search
top

Minun kyläni: Kesäkeittiön vierailija

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (48 votes, average: 3.75 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Kiitokset kaikille todella positiivisesta palauttesta! Aihe-ehdotuksia saa yhä lähettää. Tässä taas yksi osa Kylä-sarjaan. Toivottavasti nautitte. :)

Minun isäni oli suurikokoinen, melkoisen komea mies. Kastanjanruskeat, elinvoimaiset hiukset ja erikoiset, lyijynharmaat, välkkyvät silmät tekivät hänestä melkoisen ilmestyksen kylän muiden maajussien joukossa. Toisaalta vuodet olivat tehneet tehtävänsä; vajaan neljänkymmenen vuoden iässä hänen kasvoihinsa oli ilmestynyt jokunen juonne, eivätkä ennen niin voimakkaat vatsalihakset enää pitäneet oikein pintaansa, vaan mahalle oli kertynyt jokunen kilo ylimääräistä. Tietenkään ennen nuoruusvuosiani en ollut koskaan nähnyt isääni minään muuna kuin henkilönä, jota rakastin koko lapsensielustani, ja jota minun tuli kunnioittaa ehdoitta – en miehenä, en aviomiehenä enkä varsinkaan rakastajana. Hänen ansiostaan minä naisin muutaman vuoden kuluttua toisen rikkaan perheen vesan, ja hänen ansiostaan vaatteeni olivat hienompaa puuvillaa kuin piikatyttöjen.

Muut kylän miehet saivat osakseen suurta kunnioitusta, jos he olivat elämänsä aikana tehneet uroteon tai saavuttaneet arvostetun ammatin, mutta minun isäni etuudeksi laskettiin yksinkertaisesti se, että hän omisti ylivoimaisesti suurimman alan peltoa ja vieläpä rengit, jotka kasvattivat kylän parhaat maissit. Meidän Suuren talomme maissileivästä nautti koko pienen kylämme väki, ja koska isä oli sisaruksista vanhin, hän kantoi niin suuren vastuun kuin sanattoman arvostuksenkin. Silti, vaikka toki maineella oli suuri merkitys, pienessä kyläyhteisössämme ketään ei jätetty ulkopuolelle sen takia, ettei hän olisi saavuttanut mitään suurta elämänsä aikana. Jokainen pystyi olemaan avuksi silkalla raa’alla työllä. Juuri sen vuoksi uskon, että meidän yhteisössämme oli ihana elää: kaikkia tarvittiin.

Sinä aamupäivänä seisoin kylän pohjoisimmassa pikkutalossa. Talon emäntä, joka oli Gordon-setäni vanhin tytär, oli aamuyöllä synnyttänyt toisen poikansa, ja moni kyläläinen kävi tuona päivänä vierailemassa heidän luonaan. Minulla oli meneillään juuri se aika kuukaudesta, kun rintani pingottuivat turpeiksi ja kipeiksi ja alavatsaani poltteli aika ajoin kuumasti. Judith makasi muhkean sänkynsä keskellä lapsi sylissään voipuneena, hiukset hieman roikkuen ja toisaalta äärimmäisen onnellisen näköisenä. Poika oli terve ja pullea, ja kun saavuimme makuuhuoneeseen, se oli juuri heräämäisillään unestaan. “Hän on ihastuttava!” vieraat hokivat, ja Judith vain hymyili. Kun tuli minun vuoroni pidellä vauvaa, unohdin kuukautisteni aiheuttaman ärtymyksen ja hellyysaalto tuntui suorastaan sulattavan minut. Lapsen pyöreät, punoittavat posket, kostea, pieni suppusuu, harva, untuvainen tukka. Ja sitten, kuin haluten paljastaa minulle salaisuuden, lapsi avasi silmänsä – harmaat, syvänharmaat.

Asiasta ei tietenkään koskaan puhuttu ääneen. Varmasti kaikki tiesivät, ettei Judithin tai hänen aviomiehensä suvuista löytynyt ainuttakaan harmaasilmäistä. Varmasti äitini ja Judithin mieskin tiedostivat tilanteen. Mutta sanaakaan ei sanottu; lapsi varttui onnellisessa, tasapainoisessa perheessä, eikä hänelle varmaankaan koskaan valjennut asian oikea laita.

