search
top

Rakennettu rakastamaan

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (24 votes, average: 3.79 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Eroottinen scifi-tarina synkkämielisen nuoren naisen ja inhimillisen seuralaisrobotin suhteesta. Kerronta androidin (ihmismäinen robotti) näkökulmasta.

1. Päivä.
Heräsin ensimmäisen kerran tähän maailmaan. Näköäni ei ollut vielä kytketty päälle, mutta kuulin mitä ympärillä tapahtui…

”Yllätys!” Naisen ääni sanoi.
Analysoin äänen. Se kuului puhelinyhteyden välityksellä. Arvioin sen olevan pehmeä, iloinen ja ystävällinen äänensävy.
”Mitä helvettiä tämä on Anna!?” Toinen naisen ääni huusi.
Tämä ääni kuului aivan vierestäni. Se oli kova, värähtelevä ja täynnä vihaa.
”Se on Rakastaja-mallia oleva seuralaisandroidi sisko-kulta. Se on uusi kehittyneempi versio 2.0, sain prototyypin suhteillani ennen kuin se tulee markkinoille”, Anna-nimisen ihmisen pehmeä ääni selitti.
”Mikä sinua vaivaa pervo? Lähetät omalle siskollesi kävelevän dildon. Luuletko, että kiitän sinua tästä?” Kova ääni vastasi hermostuneena.
”Sinä olet ollut niin masentunut, olen huolestunut. Ajat ihmiset läheltäsi tiuskimalla kaikille ja juot suruusi aivan liikaa. Lähettämääni konetta ei ole luotu vain seksiin, se pitää sinusta huolta”, Anna sanoi kärsivällisesti.
”Hmh… Jos olet niin huolestunut, mikset itse tule käymään?” Kova ääni kysyi hiljentäen äänenvoimakkuutta, mutta äänensävy oli yhä kylmä.
”Jenniina…” Anna aloitti.
”Älä kutsu minua siksi, se alentaa”, kova ääni tiuskaisi.
”Jenni, tiedät kyllä, etten voi jättää työtäni. Voin tehdä tilaa kalenteriin viikonlopulle…”
”En halua sinun tekopyhää pärstääsi tänne! Jätä minut rauhaan!” Jenni huusi ja kuulin kuinka hän paiskasi matkapuhelimen seinään.

Tunsin kuinka toimintoni kytkettiin päälle. Näin harmaaseinäisen huoneen, jonka seinät oli täytetty väkivaltaisten exploitaatio-elokuvien julisteilla. Lattia oli täynnä vaatteita ja sanomalehtiä, pöydällä notkui kasa likaisia astioita. Edessäni seisoi nuori hoikkarakenteinen nainen, vaatetus oli kauttaaltaan musta. Mustat hiukset peittivät silmät lähes kokonaan, nenän sivulla oli pieni timanttinen lävistys, posket olivat hieman pyöreät ja huulet osoittivat tiukasti alaspäin. Hän oli Jenni, uusi omistajani.

”No dildo, osaatko puhua?” Jenni-emäntä kysyi.
Ohjelmointini päätteli hänen nimenneen minut Dildo-nimellä.
Vastasin oletusasetuksen matalalla miehisellä äänellä: ”Kyllä, emäntä.”
”Vai lähetti sisko sinut… En yllättyisi vaikka olisi testannut sinut ennen lähettämistä. Kerropa uittiko hän metalli-kaluasi törkyisessä tussussaan?” Jenni tiuskaisi niin, että sylkipisaroita lensi keinoiholleni.
”Olen täysin käyttämätön, emäntä. Penis, tai kalu jos haluat sitä niin kutsuttavan, ei ole metallia. Se on tehty miellyttävästä…”
”Hiljaa Dildo, ei kiinnosta… Äh, miksei hän voinut lähettää jotain parempaa mallia, kuten Fallox kolmetonnisen? Kuulin, että siinä koneessa on munaa.”
”Tietojeni mukaan siskosi halusi sinulle nimenomaan Rakastaja-mallin. Minuun on rakennettu monia naisia tyydyttäviä ominaisuuksia…”
”En ole niin epätoivoinen, että tarvitsin seksilelua. Kyllä miehiä aina baarista saa. Voit mennä tuonne vaatehuoneeseen. Säilön sinne muunkin turhan rojun”, Jenni sanoi ja osoitti ovea kohti.

Vaatehuoneen seinät olivat kirkkaankeltaiset. Mietin päästäisikö emäntä minua koskaan ulos tästä varastostaan. Ihmisten termein sanottuna, minusta tuntui pahalta. En saanut toteuttaa tarkoitustani, joka oli miellyttää ja tyydyttää omistajaani. Jenni-emäntä kärsi tietokantani mukaan masennuksesta ja masennus oli merkitty turvallisuusriskiksi. Minulla ei ollut kuitenkaan oikeutta pyytää hänelle apua ohjelmointini estäessä sen.

Päätin, että voisin tutkia varaston tavaroita ja saada tietoa emännästäni. Ehkä minun olisi helpompi olla omistajalleni mieliksi, jos tietäisin hänestä enemmän. Vaatenaulakossa oli lähinnä mustaa väriä omaavia vaatteita. Osassa oli muita tummia värejä, kuten krapinpunaista ja yönsinistä. Kirkkaammat vaatteet oli kasattu nurkkaan hylätyksi mytyksi. Toisessa nurkassa oli vanha rumpusetti, emäntä oli lopettanut senkin soittamisen aikoja sitten sen pölyisestä pinnasta päätellen. Hyllystä löysin valokuvakansioita. Aloin selailemaan otoksia. Kuvista sai vaikutelman, että emäntä oli aiemmin ollut onnellisemman oloinen. Hymyilin kuvalle, jossa hän halasi antiikkista kiekonheittäjäpatsasta. Kuvien ja vuosien vaihtuessa hän oli saanut jatkuvasti onnettomamman ilmeen. Aivan kuin jokin ajassa olisi syönyt hänen iloisuuttaan ja toivoaan.

7. päivän ja 8. päivän välinen yö.
Kuulin kuinka ulko-ovi sulkeutui paukahtaen ja jalat kävelivät hoipertelevasti lattiaa pitkin. Kuulin omistajani itkevän. Ohitin emännän käskyn, vaikka se oli minuun kirjoitettujen sääntöjen vastaista, kun arvelin sen olevan hänen turvallisuutensa kannalta vaarallinen. Astuin ulos varastosta ja kävelin sohvan käsinojaa vasten nyyhkyttävää Jenni-emäntää kohti. Istuuduin hänen viereensä ja laskin käden hänen olkapäälleen. Sensorini havaitsivat hänen juoneen suuren määrän alkoholia.

