search
top

Niin kiellettyä, niin hyvää 2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (86 votes, average: 3.81 out of 5)
Loading...

Peli oli alkanut. Äitini yritti herätä riittävästi keksiäkseen jotain järkevää sanottavaa. Tartuin häntä hellästi hiuksista ja käänsin hänen kasvonsa itseeni päin.

– mä luulen, että sun olisi hyvä poistua täältä ennen kuin Helena herää.
– Joo, sä oot oikeasssa.

Autoin näin äitiä alkuun, koska näytti siltä, että hän ei krapulaltaan ja ilmiselvältä järkytykseltään olisi keksinyt mitään sanottavaa. Äiti nousi ylös ja selvästi taisteli päänsäryn kanssa. Hän sai kuitenkin pinnisteltyä kevyen hymyn kasvoilleen. Katse viivähti kovana seisovalla kyrvälläni ennen kuin hän kääntyi ja otti tarvittavat askelet ovelle. Ennen ovea hän seisahtui ja kääntyi takaisin.

– Anna anteeksi kulta, mutta mä en muista viimeyöstä mitään.

Äitini näytti hämmentyneeltä ja epäröivältä. Vedin naamalle niin järkyttyneen ilmeen kuin pystyin.

– Siis mitä sä muista?
– Mä en muista mitään. Mä en muista, että me ollaan…
– Nussittu?
– Niin, mä en muista mitään. Siis mä tiedän, että me ollaan, koska…

Äiti ei vienyt lausettaan loppuun, mutta sen sijaan käytti kätensä haaroissaan ja oli sen jälkeen näyttävinään jotain minulle. Käänsin järkytykseni määrää kuvatakseni katseeni alas.

– Siis en mä voinut kuvitella, että sä olet niin humalassa…
– Kulta ei se ole sun syy.
– Sä olit niin määrätietoinen. Mä olin ihan keskellä unia, enkä meinannut herätä, mutta sun käsi ja suu teki niin hyvää.
– Kulta, mä oon pahoillani…
– Pahoillasi mistä. Siitä, että sä tuotit mulle mielihyvää. Toi on nyt kyllä ihan perseestä. Sä teit musta… mä en edes tiedä mitä… ja nyt sä sanot, että sä et edes muista siitä mitään.
– Kulta…
– Mulla on ihan hirveä olo siitä, että mä nautin siitä niin paljon. Se tuntui aluksi vähän oudolta ja mä mietin, ettei meidän pitäisi… mutta en mä pystynyt vastustamaan.

Äiti siirtyi nopeasti takaisin sänkyyn vierelleni ja laittoi kädet ympärilleni.

– Kulta sä et ole tehnyt mitään väärää. Tää on mun virhe.

Yritin muka ensin torjua hänet, mutta en työntänyt häntä pois vierestäni. Hautasin dramaattisesti kasvoni käsiini.

– Mä en voi uskoa tätä… Nyt sä kutsut sitä virheeksi.

Äitini yritti vielä sanoa jotain ja silitteli ja halaili minua parhaan kykynsä mukaan, mutta keskeytin hänen sanomisensa puolilauseeseen.

– Äiti… mee pois. Mä ymmärsin jo hyvin, että se oli sun mielestä virhe. Kato mun munaa.

Se sykki jäykkänä haarovälissäni. Äiti katsoi sitä käskystä, mutta peitin sen nopeasti peiton alle.

– Voi vittu, mikä paradoksi… oikeesti… mee pois.

Käännyin draamaa uhkuen vatsalleni sängylle ja suljin äidin näin pois piiristäni kunnon psykiatriapotilaan tavoin. Äiti lopetti silittämisen muutaman sivelyn jälkeen.

– Kulta, mä en tarkoittanut, että se oli välttämättä virhe. Tää tuli vaan mulle näin aamusta vähän yllätyksenä… Se on varmasti tuntunut mustakin ihan hyvältä. Anteeksi.

Sanat tulivat häneltä hitaasti ja harkiten. En vastannut. Näytelmä oli vietävä loppuun asti.

– Mä meen kulta nyt suihkuun, mutta jutellaan myöhemmin. Sopiiko?

Nyökkäsin pienen harkintatauon jälkeen kasvot suurelta osin tyynyä vasten. Äiti istui sängyllä vielä hetken, mutta nousi sitten ja kuulin oven käyvän. Pidin suoritustani lähes täydellisenä. Tylsät turhauttavat teinipojan kesät olivat takanapäin.

Kello oli yhdeksän. Kyrpä seisoi kovana ja jotain piti tehdä. Äiti olisi suihkussa ja muissa puuhissa puolisen tuntia. Nousin ylös ja avasin huoneeni oven. Äiti oli tiessään, joten hipsin olohuoneen reunalle ja siitä talon toiselle samansuuntaiselle nukkumasiiven käytävälle, Helenan huoneen ovelle. Avasin huoneen oven varovasti. Luulin ensin Helenan nukkuvan, mutta hän avasi silmänsä lähestyessäni sänkyä kyrpä tanassa.

