search
top

Minun kyläni

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (90 votes, average: 3.79 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Intohimona kirjoittaminen, inspiraationa Sirpa Liukas ja The Village -elokuva. Ensimmäinen suurella harkinnalla kirjoittamani novelli.

Sinä iltana päivällispöydässä oli koolla koko Suuren talon väki: äiti, isä, Gordon-setä ja hänen vaimonsa Laura, heidän lapsensa Nora ja Edward, minun sisareni Emily ja Martha, sekä tietenkin minä, Edith. Piiat tarjoilivat vadeilta kauden herkkuja; oli Emilyn syntymäpäivä.

Emily avasi silmät loistaen äidin hänelle antaman, ruskeaan paperiin käärityn paketin. Paketista paljastui kaunis, luonnonvalkoisesta puuvillalangasta virkattu hartiahuivi. Se oli aikuisen naisen vaate, jollaista Emily oli jo pitkään odottanutkin. Ilmeisesti äiti oli katsonut, että nyt vihdoin – Emilyn täyttäessä seitsemäntoista vuotta, ja kun kuukautisen kierron alkamisesta oli kolmisen vuotta – hän olisi valmis saavuttamaan naiseuden virstanpylvään. Minä olin Emilyä kolme vuotta nuorempi.

Kyläyhteisömme oli pieni ja suljettu, näin jälkikäteen ajatellen oikeastaan lähes täysin eristäytynyt muusta maailmasta. Emme olleet mikään ääriuskonnollinen ryhmä – uskonnollisia toki, mutta se ei ollut eristäytyneisyytemme syy; kylämme vain sijaitsi kaukana muusta asutuksesta. Olimme tottuneet arvostamaan perheen ja suvun yhteistä hyvää sekä nuhteetonta yhtdyskuntaelämää. En tietenkään voi paljastaa elinpaikkamme tarkempaa sijaintia – vain sen, että asuimme Yhdysvalloissa. Nykyään asun täysin erilaisissa olosuhteissa. Lapsuus- ja nuoruusvuosia on kuitenkin aina mukava muistella.

Hartiahuivin saaminen tarkoitti Emilylle paljon suurempaa asiaa kuin pelkän vaatteen vastaanottamista. Aikaisemmin minä, Emily ja Martha olimme nukkuneet yhteisessä huoneessa Suuren talon alakerrassa, sisääntuloaulasta vasemmalla. Nyt Emily saisi oman kammarin, luultavasti Vihreän talon yläkerran suuren huoneen. Luonnollisestikin hän nukkuisi pitäen ovensa auki siihen asti kuin astuisi avioon ja alkaisi viettää öitä uuden aviomiehensä kanssa. Tällainen yhteiseläminen saattaa kuulostaa omituiselta, ja toki se joskus piinasikin minua suuresti. Onneksi Emily ja Martha olivat sikeitä nukkujia, ja kun joskus öisin heräsin pakottavaan poltteeseen jalkojeni välissä, pystyin tekemään siitä selvää ilman, että herätin kumpaakaan vieressä nukkuvista siskoistani. Totta kai itseensä koskeminen oli kaikilla mittapuilla väärin. Minä en kuitenkaan neljätoistakesäisenä tiennyt sen olevan sopimatonta – kukaan ei ollut koskaan kertonut minulle, sillä tällaisista asioista ei saanut myöskään puhua ääneen.

Kun päivällisen jälkeen nautiskelimme piikojen tuomaa omenakakkua, isä pyysi minua ojentamaan vaniljakastikkeen. Yhteisömme tapoihin nähden oli harvinaista, että perheen pää pyytää tyttäreltään ylipäänsä mitään palvelusta. Sen takia ojensin posliinikannun suurta kunnioitusta osoittaen, katse tiukasti pöydän pintaan luotuna. Isä hyväksyi käytökseni luoden minuun ystävällisen katseen. “Oikein hyvä”, hän kehaisi. Ilo levisi koko ylävartalooni kylminä väreinä.

Ikäiseni tytön elämä oli rankkaa. Koska en ollut vielä naimaiässä, tehtäviini kuului tulevan aviomieheni miellyttämisen sijaan erilaiset kotitehtävät. Joka aamu, ennen kuin muu talonväki heräsi, minun täytyi käydä ruokkimassa kanat ja laittaa puurovesi kuumenemaan.

