search
top

Niin kiellettyä, niin hyvää 7/7

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (77 votes, average: 3.84 out of 5)
Loading...

Rolandin sanat menivät suurelta osin ohi…
– Voidaanko tehdä näin?
– Joo…
– Sinä olet poika vähän poissaoleva tänään… kuuntelitko sinä yhtään?

Roland käytti ruotsinkielisyydessään aina kirjakieltä… enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi.

– Kuuntelin kuuntelin… mennään vaan näin. Keskistetään kultaan.

Elettiin lamaa edeltävän kuplan aikaa. Rolandin ehdotus käytännössä sinetöi varallisuuteni sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Annoin todellakin suostumukseni järjestelylle ymmärtämättä asiasta käytännössä yhtään mitään… ihan muut asiat mielessä. Vajaata vuotta myöhemmin kaikki alkoi taloudessa mennä päin helvettiä. Sitten kun kiinteistöjen hinnat olivat laskeneet pohjamutiin, Roland oli taas neuvomassa kiinteistövarallisuuteni ostoin nelinkertaiseksi.

– Hyvä. Näin sitten teemme. Minulla olisi tässä vielä nämä arkkitehtipiirustukset.
– Hyvä. Katsotaan niitä.

Roland levitteli ne pöydälle…

– Mitä mieltä sä olet näistä?
– No… hyvältähän ne minusta näyttää. Ei tällaisia Suomeen ole juuri rakennettu. Noita turvallisuusratkaisuja miettisin kyllä vielä… nehän melkein kaksinkertaistavat hinnan. Eihän täällä Suomessa nyt niin turvatonta ole.
– Näin se varmaan on, mutta tästä on tarkoitus tulla koti pitkäksi aikaa. Ja tiedät mitä mieltä isoisä turvallisuudesta oli.
– No… kyllä. Isoisälläsi ne sotamuistot painoivat. Mutta ei hänkään kyllä aina oikeassa ollut… onneksi. Mutta sinähän tämän päätät. Eikä tämä sinun varallisuuteesi kovin merkittävää lovea tee.
– Milloin työt pääsevät alkamaan?
– Pohjatyöt ovat itse asiassa jo käynnissä. Kun on näin erikoinen kohde, niissä arvioidaan menevän noin puoli vuotta. Varsinaisiin rakennustöihin menee sitten noin vuosi.. ja piha viimeistellään sitten seuraavana kesänä.
– Ok.
– Haluatko vielä pitää tämän omana tietonasi?
– Kyllä.
– Asia selvä. Tässä taisikin sitten olla kaikki.

Roland keräsi paperit kasaan, minkä jälkeen siirryimme olohuoneen puolelle. Huomasin Rolandin katseen viivähtävän terassin suunnalla. Kääntäessäni pääni samaan suuntaan näin äidin ja Helenan juttelevan siellä aurinkotuoleilla puoli-istuvassa asennossa… alasti… auringon kiillellessä öljytyillä vartaloilla.

– Roland.
– Niin?
– Sähän tiedät, että ne tekee tuon tarkoituksella. Aina silloin, kun sä olet paikalla.

Rolandin kasvot vääntyivät poikamaiseen virneeseen.

– Nyt sinä kyllä poika kusetat vanhaa miestä.

Saatoin Rolandin hymyillen ulos.

– Äitisi on aina ollut kaunis tyttö. Isänsä suosikki. Tiesitkö muuten, että äidilläsi oli koulutyttönä usein tapana tulla toimistolle tekemään läksyjään… isän toimistohuoneeseen. Muut tytöt kävivät myös, mutta äitisi kyllä eniten. Isoisäsi pisti silloin aina oven lukkoon, ettei kukaan häiritsisi äitisi opintoja. Kaikki sen tiesivät, eikä kukaan oikeastaan edes koskaan yrittänytkään iltapäivästä päästä isoisäsi juttusille. Sen huomasi, että isoisäsi oli näiden vierailujen jälkeen aina paremmalla tuulella… sai siitä aina paljon lisää virtaa.

Roland kertoi tämän aivan vilpittömällä äänellä. Nielaisin väkinäisesti ja yritin kääntää omat ajatukseni pois äidin koululäksyistä.

– Milloin se uusi Lincoln saapuu?
– Ensi kuussa… se on vielä linjalla. Vielä kyllä korostaisin, että en minä sellaista tarvitse. Tämähän on aivan loistavassa kunnossa.
– Sä tiedät tarvinneesi sitä sitten, kun se saapuu.

Roland istuutui jo autoon ja veti ovea perässään kiinni. Pistin käden vielä väliin.

– Roland.
– Niin?
– Sähän tiedät, että sä et voi koskaan jäädä eläkkeelle.
– Viisi vuotta poika. Viisi vuotta. Sitten olet omillasi.

Suljin hymyillen oven ja Roland kaasutti kumean murina säestämänä menemään… ikäisekseen melko äkäisesti. Vanha Town Car oli todellakin vielä hyvässä kunnossa. Kerran lapsena pääsin näkemään, kun Roland pesi ja puhdisti sitä. Siitä olisi saanut hyvän opetusvideon siitä, kuinka tehdä jotain huolellisesti. Isoisä tietysti vaati paljon, mutta Roland oli kehittänyt siitäkin taiteen.

