search
top

Peto mielessäni

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (43 votes, average: 3.53 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Jotkut pedot ovat ainoastaan mielessämme, tämä novelli kertoo siitä. Tarinassa ei siis ole fyysistä petoa. Novelli on vertauskuvallinen, se sisältää kielikuvia, metaforia ja tiivistä tunnepohjaista kerrontaa.

Se kaikki alkoi, kun tulin tapaamaan entisen parhaan ystäväni usean vuoden jälkeen. Omituisen yhteensattuman vuoksi jäin yöksi hänen yksiöönsä kahdestaan hänen pikkusiskonsa kanssa. Tytön, johon en tätä ennen ollut tuntenut lähes yhtään himoa, tai niin ainakin yritin uskotella itselleni. Ajattelin yhä uudestaan ja uudestaan: “En voi koskea kaverin pikkusiskoon.”

Hän oli aina katsonut minua ihailevasti. Ne viattomat siniset silmät… Ne näkivät vain ulkokuoreni, ei sisintäni. Tyttö luuli etten kiihottunut hänestä, mutta se oli illuusio. Kylmäverinen vale, jota ilmeettömät kasvoni pitivät yllä. Harmaat silmäni, niin erilaiset kuin hänen. Kylmät, maailmaa nähneet. Liikaa tietävät ja silti liian vähän.

Hän oli kasvanut nuoreksi naiseksi, kauniiksi kuin talven ensilumi. Jo pelkkä katseeni tuntui likaavan sen puhtaan pinnan. Kosketukseni sulattaisi hänet, ja hän valuisi ihmisvirtaan muiden mukaan. Antaisiko hän minun tehdä sen? Voisinko tehdä sen? Tuhota jotain niin kaunista, vain oman himoni tähden.

Sievä vihreä mekko hänen päällään, sopivan peittävä, söpö. Ei herutteleva ja liian paljastava… Se lisäsi kauneutta, sai minut haluamaan nuorta muodokasta kehoa kankaan alta. Vaaleat hiukset levisivät kohoavilla rinnoilla. Kiharat valuen kultaisina koskina seuraten vuolaasti kehon uomia. Ja minkälaiset uomat ne olivat…

Kuinka hän olikaan kasvanut, juuri oikeista kohdista. Mekon kangas halasi rintoja, näytti nauttivan niiden tunnusta pintaansa vasten. Hänen kehonsa sai silmäni tuntumaan levollisilta, kuin hänen vartalonsa muodot olisivat olleet pehmeä tyyny, jolla levätä hetki. Mutta ne halusivat enemmän kuin vain levätä, paljon enemmän.

Sormieni viipyvä hipaisu tytön takamuksella hänen ohi mennessä, tarkoituksella tehty, naamioituna vahingoksi. Tyttö nytkähti hieman, säpsähti tuntiessa kosketuksen pakarallaan. Peppu kauniin kaartuva ja niin kiinteä sormia vasten… Silmäni seurasivat sen keinumista, kun sormet eivät enää uskaltaneet. Hänen palatessaan silmäni katsoivat sinisilmiä, viattomina kuin susi lammaskatraan keskellä.

Hänen sanansa olivat kauniita, pehmeän ystävällisiä, aina vain kiinnostavampia. Ne eivät olleet menettäneet nuoruuden viattomuutta ja innokkuutta, tai kadottaneet sen puhtautta. Suloisen heleä lirkutus oli vain saanut lisää huomaavaisuutta ja iän tuomaa viisautta.

Puhuin hänelle imarrellen ja kehuen, totuuksina joita en kyennyt peittelemään enää. Punastuvat posket kertoivat salaisuuden, häntä ei ollut muistutettu tarpeeksi kauneudestaan. Sanat takeltelivat tytön suussa, paljastaen hänen peitetyt tunteensa minua kohtaan. Sinisilmät tarkkailivat minua salaa, tutkien kehoni miehekästä ulkokuorta ja hakeutuen pöydän alle haaroihini.

Mieleni oli yhä kova, järkevä, peto jalkojeni välissä ei vielä komentanut. Tytön katse ei enää niin viaton, mursi mieleni kivistä pintaa. Pieni nytkäys farkkujen kangasta vasten… Pehmeät huulikiilteen peittämät huulet liikahtivat, raottuivat hieman. Huomasiko hän nykäyksen? Halusinko hänen huomaavan sen?

