search
top

[Ville & Jenna] Rakas Siskoni

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (31 votes, average: 3.71 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Huom: Tämä tarina on erittäin depressiivinen ja herkkä, ja sen tarkoitus EI OLE KIIHOTTAA. Se painottuu enemmän päähenkilöihin ja miljööseen.

…27, 28, 29…
Puristan vielä viimeisetkin elonrippeet itsestäni, ja teen 30. punnerruksen. Hitto että oonkin huonossa kunnossa, mietin mielessäni. Yritän nousta huoneeni lattialta, mutta tyydyn vain kierähtämään selälleni. Vedän syvään henkeä, ja tuijotan tyhjyyteen hetken. Muistoni palaavat SIIHEN päivään.

Ohivilkkuvat katuvalot, tähtitaivas, auton etuvalot ja sitten pimeys. Vaikka kuinka yritän, en pysty muistamaan mitä sinä päivänä tapahtui sen jälkeen, kun auto kolaroi. Muistan vain heränneeni lähes vahingoittumattomana Hyvinkään sairaalasta. Hoitajat jankkaavat minulle, kuinka minun pitäisi nukkua ja niin edespäin. Ainoa ääni, jonka saan huulteni välistä tulemaan, on kysymys:
“Missä äiti on?”
Hoitajat eivät sanoneet mitään. Muistan myös sen täydellisen perseen siltä yhdeltä niistä.

Havahdun yhtäkkiä todellisuuteen. Katseeni harhailee huoneessani. Tai siis minun ja minun siskoni huoneessa. Muuttomme jälkeen suostuin ilomielin jakamaan huoneeni 14-vuotiaan siskoni kanssa. Hän ei kyllä ole paikalla nyt. Todennäköisesti taas ulkona kavereidensa kanssa. Jos niitä nyt voi kavereiksi kutsua. Minulla on siskooni yliluonnollisen hyvät välit, jos totta puhutaan. Jaamme kaikki huolemme, ilomme… Jopa musiikkimakumme. Kuuntelemme kumpikin Disturbedia, Juha Tapiota, ja kaikkea muutakin musiikkia.

Hän kertoo lähes päivittäin, kuinka hänen “kaverit” feidasivat hänet jonkun pojan takia. Hetkenä minä hyvänsä hän tulisi kotiin taas itku kurkussa ja romahtaisi sängylleen, jonka jälkeen hän kertoisi minulle mitä tapahtui, ja varsin voimakkaan mielipiteensä tästä henkilöstä, joka hänet nyt hylkäsi. Eikä minua edes haittaa. Minulle se on helpompaa vain kuunnella, kuin olla itse puhuja. Terapeuttini kertoi minun omaavan pelkoa omia sanoja kohtaan. Mitään mikä on sanottu ei voi ottaa takaisin. Kuten ei tapahtumiakaan.

Antaisin kaiken mitä omistaisin, jotta voisin taas halata äitiäni. Kuunnella hänen ääntään. Olla turvassa kylmältä maailmalta. Ihan niin kuin siinä unessa, joka toistuu joka ikinen yö. Ja sitten hän katoaa. Silmieni edestä. Huudan, mutta kukaan ei kuule minua. Story of my life.

Sen päivän jälkeen välit isääni ovat vain heikentyneet, toisin kuin Jennan kanssa. Tuntuu, että se päivä olisi ollut kuin joku herätys. Herätys siihen, että kaikki mitä pidämme rakkaana, voi kadota hetkessä.

Nousen lattialta, ja vilkaisen itseäni peilistä. 183 senttiä luuta, nahkaa ja paikoitellen lihasta. Yritän saada itseni rantakuntoon, joten rääkkään itseäni aina iltaisin monilla eri bodausliikkeillä. Ja pidän kyllä kroppaani hyvännäköisenä, vaikkakin mustat silmänaluseni pelottavat useimmat tytöt pois luotani. Olen vieläkin masentunut siitä faktasta, että olen sinkku. Tosin, olen kylläkin masentunut monestakin asiasta.

