search
top

Futisjunnu ja nettiystävä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (15 votes, average: 3.80 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Jatkoa aiempiin futisjunnu tarinoihin.

Elämäni oli melko lailla solmussa.

Antti oli edelleen se iso kipupiste. Erostamme oli jo useampi kuukausi, mutta en ollut päässyt asian yli. Olimme yhä huonoissa väleissä, emmekä edes puhuneet toisillemme, vaikka pelasimme futista samassa joukkueessa. Jokaisiin harjoituksiin lähtö vaati minulta aina erityistä pinnistelyä, kun yritin kovettaa itseäni Antin näkemisen aiheuttamaa tuskaa vastaan.

Siinäkin olisi ollut tarpeeksi, mutta sitten oli vielä Jussi, toinen pelikaveri. Tavallaan Jussi oli vielä kuluttavampi kuin Antti. Antista sentään tiesin, että kaikki oli ohi, ja minun piti vain sopeutua siihen. Jussin ajatusten juoksusta sen sijaan en saanut mitään tolkkua.

Oli päiviä, jolloin Jussi tuntui tunkevan itseään seuraani. Joskus hän tuntui niin innokkaalta kuin olisi halunnut sillä hetkellä raahata minut nurkan taakse ja rakastella kanssani. Joskus tuntui, että pelikavereitten oli pakko ymmärtää Jussin vihjailevat puheet ja eleet, kun tämä piiritti minua. Välillä taas Jussi ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani, ja vannotti minua, etten ikinä paljastaisi kenellekään, mitä välillämme oli tapahtunut. Joskus tuntui, että hän suhtautui minuun suorastaan vihamielisesti.

En pitänyt kummastakaan Jussin käytöksen ääripäästä, eikä iso ja vähän romuluinen toppari muutenkaan saanut minun hormonejani hyrräämään. Mutta välillä oli sitten taas ihan toisenlaisia hetkiä. Välillä tuntui, että Jussi oli ainoa ihminen maailmassa, jonka kanssa saatoin puhua. Oli pieniä hetkiä, jolloin Jussi kuunteli minua, tuntui ymmärtävän minua ja hänestä oli suurta lohtua muuten tuskaisan elämän keskellä. Joskus niillä hetkillä melkein tunsin helliä tunteita kaveria kohtaan – kunnes hän taas pilasi kaiken jollain ennakoimattomalla käytöksellä.

Kaiken kaikkiaan tunsin itseni yksinäiseksi, minulla ei ollut ketään läheistä ystävää, rakkaasta nyt puhumattakaan. Kaipasin jotakuta lähelleni. Kaipasi ihmistä jolle puhua, jonka kanssa tehdä asioita. Kaipasin myös seksiä, mitä sitä kiertelemään. Olin tottunut säännölliseen seksiin Antin kanssa, ja nyt yksinolo tuntui senkin vuoksi vaikealta.

Mieleeni tuli Thomas, ranskalainen poika, joka oli ollut ensimmäiseni. Seksiä häneltä ei välimatkan takia ollut mahdollista saada, mutta Thomas’n kanssa olin pystynyt juttelemaan kaikenlaisista asioista, sellaisistakin, joita suomalaisten kavereitten kanssa ei koskaan puhuttu. Rohkaisin mieleni ja kirjoitin hänelle viestin.

Ilahduin, kun Thomas vastasi nopeasti. Jostain syystä ilahduin vielä enemmän, kun hän kertoi eronneensa poikaystävästään, jonka olin tavannut Ranskan matkallani. En ollut pitänyt tyypistä, ja onneksi Thomas’kin oli tajunnut, ettei kaveri ollut hänen arvoisensa. Jotenkin hölmösti aloin ajatella, että Thomas oli taas vapaa, ja aloin haaveilla, että meistä voisi tulla pari. Kuvittelin muuttavani Ranskaan, kuvittelin miten asuisimme Thomas’n kanssa yhdessä, ja tyydytin itseni iltaisin sängyssä ajatellen pitkästä aikaa jotain toista kuin Anttia.

Aloimme suunnitella, että tapaisimme seuraavana kesänä. Yhtäkkiä elämä ei vaikuttanutkaan enää niin tasaisen harmaalta.

Kaipasin kuitenkin yhä uusia ystäviä, ja päätin laittaa nettiin ilmoituksen. 18 v urheilullinen kaveri etsii suunnilleen samanlaisen tyypin ystävyyttä ja kenties enemmän. Jotain tuon suuntaista, en muista tarkkaa sanamuotoa enää. Sen muistan, että jouduin valehtelemaan ikäni vuodella ylöspäin, kun treffipalvelussa oli 18 vuoden ikäraja.