Tuntui äkkiä hyvin kuumalta, yksiön patteri kävi ylikierroksia takanani, hehkeä tyttö hohkasi lämpöä edessäni. Paita hiersi päälläni, minun täytyi saada se pois. Kädet nostivat tiukan t-paidan. Selän lihakset jännittyivät, pingottuivat äärimmilleen. Tunsin ahmivan katseen selässäni, herkuttelemassa pullistuvilla lihaksillani. Tarkoituksellisen hitaasti jännitin muskeleitani, härnäävästi esittelin tytölle vahvaa selkääni.

Käännyin. Viattomuus sinisten silmien, enää vain valon pilkahdus kaukana pimeydessä. Katse tarkkaili kohoavaa rintakehääni, mittaili harjoitettua vatsaani. Pienoinen kieli tytön suussa lipaisi huulia hänen huomaamatta. Niin helppo tehdä vaikutus nuoriin silmiin…

Kuulin pehmeät sanat vaivoin, ne olivat haaste kädenvääntöön. Hänen oikea minun oikeassani, koukussa pöytää vasten. Puristus! Vääntö! Puupinnan kova kosketus rystysessäni! Annoin hänen voittaa, tai ehkä olin halvaantunut kosketuksesta nuoren kaunokaisen.

Käteni piti yhä hänen hentoa kättä otteessaan. Hieroi silkkistä kämmenpuolta peukalollaan, hyväili kevyesti ja silti niin kiihkeästi. Mitä olin tekemässä? Vedin käden vastahakoisesti pois, peto oli heräilemässä.

Ilkikurinen hymy hänen kasvoillaan. Huuleni janosivat kiiltelevien hymyhuulien suudelmaa. Käänsin kasvot pois, minun täytyi löytää itsekuria. Tuoli kivisti selkääni, tarvitsin lepoa, tai niin ainakin väitin. Pelkkä huonosti peitelty valhe, tekosyy päästäkseni pakoon hetkeksi.

Vedin ikkunan auki. Sarana valitti, kuin olisin herättänyt sen syvästä unesta. Raikas henkäys puhalsi paljaalle ylävartalolleni. Se viilensi tunteitani, rauhoitti kiimaani. Vilkaisu tyttöön ja lämpö palasi kehooni, kiihko mieleeni. Pelastava nojatuoli huoneen keskellä, nahkainen pinta suorastaan kutsui luokseen. Istuuduin siihen, totuuden tuoliin. Petoksen tuoliin.

Mustana kiiltävä nahka, nihkeää, viileän tuntuista. Pinta vuosien kuluttama. Kaverini suosikkituoli, se muistutti minulle hänen siskonsa olevan kielletty. Se oli kirjoittamaton sääntö, äänetön lupaus, minun täytyi muistaa se. Minun täytyi muistaa!

Tyttö käveli minua kohti, vihreä helma heilahdellen puolelta toiselle. Käänny, mieleni pyysi. Käänny, kun vielä voit! Askeleet sorjat lähestyivät yhä, lakkaamatta, armotta. Käteni puristivat käsinojia, väänsivät nahkapintaa väkivaltaisesti. Ne olivat ainoa asia, joka kahlitsi minut paikalleen. Mekon kahina pysähtyi, tyttö oli aivan edessäni. En voinut irrottaa katsettani hänestä, kuinka hehkeältä hän näyttikään…

Siro jalka nousi kevyesti, kuin kaula keväisellä joutsenella. Solakka sääri kiersi sivulleni tunnustellen, hapuillen. Tunsin sukan silkkisen pinnan, se hiveli kylkeäni mennessään. Hän katsoi minua varoen, peläten minun komentavan hänet pois. En tehnyt sitä, vaan ojensin käden. Hän tarttui siihen innokkaasti, katse kirkastuen. Miten halusinkaan hänet lähelleni… Tunsin nahkaistuimen painuvan hänen noustessa syliini.

Painoin intohimoisen suudelman hänen huulilleen. Vapautin huulet, mutta hän aloitti uuden yhä kiihkeämmän pusun. Suukko toisensa jälkeen imimme lämpöä toistemme huulilta, jaoimme niiden hellyyttä toisillemme. Kaulani sai osansa huulista, niin myös hänen pehmoiset poskensa ja nätti nenänpää. Käsillä hyväilimme toisiamme, tunnustelimme kohtia joita sormet olivat jo vuosia himoinneet.

