search
top

Futisjunnun syksy

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (17 votes, average: 3.35 out of 5)
Loading...

Elämäni ehkä parhaan kesän jälkeen syksy iski harmaana. Elokuussa alkoi koulu ja vanhempani ja nuoremmat sisarukseni tulivat mökiltä kaupunkiin. Se merkitsi loppua sydänystäväni Antin ja minun vapaalle tutkimusmatkalle seksin vielä kartoittamattomaan maailmaan, kun koti ei ollut enää yksin minun käytössä. Minun oli vaikea sopeutua siihen, että säännöllinen seksi oli siltä erää ohitse, ja kärsin rakastuneen ihmisen tuskia siitä, etten saanut olla rakastettuni kanssa niin paljon kuin halusin. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että joinakin viikonloppuina muu perhe vielä pakkaisi kamansa ja suunnistaisi mökkeilemään ja voisimme Antin kanssa viettää vaikka kokonaisia öitä yhdessä.

Eräänä sellaisena viikonloppuna olimme tulossa pitkältä pelireissulta myöhään yöllä kotiin. Minä olin koko päivän kärsimättömänä ja himoissani odottanut pelireissun loppua, ja kaikkea sitä mukavaa, mitä voisimme Antin kanssa sen jälkeen puuhata. Antti oli matkan ajan oudon välttelevä, mutta kiimoissani en antanut sille suurta merkitystä. Hekumoin vain sillä, miten hyvältä tuntuisi ottaa Antti syliin pitkästä aikaa, suudella, riisua, painaa alle sänkyyn, panna söpöä poikaa pitkän tauon tuomalla rajuudella. Seisokkia pukkasi niin että bussimatka oli yhtä taistelua, ettei kukaan pelikavereista kiinnittäisi huomiota mielentilaani. Tuskin uskalsin vilkaista Anttiin päin, etten olisi menettänyt täysin himojeni hallintaa.

Kun joukkue viimein purkautui bussista ulos, Antti näytti suuntaavan mopolleen ja minä kiirehdin hänen peräänsä. En malttanut olla hyrisemättä Antille jotain vihjailevaa siitä että vihdoinkin olimme perillä ja tuskin maltoin odottaa että… , kun Antin ilme muuttui kiusaantuneeksi.

– Mua väsyttää, Antti sanoi. – Mä aattelin mennä kotiin.

Minä hämmästyin, valtava pettymys tulvahti tajuntaan ja sitten nousi kiukku, jota en pystynyt kovin hyvin kontrolloimaan. Aloin paasata Antille faktoja siitä, milloin viimeksi olimme rakastelleet, miten kovasti olin tätä iltaa odottanut ja miten Antti ei yksinkertaisesti voinut tehdä minulle ohareita nyt, kun meillä viimein oli tilaisuus purkaa paineita.

Anttikin hermostui.

– Pidä turpa kiinni, muut alkaa ihmetellä, Antti sähisi, ja huomasin että ainakin Jussi ja Sami katselivat meitä kauempaa vähän kummastuneena. Ja sitten Antti hiljaisella, mutta jäätävän kylmällä äänellä muistutti minua siitä, ettei hän ollut koskaan luvannut minulle mitään, ettei hän ollut homo eikä edes oikein bi, enkä minä saanut olettaa, että hän automaattisesti antaisi minulle aina kun minun teki mieli.

Minäkin koetin pitää ääneni hiljaisena, mutta en ole varma onnistuinko. Pettymykseni purkautui tarpeettomaan ivallisuuteen, kun ihmettelin kuinka usein ja kuinka innokkaasti Antti oli ollut valmis seksiin minun kanssani koko kesän ajan, vaikka ei ollut edes bi. Kävi niin kuin arvata saattaa, kumpikin sanoi toista loukatakseen asioita, joita ei oikeastaan tarkoittanut, ja erosimme vihapäissämme. Minä menin kotiin, potkin kiviä matkalla ja naapuritkin kuulivat oven pamauksesta, että futisjunnu oli palannut pelimatkalta. Turhautuneena heittäydyin yksin sängylle masturboimaan ja kuvittelin miten suurinpiirtein raiskaisin Antin siinä samassa paikassa kun seuraavan kerran tapaisimme.

