottoritieltä ylös ja käännyin oikealle, pikkutielle. Tie ylittää pian korkeaa siltaa myöten kuohuvan Myllykosken. Sillalla oli useinkin kalastajia ja toisinaan myös kalliokiipeilijoita varusteineen, joten en paljoakaan hämmästynyt kun puolihuolimattomasti vilkaistessani näin sillan kaiteen luona naisen, joka näytti käsittelevän jotain isoa sinistä köyttä. Jokin naisen elkeissä sai minut kuitenkin vilkaisemaan uudelleen ajaessani ohi ja vielä heti perään taustapeilistä. Nuori nainen näytti istuvan sillan kaiteen päällä, jalat kaiteen ulkopuolella. Ja köysi, joka näytti lähtevän vyyhdeltä maasta, näytti päättyvän naisen kaulaan. Nainen istui kaiteella kuin keräten rohkeutta hyppyyn.

Vaistomaisesti jarrutin ja tempaisin auton osittain sillan jalkakäytävälle. Nainen ei hievahtanutkaan eikä katsonut minuun, tuijotti vain allaan kuohuvaa koskea. Päässäni välähti yhtäkkiä: Jumalauta, sehän aikoo tappaa ittensä!
Hyppäsin ulos autosta ja juoksin kohti naista.

– Hei, mitä täällä on tekeillä?

Ei vastausta, sen sijaan nainen liikahti kuin aikoen hypätä. Parilla harppauksella ehdin hänen luokseen ja tempaisin naista vasemmasta kädestä taaksepäin. Varmaankin tarpeettoman lujaa, sillä hän kaatui selkä edellä alas kaiteelta jalkakäytävän puolelle ja varmaankin loukkasi itseään, koska hän putosi peppu edellä katuun yli metrin korkeudelta. Nainen jäi selälleen jalkakäytävälle. Näin, että sininen köysi oli solmittu hirttosilmukalle naisen kaulaan. Pitkä köysi oli vyyhdellä jalkakäytävällä ja sen toinen pää oli sidottu sillankaiteeseen. Naisen käsilaukku ja kengät oli asetettu köysivyyhden viereen.

– Mitä sä teet, hei?!!
– Anna mun olla. Mä haluun pois.
– Mitä sä teet? Et sä voi hypätä.
– Mä oisin just… Oisit vaan antanu mun olla. Mee pois ja unohda mut. Anna mun olla.
– Hei, en mä voi antaa sun hypätä.

Kiskoin puoliväkisin hirttoköyden hänen kaulastaan. Nainen alkoi itkeä ja vaati minua menemään pois, antamaan hänen olla, antamaan hänen lopettaa kaikki, hän ei kestä enää.

Mietin kuumeisesti mitä tässä pitää tehdä? Soitanko hätäkeskukseen? Varmaan pitää, mutta ensin tämä daami pois sillalta.

– Hei, nyt tuut mun mukaan. Kuolemaan ehtii myöhemminkin, mut nyt tuut vaik mun autoon ja selität mitä on tapahtunu.

Nainen ei vastannut. Tartuin häntä kainalosta ja hän suostui siihen, että autoin hänet ylös, keräsin hänen käsilaukkunsa ja kenkänsä ja talutin hänet autolleni. Avasin matkustajan puoleisen oven ja ohjasin naisen siihen. Samalla sain tilaisuuden katsoa naista hieman tarkemmin. Noin kolmekymppinen tai vähän yli. Olkapäille ulottuva musta tukka, hyvin kauniit kasvot, joissa leveät poskiperät ja voimakkaat huulet sekä tummat, tuuheat kulmakarvat. Hieno vaatetus. Muodoiltaan paremminkin ehkä XL-kokoa kuin laiha – kerrassaan kaunis nainen.

Nainen ei vastustellut kun suljin auton oven, kiersin ohjaajan paikalle ja ajoin sitten auton läheiselle parkkipaikalle, johon pysäköin.

– Hei, saisitsä kerrottuu mulle mikä sul on, mitä on tapahtunu et sä haluut kuolla? Sun ei tartte pelätä mua, mä haluisin vaan olla avuks. Enkä mä voi jättää sua noin vaan hyppäämään koskeen hirttoköyden kanssa.

Nainen itki hysteerisesti. Vaistomaisesti kiedoin oikean käteni hänen hartioilleen ja silittelin myös hänen tukkaansa sekä myös pari kertaa varovaisesti hänen poskeaan.