Eräs aamuisista tehtävistäni oli myös Suuren talon yläkerran lakaiseminen, jotta avioparien olisi mukavaa nousta ylös. Kerran lakaistessani käytävän lattiaa ennen kuin aurinko oli edes noussut, havahduin mietteistäni. Olin varma, että olin kuullut Gordonin ja Lauran huoneesta jonkinlaista ääntä, kuin jotain olisi sattunut; eräänlaisen naisen kiljahduksen. Hiivin oven taakse ja painoin korvani varoen kiinni puiseen oveen. Voihkaus kuului uudestaan, nyt tukahdutetumpana. Kuului myös ähinää. Gordon mumisi jotain – en kuullut kuin pätkiä hänen sanoistaan: “…suuhun…mmh…nopeammin…” Ja sitten hetken päästä äänet voimistuivat vähäksi aikaa ja vaimenivat sitten äkisti. Kun kuulin askelia, hiivin nopeasti takaisin käytävän toiseen päähän lakaisemaan. Kymmenisen minuutin kuluttua Laura asteli ulos tyynenä ja aurinkoisesti hymyillen, täysissä pukeissa. Hän toivotti minulle oikein lämpimästi hyvää huomenta, mihin minä tietysti vastasin luomalla katseeni alas. Lauran sydäntälämmittämästä käytöksestä huolimatta en voinut olla ajattelematta juuri kuulemiani ääniä – enkä niiden aikaansaamaa vaikutusta jalkovälissäni… Tunsin huimaa tykytystä ja tuntui kuin olisin valunut kokonaan ulos itsestäni. En oikein ymmärtänyt, miksi kohtauksella oli niin suuri vaikutus minuun. Aloin kuitenkin vähitellen käsittää, minkä takia avioparit nukkuivat suljettujen ovien takana.

Aamuisten äänten kuulemisen jälkeen, ikään kuin herätyksen kokeneena, aloin nähdä merkkejä muustakin vastaavasta kanssakäymisestä ympärilläni. Milloin Rose-serkun aviomies Carl antoi kätensä levätä hetken aikaa Rosen polvella, kun vaikutti, ettei kukaan huomaisi; milloin äidin katseessa oli tietynlaista utuista uneliaisuutta ja poskilla vieno puna, kun hän astui ulos navetasta, jossa he olivat juuri hetki sitten olleet yhdessä isän kanssa. Jännittävintä oli kuitenkin huomata, ettei tällainen yhteinen toiminta rajoittunut ainoastaan avioparien väliseksi. Yhtenä päivänä satuin kanoja ruokkiessani kuulemaan Edwardin ja nuoren piikatytön lyhyen keskustelun, joka käytiin kanalan takana. Tyttö oli kamalan nuori, tietääkseni minuakin nuorempi, ja vasta saapunut kylään etsien pysyvää paikkaa mihin jäädä. “Kai tulet viereeni tänä iltana? Jos tulet ennen kuin vanhemmat käyvät nukkumaan, voimme pitää ovenkin kiinni”, Edward kuiskaili hengästyneen oloisena. “Isäntä on taas vihainen, jos jätän iltalypsyn kesken…” piika vastusteli, ei tosin kovin pontevasti. “Tulisit nyt, Tähtisilmä…Voisin taas…jatkaa siitä, mihin jäimme viimeksi”, Edward mairitteli. Kuulin pienen ynähdyksen tytön suusta, kun Edward piti puheessaan tauon. Ilmeisesti piika suostui, sillä keskustelu päättyi ja kuulin Edwardin askeleiden loittonevan.

Saattaa vaikuttaa siltä, että näin seksuaalisuuden merkkejä kaikkialla. Korjaan kuitenkin virheellisen ajatuksen: toki elämä rullasi eteenpäin samalla tavalla kuin ennenkin, ja suurimmaksi osaksi elo ei muuttunut millään tavalla. Aloin vain kiinnittää ympäristööni enemmän huomiota, ikään kuin avasin silmäni. Tiedättehän sen tunteen, kun vaikkapa tutustuu uuteen vieraskieliseen sanaan, ja hetken päästä siihen törmääkin joka puolella. Siltä minusta tuntui neljätöistakesäisenä.