Kävelen portaat alakertaan, ja huomaan, että isä onkin lähtenyt jo iltatyöhönsä. En välitä. Katsastan jääkaapin, vaikka en otakaan mitään, ja laahustan takaisin huoneeseeni. Ehdin juuri huoneeseeni, kun etuovi käy. Jenna on kotona taas. Kuulen, kuinka laukku lentää seinään, takki lattialle, ja kengät ties minne. Noin neljä harppausta, ja tunnistamaton matalalentokiituri rysähtää sänkyyn. Katson kelloa, ja mietin, että taisi tulla uusi ennätys.

Jenna ei vähään aikaan sano mitään, ei edes hengitä. Sitten kuuluu puhetta:
“Se vitun sairas kusipäinen molopää paska homo retu pervo mulkku…”
Oletan että hän puhuu jostain pojasta.
“Mitä tapahtu, Jenna?” kysäisen, vaikka hän jatkaa vieläkin kirosanasarjaansa. Hän lopettaa, ja nousee silmät punaisena istumaan sängylle.
“Ville. Miks sun pitää olla noin täydellinen?” hän kysyy katsomatta minua silmiin.
“Mä oon kylläki kaukana täydellisyydestä. Mitä ihmettä tapahtu?” kysyn ja istun hänen viereensä.
“Mä olin Aapolla bilettämässä…”
Aapo on 14-vuotias lätkänpelaaja, jota Jenna on tapaillut pari viikkoa. Riski tyyppi.
“Ja ollaan Aapon kanssa sylikkäin sen sängyllä kuhertelemassa. Kaikki on hyvin, kunnes se yhtäkkii kouras mua haaroista, ja alko hieroa mun tissiä. Alan kiljua, mutta se laittaa vaan käden mun suun eteen, ja hieroo yhäki mun haaraväliä. Onneks joku ees ehti kuulla sen. Simo tuli sinne ja latas Aapoo naamaan. Se ottaa sen siitä sängyltä ja mä kierin turvaan. Sit se paino sen seinää vasten ja hakkas sitä nii kauan et siltä alko tulee verta suusta.”
Simo on Jennan homoseksuaalinen kaveri, jonka kanssa itsekin pelaan Left 4 Dead 2:sta silloin tällöin. Leveämpi kuin Aapo.
“Sit me lähettiin Suvin kanssa sieltä huis helvettiin Simon mopoautolla. Tajuuksä mikä jätkä? Mä lyön sitä itekki ku nään sen seuraavan kerran!”
“Ei, en tajuu. Mä oon vielä tarpeeks terve jättämää tollasen skeidan pois. Pitää muistaa itekki lyödä sitä sit ku tulee kadulla vastaan.”
Jenna kaatuu syliini, ja melkein itkee.
“Miks sun pitää olla noin kiltti, tasapainonen ja hyvännäkönen? Miks sen täydellisen miehen täytyy olla mun veli?”
Silitän Jennan hiuksia rauhoittaakseni häntä. Mikä hänellä nyt yhtäkkiä on? Ei hän koskaan ennen ole noin paljoa minua kehunut.
“Jenna, rauhotu. Kaikki on hyvin nyt. Aapo on ties missä perseessä kuivaamassa nenäänsä ja huomen on lauantai.”

Jenna nousee takaisin istumaan, ja katsoo minua suoraan silmiin vähän aikaa. Hän vetää minut hänen lähelle ja painaa huulensa omilleni. Tuntuu kuin maailma olisi pysähtynyt siihen paikkaan. Minun oma sisko, samaa verta, suutelee minua huoneessamme. Raotan vahingossa suutani, ja Jennan kieli sujahtaa suuhuni pyörimään oman kieleni ympärillä.

