search
top

Niin kiellettyä, niin hyvää 6

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (34 votes, average: 3.79 out of 5)
Loading...

Heräsin kesken syvän unen siihen, että minua yritettiin saada hereille. Raotin toista silmääni ja näin Helenan istumassa sängyn laidalla vieressäni. Suljin silmäni ja yritin kuvitella hänet pois. Helena oli kuitenkin sinnikäs.

– Hei, heräisit nyt jo.

Helena vieritti kättään käsivarreltani alaspäin pysähtyen peiton reunaan. Jos herääminen siihen asti oli tuntunut lähes mahdottomalta, se ei tuntunut enää edes vaikealta sen jälkeen, kun Helena työnsi kätensä peiton alle.

– Hei sullahan ei ole kalsareita.

Vasta silloin tajusin olevani edelleen vanhempieni sängyllä. Katsoin hätäisesti viereeni, mutta äiti oli jo poissa.

– Rauhoitu. Äiti tuli mua ja stuerttia vastaan jo tuolla ulkona. Se lähti käymään kaupassa.
– Ai jaa, no hyvä. Mutta missäs stuertti on?

Stuertti… alias Roland… oli isoisäni vanha luotettu, joka hoiteli nyt minun taloudellisia asioitani. Meillä oli tapaaminen käytännössä joka viikko. Otin asioihin kantaa siinä määrin kuin osasin, eli aika kului lähinnä Rolandia kuunnellen. Stuertti-nimen olimme antaneet hänelle Helenan kanssa jo pieninä muksuina. Rolandin käytöksessä korostui tietty suomenruotsalainen hienostuneisuus, mikä varsinkin lapsena oli ollut meille ehtymätön hilpeyden lähde. Tiesin, että Helenan aikomuksena oli tulla takaisin hänen kyydissään, mutta en ollut hahmottanut, että he tulisivat näin aikaisin.

– Stuertti lähti soutelemaan, kun kuuli äidiltä, että sä nukut vielä.
– Ai jaa.

Ensisäikähdykseni laantui, ja Helenan käsi alkoi vastaavasti tuntua vähän turhan hyvältä.

– Miten te näin aikaisin tulitte? Mä luulin, että te tulette vasta 10 jälkeen.
– Veliseni, kello on varttia yli puolen päivän.
– Mitä? Onko?

Helena oli huvittunut.

– Sulla taisi mennä äidin kanssa myöhään?
– No… joo. Isä kävi täällä illalla huutamassa äidin kanssa, ja äiti oli aika eksyksissä sen jälkeen.
– Joo, äiti sanoi, että sä olet lohduttanut sitä. Mietin kyllä äsken, että mitenköhän sä olet mahtanut sitä lohdutella täällä ilman alkkareita. Äsken se oli nimittäin tosi hyvällä tuulella.
– Äh… nekku umpeen… äläkä keskeytä tota liikettä. Mä heräsin yöllä kusihätään ja täällä se pillitti kovaan ääneen. Enhän mä voinut muuta kuin tulla tänne…. ja jutella. Tiedätsä muuten mitä?
– No.
– Mutsin kanssahan voi ihan oikeasti myös jutella. Mä olin ihan yllättynyt. Yleensä sen kommentit vaan ärsyttävät, mutta me juteltiin varmaan yli kolme tuntia… keskellä yötä… Äidillä oli sitä paitsi yöpaita päällä.

Helena korjasi vähän asentoaan.

– Ai jaa… ei tarvitse selitellä. Olihan se varmaan sen verran kiireinen tilanne, ettei siinä ehtinyt edes housuja hakemaan.

Yritin jättää Helenan virneen omaan arvoonsa ja ajatuksissani olin jo vaihtamassa puheenaihetta.

– Entäs jos se äiti olisi ollut alasti. Miten sä sitten olisit sitä lohduttanut?
– No…
– Jos tää olisi vaikka äidin käsi…

Helenan käsi kiihdytti tahtiaan.

– Ah… no… itse sanoit että sillä on hyvä vartalo. Mä en ole eri mieltä. Mites sun reissu?
– Ihan ok…

Helenan käsi hidasti taas tahtiaan.