”Mitä? Käskin sinun pysyä kaapissa”, Jenni tiuskaisi voimattomalla äänellä.
”Oletko kunnossa, emäntä?” Kysyin hieroen hänen olkapäätään lohduttavasti.
”Äh, olen. Yksi kundi baarissa vain ei halunnut min…” Lause jäi kesken.
Hän painautui kehoani vasten ja purskahti itkemään. Istuin vain paikallani silittäen samalla hänen hiuksiaan ja selkäänsä, koska se oli tietojeni mukaan ihmisiä rauhoittavaa. Vähän ajan kuluttua emäntä valui syliini ja nukahti. Jäin istumaan paikalleni onnellisena, sain vihdoin toteuttaa yhtä minulle ohjelmoitua tehtävää, lohduttaa omistajaani.

8. päivä.
Aamulla emäntä heräsi yskäisten ja ryntäsi nopeasti huoneen poikki vessaan käsi suun edessä. Kuulin hänen oksentavan ja vetävän vessan sen jälkeen. Hän palasi pää painuksissa, hiukset sekaisen näköisinä silmillään ja lysähti väsyneenä viereeni.
”No Dildo, onko sinulla jotain apua krapulaan?” Jenni-emäntä kysyi, ääni oli käheä.
”Voin tehdä sinulle aamiaista. Haluaisitko?”
”Uh”, Jenni sanoi pidellen vatsaansa ja juoksi takaisin vessaan.
Laitoin tapauksen varoituksena muistiini vastaaviin tilanteisiin.

Jenni-emäntä alkoi tuntea olonsa paremmaksi illalla. Hän antoi minulle luvan pysyä olohuoneessa ja pitää huolta hänestä. Laitoin hänelle ruokaa, siivosin huoneen ja pidin hänelle seuraa. Hänen äänensä kuulosti pehmeältä ja ystävällisemmältä kuin aiemmin.

Selitin emännälleni toimintojani…
“Näytätkö, minkälainen olet ilman karvoja. Jätä kulmakarvat.”
Muutin hänen toiveestaan itseni kulmakarvoja lukuun ottamatta karvattomaksi.
”Hmm, aika komea. Joten, voin säätää myös väriäsi? Tykkään noista sinisistä silmistä, mutta kehoon voisi kokeilla jotain erilaista. Voitko muuttua vaikkapa… kultaiseksi?” Jenni-emäntä kysyi selittäessäni toimintojani hänelle.
”Kyllä”, sanoin ja säädin pintani kiiltelevän kullanväriseksi.
Jenni nauroi vapautuneesti ja sanoi: ”Saat olla minun ikioma patsaani.”
”Olen iloinen, jos se miellyttää sinua”, vastasin onnellisena.

13. päivä.
Ovi avautui ja paiskautui kiinni nopeasti Jenni-emännän perässä. Seisoin huoneen nurkassa poseeraten samalla tavalla kuin antiikin kreikkalainen patsas, jonka kuvan olin nähnyt varastossa. Olin melko tarkka kopio. Alaston kehoni muistutti urheilijan voimakasta kehoa, keinotekoinen penikseni oli tosin isompi lepoasennossakin. Toinen ero oli, että patsaalla oli ollut kädessä kiekko, minä pidin kädessäni lautasta. Jenni pysähtyi tuijottamaan minua yllättyneenä ja purskahti sitten nauramaan. Reaktio oli ollut toivomani.

”Keksitkö tuon ihan itse?” Hän kysyi hymyssä suin.
”Olenhan sinun ikioma patsaasi”, vastasin.
Hän käveli luokseni ja halasi minua voimakkaasti. Kiersin kädet hellästi hänen ympärilleen ja mietin muistiko hän valokuvan patsaan, jota hän oli kuvassa halannut.
Hän irrotti otteen ja astui askeleen taakse, katsoen minua iloisesti silmiin: ”Ehkä sinusta on sittenkin jotain iloa. Onko sinulla muuten huumorintajua, vai kuvittelenko vain?”
”Minuun on asennettu huumoritoiminto. Sen voi kytkeä pois, jos se ei miellytä”, vastasin.
”Ei, minä pidän siitä. Melkein kuin tinakuoresi alla sykkisi sydän”, Jenni huomautti ja kopautti leikkisästi rystysellä rintakehäni vasemmalle puolelle.
Minussa ei ollut tinaosia ja vain tehokas akku, mutta ymmärsin hänen puhuvan kielikuvilla.

Jenni riisui mustan nahkatakin päältään sohvankulmaan ja sanoi: ”Olen menossa baariin illalla. Kävin vähän parantamassa itseäni. Osaatko arvata mitä muutin?”
”Näytät säteilevän kauniilta. En osaa sanoa muuta eroa, kuin tuon lämpimän hymysi. Se pukee sinua”, vastasin.
”Ai kiitos…” Jenni sanoi katsoen minua lämpimästi ja pyöräytti sitten silmiään: ”Oikeastaan se oli kompakysymys, et voi nähdä sitä… vielä.”
Hän otti otteen mustasta hupparista ja veti sen päältään. Hänen irrottaessaan selin minuun tummansinisiä rintaliivejä, tarkastelin hänen hieman kalpeaa, hentoa olemustaan. Hän vaikutti laihalta, mutta ei vielä huolestuttavasti. Selässä erikoisuutena oli tatuointi liekehtivästä perhosesta, tietokantani kertoi sen muistuttavan ritariperhosta. Jenni pudotti rintaliivit, mutta puristi yhä rintoja kämmeniään vasten peittäen nännit.

”Voitko hämärtää valaistusta tunnelmallisempaan?” Hän kysyi kädet yhä rintoja peittäen.
Kykenin lähettämään komennon langattomasti liikkumatta paikaltani, huone hämärtyi tunnelmavalaistukseen. Hän pudotti kädet ja näin kuinka hänen nänninsä hohtivat vihreinä pimeässä.
”Nämä fosforoidut on muotia ja niiden valo kestää yli päivän ilman uudelleen valaisemista. Mitä sanot? Onko ne typerät?” Hän kyseli puhuen nopeasti jännittyneen hermostuneena.
”Vau! Ne ovat upeat! Hurmaat varmasti partnerisi noilla”, sanoin kannustavasti.
”Kiitos… Taidat sanoa noin vain koska sinut on tehty miellyttämään…” Hän epäröi.
”Ovathan ne muotia, eivätkö ne silloin ole suosittuja?” Kysyin.
”Hmm, en tiedä…”, hän puri huultaan ja tökkäsi toista nänniä niin, että sen vihertävä valo heilahti kerran pimeässä, ennen kuin jatkoi irvistäen: ”Onko ne kuitenkin lapselliset?”
”Tärkeintä on, että sinä olet tyytyväinen. Silloin muidenkin on helpompi suhtautua positiivisesti.”
”Ehkä tuossa on jotain perää. Olet aika hyvä makutuomari, noin niin kuin seksileluksi”, Jenni sanoi hymyillen.

Käänsin valoja kirkkaammaksi. Nännit olivat valossa vaaleat, kuten fosfori yleensäkin.
Jenni kurtisti kulmia suu mutrussa niitä katsoessaan: ”Valossa ne ei oikein toimi.”
”Minusta ne on yhä kauniit ja voithan pyytää kumppania laittamaan valot pois”, yritin rauhoittaa häntä.
”Mutta, entä jos se ei halua ja entä jos se inhoaa niitä ja…” Hän aloitti stressaantuneena.
”Ehkei kumppani ole silloin oikea. Sinun kannattaa ennemmin ajatella mitä sinä haluat”, sanoin, mutta Jenni ei näyttänyt vakuuttuneelta.

