search
top

Minun kyläni: Kaksi nymfiä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (69 votes, average: 3.83 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Intohimona kirjoittaminen, inspiraationa Sirpa Liukas ja The Village -elokuva. Luethan myös ensimmäisen novellini Minun kyläni. Otan mielelläni vastaan palautetta ja aihe-ehdotuksia!

Kylässämme piikojen rooli oli suuri. Kuten olen aikaisemmin kertonut, ikäiseni neljätoistavuotias talon tytär joutui tekemään paljon: jouduin heräämään jo ennen kukonlaulua hoitamaan pieniä askareitani ja toisaalta opiskelemaan ankarasti pyhäkoulusta saamiani rukousläksyjä. Tämä tuntui toisinaan ylitsepääsemättömän rankalta. Ja rankkaa se olikin – ainakin minun mielestäni. Toki työtehtäväni olivat vähentyneet hieman kuukautisteni alun jälkeen, kun minulle oli paljastettu tuleva aviomieheni. Tätä aikaa kutsuttiin kylässämme avioliittoon valmistavaksi.

Todellisen työn kuitenkin tekivät kylän taloihin ostetut rengit ja erityisesti piiat, jotka saivat harteilleen kaikki raskaimmat työt. He pyykkäsivät, hoitivat eläimet, valmistivat ruuan ja joissain taloissa jopa kasvattivat lapset. Toisaalta he saivat työnsä palkaksi katon päänsä päälle – usein yllättävänkin korean katon -, täysihoidon ja joskus vapaapäiviäkin. Yleensä piiat olivat muista kylistä nälkää tai työttömyyttä paenneita tyttöjä, jotka olivat saapuneet hakien hetkellistä yösijaa, mutta päätyneet kuitenkin vieraiksemme pitemmäksi aikaa. Joskus, kun pulaa työvoimasta oli, piikoja myös haettiin muista kylistä.

Tuli kesä ennen viidettätoista syntymäpäivääni, ja koitti puuvillan poimimisen aika. Pieni plantaasimme sijaitsi kirkon ja verstaan välissä. Muut kylät käyttivät yleensä puuvillan poimimiseen Afrikasta tuotuja orjia, mutta koska olimme eristäytynyt, pieni yhteisö ja koska tuotimme puuvillaa ainoastaan omiin tarpeisiimme, tarvetta ulkomaiselle työvoimalle ei ollut. Puuvillankeruu oli raskasta työtä, mutta tuona kautena nuoriso ja piiat vapautettiin aina muista askareista. Pohjimmiltaan puuvilla-aika oli siis mukavaa: marssimme aamun sarastaessa pellolle, jolla työskentelimme keskipäivään asti. Ruokatauon koittaessa loikoilimme mulperipuun varjossa raikasta sitruunamehua siemaillen ja maissileipää mutustaen, kesakkoituneet kasvot loistaen.

Puuvillankeruu oli loistava tilaisuus päästä tutustumaan paremmin kylämme alempaan kastiin. Normaalistihan piioilla oli kädet niin täynnä työtä, etteivät he juurikaan ehtineet seurustella meidän nuorten kanssa. Toki tiesin, että joillain pojista oli ollut rakkausseikkailuita ujojen piikojemme kanssa – olin aikanaan kuullut pätkiä heidän keskusteluistaan – mutta ystävyyssuhteet olivat jääneet vähemmälle.

Vasta kylään saapunut piika Mae oli suloinen, mustatukkainen tyttö. Arvelin hänen olevan suunnilleen seitsemäntoista ikävuoden paikkeilla. Hän sitoi aina kiiltävät kutrinsa taakse ruudullisella huivilla ja kiristi esiliinansa hieman syntisesti kapean vyötärönsä ympärille. Mae nautti selvästikin renkipoikien katseista, eikä ollenkaan ujostellut joutuessaan kumartumaan takapuoli pystyssä noukkimaan puuvillatuppoja alemmilta oksilta. Kun Mae katsoi veitikkamaisesti pitkien, tummien silmäripsiensä alta, hän sai kenet tahansa sulamaan. Minuakin Mae kiinnosti kauheasti. Hän oli ihastuttavaa katseltavaa, ja esteetikkona nautin hänen seurastaan suunnattomasti.