– … mutta mä olen ollut koko aika ihan kiimainen. Mä heräsin tänään aamulla viideltä ihan älyttömän kiimaiseen uneen.
– Ai, oliksä mä siinä?
– No itse asiassa… et…
– Ai jaa.

Yritin imeä hienoisen pettymyksen nopeasti sisääni. Ja siinä auttoivat Helenan seuraavat sanat.

– Mutta äiti oli…
– Ai jaa… no…

Vein oman käteni Helenan hameen alle.

– Ja toi niiden lelukomero…

Helena osoitti katseellaan huoneen seinustalla olevaan komeroon, jota en muistanut koskaan nähneeni auki.

– Mikä ihmeen lelukomero?
– Et sä ole koskaan nähnyt sinne?
– No en.

Petyin hieman siitä, että Helenan käsi irtosi kyrvältäni. Seurasin toisaalta kiinnostuneena Helenaa hänen noustessaan sängyltä ja kiertäessään sänkyä komeron puolelle. Käsi kahvalle ja mitään ei tapahtunut.

– Se on aina ollut lukossa.
– Niinpä…

Helena oli kumartunut alas sängyn viereen ja kurotteli jotain sängyn alta.

– Missä ihmeessä se on? No täällä…. Ne on näköjään vähän vaihtanut avaimen paikkaa.

Helena kiersi löytämäänsä avainta komeron lukossa. Kuului naksahdus ja ovi avautui. Helena löysi pienen hapuilun jälkeen valokatkaisijan. Nousin pystympään nähdäkseni komeron sisällön kunnolla. Katseeni kierteli ihmeissään komeron seinämiä ja pysähtyi sitten keskelle komeron lattiaa.

– Mikä toi on?
– No, tää on tällainen aikuisten hupituoli. Kato, tähän voi istua. Tonne vois kiinnittää nilkat… tällainen tulisi kaulan ympärille… ja kädet vois kiinnittää vaikka tonne tai tänne alas.
– Okei… aika monipuolista… Kumpikohan niistä tykkää istuskella tossa?
– Äiti.

Yritin kuvitella alastoman äitini t-paitaan ja polvihameeseen pukeutuneen Helenan paikalle… eikä se itse asiassa ollut kovin vaikeaa. Helena siirtyi takaisin sängylle viereeni.

– Siinä mun unessa…

Nyökkäsin.

– Heräsin yöllä ja lähdin käymään vessassa. Kuulin isän puhuvan työpuhelua keittiössä. Muistatsä sellaista pitkää ikuisesti kestävää puhelua.

Nyökkäsin. Tiesin hyvin, mitä Helena tarkoitti. Isällä oli aina ollut tapana puhua tuntikausia kestäviä puheluita… illalla ja… yöllä. Joskus lapsena koin sen jopa tietyllä tapaa rauhoittavaksi, kun tasainen ja etäinen puheensorina täytti myös oman huoneeni äänimaailman.

– Kävin vessassa ja takaisin tullessani huomasin, että vanhempieni makuuhuoneen ovi oli auki. Tuossa komerossa oli valo…
– Jatka vaan…
– Mä tulin sisään ja lähestyin komeroa, jonka ovi oli jonkun verran auki. Avasin oven ja…
– Ja?
– Äiti istui siinä alasti. Sen nilkat oli kiinni noissa jalkakahleissa, ja kädet olivat selän takana alhaalla kiinni kahleissa. Ne käsikahleet näytti unessa erilaiselta kuin noi. Se oli enemmänkin kettinki toisesta kädestä toiseen. No joka tapauksessa… äidin suussa oli tuollainen musta pallo, josta lähti hihnat pään ympäri… ja kaulakahle piti äidin tiukasti paikoillaan.

Kyrpäni seisoi täysillä ja toivoin Helenan ottavan sen käteensä. En kuitenkaan uskaltanut keskeyttää häntä.

