search
top

Haavemaa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (32 votes, average: 3.47 out of 5)
Loading...

Kevyt tuulenvire puhaltaa kasvoilleni kesän vehreää tuoksua. Makaan ruohikolla taivaan sinisyyttä katsellen. Klassisesti sanoen taivas on meren sininen ja ruoho on syvän vihreää, hieman kostea niinkuin aamulla pitääkin olla. Olen maannut tässä koko yön. Minulla ei ole kotia, maa on kotini ja omistan kaiken mitä näen ympärilläni. En ole koskaan tuntenut tarvetta omistaa mitään sanan konkreettisessa merkityksessä, omistan kaiken mitä näen. Liikun paljon, joten myös omistan paljon. Olen siis satumaisen rikas ihminen. Satumainen rikkauteni ei vaan houkuttele ympärilleni muita ihmisiä, enkä edes tiedä haluaisinko ympärilleni muita. Olen kierrellyt vaan jo niin kauan, etten edes osaisi asettua aloilleni. Tajusin jo varhain ettei minua ole luotu jäämään paikoilleni. Nuorena poikana jätin perheeni ja entisen elämäni , ja lähdin merille. En ollut siihenkään tyytyväinen. Kerran jätin vain menemättä takaisin laivaan. En kerro mihkä maahan jäin, koska en halua että kukaan läheiseni alkaisi etsimään minua. Olen vain luotu olemaan yksin. Olen vain kerran elämässäni tuntenut että haluaisin jäädä. Aioin kertoa teille tarinan siitä.

Oli kuuma. Se oli ainoa asia mitä päässäni pyöri. Oli myös jano, mutta kuumuus johti janoon joten kuumuus oli etusijalla. Olin kävellyt koko aamun ja aamupäivän, ja luultavasti kävelisin myös päivän. Päivät olivat kaikkein pahimpia. Silloin painostava kuumuus tunki sisääni joka huokosesta. Oli kuitenkin jatkettava, ei saa jäädä aloilleen. Tavoitteeni oli päästä erääseen kyläpahaseen ja yöpyä siellä yksi yö. En ollut varma pääsisinkö tavoitteeseeni, koska kokoajan tuntui vain siltä että olisi pakko lopettaa käveleminen. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi kävelyä, ja kuvittelin mielessäni huuruavan kylmän olutkolpakon jonka tilaisin välittömästi majataloon astuttuani. Ruoka ja huone olisivat toissijaisia, kunhan saisin olutta. Ja sitä minä saisin. Ruoka, yösija ja olut olivat elämäni pyhä kolminaisuus. Siis vaeltamisen lisäksi. En ollut pitkään aikaan kokenut minkäänlaista vetoa naisia tai miehiä kohtaan. Seksuaaliset haluni tuntuivat turtuneen. Vielä merillä ollessani kirmasin tovereideni seurassa aina ilotaloihin, silloinkun satuimme rantautumaan satamaan ja meillä oli sopivasti aikaa. Huorat olivat siinä mielessä hyvä, koska heidän kanssaan ei tarvittu tunnetta. Nussit vain pussisi tyhjäksi konemaisesti. Sen jälkeen ulos ja seuraava sisään. Kun lopetin merimieshommat, en sen koommin hoitanut hommia. Ei vaan kiinnostanut. Luulin ettei edes kiinnostaisi. Luulin siihen asti kunnes avasin majatalon oven.