Parin viikon päästä kylässä levisi ilouutinen: aivan pienen kylämme laidalla asuvan sepän poika Tommy oli kosinut Emilyä. Tietenkin avioliitto oli sovittu jo vuosia, vuosia sitten, kun Emily syntyi. Minullekin oli jo määrätty aviomies, vaikkakaan en vielä tiennyt, kuka hän oli. Emily oli onnellinen: seppä oli arvostettu mies, ja hänen poikansa naiminen nostaisi Emilyn kylän muiden naisten tasolle, ehkä ylemmäskin.

Hääpäivän aamuna olimme Emilyn kanssa kylpytilassa peseytymässä – se sijaitsi Suuren talon perällä, aivan pannuhuoneen vieressä, minkä ansiosta siellä oli aina ihanan lämmin. Vesi höyrysi ja lorisi, kun pesin Emilyn sileää selkää. Hän harvoin avautui minulle, eikä muutenkaan tapanamme ollut puhua mieltä painavista asioista. Tänään hän kuitenkin vaikutti vaitonaiselta, ja päätin kysyä, mikä häntä painoi. “Onko äiti ikinä kertonut sinulle neitsyydestä?” hän kysyi arasti. Pudistin päätäni – en tosiaan tiennyt sanan varsinaista merkitystä. “Noh, sillä tarkoitetaan sitä, ettei tytön reisien välissä ole koskaan käynyt yksikään mies. Sinä olet varmasti neitsyt, olethan? Tänään, kun juhlaväki on lähtenyt kotiin ja kaikki muut ovat nukkumassa, Tommy pääsee minun reisieni väliin. Kukaan toinen mies ei tietenkään ole aikaisemmin käynyt siellä. Se pelottaa minua kovin. Voi Edith, kuinka se pelottaakin!” “Miksi se sitten pelottaa sinua?” kysyin ymmälläni. Olin tässä vaiheessa ymmärtänyt, että neitsyydellä oli jotain tekemistä tykyttävän tunteen ja salaisten keskustelujen kanssa. Minua aihe lähinnä kiehtoi. “Koska se tekee kauhean kipeää. Silloin kun kuukautinen vuotoni alkoi – muutama vuosi sitten -” Muistin toki Emilyn kuukautisten alkamisen. Hän oli kauhusta kiljuen rynnännyt äidin ja isän kammariin ja itki, koska luuli kuolevansa, kun alushameesta oli löytynyt veritahra. “- äiti kertoi minulle salaa kaikki naisen elämän kannalta tärkeät asiat, myös tuon hääyön tuskan.” Nyökkäsin. Emily empi hetken aikaa. “Sain sinä iltana myöskin tietää, että naisin Tommyn – voi miten iloinen olinkaan silloin! – ja äiti vannotti, etten saa kertaakaan edes katsahtaa yhteenkään miespuoliseen henkilöön, en edes Tommyyn, ennen kuin hääyö koittaisi. Tietenkin lupasin, ja lupaukseni olen pitänyt.” Nyökkäsin ymmärtäväisesti; vaikka en fyysisessä kehityksessäni ollut vielä saavuttanut tuota tiettyä virstanpylvästä, olin silti huomannut äidin huolestuneet katseet, kun olin kirmaillut niityillä serkkupoikieni kanssa.

“Kun vuosin ensimmäistä kertaa, minun ja Tommyn avioliitto pistettiin vireille lopullisesti. Alettiin käydä neuvottelua häälahjoista, ja siihenhän kuluu kauheasti vaivaa ja aikaa, vuosia. Ja koska jokainen aviomies haluaa neitsytmorsiamen, asia oli minunkin kohdallani varmistettava. Muistatko sen Elisabeth-piian, joka meillä oli pari vuotta takaperin? Hänet ” – Emily madalsi ääntään – “karkoitettiin, muistathan? Nora sanoi, että häntä oltiin jo järjestämässä naimisiin, mutta sitten paljastuikin, ettei hän ollut koskematon.” “Mutta miten sen voi tarkistaa?” kysyin kummissani. “Se selviää tietynlaisessa seremoniassa, jonka sinäkin koet sitten kun aikasi koittaa.”
Pannuhuoneesta alkoi kuulua askelia. Halasimme pikaisesti ja jatkoimme hiustemme huuhtelemista kuin emme olisi alkuunkaan puhuneet mistään.