Mutta kun seuraavan kerran tapasimme, Antti yhä vältteli minua, ja minä tajusin, että sellainen Antti oli ollut jo jonkin aikaa ennen pelireissun päätteeksi puhjennutta riitaa. Minä vain en ollut kiinnittänyt asiaan tarpeeksi huomiota. Ehkä lukion aloittaminen oli tilapäisesti vienyt Antin suurimman huomion, ehkä en ollut jutellut tarpeeksi Antin kanssa siitä, mikä hänen mieltänsä oli painanut.

Päätin yrittää lähestyä Anttia ja kuunnella pojan huolia, jos hänellä sellaisia oli. Saimmekin aikaan jonkinlaisen sovinnon, mutten voinut olla huomaamatta, että jokin oli muuttunut. Olimme kahdestaan, kukaan ei voinut meitä nähdä, mutta siitä huolimatta Antti torjui kaikki yritykseni koskettaa häntä. Ajattelin, että hän oli vieläkin vihainen, ja toivoin ja uskoin, että asiantilaan tulisi pian muutos parempaan päin.

Seuraavana päivänä ruokavälkällä meitä lukion futisjunnuja oli kokoontunut koulun aulaan istuskelemaan. Jätkät jutteli niitä näitä, ja minä keskityin lähinnä pohdiskelemaan, miten osoittaisin Antille miten paljon hänestä välitin, ja miten saisin rohkaistuksi Anttia avautumaan siitä, mikä häntä oikein vaivasi. Lämmin tunne rinnassa läikähdellen odottelin Anttia liittymään joukkoon, kun Jussi yhtäkkiä katsoi minuun jotenkin oudosti.

– Söpö pari, Jussi sanoi minulle, enkä ensin tajunnut mitä hän tarkoitti. Ehdin jo pelästyä, että hän viittasi Anttiin ja minuun, mutta kun seurasin hänen katsettaan, tajusin, että kyseessä oli jotain vielä paljon pahempaa.

Yhdessä nurkassa seisoi Antti kauniin vaalean tytön kanssa, jota en muistanut ennen nähneeni. Uusia ekavuotisia, niin kuin Anttikin. He pitivät toisiaan kädestä kiinni ja tuijottivat toisiaan silmiin, ja heistä paistoi kauas, että he olivat vastarakastunut pari. Kuin varmuuden vakuudeksi he vielä kietoutuivat toisiinsa ja alkoivat pusutella, aivan kuin olisivat halunneet osoittaa kaikille ja varsinkin minulle, mistä oli kyse.

Sydämeni pysähtyi rinnassa. Olin 17, olin rakastunut ensimmäistä kertaa, ja nyt jouduin ensimmäistä kertaa tuntemaan, miten pahalta tuntui tulla jätetyksi. Tajusin toki heti, että Antin viime aikainen käytös sai selityksensä. Jotenkin pelottavan selvästi tajusin myös sen, että minun ja Antin suhde oli ohi, että olin jäänyt toiseksi tuolle sievälle pikku blondille, että en saisi enää ikinä pitää Anttia sylissä, suudella häntä, rakastella pojan kanssa, panna häntä. Taivas putosi niskaani.

Jussi sanoi minulle jotain, mutta en kuullut. Minulla oli vain yksi ajatus. Piti päästä pois. Kuin haavoittunut eläin kaipasin jotain suojaisaa koloa, jonne voisin yksin vetäytyä nuolemaan haavojani.

Sillä lailla alkoi siihen astisen elämäni vaikeimmat kuukaudet, elämäni kurjin syksy. Minä ja Antti riitauduimme, ja samalla kun päättyi lyhyt mutta kiihkeä seksisuhteemme, päättyi myös lyhyt mutta syvä ystävyytemme. Antti alkoi luonnollisesti viettää paljon aikaa tyttöystävänsä kanssa, enkä minä pystynyt peittämään mustasukkaisuuttani Antilta. Päinvastoin, monet kerrat syytin Anttia pettäjäksi, ja siitä tietysti Antti veti herneen nenään. Riitelimme jatkuvasti ja lopulta suorastaan vihasimme toisiamme. Tilanne meni siihen, että emme olleet enää missään tekemisissä toistemme kanssa, paitsi pakon edessä.