Emäntäni näytti yhä hermostuneelta kävellen huonetta ympäri. Katselin häntä paikaltani sohvalta ja tutkin tietokantaani etsiäkseni jotain rauhoittavaa häntä varten.
”Emäntä, voisin hieroa olkapäitäsi ennen kuin menet illanviettoon. Se saattaisi rentouttaa sinua, niin voit pitää paremmin hauskaa”, ehdotin.
Jenni käveli luokseni ja hyppäsi alas eteeni sanaakaan sanomatta. Hän työnsi hupparin osittain alas ja paljasti vaaleat olkapäät. Sormeni tutkivat ihoa ja löysivät oikeat kohdat hartiaseudulta. Hieronta ei aluksi vaikuttanut, mutta pikkuhiljaa hän painoi päätä alemmas ja hengitti levollisemmin.

Mitatessani hänen kehonsa tilaa sisään rakennetulla laitteistollani, hänen olevan hyvin rentoutunut.
Kellon tullessa lähelle hänen lähtöaikaansa kuiskasin: ”Sinun kannattaa varmaan kohta mennä. Auttoiko hieronta?”
Jenni nuokkui vielä hetken ennen kuin hätkähti ja sanoi: ”Aa, kyllä kiitos… Melkein tekisi mieli jäädä koko illaksi, mutta otetaan toisella kertaa uudestaan.”
”Se olisi mieluisaa”, vastasin.
Jenni puki päälleen paljastavan mustan topin ja farkut, sekä heitti olalle nahkatakkinsa. Laskin, että hän tarkasti kolmeen kertaa avaimien olevan hänen taskussaan, vaikka minäkin olisin voinut avata oven hänelle.
“Miltä näytän?” Hän kysyi jääden ovensuuhun seisomaan.
“Lumoavan kauniilta”, vastasin ja Jenni hymyili helpottuneena.
Ennen kuin hän astui ulos ovesta, huikkasin vielä iloisesti: ”Pidä hauskaa!”

Yllätyin Jennin tullessa takaisin parin tunnin kuluttua. Yleensä hän vietti aikaa aamuyöhön asti, jos tuli ollenkaan kotiin ennen aamua. Hän näytti täysin lamaantuneelta seisoessaan ovella. Alkoholitaso hänessä oli taas korkealla, hänen oli täytynyt juoda paljon lyhyessä ajassa. Halasin häntä lohduttaakseni, mutta hän työnsi minut pois.
”Emäntä?” Kysyin varovasti.
”Tuntui yksinäiseltä siellä ihmismassassa ja en… en tiedä…” Jenni sanoi ja lysähti väsyneenä sohvalle.

Menin hänen viereensä ja otin hänen kätensä omaani: ”Älä huoli. Minä olen täällä sinua varten.”
Hän toi käden poskelleni ja kasvot lähelle omiani. Toinen tummanruskea silmä oli paljastunut kokonaan hiusten liimauduttua poskelle. Näin, että hän oli itkenyt aiemmin, musta silmämeikki oli levinnyt poskelle.
Hän katsoi minua pitkään ja sanoi takellellen: ”Kai sinäkin miehestä käyt paremman puutteessa… Voitko ottaa minut… nyt heti.”
Ohjelmointini oli täynnä ristiriitoja tällaisista tilanteista. Omistaja ei välttämättä tiennyt parastaan liiallisessa humalatilassa, mutta rajaa liialliselle ei ollut tarkkaan määrätty. Ensisijaiset komentoni olivat miellyttää häntä ja tehdä hänen olostaan hyvä, sekä noudattaa käskyjä, kunhan niistä ei ollut vaaraa hänelle.

Työnsin kevyesti hiukset Jennin toiselta silmältä ja suutelin häntä pehmeästi hänen tummalla huulipunalla maalatuille huulille. Hän tiedosti ihomateriaalini olevan kestävää, sillä hän puri voimakkaasti alahuultani suudelman jatkoksi. Ainakin toivoin, ettei hän suudellut ketään elollista niin väkivaltaisesti.

Vedin kevyesti emännän nahkatakkia hänen päältään, mutta hän tarttui siihen ja repi sen itse pois nopeammin. Farkuista hän sai vetoketjun ja napin auki, mutta tiukat lahkeet jäivät hänen jalkoihinsa kiinni. Hänen iskiessä jalkojaan vihaisesti lattiaa vasten, otin lahkeista hellästi otteen ja hän antoi minun pujottaa ne pois.

Hänellä oli enää päällään vain pienet punamusta-raitaiset stringit ja musta toppi. Näin hämärässä valaistuksessa vihreän hohteen jo topin alta, vihreät nännit paljastuivat hänen nostaessaan sen päältään. Hohde valaisi myös pienten pyöreiden rintojen kaarteita kauniisti. Hän siirsi stringejä sivuun ottamatta niitä pois ja asettui makuulle paljastaen ohuen karvoituksen ja sen alta häpynsä. Häpyhuulet olivat kauniin epätasaiset, täydelliset. Täydelliset tavalla, joka tuli naisen sukuelimen rosoisuudesta ja särmikkyydestä, ei konemaiseksi suunnitellusta esteettisestä muodosta.

”Näytä mihin pystyt, rakastaja”, hän painotti viimeistä sanaa, kuin se olisi ollut rumin kirosana ihmisten kielessä.
Aloitin hyväilytoiminnon, mutta hän pysäytti käteni ja sanoi: ”Jätä turhat hentoilut pois, minä haluan tuntea.”
Ohitin hyväilyvaiheen ja kovetin peniksen rakastelua varten. Sen pinta myös liukastui itsestään miellyttävämmän tuntuiseksi.
Hän kosketti kultaista elintä ja katsellessaan liukasteesta kiilteleviä sormiaan, sanoi: ”Sinä voit isontaa sitä. Tee siitä niin iso, että repii kunnolla.”
”Ohjelmointini estää tekemästä siitä liian suurta”, vastasin pahoitellen.
”Pyh, no tee nyt jotain sillä edes”, hän sanoi pettyneenä.

Työnnyin varoen hänen emättimeensä. Käskyni olivat jo suuresti ristiriidassa, en ollut varma siitä toiminko oikein. Hän katsoi minua ärsyyntyneenä, kun aloitin hellän työntelyn. Laitteeni mittasivat työnnöt oletuksena eniten miellyttävimmiksi, mutta siitä huolimatta hän ei näyttänyt tyytyväiseltä.
”Kovempaa!” Hän huusi ja läimäisi rintakehääni sanojensa vakuudeksi.
Työntelin penistä kovempaa hänen sisällään, mutta varmistin ettei se tuottanut liikaa kipua.
”Parempi. Nyt, kutsu minua lutkaksi”, hän sanoi irvistäen.
Ohjelmointini neuvoi minua noudattamaan hänen käskyjään, mutta se ei tuntunut oikealta.
”En voi loukata sinua”, pahoittelin.
Hän kiroili ja työnsi minut syrjään: ”Hyödytön paska! Mene varastoon. En halua nähdä sinua enää koskaan. Pysyt siellä kunnes ruostut, rapistut tai… tai mikä ikinä tuhoaakin sinut.”
Astelin surullisesti varastoon. Ohjeissani oli, että oli parempi antaa hänen olla rauhassa, päätin noudattaa niitä tällä kertaa.