Arkisten asioiden siirryttyä taas siltä päivältä syrjään, kyrpäni elpyi saman tien nousuun ja jouduin taas korjaamaan sen asentoa farkuissa. Oli pakko kohdata naarastiikeri… tai kaksi.

Kävelin pullotuksen kanssa terassille.

– Hei kulta. Saitteko jo asiat juteltua?
– Joo… saatiin.
– Kiva. Kiitos vielä viime yöstä. Mulla oli tosi hyvä mieli niiden meidän keskustelujen jälkeen.

Näitä sanoja sanoessaan äiti avasi samalla haarojaan leveämmälle… ei paljon, mutta riittävästi, että viesti tuli perille. Paljaalle pillulle muodostui toisesta jalasta voimakas näkyvyyden peittävä varjo, mutta pelkkä ele oli saada minut pudottamaan housut siihen paikkaan. Helenan ääni keskeytti kuitenkin ajatukseni.

– Sä näytät siltä, että sä haluaisit jotain.

Helena hymyili haastavasti. Nyt olisi hyvälle korjausrepliikille tilausta. Yritin korjata asentoani suoremmaksi.

– No… oikeastaan vaan sitä, että Roland pääsisi turvallisesti kotiin. Siellä se nyt ajaa verenpaine koholla kohti kaupunkia.
– Ai, onko sillä terveyden kanssa ongelmia?
– Ei… ei sillä mitään ongelmia ole. Oletteko muuten sattuneet huomaamaan, että tuossa vieressä on ikkuna… tuollainen seinän levyinen ja korkuinen… siis oikein iso ikkuna… suoraan olohuoneeseen. Se on ihan sellainen tavallinen ikkuna, niin että olohuoneesta näkyy oikein hyvin tähän aurinkoiselle terassille.

Naiset katsoivat toisiaan ja purskahtivat spontaaniin nauruun. Asia oli loppuun käsitelty.

– Meillä olisi itse asiassa sulle pyyntö.
– Okei… no mitä?
– Voisitko sä mennä laittamaan saunan päälle jo nyt. Voitais mennä päiväsaunaan.
– Okei…

Ja lähdin jo menemään. Puolivälissä matkaa kuulin takaani uuden naurunremahduksen. Pistin tulen kiukaan ja padan alle. Pata ei tosin taaskaan meinannut syttyä. Oli täysin pilvetön hellepäivä.

Riisuin ja vein puoliseisokkini uimaan. Pintavesi oli todella lämmintä. En todellakaan enää tiennyt, mitä tästä kaikesta piti ajatella, joten päätin olla ainakin hetkellisesti ajattelematta asiaa. Hetkeksi se myös jäi, koska laiturille noustessani Helena oli jo minua vastassa.

– Sulla on kiva vartalo.

Hymähdin kehulle.

– Kiitos. Niin on sullakin.
– Ootsä mulle vihainen?
– Miksi mä sulle vihainen olisin?
– No… kun mä en ole ihan ollut rehellinen. Kiitos, kun tuhosit sen nauhan.
– Eipä mitään. Kiristäminen ei ole oikein mun juttu.

Kuivailin itseäni pyyhkeeseen.

– Löysitkö sä sen?
– Minkä?
– Nauhan.
– Löysin.
– Mun ei ollut tarkoitus järjestää sulle mitään ansaa… vaan vähän… nauttia äidin vartalosta. Sä nyt vaan sitten satuit heräämään… enkä mä ehtinyt sammutella telkkaria tai mitään. Sitten, kun mä huomasin, että sä olet ehkä menossa pidemmälle, kuin seuraavana päivänä ehkä itsekään haluaisit tajuta menneesi, mun oli pakko puuttua peliin. Ja ettei sulla olisi niin syyllinen olo, annoin itsekin sitten vaan mennä.
– Okei…
– Huomasitko sä muuten silloin, että äiti jollain tajunnan tasolla reagoi niihin mun kosketuksiin?
– Joo, en voinut olla huomaamatta.

Kyrpäni seisoi taas täysillä ja Helena otti siitä pehmeän otteen.

– Tää on tosi kiva.

En keksinyt mitään sanottavaa.

– Sun kieli ja huulet tuntui muuten todella taivaallisilta siellä äidin sängyllä.

Hymyilin vastaukseksi. Helena liikutti kättään varoen.

– Äiti tulee kohta alas, joten ehkä on parempi, että mä irrotan kohta käteni tästä. Mutta mä haluaisin, että sä vastaat rehellisesti ensin kolmeen kysymykseen.

Katsoin Helenaa kasvoihin ja yritin arvata, mitä tuleman pitää. Jokseenkin hyödytöntä. Helena katseli kyrpääni.

– Aika monta kysymystä. Ehkä sun on hyvä pitää käsi tossa vielä sen aikaa, kun mä vastaan.
– Se sopii.

Helenan käden liike oli vähäistä… melkein olematonta.