Joukkueen harjoituksista ja peleistä tuli minulle suoranainen kärsimys. Tuntui todella pahalta nähdä Anttia, ja oli kidutusta nähdä Antin riisuuntuvan pukuhuoneessa, menevän alastomana suihkuun, seksikäs takapuoli vilkkuen, se sama seksikäs takapuoli, jonka olin vielä aivan hetki sitten saanut omistaa, jota olin saanut panna, ja jota nyt olin nähnyt sen ällöttävän blondin kähmivän välituntisin. Oli aivan tipalla, ettei futaajan urani olisi loppunut siihen. Pelitkin alkoivat mennä surkeasti, ja kerran menetin kentällä täysin hermojeni hallinnan ja räppäsin yhtä vastapuolen ärsyttävää pelaajaa täysillä, ainoana tarkoituksena vain vahingoittaa häntä. Lensin tietysti punaisella ulos, ja sain valmentajan haukut ja kummastuneita katseita pelikavereilta.

Pian sen tapauksen jälkeen Jussi tuli juttelemaan kanssani, halusi lainata jotain dvd:tä mikä meillä oli. Pitkin syksyä Jussi oli silloin tällöin jututtanut minua, koettanut saada minua kavereitten mukaan jonnekin ja kutsunut jopa luokseen. Minä olin melkein aina kieltäytynyt, en todellakaan ollut kovin seurallinen sinä syksynä. Mielessäni olin vähän ihmetellyt Jussin ystävällisyyttä.

En ollut koskaan oikein ollut Jussin kavereita, vaikka samassa joukkueessa pelattiinkin ja samoissa jengeissä pyörittiin. Jussi oli minua vuoden vanhempi ja jo senkin takia oltiin vähän vieraampia. Hän oli minun mielestäni vähän liikaa pullistelevaa machotyyppiä, ei mikään taivaan kirkkain tähti älyn saralla, ja ihan fyysisestikin vähän liian massiivinen minun makuuni, kun itse olin keskimitan alapuolella.

Menin kuitenkin piipahtamaan Jussin kämpillä dvd mukanani, ja kun Jussi pyysi jäämään, ajattelin, että voisinhan hetken aikaa jutella kaverin kanssa. Muistan sen tilanteen hyvin, istuimme vierekkäin Jussin yksiön sängyllä, ja yhtäkkiä Jussi alkoi haastatella minua.

– Mikä sulla oikein on, Jussi kysyi vakavana. – Sä et oo oikeen ollu oma ittes viime aikoina.

Hämmästyin sitä, että Jussi oli huolestunut minun mielentilastani. Ensimmäinen ajatus oli, että ainakaan tuolle karjulle minä en ala asioitani puhumaan, mutta Jussi yllätti minut.

– Johtuuko se Antista? hän kysyi.

Taisin punastua. Oliko Jussi tajunnut mitä minun ja Antin välillä oli tapahtunut? Ja jos Jussi oli sen tajunnut, niin silloin varmaan koko joukkue tiesi asian.

– Te olitte ensin tosi hyviä kavereita, ja nyt te ette enää edes puhu, Jussi jatkoi. – Mitä oikeen tapahtu?

En vieläkään aikonut avautua Jussille, mutta ison korston osoittama myötätunto sai oloni tuntumaan tukalalle. Pitikö tuonkin nyt leikkiä noin ymmärtäväistä!

– Johtuuko se siitä että Antti alko seurusteleen Emman kanssa? Jussi kysyi.

Vilkaisin Jussia pelästyneenä. Oliko Jussi todella tajunnut, mistä oli kyse?

– Ei mitään hätää, Jussi sanoi. – En mä usko, että muut on huomanneet mitään. Teillähän oli Antin kanssa jotain vähän enemmänkin meneillään, eikö ollukin?

En ollut uskoa korviani ja jähmetyin täysin. Kaikista maailman ihmisistä Jussi oli huomannut suhteemme! Miten sellainen oli madollista. Ellei… Aivoissa välähti ajatus juuri samalla hetkellä kun Jussi alkoi uudelleen puhua.

– Se Antti on tosi söpö jätkä. Sellanen pieni ja seksikäs, Jussi pudotteli sanoja harvakseltaan, ja yhtäkkiä tajusin, että häntä jännitti. Ei tainnut olla Jussikaan tottunut puhumaan tällaisista asioista.

– Pääsitkö sä panemaan sitä? Jussi yhtäkkiä kysyi minulta.

– Pääsin, vastasin hetken harkittuani.

– Jätkä perkele, nyt käy kyllä vähän kateeksi, Jussi totesi, mutta se ei ollut ollenkaan sellainen normaali rehvakas äänensävy, millä Jussi joskus retosteli naisseikkailujaan. Hyvä ettei ison miehen ääni pettänyt. Tajusin, että tämä oli kova paikka Jussillekin.