Olemme siinä ihan paikoillamme hetken aikaa, kunnes suumme eroavat toisistaan. Nousen sängyltä seisomaan, ja kävelen ikkunan luo. Katson sadetta ikkunan takana, enkä sano sanaakaan. Onneksi ovi käy, ja isä tulee kotiin rikkomaan tämän ahdistavan ilmapiirin.

Jenna kävelee alakertaan, jättäen minut mietiskelemään asioita. Oliko tuo oikein? Suutelin omaa pikkusiskoani, ja jossain syvällä mielessäni nautin siitä. Kaikki mitä terveystiedon tunnilla opittu seksuaalinen moraali kääntyi päälaelleen yhden teon vuoksi. Isä huutaa minut iltapalalle, ja sade lakkaa.

Yksi erikoinen asia on, että sen jälkeen kun äiti kuoli, isä on joka ilta valmistanut meille aamiaisen, päivällisen ja illallisen, silloin kun on voinut. Syytä en ole kehdannut kysyä, mutta kai se on miten hän ilmaisee rakkautensa meitä kohtaan, sillä ääneen hän ei sitä koskaan sano. Kumpikin odottaa minua jo pöydässä. Huomaan, että hän on taas kattanut pöydän neljälle, vaikka neljännelle paikalle ei kukaan koskaan istu. Isälle on ehdotettu jo terapiaa, mutta hän kieltäytyi siitä. Vie liikaa aikaa siltä, että voisi olla kotona meidän kanssa, kuulemma. Istuudun, ja vilkaisen Jennaa. Hän ei edes katso minua silmiin. En ihmettele, ja syön illallisen.

….

Katson kelloa sängystäni. Kymmentä vaille yksi, ja Jennakin nukkuu jo. Käännän kylkeä, ja painan pääni tyynyyn. En ehdi edes nukahtaa, kun tunnen jonkun kiipeävän sänkyyni ja laittaen käden kyljelleni. Heilautan oikeaa kättäni ja osun vahingossa johonkin pieneen karvatuppoon. Säikähtäneenä käännyn.

Vedän peiton pois, ja huomaan, että Jenna makaa vieressäni. Alastomana. Hänellä on onneton ilme, ja en saa sanaa suustani. Hän yrittää vetää minut takaisin alas, mutta vedän käteni pois.
“Mitä helvettiä, Jenna? Ei tää oo oikein! Sä oot mun sisko!” kuiskaan hänelle, hiljaa, ettei isä heräisi. Joku sairas osa minusta suostuisi kyllä tähän, Jenna kun ei ollut mikään kamelin perse. Olkapäille ylttyvät, ruskeat hiukset ja tummanruskeat silmät täydensivät kauniita kasvoja, ja ainakin C-kupin rinnat ja sileä, kevyesti ruskettunut iho piti huolen lopusta. Ja jackpotille piti seuraa huolellisesti trimmattu karvapehko, joka oli juuri täydellinen. Mutta se ei auttanut. Kaikki, mitä tällä hetkellä tapahtui, oli väärin niin monella asteella.
“Miks kukaan ei hyväksy mua!?” hän huudahti, nappasi pikkuhousut lattialta ja juoksi alakertaan. Jäin vähäksi aikaa paikoilleni kertaamaan mitä juuri hetki sitten oli tapahtunut. Nousin sängyn laidalle istumaan, ja otan kortsun lipastostani, siltä varalta että murtuisin tai Jenna päättäisi raiskata minut.