Yllätyin, miten paljon sain vastauksia. Valitettavasti vain suurin osa niistä oli sellaisia, että hylkäsin ne heti. Oli vanhoja äijiä; oli seksiehdotuksia, joiden suorasukaisuus pelästytti minut; oli kovin vähäsanaisia viestejä; oli suorastaan vähän sairaalta vaikuttavia vastauksia, joukossa muutama uskovainen, joka vuodatti jumalan tuomiota ylleni.

Muutamalle vastaajalle kirjoitin. Joittenkin kanssa kirjoittelin useammankin viestin, kunnes jompikumpi kyllästyi – useimmiten kai minä. Niitten jutut eivät olleet sitä, mitä minä hain.

Joudun myös häpeäkseni tunnustamaan, että kun muutama lähetti itsestään valokuvan, homma tyssäsi siihen. Antti, ihanan kesän poikaystäväni, oli harvinaisen söpö poika, ja muutkin vähäiset seksikokemukseni olivat olleet todella hyvännäköisten kundien kanssa. En tiedä johtuiko se siitä, vai onko se joku minuun sisään rakennettu juttu, mutta jos uusi nettiystävä osoittautui ylipainoiseksi tai muuten ei vastannut kauneusihanteitani, mielenkiintoni lopahti.

Lopulta jäljelle jäi vain yksi uusi nettiystävä. Hänkään ei ollut mikään ennalta haaveilemani ihannetapaus. Tuomas oli nimittäin huomattavasti minua vanhempi, jo peräti 24-vuotias. Sen lisäksi hän kertoi, että hänellä oli tyttöystävä, eikä hän koskaan ollut edes suudellut toista miestä. Mutta että ajatus aina silloin tällöin pyöri hänen mielessään.

Muistan, että ensin en edes aikonut vastata Tuomakselle. Liian vanha, ja liikaa ongelmia seksuaalisuutensa kanssa. Uusi Jussi! Mutta jotenkin tulin kuitenkin laittaneeksi viestin, johon Tuomas vastasi lähes saman tien. Nopeasti huomasin, että kaikista uusista nettituttavistani Tuomas oli se, joka tuntui aidosti kiinnostuneelta siitä mitä kirjoitin. Hänen vastauksensa osoittivat, että hän oli pohtinut sitä mitä minä olin kirjoittanut, ja hän kirjoitti myös itsestään ja ajatuksistaan rehellisen oloisesti ja kiinnostavammin kuin toiset.

Huomasi odottavani kärsimättömänä Tuomaksen viestejä, ja jos jonain päivänä sellaista ei tullut, olin kovin pettynyt. Kahden päivän viestittömyys tuntui jo maailman lopulta. Onneksi Tuomas oli innokas viestittäjä, joten kovin usein en joutunut kärsimään odotuksen tuskaa.

Tuomaskin lähetti minulle kuvansa. Pelkäsin avata sitä – jospa en pitäisi Tuomaksen ulkonäöstä, varsinkin kun hän oli jo niin vanha. Klikkasin kuvan auki hermostuneena. Tietokoneen ruudulta minua tuijotti kauniskasvoinen aivan joltain tv-tähdeltä tai mallilta näyttävä urheilullinen mies. Katselin yleensä ikäisiäni tai nuorempia poikia, mutta täytyi myöntää, että Tuomas näytti kuvassa hyvältä. Muistan pohtineeni, kuinka paljon kuva mahtoi valehdella. Mutta ei kai aivan rumasta miehestä saisi tuollaista kuvaa aikaiseksi?

Sitten aloimme kirjoittaa tapaamisesta. Minä olin siihen valmiimpi kuin Tuomas. Hän kirjoitti siitä, miten haluaisi kokeilla seksiä kanssani, mutta ei tiennyt pystyisikö siihen. Minä kirjoitin, että voisimme vain tavata, ilman mitään paineita seksistä. Asuimme melko kaukana toisistamme ja päätimme tapaamisesta kaupungissa, jonne minä pääsin helposti junalla ja Tuomas tulisi omalla autolla. Tuomas varasi sieltä varmuuden vuoksi hotellihuoneen kahdelle, mutta minä vakuutin, että jos homma ei pelittäisi, voisin palata viimeisellä junalla kotiin, ja Tuomas voisi yöpyä hotellissa yksin.

Minua jännitti aika lailla Tuomaksen tapaaminen. Olimme sopineet tapaamisen aseman kahvilaan, ja siellä odotin hermostuneena. Minuutit kuluivat, sovittu aika oli jo ohi, ja mieleeni alkoi nousta varsin synkkiä pettymyksen pilviä. Tuomas oli jänistänyt tapaamisesta!