Minä, seksuaalisuudessani kukkaan puhjennut nuori nainen toisaalta kiinnostuin asiasta suunnattomasti. Toki tuntui häiritsevältä ajatella, että oma isäni vietti mahdollisesti aikaa muidenkin naisten kuin äitini vuoteissa. Olin kuitenkin itsekin jo saanut osani isän, hmm, kosketuksesta, mutta se oli ainakin muodollisesti katsoen ollut pelkästään rutiinitoimenpide. Ajatus siitä, että isä levitti perimäänsä ympäriinsä, ei tuntunut lainkaan mahdottomalta. Tarkkasilmäisenä tyttönä laajensin taas näkökenttääni. Ehkä alkaisin huomata enemmän vihjeitä isän seikkailuista.

Eikä kulunut kuukauttakaan, kun sain varsin herkullisen näytteen isän viehätysvoimasta.

Kesäisin Suuressa talossa oli käytössä ulkokeittiö, sillä kuuman leivinuunin lämmittäminen sisällä talossa olisi etenkin loppukesän helteillä tuntunut täysin järjettömältä. Sen vuoksi ulkorakennuksesta tuprutti kesäkuukausina lähes yötä päivää lämpimänharmaa, hyväntuoksuinen savu. Keittiössä oli todella kuuma, sillä rakennus oli suureen leivinuuniin verrattuna suorastaan piskuinen. Koska olin talon tytär, työtehtäviini ei – onneksi – kuulunut normaalisti ruuanlaittoa tai -tarjoilemista; ne olivat talon piikojen tehtäviä. Usein ahtaassa keittiössä saattoi työskennellä samanaikaisesti kymmenenkin piikaa. Kuka pilkkoi kasviksia, kuka vaivasi taikinaa; kenen tehtävä oli muotoilla sämpylöitä. Miehiä ei tällaisten illallisvalmistelujen aikana päästetty sisään lainkaan, sillä mikä näky heitä olisikaan kohdannut! Vetreitä, nuoria naisia toisissaan kiinni seisten, hiki ruskettunutta ihoa pitkin valuen. Toisinaan osa heistä riisui kuumuudessa jopa päällysvaatteensa paljastaen valkoisen alusvaatekerraston, joka paljasti säärtä ja olkapäätä.

Joskus kuitenkin talonväki pistettiin valmistamaan ruokaa, kun piikoja tarvittiin hetkellisesti esimerkiksi puuvillanlaitossa. Nora-serkun, minua pari vuotta vanhemman, sorjan neitokaisen tehtävä oli sinä päivänä valmistaa leipää. Hän puuhasteli keittiössä iltapäivällä useamman tunnin ajan. Kun saavuin tuomaan keittiön takavarastoon lastillisen poimimiani munia, Nora ei kuitenkaan ollut keittiössä – ajattelin hänen olevan noutamassa jotain talon kellarista. Hetken päästä hän saapuikin takaisin ja jatkoi maissitaikinansa vaivaamista. Järjestelin aikani tavaroita puoliksi suljetun oven takana. Nora näytti jatkavan askareitaan normaaliin tapaan.

Hetken päästä keittiön ovensuulta kuului tumma miehen ääni. “Krhm… MIten täällä sujuu?” se kysyi. “Oikein hyvin, Arnold-setä”, Nora kujersi oudon tyttömäisesti. Arnold oli isäni nimi. “Vaivaan juuri taikinaani.” Käännyin komeron ovelle päin, ja näin isän astelevan suoraryhtisenä peremmälle keittiöön. Auringonvalo kajasti keittiön höyryisistä ikkunoista sisään jauhosta pöllyävään huoneeseen. Olin juuri tervehtimässä isää, kun tapahtui jotain odottamatonta. Isä nosti kätensä Noran kapeille vyötäisille, joita verhosi ruudullinen arkikangas, veti tämän kiinni itseensä ja alkoi ahnaasti suudella tytön niskaa. “No mutta Arnold!” Nora kihersi jatkaen taikinan vaivaamista. “Mitä jos Edith tulee tuomaan munia?” hän kuiskasi, nyt huolestuneempana. “Ei Edithiä näkynyt ainakaan ulkona. Ehkä hän palasi takaisin talolle”, isä murahteli ja alkoi kouria Noran pieniä rintoja. “Ahh… No hyvä. Varmistetaan nyt kuitenkin vielä…” Nora huokaili ja irrottautui isän otteesta. Hän kompuroi ovelle päin, vetäisi seinältä korkeaselkäisen tuolin ja asetti sen sisäänpäin aukeavan keittiönoven kahvan alle niin, ettei kukaan ainakaan varoittamatta pääsisi sisään. Sitten hän palasi keittiönpöydän ääreen.