– Hei, kerro mulle kuka sä oot ja mitä sulle on sattunu.

Itkemisen vähän laannuttua, mihin meni aika kauan, nainen nojasi päätään minua vasten ja alkoi katkonaisesti vastailla. Istuimme siinä kauan, hyvin kauan, pimeällä parkkipaikalla, yksinäisen ulkoilualueen laidalla, pimeässä autossa. Vähitellen sain tietää, että seuralaiseni oli nimeltään Mira ja hän asui rivitalossa vähän matkan päässä. Mira oli ollut avoliitossa ilmeisesti jo kauan ja hänelle oli tänään selvinnyt, että hänen puolisollaan oli toinen nainen, oli ollut jo kauan, ja että mies aikoi jättää Miran ja muuttaa uuden rakkaansa luokse. Mira oli päättänyt, että nyt elämällä ei ollut enää merkitystä, oli etsinyt avomiehelleen kuuluvan köyden ja oli päättänyt hypätä köysi kaulassa Myllykoskeen. Hän sanoi, että oli vain ensin halunnut odottaa että minun autoni menisi ohi. Mutta minä en mennytkään ohi, vaan tulin ja tempaisin hänet alas.

Miran hiukan rauhoituttua mietin kuumeisesti mitä tekisin? Voisin viedä hänet kotiinsa, mutta mikä takaisi ettei hän heti yrittäisi uudestaan jotain epätoivoista? Sitäpaitsi siellä kaikki muistuttaisi häntä hänen miehestään. Voisin viedä hänet terkkarille ja selittää sairaanhoitajalle mitä on tapahtunut? Mutta tähän aikaan perjantai-illasta sielläkin olisi tuntien jono. Ja mitä sitten tapahtuisi? Toisaalta, mitä se sitten minulle edes kuului, mitä sitten tapahtuisi? En osannut päättää, mutta jotain pitäisi kuitenkin tehdä. Niinpä sitten päädyin ehdottamaan Miralle – lähinnä siksi että saisin lisää ajatteluaikaa – että tulisiko hän minun luokseni. Lupaisin että hänen ei tarvitsisi pelätä minua, mutta että hänelle voisi nyt olla ihan hyvä jos tarjoaisin vaikka lasillisen konjakkia tai jotain ja katsottaisiin sitten huomenna mitä tehdään?

– Ihan sama. Mä halusin vaan pois. Mä en kestäny enää.
– Joo, mä ymmärrän ja sen takii mä just aattelin et sun ei ois hyvä olla ihan yksin just nyt. Vai onks sul joku ystävä tai kaveri täällä, jonka luokse mä voisin viedä sut?
– Ei. Mä en tunne täält vielä ketään. Enkä mä haluu nyt kenenkään sukulaisen luokse.
– No mut sit, saanks mä viedä sut sit meille? Siel ei oo ketään muuta kun me nyt paikalla, mut älä huolehdi, kaik on ihan hyvin.
– Ihan sama. Mä en jaksa nyt ajatella. Ihan mitä vaan.
– Okei. Mennään meille. Ja sit hei, saat näyttää tota sun kättäs, sä taisit satuttaa sen kun mä tempasin sut alas sielt kaiteelta ja sä putosit.
– Joo… voi olla. Ihan sama sekin.

Käynnistin auton ja ajoin kotiin. Matka ei ollut pitkä. Mira vieressäni tuijotti vain jalkoihinsa ja näytti äärimmäisen masentuneelta ja surkealta. Päätin jo, että veisin tytön aamulla lääkärille – itse asiassa olisi hyvä ajatus jutella vanhan koulukaverni Riston kanssa, joka on lääkäri. Päätin soittaa hänelle aamulla, kukaties tyttö vaikka pitäisi toimittaa johonkin psyykkiseen hoitoon?

– Ollaan perillä. Tuu, mennään sisään. Pääseksä, vai autanks mä?
– Joo. Pääsen mä.

Avasin oven ja laitoin pihavalot sekä sisälle valoa. Kirosin hiljaa mielessäni että sisällä oli niin sekaisen ja törkyisen näköistä, sillä en todellakaan ollut odottanut vieraita. Mutta varmaan Miralle sekin oli nyt ihan samantekevää. Talutin hänet olkkarin sohvalle ja hain meille molemmille juotavaa, aluksi siideritölkit. Mira joi vaiti ja oli äärimmäisen hermona. Hermopaine alkoi laueta ja koko tyttö tärisi hillittömästi ja näytti aika säälittävältä. Siirryin ihan Miran viereen ja ennen kuin itsekään edes huomasin, olin asettanut viltin hänen olkapäilleen ja pidin häntä hartioista tukevassa halauksessa itseäni vasten. Tyttö ei vastustellut, vaan antoi lopulta päänsä painua olkaani vasten.