Kuinka lämpimältä hän tuntuikaan kaikkien vaatteiden läpikin… Miehisyyteni pusertui farkkuja vasten tuskallisesti. Herännyt peto kohosi vihreän hameen alle, puristui tytön pikkareiden läpi. Se painui hänen pyhintään vasten, tunnusteli tietä viattomuuteen. Tiesin, että hän tunsi sen, se olisi tuntunut läpi kivisen kallion. Tyttö näytti epäröivän. Äkkiä hän alkoi liikkua. Hän huojui edestakaisin kuin puun latva tuulessa, hieroi itseään minua vasten. Ja hän hymyili ilmeelleni. Tiesin myös pedon hymyilevän.

“Meidän ei pitäisi tehdä tätä”, ajattelin sanovani.
Petollisilta huuliltani tuli kiihkeät sanat: “Haluan sinua.”
Vein kädet mekon kankaan alle takaa hyväilen hänen täydellistä herkkupeppuaan, hieroin pehmeitä pakaroita kiihkeästi sormillani.

Puristus oli tuskallista, peto halusi vapauteen. Se himoitsi ulos kovan kankaan peittämästä häkistään. Liikutin käsiä vyölle, tyttö pysäytti ne hymyillen ja heilautti sormea kieltävästi. Vein kädet nojille, antauduin kultakiharaiselle kiusaajattarelle. Ansaitsin kärsiä tuskallisen puristuksen sen takia mitä olin tekemässä. Petin ystäväni, petin viattoman nuoren naisen, petin itseni.

Tyttö jatkoi kiusoittelevaa hieromista. Tuska alkoi muuttaa muotoa, kivun alla oli jotain nautinnollista. Tai ehkä kipu itsessään oli nautinto, ainoastaan naamioitu piikein ja teräslangoin. Hän kumartui suutelemaan minua. Suudelma muistutti mitä nautinto olikaan, pehmeää lämpöä, rakastavaa hellyyttä. Mutta puristuksen tuska muistutti todellisesta nautinnosta, pehmeä tuntui pehmeämmältä kovaa taustaa vasten.

Peto kangashäkissä sykki tarmokkaasti, komensi minua vapauttamaan sen. Minun täytyi sulkea silmät, puristaa hampaat yhteen, keskittyä itsehillintään. Tyttö kosketti poskeani hellästi, nostin katseen varoen. Välittävä ilme, turha anteeksipyyntö hänen kasvoillaan. Ne siniset silmät, ilman aavistusta tulevasta. Hän näki etten kestänyt enää, hän aikoi vapauttaa pedon.

Sähköiset sormen kosketukset rintakehälläni, kipinöivät hyväilyt ihon pinnalla. Vatsalla ne muuttuivat tunnusteleviksi, ihaileviksi, imien itseensä lujaa tuntemusta. Sivelevät sormet, nyt jo vyön yli hieroen etumusta. Kuulin kankaan natisevan, pedon karjuvan, tai ehkä se oli vain himoni huuto mielessäni.

Yritin purkautua ennenaikaisesti, tyhjentyä pelkkiin hentoihin kosketuksiin, estää tuleva vielä kun voin. En pystynyt. En halunnut. Peto hallitsi minua niin kauan, kun se oli täynnä kiimaa. Se ei tyytynyt pelkkiin sormiin, voi ei tietenkään! Se suorastaan janosi tytön viattomuutta ja se saisi haluamansa. En voinut pysäyttää sitä, mutta minun täytyi ohjata sitä, jarruttaa sitä. Ainakin tehdä siitä miellyttävämpää. Se oli ainoa asia, jonka pystyin enää tekemään.

Tytön kädet löysivät vyön, ketjun kangashäkin ympärillä. Ne vapauttivat pedon tietämättä mitä olivat tekemässä. Tai ehkä ne tiesivät sen karjuttua kankaan läpi. Se oli petollisen lupaileva, kun kontrolloin sitä, mutta hallitsemattomana julman itsekäs.

Tartuin hänen hulmuaviin helmoihinsa. Tyttö ei vastustellut, kun paljastin hänen kauniin vaalean alastoman vartalonsa. Hyväilin vatsaa kohoten ylös nuorille rinnoille. Kädessä ne tuntuivat pehmeiltä, pyöreiltä, niin sopivilta kämmeniä vasten. Nännit sormenpäitä vasten ihanan kiinteät, ponnahtelevat, kosketuksia jännittävät. Terhakkaat nuoren naisen tissit, kuin tehty hyväileviä kosketuksia varten.