Yhtenä päivänä istuimme Maen kanssa kahdestaan lajittelemassa puuvillatuppoja pieniin kiiltäviin, jotka säästettäisiin juhlavaatteita varten, ja suuriin pehmeisiin, joista kudottaisiin arkivaatteet. Meistä oli ehtinyt tulla varsin hyvät ystävät, vaikkakin minä olin aina kokenut olevani keskusteluissa hieman alakynnessä. Mae ei ollut mitenkään päällekäyvä, ei tosiaankaan, mutta elämäntarinamme olivat vain kovin erilaiset. Minä olin elänyt suojattua suuren talon tytön elämää, kun taas Maen tarina oli tähän mennessä ollut paljon rikkonaisempi. Kuuntelin mielelläni hänen kertomuksiaan paikoista, joissa hän oli ollut. Ehkä tuolloin sai alkunsa kaipuuni päästä näkemään elämäni aikana muutakin kuin pelkkää periamerikkalaista kyläämme.

Keskustelu kääntyi toisinaan myös poikiin. “Sinuthan naitetaan Tyler-serkullesi parin vuoden päästä, eikö?” Mae kysäisi. “Kyllä. Tylerin isä on tunnettu ratsumies, ja olen onnekas saadessani hänet miehekseni”, kerroin hymyillen. “Tyler on komea poika”, Mae totesi viekoitellen. “Olet varmasti senkin vuoksi iloinen päästessäsi hänen vaimokseen… Tarkoitan, että ainakaan hääyönä sinua ei kuvota!” Nauroimme yhdessä. Olin täysin samaa mieltä Maen kanssa: Tyler tosiaan oli hauskannäköinen nuori mies. Toisinaan herkuttelin jo ajatuksilla siitä, millaista hänen kanssaan olisi jakaa vuode.

Puuvillapäivien päätteeksi meillä oli tapana käydä iltauinnilla läheisen järven päivän aikana lämmenneessä vedessä. Vesi oli aina kuin linnunmaitoa ja sen ylle kohosi illan hämärässä kaunis usva; järvessä kelpasi polskutella ja pestä pois kuuman päivän aikana kertynyt hiki ja pellolla pöllynnyt pöly. Sinä päivänä aurinko oli porottanut harvinaisen kuumasti, ja vielä illallakin iho kuumotti ja hiki valui rintojeni välistä vatsalleni. Puuvillatyöt oli saatu päätökseen, ja nuorison olo oli äärimmäisen vapautunut. Tuntui itsestäänselvyydeltä, että kaikki tytöt lähtisivät taas uimaan. Yleensä poikien uintivuoro oli vasta myöhemmin, vaikkakin toisinaan sattui käymään niin, että poikakaksikko muka vahingossa eksyi rantaan pari minuuttia liian aikaisin…

Päivän päätteeksi kuitenkin kävi ilmi, että ainoastaan minä ja Mae lähtisimme iltauinnille. Muilla – siskollani, serkuillani ja piioilla – oli tärkeämpää tekemistä; kuka oli luvannut auttaa äitiä kerman kaapimisessa, ketä väsytti liikaa puuvillarupeaman jäljiltä. Se ei meitä haitannut, sillä oli ihan hauskakin päästä polskuttelemaan aivan kahdestaan parhaiden kaverusten kesken. Nappasimme karkeat puuvillapyyhkeet mukaamme ja kirmasimme pitkät hameenhelmat hulmuten rantaan. Minulla oli kauniimpi puku kuin Maella – olin vauraan perheen kiltti tytär – mutta Mae täytti omansa paremmin. Naisellinen vartalo uhkui kauniita muotoja.