Seurasin näkyä komerostani. Vedin ovea vaivihkaa hieman pienemmälle, mutta minulla oli silti estoton näkyvyys tapahtumiin. Komerossa oli niin pimeää, ettei minua huolestuttanut, että isä ja Nora puolestaan näkisivät minut. Tilanne alkoi innostaa ja kiihottaakin minua: ei haitannut, että kyseessä oli oma isäni serkkuni kimpussa – nuori kiimani ei tuntenut sukulaisrajoja. Kunhan vain pystyisin pysymään hiljaa, en paljastuisi!

Isä alkoi kohottaa Noran ruudullisen hameen helmaa ylöspäin. Toisen käden sormia hän hivutti pitkin oikean reiden sisäpintaa – hitaasti mutta määrätietoisesti – ja Nora unohti vihdoin taikinansa vaivaamisen ja sulki silmänsä. Isä tarttui toisella kädellään Noran alushousuihin ja riuhtaisi ne alas. En nähnyt tarkasti, muttei ollut vaikeaa käsittää, mitä nyt tapahtui. Isän suuri käsi oli löytänyt määränpäänsä ja Nora nytkähti ynähtäen. Käsi alkoi työskennellä rajusti Noran jalkojen välissä. Nora huokaili äänekkäästi ja hytkyi isän käden liikkeiden tahdissa. Kun isä vielä nosti Noran hameen ihan ylös asti ja kietaisi sen tytön vyötärön ympärille, minulle paljastui tarkemmin päätähuimaava näky kokonaisuudessaan. Noran paljaat, täyteläiset, valkeat pakarat hölskyivät isän liikkeen tahdissa; käsi näytti olevan lähes kokonaan Noran tummakarvaisen hävyn sisällä. Vähintään kolme sormea teki kovaa edestakaista liikettä, eikä kosteudesta näyttänyt olevan pulaa. Liike sai aikaan voimakkaan liplattavan äänen, ja minunkin nenääni asti leijaili voimakas kiimanesteiden tuoksu. Ja isän katseesta paistoi armoton, suorastaan väkivaltainen kiihtymys. Hän päästeli välillä kurkustaan eläimellisiä huokauksia. Pystyynsojottava, kova penis näkyi selvästi kohoumana isän ohuissa, ruskeissa housuissa.

Isä käänsi Noran itseensä päin, siirsi taikinakulhon syrjään ja nosti tytön istumaan pöydälle. Tuuhea karvapehko näyttäytyi minulle nyt kokonaan; ihmettelin, miten niin vaalealla tytöllä saattoikin olla niin tumma karvoitus. Vaaleat, symmetriset häpyhuulet näkyivät kuitenkin selkeästi karvojen lomasta. Isä veti Noran pepun aivan pöydän laidalle ja Nora nojautui käsiensä varaan leveällä tiskillä. Nora paljasti isälle valkoisen, solakan kaulansa ja rintakehänsä, ja isä tarttui kovakouraisesti kaulukseen ja repäisi paidan rintojen alle. Korsetti oli sidottu kiinni edestäpäin. Isä onnistui nopeasti löystämään sen nyörit ja nosti esille pienet, nuppumaiset rinnat. Isä nipisti pikaisesti pieniä, punertavia nännejä ja näin niiden kovettuvan silmissä. Nora päästi terävän voihkaisun; ilmeisesti nipistys teki hieman kipeää.

Kuin huomaamatta olin antanut käteni vaeltaa hameeni ja alushameeni alle. Olin silitellyt jalkoväliäni hiljaa alushousujeni päältä, mutta nyt minun oli aivan pakko hivuttaa pieni käteni vyötärönauhalta sisään. Tunnustelin hetken aikaa uloimpia häpyhuulia – kuinka turvonneilta ja kuumilta ne tuntuivatkaan! – ja annoin sitten hellän kosketuksen klitorikselleni. Hieroin sitä keskisormellani vaativasti painaen, ja levitin sitten kosteutta syvemmältä koko hävylleni. Työnsin lopulta yhden sormeni syvälle sykkivään kuumuuteeni. Koskettelin itseäni rauhallisesti. En uskaltanut aloittaa rajumpaa masturboimista, sillä kuka tietää, millaista ääntä olisin silloin pitänyt! Tämäkin tuntui jo uskomattoman hyvältä. Ja kuinka minä valuin…