Sininen häkki oli pois, peto vapaa kahleestaan. Tumma pinta, punainen pää, kohoten korkeuksiin ja sykkien vapauden riemua. Sen himokas värähtely sai tytön katsomaan alastonta petoa keskittyneenä, pelokkaana vai himokkaana? Peto levisi kehossani, otti valtaansa käteni. Käärmeenkieli suussani kostutti sormeni himokkaat. Pehmeä pikkuhousujen kangas oli olematon suoja, revin kiinnikkeen poikki. Tyttö värähti, tuntiessa mihin peto kykeni. Sinisilmien katse kiiluva, halukas, ei ymmärtänyt pelätä.

Tunnustelevat kosketukset kokemattomilla häpyhuulilla. Niin ihana, niin puhdas, täysin paljas. Leikin sillä, kuin olisin leikkinyt tulella. Se sai hänen kasvonsa punehtumaan ja silmänsä räpsymään. Nahan läpi kosketus nuppuun… Koko keho värähti, suu jopa inahti kerran. Sormet pyörähtivät kokeneesti, upposivat sisään vaalean pillun kauneuteen. Peto murisi, iloitsi. Se tunsi viattomuuden sormieni kautta.

Sormet upposivat syvälle häpyyn. Tytön keho jännittyi, vetäytyi taakse. Sormien kosketus oli kuin karvas maku, jota seurasi makea jälkimaku. Hän painui takaisin minua vasten nautinnon tullessa perästä. Toinen kosketus, vetäytyminen ja kiihkeä paluu. Kolmas kosketus, värähdys, mutta hän pysyi paikallaan. Nyt hän oli minun. Hän oli kokonaan minun.

Uudelleen ja uudelleen sormet upposivat. Tyttö äännähteli, voihki, kertoi mitä tehdä. Minä seurasin ääntä, nautinnon kiihkeitä ohjeita. Tyytyväisyyden ääntelyt saivat minut irti pedosta, vaikka vain hetkeksi. Tytön ääni muuttui yhä vaativammaksi, toiveikkaaksi tulevasta nautinnosta. Sormet seurasivat kuuliaisesti, ne halusivat miellyttää.

Hän painautui vasten kehoani. Käsi lukkiutui, liimautui tytön kosteiden haarojen väliin. Se ei pysäyttänyt sormia, ainoastaan piti ne oikeassa kohdassa, syvällä tytön sisällä. Hän painoi huulet omiani vasten, eikä päästänyt irti. Nenämme olivat ainoa hapen lähde, ainoa paljastus tytön kiihottuvan mielen.

Tunsin tytön värähtelyn. Se alkoi hengityksestä, jatkui huuliin. Pelkästään alkavaa hekumaa, nopeutin sormia entisestään. Nyt se levisi selkääni puristaviin tytön käsiin, koko hentoon kehoon ja sen sisälle. Vielä nopeammat liikkeet. Hän irrotti otteensa huulistani ja huusi nautinnosta. Kuulin pedon huutavan samaan ääneen. Se halusi hänen sisälleen.

Voisinko vielä lopettaa? Voisinko vielä kääntyä pois? Yksi vilkaisu olkapäätäni vasten nautinnossa kylpevään neitoon. Ei, olin jo liian kaukana osaamaan tietä takaisin.

Toin kiiltelevät sormet huulilleni. Tyttö katsoi minua kiihkeästi hengittäen. Vein sormen suuhuni ja imin hänen kiimaista nestettään. Sen huumaava maku sai minut haluamaan sen lähdettä yhä enemmän. Peitin toisella kostuneella sormella huuleni tytön nektariin ja painoin ne suudelmaan hänen omiaan vasten, hän ei estellyt. Tytön posket punehtuivat hänen maistaessa oman makunsa huuliltani.

Tyttö valui alas kehoani. Otti otteen pedosta. Kädet hennot, kokemattomat, eivät saaneet pidettyä sitä kurissa. Halusin purkautua, laittaa pedon lepoon, mutta kosketukset olivat liian arat. Ne olivat hellät, hyvät, mutta samalla liian pehmeät, liian varovaiset. Peto tärähteli niistä, kuolasikin hieman, mutta ei sylkenyt itseään lepoon. Se tiesi paremman odottavan.

Tyttö nousi ylös hitaasti, epäröiden? Ei, kiusoitellen, hymy paljasti juonen. Sivelin kiharoita tytön kasvoilla noustessani hänen kanssaan. Hyväilin kaverini pikkusiskon pienoista poskea… Sievä nenä, pehmeät posket, suu luotuna iloitsemaan. Kuinka kaunis hän olikaan, se tuntui syyllisyyden pistona rintakehässä.