Emilyn häät olivat kauniit. Koko kylä kokoontui kirkkoon ja jumalanpalveluksen jälkeen pitkän pitopöydän ääreen kirkon suureen kokoussaliin. Ruoka oli yltäkylläistä, Emily hohti iloa ja onnea, Tommy oli kylmän rauhallinen, vaikkakaan en voinut olla huomaamatta pientä jalan väpätystä ja hermostunutta sormien naputtelua pöytätasoa vasten. Hän odotti varmaankin jo iltaa. Kun aurinko laski ja kaikki vieraat lähtivät kotiin, Tommy kantoi Emilyn Vihreän talon yläkertaan. Minä sain myöhemmin ainutlaatuisen tilaisuuden päästä seuraamaan heidän hääyötään salaa aitiopaikalta – mutta sen tarinan kirjoitan joskus toiste.

Kuukaudet kuluivat tavalliseen tapaansa eteenpäin: minä kasvoin vielä pituutta ja sain kovaa vauhtia naisellisia muotoja. Tukkani oli hunajanvaalea kuin äidillä, lyijynharmaat silmäni olin taas perinyt isältä. Rintani pullistuivat noiden kuukausien aikana ja kasvoivat melkein lopulliseen kokoonsa. Eräänä huhtikuun aamuna tapahtui kuitenkin jotakin jännittävää. Olin jo yöllä herännyt kovaan poltteluun alavatsassani, kipuun. Aamulla herätessäni lakanalla oli verta, ja ymmärsin, että aikani oli tullut. Ilo pilkahti sielussani: olin vihdoin nainen! Äiti tuli tuomaan minulle ja Marthalle myöhemmin pesuvadin, ja ilmoitin hänelle asiasta, tosin esittäen huolestunutta. Äidin kasvoille levisi hymy, ja hän halasi minua lämpimästi. “Ei ole mitään pelättävää, sinusta on vain vihdoin tullut täysikasvuinen!” hän lepytteli. “Tule tänään illalla käymään minun ja isän makuuhuoneessa, niin kerron sinulle asioita, jotka sinun tulisi tietää”, hän jatkoi ja pyyhälsi pois.

Illalla hipsin pyjamassani huoneeseen, jossa oli ainoastaan äiti. Istuin hänen viereensä sängylle, ja hän alkoi kertoa minulle tärkeitä asioita. En viitsi teille kertoa kaikkea, sillä asiat olivat osittain samoja kuin mistä Emily oli minulle jo kertonut, ja moni niistä koski ainoastaan käytännön asioita – vaatetusta, minulle nyt lankeavia tehtäviä ja toisaalta vapauksia. Minut naitettaisiin muutaman vuoden päästä Richard-enon pojalle, siis serkulleni Tylerille, jonka kanssa olinkin leikkinyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan. Asia harmitti minua vähän; en saisi moneen vuoteen olla häneen oikeastaan minkäänlaisessa kontaktissa, paitsi ennalta sovituissa tapaamisissa, joissa oli aina mukana jonku vanhemmista.

Mystisestä neitsyysrituaalista äiti ei kertonut mitään. Uskoin sen paljastuvan myöhemmin, ja pariksi viikoksi asia unohtuikin minulta kokonaan – kunnes taas eräänä päivänä sain siitä taas muistutuksen. Sinä aamuna olin saanut käyttööni Laura-tädin entisen hiusneulan, jota hän ei enää tahtonut käyttää mutta joka sopi ikäiselleni nuorelle naiselle äärimmäisen hyvin. Olin asetellut hiukseni kauniisti, myönnettäköön että hieman turhamaisestikin, ja asettanut hiusneulan kauniiseen kohtaan päätäni. Olin jopa nipistellyt huuliani hieman saadakseni ne sointumaan kauniimmin ruusunmuotoisen neulan kanssa. Katsoessani itseäni kammarin pienestä peilistä näytin mielestäni oikein sievältä, ja oloni oli kepeä. Vaaleankeltainen, pitkä puuvillapuku korosti nuorta sorjuuttani mutta osoitti kuitenkin, etten ollut mikään tyttö enää.

