search
top

Femme Fatale

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (40 votes, average: 3.70 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Kovaksikeitetty yksityisetsivä tapaa kohtalokkaan naisen tiiviissä noir-tarinassa. Kirjoitin väliin jotain yksinkertaista, josta en menetä yöuniani. En kirjoittanut tätä niin tosissani, yritin vain pitää hauskaa noir-tyylillä ja kovemmalla seksillä.

Sade piiskasi tuulilasia vasten kiitäessäni kohti Holmqvistin kartanoa. Rikkinäinen pakoputki jymisi äänekkäästi, yksityisetsivän palkalla sen korjaaminen olisi maksanut liikaa. Olin entinen poliisietsivä, mutta korruptio sai minut lähtemään. Se oli syvällä kuin maanpoveen kaivettu hauta, liian syvällä poistettavaksi pelkin puhein. En voinut vain ottaa rahoja ja katsoa sivusta, kun ihmisiä sorrettiin, minun täytyi lähteä. Lompakko oli ohut, mutta se oli pieni hinta sielustani.

Ajoin liian kovaa läpi neonvalojen loisteen, väistelevien yökuskien ja petollisen liukkaan tien. Kaupungin kadut valuivat jokina huuhtoen veriset kadunkulmat, puskien loan viemäreiden piiloon. En nähnyt edes takkutukkaisia katutyttöjä kiimaisten liikemiesten repimissä asuissa myymässä itseään tienvarrella, kaatosade oli ajanut heidät suojaan.

Ajoin kovaa, koska olin saanut arvokkaan vihjeen. Kaupunkia hallitseva rikollisliigan johtaja Rex Korpinkieli aikoi pelata pahimman uhkaajansa Holmqvistin pois pelistä. Jos saisin hänen lähettämänsä murhaajan kiinni, Holmqvist lavertelisi Korpinkielen toimista. Siitä ei ollut epäilystäkään, Holmqvist haluaisi kostoa. Jos hän ei muuten tunnustaisi, minä laittaisin hänet puhumaan. Minulla oli keinoni, eikä erityisemmin sympatiaa Holmqvistin tapaisille. Viimeinkin oli mahdollisuus, kipinä pimeydessä, että väkivallan kierre saataisiin viimein loppumaan. Minun täytyi vain päästä sinne ennen palkkamurhaajaa.

Jarrut valittivat kääntyessäni ja renkaat nousivat katukivetyksen päälle. Auto iskeytyi metalliportin läpi, menetin hallinnan. Kasa metallia liukui minä sisällään pihaa pitkin, pyörien villisti 1500 kilon tuhovoimalla. Pienet pihapuut vääntyivät ja katkeilivat piiskaten auton ikkunoita. Olin kuulevinani pamauksen, oliko se rengas vai olinko jo maalitaulu?

Viimein auto pysähtyi nytkähtäen ja huokaisin syvään sammuttaessani moottorin. Katsoin taustapeiliä vetäen henkeä. Ruskeat silmät, jotka olivat olleet haalistuneet ja elottomat vuosia olivat saaneet vanhan liekin sisälleen. Sipaisin nopeasti kammalla mustan tukan siistiksi. Jos kohtaisin kohtaloni täällä, olisi hiukset ainakin valmiiksi hyvin hautajaisia varten. Sänkiparta oli jäänyt aamulla leikkaamatta, sormet arvioivat sitä nopeasti. Tuntui, että olisin pystynyt teroittamaan puukon leuallani.

Asetin kamman hansikaslokeroon ja vedin uskollisimman ystäväni sieltä, pienen mustan kuudestilaukeavan. Avasin revolverin rullan, se oli täytetty kuudella lyijypalalla kuolemaa. Aiemmin olin käyttänyt sitä ainoastaan suostutteluun tilanteissa, joissa pelkät sanat eivät riittäneet. Tänä yönä en ollut varma, että pelkkä osoittaminen ja näyttävä iskuvasaran lasku riitti. Löin rullan kiinni ja pyöräytin sitä kuin rulettia. Sen humiseva ääni kuulosti halukkaalta, kuin se olisi himoinnut kylvämään tuhoa.