Hipsin hiljaa alakertaan, ja etsiskelin Jennaa, kunnes löysin hänet parvekkeelta. Hän nojasi kaiteeseen ja itki. Menin hänen taakseen ja halasin häntä. Hän alkoi nojata minuun, ja huomaan että hän oli saanut edes pikkuhousut jalkaan.
“Miks mun pitää olla näin tyhmä? Miks just mä oon se joka tekee nää tyhmimmät asiat?” hän kysyy itku kurkussa.
En vieläkään sano mitään, ohjaan hänet vain istumaan parvekkeella sijaitsevalle nahkasohvalle, ja istun taas hänen viereensä. Olemme kumpikin ihan hiljaa vähän aikaa, sitten Jenna kiepsahtaa sylini päälle istumaan, ja olemme nyt kasvokkain. Hän ei katso minua silmiin, alkaa vain hieromaan takamustaan boksereitani vasten. Hän aikoo tehdä sen silti!
“Tää ei oo oikein,” toistan ja yritän hellästi työntää hänet pois päältäni.
“Riippuu keneltä kysytään,” Jenna sanoo ja ottaa käteni kiinni omillaan.

Kalunikin alkaa hitaasti heräillä Jennan kieputuksessa. Tunnen oloni hirviöksi. Punaniskaksi. Jenna vetää takamustaan poispäin, ja vie mukanaan kalsareitani. Ensin paljastuu terska, ja sitten koko komeus. Yhtäkkiä hän hyppää pois “kyydistä” ja vetää kalsarini kokonaan pois. Hänen liikkeissään on epävarmuutta, mutta samalla jotain outoa päättäväisyyttä. Mitä tapahtui minun viattomalle pikkusiskolleni?

Nyt koko kaluni seisoi minun ja siskoni välissä. Ilmapiiri oli äärimmäisen painostava, ja ainoa asia josta kuului ääntä, oli ohimenevistä autoista. Jenna tuijotti vehjettäni kuin lumoutuneena, ja lähestyi sitä hitaasti. Hiljalleen tunsin myös hänen lämpimän hengityksen kaluni pinnalla, ja se vain kiihotti minua lisää. Lopulta hänen nenä melkein törmäsi siihen. Hän loi pikaisen katseen minuun, aivan kuin tarkistaakseen, että olenko vielä hengissä.

Hän nuolaisi sitä, ja tuntui kuin olisin voinut laueta siihen paikkaan. Inho itseäni kohtaan kasvoi tasaisesti sitä mukaa, kun en vastustellut. Näytti siltä kun hän olisi valmistautunut, ja yhtäkkiä Jenna lähes hyökkäsi puolustuskyvyttömän vehkeeni kimppuun, ottaen koko terskan suuhunsa, pyöritellen kieltänsä sen ympärillä, ja imien sitä kuin Dyson. Huokaisin raskaasti, ja taistelin laukeamistani vastaan. En voinut tehdä sitä siskoni suuhun, tai minnekkään muuallekaan.

Jennan suu upposi hitaasti kaluani myöten, ja mielihyväni vain sen kuin kasvoi. Hän alkoi myös nyökytellä päätään ylös ja alas, ihan niin kuin pornossa, jota olimme joskus Jennan kanssa katsoneet. En tosin kyllä koskaan kuvitellut itseäni tällaiseen tilanteeseen.

Hän kiihdyttää tahtiaan, aivan kun hän olisi halunnut, että tulen. Vastustelen tilanteen kiihottavuutta vastaan niin hyvin kuin pystyn, mutta turhaan. Saan elämäni kovimman orgasmin elämäni häpeällisimmässä tilanteessa. Siemenneste nousee kaluani myöten ja purkautuu terskasta suoraan Jennan suuhun. Mutta hän ei liikahda. Aalto toisensa jälkeen orgasmi ravisuttaa kehoni jokaista osaa, tehden minusta aivan velton.