Istuimme nyt aamiaispöydässä isän, äidin, Gordon-sedän, Laura-tädin ja Marthan kanssa. Saapuessani huoneeseen olin ollut huomaavinani Gordonin pitkän katseen, mutten ollut kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota: olin aiemminkin pannut merkille, että Gordonilla oli tapanaan katsella huomaamatta kylämme naisia päästä varpaisiin. Mutta istuessani pöytään olin huomannut myös oman isäni katseet kehollani. Se tuntui kummalliselta ja väärältä – olihan isä sentään äitini mies, ja, noh oma isäni! – mutta silti tunsin pienen sykähdyksen huomatessani, että vanhemmanpuoleinen, arvovaltainen mies piti minua kauniinnäköisenä. En voinut vastustaa lämpöä, joka levisi alavatsaltani ja reisiltäni niiden keskipisteeseen. Sinä iltana Marthan nukahdettua hieroin, hyväilin ja noruin purona itseni taas kiihottumiseni huippukohtaan.

Seuraava päivä oli sunnuntai, ja meidät nuoret oli vapautettu taloustöistä, jotta meillä olisi aikaa opiskella pyhäkoulun läksyä. Aamulla olin taas tapani mukaan kylpemässä pannuhuoneen takana. Kaadoin viileää vettä päälleni ja annoin sen valua rintojeni välistä litteää vatsaani pitkin aina pyhintäni kohti. Vilpoinen vesi sai nännini kovettumaan: minusta ne näyttivät todella suloisilta aamuauringon valossa, pingottuneina. Sopusuhtaiset rintanikin saivat tietynlaista kiinteyttä ja pyöreyttä hieman viileämmässä. Nipistin kumpaakin nänniäni ohimennen, kun sirryin huuhtelemaan pitkähköjä hiuksiani.

Hetken päästä kylpytilan huoneeseen koputettiin. Säikähdin ja vetäisin nopeasti karkean pyyhkeen suojakseni, ennen kuin ovi avautui pikaisesti. En aluksi voinut käsittää, että tulija oli se kenet näin: oma isäni! Ja vieläpä – tästä suorastaan tyrmistyin – ilkosen alasti! En ollut koskaan nähnyt kunnolla alastonta miestä. Suurinta ihmetystä herätti tietenkin jalkojen välissä roikkuva, turvonneen oloinen penis – silloin en tietenkään vielä tiennyt, mutta normaalioloissa isän elin oli pienempi ja löysempi kuin mitä tuolla hetkellä näin. Se oli ikäänkuin puolitangossa. “Tämä tulee varmasti yllätyksenä, mutta anna minun selittää”, isä sanoi vaimentaen hämillisen takelteluni. Hänen äänensä oli epätavallisen kylmä ja kova. “Sinä olet nyt nainen, ja koska aiomme äitisi kanssa pian käynnistää prosessin, jossa sinut naitetaan Tyler-serkullesi, on muutama asia, josta täytyy ottaa selvää. Tästä on neuvoteltu äitisi kanssa, ja hän hyväksyy tämän täysin. Samat asiat käytiin läpi myös Emilyn kanssa.” Hetkeäkään odottelematta isä asteli luokseni, vetäisi seinänvierustalta keskelle huonetta puisen jakkaran ja kehotti minua riisumaan pyyhkeen. Hetken kainosteltuani pudotin sen alas, mutta peittelin yhä arimpia paikkojani.

Isä istui leveään asentoon jakkaralle ja vetäisi minut samalla voimakkailla käsivarsillaan makaamaan mahalleni hänen reisiensä päälle, siis poikittain. Paljaan ihon kosketus tuntui kiusalliselta mutta jännittävältä. Ujostelematta isä levitti kosteat, kiinteät reiteni erilleen toisistaan niin, että paljas peppuvakoni levisi paljastaen pienen, vielä lähestulkoon karvattoman pyhättöni. “Tämä on vain tarkastus. Siisti sinä ainakin olet, mutta pestään vielä vähän”, isä sanoi varmasti mutta kuitenkin hieman huohottaen… Vatsani alle jäänyt penis oli kovettunut suureksi, ja tunsin kuinka se sykki puristuksissa. Isä tuntui aivan eri hahmolta kuin mitä hän arkisin oli.

Isä otti suurella puukauhalla lämmittämääni vettä vesikiulusta ja alkoi hitaasti valuttaa sitä pepulleni ja siitä pakaroiden vakoa pitkin alapäälleni. Kun vesinoro kosketti herkintä kohtaani, häpykieltä, tajusin, kuinka kiihottuneessa tilassa olinkaan. Tämähän oli kaikki niin outoa, enkä ollut koskaan edes koskettanut miespuolista henkilöä – nyt sitten isä oli äkkiarvaamatta saapunut ja ruvennut koskettelemaan minua kummallisesti. Silti kaikki tuntui siltä kuin olisin odottanut sitä pitkään, pitkään. Sitä paitsi jos äitikin oli tämän hyväksynyt, mitäpä sanomista minulla olisi ollut tätä vastaan.