“Edith, sain loistavan idean!” Mae huudahti, kun saavuimme rantaan. Järvi oli peilityyni ja valkoinen usva pyörteili kauniisti sen pinnalla. Aurinko oli juuri laskenut kaukaisten kalliovuorten taakse. Näkymä oli ihana. “Mennään alastonuinnille! Kukaan ei ole näkemässä, ilta on mitä ihanin, enkä haluaisi taas kastella alushamettani. Suostuisit tämän kerran!” Emmin hetken aikaa. Äiti ei olisi todellakaan hyväksynyt sitä, että uiskentelen ilman rihman kiertämää kotijärvessämme. Toisaalta äiti ei varmastikaan pääsisi näkemään; hän kehräsi aina tällaisina iltoina villalankaa Suuren talon kuistilla. Kun vielä Mae katsoi minuun suloisesti pitkien ripsiensä lomasta, päätin suostua. Olimmehan nuoria ja vielä naimattomia!

Riisuimme pikaisesti vaatteet ja jätimme ne läheiselle kivelle. Leuto yöilma tuntui ihanalta paljaalla ihollani. Olo oli jännittävä ja kutkuttava; tässä oli jotain todella kiellettyä, mutta silti niin luonnollista ja taianomaista. Kävelimme veteen, joka oli lämmintä ja silkkisen tuntuista. Hiekkapohja hieroi paljaita jalkapohjia mukavasti, kun astelimme eteenpäin. Toisen ihmisen alastomuus tosin ujostutti hieman. Tulin pari kertaa vilkaisseeksi Maen alastonta vartaloa – hän näytti todella kauniilta illan hämärässä: päivän jäljiltä sotkuinen, musta tukka valui olkapäille ja omiani suuremmille, kiinteille rinnoille ihanasti. Nännit olivat suuret ja vaaleanpunaiset; kuten omanikin, vilpoinen ilma oli saanut ne kiristymään. Kurvikasta vyötäröä ja lantiota alempana, kahden naisellisen reiden välissä sijaitsi pörröinen mutta siisti musta pehko. Kerran Mae huomasi katseeni ja punastuin, mutta hän vain hymyili hyväksyvästi.

Uimme ja sukeltelimme vaitonaisina jonkin aikaa. Hetki oli niin ihmeellinen, ettei kumpikaan halunnut rikkoa sitä sanoilla. Kun lähestyimme taas rantaa ja jalat ylsivät jälleen pohjaan, Mae avasi suunsa. “Edith, sinä olet uskomattoman kaunis tyttö ja niin hyvä ystävä. Minua pelottaa, että nyt kun puuvilla on poimittu, meillä kahdella ei ole enää mahdollisuutta tavata toisiamme”, hän sanoi apeasti. Hän oli huomaamatta tullut minua aivan lähelle vyötäröön ulottuvassa rantavedessä. Kädet kietoutuivat ympärilleni ja vastasin halaukseen. “Älä huoli, Mae… Kyllä me vielä tapaamme”, lohdutin. Tunsin Maen pyöreät rinnat ja kovettuneet nännit omiani vasten. Liukkaan ihon kosketus oli pehmeä ja viileä. Toisen ihmisen läheisyys tuntui lempeältä ja lohdulliselta.

“Oletko sinä koskaan ollut lähellä poikaa? Tarkoitan… suudellut?” Mae kysyi arasti. Menin hämilleni yllättävästä kysymyksestä; ei meillä päin ollut tapana kysyä suoraan henkilökohtaisista asioista. Enkä tosiaan ollut koskaan suudellut – ainut fyysinen kontaktini toiseen ihmiseen oli ollut muutaman viikon takainen, isäni suorittama neitsyystarkastus, joka oli hieman eksynyt sivuraiteille… Minua nolotti myöntää paljon maailmaa nähneelle ja varmasti yhtä paljon kokeneelle Maelle, että kontaktini poikiin olivat olleet hyvin vähäisiä. Toki siihen aikaan monikaan tyttö ei elämänsä aikana ollut läheisessä suhteessa keneenkään muuhun kuin aviomieheensä.