– Haluaisitsä viedä mun neitsyyden?
– Haluaisin.

Helena puristi kyrpääni aavistuksen vastauksen kuultuaan ja nosti katseensa.

– Kiva… Nussitko sä äitiä yöllä?
– … Nussin.
– Mä arvasin. Se on niin hyvällä tuulella. En muista milloin viimeksi se on ollut noin hyvällä tuulella. Ei ainakaan kertaakaan tällä kesälomalla.
– Tuossa ei tainnut vielä tulla se kolmas kysymys?
– No ei… smart ass.

Helena puristi kyrpääni aavistuksen liian tiukkaan.

– Au…
– Just niin… älä ärsytä mua.
– Okei.. en… okei, joo…

Paine hellitti kyrvälläni.

– Kolmas kysymys. Haittaisko sua, jos me saatais äiti mukaan?
– Ei. Varma ei.

Helena hymyili viattoman oloisesti.

– Ihan hyvin vastattu.

Äiti lähestyi jo Helenan selän takana laituria kohti.

– Äiti tulee.

Helena vetäisi vielä muutaman vedon ja irrotti sitten käden täysillä seisovalta kyrvältäni. Käännyin ja pakenin veteen. Helena ilmoitti hakevansa itselleen pyyhkeen.

Äidillä sellainen oli jo matkassa. Hän jätti sen kauemmaksi laiturille ja käveli isot tissit heiluen laituria pitkin portaille.

– Kulta?
– Niin?
– Kiitos siitä öisestä. Se oli aivan ihanaa. Mä tunnen itseni ihan eri ihmiseksi.

Suun aukaiseminen tuntui tilannetta latistavalta, joten vastasin hymyilemällä ja auttamalla äitiäni portaissa. Äiti painautui lähelleni ja kuiskasi korvaani.

– Sä oot ihana. Ellei Helena olisi tulossa, mä haluaisin, että sä nussisit mua nyt heti tässä laiturilla.

Ei lainkaan huono ajatus.

– Seisooko sulla jo?
– Totta kai mulla seisoo?

Vein käteni laiturin näkösuojassa äidin vartalolle.

– Tunnustele ihan mistä vaan sä haluat.

Käteni vierailivat hätäisesti äidin rinnoilla ja jalkovälissä. Helenan askelten kolahdellessa jo laiturilla äiti siirsi pehmeästi käteni syrjään ja ponnisti kevyesti liukuun ulapalle päin. Helena saapui portaille

– Mitä sä siinä kyhjötät? Toi ei näytä uimiselta.
– Turpa kiinni ja laskeudu tänne.

Ojensin Helenallekin käteni ja hän teki työtä käskettyä.

– Ei mulla ole mitään vaarallisia aseita kätkettynä.
– Tiedän, mutta säännösten mukaan mun on pakko tarkastaa.
– Joo… mutta ei sieltä. Sinne sä tarvitset erillisen määräyksen tuomioistuimelta ja erillisen tarkastusvälineen. Mä tulin tänne uimaan… en muuta.

Päästin Helenan jatkamaan matkaa ja nousin itse laiturille. Oli hetki aikaa saada kyrpä rauhoittumaan sivistyneeseen kuntoon, joten yritin kiinnittää huomioni taustalla uivaan silkkiuikkuun ja muistella kumpi oli parempi sukeltamaan. Kuikka vai silkkiuikku.

Äiti nousi ensimmäisenä ylös.

– Siitä meidän suunnitelmasta…
– Niin?
– Mä en usko, että se tulee toimimaan. Olen yrittänyt olla vähän esillä Helenalle kaikin tavoin…

Jotta kyrpäni ei ponnahtaisi rakettimaisesti pystyyn, en uskaltanut lähteä ajattelemaan, mitä se tarkoitti.

– Niin?
– Enkä mä ole havainnut mitään kiinnostusta Helenan taholta.

Naamani vääntyi tahattomaan hymyyn.

– Mitä?
– Sua vaan jännittää.
– No… jännittää tietysti, mutta…

Keskeytin äitini puolilauseesta.

– Sanotaan nyt vaikka näin. Mulla on luotettavista lähteistä varma tieto siitä, että Helena ei tule sua estelemään.
– Mistä…?
– Shh.

Helena nousi laiturille.

– Mitä te täällä kuiskitte?
– Ellenistä ja Jonnasta.

Ainoa mahdollinen puheenaihe, mikä sillä nimenomaisella sekunnilla juolahti mieleeni.

– Ai. Mitä niistä?
– No… Riikkahan joutuu asumaan Kololla niiden kanssa samassa huoneessa ja…
– Mitä?
– No… ilmeisesti molemmat ovat löytäneet omat vartalonsa.

Helenan ilme vääntyi leveään hymyyn, joten jatkoin vielä.

– Ähinä niiden yhteisessä sängyssä on ilmeisesti sellainen, että Riikka ei saa nukuttua.

Helena naurahti ja äitikin selvästi kiinnostui aihepiiristä.

– Voi Riikka-parkaa. Mitä ne on? 12?
– Jotain sinne päin.

Helena katkaisi väliin.