Isän suuri kämmen hieroi verkkaisesti vakoani ylhäältä alas pesten sopukoitani. Tykytys jalkovälissäni kasvoi kasvamistaan. Aika ajoin isä norotti lisää vettä ja jatkoi hieromista. Käsi porautui syvemmälle pakaroitteni ja häpyhuulteni väliin, ja kun se kosketti märkänä valuvaa sopukkaani ja tunsi kosteuden, isä pysäytti liikkeen hetkeksi. “Noh noh, ei kiltti tyttö tuolla tavalla… Isähän vain vähän tarkistaa…” hän hyssytteli, muttei kuulostanut kovinkaan toruvalta. “Anteeksi, isä”, sain sanottua. Todellisuus tuntui jotenkin hämärältä. Isä vähän levitteli häpyhuuliani ja kostutti sormiaan nesteissäni. Käsi jatkoi vielä vähän pidemmälle – klitorikselleni – ja kurkustani kuului tukahdutettu ynähdys, kun sormet pyöräyttivät sitä muutaman kerran. Tunsin, miten klitoris paisui ja muuttui vielä aremmaksi kosketukselle. Isän pehmeä, voimakas kämmen tuntui ihanalta herkimmällä alueellani… Halusin lisää, lisää. Toinen käsi vaelteli ympärilläni, kyljelläni, ja halusi selvästi tarttua isän reiden päälle puristuksiin jääneeseen, maidonvalkeaan rintaani. Nännitkin tuntuivat nöpöttävän halukkaasti. Haluni oli suunnaton.

Isän pikkusormi alkoi hitaasti työntyä tiukkaan, märkyyttä ja kuumuutta hohkaavaan reikääni. “Mmh…Neitsyt sinä ainakin olet, niin kireä ja ahdas…ahh…” isä mumisi. Vaikka isä oli perustellut lähestymistään juuri neitsyystarkastuksella ja jo todennut neitsyyteni, minua ei tosiaankaan haitannut, että sormi jatkoi liikehdintäänsä sisälläni. Se oli nyt uponnut jo tyveä myöten. Vaikka pikkusormi oli isän paksuista sormista ohuin, tunsin sen silti venyttävän minua äärimmilleni. Käsi oli sellaisessa asennossa, että sormi hankasi herkintä kohtaani juuri emättimen etuseinässä. Tämä sai jalkovälini lähettämään aivoilleni suunnattomia hyvän olon tuntemuksia. Kiimanesteeni valuivat valtoimenaan isän kättä pitkin. Isän lantio teki tahatonta, pientä ja hidasta liikettä peniksen päällä lepäävää ylävartaloani vasten ja hänen hengityksensä oli raskas ja äänensä puuroutunut, kun sormi liikkui varovasti edes takas pienessä pimpassani. Toinen käsi oli siirtynyt puristelemaan toista kiinteää, valkeaa pakaraani. Isän ote oli kovakourainen ja teki hieman kipeää. Tilan täyttivät isän raskas huohotus, kiimaisten sopukoitteni litinä ja minun tukahdutetut nautinnon ynähdykseni. Tunsin pakahtuvani.

“Edith, taidat haluta lisää?” isä kysyi. Nyökkäsin helpottuneena siitä, ettei käsittely vielä olisi ohi. Isä nosti minut seisomaan ja ohjasi nojaamaan vasten kylpytilan kaakeloitua seinää. Minun oli vaikea pysyä jaloillani, sillä ne tutisivat tilanteen jännityksen ja kiimani takia. Isä kaatoi vartalolleni kauhoittain lämmintä saippuavettä ja siirtyi sitten taakseni. Kivikova elin tökki liukasta pakaraani takaapäin. Tunsin saavani sähköiskun jokaisesta kosketuksesta, ja jokainen sähköisku löysi tiensä klitorikselleni.