Käänsin hänet selin minuun päin, hentoinen ylävartalo pusertui nahkapintaa vasten. En voinut katsoa häntä silmiin, ottaessani hänet. Niihin viattomiin sinisilmiin… Hänen ei tarvinnut nähdä, hän tuntisi sen kyllä. Hän tuntisi pedon.

Suojaus… Peto yritti estää ajatusta, mutta mieleni oli yhä voimissaan, juuri tarpeeksi muistamaan. Kiersin kumisen liean pedon ympärille. Se pitäisi sitä kurissa, ainakaan se ei levittäisi siementään tytön sisälle. Liukastin pintaa lisää. Peto kylpi öljyssä kastellen päänsä ja turkkinsa.

Vaalea pillu näytti posliiniastialta, eikä ainoastaan paljauden takia. Minun kädessäni taas oli nahkainen moukari, kova ja liian iso ujutettavaksi astian sisälle. Työnsin jalkasyrjällä kevyesti tytön jalkoja erilleen, raivasin lisää tilaa pedolle.

Peto hyväili päätään posliinista pintaa vasten. Se ei kiirehtinyt. Se tahtoi suostutella ensin, halusi saada lisää hihnaa minulta. Minun täytyi muistaa pitää se otteessa, muistaa sen valheet. Peto taivutti toista häpyhuulta. Avasi toista nahkaista ovea, joka lukitsi viattomuuden aarteen sisäänsä. Sormeni auttoivat, peto tarvitsi kulkeakseen avoimet portit.

Tyttö tunsi pedon pään, katkeileva hengitys kertoi sen. Punertava kumin peittämä pää upposi, hitaasti peto kiipesi viattomuuden seinämiä. Tiukka pillu jännittyi, vastusteli puristuksessa, mutta luovutti itseään sentti sentiltä. Pedon pää oli sisällä, se murahti vapautuneesti. Hidastin alun puserrusta, tunne oli kuin äkkisyvä kohta rannassa. Saattaisin upota siihen liian äkkiä, hukkua omaan kiimaani.

Peto työntyi syvemmälle, näin hennot sormet puristamassa käsinojia. Yhä syvemmälle tytön sisälle, hänen selkänsä kaartui jännityksestä. Pysähdyin tytön vavahtelevaan henkäykseen. Peto ei ollut tyytyväinen. Se halusi syvemmälle, se himosi lämpöön.

“Sattuuko?” Kysyin, toivoen hänen myöntävän, antavan syyn lopettaa.
“Se on iso. Olethan hellä?”
“Yritän… Oletko neitsyt?” Se oli minun ääni, mutta oliko kysymys pedon valitsema?
Epäröintiä ennen vastausta: “Ei… On minulla ollut yksi aiemmin.”
Se ei auttanut omaatuntoani, hän vaikutti yhä viattomalta. Hän vain luuli menettäneensä sen ensimmäisen kerran mukana. Peto tiesi totuuden, se murahti hänen sisällään.

Peto alkoi liikkua uudestaan. Se ryömi hitaasti nauttien suojaisasta lämmöstä. Minä hallitsin sitä vielä, tai niin ainakin toivoin. Hän oli tiukka, inahtelut kertoivat työntöjen sattuvan vielä. Tytön selän lihakset jännittyivät, irvistivät minulle. Hyväilin kapenevia kylkiä käsilläni, tyttö rentoutui niiden kosketuksista. Lohduttaen hellästi kämmenillä vein hänen ajatuksensa pois pedosta.

Ikkuna oli jäänyt auki. Tunsin kylmät tuulenpuuskat, kuin jäätyneet ruoskat ne iskivät selkääni vasten. Peto piti sivalluksista, se innosti sitä liikkumaan nopeammin. Tyttö huokaili, muttei enää inahdellut. Sormet eivät puristaneet rystysiä kalpeiksi, vaan ottivat tukea nahkapinnasta. Selkä ei irvistellyt, vaan näytti virnistävän, hymyilevän tahdille. Hän alkoi tottua tunteeseen. Pitää siitä?

“Minä haluaisin nähdä sinut.”
Pelkäsin, että hän sanoisi juuri nuo sanat. Peto irtosi vastahakoisesti, moiskahtaen tyytymättömänä. Viileä ilma ei ollut sen mieleen. Sen kostea pinta värisi haluten takaisin lämpöön ja himoon. Käänsin tytön ympäri. Niin kauniit kasvot… Se poltti silmiäni, kuin olisin katsonut suoraan aurinkoa kohti. Ja keho, kuin auringon säteilyssä kiiltelevä kumpareinen korpimaa. Niin hohkaavan puhdas, koskematon.
“Kerro, jos satutan sinua.”
“Luotan sinuun.”
Hän luotti minuun, mutta minä en luottanut petoon.