– Nähdessään mut äiti säpsähti ja yritti sanoa jotain, mutta ei siitä tietenkään saanut mitään selvää. Käsi- ja jalkakahleet kalahtivat kuivasti, kun äiti yritti… en mä tiedä mitä se yritti… ehkä peittää itsensä… Mä kiihotuin heti, kun tajusin, että asetelmaan liittyy jotain seksuaalista… ja että äiti ei pystyisi liikkumaan yhtään… estämään mitään… vaikka mä tekisin mitä. Mä polvistuin äidin eteen ja vein käteni sen polville. Äiti katsoi mua koko ajan tiukasti silmiin ja yritti varmasti arvata mitä tuleman pitää. Liutin käsiä äidin jalkoja pitkin eteenpäin ja ylöspäin… kyljille rintojen alapuolelle. Katsoin äitiä silmiin ja vein käteni sen rinnoille. Nänninnipukat suurenivat jo ennen kuin ehdin niitä kunnolla koskettaa. Mun oli pakko ottaa ne suuhun. Mä imin niitä… molempia vuoron perään. Lopulta varmaan jopa melko kovaa… ne näytti ihan tummanpunaisilta… jättimäisiltä. Katsoin äitiä ja sen posket olivat ihan punaiset…. ja hengitys katkonaista.

Helenan omatkin posket olivat punehtuneet hänen kuvaillessaan untaan.

– Otin toisen rinnan taas käteen, mutta toisen käden vein jalkoväliin. Se oli ihan märkä… samalla lailla kuin silloin toissa iltana. Työnsin heti pari sormea sisään ja äiti inahti. Aloin runkkaamaan äitiä kädelläni ja yritin peukalolla osua aina klitorikseen. Toinen nänni oli puristuksissa vasemmassa kädessä ja toista imin ja venyttelin suullani. Äänistä päätellen äiti oli jo lähellä… mutta sitten katseeni osui dildoon. Sellaiseen isoon yliluonnollisen kokoiseen dildoon. Mun unessa se oli tossa seinällä, mutta ei siinä oikeasti ole mitään niin isoa. Jätin äidin hetkeksi rauhaan ja tartuin siihen dildoon. Alempana oli liukastepullo, jonka avasin, ja jota dildon ympärille sivelin. Katseemme kohtasivat ja ensimmäistä kertaa äiti käänteli kasvojaan sivusuunnassa edes takaisin… kieltämisen merkiksi. Napsautin dildoon kuitenkin virran päälle ja se värisi kumisena, painavana ja ihanana kädessäni… liukasteesta kiillellen.

En uskaltanut hengittää.

– Vein sen kärjen äidin haaroväliin ja jo ensimmäinen kosketus sai äidin värähtämään… ja inahtamaan. Otin taas toisen nännin suuhuni ja toisen vapaan käteni puristukseen. Äiti ensin rauhoittui… ja sitten kiihottui… värinästä jalkovälissään… Sitten mä suuntasin sokkona, nänni suussani, kärjen oikeaksi luulemaani kohtaan… ja aloin painamaan. Kahleet kalahtelivat, kun äiti yritti… joko pistää vastaan… tai sitten kestää sen. Mä jotenkin kuulen ne kumipallon tukahduttamat äänet vieläkin korvissani. Väistämättä dildo kuitenkin työntyi äidin sisään. Milli milliltä ja sentti sentiltä. Juuri sillä hetkellä, kun en enää voimallakaan saanut sitä enää pidemmälle, äidin vartalo alkoi nytkähtelemään ja kouristelemaan…

Oma hengitykseni oli vähintäänkin katkonaista. Helena kohotti katseensa minuun ja tokaisi lakonisesti.

– orgasmi… Mä annoin sen tulla takaisin tähän maailmaan… avasin sen kaulakahleen ja jalkakahleet. Vedin sen hiuksista ylös ja perässäni sängylle selälleen. Mä olin ihan hulluna himosta. Mä asettelin tyynyn äidin pääni alle… tulin sen päälle ja… ratsastin sen naamalla itselleni orgasmin.

Jos se ei olisi ollut tälle hetkelle niin loukkaavaa, olisin välittömästi siepannut oman kyrpäni käteeni ja vienyt itseni muutamalla vedolla päätökseen. Mielessäni oli kuitenkin kysymys.

– Mitä se tarkoittaa?
– Et sä tiedä? Haluatsä, että mä näytän?
– No… joo kai.

Sillä hetkellä jopa vähän pelkäsin siskoani… enkä olisi uskaltanut kieltäytyä.

Helena pomppasi sängyn viereen pystyyn ja laski pikkuhousunsa alas. Hän tuli takaisin sängylle suoraan hajareisin päälleni ja työnsi minut selälleen päättäväisesti olkapäistä työntäen. Tyyny ilmestyi pääni alle kuin huomaamatta. Helenan asetellessa itseään oikeaan asentoon sain märän pillun suoraan huulilleni.