– Huomenta.
– Huomenta. Äiti meni just suihkuun, eikä se epäillyt selvästikään mitään. Se oli kyllä vähän nolona, koska mä löysin sen sohvalta siitä samasta asennosta, johon sä olit sen eilen jättänyt.
– Siis haarat edelleen levällään.
– Joo, nyt se varmaan miettii, että näinkö mä sen pelivälineen ja meenkö mä siitä rikki. Totta kai mä näin ja totta kai mä menen.

Helena vastasi hymyyni.

– Okei, jonkinlainen pala irtosi just kurkusta. Mä odotin ihan kauhulla, että miten se menee. En ole juurikaan nukkunut.
– No, ihan turhaan. Mä tuun sinne.

Helena nosti kyselemättä peittoaan ja kömmin hänen viereensä. Olimme tätä vastaavaa tehneet joskus pienempänä useita vuosia siten, joten sinällään tämän tyyppinen aamuläheisyys edusti meille osittain vanhaa tuttua. Sopivan asennon löytymiseen meni muutama hetki.

– Tolle sun stondikselle pitäis varmaan tehdä jotain.
– No joo, se nyt vaan on tollanen aamustondis, joten ei sillä ole kiirettä. Nyt on sitä paitsi sun vuoros.

Helena näytti yllättyneeltä.

– No älä nyt näytä noin yllättyneeltä.
– Okei, mä vaan ajattelin, että toi näytti aika kiireiseltä.
– Mä oon teini-ikäinen poika. Se on puolet ajasta tuossa jamassa, joten kiire on suhteellinen käsitys.

Helena naurahti kommentilleni. Pidin naamani pokerilla, koska sehän oli käytännössä enemmän tai vähemmän totta.

– Se ei ollut vitsi.

Annoin kuitenkin pienen virneen.

– Tässä on nyt vaan se ongelma, että mä en tiedä yhtään, että mistä sä pidät.
– Niinpä.

Oikea käteni vaelteli Helenan vartalolla, mutta välttelin kriittiseksi arvioimiani paikkoja.

– Mä haluaisin, että sä näyttäisit, miten sä hyväilet itsellesi orkun.

Helena punastui silmänräpäyksessä.

– Okei…
– Siis mä en tarkoita, että mä vaan tuijotan tumput suorana, vaan mä haluaisin, että sä neuvot mulle mitä tehdä ja miten auttaa.
– Etkö sä jo eilen nähnyt, kun mä tein sitä?
– Joo näin, mutta aika kaukaa ja pienen linssin läpi. Mä oon valmis tekemään ihan mitä vaan sä satut haluamaan. Sen kun käsket.

Helena mietti hetken, mutta todellakin vain hetken.

– Okei… Toi mitä sä teet tuntuu ihan hyvältä, jatka vaan. Siis sä oot valmis tekemään ihan mitä mä vaan haluan.
– Totta kai.
– Suutele mua.

Olin itse jotenkin ajatellut, että suuteleminen edustaa tämän alkavan sisko-veli –suhteen kummallisinta osuutta, ja että siitä syystä en todennäköisesti pääsisi puuhaan pitkään aikaan, jos ollenkaan. Nyt se tuli kuitenkin melkein ensimmäisenä vastaan.

Suudelma alkoi varovaisesti molemmin puolin. Oman siskon suuteleminen tuntui ajatuksena todella kiihottavalta, ja pyrin tekemään parhaani, koska en missään tapauksessa halunnut yrityksen loppuvan lyhyeen. Alun kömpelyys suli itse asiassa yllättävän nopeasti pois. Helena työnsi pian kieltään suuhuni ja imin sitä varovaisesti. Huulemme toimivat hyvin yhteistyössä. Huomasin Helenan hengityksen kiihtyneen – omani oli välillä pakahtumaisillaan kiihotuksesta. Helena irrotti huulensa omistani kääntämällä päätään aavistuksen yläviistoon. Hänen suustaan pääsi raskas huokaus.

– Erittäin hyvä, pikkuveli. Suutele mun kaulaa.

Lisäkäskyjä ei tarvittu. Oma Helenan vartalolla harhaileva käteni törmäsi Helenan omaan käteen, joka liikkui rauhallisin liikkein haarovälissä.

– Hyväile mun rintoja hellästi.

Käteni siirtyi käskystä ylemmäksi. Kuten jo aiemmin totesin, Helena oli erittäin hyvin muodostunut. Hyväilin rintoja parhaan kykyni mukaan. Tunsin nännin nipukoiden kasvavan, mistä innostuneena otin toisen rinnan nipukan sormieni väliin. Helena huokaisi.

– Suulla.