Mae taisi aistia nolouteni. “Ei se mitään, Edith… Olet niin nuorikin vielä.” Hän piti tauon, empi, mutta jatkoi sitten: “Haluatko, että opetan sinulle?” Mae kuiskasi. En ehtinyt edes vastata, kun hän jo painoi pehmeät, kosteat huulensa suulleni. En aluksi osannut reagoida ollenkaan – tilanne oli häkellyttävä – mutta lopulta hetki vei minut mukanaan. Maen kieli hivutti tiensä huulteni väliin ja alkoi tehdä hidasta liikettä oman kieleni ympärillä. Märät huulet tuntuivat pökerryttävän sileiltä ja ihanilta. Suljin silmäni. Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt hetkeksi. Maen sormet seikkailivat märkien, vaaleiden hiusteni katveessa, ja kylmiä väreitä kulki selkääni pitkin niiden koskettaessa ihoani. Huulet näykkivät omiani, ja yritin parhaani mukaan vastata niiden vaatimuksiin samalla mitalla. Ja minkä reaktion suudelma saikaan aikaiseksi jalkojeni välissä… Kukaan ei koskaan ole saanut minua kostumaan niin nopeasti. Tunsin klitorikseni paisuvan veren pakkautuessa hävylleni. Se sykki sydämeni tahdissa, ja joka sykähdyksellä tunsin kiimani kasvavan. Jos emme olisi olleet vedessä, mahlani olisivat varmasti valuneet reisilleni asti. Silloin tällöin Mae ynähti hiljaa; aistin, että hänkin piti suudelmasta kovasti.

“Haluatko, että näytän sinulle muutakin?” Mae kuiskaili korvaani. Raskaasti hengittäen nyökkäsin, silmäni olivat kiinni. Hetken aikaa Mae pohti, mietti, mitä tekisi minulle seuraavaksi. Sitten hän siirtyi taakseni ja veti minut aivan itseensä kiinni. Kädet alkoivat vaellella kyljilläni. Hän suuteli sitä kohtaa niskasta, jossa se liittyy harteisiin; iholle jäi lämmin, märkä tunne. Kieli leikitteli korvanipukallani ja hampaat puraisivat sitä hellästi pari kertaa. Samanaikaisesti toinen käsi löysi tiensä kivikovalle nännilleni, jota sormet alkoivat puristella hellästi. Voihkaisin kuuluvasti; salamannopeasti läimäytin käteni suulleni, etteivät äänet kantautuisi muualle kylään peilityyntä järven pintaa pitkin. Vasen käsi hyväili vatsani kosteaa nukkaa, sormet pyörähtivät navallani ja jatkoivat sitten alemmas. Käsi upposi veden alle ja alkoi lähestyä herkintä paikkaani, enkä malttanut odottaa, että saisin tuntea noiden hellien käsien kosketuksen hävylläni, jota nyt suorastaan pakotti.

Yllättäen käsi kuitenkin vaihtoi kurssiaan ja jätti minut himoitsemaan sen kosketusta. Mae käänsi minut taas itseään päin ja alkoi suullaan hamuta rintaani. Hän nuoleskeli hetken aikaa nännin ympäristöä ja imaisi sen sitten suuhunsa. Imeminen tuntui syntisen hyvältä, sillä jokainen kielen tai huulten kosketus lähetti viestin alapäähäni: tämä on ihanaa. Katsahdin alaspäin Maen tummaa päätä, ja näky oli kaunis. Märät hiukset laskeutuneina kauniisti tytön ylävartalolle, pitkät ripset silmien ylle laskettuina, suppusuu imemässä käteen sopivan kokoista, pingottunutta rintaani. Kädet lepäsivät kapealla vyötärölläni. Olen usein pohtinut, mahtoiko joku nähdä meidät tuona kesäyönä; olimme varmasti tarunhohtoinen näky. Katsoja olisi nähnyt kaksi kaunista, nuorta naista lemmenleikeissä keskellä tyyntä järveä, jonka pinnalla seikkaili kirkas usva; ilta-auringon kajo siivilöityi kukkuloiden välistä. Siitä olisi moni taidemaalari saanut kauniin, kauniin aiheen teokselleen! Kuin kaksi nymfiä keskellä lähdettä.