– Miksi ne samassa sängyssä nukkuu?
– Mitäs luulet?
– No… et kai sä nyt tarkoita… ei kai nyt sentään…

Seurasin Helenan epäuskoisuutta huvittuneena. Äiti katkaisi hiljaisuuden.

– Miksi ei?

Molempien kysyvä katse kääntyi äitiin.

– Kyllä me Sussunkin kanssa sitä tehtiin… silloin tällöin. Tai… lähes päivittäin totta puhuen. Monta vuotta. Sussu oli tosi innokas, mutta kyllä mullakin libido oli heti tosi… no… vaativa. Ilonakin suorastaan ohjasi meitä siihen. En mä edelleenkään näe siinä mitään väärää.

Hiirenhiljaista. Helena oli peittänyt alavartaloaan pyyhkeellä, mutta en voinut olla huomaamatta käden liikettä jalkovälissä. Liike jäätyi, kun Helena huomasi katseeni.

– Sussuko sulle näitä kertoi?
– No… Riikka ja Sussu. Sussu kyllä kertoi vähän muutakin…
– Mitä?

Mietin hetken, että oliko eilisen keskusteluja järkevää valottaa sen tarkemmin. Mutta kuulijoinani olivat ne kaksi henkilöä maailmassa (Rolandin) lisäksi, joiden mielipidettä pidin arvossa, ja joiden odotusten mukaisesti jopa jossain määrin pyrin käyttäytymään. Olin kiinnostunut heidän mielipiteestään.

– No… Sussu taas hoki sitä normaalia mantraa siitä, kuinka se on sitten käytettävissä, jos on vaan jotain, missä se voi vaan suinkin olla avuksi. Ja mä koin itseni normaaliin tapaan tosi vaivaantuneeksi.

Nostin katseeni ja katsoin molempia.

– Lupaatteko pitää omana tietonanne, jos mä kerron teille jotain, joka saattaa vähän järkyttää?

Helena ja äiti katsoivat toisiaan ja äiti sanoi vakavana:

– Joo. Totta kai.
– No… sitten mulle tuli yhtäkkiä mieleen, kuinka oon monia kertoja ajatellut Sussua masturboidessani… tää on siis se järkyttävä osio…

Molemmat naurahtivat ääneen.

– ja kasvot vääntyivät siinä autossa tahattomaan hymyyn. No Sussuhan tietysti huomasi sen ja halusi tietää syyn.

Silkkiuikku pärskähti takaisin veteen yllättävän lähellä ja säpsähdimme kaikki.

– Mä kysyin suoraan, että mitäs jos mä haluaisin nussia sitä.

Molemmat kuuntelivat selostustani keskustelun vaiheista herkeämättä. Jätin kuitenkin kertomatta, että mitä olin pyytänyt Sussua autossa tekemään…

– No, mitä sä itse tosta ajattelet?
– En mä tiedä. Oma haaremi. Vastenmielistä…

Vedin henkeä suu leveässä hymyssä ja korjasin asentoa.

– Vitsi vitsinä… totta puhuen… Ellen ja Jonna ovat oikeasti ihan lapsia vielä. Sama se vaikka runkkaisivat toisiaan päivät pitkät. Ne on lapsia, ja minkä ihmeen takia mä sellaisia nussisin… Samalla on pakko todeta, että en mä voi kieltää sitä, että kyllä mulla viisari todellakin värähti, kun ne siellä saunassa pyllistelivät. Vähän ristiriitainen olo. Viime kesänä vielä leikittiin hippaa ja heittelin niitä laiturilta veteen… nyt niillä on ihan kunnon tissit ja ne leikkivät kuulemma keskenään heteroseksileikkejä, joissa toinen aina näyttelee mua.

Äiti hymyili ymmärtäväisesti. Helena oli puolestaan kääntänyt katseensa kaukaiseen soutelijaan ja yritti pidätellä naurua. Silkkiuikku päristeli taas lentoon vähän kauempana.

– Riikka taas…
– Riikasta sä oot aina pitänyt.
– Joo…

Se oikeastaan riitti siitä.

– No entäs Sussu?
– No… jostain syystä mulla ei just eilen illalla ollut mitään vaikeuksia olla nussimatta sitä. Lähinnä vaan testasin jossain järjettömässä rohkeudenpuuskassani, että saisinko tuuletusikkunan auki… ja yhtäkkiä oli pariovet auki sepposen selällään. Paria päivää aikaisemmin en varmasti olisi pystynyt kieltäytymään kunniasta.

Äidillä oli tyytyväinen ilme. Helenalla oli tyytyväinen ilme. Katselimme kaikki eri suuntiin ulapalle, kunnes äiti rikkoi hiljaisuuden.

– Eipä silti… mä oon Sussun kanssa täysin samaa mieltä. Ja ymmärrän sitä. Riikka on sulle hyvää vaimomateriaalia.
– No se ei nyt tunnu vielä kovin ajankohtaiselta.
– No ei… mutta sanon vaan. Se on tosi fiksu ja kaunis. Et säkään sitä voi odotuttaa kauaa. Sillä tytöllä tulee olemaan paljon ottajia.