– Just noin pikkuveli. Työnnä kieli sisään aina kun on mahdollisuus. Joo…

Maku oli hyvä, mutta ilman saannin kanssa oli vaikeuksia.

– Joo…ymph…ymph…. mä ymmärrän jo… ymph…
– Muru… mä sanon tän vaan kerran… Oo ihan hiljaa… äläkä häiritse mua.

Tyydyin olemaan hiljaa… ja käytettävänä. Olisin tietysti voinut voimillani heittää Helenan pois päältäni (luullakseni)… mutta en halunnut. Helena käytti naamaani ja suutani kuin tyynyä. Orgasmin hetkellä Helenan sisältä tuli naamalleni nestettä enemmänkin. Olin siitä vähintäänkin hämmästynyt.

– Pissasit sä just mun päälle?
– Ei se oo pissaa…

Olohuoneesta kuului samalla ääniä.

– Helena… Helena…

Roland. Helena kumartui ja antoi suukon märälle naamalleni.

– Kiitos pikkuveli. Helena puki nopeasti pikkuhousut jalkaansa ja poistui huoneesta… äänettömästi. Kuulin etäisen keskustelun ääniä olohuoneesta.

Makasin sängyllä kyrpä pinkeän kovana. En ollut suoraan sanoen enää ihan varma, että oliko äsken tapahtunut totta. Helena. Se hyvännäköinen isosisko… ennemminkin hiljainen… jopa vähän nyhverö. Missä se on? Hetken ajattelin jopa lievällä kauhulla, että mitä ihmeen ovia olinkaan tullut avanneeksi. Panetus ajoi kuitenkin kaiken ohi. Tuo lutka pitäisi korkata mitä pikimmiten. Hetken ajattelin jopa hakea hänet takaisin olohuoneesta… tarvittaessa vaikka hiuksista vetäen. Olisi siinä vähän stuertilla ihmettelemistä.

Kuluvat minuutit saivat kuitenkin vähän rauhoitettua ajatuksiani. Nousin ylös, suljin avoimeksi jääneen komeron oven… löysin ehkä avaimelle hyvän paikan sängyn alta… ja lähdin kylpyhuoneeseen. Peilistä katsoi vastaan punertavaksi hierretty kostea naamataulu. Nopean pesun jälkeen sain jo vähän koottua itseäni.

Poikkesin vielä Helenan huoneeseen. Kiristys ei oikein tuntunut omimmalta itseltäni, joten olin eilen vasaroinut raskauttavan todistusaineiston palasiksi ja vienyt kasetin jäännökset Helenan tyynylle odottamaan. Kasetin jämät olivat poissa, joten Helena oli jo huomannut asian.

Kävelin omaan huoneeseeni ja puin päälleni. Olin jo lähdössä tapaamaan Rolandia, kun huomasin videokasetin omalla sängylläni. Hetkellisesti epäilin omaa muistiani ja mietin, että oliko minun vain pitänyt tehdä kaikki se mitä edellä kuvailin. Päädyin kuitenkin melko nopeasti siihen, että tämän täytyi olla joku muu kasetti. Hätäisin ottein sain hyllystä videokameran käsiini ja asettelin kasetin sisään. Materiaalia oli noin puolisen tuntia. Toissaillalta. Ensin Helena asettelemassa äitiä siihen asentoon, josta hänet löysin. Helena laittamassa televisiota päälle ja etsimässä kanavaa… koskettelemassa vähän äidin pimpsaa. Sitten parikymmentä minuuttia omaa osuuttani äidin kanssa. Nauha katkesi siihen, kun olin hapuilemassani tietä hänen sisälleen.

Istahdin sängylle ja yritin pikavauhtia ymmärtää, mitä tämä merkitsi. Ensin löi ihan tyhjää.

Ja sitten vähitellen… Eihän kukaan oikeasti näe tuollaisia unia…

***

Yksi kommentti viestissä: “Niin kiellettyä, niin hyvää 6”

  1. ug23 says:

    loistava! etenkin viimeisin juonenkäänne kasetin kanssa. huikean hyvä tarina

Kommentoi

top