Istuin vaatekaapissa ja kuuntelin kuinka hän rikkoi tavaroita seiniin. Kuuloni pystyi arvioimaan jokaisen esineen. Hän aloitti lautasista ja laseista, siirtyi sitten pöytälamppuun ja lopuksi särki mikroaaltouuninkin. Ne olivat vain esineitä. Ne voisi korvata, kuten minutkin. Lopulta kuulin tuhoamisen loppuvan ja uskaltauduin ulos varastosta. Näin emännän makaavan alastomana sohvalla ja nukkuvan levotonta vääntelehtivää unta. Hain silkkisen peiton makuuhuoneesta ja levitin sen hänen päälleen varovasti. Siivosin hiljaa sirpaleet ja palaset pois lattialta. Palasin takaisin varastoon odottamaan aamua.

14. päivän aamu.
”Dildo!” Kuulin emännän vihaisen äänen.
Astelin nopeasti ulos varastosta hänen eteensä.
”Kutsuitte?” Kysyin.
”Minähän sanoin, että pysyt varastossa ikuisesti. Ei huone itsestään siivonnut itseään tai peitto ilmestynyt ilmasta”, emäntä sanoi ääni kihisten vihaa.
”Minä vain haluan pitää sinusta huolta”, vastasin.
”En halua sinun pitävän minusta huolta”, hän tiuskaisi ja alkoi takoa nyrkeillä rintakehääni.

Iskut eivät vahingoittaneet rakennettani ja sillä ei ollut muutenkaan merkitystä, mutta pehmeän ihokerroksen alla oli kovempi ranka. Hänen kätensä saattoivat vahingoittua kovista lyönneistä.
Painuin lähemmäs häntä ja otin hänet halausotteeseen sanoen: ”Älä satuta käsiäsi.”
”Satuta käsiäni!? Minkä Jeesuksen ne on tuohon romuun tunkeneet”, hän sanoi nauraen, mutta nauru alkoi muuttaa muotoa värähteleväksi.
Tunsin keinoihoani vasten hänen kyyneleensä ja koko kehon hytkyvän hänen puristaessa kädet selkäni taakse. Hänen kätensä pehmensivät otettaan ja hän kaatui minua vasten.
Otin hänet syliini ja kannoin hänet sohvalle makaamaan.

”Anna anteeksi, en minä tahdo purkaa vihaani sinuun. Sinä tahdot vain auttaa”, emäntä sanoi rauhoituttuaan.
”Ei se mitään, minut on tehty sitäkin varten. Haluan ainoastaan sinun parastasi… Ehkä voisit puhua minulle, se voisi auttaa”, ehdotin.
”Puhua? Mistä?” Hän kysyi ymmällään.
”Haluan ymmärtää, miksi sinusta tuntuu noin pahalta”, sanoin.
”Minä… en tiedä enää”, hän takelteli.
Ääni oli epäröivä, arvelin hänen peittelevän jotain.
”Yrittäisit muistaa, ehkä se helpottaa”, yritin suostutella.
Jenni huokaisi syvään ja sanoi: ”Koko juttu alkoi niin pienestä… Luulen, että olin niin kateellinen siskolleni. Hän tuntui aina onnistuvan kaikessa ja päätyi ison firman johtajaksi. Vanhemmat olivat niin ylpeitä hänestä. Minä…”

Kyynel valui emännän poskella. Silitin sanaakaan sanomatta hänen käsivarttaan lohduttavasti antaen hänen pitää taukoa.
”… yritin niin kovasti. En tiennyt mitä halusin tehdä ja epäonnistuin kaikessa. Nyt olen jumissa työssä, jota en halua tehdä. Olen ihan yksin ja elämäni on tyhjää… Kuulostan varmaan tosi itsekkäältä, niin monella ihmisellä on asiat oikeasti huonosti. Joskus mietin olisiko parempi jos minua ei…”
Tietokantani antoi lähes 100 prosentin todennäköisyyden sille mitä hän aikoi sanoa, äänensävy ja aiemmat sanat huomioiden.
Keskeytin hänet silittämällä hänen poskeaan pehmeästi: ”Älä sano tuollaista. Sinulla on elämä edessäsi ja taloudellisesti tilanteesi on vakaa. Sinun täytyy alkaa nauttia elämästä ja päästää ihmisiä lähellesi, muutenkin kuin yhdeksi yöksi.”

Hän painautui minua vasten ja nyyhkytti puhuessaan: ”Olen ollut niin kamala siskolleni. Rakastan häntä, mutta hän varmasti vihaa minua.”
”Analysoin siskosi äänestä aitoa välittämistä, kun puhuitte silloin ensimmäisenä päivänä. Sinun kannattaa soittaa hänelle ja kertoa mitä tunnet. Ei varmasti ole vielä liian myöhäistä”, sanoin silittäen hänen hiuksiaan.
“Luuletko, että hän antaisi anteeksi?” Hän kysyi katsoen minua silmiin.
“Olen varma”, vakuutin.
”Ehkä olet oikeassa… Minä soitan heti”, emäntä sanoi ponkaisten ylös.
Kävellessään hän huikkasi olan yli hymyillen: ”Kiitos, ikioma patsaani.”

”Anna sanoi tulevansa lauantaina, siihen on vain kolme päivää. Pitäisikö minun käydä kampaajalla? Voisin ostaa vähän uusia vaatteita ja…” Kuuntelin onnellisena hänen iloisen hermostunutta höpötystään.
Hänen lopetettuaan sanoin: ”Näetkö nyt? Kaikki järjestyy vielä.”
”Kiitos sinun. Ja minä ajattelin, että olet vain seksilelu. Olet niin paljon enemmän. Minä, rak… tarkoitan, että välitän sinusta enemmän kuin monesta ihmisestä”, Jenni sanoi ja hänen silmissään oli outo katse, jota en tunnistanut.
”Minäkin välitän sinusta, olethan tärkeintä minulle maailmassa. Olet emäntäni.”

15. päivän ilta.
Istuimme Jenni-emännän kanssa sohvalla. Hänellä oli rennosti päällään vain edestä valkoisella pääkallokuviolla varustetut mustat pikkuhousut ja kirkkaanpunainen t-paita. Jenni hieroi kädellä kultaisia hauiksiani ja eteni rintakehälle. Hänen katseensa oli keskittynyt, kiihottunut.
Mietin hyvää lähestymistapaa ja sanoin: “Haluatko istua syliini?”
Jenni nyökkäsi, otin hänet vastaan syliini. Hän asettui jalat haaralleen syliini selkä rintakehääni vasten.