Ovi narahti pahasti. Öljyn tarpeessa. Salonki oli tyhjä lähes tyhjä, nurkkapöydässä istui vaarikopla. Tietenkin he katsoivat minua tutkivilla silmillä. Muukalainen heidän kantapaikassa. Muukalainen oli vaarien mielessä sama kuin ongelma. En kuitenkaan jaksanut välittää heidän katseistaan tai ajatuksistaan, joten kävelin reippaasti tiskille odottamaan että jostain ilmestyisi tämän puljun hoitaja. Ja kyllähän se ilmestyikin, tai en ole varma voisiko hän olla tämän väsähtäneen ja rapistuneen majatalon omistaja. Hän oli niin nuori. Ja niin kaunis. Sanalla sanoen hän oli tyrmäävä ilmestys. Ensimmäisenä näin luonnottoman pitkät kastanjanruskeat hiukset, jotka olivat kauniisti letitetyt. Seuraavaksi katsoin hänen silmiinsä. Aiemmin en keksinyt mitään järkevää vertauskuvaa ruohon vihreydelle. Hänen silmänsä ovat sopiva vertauskuva. Olin upota hänen silmiensä vihreyden syvyyteen. Pitkät ja tummat silmäripset korostivat vielä tytön kauniita silmiä. Kasvot olivat kauniimmat kuin yhdelläkään naimallani huoralla. Eivätkä huoratkaan rumia olleet. Ei ruma huora myy. Mutta tämä pienen ja rupuisen majatalon tyttö löi heidät kaikki laudalta. Tytön vaatetuksesta huomasi, ettei majatalo menestynyt. Tylsä arkileninki, ei mitään koreilevaa. Mutta jopa tämä tylsä leninki pystyi paljastamaan erittäin kauniin parin rintoja. Rinnat olivat koholla, ja pystyssä. Kuten varmaan arvaattekin, minä söin häntä katseellani. Haavemaailmasta minut herätti kauniin heleä kysymys, “mitä sinulle saisi olla?”. En voinut kuin kakistella vastaukseksi, ” Öööh hmmm…. Tuoppi kylmää olutta, kiitos”. Tyttö hymyili minulle, ja olin myytyä miestä. Hän nappasi olut-tuopin ja lähti lanteitaan keikuttaen hakemaan kaljaa tynnyristä. Tämä siis aikaa ennen kaljahanoja. Ja kuinka kauniit kurvit hän omistikaan. Leninki suorastaan nuoli hänen päärynän muotoista lantiotaan. Uskomattoman kaunista. Mitä minulle oli tapahtumassa? Ei minulla pitänyt olla mitään seksuaalisia haluja, En voinut ymmärtää. Tyttö toi oluttuoppini, ja kyllä ! Se oli huuruinen ja kylmä. Kiitin nopeasti , en edes kehdannut ottaa katsekontaktia. Hän oli varmasti huomannut katseeni kiihkeyden. Kävelin pöytään joka oli eniten nurkassa, mutta joka oli silti kaukana kaikista, varsinkin jumalattoman kauniista tytöstä. Päätin juoda oluttani niin kauan kuin suinkin oli mahdollista.

Olin juonut kuvitteellista olutta jo jonkin aikaa. Oli pakko käydä kysymässä yösijaa. Pappojen katseet polttivat niskaani kun kävelin pitkältä tuntuvan matkan halki kapakan. Tyttö hymyili minulle kauniisti. Kurkussani tuntui olevan pala.
-Olisiko täällä mahdollista yöpyä? Sain vaivoin sanottua.
-Tietenkin se onnistuu, sanoi tyttö hymyillen edelleen jokaisen miehen sulattavaa hymyään.
-Paljonko yksi yö kustantaa, kysyin. Nyt uskalsin jo katsoa häntä silmiin. Voi kuinka vihreät ne olivatkin. Kuin aamun kosteudessa kylpevä ruoho. Tyttö vastasi katseeseeni intensiivisesti. Olin aina vain mykistyneempi tytön kauneudesta. Sovittuamme hinnasta, seurasin tyttöä majatalon yläkertaan jossa huoneet sijaitsivat. Minun huoneeni oli hieman syrjässä muista, joka oli hyvä. Vaikka majatalossa ei varmasti olisikaan ketään muita, halusin varmistua että saan nukkua yöni rauhassa. Seuraavana aamuna alkaisi pitkä ja raskas taival, jonka aikana nukkuisin taivasalla paljon. Huone oli tilava ja viihtyisä, ilta-auringon säteet tulvivat sisään ikkunasta, sänky oli iso ja kutsuvan näköinen.
-Oletteko tyytyväinen huoneeseen? Kysyi tyttö. Katsoin häntä hymyillen ja sanoin:
-Kun nukut monta viikkoa taivasalla, ja näet sängyn, olet varmasti tyytyväinen.
-Miksi nukut taivasalla? Eikö sinulla ole kotia, tyttö päivitteli.
-Maailma on kotini ja kaiken minkä näen minä omistan, sanoin.
-Ai omistatko sinä minutkin, tyttö sanoi nauraen. Mutta minä menin hämilleni kysymyksestä, oliko hän huomannut intensiivisen tuoijotukseni. En osannut vastata mitään.
-Älä nyt säikähdä, minä vain leikittelin ! Et sinä ole ensimmäinen mies joka minua tuijottaa, etkä varmasti viimeinenkään. En minä pane pahakseni komean muukalaisen tuijotusta.
Tämän sanottuaan tyttö poistui hymyillen huoneesta.