Koin pienen huolestuneen hetken, mutta en silti pitänyt asiaa kovin ajankohtaisena.

– Kaksoset taas. Ne tulee päivä päivältä vanhemmiksi… ja jos ne on sitä mieltä, että olisi kiva vähän päästä kokeilemaan sun munaa. Ja Sussukin on sitä mieltä… Siis sehän on ihan sun päätettävissä oleva asia, mutta… Sanoisin vaan, että älä suhtaudu siihen niin vakavasti. Nussi vaan, jos siltä tuntuu. Ja sama pätee Sussuun… älä ota sitä niin vakavasti, vaan hyödynnä tätiäsi just niin kuin haluat… ja se antaa. Ja mulla on kyllä sellainen tunne, että se antaa sulle kyllä ihan mitä vaan sä pyydät.

Katsoin vähintäänkin ihmeissäni äitiä… sitten Helenaa, joka niin ikään katsoi ihmeissään äitiä. Tällaista reaktiota en kyllä ollut osannut odottaa.

– No… enhän mä voi sanoa, ettei mitään tule niiden suhteen koskaan tapahtumaan. Mutta mun huomio on tällä hetkellä sataprosenttisesti muualle suunnattuna.

Äidin katse oli kiinnittynyt laiturin naularivistöön, mutta tyytyväisestä hymystä huomasin, että vastaukseni oli ollut oikea. Helenakin huomasi äidin reaktion ja käänsi oman hyväksyvän katseensa minuun päin.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Helena muisti jotain.

– Hei äiti… mikäs päivä nyt on. Oliko se nyt ensi viikonloppuna, kun Sussu ja Riikka lähtee sinne Lahteen ja…
– …ja kaksoset tulee meille… hoitoon.

Äiti täydensi lauseen ja molemmat pärähtivät sen jälkeen äänekkääseen nauruun. Nauruun, joka himokkaasta teinipojasta kuulosti vähän likaiselta. Meillä vieraillessaan kaksoset aina perinteisesti nukkuivat toinen äidin vieressä ja toinen Helenan huoneessa… omasta pyynnöstään. Kyrpäni sojotti taas pystyssä.

– Hei, olisikohan se sauna jo valmis?
– Joo… varmaan olisi. Odottakaa vielä hetki tässä, niin mä käyn katsomassa.

Nousin ylös ja kävelin saunalle. Löylyt olivat valmiit, joten huikkasin naiskaksikon saunaan.

Saunassa puolet keskittymiskyvystäni meni siihen, että sain pidettyä kyrpäni edes jotenkin normaalin näköisessä kulmassa. Heti saunaan tullessaan äiti pyysi Helenaa saippuoimaan itsensä… jotta pääsisi eroon aurinkorasvasta. Ja Helena todella teki parhaansa. Kun äidin vartalo oli yltä päältä valkoisessa vaahdossa, äiti ilmoitti saippuoivansa Helenan vartalon.

Seurasin koko toimitusta saunasta, ja vaikka alkoi olla jo pirun kuuma, ei minulle tullut mieleenikään keskeyttää hetkeä. Loppuvaiheessa äiti seisoi Helenan vieressä saippuoiva käsi Helenan alaselällä ja juuri kun näytti siltä, että äiti saattoi työntää sormensa liian syvälle Helenan peppuvakoon, Helena otti tukea seinästä ja pyllisti. Valehtelematta… pyllisti. Äidin saippuainen käsi kävi Helenan pillulla pariinkin otteeseen.

Saippuoinnin jälkeen molemmat naiset vaan iloisesti rupatellen huuhtelivat itsensä ja siirtyivät saunaan. Olin siinä vaiheessa ilmeisesti niin punainen, että äiti ehdotti lähes saman tien uintireissua. Helena jäi vielä, omien sanojensa mukaan, lämmittelemään.

Uimme hiljaisuudessa ja nousimme samoihin aikoihin laiturille. Kauempana joku oli kokemassa verkkoja.

– Saattaa se onnistuakin…
– Siltä se mustakin näytti.

Vaihdoimme hymyt ja lähdimme kävelemään saunaa kohti. Helena tuli jo puolimatkassa vastaan ja halusi jonkun seuraksi uimaan. Lähdin mukaan.

– Näitsä?
– Mitä?
– Sen sormet oli taas mun pillulla.
– Joo.. näin hyvin. Sä taisit kyllä vähän pyllistää.
– Ai… oliko se niin ilmeistä… äidin kädet tuntuivat ihan sairaan hyvältä.

Saunomiset oli pian saunottu ja olimme kuivailemassa itseämme pukuhuoneessa.

– Äiti… missä rasva on?

Helenan äänessä oli aitoa huolta.

– Eikö se ole siellä korissa?
– Ei.

Puutuin tilanteeseen käsikirjoituksen mukaisesti.

– Ai sellainen iso vihreä tuubi?
– Joo.
– Se taisi olla Sussun kädessä eilen, kun te tulitte täältä uimasta.

Äiti oli olevinaan pohtivan näköinen.

– Ai jaa… voi olla. Missäköhän se on nyt?
– No. Muistaakseni siinä takan päällä.