Asetin harmaan lierihatun päähän ja astuin sateeseen. Hatusta tippui alas vesiputous, poplaritakin hihat muodostivat raivoavan kosken. Vesimuuri teki tietä keholleni pakon edessä, pääsin sen läpi kartanon ovelle. Ei vartioita, eikä edes koiraa haukkumassa, epäilys heräsi mielessäni. Ovi oli raollaan, pelko kohosi entisestään. Olinko jo myöhässä?

Mutaiset kengänjäljet seurasivat askeleitani, lattia vinkui juoksuun kiihtyneiden nahkakenkien alla. Valaistus oli hämärän tunnelmallinen, varjo seurasi kulkuani. Tunsin tien, olin ollut täällä aiemmin poliisiaikoina tutkimassa murtoa. Tiesin katsomattakin meneväni ohi arvokkaitten kalusteiden, mauttomien maalausten ja likaisella rahalla ostettujen patsaiden. Iskin olkapään Holmqvistin työhuoneen oveen pakottaen sen auki. Näin harmaantuneen pään makaamassa pöydän pintaa vasten, nukkuen ikuista untaan. Pöydällä olevan aseenpiippu ei savunnut enää, mutta tuhkakupin sikarista kohosi yhä savukiehkurat kohti kattoa. Potkaisin tuolin pyörimään lattiaa pitkin ja kirosin huonoa tuuriani. Vain hetki aiemmin, kenties vain kamman sipaisu ennemmin ja olisin ehtinyt.

Astelin pettyneenä käytävää pitkin, kun kuulin vaimean musiikin. Ääni kuului paikasta, jonka tiesin talon olohuoneeksi. Pysähdyin olohuoneen ovella ja vedin revolverin esiin valmistautuessani potkaisemaan oven auki. Potku lennätti oven lähes irti saranoistaan.
Astuin sisälle huutaen: “Älä liiku! Olet…”
Nahkasohvan päällä istuva näky sai minut pysähtymään ja epäröimään.

Sohvalla istui lumoava nainen, kurvit kuin tiukassa vuoristotiessä ja hiukset liekehtivän punaiset kiharat, jotka valuivat hänen rinnoilleen asti. Päällään hänellä oli rintojen alta tukeva musta nahkakorsetti ja niihin yhdistetyt sukkanauhat. Silmiä pistävän punaiset rintaliivit ja olemattomat pikkuhousut peittivät kriittisimmät paikat. Iho oli sileän ja pehmeän näköinen, kauniin vaalea, mutta ei kalpea. Hän oli sellainen nainen, joita ei usko olevan olemassa kuin ainoastaan kiihkeimmissä märissä unissa. Niissä, joista ei halua herätä ollenkaan.

Huomasin suuni jääneen auki, suljin sen. Asekäden kämmen hieroi vasemman nimetöntä, muistuttaen kotona odottavasta vaaleahiuksisesta enkelistäni. Vaimoni oli elämäni, rakastin häntä koko sydämelläni, mutta hän ei ollut himojeni täydentäjä ja paineideni purkaja. Tämä punatukkainen nainen oli kuin vastakohta hänestä. Keskityin kokoamaan ajatukseni. Naisen täytyi olla salamurhaaja, en saanut menettää keskittymistäni. Siirryin sivulla soivan gramofonin luo, se soitti “Gilda” -elokuvasta tuttua “Put the blame on mame” -kappaletta. Vedin neulaa pois pitäen katseen puolittain naisessa.

“Mitä olitkaan sanomassa, vai veikö mirri kielesi?” Kuulin käheän seksikkään naisen äänen sanovan.
Katsoin naista kohti ja näin hänen nykivän sormillaan pikkuhousujen päällä pilkottavaa punertavaa karvoitusta. Näystä hämääntyneenä käteni osui pyörivään vinyylilevyyn ja gramofoni päästi epävireisen äänen. Sain neulan pois ja huoneessa oli taas hiljaista. Silmäilin ympäristön nopeasti. Se oli samaa tyyliä kuin muukin talo, arvokkaita mauttomia kalusteita. Ainoa poikkeus oli omituinen raskas teline sohvan vieressä. Siinä oli metallisen telineosan lisäksi jonkinlaiset valjaat ja takana paino. En ymmärtänyt sen käyttötarkoitusta, mutta en ajatellut sen olevan olennaista.