Makasin sängylläni. Mietin asioita, elämääni. Tuo kaunis tyttö oli saanut minut miettimään. Miksen voisi sittenkin harkita sitoutumista? Olisiko se niin hirveä asia . Tyttö oli saanut myös seksuaaliset haluni hereille. Olin kova kuin hiomaton timantti. Yritin olla ajattelematta tyttöä, mutta aina mieleeni puski kuva kauniisti keikkuvasta lantiosta, pitkistä kastanjanruskeista hiuksista ja vihreistä silmistä joiden syvyyteen voisi sukeltaa. En voinut muuta. Minun olisi pakko masturboida. Varovaisesti otin housut pois. Katsoin ihmeissäni kovana sojottavaa penistäni. Se oli ylväs kuin lipputanko, ja se oli saanutkin huorilta kehuja. Tosin luultavasti huorat kehuivat jokaisen miehen penistä, koska heille maksettiin siitä. Hitaasti vein käteni penikselleni. Kosketus tuntui karkealta, en tehnyt tätä usein, joten liikkeeni olivat todella varovaisia. Aloin kuitenkin hitaasti pumppaamaan kädelläni, ylös, alas… Mielessäni pyöri kuva kauniin hymyilevästä tytöstä, kuin huomaamatta kiihdytin tahtia, olin lähes kliimaksin partaalla, en voisi pidätellä enää kauaa.

Ovi aukesi. Säikähdin kuoliaaksi, mutta niin säikähti tyttökin. Hän tiputti kädestään kasan liinavaatteita, miten kliseistä. Tyttö tuo liinavaatteita ja keskeyttää minun runkkaamisen. Näin siinä kuitenkin kävi juuri niin. Katsoimme toisiamme. Kumpaakin hävetti. Halusin vajota maan alle. Tyttö rikkoi hiljaisuuden:
-Anteeksi, minun olisi pitänyt ehdottomasti koputtaa oveen, mutta luulin että sinä…
-Ei se mitään, minun ei olisi pitänyt tehdä… sitä.
Tyttö katsoi minua, mutta ei enää häpeissään. Pieni hymynkare alkoi löytämään tietään tytön suulle.
– Mutta eihän tuossa mitään väärää ole ! Ja sitäpaitsi ei sinulla ole mitään hävettävää. En ole eläessäni nähnyt noin isoa kyrpää!
Tytön suorasukaisuus hämmästytti minua. Oliko kaino maalaistyttö sittenkään niin pyhä kuin antoi olettaa? En saanut vieläkään sanaa suustani. Vielä enemmän sanattomaksi minut teki tytön ehdotus.
– Mitä jos minä korvaisin aiheuttamani mielipahan ja järkytyksen tekemällä tuon loppuun? Sinusta tuskin enää on siihen ! Poikaparka, olet ihan valkoinenkin.
Poikaparka? Tyttö oli minua varmaan kaksi kertaa nuorempi. Ja minä olin poikaparka. Olin myyty mies. En voinut enää edes katsoa tyttöä. Onneksi hän otti ohjat käsiinsä, ja istuutui vierelleni.
-Älä nyt suotta häpeile, olen minä kyrpiä ennenkin nähnyt, mutta en kyllä koskaan noin isoa. Annas kun koitan.
Ja niin tyttö häpeilemättä tarttui penikseeni. Ja kuinka taivaalliselta tuo kosketus tuntuikaan, minun karkeat maailmaa nähneet kädet vaihtuivat kertaheitolla silkin pehmeisiin , nuoriin kätösiin.
-Tuntuu taivaalliselta, sanoin. Olin yllättynyt että sain tuotettua ääntä, sen verran haltiossani olin.
-Tuntuu helvetin isolta, paukautti tyttö. Mietin että onko tässä kylässä opetettu lapsille mitään häveliäisyydestä?
-Mä otan nyt sulta suihin, tyttö totesi ykskantaan. Hän tiputtautui lattialle sängyltäni, ja mulskautti penikseni pieneen suuhunsa. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, pieni kieli tutki terskani päätä, suun tehdessä vipuliikettä. Ylös ja alas. Ylös ja alas. Nyt penikseni vasta kovana olikin, tai kyrpäni. En ollut koskaan sanonut sitä kyrväksi. Minulle se oli aina ollut penis. Nyt se oli kyrpä. Tyttö lopetti taivaallisen suihinottonsa, ja sanoi:
-Nyt sä saat nuolla mun pillua. Näytä miten vieraissa maissa naisia kohdellaan. Mä oon jo ihan märkä. Halusin sua siitä hetkestä lähtien kun astuit ovesta sisään.
-Samoin minä sinua, sanoin . Yllätyin itsekkin kuinka rohkea ja itsevarma olin.
-Nyt mä nuolen sun pillua, mutta sun täytyy mennä tohon sängylle ja ottaa toi leninki pois. Ja näin tyttö tekikin. Kosteutta tihisevä karvamätäs oli uskomattoman kutsuva, en ollut ikinä nähnyt yhtä kaunista pillua. Upotin kieleni hitaasti sisään. Maistoin hänen kukkansa mettä. Tätä en ollut ennen tehnyt, ja en kyllä koskaan halunnutkaan ottaa niin intiimiä kosketusta huorien kanssa. En halunnut nuolla muiden miesten samana iltana kyntämää pillua, mutta tämä oli puhdas ja maistui mansikalta. Tutkin kaikkia paikkoja kielellä, etenkin pientä nappulaa joka oli selvästi erittäin herkkä kosketukselle. Lipsutin ja nuolin aikani, kunnes tyttö sanoi:
– Haluan saada sut sisääni, muukalainen. En kestä yhtään enempää.
Sanaakaan sanomatta kipusin hänen päällensä, ja asettelin kyrpäni mehukkaille pillunhuulille.
-Laita se sisään, laita se sisään, tyttö voihki korvaani. Ja niin minä laitoin sen sisään. Se oli kireämpi, kosteampi ja kiihkeämpi kuin yksikään edellinen naimani pillu. Aloitin erittäin hitaalla tahdilla, tyttö oli niin kireä että meinasin laueta heti alkuunsa. Löysin hyvän tahdin, tyttö voihki hiljaa allani. En voinut enää kauaa pidätellä laukeamista. Puristin itseäni lujempaa tyttöä vasten, halusin hänet kokonaan, kiihdytin tahtia, tytön ääni koveni tahtini mukana. Lopulta hän kirkui korvaani, samassa hetkessä hänen pillunsa rupesi supistelemaan, ja sitten minunkin oli luovutettava. Lypsin monta lastia spermaa tytön sisään, en halunnut lopettaa. Mutta loppuihan se. Irrottauduin hänestä hitaasti, kierähdin toiselle puolelle sänkyä , vain kattoa tuijottaen. Tyttö kuiskasi hiljaa:
-Kiitos. Sen jälkeen hän nousi, pukeutui ja poistui huoneesta. Minä nukahdin sängylleni, onnellisena, raukeana ja tyydytettynä.