Äiti käänsi katseensa Helenaan.

– Rasvataan ylhäällä.
– Joo… okei.

Vastaus selvästi rauhoitti Helenaa.

Leideille ei ollut tullut mukaan mitään kenkiä, mutta he eivät toisaalta myöskään halunneet liata juuri pestyjä jalkojaan. Ratkaisuksi löytyivät saunan terassilta kumisaappaat. Helenalle turkoosit, ja äidille kirkkaan punaiset. Olin aina ihmetellyt, että mihin käyttötarkoitukseen saappaat oli ostettu (koska en ollut koskaan nähnyt niitä käytettävän). Nyt, kun kaksi virheetöntä alastonta vartaloa tuuletteli terassilla viimeisiä höyryjä… isojen tissien nänninnipukat törröllään kevyessä tuulenvireessä… ja vain nuo kyseiset saappaat vartaloa peittämässä… olin löytänyt vastauksen.

– Mitä?

Helena oli huomannut katseeni. Tyydyin vain pyörittelemään päätäni… nada.

Kävelin edessäni keinuvia peppuja ihastellen takaisin mökkiin. Jos ei ole kylpytakkeja, ei ole kylpytakkeja. Ja pyyhkeethän täytyy laittaa päähän märkien hiusten suojaksi. Ja silloin ne peput on tolleen tarjolla. Ja tissit keinuu puolelta toiselle samassa tahdissa. Sillä nimenomaisella hetkellä tajusin kaikella nöyryydellä sen, että…. naiset vie meitä miehiä tässä maailmassa halutessaan kuin märkää rättiä mopin päässä.

Kyrpäni seisoi häpeilemättä pyyhkeen alla. Jompaakumpaa oli pakko saada… nopeasti.

Mutta oli pakko odottaa vielä hetki.

Rasvausta katsoessani olin täysin vakuuttunut siitä, että olin ehtinyt menettää elämässäni paljon. Kaikki ne aiemmat rasvauskerrat. Toimenpiteellä oli todella hyvin vähän tekemistä ihon kosteustasapainon kanssa. Istuuduin sohvalla ja katselin, kun äitini ja siskoni hyväilivät toisiaan käsillään. Katselin… ja katselin… ja katselin.

Noin puolta tuntia myöhemmin äitini istui sohvalla haarat levällään ja Helena oli polvillaan äidin edessä viimeistelemässä äidin jalkojen rasvausta… reisien sisäpinnoilla. Helenan ääni keskeytti pyhältä tuntuneen hiljaisuuden.

– Muistatko sä äiti silloin kerran?…

Äiti arvasi puolittaisesta lauseesta.

– Muistan hyvin. Miten niin?
– Saisinko mä varovasti kokeilla…?
– Saat toki… mutta… olisi hyvä vähän kostuttaa ensin.

Helena nosti katseensa kysyvän näköisenä. Äiti vei molemmat kätensä Helenan pään sivuille ja veti Helenan pään hellästi omaan jalkoväliinsä. Näin Helenan pään tämän jälkeen liikkuvan haaroissa äidin hengittäessä raskaasti. Vähän myöhemmin äiti ohjasi Helenan lempeästi ylemmäksi… tarjoten molempia rintojaan vuorollaan Helenan huulille.

Kaivoin oman kyrpäni esiin siinä vaiheessa, kun äiti ja tytär päätyivät intohimoiseen suudelmaan. Suudelma kesti useilta minuuteilta tuntuvan ajan, minkä jälkeen äiti otti kiinni Helenan oikeasta kädestä.

– Nää kaksi sormea… työnnä ne sisään ja tee tällaista liikettä. Sun pitäis tuntea sormien päässä sellainen röpelö. Ja pidä tämä käsi tässä tissillä ja purista siitä… just noin. Ja huulet ja kieli klitorikselle. Ok?

Helena teki parhaansa ja äidin huokaukset muuttuivat raskaammiksi. Välillä hän käänsi katseensa minuun päin… ja nautti… pojalleen esiintyen.

Odotin yllättävän kärsivällisesti vuoroani esinahkaani rauhallisesti edes takaisin vedellen. Omiin touhuihini äiti ehkä kesken kaiken kuitenkin havahtui. Hän kääntyi takaisin Helenaan päin ja totesi hymyssä suin.

– Paremmin mä tietysti muistan sun sormet siltä toissa yöltä.

Helena keskeytti nuolemisen kuin sähköiskusta. Äiti käänsi katseensa minuun.

– Ja mikä sulle tuli? Äsken sä näytit vielä siltä, että sä haluaisit taas kantaa mut sun huoneeseen.

Oli oman käteni vuoro jähmettyä.

– No leikki leikkinä. Jatka vaan… tuntuu hyvältä.

Äiti työnsi Helenan pään takaisin haaroväliinsä… eikä tällä kertaa edes niin hellävaraisesti.

– Ja sinä kultaseni. Tässä olisi nyt yksi pyllistelevä tytsy valmiina korkattavaksi. Helena yritti nostaa päätään ja sanoa jotain, mutta äiti piti hänen naamansa kiinni omassa pillussaan.