Tyttö katsoi minua odottavasti, jännittyneenä. Peto kolkutti jälleen viattomuuden portteja, koputusten ääni kaikui korvissani. Tyttö tärisi, ikkunan viima riepotti hänen otsalle valuneita hiuksiaan. Vaalea iho oli kananlihalla. En halunnut sulkea ikkunaa, jäinen ruoska auttoi hallitsemaan mieltäni.

Painuin tyttöä vasten, lämmitin häntä kehollani. Alavartalo liikkui mukana pedon hakeutuessa takaisin pillun lämpöön. Työntyvä liike muuttui toistuvaksi, itsepintaiseksi. Nahka natisi tytön selän alla, kuin iloiten saadessa tuntea nuorten kiimaisten kehojen rakastelevan itseään vasten.

“Pelkäätkö sinä?” Hän kysyi katsoen minua.
“Pelkään”, silmäni eivät saaneet sitä piilotettua, eivätkä enää sananikaan.
“Veljeäni?”
“Ei… pelkään satuttavani sinua.”
“Anna minun olla päällä, ottaa kontrolli”, hän sanoi päättäväisesti.
Se tuntui järkevältä, myönnyin nyökkäyksellä. Peto ärähti antautumiselleni, se oli johtajaluonne ja piti hallinnasta.

Nahkainen pinta selkäni alla, yhä lämmin tytön jäljiltä. Tunsin jalat sivuillani, tyttö kohosi päälleni. Tuoli narahti. Peto haroi ilmaa vaativasti, vihaisesti. Se halusi lämpöä, se janosi nautintoa. Kylmät sormet kiersivät varrelle, puristuivat esinahan ympärille. Peto kiljui mielessäni. Lämmin tytön pillu vaihtoi pedon tuskan riemuksi. Tiukka puristus sai sen paisumaan onnesta.

Liikkeet epätasaiset, hiukan kömpelöt, silti miellyttävät. Tuntui kuin olisin kiivennyt jäistä vuorta ylös, liukuen joka askeleella taakse, mutta saavuttaen huippua. Peto ei ollut tyytyväinen, se halusi valtaa. Estin sitä, lukitsin kädet selkäni taakse. Hymyilin tytölle kannustavasti, hän palautti hymyn ja hyväili rintakehääni liikkuessaan. Peto liukui pois hänen sisältään ja valuin alas rinnettä. Sormet pysäyttivät laskun ja tunsin lämmön palaavan. Tunsin pääseväni taas lähemmäs huippua.

Tytön liikkeet parantuivat, saivat itsevarmuutta kiihtyvästä hengityksestäni. Tyttö tuntui aina vain ihanammalle, liikkeet luontevimmille. Kerroin sen hänelle, se sai sinisilmät kirkastumaan ja hymyn leviämään. Tunsin sisälläni jotain pedon lisäksi, jotain toisella tapaa hyvää… Lämpimän hyvän tunteen ja se kietoutui pedon ympärille. Peto ei tuntunut enää niin pahalta, tyttö oli muuttanut sen, vienyt pimeyden sen ympäriltä.

Vapautin käteni. En pelännyt enää. Tuntui, kuin paino olisi otettu pois sydämeltäni. Tyttö riemuitsi, hän aisti tuskani kadonneen. Hänenkin tuskansa oli poistunut, vai oliko sitä ollut olemassakaan? Oliko se ollut vain syyllisen mieleni valhe? Nyt tunsin vain kasvavan nautinnon. Tyttö sylissäni oli hyvän olon airut, lempeyden kultakutrinen lähettiläs. Ja peto ei ollut enää tuskan tuottaja, ehkei se sitä ollut koskaan ollutkaan. Se oli nautinnon peto minulle ja mikä tärkeintä se oli sitä myös tytölle.

Nousin tyttöä vasten, halusin olla lähellä häntä. Hän kietoi kädet niskani ympäri, minun tukivat hänen selkäänsä, hyväilivät sen pintaa. Liikkeet varmat, voimalliset, aina vain paremman tuntuiset. Peto antautui niiden alla, se halusi luovuttaa hallinnan ensimmäistä kertaa.

Kehomme lämmittivät toisiaan. Ikkunan kylmät sivallukset eivät läpäisseet enää rakastelun lämmintä hehkua. Nahkatuoli kohisi allamme, sen pinta sihisi kehojemme hangatessa sitä vasten. Mieleni kuumeni, lämpö korvensi tunteitani, menetin itsehillintää. Se ei haitannut, tyttö hallitsi tilannetta.