Kävelin huoneen poikki sohvan eteen pitäen aseen lähellä, vaikken tuntenut tarvetta osoittaa punapäätä sillä. Hänen asusteeseensa ei olisi saanut piilotettua pienintäkään asetta. Nainen tiputti rintaliivit syliinsä laittaen sen jälkeen sormen suuhun kuin esittäen, että olisi tehnyt sen vahingossa. Ne olivat kuin tikkataulut ja katseeni tikan kärki, suunnattuna suoraa keskelle punaisia pisteitä. Punaiset nännit olivat pystyt ja rinnat kookkaan pehmeännäköiset, mutta korsetti piti ne uhkeasti pystyssä. Korsetti muotoili kehon ohueksi keskeltä ja leveni silmiä vangitsevasti lantioista ja rinnoista.

Hänen kasvonsa olivat kauniit, mutta jollain tapaa kovat. Pieni nenä, lujat posket, terävä leuka ja tarkkaavaiset silmät, jotka huomasivat katseeni harhailevan välillä hänen rinnoillaan.
“Kuules muru, tiedän kaltaisesi. Näytätte avujanne ja luulette sen auttavan pois joka pulasta. Ei toimi minulle, sydämeni on jäässä ja halut lukittuna kotikaappiin”, sanoin töykeällä äänellä keskittyen pitämään katseen hänen harmaissa silmissään.
Punainen pää painui surullisena alas, kädet tärisivät hakiessaan tupakan tummanpunaisena kiiltävään suupieleen ja jatkoivat hapuilua etsien sytytintä. Nappasin tikut taskustani, en polttanut itse, mutta tupakan sytyttäminen oli usein hyvä keino saada tietoja.

“No niin, polta yksi lohduttava, niin soitan sinulle kyydin lämpimään selliin” sanoin pehmentäen äänensävyä.
Raapaisin tikun sytytin naisen suussa olevan tupakan. Sen pää alkoi hehkua, mutta tupakka tippui heti hänen täriseviltä huulilta sohvalle. Kumarruin pelastamaan sitä, tai paremminkin arvokasta sohvaa. Napatessani tupakan sormiini tunsin iskun takaraivossa ja kaaduin lattialle. Kuulin aseen laukeavan vaarattomasti osuessaan lattiaan viereeni. Ehdin ajatella vain miten typerän varomaton olin ollut. Tuli pimeys.

Ajatus alkoi muotoutua ja silmät aueta hiljalleen, näky lattianpinnasta oli vielä sumea. Lierihattu oli pudonnut päästä, aloin etsimään sitä käsilläni, mutta ne eivät liikkuneet. Huomasin käsiraudat kädessäni. Metalliset käsiraudat kiersivät raskastekoisen ja korkean sohvanjalan ympäri. Tuntui kuin talven viima olisi tullut huoneeseen täristessäni lattiaa vasten. Yhtäkkiä ajatukseni osuivat kohdalleen, huomasin olevani täydellisen alasti, “rannekoruja” lukuun ottamatta. Aloin nostaa sohvaa käsieni varassa saadakseni rautojen ketjun pujotettua niiden ali, kun tunsin jonkin terävän osuvan alaselkääni ja painuin irvistäen lujasti kylmää lattiaa vasten. Terävän osan ylle painui jotain tylpempää ja toiset samanlaiset painuivat niiden sivulle.

“No unikeko, pysy vain paikallasi. Pomo käski hoitaa sinut pois pelistä, olet kuulemma liian utelias luonne”, käheä naisen ääni sanoi yläpuoleltani.
Ymmärsin punapäisen palkkamurhaajan seisovan selkäni päällä. Terävät korot painuivat ihooni hänen siirrellessä painoaan. Koko kehoni jäykistyi, yrittäen sietää kipua.
“Jos aiot talloa minut hengiltä, siihen menee koko yö. Kun kerta aiot tappaa minut, voit käyttää saman tien pistooliani, säästää molempien vaivaa”, sanoin uhmakkaasti, piilottaen pelkoni sen alle.
“Tappaa? Ja tuhota komea nuori keho samalla, mitä haaskausta se olisikaan… Minun täytyy vain tehdä sinut vaarattomaksi”, käheä seksikäs ääni sanoi, pystyin kuulemaan hymyn äänestä.