Isä nosti kätensä nälkäisille rinnoilleni ja alkoi puristella niitä himokkaasti. Hän nipisteli ja hieroi nännejäni suurella hartaudella. Tämä nännien käsittely sai alapääni räjähtämisen partaalle: uskoin, että yksikin kosketus häpykielellä olisi saanut minut laukeamaan. Se tuntui aivan liian hyvältä… Lopulta isä työnsi minut lähemmäs seinää ja tarttui lantiooni. Hetken aikaa valmistauduin jo hirvittävään kipuun – uskoin, että hän työntäisi elimensä sisääni lujaa ja armottomasti – mutta isä ei työntynytkään sisääni. Hän hivutti kuuman, violetinsävyisen, suuren peniksensä ainoastaan häpyhuulteni väliin – hitaasti, hitaasti, hitaasti – kunnes tunsin tykyttävän peniksen pään koskettavan häpyäni sietämättömän ihanasti ja voin nähdä sen pilkistävän häpykumpuni katveesta. En voinut vastustaa penikseen tarttumista ja sen painamista lujemmin vasten klitoristani. Isä alkoi liikkua pakonomaisesti edestakas – penis nytkähteli – ja minä tunsin kohoavani seitsemänteen taivaaseen isän työntöjen tahdissa. En voinut kuin nojata seinään edessäni ja toivoa, että säilyttäisin tajuni, kun huippu lähestyi.

Kun taitekohta sitten tuli, se oli ihaninta mitä olin (siihen mennessä!) koskaan kokenut. Silmissäni sumeni, kun tunsin kaikkien alavatsani lihasten kouristuvan voimakkaasti. Kun laukesin, hyvän olon tunne oli niin huumaava, että palasin tälle planeetalle vasta löytäessäni itseni istumasta samalta puupenkiltä, millä isä oli aikaisemmin käsitellyt minua. Hän seisoi edessäni suuri kalu yhä tarmokkaasti pystyyn sojottaen. “Hauska nähdä, että sinäkin nautit tästä tarkastuksesta”, isä hymyili. “Emilyn tarkastus ei sujunut läheskään yhtä miellyttävästi.” Olin niin uupunut, etten voinut kuin hymyillä. Ja silti, pieni epäilyksen tunne kalvasi mieltäni… Tiesin, että isä oli mennyt pidemmälle kuin pelkkä tavallinen neitsyystarkastus olisi vaatinut.

“Noh, neitsyt sinä ainakin olet, vieläkin”, isä hymähteli vedellessään verkkaisesti vaatteitaan päälleen pukuhuoneessa. “Ja ruumiintoiminnot ovat täysin moitteettomat”, hän sanoi vetäessään oven perässään kiinni, veitikkamainen hymy huulillaan – penis yhä pystyyn sojottaen. “Oikein hyvä.” Mietin, millaisen käsittelyn äiti mahtaisi saada tänään illalla…

Pukeuduttuani ja pesut loppuun suoritettuani palasin Suuren talon kammariin ja aloin kerrata pyhäkoulun rukousläksyä. Keskittyminen oli vaikeaa. Herkuttelin ajatuksella siitä, että hääyönäni pääsisin eroon neitsyydestäni, jonka jälkeen isän penis saattaisi saada seikkailla myös vähän syvemmällä sisälläni…

4 kommenttia viestissä: “Minun kyläni”

  1. mullehyvaa says:

    Tuntui kun olisi itse elänyt tuona aikana kun oli kirjoitettu niin sujuvasti. Itsekkin olen ennen kun olin lukenut tämän, niin himoinnut tälläistä kohtelua.

  2. fr11kk1 says:

    Harvinaisen hyvä insestitarina. Tuntui kuin lukisin jonkun kirjailijan eroottista romaania, enkä vain tänne palstalle itse kirjoitettua novellia. Lisää kiitos.

  3. Kagi says:

    Erittäin kiinnoatava, ja varsinkin erilainen tarina. Ei täysiä pisteitä koska tarinassa ei mainita juustoa.

  4. mapidin says:

    Tämä erikoinen tarina vangitsi heti alusta mukaansa. Kiitos aivan erilainen esitystapa. Tuli mieleen aristokraatit ja heidän omituiset oikkunsa. Tämä kuitenkin oli maanläheisempi ja ymmärrettävä. Mukavaa, että näissä tarinoissa poiketaan niinkin kauas kuin Ameriikkaan, eikä pyöritä kotoisilla metsäpoluilla ja makuuhuoneissa.

    Ehdottoman hyvä kirjoitus! Sujuvaa sanankäyttöä joka ei takellellut, vaan antoi helpon lukunautinnon ja tajuttavuuden.

Kommentoi

top