Seksin kiimainen tuoksu… se peitti mieleni. Se täytti myös tytön mielen, näin hänen vetävän aromia syvälle sieraimiin. Lämpimän pillun puristus kiihtyi, sen voimakas hieronta tuntui aina vain kovempana. Vuoren rinne ei enää ollut liukas, minun täytyi hidastaa askelia mielessäni. Tytön täytyi päästä huipulle samaan aikaan. Ainoastaan silloin se olisi täydellistä.

Äänet kiihkeät, ihojen melodia, henkäysten hekuma, säestettynä vapautuneilla voihkaisuilla. Ne kuuluivat naapurihuoneisiin, kaikuivat ulos ikkunasta maailman kuultavaksi. Se ei haitannut. Äänet olivat kauniita, seksin suloista sinfoniaa. Ne ansaitsivat tulla kuulluksi. Hyvä tunne sisälläni kohosi jokaisella tytön kiihtyvällä henkäyksellä.

Vaaleat hiukset heilahtelivat ympäri, kuin kultainen hurrikaani. Punertavat nännit kohoilivat kutsuvasti kasvojeni tasalla, antautuen välillä pikaisiin huulten kosketuksiin. Paljas hehkuvan punaiseksi muuttunut pillu imemässä petoani syvälle sisäänsä. Kaartuvan vartalon liikkeet niin hennot ja silti vahvat tuottaen jatkuvasti voimakkaita nautinnon aaltoja kehooni. Aalto aallon perään, iskeytyen mieleeni.

Pedon sisällä möyri, se oli täynnä painetta, täynnä kiimasta kiehuvaa sylkeä. Helpotin sen oloa keskittymällä, me olimme yhdessä tässä. Me olimme yksi. Lupaukset voimakkaammasta tunteesta auttoivat, peto suostui tukemaan minua. Kestäminen ei ollut helppoa, hyvä tunne kasvoi yhä. Tyttö liikkui nopeammin, yhä nopeammin. Aina vain nopeammin!

Kävelimme käsi kädessä huippua kohti. Hänen otteensa niin lämmin, ihana puristus, joka piti minut täysin hallussaan. Käsi veti minua, veti petoa. Nyki kohti huippua, epätasaisesti ja kiihtyvästi. Niin helposti saattaisin notkahtaa tytön ohitse, saavuttaa huipun ennen häntä. Mutta halusin pysyä hänen vierellään, aavistuksen hänen jäljessään.

Rinne ei ollut enää jäässä. Sen uurteinen pinta hohkasi lämpöä, hehkui hyvää tunnetta, sykki nautinnosta, kohisi kiimasta. Lämpö sai tytön posket hehkumaan, hyvä tunne posliiniaarteen valuttamaan mettään pedon juotavaksi. Ja peto joi, se ryysti tytön nautintoa liekansa läpikin.

Silmämme tapasivat jälleen, jäivät yhteen tutkimaan toisiaan, haastoivat vastapuolen kiimaiseen tuijotuskilpailuun. Kiihkeä katse hänen silmissään, kertoi ihanan likaisia ajatuksia. Minun ei tarvinnut nähdä omiani, tiesin niissä olevan sama katse. Voitin katseiden taiston, hän painautui kehoani vasten. Puristuimme yhteen, kietouduimme viimeiseen kohtaamiseen. Minun vahva kehoni ja hänen hento kehonsa kauniina vastakohtana toisilleen.

Nykäys, nykäys, nykäys… Ne kiihtyivät jatkuvasti, hyvä tunne oli valtaisa. Nykäys-nykäys-nykäys… Peto sisälläni huusi, huuleni päästivät vain murto-osan sen äänestä ulos. Nykäisyt voimistuivat yhä tiheämmiksi ja vahvemmiksi riuhtaisuksi. Tuntui enää vain yhtenäistä vetoa ylöspäin. Nautinnon kuohuvaa virtaa. Maisema viuhui ohitse, näin vain tytön vetämässä minua ylös häämöttävälle huipulle.

Tunsin supistuksia, näykkäyksiä pedon ympärillä. Kaikuva voihkaisu kaikui korvissani. Tyttö oli jo huipulla, hän kiskaisi minut sinne perässään. Vapautin paineen, vapautin pedon, kehoni oli höyhenenkevyt. Mieleni täyttyi nautinnosta, puhtaasta ja kaiken peittävästä. Jatkoimme kohoamista, vuori jäi jonnekin kauas alas.