Mae alkoi taluttaa minua pois järvestä tietäväisen näköisenä. Ranta koostui osittain sileästä kalliosta, joka oli yhä lämmin kuuman auringonpoltteen jäljiltä. Tyttö levitti kalliolle pehmusteeksi osan riisumistamme vaatteista ja veti minut makaamaan hieman pystyyn asentoon. Hän kävi päälleni makaamaan käsivarsiensa varaan ja aloimme taas suudella kiivaasti. Kieli kohtasi kielen, rinta painui rintaa vasten. Ihaninta oli, että Mae painoi reidellään häpyäni vasten. Tämä sai minut pakahtumisen partaalle, ja oikein tunsin häpyhuulteni leviävän hamuamaan lisää. Halusin jo hänen koskevan itseäni!

Pian Mae siirtyi suutelemaan ensin kaulaani, sitten taas nännejäni, lopulta alavatsaani, ja sitten – ah – häpyluutani. Olin jalkoväliltäni lähestulkoon karvaton, ja tätä olin itsekseni ihmetellyt viime aikoina. Karvoja kasvoi ainoastaan klitorikseni yläpuolella pienenä, siistinä tuppona. Onnekashan minä olin! Mae tarttui reisiini ja levitti ne auki hellällä otteella. Hän siirtyi alemmas kehoni päällä ja alkoi hitaasti antaa pieniä suudelmia paljaille, turvonneille, sykkiville huulilleni. Valuin kiimanesteitä, tunsin ne kosteutena pakaroittenikin välissä, eikä Maen kiusoitteleva käsittely ainakaan helpottanut pakottavaa tunnetta jalkojeni välissä. Mae vielä lipoi kostuneita häpyhuuliani hetken aikaa; karhea latkinta tuntui kutkuttavalta. Lopulta, vihdoin ja viimein, Mae työnsi kielensä sisääni, niin syvälle kuin vain sai. Olin todella tiukka, yhä neitsyt, mutta koska olin äärimmilleni kiihottunut, pieni kieli solahti sopukkaani helposti. Maella oli ihmeellinen taito liikuttaa kieltään nopeasti edes takas, ikäänkuin nytkyttää sitä; tämä pulssimainen liikehdintä sisälläni sai tajuntani hämärtymään. Valuin varmastikin nesteitäni Maen suuhun, mutta se ei tuntunut haittaavan häntä laisinkaan. Ynisin hyvää oloa silmät kiinni. Haroin sormenpäilläni Maen hiuksia ja niskaa. Kielen märkä lotina sisälläni kuulosti todella kiihottavalta.

Viimein Mae painoi kielensä kohdista herkimmälle, häpykielelleni. Hän levitti sormillaan huulia erilleen ja etsi klitorista peittävän nahkanipukan, joka tuntui turvonneen lähes luonnottoman suureksi. Kielen pään osuessa klitorikseen värähdin ja selkäni kaartui. Se tuntui mielettömän ihanalta! Mae painoi kieltään klitorista vasten kovaa ja alkoi sitten liikuttaa sitä kielellään hitaasti ylös ja alas. Paine oli ihmeellisen tuntuista. Väreet kulkivat nautintoalueelta päähäni ja päästäni taas klitorikselle; onnen tunne oli järjetön. Mae lipoi kielellään verkkaisesti, antaen minun rauhassa nautiskella hyvän olon tuntemuksistani. Välillä hän katsoi minua suoraan silmiin jalkojeni välistä: syntinen, iloinen katse sai minut tuossa hetkessä rakastamaan häntä.

Mae siirtyi taas ylemmäs ja suuteli minua jälleen suulle. Hän tuki toisella kädellä itseään kalliota vasten, kasvot minun kasvojeni tasolla. Pehmeä käsi seikkaili häpyhuulteni välillä. Se levitti hunajaani kaikkialle peppureiästäni klitorikselle asti. Mae hyväili hieman sormillaan sisempiä häpyhuuliani ja kireän, liukkaan reiän aukkoani, ja työnsi sitten ensimmäisen sormen sisälleni. “Mae…” kuiskasin posket punoittaen, kuumeisena. Kuuma, litimärkä vakoni sykki sormen ympärillä, enkä malttanut odottaa, että Mae aloittaisi kunnon sormettamisen. “…en kestä enää kauaa…” Peukalollaan Mae alkoi hieroa klitoristani; tämän pelkäsin jo laukaisevan kohoavan jännityksen lantionpohjassani. Mutta kun Maen keskisormi alkoi tehdä työtään sisälläni… Noh, minä tulin muutamassa sekunnissa.