Maria kiiruhti ylös. Edellinen yö ja kiihkeä miesvieras eivät olleet unohtuneet. Isä oli käskenyt Marian viedä aamupalaa vieraalle. Maria otti tehtävän erittäin mielellään vastaan, hänellä oli mielessä myös toisenlainen aamupala.. Häntä jännitti avata ovi, olisiko mies yhtä ujo kuin eilenkin? Maria toivoi että yön tapahtumat olivat murtaneet joitain patoja tämän mystisen muukalaisen mielessä. Innoissaan hän avasin oven. Huone oli tyhjä. Mies oli poistunut. Maria oli haikea, mutta samalla onnellinen miehen puolesta. Hetken ajan tämä mies oli omistanut Marian, ja Maria oli omistanut miehen. Ehkä hän vielä joskus palaa, tuumi Maria. Ei hän palannut koskaan, sillä tämä mies omistaa kaiken minkä näkee, mutta haluaa omistaa kaiken. Hän ei koskaan jää aloilleen. Yhdeksän kuukauden päästä Maria synnytti lapsen, lapselle hän antoi nimeksi Nuuskamuikkunen.

4 kommenttia viestissä: “Haavemaa”

  1. uuh says:

    Vois olla pitempikin, en ehtinyt runkata mällejä lukiessa.

  2. Köyhän miehen Hemingway says:

    Myönnän, tuli panostettua juonen rakenteluun enemmän kuin itse aktiin… Ehkäpä tässä tulee vähän tuhmempaakin materiaalia 🙂 Ja en ole lukenut länkkäreitä ! Kokemukseni länkkäreistä rajoittuu Leonen spagettiwesterneihin. Ja taisin joskus vahingossa Tex Willerinkin lukea.

  3. YourReader says:

    Kirjoita kirja! Saa olla vähän tuhmempikin..

  4. Hande says:

    Olet lukenut Clay Allison länkkäreitä.

Kommentoi

top