Nurkkapöydässä istui pari nuorta tyttöä, jotka vilkuilivat minuun ja kikattivat. Muistan, miten ajattelin, että en Antin tultua kuvioihin ollut enää katsellutkaan tyttöjä sillä silmällä. Nämä eivät olleet hassumman näköisiä, ja tyttöjen mielenkiinto jotenkin pönkitti itsetuntoani. Entä jos yrittäisin iskeä toisen tytöistä. Olisiko siitä lohtua?

Samassa tyttöjen kikatus katkesi ja he kääntyivät tuijottamaan kahvilan ovelle. Minäkin käänsin katseeni. Tuomas! Ymmärsin heti, että uusi tulokas vei tyttöjen mielenkiinnon minusta. Tuomas oli juuri niin hyvän näköinen luonnossa kuin valokuvassakin.

– Sorry, Tuomas sanoi ja tervehti minua kätellen, mikä tuntui jotenkin oudon viralliselta. – Anteeksi myöhästyminen. Arvioin väärin matkaan menevän ajan. Olisi pitänyt lähteä aikaisemmin.

Tuomaksella oli miellyttävä, miehekäs ääni. Unohdin nurkkapöydän tytöt siinä silmänräpäyksessä.

– Ei se haittaa, mukavaa että tavataan näin ihan kasvokkain.

– Niin on, Tuomas sanoi ja katsoi minua pitkään kauniilla silmillään. Tunsin mukavaa lämpöä sisälläni.

Tuomaksen seurassa oli helppo olla, jännitykseni karisi melko nopeasti. Sain lisää itsevarmuutta, kun huomasin, että itse asiassa Tuomas oli meistä se, joka hermoili enemmän. Juttelimme sujuvasti, mutta aiheet pysyivät pinnallisina, merkityksettöminä. Muistan ajatelleeni jokseenkin kärsimättömänä, että emme pääse asiaan ollenkaan.

Kävimme jossain syömässä ja Tuomas ehdotti oluita. Minun piti tunnustaa Tuomakselle, että olin vasta seitsemäntoista.

– Olet sinä aika nuori, Tuomas sanoi. – Sun viesteissä sä vaikutat paljon vanhemmalta.

Minä otin sen kohteliaisuutena. Hyvä että en punastunut mielihyvästä. Mutta samalla huolestuin.

– Olenko mä susta liian nuori, kysyin Tuomakselta.

– Et, Tuomas kiirehti sanomaan, ja hänen sormensa alkoivat näpytellä pöydän pintaa hermostuneena. – En mä haluaisi kenenkään, no, liian kokeneen kanssa…

Ne olivat ensimmäiset sanat jotka viittasivat siihen, mitä mahdollisesti tulisi tapahtumaan. Selvä vihjaus siihen, että Tuomas edelleen halusi saada ensimmäisen kokemuksensa homoseksistä. Minuun ajatus vaikutti voimakkaasti. Tajusin, että halusin seksiä Tuomaksen kanssa. Hyvä, ettei seisokkia pukannut.

Lopulta en voinut enää kitua epätietoisuudessa.

– Mitenkäs tehdään sen hotellihuoneen kanssa, kysyin varovasti Tuomakselta. Teki mieli vilkuilla sivuille, ettei kukaan vain kuullut. Tuomaksenkin katse tuntui vaeltavan naapuripöydissä.

– Eiköhän me kohta mennä viemään ainakin tavarat sinne, Tuomas sanoi. Minä ilahduin niin, että en pystynyt estämään iloista hymyä leviämästä kasvoilleni. Tuomaksen käsi vipatti taas selvän hermostuksen merkiksi.

Ilta oli jo niin pitkällä, että lopulta päätimme, että emme menisi enää kaupungille, vaan jäisimme hotellihuoneeseen. Kumpikin tiesi, mitä jatkossa oli tarkoitus tapahtua, mutta kumpikaan ei uskaltanut tehdä ensimmäistä aloitetta. Keskusteluun tuli pitkiä taukoja, joiden aikana katselimme toisiamme. Tuomas vaikutti minusta aina vain seksikkäämmältä, eikä hänkään näyttänyt pitävän minua vastenmielisenä.

Viimein tajusin, että minun oli tehtävä aloite, Tuomas ei siihen kykenisi. Pelkäsin, että ääneni pettäisi, siksi en sanonut mitään, menin vain Tuomaksen viereen hotellin sängylle istumaan. Kiersin käteni miehen ympärille, otin hänet syliini ja kumarruin suutelemaan. Tuomas vastasi varovasti suudelmaani.