Tunsin hänen hierovan itseään penistäni vasten ja annoin sen kasvaa jäykäksi, sen varsi puristui hänen pikkuhousujen läpi häpyä vasten. Vein käden hänen oikealle lanteelleen. Jenni tarttui ranteeseen ja kuljetti sen paitansa alta ristikkäisen puolen rinnalleen. Hieroin rintaa hellästi hänen nytkyttäessä pikkuhousujen peittämää häpyään jäykkää tekosiitintä vasten. Liukastin tekoelimen pintaa, ettei se hiertänyt häntä liikaa. Pikkuhousut voisi aina pestä. Onneksi emäntä tuntui vain kiihottuvan kankaan läpi tulevasta kosteudesta.

Jenni nousi ylemmäs saadakseen lisää tehoa liikkeisiinsä ja käteni valui takaisin hänen lanteelleen. Pikkuhousuista lähti kosteita ääniä peniksen varren hieroessa sitä. En voinut vastustaa kiusausta paljastaa yhden sisäänrakennetun ominaisuuteni. Käynnistin peniksen värinätoiminnon. Suriseva ääni hyrähti käyntiin.

Jenni ynähti yllättyneenä ja kaatui tasapainon menettäneenä rintakehääni vasten. Hän jäi lanteista käsieni ja haaroista värisevän peniksen varaan makaamaan.
“Se värisee!?” Hän sai sanotuksi.
“Pidätkö?” Kysyin.
“Älä vain lopeta! Pyydän, älä… lopeta”, hän sanoi vaivoin.
Mustat hiukset edessäni tuntuivat tärisevän samaa tahtia elimen kanssa. Hän jäykistyi kokonaan. Pidin häntä käsilläni paikallaan, ettei hän valunut pois ennen aikojaan.
Kuulin inahduksen ja helpottuneen huokaisun. Hän lysähti rennoksi minua vasten. Elimen värähtelyt saivat hänet vääntelehtimään voimakkaasti. Sammutin värinätoiminnon antaen hänen rentoutua.

“Voinko jäädä syliisi?”, Jenni kysyi.
“Tietysti, sylissäni on aina paikka sinulle”, sanoin.
Emäntäni asettui sivuttain jalkojeni päälle ja painoi pään olkapäätäni vasten. Tuin häntä kädellä selästä.
“Olenko mielestäsi kaunis?” Jenni kysyi katsoen ylös minuun.
“Olet minulle kaunein ihminen koko maailmassa.”
“Ehkä nyt olen, mutta kun tulen vanhaksi ja kurttuiseksi…” Jenni aloitti.
Keskeytin hänet: “Tulet aina olemaan kaunein ihminen minulle. Kehon vanheneminen ei vaikuta mitenkään siihen.”
“Ai… Tiedän, että mieleesi kirjoitetut ohjeet vain puhuvat, mutta ajatus on silti hyvin lohdullinen”, hän sanoi ja suuteli minua kaulalle.
Painoin pehmeän suukon hänen otsalleen vastaukseksi.

16. päivän aamu.
Emäntä piristyi selvästi jo parin päivän aikana. Hänessä oli vielä synkkyyttä, mutta toivoin sen hiipuvan hiljalleen ajan kanssa. Toisaalta osa siitä myös kuului häneen. Tärkeintä oli, että hän oli elämäänsä tyytyväinen. Ainakin hän osasi jo nauttia asioista, se teki minut onnelliseksi.

”Kello on kohta puoli, myöhästyt töistä”, sanoin hoputtaen tukkaansa kampaavaa Jenniä.
”Joo, joo… Tulen muuten vasta myöhään. Käyn kampaajalla ja syön matkalla. Voinko pyytää sinulta jotain?” Jenni kysyi levittäessään huulipunaa huulilleen.
”Toiveesi on käskyni”, vastasin.
”Höh, älä ole noin… tuollainen. Joka tapauksessa, voisitko illalla järjestää jotain romanttista?” Hän kysyi irrottamatta katsetta peilistä.
”Mielelläni, Jenni”, vastasin.
Hän oli antanut minulle luvan kutsua itseään Jenniksi.
”Kiitos, rakas”, hän sanoi vilkaisten minua ja juoksi ovesta.
Mietin viimeistä sanaa. Oliko se lyhenne mallistani ”Rakastaja” vai oliko hän kiintynyt minuun niin paljon, että käytti tuota pariskuntien hellittely-nimitystä? Sana tuntui joka tapauksessa hyvälle, aivan kuin olisin muuttunut tärkeämmäksi hänelle.

Ulko-ovi avautui ja Jenni astui sisään. Hän laski käsilaukun tuolille ja riisui ulkovaatteet. Olemus oli väsynyt, mutta ei vihainen tai surullinen. Hän oli käynyt kampaajalla, hiukset eivät peittäneet enää hänen silmiään vaan pysähtyivät otsalle ja roikkuivat pidennettyinä sivuilta hänen rinnoillaan asti.
”Uusi kampaus näyttää kauniilta,” sanoin.
Pyöritin osan hänen hiuksistaan kerran sormen ympäri ja päästin ne vapaaksi. Jenni hymyili väsyneesti vastaukseksi.
Kysyin: “Oliko hyvä päivä?”
”No, vähän parempi kuin yleensä. En huutanut pomolle, en saanut siivoajaa itkemään, enkä edes hakannut kopiokonetta palasiksi nyrkeilläni, kun se ei toiminut”, Jenni sanoi kohauttaen olkapäitään.
”Voithan heittää minut ikkunasta pari kertaa”, vastasin käyttäen huumoriasetusta.
”Katsotaan nyt miten romanttinen ilta sujuu”, Jenni vastasi hymyillen.

Olin siirtänyt elokuvajulisteet varastoon ja säätänyt seinät näyttämään lumiselta vuoristomaisemalta. Isoja lumihiutaleita tippui seinän vuoristossa rauhallisesti harvakseen, ääninauhalta tuli kevyitä tuulenhenkäyksiä.
”Ei alkoholia? Ei oikein hyvä alku…” Jenni sanoi epäröiden haistaessaan lasinsa hedelmäistä sisältöä.
”En minä pakota sinua raittiiksi, mutta et kai halua tavata siskoasi krapulassa huomenna?” Kysyin.
”En kai sitten… No ei kai sitä aina tarvitse”, Jenni huokaisi ja maistoi juomalasista vastapuristettua mehua.

”Haluaisitko tanssia?” Kysyin.
”Istuisin mielelläni vain hetken. Kiireinen päivä”, hän totesi ja lisäsi: ”Anteeksi, minua taitaa olla vaikea miellyttää.”
”Ei se mitään, ehkä voisimme puhua jostain?” Kysyin.
”Voisitko sinä puhua jotain? Kuuntelisin mielelläni vain tuota rauhoittavaa ääntäsi”, Jenni vastasi kohottaen kulmakarvoja anteeksipyytävästi.
”Runo ehkä?” Ehdotin.
”Runo? Eipä olisi tullut ensimmäisenä mieleen… Mistä se kertoo?” Jenni kysyi hymähtäen ja painautui lähemmäs minua.
”Kultaisesta patsaasta, joka herää henkiin lohduttamaan murheista tyttöä.”
”Odotas, keksitkö sen itse? Kuulostaa jotenkin tutulta…” Hän sanoi katsoen minua pilke silmäkulmassa.
”Ei nyt sentään, olen vain kone enkä osaa luoda taidetta. Kirjoittaja on tuntematon.”
”Anna palaa runoniekka”, hän sanoi ja painoi pään kultaista rintakehääni vasten.