Mae osasi löytää sisältäni juuri oikean pisteen, jota hän alkoi suurella voimalla hieroa sormenpäällään. Sekunnin päästä tunsin kohoavani irti maasta. Kahden sekunnin päästä tunsin räjähtäväni juuri sillä hetkellä – kolmannen sekunnin jälkeen tunsin, kuinka jokikinen jalkovälini pieni lihas supistui ja sitten vapautui rajusti. Nesteeni valuivat vuolaasti Maen kättä pitkin, kun laukesin selkä notkolle rävähtäen, intohimoista yninän ja huudon sekoitusta kurkustani päästäen. Vasta kymmenien sekuntien kuluttua palasin voipuneena takaisin tälle planeetalle. Mae imeskeli yhä nänniäni ja näytti onnelliselta puolestani. Olin väsynyt mutta iloinen. Mikään ei koskaan ollut tuntunut niin hyvältä kuin tuo äskeinen käsittely.

“Ehkä meidän pitäisi palata jo taloille, ettei muu väki ala ihmetellä”, Mae kysyi, kun olimme hetken vielä levänneet lämpimällä kalliolla. Tajusin nyt vasta, että kuka tahansa olisi voinut nähdä kokeilumme miltä tahansa pienen järven rannalta. Mutta en jaksanut huolestua; tuntui, että vaikka olisimme saaneet äskeisestä mitä tahansa seuraamuksia, olisin silti tehnyt sen uudestaan. “Mutta etkö sinä sitten tahdo jotain… vastapalvelusta?” kysyin huolestuneena. “Toki minun tekisi mieli tuntea pienet, sievät sormesi, mutta odotetaan johonkin toiseen kertaan. Minä kyllä osaan hoidella itsenikin”, Mae hymähti. “Mutta kun minä haluaisin yrittää tuottaa sinulle jotain samanlaista kuin mitä sinä tuotit äsken minulle!” sanoin, lähes turhautuneena. Mae pohti hetken aikaa. “Keksin ehkä jotain. Pysy hereillä huoneessasi siihen asti, että aurinko alkaa nousta. Annan sitten merkin, jos onnistun luomaan suunnitelman”, Mae kuiski julkeasti silmäänsä iskien.

Puimme nopeasti hieman rypistyneet vaatteemme toistemme päälle, välillä suudelmia vaihtaen. Yön pimeä oli jo laskeutunut, mustarastas lauloi läheisessä poppelissa. Alapääni tuntui turpealta ja tyydytetyltä. Kävelimme rauhallisesti takaisin Suurelle talolle. Mae jatkoi vielä matkaansa palvelusväen aittaan. Vilkaisimme toisiamme vielä viimeisen kerran ennen lopullista eroamista – ennen kuin ehkä vielä tänä yönä kohtaisimme. Mutta sen tarinan kirjoitan joskus toiste.

5 kommenttia viestissä: “Minun kyläni: Kaksi nymfiä”

  1. Lisää! says:

    Hei mikset ole jatkanut tätä sarjaa?
    Yksi parhaista tällä sivustolla!

  2. H.M. says:

    Kirjoitat hyvin! Myös tavallisesta poikkeava miljöö toimii. Jatka samaan malliin, isosiskon hääyö tarvitaan ainakin 😉 Jos kertojan vaihtuminen ei haittaisi kirjoittajaa, yleisö tuskin panisi pahakseen sivutarinaa piikatytön ja isosiskon tarkastuksista. Saivatkohan he rangaistuksia jo tarkastustensa yhteydessä…

  3. demcarp. says:

    Tää ja edellinen osa, nää on kauniita. Ei tuu sellanen ruma ja likainen olo näitä lukiessa.

  4. vamecum says:

    Hienosti ja herkkävireisesti tehty tarina. Parhaimmistoa. 5/5.

  5. skill2 says:

    Lisää!

Kommentoi

top