– Ei jumalauta, Tuomas huokaisi hämmentyneenä, kun huulemme erkanivat. Painoin varovasti Tuomaksen sängylle, eikä hän vastustellut, kun kävin hänen päälleen. Tuntui oudolta, kun allani oli komea, aikuinen mies, mutta se tuntui myös hyvältä. Samalla kun suutelin Tuomasta uudelleen, painoin lanteitani Tuomasta vasten, ja nautin siitä, miten haaroissani kalu paisui. Suutelin miestä uudelleen.

Tajusin, että Tuomasta jännitti yhä enkä minäkään osannut vielä täysin rentoutua. Aloin riisua Tuomakselta paitaa. Sen alta paljastui sopusuhtainen ja kauniin jäntevä vartalo. Kehuin sitä ja Tuomas kertoi harrastavansa taekwondoa. Muistin että Tuomas oli maininnut siitä viesteissään.

Painoin pääni Tuomaksen paljaalle rinnalle, hieroin poskeani hänen litteää vatsaansa vasten. Se tuntui taivaalliselta, tuntea toisen ihmisen iho pitkästä aikaa itseään vasten. Tunsin vatsani alla, että Tuomaksen haaroissa oli alkanut pullistella, ja menin alemmas pitkin miehen vartaloa. Kohta kasvojeni alla oli Tuomaksen farkkujen peittämä kapea lantio ja haaroissa näkyvä pullotus. Tunnustelin sitä ja kuulin miten Tuomas voihkaisi. Aloin aukoa farkkujen vyötä ja vedin vetoketjun alas. Tuomas kohotti lanteitaan, ja kiskoin häneltä farkut nilkkoihin.

Tuomaksen mustien kiiltäväpintaisten alushousujen kangas pingottui miehen kalun muotojen mukaan. Hyväilin hetken alushousujen pintaa, ja sain Tuomaksen voihkimaan. Sitten paljastin miehen kivikovan kalun ja tartuin siihen.

– Ei älä, multa tulee jo, Tuomas voihki. Ja toden totta, ehdin tehdä vain muutaman runkkausliikkeen, kun Tuomaksen kalu alkoi sykkiä ja sen päästä purkautui spermaa sykäys sykäykseltä.

– Sorry, mä en pystynyt mitenkään pidättämään, Tuomas huohotti nolon oloisena. Minä menin suukottelemaan miestä.

– Hei, ei tässä mitään hätää ole. Kaikki on ihan ok, supisin hänen korvaansa kuin pienelle lapselle.
Tunsin itseni yhtäkkiä kovin aikuiseksi. Tässä minulla oli sylissä komea aikuinen mies, ja minä, 17-vuotias pojankloppi, olin se kokenut osapuoli, jonka piti tyynnytellä aloittelijaa.

– Sä et ehtinyt ollenkaan mukaan, Tuomas pahoitteli.

– Onhan meillä tässä aikaa, minä vastasin.

– Ei jumalauta, Tuomas pyöritteli silmiään. – Mä en voi uskoa että mä olen tekemässä tätä. Viimeinkin.

Minä riisuuduin sillä aikaa kun Tuomas kävi pesulla. Makailin sängyllä ja katselin Tuomaksen timmiä alastonta vartaloa, kun hän tuli suihkusta. Arasti hymyillen Tuomas tuli viereeni sänkyyn.

Kietouduimme toistemme syliin. Painoin Tuomaksen taas alleni ja tunsin kiihottuvani. Suutelin ja hyväilin komeaa miestä, hän vastasi hyväilyihini. Käänsin Tuomaksen vatsalleen ja hyväilin hänen selkäänsä. Laskeuduin alemmas seksikkäälle takapuolelle. Puristelin timmejä pakaroita, suukottelin niitä. Epäröin, uskaltaisinko ehdottaa Tuomakselle sitä mitä halusin, mutta viimein rohkaisin mieleni.

– Haluisitko kokeilla miltä tuntuu kun sua pannaan, kähisin Tuomakselle. Tuomas katselin mua olkansa yli ja näytti epäröivän. Sitten hän nyökytti päätään, jotenkin pelokkaan näköisenä. Hän hieroi lanteitaan lakanaa vasten ja hänen hengityksensä muuttui raskaammaksi. Tajusin, että ajatus kiihotti häntä. Kiihotti ja pelotti.

Minuakin kiihotti, kun näin, miten komea aikuinen mies odotti pelokkaana, että veisin hänen peppunsa neitsyyden. Se kiihotti minua aivan suunnattomasti.