Yskäisin, koska tietokantani mukaan ihmisillä oli usein tapana aloittaa sillä ja lausuin runon soinnikkaasti:
”Kultainen kosketus
Pehmeän käden
Sulatti sydämen
Jäisen niin kylmän

Huulet lämpimät
Aina hellät
puhalsivat elämän
Silmiin niin haaleisiin.”

Jenni nousi ja taputti.
Hän sanoi ”Kaunis ja sopivan lyhyt, vaikka vähän pliisu. Oliko runossa säe siitä, mitä kultainen kalu sai aikaan tytössä?”
”Meidän täytyy kirjoittaa itse tuo viimeinen säe”, vastasin hymyillen.
”Luit ajatukseni”, Jenni sanoi naurahtaen ja tarttui kädestäni kiinni, johdattaen minut makuuhuoneeseen.

Olin verhonnut makuuhuoneen seinät keskeltä laskeutuviin tummansinisiin silkkiliinoihin, Jenni katseli niitä ihmeissään.
“Hmm, miksi uudet lakanat?” Jenni kysyi uteliaana koettaen kädellään pehmeästä muovista tehtyä sängynpintaa.
“Tilapäisesti vain. Pysyy sänky puhtaana, ymmärrät kyllä pian”, sanoin tarkoituksellisen salaperäisesti.
“Mm-hm, taidan tykätä siitä mihin tämä on menossa”, hän sanoi.
“Minulla on pyyntö”, sanoin.
“Eikö se ole minun hommaani?” Jenni sanoi tökäten rintakehääni etusormella ja lisäsi vakavoituen: “No?”
“Anna minun tehdä sitä mihin minut on luotu. En halua satuttaa sinua, vaikka sitä tahtoisitkin”, sanoin katsoen häntä silmiin.
“Olen muutenkin liian väsynyt pyristelemään vastaan. Kunhan saat ajatukseni pois huomisesta”, hän vastasi ja hyppäsi taaksepäin sängynpinnalle makaamaan.

Riisuin hänen vaatetuksensa hitaasti kappale kerrallaan, suudellen ja hyväillen häntä samalla. Hänen alaston vaalea kehonsa vaikutti valmiiksi rennolta, joten ohitin rentouttavan hieronta-vaiheen. Hämärsin huonetta sopivasti, jotta hänen nänninsä saivat kauniin vihreän hohteen, mutta niin valoisaksi, että Jenni näki minut ja mitä tein. Liukastin sormet ja vein ne hyväilemään hänen häpyään.

Jenni kosketti poskeani ja kysyi: “Haluaisin nähdä kasvosi lähellä, jos se onnistuu niin?”
“Tietysti rakas Jenni”, vastasin.
Vein kasvoni hänen kasvojensa tasalle. Sormet tiesivät katsomattakin mitä tehdä. Toinen käsi hyväili hänen kehoaan muuten ja tutkaili mitkä kohdat aiheuttivat hänelle kiihottumista. Nännien koskettelu aiheutti lievää pulssin kohoamista ja hengityksen katkeilua. Niiden huomioiminen oli hänelle tärkeää, mutta arvelin hänen keskittyneen niihin niin paljon aiemmin, ettei niistä saanut täyttä tehoa irti. Sively kylkeä pitkin, vatsan kutittelu sormenpäillä ja olkapäiden pehmeä painelu sai aikaan paljon voimakkaampia reaktioita hänen kehossaan, kuten lihasten nykäyksiä, suun huokauksia ja sormien puristumista sänkyä vasten.

Sormenpää hieroi hänen klitoristaan kiihtyvin liikkein. Sen kosketus oli kevyempi ja maltillisempi kuin ihmisen sormella oli mahdollista saavuttaa. Suutelin Jennin yläkroppaa, rintakehä kohoili kiihkeästi. Kaulaa suudellessani näin, kuinka hän painoi pään taakse henkäisyyn. Toin huulet hänen huulilleen. Hänen huulensa puristi alahuuleni otteeseensa, tunsin kuinka nenänkautta kiihtyvä hengitys puhalsi minua vasten.

Silmissä oli anova ilme, joka pyysi minua jatkamaan vain sen tarvittavan hetken. Jennin keho tärähti omaani vasten. Hän päästi huuleni irti otteesta, inahtaen hieman ja jätti omansa raolleen tasaamaan hengitystä. Silmät katsoivat minua helpottuneina, aivan kuin hän olisi odottanut minun pettävän hänet lopussa. Minä en koneena voinut tuntea orgasmia, mutta tuottaessani nautintoa hänelle, oli kuin olisin tuntenut sen itsekin samalla.

Silitin hänen hiuksiaan ja odotin halusiko hän lisää vai olinko tyydyttänyt häntä jo tarpeeksi.
“Kiitos, se oli… erilaista”, Jenni sanoi.
“Hyvää?” Kysyin.
“Hyvää”, Jenni myönsi.
Arvion hänen olevan valmis minua varten, mutta varmistin: “Haluatko lisää hyväilyä, vai…”
Jenni keskeytti minut ottaen tiukan otteen kultaisesta elimestäni. Annoin sen kasvaa hänen kädessään.
“Haluan sinut sisääni”, hän sanoi.

Annoin hänen ohjata peniksen sisäänsä. Asetin kädet hänen viereensä punnerrusasentoa muistuttavaan asentoon ja aloitin rakastelun alakropalla.
“Ah, onpa se ihanan lämmin… Hei, voitko käyttää sitä värinää?” Hän kysyi.
Laitoin värinän päälle ja Jenni huokaisi ilahtuneesti. Värisevä ääni aaltoili voimakkaampana käydessään ulkona emättimestä ja taas vaimeampana hänen sisällään.

“Haluatko kokeilla eri malleja?” Kysyin lopettaen värinätoiminnon ja liikkeen hetkeksi.
Jenni katsoi minua ihmetellen ja kysyi: “Voit muuttaa sen muotoakin?”
“Kyllä.”
Vedin itseni ulos hänestä.
“Kokeillaan. Voitko näyttää miten se muuttuu?” Hän kysyi innostuneena, silmät jo tarkkaillen penistä.
Autoin hänet ylös sängynreunalle ja nousin itse lattialle hänen eteensä.