Helena pyllisti takapuoltaan kuitenkin sen verran korostuneesti, että kutsu veljelle tuli perille. Nousin ylös kuin käskystä, siirryin heidän luokseen ja asettauduin Helenan taakse. Asettelin sykkivän kyrpäni Helenan punertavan kosteiden pillunhuulten väliin. Aloin työntymään sisään, mutta törmäsin esteeseen.

Äiti huomasi kysyvän ilmeeni.

– Helenalla on varmaan kalvo vielä tallella. Nyt sä voit olla varma siitä, että pääset puhkomaan neitsyttä.

Äidin sanoja ja tilannetta yleisestikin kuvaa parhaiten yksi sana…porno. Äiti neuvomassa oman siskon korkkauksessa…

– Sun pitää nyt ottaa oma siskosi vaan ihan kunnolla. Neitsyen kanssa ei ole oikein tilaa herrasmiesmäisyydelle… alussa. Mä tiedän, että sä osaat.

Otin Helenaa lanteilta kiinni ja aloin työntymään. Pistin enemmän voimaa peliin, mutta vieläkään en päässyt syvemmälle.

– Ihan kunnolla vaan kulta. Tohon vaaditaan miestä… ei poikaa.

Olin ratketa omaan kiimaani ja äidin sanat haastoivat. Kyrpä sykki ja sykki. Otin käsilläni tukevamman otteen siskostani… puoli senttiä vauhtia… ja otin viimein siskoni rajulla työnnöllä. Helena parahti ja nosti päänsä ylös äidin jalkovälistä. Olin työntynyt kokonaan Helenan sisään… pohjaan asti. Äiti antoi Helenan vetää pari henkäystä sisään… vain pari… ja työnsi sitten Helenan pään takaisin pillulleen.

Aloin varovasti nussia siskoani pitkin rauhallisin vedoin ja huomasin Helenankin vähitellen rentoutuvan. Helenan pillu tuntui todella tiukalta… todella hyvältä.

Äiti oli niin paljon edellä, että tuli lähes saman tien… silmiini katsoen. Keräten itsensä nopeasti hän liukui Helenan eteen lattialle ja näin hänen hyväilevän käsillään Helenan rintoja ja klitorista. Äidin huulet olivat huohottavan Helenan kaulalla.

Äänistä kuulin, että Helena alkoi olla lähellä. Oma kiihotukseni lisääntyi lisääntymistään ja Helenan orgasmi sai lopulta omanikin liikkeelle. Huusimme Helenan kanssa yhteen ääneen ja pumppasin puolen vuorokauden sperma-annoksen siskoni sisään. Mikään ei sillä hetkellä maailmassa tuntunut oikeammalta.

Vartaloidemme vähän rauhoituttua äiti sanoi iloisesti.

– Olette te kyllä melkoisia mutsinnussijoita. Luulitteko te ihan oikeasti, että mä join itseni ihan tiedottomaksi? Oli kyllä teidän käsittelyssä välillä aika vaikeaa leikkiä niin tiedotonta…

EPILOGI

Asioille löytyi nopeasti oma uusi rytminsä. Kesälomaakin oli vielä hyvin jäljellä. Heräsin eräänä aamuna taas normaaliin aamuseisokkiin. Kävin kusella kylppärissä ja jatkoin sitten matkaani. Helena ei ollut huoneessaan ja pienen etsimisen jälkeen löysinkin hänet keittiöstä. Äiti istui olohuoneen puolella sisustuslehden parissa. Vein käteni takaa päin Helenan rinnoille.

– No… mitäs synttäripoju?
– Ai… onks ne tänään?

Annoin Helenalle suudelman… ensin niskalle ja sitten suulle.

– On… ja tässä on sun lahjasi… valmiiksi kostutettuna… Anna mä revin paketin.

Helena nosti kesähamettaan ja pyllisti.

Koska kyrpäni oli jo valmiiksi pystyssä, työnnyin aika lailla suorilta sisään. Helena huokaisi ja antoi minun työnnellä hetken… pitkiä vetoja. Sitten hän kuitenkin työnsi minut pois.

– Mä luulen, että äidilläkin on sulle yllätys.

Kävelin olohuoneen puolelle, jossa äiti oli siirtynyt polvilleen sohvalle… pylly ylväästi pystyssä.

– Hyvää syntymäpäivää kulta. Aamiainen on valmiina.

Siirryin äitini taakse… varmaankin leveästi hymyillen. Hetkinen… rasvattuna olikin peppu. Asettelin kyrpäni reiälle, ja työnnyin varovasti sisään. Ensimmäinen työntyminen tuntui aina taivaalliselta. Työnsin kyrpäni aivan loppuun asti… juuri sinne, missä tuntui erityisen hyvältä. Kun olin päässyt vauhtiin tiesin, ettei tässä menisi pitkään. Kuulin Helenan istuutuvan taakseni nojatuoliin… hänestä oli kiva katsella.

Ovikello soi… ja homma jäi kesken. Äidin suorahko kommentti kuului jotakuinkin näin.