Isä oli siirtynyt Noran jalkojen väliin ja nuoli nyt tämän vulvaa. Kuului kuumaa maiskuntaa, kun isä lipoi suurella kielellään villisti ja vaativasti. Nora hymisi onnellisena nojaten päätään taaksepäin hiukset syntisesti taaksepäin roikkuen. “Mmh… Arnold! Kuinka sinä osaatkaan!” hän kikatti vähän väliä. Ylävartalo nytkyi välillä pakonomaisen oloisesti. Rinnat olivat julkeasti esillä ja hypähtelivät, paita, korsetti ja hame oli jätetty vyötärön ympärille. Kiiman puna oli levinnyt niin Noran kuin isänikin kasvoille. Kuumassa keittiössä heiltä molemmilta valui hiki; yhdessä vaiheessa isä avasi yhdellä kädellään paitansa napit paljastaen hieman ruskettuntta ylävartaloaan. Hän vilkuili vähän väliä Noran kasvoihin; halusi nähdä, millaisen reaktion mikäkin kielen liike sai tytössä aikaiseksi. Minulle oli jo paljastunut, ettei kyseessä ollut todellakaan ensimmäinen kerta, kun nämä kaksi kohtasivat samoissa merkeissä.

Nora hypähti ketterästi alas pöydältä. Iho valui hikeä, hiukset roikkuivat epäjärjestyksessä hänen kasvoillaan. Nora alkoi avata isäni vyötä tämän siirtyessä seisomaan selkä keittiönpöytää vasten. Hän vapautti suuren elimen housuista. Kun jälkikäteen olen pohtinut, mikä sai naiset lankeamaan oman isäni käytettäviksi, olen tajunnut syyksi juuri tuon suuren peniksen. Ei se tietenkään mikään yliluonnollisen suuri ollut, mutta selkeästi suurempi kuin yksikään penis johon olen elämäni aikana ollut yhteyksissä. Terska oli tummanpuhuva, varsi täynnä risteileviä, turvonneita verisuonia. Ylöspäin kaartuneena se näytti ylväältä, suorastaan uhkaavalta.

Nora kumartui elimen tasolle, tuijotti sitä hetken aikaa lumoutuneena ja toi sitten kasvonsa aivan siihen kiinni. Isää julkeasti silmiin katsoen hän sitten lipaisi peniksen tyveä punaisella kielellään. Sitten hän tarttui pikkukädellään kiinni tyveen – jos oikein näin, sormet eivät mahtuneet kiertymään kokonaan varren ympärille – ja kuului maiskahtava ääni, kun suuri terska upposi pieneen suuhun. Posket lommolla Nora alkoi hitaasti imeskellä suuhun vain vaivoin sopivaa elintä. Kuului lutkutuksen ääntä ja isän röhähtelyä. Toisinaan hän tarttui Noran takaraivoon tai tiukasti alaleukaan ja halusi selkeästi työntää peniksensä vielä syvemmälle Noran kurkkuun; silmät kiinni hän tuntui kuitenkin ymmärtävän, että se olisi ollut liian rajua niin nuoren tytön kestettäväksi. “Nora… sinä puolestasi olet kylän paras imijä…” isä huohotti. Nora hymyili onnellisena.

En ollut koskaan nähnyt tällaista imemistilannetta, eikä minulla ollut ollut aavistustakaan, että sellaista harrastettiin. Toimitus näytti äärimmäisen mielenkiintoiselta, enkä voinut vastustaa halua työntää toinenkin sormi sisälleni. Olin siirtynyt sellaiseen asentoon, että toisella kädelläni pystyin samanaikaisesti hyväilemään paisunutta klitoristani. Sain sähköisiä kiimanväristyksiä, ja pystyin vain vaivoin pidättelemään raskaan hengitykseni ääntä. Sormeni liikkuivat ahtaissa sopukoissani, katseeni oli varmasti lasittunut ja kuumeinen.

Aivan komeron oven vieressä, alle metrin päässä, seisoi matala kaappi. “Minun on pakko saada sinua, Nora”, isä huoahti ja Nora nousi nojaamaan kaappia vasten – aivan silmieni eteen. Hän levitti jalkojaan ja kohotti pyöreän peppunsa pystyasentoon, niin, että kaikki hänen pyhimmät alueensa olivat isän nähtävillä. Isä siirtyi Noran taakse housut kintuissa, suuri penis pystyyn sojottaen. En ollut koskaan päässyt seuraamaan yhdyntää näin läheltä. Nyt, kun ymmärsin, mitä tuleman piti, siirryin entistä mukavempaan katseluasentoon. Minua pelotti, että pienen pimppani hiljainen litinä kuuluisi komeron ulkopuolelle.