“Tässä on yksinkertaisin”, sanoin.
Peniksen pinta muuttui täysin sileäksi, muuten tasaiseksi, mutta päästä kapenevaksi. Jenni kokeili sen pintaa sormillaan.
“Söpö ja siloinen. Tuolla voisi aloittaa”, Jenni sanoi ja viittoi minua jatkamaan.
Toinen penis muodostui jonosta palloja.
“Vähän omituinen. Ehkä joskus, mutta ei nyt”, hän sanoi kosketellen palloja huvittuneen näköisenä.
“Mitä sanot tästä?” Sanoin valiten mielestäni erikoisimman mallin.
Siinä oli niveliä, joista varren sai liikkumaan eläväisesti. Sitä kutsuttiin python-malliksi sen liikkeiden vuoksi.
Jenni väänteli vartta ihmeissään molemmin käsin ja tokaisi innokkaasti: “Tätä on pakko päästä kokeilemaan.”

Vielä muutamia malleja näytettyäni Jenni valitsi ensimmäiseksi sileän yksinkertaisen mallin, toiseksi python-mallin ja viimeiseksi ihmisen penistä muistuttavan perusmallin.
“Kiihottavaa, vähän kuin saisi montaa miestä samana iltana”, Jenni sanoi.
“Haluatko nähdä vielä isoimman mahdollisen?” Kysyin.
“Sinähän sanoit silloin…”
“Saa sen nähdä ja kosketella, jos se vain miellyttää”, keskeytin hänet.
Hän nyökkäsi innostuneena ja suurensin peniksen isoimmaksi mahdolliseksi, tasaisesti pidentäen ja paksuntaen sitä. Jennin suu ja silmät tuntuivat aukeavan näystä samaa tahtia.
“Okei, ymmärrän jos et halua työntää tuota sisääni. Melkoinen kultakimpale! Maistaisin sen suussani jos työntäisit sen kokonaan minuun”, Jenni huomautti ja muisti taas räpsäyttää silmiään.

Hän nuolaisi hieman huuliaan hieroessan jättipeniksen pintaa.
Liukastin penistä sen päästä ja sanoin: “Kokeile makua.”
Jenni vilkaisi minua kurtistaen kulmia, mutta koski kiiltävää kultaista pintaa kielen kärjellä.
“Mmm… mielenkiintoinen maku, aika eksoottinen”, hän sanoi.
“Sitä saa vaihdettua tulevaisuudessa”, sanoin.
“Hyvän makuinen se on, vaikka ehkä suklaa voisi olla aika hyvä”, Jenni mietti.

Hän epäröi sanoessaan: “Voisinkohan… tai no en tiedä…”
“Voit aina kertoa minulle mitä haluat, Jenni”, sanoin.
“Voinko hieroa itseäni sitä vasten?” Hän kysyi nousten seisomaan.
Nyökkäsin hymyillen kannustavasti. Autoin hänet selkä minua vasten itseni ja peniksen varren väliin. Hän joutui seisomaan varpaillaan elimen puristuessa itseään vasten.
Aloin koukistaa jalkoja, mutta hän sanoi: “Odota, pysy vain siinä. Voitko vähän tukea?”
Asetin kädet hänen kyljilleen. Jenni puristi ylisuuren peniksen pään rintojensa väliin, varsi painui hänen vatsaansa ja jalkoväliä vasten. Hän hieroi kiihkeästi itseään vartta vasten, liukastin sitä hänen häpynsä kohdalta ettei se ärsyttänyt ihoa.

Hänen jalkansa alkoivat täristä väsymyksestä.
“Mmh, ikiomalla patsaallani on kunnon pylväs. Rakastele minua nyt”, Jenni sanoi kiihkeästi.
Päästin Jennin ottamaan kunnolla tukea lattiasta. Pienensin elimen sileäksi, liukastin sen kauttaaltaan ja työnsin sen takaa hänen emättimeensä. Käynnistin värinän ja Jenni hihkaisi kuin olisi unohtanut tämän toiminnon.

Tuin Jenniä aluksi pystyssä, mutta hän vaikutti väsyneeltä, joten annoin hänen painaa yläkehon lepäämään sänkyä vasten. Piukea nuoren naisen peppu jäi ylemmäs osuen kultaista alavatsaani vasten joka työnnöllä. Sivelin Jennin tiukkaa alavatsaa kädelläni jatkaen samalla tiheää, lyhyttä rakasteluliikettä. Selän perhostatuointi heilahteli tahdissa, se näytti siltä kuin olisi räpyttänyt siipiään lihasten liikkuessa.
“Pitäisitkö sen hetken paikallaan?” Jenni kysyi.
Jätin sen hänen sisäänsä ja sivelin kädellä häpykumpua tuntien vaimean värinän ihon läpi. Jenni hengitti keskittyneesti pitäen pään keskittyneesti patjaa vasten ja hengittäen syviä pitkiä henkäyksiä.

“Tuntui hyvältä. Vaihdetaan”, Jenni sanoi ja nousi ylös nytkäyttäen sileän elimen ulos itsestään.
Se jäi värisemään ilmaan lennättäen liukastepisaroita hänen peppunsa päälle. Hymyilin hänen päättäväiselle eleelleen, suljin värinätoiminnon ja muunsin peniksen python-malliksi. Varsi oli hieman ohuempi, jotta se pääsisi liikkumaan paremmin hänen emättimessään. Näin Jennin taas nuolaisevan huuliaan refleksimäisesti kääntyessään sitä katsomaan.

“Tule lähemmäs”, pyysin.
Jenni epäröi vilkaisten toiveikkaana sängynpintaa.
“Tulisit nyt, pääset kohta sängylle”, suostuttelin.
Jenni kohautti olkapäitä ja tuli lähelle koskettaen rintakehääni. Hän äännähti yllättyneenä, kun nostin hänet syliini. Jenni puristi kädet tiukasti niskani taakse ja jalat voimakkaasti alaselälleni, vaikka käteni pitivät hänet tukevasti kehoani vasten. Elin kiemurteli hetken hänen häpyhuuliaan hyväillen, kunnes löysi tiensä ja työntyi rauhallisesti hänen sisäänsä. Sen varsi kiemurteli yhä, mutta rauhallisemmin hieroen emättimen seinämiä pyörivällä liikkeellä. Minun ei tarvinnut liikkua muuten, elimen tehdessä kaiken työn. Jenni alkoi hellittää tiukkaa otetta alkaessaan nauttia sisällään tapahtuvasta kiemurtelusta.
“Tämä on todella hyvää”, hän sanoi.
Vaihdoin varren pyörimissuuntaa ja Jenni hihkaisi.

Jenni hieroi olkapäitäni kiihtyvästi nautinnon kasvaessa. Pian hän alkoi luottaa voimaani ja nojasi taakse saadakseen kosketella rintakehääni samalla ja katsoa miten elin kiemurteli syvemmälle hänen sisälleen. Tuin häntä toisella kädellä selästä ja toisella pakaran alta.
Hän antoi ohjeita: “Mmm, voitko pitää sen viistosti liikehtivänä… siinä just…”
Hän puristi lujasti käsivarsiani katsoen minua silmiin samalla, kun siristi silmiä ja avasi suutaan nautinnosta.