Peto sykki riemusta tytön sisällä, sylkien siemeniä syvältä sisuksistaan. Ainoastaan ohut lieka esti niiden leviämisen tytön sisään. Peto oli vuori allamme. Se suli ja purki yhä sisuksiaan pumpaten, laukoen nautintoa sisältäni, levittäen sitä kehooni ja mieleeni. Tyttö henkäili kiihkeästi, värisi voimallisesti nauttiessaan kehonsa tuntemuksista ja pedon täydellisestä antautumisesta hänelle.

Voimakas nautinto hiipui hitaasti ja jätti jälkeensä hyvän olo. Tyttö makasi sylissäni ja silitti pienentyneen pedon pintaa hellästi. En ollut uskoa sitä. Tämä viattoman oloinen tyttö oli kesyttänyt pedon, kesyttänyt minut. Eikä hän ollut tuntenut petoa, ei sillä nimellä, vaan jollain paljon kauniimmalla. Ehkä tyttö tiesi jotain, mitä en ollut aiemmin ymmärtänyt. Peto oli ainoastaan mielessäni.

7 kommenttia viestissä: “Peto mielessäni”

  1. fr11kk1 says:

    Mahtava novelli, runollisen kaunista seksiä. Ei oikeastaan juonta ollenkaan vaan pekkä seksin kuvaus niin kauniina kuin sen vain voi kirjoittaa. Tämä on yksi sivuston parhaista novelleista ja romanttisten kategoriassa kenties paras. Ainoastaan vuoropuhelu oli välillä hieman tönkköä ja erottui liikaa muusta novellista, mutta ei se lukunautintoa häirinnyt. Pituus sopiva.

  2. Jaamies says:

    Anteeksi.

    Kokeilen seuraavan kohdalla tehdä tekstitiedoston, johon puran novellin jälkeisen turhautumisen, niin ei tule tänne kirjoitettua tyhmyyksiä. Pidemmän päälle osaan nähdä onnistuneetkin kohdat tarinoissani.

    Kiitos, että olette kestänyt näitä purkauksia ja kyllä minä oikeasti nautin kirjoittamisesta. Katson, jos tässä loppukeväästä vielä jonkun saisi tehtyä.

  3. Pekka says:

    Jaamies voisi lopettaa sen itsensä kritisoimisen, sinun tarinoita on lähes poikkeuksetta ylistetty ja usein myös kokeneiden ja loistavien novellistien toimesta. Lisäksi novellejasi on luettu sivustolla todella paljon ja sinulla näyttäisi olevan paljon ideoita uusille tarinoille.

    Älä ole liian itsekriittinen ja kirjoita niin kauan kun siitä nautit. 🙂

    – Pekka

  4. Jaamies says:

    Kiitos myös Letkuspedelle ja tietysti kaikille arvostelijoille.

    Minun täytyy tunnustaa, että pelkään etten kirjoita enää tarpeeksi hyviä tarinoita ja siitä seuraa tämä yliyrittäminen.

    Vähän hävettää, että vähättelin omaa tarinaa viime kommentissa. Oli minulla vähän syvällisempiä ajatuksia kuin tuo mitä sanoin, vaikka tyyli olikin se pääasia mihin panostin.

  5. Letkuspede says:

    Oikein hyvä. Ehdottomasti parhaita lukemiani tarinoita. Mutta kuten vame edellä totesi, vähempi parempi. Tarina tukehtuu liiallisuuteen. 4 tähteä.

  6. Jaamies says:

    Kiitos kommentista.

    Ehkä vielä tiivimpi, “vapaammin virtaava” tarina olisi ollut parempi.

    No, hyvä jos se poikkesi valtavirrasta. Halusin todistaa, että loppuunkulutettuun “kaverin siskoa” -tyyliseen tarinaan voisi tuoda jotain uutta vaikka sitten runollisella, vertauskuvallisella kerronnalla.

    Kuuntelin Nick Caven “Mercy Seat” -kappaletta saadakseni tunnetta, harmi ettei tarina tehnyt oikeutta sille.

  7. vamecum says:

    Alkuun, hienosti tehty tarina, poikkesi valtavirroista myönteisesti.

    Keskelle, liikaa kikkailua, krumeluureja, tämä tarina yksinkertaisemmin kirjoitettuna olisi toiminut paremmin. Liikaa yrityksen makua.

    Loppuun, annan joka tapauksessa täydet tähdet oivaltavasta kirjoittamisesta.

Kommentoi

top