Koitin pitää yllä hiljaista jutustelua. Kerroin Miralle omia menneitä kokemuksiani vuosien takaisista vaikeista ajoistani, jolloin olin ensin yrittänyt pitää pystyssä liittoa pahemmin ja pahemmin alkoholisoituvan ja väkivaltaisen exäni kanssa ja kuinka siitä sitten kuitenkin olin eron jälkeen noussut ja miten paljon paremmin kaikki olikaan nyt. Silitin samalla välillä Miran mustaa tukkaa ja otin vasemmalla kädelläni häntä kädestä kiinni. Mira ei yrittänyt vetää kättään pois.

– Hei, mä melkeen unohdin. Näytä mulle sun kättä. Sä taisit loukata sun vasemman kätes. Anteeks kun mä olin niin kovakouranen.
– Joo, ei se mitään… Eihän se sun vikas…
– Joo, mut näytäs nyt… Saatsä sen hihan ylemmäs?

Miran pusero ei kuitenkaan antanut myöten loukkaantuneen kyynärvarren ja kyynärpään tutkimiselle, joten pienen yrittämisen jälkeen tyttö luovutti ja otti koko poolopuseronsa pois. Alla Miralla oli ainoastaan mustat pitsireunuksiset rintaliivit eikä muuta. Miran kylkiä koristivat suuret, kauniit tatuoinnit, jotka esittivät merenneitoja. Toisen merenneidon kädestä lähti ornamentti, joka tavoitteli Miran napaa. En voinut olla huomaamatta myös, että rintaliivit olivat varsin läpikuultavaa materiaalia ja tytön tummat nännikehät paistoivat ohuen vaatteen läpi. Kimalteleva, roikkuva napakoru kruunasi näkymän kapealla vyötäröllä. Hyvä luoja, miten tuo nainen oli kaunis!

Koitin kuitenkin olla kuin professionelli sairaanhoitaja. Hain desinfiointiainetta ja pyyhin Miran kyynärvarren nirhauman, levitin siihen antiseptista salvaa ja teippasin haavateipillä päälle sidetaitoksen. Siinä vaiheessa sain palkakseni ensimmäisen kerran kauniin hymyn.

– Kiitos. Kiitos, kun sä pidät musta huolta, vaik mä oon ihan vieras ja tällanen rääpäle. En mä ansaitse mitään huolenpitoa.
– Et sä oo mikään rääpäle, sä oot kaunis. Ja must ois kauheen kiva tutustuu suhun ja ystävystyy, jos se on mahollista, mut tää tapa tutustuu on kyl ollu tänään lievästi sanottuna erikoinen.
– Kiitos kuitenkin, kaikesta. En mä tiedä pystynks mä nyt ystävystyy yhtään minkään kans. Tai haluunks mä ees. Mut kiva kun sä oot siinä.
– Kiva kun SÄ oot siinä.
– Kuule… Jos sä et ois estäny mua, ni oisinks mä jääny siihen köyteen roikkumaan? Vai oisko mun ruumis pudonnu koskeen?
– Mmm. Emmä tiedä. Mut siis, se köysi oli kummiskin hirveen pitkä. Jos sä olisit pudonnu vapaata pudotusta koko köyden matkan ja sit se olis tempassu, ni voi olla et se olis repässy sulta pään irti.
– Sitä mä just olin miettimässä siinä kaiteella ku sä tulit. Mua harmitti et mä en koskaan sais tietää et päädyinks mä killuun siihen naruun vai tippuisinks mä siihen koskeen. Mä olin just päättäny et samantekevää, mä teen sen kumminkin.
– Hyvä et et ehtiny.
– Mm. Emmätiedä. Mä olisin pois nyt. Kaik ois ohi. Nyt… pitääks mun oikeesti alkaa kattoo tätä…?
– Mira, mä sanoin jo: kuolemaan ehtii myöhemminkin. Miksetsä nyt ihan ekaks koittais vaik kertoo mulle paremmin mitä on tapahtunu?