Nopeasti isä survaisi Noran lonkista kiinni pitäen itsensä tytön sisään. Nora voihkaisi, varmaankin kivusta, mutta hetken työntelyn jälkeen ääntely vaihtui nautinnon aikaansaamaksi. Isä painoi Noraa yläselästä alemmas, kohti kaapin ylätasoa, ja ryki armottomasti itseään tiukkaan, itseään paljon pienemmän tytön sopukkaan. Hän oli sulkenut silmänsä ja antoi nyt vain mennä mistään välittämättä; raskaat kivekset hakkasivat äänekkäästi hölskyvää takamusta vasten. Minut tämä näky sai lähelle omaa huippuani, enkä uskonut voivani pidätellä enää kovin kauaa. Nautinnon säikeet levisivät koko vartalooni, tunsin varauksen leviävän niskaan asti.

Nopeasti sekä isä että Nora alkoivat vaikeroida siihen malliin, että olisivat pian laukeamassa. Isän liike hidastui ja lyheni, hetken aikaa he olivat kiinni toisissaan lähes liikkumatta, isä tyveä myöten Noran sisässä. “Minä tulen, ihan pian…” Nora henkäisi, ja isä työnsi vielä viimeiset vedot. Sitten, yllättäen, hän karjaisi kovaäänisesti ja nojautui kaikella painollaan Noran pakaroita vasten. Samanaikaisesti Nora nytkähteli, hytkyi ja vaikeroi. “Aahh… Arnold…”

Vähitellen isä vetäytyi ulos Noran venytetystä emättimestä. Kun pienentynyt penis lupsahti ulos, sitä seurasi valkoinen spermavana. En ollut koskaan nähnyt spermaa, mutta ymmärsin sen tulleen ulos isän peniksestä; ei nainen erittänyt tuollaista ainetta orgasminsa aikana. Mikä minuun tuli, olin lauennut yhtä aikaa kuin isä ja Nora. Isän aggressiiviset työnnöt olivat tehneet minussakin tehtävänsä, ja olin kaikin mahdollisin keinoin itseni hiljaa pitäen antanut kiimani laueta, kaikkien lantioni lihasten supistella armottomasti sormiani vasten, nesteitteni valua ulos ahtaasta reiästäni. Oloni oli raukea ja onnellinen. Toisaalta mieleeni hiipi pelko: mitä jos Nora jäisi keittiöön vielä pitkäksikin aikaa, tai vaikka tarvitsisi jotain komerosta? Saisinko mahdollisuutta paeta ilman, että kukaan huomaisi minun tirkistelleen ovenraosta?

Uskoin tilaisuuteni koittaneen, kun Nora oli pikaisesti repinyt vaatteet takaisin päälleen ja ilkikurisesti hymyillen kertonut isälle, että menisi vähän siistiytymään ennen leivontaurakan jatkamista. “Ei sinun tarvitse tällaisen jälkeen jatkaa leipomista”, isä oli vastannut väsyneesti. “Voin käskeä jonkun piioista hoitamaan tämän loppuun.” He olivat molemmat kadonneet näkökenttäni ulkopuolelle, ovi oli käynyt, ja luulin molempien poistuneen keittiöstä. Huokaisin helpotuksesta, hiivin ulos komerosta, käännyin keittiön ulko-ovelle päin – ja kauhukseni huomasin isän seisovan yhä oven edessä ja katsovan minua suoraan silmiin. Tunteet risteilivät päässäni: aluksi säikähdin, sitten soimasin itseäni siitä, etten ollut varmistanut asiaa paremmin, ja lopulta häpesin sitä, että isä varmasti ymmärsi minun nähneen kaiken. Sitä paitsi kiima paistoi kuumottavilta kasvoiltani varmasti yhä. Yllätyksekseni isä ei näyttänytkään itse säikähtäneeltä. Hänen katseestaan paistoi ainoastaan tyytymättömyys ja inho.