– Ootko sä… , mä kysyin ja jätin tahallani kysymyksen puolitiehen, roikkumaan ilmaan.

– En mä tiedä mikä mä oon, Jussi tunnusti, mutta joskus tekis niin helvetisti mieli kokeilla. – Ootko sä?

Kohautin olkapäitäni, mutta en antanut suoraa vastausta. Jussin myötätunto ja hämmennys olivat kyllä sulattaneet kovaa ulkokuortani, mutta vieläkin minun oli vaikea tajuta, että tämä hiljainen ja jotenkin avuton Jussi oli se sama rehvastelija, johon olin vuosien mittaan tottunut.

– Susta taisi tuntua tosi pahalle, kun Antti ja Emma…, Jussi sanoi yllättävä lämpö ja myötätunto äänessään ja yhtäkkiä jokin pato murtui sisälläni. En ollut voinut puhua tunteistani kenellekään, en ollut saanut tukea tai lohtua pahaan olooni mistään.

– Mä taidan rakastaa sitä jätkää, minä sanoin ja vaikka kuinka taistelin vastaan ja yritin säilyä miehekkäänä, niin kyyneleet alkoivat valua kuumina pitkin poskiani.

– Voi sua ressukkaa, Jussi sanoi, ja minulle oli ihan liikaa, että se iso korsto oli minulle niin kiltti. Yhtäkkiä heittäydyin Jussi suureen ja lämpimään syliin ja nyyhkytin pää Jussin rintaa vasten ja tunsin miten hän kömpelösti silitteli hiuksiani.

En tiedä miten kauan olin ollut siinä, nauttien toisen ihmisen läheisyydestä, helpottuneena siitä, että oli olemassa joku, joka tuntui ymmärtävän, jonka kanssa saattaisin jakaa pettymyksen, mustasukkaisuuden ja yksinäisyyden taakkaa. Jussin suuri syli tuntui turvalliselta ja lohdulliselta ja minun teki vain mieli käpertyä siihen piiloon pahalta maailmalta. Jokin tovi joka tapauksessa vierähti, ennen kuin tajusin, että Jussi oli alkanut puristaa minua lujemmin, että hänen hengityksensä oli muuttunut raskaammaksi. Jussi toinen käsi oli siirtynyt reidelleni, hän puristeli sitä kourallaan, siirsi kättään ylemmäs.

Minä halusin vain lohtua ja läheisyyttä, mutta Jussi ilmiselvästi tulkitsi tilanteen toisin. Jähmetyin, kun Jussin koura lähestyi haarojani, puristi varovasti muniani, peukalo tunnustellen farkkukankaan läpi kaluani. Minulla ei ollut seisokkia, ei puhettakaan, mutta se ei tuntunut Jussia hillitsevän. Päinvastoin, hän tuntui kiihottuvan varsin nopeasti siitä, mitä kouransa alta löysi.

Minun kielelläni pyöri kielto, mutta jotenkaan en saanut sanotuksi sitä. Entä jos Jussikin suuttuisi ja heittäisi minut ulos, juuri kun minusta pitkästä aikaa oli tuntunut siltä, että voisin saada tuskaani vähän apua ja lohtua? Tajusin myös, että tämä oli Jussille uutta ja arka ja vaikea asia, ja tuntui pahalta käskeä Jussia lopettamaan. Jos tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän oli uskaltanut avautua ja kertoa haluistaan, jos tämä oli ensimmäinen kokeilu, en halunnut pilata sitä heti, varsinkaan kun Jussi oli ollut niin kiltti ja ymmärtäväinen.

Sitä paitsi Jussin kömpelö kouriminen alkoi kuin alkoikin kiihottaa minua. Kaluni alkoi laajeta, minkä Jussi tuntui huomaavan. Hän kouraisi niin että melkei sattui ja sitten hän alkoi kammeta itseään päälleni. Se tuntui mukavalta, oli pitkä aika siitä kun olin viimeksi ollut sillä lailla. Se oli tietysti ollut Antin kanssa. Pian olin ison korston alla, tunsin hänen vartalonsa painon ja hänen kuuman hengityksensä ihollani. Ajatukset Antista armahtivat minua edes hetkeksi. Nautin siitä, että Jussi hieroi lanteitaan ja housukankaan läpi kovana tuntuvaa kaluaan haarojani vasten ja hänen kätensä kourivat minua eri puolilta.