Kiersin käteni uudelleen Miran olkapäälle, nyt paljaalle. Silitin vasemmalla kädelläni Miran poskea ja tukkaa varovasti ja suorastaan hämmästyin kun Mira vastasi kiertämällä oman vasemman kätensä minun ympärilleni ja painoi poskensa kiinni minun poskeeni. Istuimme sillä lailla hiljaa pitkän aikaa ja minä silittelin varovasti Miran kaulaa, niskaa, korvaa ja poskea. Miran lämmin poski painautui omaani vasten. Tytön tukka tuoksui valloittavalle.

– Tuntuu kivalta pitää sua näin.
– Mm. Menettelee. Kiitos ku oot siinä.
– Kiitos itelles… Kuule, muuten… Kelpaiskos sulle nyt kunnon drinkki vaik konjakkia tai jotain?
– Joo, mut oo kiltti, älä mee nyt vielä mihkään…

Halasin Miraa tiukasti ja uskaltauduin siten antaa oikean käteni hiukan vaeltaa tytön iholla. Silitin Miran oikeaa hauista, sitten selkää, sitten kylkeä ja lopulta annoin käteni vaeltaa tytön vyötäisille.

– Ihanat tatskat sulla. Mä oon kans jo kauan aatellu ottaa jonkun tatuoinnin, mut en oo saanu päätettyy millanen se pitäis olla.
– Kiitos. Nää on etelänlomalta pari vuotta sitten. Mä oon tykänny. Yks niitä juttuja jotka on hyvin.
– Ihanat… Hei, lupaatsä nyt pysyy siinä ja et koita laittaa puseroo takas tai mitään. Mä haen ne konjakit ja sit mä haluisin halata sua lisää. Ihan niinku nyt.

Mira hymyili nyt ensi kertaa valloittavasti.
– Tuu pian.
– Joo.

Pujahdin alakertaan ja hain kaksi lasia ja hyvää XO-konjakkia. Hetken mielijohteesta käväisin myös napsauttamassa alakerran sähkösaunan päälle. Sitten palasin Miran viereen ja otin uudelleen halausotteen tytöstä. Mira kiersi nyt molemmat kätensä minun ympärilleni ja hautasi kasvonsa rintaani vasten. Silittelin ja leikin hänen tuuhealla tukallaan ja annoin sormieni vaeltaa myös tytön selässä.

Konjakkia katosi reilussa tunnissa useampi lasillinen ja se teki varsinkin Miralle hyvää. Tytön posket alkoivat punoittaa hieman ja hän alkoi vilkkaasti kertoa kaikkea itsestään. Halaamista emme lopettaneet enkä minä pieniä hyväilyjäni. Tyttö oli fiksu, vilkas ja kaunis. Ja selvästi jollain paljon koulutetulla alalla; sekä yleistieto että sivistyssanojen määrä kertoivat selvästi ettei tässä ollut mikään tavallinen rekkakuski.

Mira myönsi, että vieraan kanssa oli helpompi jutella kaikesta. Sain kuulla Miran ja hänen ex-avokkinsa suhteen alkuajoista, turhista haaveista saada lapsi, siitä alkaneesta suhteen huononemisesta ja kuinka mies sitten nyt oli vaihtamassa naista. Kerroin Miralle myös itsestäni, menneisyydestäni ja nykyisestä uusioliitostani. Mira kysyi olisiko minun vaimoni mustasukkainen jos tietäisi mitä täällä nyt tapahtui. Aivan rehellisesti ja avoimesti sanoin arveluni että luultavasti ei, edellyttäen että hänelle kerrottaisiin kaikki mitä on tapahtunut. Kerroin Miralle ihan avoimesti myös että vaimoni kanssa meillä molemmilla oli ajoittain ollut seksikokemuksia ystäviemme kanssa ja että olimme joskus kokeilleet myös varovaisesti kimppaseksinkin alkeita.

Mira ei vastannut, mutta halasi tiukemmin. Minä puolestani uskaltauduin antamaan hänelle pienen suukon ohimolle ja annoin nyt molempien käsieni vaeltaa Miran ylävartalolla. Uskaltauduin jopa varovasti ottamaan Miran toisen rinnan käteni kuppiin ja puristamaan sitä varovasti. Mira kääntyi katsomaan minua silmiin ja hymyili merkitsevästi, katsoi sitten rintansa päällä lepäävää kättäni ja sitten taas minua silmiin. Vein hitaasti molemmat käteni Miran poskille ja käänsin hänen kasvonsa minuun päin. Mira sulki silmänsä eikä vastannut kun suutelin häntä varovasti, mutta kun sitten toistin suudelman vaativammin, niin Mira vastasi siihen kiihkeästi.