“Millainen tytär katselee isänsä henkilökohtaisia tekemisiä salaa?” hän vaahtosi. “Minun asiani eivät kuulu sinulle millään tavalla. Vakoileminen on synti.” Häpesin. Häpesin valtavasti. Isän katseessa välkähti jotain, mitä en osannut tulkita. “En haluaisi joutua ojentamaan omia tyttäriäni. Valitettavasti tällainen käytös on saatava loppumaan heti alkuunsa”, isä jatkoi. “Tämä ei varmastikaan toistu, isä”, sopersin katseeni tiukasti johonkin isän kengänkärkien tietämille luotuna. Pala painoi kurkkuani. Isä tuntui niin erilaiselta kuin silloin eräänä päivänä, kun hän oli tehnyt minulle erittäin mieluisan neitsyystarkastuksen. “Olen paha tyttö, ja ansaitsen saada rangaistuksen”, sanoin hiljaa, ääni hiukan sortuen. Isä näytti hetken aikaa pohtivan, mitä minulle tekisi, ja käski minun sitten istua jakkaralle pöydän viereen. Odotin saavani vähintäänkin piiskaa – varsinkin pienempänä tyttönä isä ja äiti olivat usein hakanneett minua pikku pakaroilleni oksalla, vyöllä tai vain paljaalla kämmenellä. Siihen aikaan lasten kurittaminen oli ollut aivan tavanomaista.

Isä alkoi kuin alkoikin avata vyötään. Vasta hänen avatessa housunnappejaan tajusin, ettei kyseessä olisikaan mikään ihan tavallinen rangaistus, vaan ehkä jotain kiehtovampaa, toisaalta nöyryyttävämpää. “Tämä onkin sinulle jo tuttu”, isä sanoi kaivaen esiin löysän mutta ehkä hieman turvonneen peniksensä. “Niin, isä”, myönsin kummissani. Mitä hän halusi minun tekevän? Tilanne ei ollut ollenkaan niin houkutteleva kuin mitä olin unelmissani kuvitellut. Isä tuntui kylmältä ja vaativalta. “Ime sitä”, isä sanoi käheällä äänellä. Penis oli alkanut nostaa päätään. Kovakouraisesti isä tarrasi hiuksiini ja veti pääni aivan lähelleen. Sitten hän puristi poskistani niin kovaa, että älähdin ja minun oli pakko avata suuni. Isä tyrkkäsi limaisen, punottavan elimensä huulteni väliin. En voinut muuta kuin totella. Vaikka kaikki tuntui hirveän epämiellyttävältä, mielessäni välähti pieni innostuneisuuden tunne. Isä halusi minun tuottavan itselleen nautintoa!

Penis maistui kirpeänsuolaiselta; myöhempinä vuosina tuota tilannetta muistellessani olen ymmärtänyt, että se oli puhtaan, terveen sperman maku. Mutta oli siinä muutakin, varmaankin Noran kiimanesteiden aromi. Tartuin penikseen kiinni – niin olin nähnyt Norankin tekevän – ja aloin arasti maistella sen päätä. Elin värähteli isän sydämensykkeen tahdissa, ja joka sykäyksellä se kovettui hiukan enemmän. “Saat mitä ansaitsitkin, senkin lunttu”, isä mumisi puuroisella äänellään. Suureksi kasvaneen elimen imeminen olikin vaikeampaa kuin olin luullut! Välillä se lupsahti kokonaan ulos suustani; silloin isä tarttui kovalla otteella leukaani ja työntyi uudestaan sisälle suuhuni. Yritin parhaani mukaan pyöritellä kieltäni terskan ympärillä, tehdä kädellä pientä liikettä varren tyvessä, liikuttaa huulillani esinahkaa eteen ja taakse. “Nyt alkaa sujua”, isä murahti. “Juuri noin… Oikein hyvä tyttö…” Hän hivutti lantiollaan penistään yhä syvemmälle kurkkuuni. Pari kertaa terska kosketti nieluani liian syvältä, ja aloin kakoa. Silloin isä läiskäytti minua avokämmenellään kipeästi poskelleni. Mutta se ei haitannut: mieleni täytti ihmeellinen tunne. Halusin olla paha, halusin saada rangaistuksen. Kunhan isä nauttisi. Uskoin, että sisimmissään isä nauttikin; varmasti osa hänen kovasta roolistaan oli näyteltyä. Sylki levisi huulilleni ja niiltä ympäri kasvojani. Tunsin taas, miten häpyhuuleni alkoivat raottua, ja niiden välistä valui hitaasti kuin pihka nautinnon nektaria. Ynisin.