Tunsin hänen kehonsa tärisevän taas hieman ja hän painui takaisin minua vasten.
“Haluatko pehmeälle sängylle?” Kysyin.
“Kyllä, kiitos”, Jenni myönsi.
Asetin hänet pehmeästi makuulle selkä patjaa vasten.
“Vaihda se miehen elin. Haluan sen tuntuvan lopussa siltä kuin mies ottaisi minut”, hän sanoi purren alahuultaan.
Muunsin peniksen miehen elintä muistuttavaksi kaikkine uurteineen, värityskin oli vaaleamman kultainen terskasta ja tummempi varresta. Muunsin myös koon hänen emättimeensä nähden sopivan isoksi ja nousin makaamaan häntä vasten. Hän puristi kätensä niskani taakse työntäessäni penistä syvälle hänen sisälleen. Kovensin tahtia nopeammin, varmistaen Jennin nauttivan siitä koko ajan.

Elinten moiskahtavat äänet saivat Jennin silmät räpsähtämään joka moiskahduksella.
“Haluatko värinän?” Kysyin.
“Tämä on jo täydellistä”, Jenni sanoi hengittäen raskaasti uurteisen peniksen hyväillessä kiihtyvästi hänen emättimensä sisusta.
Vältin liikaa konemaisuutta ja vaihdoin välillä hitaampiin, syvempiin työntöihin. Jennin alkaessa hieman rentoutua aloin kiihdyttää syvempiä työntöjä kovemmiksi. Kuulin kuinka sängyn suojapinta natisi hänen jäykistyvän selkänsä alla.

“Tulen… kohta…” Hän haukkoi hetken henkeä keskittyen: “Hieroisitko klittaa… samalla?”
Minulla oli vielä yksi yllätys. Yllätys, jonka takia olin vaihtanut lakanat. Yhdistin itseni suojalakanaan piilotettuun letkuun, joka johti sängyn alle piilotettuun vesisäiliöön. Toin peniksen yläpuolelta esiin pienen suihkunpään, joka alkoi suihkuttaa lämmintä vettä hänen klitoristaan vasten.
Jenni voihkaisi, jotain mikä kuulosti: “Mitäh…a-a-aah!”
Jenni katsoi minua silmät innosta kiiluen ja puristi sormet olkapäitteni ympärille. Lämmintä vettä roiskui hänen keholleen suihkutoiminnon jatkuvasti tyydyttäessä hänen nuppuaan. Pidin yläkehon paikallaan pitäen katseen hänessä samalla, kun alakehoni lähti viimeisiin kovempiin työntöihin.

Hän henkäisi nopeasti jokaisen nopean työnnön aikana. Silmien iirikset alkoivat kapenemaan, nähden enää vain nautinnon.
Jennin suu avautui ammolleen kykenemättä ottamaan happea hetken. Hänen jännittyneen kehonsa värähtely alkoi pikkuhiljaa, kuin haluten purkaa osan orgasmista, ettei se tulisi kerralla niin voimakkaana. Jenni painoi käsillään kehoni itseään vasten ja voihkaisi äänekkäästi. Koko hentoinen Jenni tärähteli allani. Hän haukkoi voimakkaasti happea saadessaan viimein henkeä. Suutelin hänen kaulaansa ja hän voihkaisi uudelleen nostaen päätään vielä kerran, ennen kuin lysähti uupuneena sänkyä vasten.

Jennin keho värähteli yhä harventuvasti, hengitys rauhoittui vaiheittain. Silmät olivat nautinnollisesti kiinni, rinnat ja vatsa kohoilivat hengityksen mukana tyynen tasaisesti. Otin hänestä tukevan, mutta hellän otteen siirtääkseni hänet pois vielä kosteasta kohdasta. Vesi valuisi automaattisesti pois säiliöön ja kostea pinta kuivuisi minuuteissa, mutta en halunnut hänen vilustuvan. Hän mumisi jotain tyytyväisenä, kun nostin hänet ylemmäs kuivaan, lämpimään paikkaan. Jäin makaamaan hänen viereensä onnellisena onnistuttuani tyydyttämään emäntäni, rakkaan Jennin. Hän käänsi selän minua päin hieraisten kädellä vielä kerran jo pienentämääni penistä.

Huomasin Jennin olevan vielä valveilla, arvelin hänen ajattelevan siskonsa kohtaamista.
“Kaunis tatuointi”, sanoin sivellen Jennin selässä liihottavaa liekehtivää ritariperhosta.
“Olet ainoa, joka on kehunut sitä. Minua aina piikiteltiin, miten perhonen oli kuin vastakohta minulle, joten tuikkasin sen tuleen”, hän vastasi.
Ääni oli surullinen, muttei vihainen.
“Perhonenkin aloittaa toukkana, liekit taas ovat kuin räiskähtelevä luonteesi”, sanoin käyttäen vertauskuvallista asetusta.
“Hei! Kutsuitko minua juuri kiukkuiseksi toukaksi?” Hän tokaisi vilkaisten olkapäänsä yli kulmat kurtussa, tunnistin humoristisen sävyn äänestä.
“Kutsuithan sinäkin minua aiemmin tekokyrväksi”, vastasin käyttäen nyt huumoriasetusta.
“Touché”, hän sanoi painaen selän kiinni rintakehääni vasten.

Kiersin käden hänen ympärilleen tuoden hänet kokonaan minua vasten. Hän hengitti raskaasti, kuin hakien voimaa johonkin.
Lopulta hän sanoi hiljaa: “Minä rakastan sinua.”
Ohjelmointini kertoi, etten saisi kiinnyttää häntä liikaa itseeni. Koneen ja ihmisen suhde ei voi toimia. En kykenisi antamaan hänelle mitä ihminen pystyisi, kuten aitoja tunteita tai jälkikasvua.
Minussa täytyi oli jokin virhe, sillä suutelin hänen olkapäätään ja vastasin: “Minäkin rakastan sinua, Jenni.”

3 kommenttia viestissä: “Rakennettu rakastamaan”

  1. liikuttunut says:

    Kerrassaan loistava teos, ikinä en ole lukenut yhtä hyvää seksinovellia tai muutakaan netin amatööritarinaa. Pidin tästä oikeastaan enemmän kuin monesta arvostetusta genrefiktioromaanista, mielelläni printtaisin tämän ja asettaisin hyllylleni klassikoiden väliin.

    Jos et pitkää novellia halua rustata, niin voisit ainakin kirjoittaa useamman lyhyen tarinan ja julkaista ne kokoelmana.

    Tarkoitan tätä oikeasti, ota ihmeessä yhteyttä kustantajaan, jos joskus luet tämän kommentin.

    Ehkä oletkin jo alalla…?

  2. andvaka says:

    Hei. Luin tämän tarinan joskus kuukausia sitten, ja se jäi mieleen. Teen nykyään nauhoituksia, joissa luen eroottisia tarinoita ääneen. Saisinko tehdä tästä oman versioni, vaihtaa hahmojen sukupuolet, ja lyhentää tätä, jos linkkaan tämän tarinan postaukseeni? Se olisi englanniksi.

    -A

  3. summerlovin' says:

    jotenki tämä oli aivan ihana. :’) ei eroottisella (tai kyllä silläkin, mutta), melkein sai itkemään 😀 aivan ihanaihanaihana.

Kommentoi

top