– Kuule, Mira… Mulla olis yks ehdotus. Niinsanottu sopimaton ehdotus. Mä en kertonu sulle, mut kun mä kävin alhaalla ni mä laitoin saunan päälle. Tulisitsä mun kans yösaunaan?
– Sitä sit taitais seurata joku muukin sopimaton ehdotus?
– Nii… no, voi olla. Se vähän riippuu mitä me kaks määritellään sopimattomaks. Musta vois olla oikein sopivaa riisuu sulta noi kaikki vaatteet nyt ja leikkii sun ihanalla vartalolla ja hyväillä sua ja sit jos se susta kans tuntuis hyvältä, ni vois olla aika sopivaa et me rakasteltais?
– Sulla on housuissa ahdasta.
– Ja sun nännit pyrkii ton ohuen kankaan läpi.
– Onks muka ihme kun sä silittelit mua tolleen?
– No haittaaks se? Oliskos se sit sopivaa, et me riisuunnuttais, mentäis saunaan, pestäis toinen toisemme ja sit tultais tänne yläkertaan ja sit mä ohjaisin ton mun housujen ahtauden aiheuttajan sun sisään?
– You got a deal… mut saaks järjestystä vähän muuttaa?
– Milleen?
– Nai mua nyt ihan ekaks. Ota mut. Aattele et sä oot nyt poiminu naisen koskesta ja se on nyt sun, saat tehdä sille ihan mitä vaan.
– Noin upeita saaliita siitä koskesta ei oo ennen saatukaan… Mira, suutele mua nyt kunnolla.

Suutelimme uudelleen ja uudelleen, aina vain perusteellisemmin. Mira antoi nyt puolestaan käsiensä vaeltaa ympäriinsä minun vartalollani ja alkoi sitten hitaasti napittaa paitaani auki.

– Mira, yks kysymys niinkauan ku me ollaan ees vähän järjissämme. Mulla ei oo kortsuja, tuuks sä raskaaks ku me naidaan?
– Mä oon kolme vuotta koittanu tulla raskaaks eikä se onnistu. Lääkärit sanoo et mä en luultavasti ikinä voi saada lasta.
– Harmi… Noin hienot geenit. Hei… Saisinks mä nyt nähdä sun rinnat?

Mira keskeytti paitani avaamisen, avasi rintsikoidensa hakaset ja heitti liivit lattialle. Hän työnsi rintojaan minua kohti.

– Ota. Koita niitä.
– Ihanat. Aivan upeet.

Pyörittelin Miran kauniita rintoja käsissäni ja imin molempia nännejä vuoronperään. Mira taivutti päätään taaksepäin tarjoten niitä minulle.

– Kuule… Sä sait mun tissit esille. Saisinks mä nyt sit nähdä sun… siis sun kullin?
– Saat. Tietysti.

Nousin ja avasin farkkujeni vetoketjun. Mira tuijotti kun laskin housut alas ja siirsin ne sohvalle. Kun sitten tartuin bokserieni nauhaan vetääkseni nekin alas, Mira laski kätensä minun kädelleni ja pysäytti liikkeen.

– Anna mä… paljastan sen.

Hitaasti Mira veti alushousujani alaspäin, kunnes yläviistoon sojottava kullini pompahti kokonaan esille. Mira ei aikaillut, vaan tarttui siihen heti ja veti esinahkaa alaspäin. Miralta pääsi pieni ihastunut ”Oi” kun hän näki terskani alla jänteessä killuvan pienen lävistysrenkaan.

– Mitä? Onks sullakin läväreitä?
– Näät kohta. Tää on hieno. Saat laittaa rautaa mun sisään. Mmmmmm

Mira antoi kielensä leikkiä lävistyskorullani ja otti sitten koko kullini suuhunsa imien ja nuollen sitä taidokkaasti. Vähän ajan päästä keskeytin kuitenkin tytön puuhat.

– Mira, oisko nyt mun vuoro? Mun vuoro saada nähdä susta lisää? Jos sä jatkat, ni mä laukeen kohta sun suuhun. Mä voisin haluta laueta ihan toiseen päähän.
– Sano vaan mitä mä teen.
– No, esittele mulle sun naiseutes. Ota housut pois ja näytä millanen pimppi sulla on.
– Yhellä ehdolla.
– No millä?
– Et sä et sit hukkaa aikaa vaan otat mut heti.
– Okei. Mielihyvin. Näytä mulle sun pillu. Ja sun klitta.