– Voi voi… jatketaan myöhemmin. Sä voisit mennä suihkuun. Se on varmaan Sussu.

Yritin kätkeä hienoisen turhautumiseni ja riensin suihkuun. Kuulin eteisestä puhetta, mutta en kyennyt tunnistamaan tulijoita. Otin pitkän rentouttavan suihkun.

Kuivailin rauhassa ja talo vaikutti täysin hiljaiselta. Kävin hakemassa puhtaat vaatteet vaatekaapista.

Olohuonetta lähestyessäni kuulin varovaisia voihkauksia. Pysähdyin hetkeksi oikein kuuntelemaan, etten vaan ollut kuullut väärin. En ollut. Muutama äänettömäksi aikomani askel olohuoneeseen… ja verenkiertoni häiriintyi näkymästä välittömästi.

Riikka seisoi alasti äitini edessä. Äidin käsi askarteli Riikan jalkovälissä… vaalean karvoituksen aluetta rauhalliseen tahtiin hyväillen. Äänet seurailivat äitini käden rytmiä. Äänet, jotka olivat peräisin Riikasta. Riikan posket punoittivat vaaleiden hiusten lomasta.

Helena seisoi Riikan takana, rinnat Riikan lapaluita vasten, alasti… Riikan niskaa suudellen… ja Riikan rintoja käsillään hyväillen.

Lattialauta narahti allani ja Riikka käänsi katseensa minuun päin… jälleen yhden voihkauksen säestämänä. Äitikin huomasi saapumiseni, mutta ei lopettanut kätensä liikettä. Sen sijaan hän käänsi katseensa hymyillen Riikkaan päin.

– Tykkäätsä tosta mun pojasta?
– Aah… tykkään… aah.

Ja loputhan te arvaattekin.

Kiitokset lukijat!

Kiitokset moderaattori!

Lopetan ainakin vähäksi aikaa palstan terrorisoinnin.

14 kommenttia viestissä: “Niin kiellettyä, niin hyvää 7/7”

  1. AA says:

    Jos sinä stefandi vielä lueskelet kommentteja niin mainittakoon että jatkoa kaipaillaan.

  2. AA says:

    Jos sinä stefandi vielä lueskelet kommentteja niin mainittakoon että jatkoa kaipaillaan.

  3. ykkösfanisi says:

    Pakko sano että tämä oli mahtavin, pervoin, kiihottavin ja omia fantasioitanikin koskettava tarinasarja. Minun mielestäni tarina ei ole kiertänyt kehää vaan siihen on tullut aina uusia pieniä yllätyksiä. Jatka ihmeessä samaa rataa jos viellä jaksat. Mutta tauot taukoina!

  4. Haaveilija says:

    Todella hyvä sarja. On ollut pakko muutaman kerran etsiä esiin ja lukea ja käydä heti perään runkulla. Sarjaan voisi kehitellä viimein jotain jatkoa.

  5. nude says:

    Hieno tarina, jatkoa saisi tulla.suihinottoa ja muiden tyttöjen panoa,kaksosten myös.

  6. hullu pervo says:

    samaa mieltä rockkukon kanssa jäi vähän kalvaamaa

  7. kessu says:

    olen samaa mieltä kuin boomanni.
    todella suuri kiitos vaivan näöstäsi
    stooriasi on ollut todella mukava lukea

  8. Rockkukko says:

    Toivottavasti tulee juttua Sussusta, Riikasta ja kaksosista. Yhdessä ja erikseen.

  9. gayfin says:

    Samaa mieltä kuin buumanni. Hyvin kuvattu, hyvää kieltä, asetelma herkullinen, mutta tarvitset hiukan lisää aineksia joten anna hiukan ajan kulua, kerää ideoita. Aloita vaikka äskeisistä (kuvitelluista) tapahtumista vuoden kuluttua vaikka niistä kaksosista.

    Paketti on silti erinomainen.

  10. ... says:

    muuten loistava mutta … Pois, häiritsevän näköistä 😉 sama, olisit voinut ottaa vähän äidin ja Helenan osuutta pois ja lisätä kaksosia ja lopussa äidin paljastus meni vähän yli. Myös epilogi oli vähän turha, melkein ärsyttävä kun hommat jäi puolitiehen 🙂

  11. Katriina says:

    Kiitos vaivannäöstä, ihana stoori… Ja pitkä! Mielestäni ainoa puute oli se että kaksosten osuus jäi aika pieneksi.

  12. grauh says:

    Erinomainen sarja, kiitokset kirjoittajalle ja toivon mukaan lisää seuraa. Sanovat mitä sanovat, niin novelliketju oli mukavaa luettavaa ja hyvin kirjoitettu.

  13. hoh says:

    Aika loistava tarinasarja! Oli miellyttävä lukea 🙂

  14. buumanni says:

    Eiköhän olisi pienen breikin aika. Alkaa jo pyörimään niin pientä kehää. Ei mitään uutta. Tuoreutta kehiin.
    Kiitos kumminkin, että olet jaksanut ahertaa, mutta tosiaan pidä nyt taukkoa.

Kommentoi

top