Otin esille liukuvoiteen ja kun työnsin sormeni Tuomaksen pakaroiden väliin, hän ensin jähmettyi paikoilleen, mutta rentoutui pian uudelleen.

– Toi tuntuu hyvältä, Tuomas inisi, mutta lopetti, kun rullasin kondomin paikoilleen ja aloin sovitella jäykkänä seisovaa elintäni sisälle.

– Älä jännitä, yritä rentoutua, mä koetin neuvoa Tuomasta, mutta kaveri puristi pakaroitaan yhteen niin, ettei hommasta meinannut tulla mitään. Kunnes vähitellen, neuvoen ja ohjaten, sain Tuomaksen rentoutumaan ja kaluni alkoi painua sisälle häneen, syvemmälle ja syvemmälle.

Sitten minua ei pidätellyt enää mikään. Miten hyvältä se tuntuikaan, panna komeaa Tuomasta! Jotenkin pääsimme hyvään rytmiin ja tunsin, miten Tuomaksen lantio myötäili työntöjäni. Minä tikkasin nautinnosta vaikeroiden Tuomaksen sisällä, Tuomas voihki ja huohotti allani. Oli niin pitkä aika siitä, kun olin saanut panna ketään. Olin jo melkein unohtanut miten hyvältä se tuntui. Tunsin ihanan sykinnän alkavan haaroissani ja purkauduin mahtavaan nautintoon Tuomaksen sisällä.

Kun sykkeen viime aallot vaimenivat pois, vetäydyin Tuomaksen sisältä ja kellahdin hänen viereensä huohottamaan. Ihanan uupumuksen vallassa tajusin kuin puoliunessa, että Tuomas tyydytti itseään kiivaasti runkaten. Sitten hänkin laukesi vaikeroiden.

Makasimme pitkään vierekkäin voipuneina. Sitten nousimme mennäksemme taas pesulle. Emme puhuneet mitään, vaikka ainakin minä mielessäni pohdin koko ajan, miten Tuomas oli kaiken tämän kokenut.

Palasimme huoneeseen. Pelkäsin, että Tuomas haluaisi mennä yksin omaan sänkyynsä, mutta kun arasti katseellani pyysin Tuomasta viereeni, hän tuli empimättä.

– Miltä susta nyt tuntuu? minä viimein kysyin arasti.

– Mun olis pitäny tehdä tää jo vuosia sitten, Tuomas sanoi, ja suukotti minua hellästi. Olimme sylikkäin, ja minusta tuntui hyvältä. Aivan uskomattoman hyvältä. Tuomaksen hengityksestä tajusin, että hän oli nukahtamaisillaan, ja samassa hän käänsi minulle selkänsä. Hetken aikaa tunsin hupsulla tavalla itseni hylätyksi, olin mustasukkainen unelle, joka vei Tuomaksen minulta.

Oikeastaan ensimmäistä kertaa koko illan aikana mieleeni tuli Antti. Muistikuva pojasta riipaisi vielä, mutta ei niin syvältä kuin aikaisemmin. Jumalauta jätkä, sanoin mielessäni Antille, minähän pääsen sinusta yli.

Tuomas kääntyi unissaan. Hän tuhisi nukkuessaan. Minä tungin itseni takaisin hänen syliinsä, ja tunsin hänen kätensä kietoutuvan ympärilleni. Hän silitti niskaani ja minä painauduin tiiviimmin häntä vasten. Tuomas päästi pienen tyytyväisen äänen, sitten niskan silitys loppui, ja tasainen hengitys kertoi hänen taas nukkuvan.

Minusta Tuomaksen sylissä oli hyvä ja turvallista olla. Minuakin oli alkanut nukuttaa, ja tunsin, miten vähitellen vaivuin unten maailmaan Tuomaksen vahvat käsivarret suojanani.

4 kommenttia viestissä: “Futisjunnu ja nettiystävä”

  1. Lisää says:

    Lisää futisjunnusta!!!

  2. jepulis says:

    Unohtakaa jo se Thomas!, nettiystävyys Ok ja se minusta riittää.. Ja Antti, ehkäpä pojat saavat erimielisyydet ratkottua ehkäpä tutustuvat uudelleen mutta muuten uusia tuulia kohden menneitä murehtimatta!

    Ihanaa että futisjunnun seikkailut jatkuvat!!

  3. tykkäänpojista says:

    Hyvä taas! Haluaisin tietää jotain Antista.
    Sopivatko he.. olisiko Antilla vähän ehkä ikävä:

  4. ei nimimerkkiä says:

    jes jatkoa. mut toivoisin että junnusta ja thomasista tulisi viel jotain

Kommentoi

top