– Jumalauta jätkä, mä haluan panna sua, Jussi kähisi, ja alkoi riisua minua kömpelösti ja vähän kovakouraisesti. Samalla hän riipi vaatteita itseltäänkin. Emme olleet kertaakaan suudelleet ja muukin hyväily tyrehtyi. Jussi oli vetänyt housuni polviin, paljastanut ison seisovan kalunsa ja asetteli sitä haaroihini. Homma ei mennyt aivan niin kuin minä olisin halunnut.

Ei kai tässä käy niin kuin sen kauniin pojan kanssa siellä ranskalaisessa diskossa, ehdin ajattelin, ja silloin se tietysti tapahtui. Kiihkon hetki oli minun osaltani ohi, kaluni alkoi veltostua, kiihottumisesta ei kohta ollut tietoakaan.

Päälläni ähki iso painava korsto, joka ensimmäistä kertaa pääsi kokeilemaan homoseksin makeutta, ja joka ei millään lailla huomionut minua allaan. Minä katselin jotenkin kuin ulkopuolisena, kun Jussi jyysti päälläni silmät kiinni. Ei se edes katso minua, ajattelin. Yritin kuitenkin myötäillä Jussin liikkeitä ja antaa hänelle nautintoa. Olihan pelikaverini ollut minulle tosi kiltti ja ymmärtäväinen, ja tajusin, että Jussille tämä eka kerta toisen pojan kanssa oli iso asia.

Melko nopeasti Jussi saavutti kiihkon huipun ja ruikki spermansa reisieni väliin. Sen jälkeen hän vihdoin katsoi minuun. Karskin kundin kasvoissa oli pelästyneen pikkupojan silmät.

– Ei jumalauta, Jussi totesi, ja melkein kuin pakeni huoneesta. Kuulin kylpyhuoneesta suihkun ääniä.

Odottelin Jussia sängyssä ja toivoin pääseväni ison kaverin karhumaiseen syleilyyn, takaisin turvalliseen syliin pois ikävien asioiden ahdistuksesta. Mutta kun Jussi tuli takaisin, hän vain katsoi minua pitkään, eikä tehnyt elettäkään tullakseen takaisin viereeni.

– Pitäsköhän sun vähitellen alkaa lähteä, Jussi viimein sanoi ja käänsi katseensa pois, kuin häveten sitä mitä sanoi. Jollain tasolla ymmärsin Jussin tarvetta olla yksin ajatuksiensa kanssa, mutta päälimmäinen tunne minulla oli syvä loukkaantuminen. Tuntui että minulla ei ollut Jussille enää mitään väliä sen jälkeen kun hän oli saanut kokeilla, miltä homoseksi tuntui.

Minusta tuntui pahalta. Tuntui, että minulla olisi ollut paljon enemmän annettavaa Jussille, jos tämä vain olisi halunnut. Enkä ajatellut seksiä. Samalla lailla kuin Jussi oli hetken tukenut minua rakkauden tuskissani, minäkin olisin voinut tukea Jussia tämän hapuillessa tietään seksuaalisen identiteettinsä sumussa. Mutta Jussi teki selväksi, ettei halunnut asiasta enää puhuttavan. Ei ainakaan siinä ja sillä hetkellä.

– Et sitten hiiskahda tästä sanaakaan kenellekään, Jussi vielä vannotti minua, kun suurin piirtein työnsi minut ovesta ulos. – Tätä ei sitten koskaan tapahtunut.

Minä kävelin kotia kohti mieli tyhjänä. Jussin luona tapahtunut tuntui epätodelliselta, ja vaikka tunsin itseni loukatuksi, hyväksikäytetyksi ja petetyksi, päälimmäinen tunne mitä Jussia kohtaan tunsin, oli sääli. Iso karju tuntui olevan aika lailla eksyksissä elämässään.

Eksyksissä tunsin kyllä olevani itsekin. Oli paljon kysymyksiä, jotka odottivat esiin pulpahtamista jossain mielen sopukoissa, mutta sillä hetkellä en jaksanut ajatella niitä. Elämä tuntui vaikealta ja monimutkaiselta, jotenkin erityisen surkealta ja rujolta.

Minulla oli valtavan ikävä Anttia.

2 kommenttia viestissä: “Futisjunnun syksy”

  1. hj says:

    eikö thomasia enää lainkaan?

  2. tykkäänpojista says:

    Kiitos paljon. Oli surullinen, mutta sellaista elämä joskus on itse kullekkin. Hyvin kuvailtu… lisää vaan!

Kommentoi

top