Mira pomppasi vauhdilla pystyyn ja asettui eteeni seisomaan. Sitten stripparin elkein hän hitaasti avasi housujensa vetoketjun, esitteli välillä minulle paljaita rintojaan, avasi sitten taas vetoketjua lisää, pyörähti sitten ympäri peppu minuun päin ja työnsi hienot housunsa alas nilkkoihin. Tartuin käsilläni Miran upeanmuotosiin pakaroihin. Tytöllä oli jalassaan nyt vain pienet mustat stringit. Kertakaikkinen herkkupeppu. Mikä muotoilu, huh.

Mira vapautti itsensä päällyshousuistaan kokonaan ja ojensi sitten toisen jalkansa minun syliini ja tavoitteli valkoisiin sukkiin verhotuilla pitkillä varpaillaan jöpöttävää kulliani. Sitten tyttö alkoi hyvin vähä vähältä leikitellä stringeillään ja laskea niitä vähän kerrallaan pakaroitaan myöten alaspäin. Välillä tyttö vilautti häpyhuuliaan siirtämällä stringien alaosaa sivuun.

Tuijotin. Miran häpyhuulet näyttivät melkein mustantummilta. Sisemmät häpyhuulet olivat pitkät ja poimuiset. Molemmissa sisemmissä häpyhuulissa roikkuivat pienet lävistysrenkaat punaisine palloineen ja Miran klitoriksen takaa meni lävistystappi. Karvoja ei ollut.

Yhdellä nopealla liikkeellä Mira tempaisi nyt stringinsä kokonaan pois ja poisti sen jälkeen myös sukkansa. Tyttö oli nyt täysin alasti. Hän nosti toisen jalkansa sohvan reunalle paljastaen häpyhuulensa mahdollisimman kokonaan, levitti niitä käsillään auki ja nosti sitten kätensä päänsä taakse tarjoten rintojaan minua kohti.

– Kelpaisinko mä?
– Sä oot ihana.
– Ota mut. Nussi mua.

Pomppasin pystyyn, kaappasin Miraa vyötäröstä kiinni ja ohjasin hänet juoksujalkaa makuuhuoneeseen. Sillä aikaa kun minä suoriuduin eroon lopuista vaatteistani, Mira asettui sängylle selälleen ja levitti jalkansa. Kiipesin hänen päälleen. Mira tarttui kädellään kulliini ja ohjasi sen häpyhuultensa väliin. Yhdellä työnnöllä painuin tyttöön pohjaan asti samalla kun Mira tarttui minuun ja aloitti vaativan suudelman. Mira oli aivan märkä. Aloimme rajun rakastelun.

Se oli ihana rakasteluaamuyö. Sauna meiltä kyllä tosin unohtui, mutta ennen aamua minä olin saanut ainakin neljä orkkua syvälle Miran sisään ja Mira oli lauennut luullakseni kuusi kertaa.

– Mira, pysythän sä mun luonani ainaskin tän koko viikonlopun?
– Jos sä haluut. Sä oot nyt poiminu mut koskesta. Muista et sä saat nyt tehdä mulle ihan mitä sä haluut. Ihan niin kauan ku sä haluut. Sun löytötavaras.

9 kommenttia viestissä: “Koskesta pelastettu”

  1. pilluntillu says:

    Jatkooo ihmeessä

  2. J.j says:

    Tosi hyvä tarina

  3. Pervo says:

    Jatkoa, tää oli tosi hyvä 5/5.

  4. --/ says:

    anteeks väärä stori. Nää netti vähä lagii.

  5. --/ says:

    Kirjota vaa sitä jatkoa! Toivon että kuvailisit seksiä tarkemmin ja siinä olevia osapuolia. Ja tollaset lapsellisuudet pois (esim. toimopokohta). 🙂

  6. Uhh..♥ says:

    enemmän pornoa. Todella hyvä jatka

  7. Uhh..♥ says:

    Enemmän pervoa

  8. tap says:

    ihan jees tarina, ehkä joissain kohta vähän pitkäveteinen ja tuntui, että kohteena olisi tutumpi kuin tarrinassa annettiin ymmärtää.

  9. Nami says:

    Jatka ihmeessä ! Löytyi hyvin kuvailua ja juonikin oli suht hyvä.

Kommentoi

top