Vähän ajan päästä Jenna nostaa päänsä kaluni päältä, ja nielaisee. Olen tehnyt elämäni hirveimmän tempun. Mutta, jotenkin, kun näen Jennan kainon hymyn, tilanne tuntuu vähemmän ahdistavalta. Nesteeni valuu hänen oikeasta suupielestä.
“Tuntuks… se susta hyvältä?” Jenna kysyy pyyhkien suupielensä.
“Aivan mahtavalta, mutta miks sä teet tän?” vastaan. Jenna ei sano mitään, ja katsoi poispäin.
“Sä oot mun elämän ainoo jätkä, joka ei oo homo tai sairas ahdistelija,” Jenna vastaa, katsomatta minuun vieläkään. En sano mitään.
“Mut… mäki haluun, et tuntuu hyvältä.”
Säpsähdän Jennan sanoista. Yhdyntääkö hän halusi? Nostan hänet parvekkeen lattialta syliini.
“Jenna. Meiän ei oo pakko tehä kaikkee nyt tällä hetkellä. Eiks me voitais vaan mennä nukkumaan?” kysyn häneltä silittäen samalla hänen hiuksiaan. Hän on hiljaa vähän aikaa, ja nyökkää.

Jenna kiipeää pois sylistäni, ja kävelee takaisin sisälle. Jään sohvalle istumaan, ja kertaan mielessäni mitä juuri äsken tapahtui. Siskoni otti minulta poskeen, ja olisi tehnyt enemmänkin. Vaikka se onkin väärin, nautin siitä. En tunne iloa. En tunne surua, tai mitään muuta sellaista.

Tunnen… rakkautta.

8 kommenttia viestissä: “[Ville & Jenna] Rakas Siskoni”

  1. Kagi says:

    Tarkoitus on saada lukija samaistumaan henkilöihin.

  2. Jormies says:

    haha, kaverin nimi on ville, sen sisko on jenna ja
    ville pelaa left 4 dead 2:sta

  3. Kagi says:

    Mutta minun tarkoitus on erottua joukosta kirjoittamalla enemmänkin novelli kuin seksinovelli.

  4. MasterJonathan says:

    En sanoisi että kusee. Syntyy vain tunne että haluat asettaa riman turhan korkealle. Joskus yksinkertaisen härski panotarina on se paras.

  5. Kagi says:

    Sanoisin itsekin tämän tarinan omaavan ME3-syndrooman. Rakentuu loppua kohti, ja sitten kusee sen.

  6. MasterJonathan says:

    On hienoa, että yrität löytää omaa linjaasi kirjoittamisessa. Niin tuossa alussa kuten keskustelupalstallakin kirjoitat, ettet halua “kiihoittaa.” Sitten kuitenkin mukana on melkoisen kliseinen seksikuvaus.

    Tarina on sinänsä hyvä tilannekuvaus. Juonellinen se ei kuitenkaan ole. Se on itsessään hyvä ja tarina voi olla kelvollinen ilman syvällistä juonta, jos itse tilanne kerrotaan hyvin. Itse joskus pidän tilannekuvanovelleja parempina kuin pitkää juonellista. Varsinkin jos juoni ei ole tiivis ja lähtee karkailemaan.

  7. Kagi says:

    Kiitos palautteesta, yritän tehdä seuraavassa osassa keskittyä enemmän perheen arkeen ja kuinka joku asia muuttaa sitä, ja jättää siskosten välisen erotiikan vähemmälle ja tuoda enemmän heidän tunteitaan.

  8. anonyymi says:

    Kommentoin, koska mielestäni tarinassa oli paljon potentiaalia ja sinussa on ainesta tulla hyväksi kirjoittajaksi. Asetat tunnelman hyvin ja uskottavasti: äidin kuolema, siskosten välinen vahva tunne- ja luottamusside – tämä kaikki nappaa. Kuitenkin tarinasi loppuosa on hyvin hätäinen ja sorrut vielä genren suurimpiin kliseisiin lähtiessäsi kuvailemaan siskoasi geneerisen latteilla termeillä (C-kupin rinnat jne.) Pienellä pitkäjänteisyydellä tämä saattaisi olla jopa sivuston huippua, mutta tällaisenaan se jää harmaaseen keskivertorunkkupläjäysten kastiin.

    Huom! Tarkoituksenani ei ole haukkua vaan tarjota rakentavaa kritiikkiä. Jatka ihmeessä kirjoittamista, sinulla on visiota.

Kommentoi

top