“Nyt, käy makuulle”, isä komensi. Ja minä tottelin. Kävin selälleni keittiön kovalle laattalattialle. Isä levitti jalkani ja laskeutui polvilleen niiden väliin hyväilleen kaluaan pitäen sitä hellästi nyrkissään. Hän riisui alushousuni ja nosti hameeni vyötärölleni – aivan kuten oli tehnyt Norallekin. “Näinkö sinä haluat minun tekevän, isän pieni hupakko?” hän kysyi kiimaisella äänellä eikä edes olettanut minun vastaavan. Isä levitti jalkani aivan ääriasentoon paljastaen kokonaan pienen, kiimaisen jalkovälini. Häpeän aalto lehahti ylitseni ja punastuin voimakkaasti; maata nyt siinä, niin avoimesti, niin nähtävillä – niin kiimaisena. Isä ojensi toisen kätensä ja alkoi sillä hyväillä valuvan vakoni ympäristöä; pientä karvatupsuani, ulompia häpyhuuliani, sisäreisiäni. Hän jopa levitti peppuvakooni valunutta nestettä ympäriinsä kuitenkin varoen visuen koskemasta arimpia paikkojani. Tällainen kiusoittelu tuntui pakahduttavan kiihottavalta. Yritin työntää häpyäni isän kättä vasten, mutta hänellä ei näyttänyt olevan aikomustakaan tuottaa minulle hyvää oloa – hän halusi kiusata vain. Toisella kädellään hän vatkasi yhä vain enemmän kovettuvaa kaluaan. Ja vatkaamisen lisääntyessä ymmärsin, että tämä oli ainoastaan nöyryytys; isä aikoi laueta, suihkuttaa siemennesteensä päälleni ja jättää minut kärventymään polttavaan kiimaani. Niin juuri tapahtuikin. Vain muutaman hetken päästä isän selkä nytkähti kaarelle, penis vetäytyi hieman taaksepäin ja purskautti suurella voimalla lastin hävylleni.

Olin lyöty. Isä vain nousi takaisin jaloilleen ja veti housut takaisin jalkaansa, jättäen minut vaikeroimaan omassa halussani. “Saat itse hoitaa loput, jos tahdot, annan siihen luvan”, isä sanoi – nyt hymyillen, lämpimällä äänellä. “Sait sen minkä tarvitsinkin – palautuksen tosimaailmaan. Ymmärräthän sen, että minun on jätettävä tietyt, noh, etuudet tulevalle aviomiehellesi. Kun hän on lunastanut nämä etuudet”, isä jatkoi ja hymähti, “kuka tietää, kuinka sinun sitten käy. Kannattaa silloin pysyä erossa hankaluuksista, tai saatan joskus viedä rangaistuksesi loppuun asti”, hän kertoi muka totisesti ja marssi sitten ulos keittiön ovesta kuin ei mitään.

Isä oli jättänyt minut nuolemaan näppejäni. Perhanan isä! Kun hetken päästä, pyyhittyäni isän tuotokset iholtani ja siloiteltuani vaatteeni, astelin iltahämärässä Suuren talon polkua pitkin kotiovelle, mieleeni nousi kuitenkin kutkuttava ajatus. Kuluisi muutama vuosi siihen, että neitsyydestäni olisi hankkiuduttu eroon. Saattaisihan sitten käydä niin, että Suuren talon Edith jäisi kiinni jostain kovin, kovin suuresta rikkeestä. Millaisen rangaistuksen sitten kokisinkaan!

Ja voi, kun illalla painoin pääni tyynyyn, millaisen yön vietimmekään, minä ja pikku häpyni.

4 kommenttia viestissä: “Minun kyläni: Kesäkeittiön vierailija”

  1. Mmmm.. says:

    Ihana tarina jatkoa odotan innolla!

  2. minääää says:

    Oon lukenu kaikki kylä-tarinasi. Missä on lupaamasi jatkotarinat??? Tahtoo lukee lisää.

  3. Maria says:

    Parhaita novelleja edellisen kirjoittamasi lisäksi! Jatka ehottomasti kirjottamista ja anna meille nautintoa! 😉

  4. eija says:

    Ihanan pitkä,kiihoittava kertomus jatkoa odottelen ehkä haluat “maistaa”tyttöä Juditko vai jopa Äiti !

Kommentoi

top