Suutelin häntä vielä pari kertaa kaulalle ja laskeuduin sitten alemmas. Oikea nänni osui suuhuni ensin. Aika ihmeellistä, miten oman siskon tissin imeminen voi tuntua niin luonnolliselta. Helena koukisti jalkansa ja raotti ne levälleen. Hänen oikea kätensä nylkytti jalkoväliä kiihtyvällä tahdilla. Vaihdoin vasempaan nänniin ja otin oikeasta nännistä kädelläni tiukan otteen. Tunsin Helenan olevan lähellä. Hänen kätensä tahtinsa kiihtyi ja kiihtyi ja suusta pääsi voimistuvia voihkauksia. Liike rauhoittui Helenan vartalon nytkähtelyihin ja vähintäänkin kiimaisen kuuloiseen orgasmiin.

Odottelin hetken hänen rauhoittumistaan vartaloa kevyesti hyväillen.

– Eiks sun pitänyt opettaa mua?

Helena naurahti.

– Sorry, se vaan tuntui liian hyvältä. Kai sä sentään jotain opit? Tää on niin pervoa…
– Mä tiedän.

Ovelta kuului koputus.

– Helena, oot sä hereillä?

Vedin peiton päälleni ja piilouduin kykyni mukaan Helenan selän taakse.

– Joo, tuu vaan.

Kuulin oven avautuvan.

– Huomenta prinsessa. Kohta on aamiainen. Ootsä nähnyt veljeäs?
– En… en ole, eiks se ole huoneessaan?
– Ei. Mä näin sen kyllä aamulla, mutta nyt mä en löydä sitä mistään.
– No, eiköhän se löydy. Olisko se uimassa tai jotain?
– Voi olla – Voitsä käydä katsomassa sitä. Kohta syödään joka tapauksessa.
– Joo, ok. Mä käyn etsimässä ja me tullaan sitten.

Äidin mentyä Helena kääntyi.

– Kiitos. Saaksä mä nyt kutsua sua muruksi?
– Muruksi?
– Niin, hellittelynimenä.
– Sä haluut antaa mulle hellittelynimen?
– Niin, sä oot ensimmäinen ihminen, joka on osallistunut mun orkkuun. Mä haluan antaa sulle hellittelynimen.
– Valehtelisin, jos sanoisin, ettei tunnu vähän oudolta… mutta mikäs siinä. Pitääks munkin kutsua sua muruksi?
– Mähän lupasin totella sua kaikessa. Sä saat kutsua mua ihan millä nimellä sä haluat. Tietysti mä haluaisin, että se olis jotain edes vähän kunnioittavaa… ainakin välillä.

Vastasin kommenttiin hymyllä. Nimiasia vaati vähän miettimistä, eikä oikeastaan mitään tullut heti mieleen. Helenan kasvot olivat muutaman sentin päässä omistani. Painoin huuleni takaisin hänen huulilleen. Helenan lämpö tuntui mukavalta omaa vartaloani vasten. Hän vastasi suudelmaan antaumuksella ja nosti toisen jalkansa päälleni.

– Saaksä mä muru tulla taas sun suuhun?
– Totta kai… muru.

Helena laskeutui lisäohjeita odottamatta alemmaksi. Otin kiinni Helenan kädestä ja ohjasin sen kovana seisovan kyrpäni ympärille. Jätin oman käteni ohjaamaan Helenan käden päälle ja runkkasimme yhdessä syöksyni Helenan suuhun. Hän nieli taas kaiken huolellisesti. Helenan huulet ja kieli tuntuivat taivaalliselta lauenneella peniksellä. Annoin hengitykseni hieman tasaantua ja vedin hänet sitten takaisin ylös.

– Olikse niin, että sä lähdet tänään käymään kaupungissa?
– Joo.
– Ja tuut vasta huomenna?
– No niin mä olin ajatellut. Mutta jos haluat…
– … ei. Se on ihan ok.
– Okei. Meillähän on tästä eteenpäin runsaasti aikaa…
– Niinpä

Helena nousi ylös ja kietaisi aamutakin päälleen.

– Helena.
– Niin, muru.
– Mä ajattelin vähän pyörittää äitiä, joten älä ihmettele, jos mä oon vähän jäyhä aamiaispöydässä. Se ei johdu susta.

Helenan kasvoille levisi virne.

– Siitä vaan, pyöritä sitä isotissistä lutkaa…

******

11 kommenttia viestissä: “Niin kiellettyä, niin hyvää 2”

  1. kommentti says:

    mitä iät on? manitsepa ne jossain, pliis

  2. kumpaakin says:

    Hyvä stoori, jatkoa odotellessa 🙂 kumpaakin yhtä aikaa 😉

  3. jussi says:

    mutsille sukkikset

  4. Eskojevitz says:

    Jatkoa!

  5. lol says:

    Hyvää! Jatkoa!

  6. Siskolle kans says:

    Siskolle kanssa munaa!

  7. Qwerty says:

    Jatkoa!

  8. ark says:

    mahtavaa! parhaita tällasia. jatkoa kiitos

  9. eija says:

    Aika iisi ihan ok.Kerro Helenana miten äiti häntä kiihoittaa ja miten hän äidin viettelee,hierontaa ehkä…

  10. Moe says:

    > Tee kunnon totteleva lutka mammastas..

  11. jonne says:

    aika hyvä. tosi hyvä stoori 🙂

Kommentoi

top