Korkokengät pistelivät selkääni hänen liikkuessa ylös. Minua oli lyöty, minua oli puukotettu, minua oli jopa ammuttu kerran. Korkojen pistot eivät tuntuneet pahalta näiden jälkeen, oikeastaan ne olivat jollain omituisella tavalla miellyttäviä… kiihottavia? Keuhkot purkautuivat hänen astuessa yläselälleni, hapen saannista tuli työlästä.

Toinen korko painui hetken voimakkaasti selkääni hänen nostaessa toisen jalan pääni sivulle. Huokaisin syvään henkeä, kun toinenkin jalka irtosi selästäni ja asettui toiselle puolelle päätäni.
Ihailin salaa korkeissa koroissa voimakkaasti kaartuvaa jalkaterää ja niiden yläpuolen sukkanauhojen peittämää siroa säärtä. Vaikka korkeat korot näyttivät epäkäytännöllisiltä ja tuskaisilta, en saanut mielestäni kuinka seksikkäiltä ne näyttivät siinä vain senttien päässä minusta. Niiden aiemmat pistot selässäni polttelivat enää miedosti, kuin toivoen vielä muutamaa askellusta ihollani.

“Mistä tiesit minun tulevan tänne?” Kysyin.
Käheä ääni sai pelokkaan entistä käheämmän sävyn, kun hän sanoi: “Onko tämä etsivä Jarkko ‘Jake’ Markov? Kuulin, että Holmqvist aiotaan listiä tänään. Hän on enoni ja…”
“Tuo ääni! Sinä olit se soittaja”, sanoin lannistuneena ymmärtäen miten typerä olin ollut.
“Et taida olla välkyimmästä päästä? No, käännyhän ympäri”, hän sanoi, mutta pitäessäni pään uhmakkaasti lattiaa kohti hän lisäsi: “No tottelehan nyt pieni mies. Haluat kai nähdä vaimosi vielä?”
Huokaisin syvään.

Rautojen ketju oli tarpeeksi pitkä, joten pääsin kääntymään vaivatta. Katseeni seurasi loputtomalta näyttäviä sukkanauhan peittämiä jalkoja ylös punaisiin pikkuhousuihin. Olin kohtalaisen pitkä, mutta nainen näytti todella pitkältä ja vaikuttavalta tästä asennosta. Oli kuin olisin katsonut pilvenpiirtäjää maantasosta. Hän sai todella minut tuntemaan pieneltä mieheltä ja avuttomalta.

Hän napsautti pikkuhousujensa sivun kiinnikettä ja kevyet punaiset alushousut leijuivat suoraan kasvoilleni. Olisin voinut ravistaa ne pois yhdellä pään liikkeellä, mutta en tehnyt sitä. Minä en halunnut. Niiden tuoksu… se oli huumaavaa. Se oli kuin bussilla matkustaessa, kun joku käytti voimakasta parfyymia. Ei ollut keinoa paeta sitä hajua, erotuksena oli, että tätä tuoksu en halunnut paeta. Tuo tuoksu… se otti otteen sieraimista eikä päästänyt irti.
“Hyvä poika! Siinä tuulahdus siitä mitä saat, jos tottelet komentojani”, käheä ääni sanoi tyytyväisenä.
Ravistin pikkuhousut kasvoiltani, mutta ymmärsin eleen olevan turha tässä vaiheessa.

Hänen punertavan karvoituksen ympäröimä pillunsa oli aivan yläpuolellani, sen kiimainen tuoksu pikkuhousuista oli yhä mielessäni. Suljin silmät yrittäen nähdä vaimoni kuvitelmissani, mutta näin vain salamurhaajan mustan nahkakorsetin ja siihen yhdistettyjen sukkanauhojen välissä näkyvät vaaleanpunaiset, kauniin ryppyiset häpyhuulet ja haara-asennossa aavistuksen raottuneen houkuttavan näkymän niiden sisälle.

“Kuules punapuska, en halua sinua, joten riko pari luuta niin päästään kotiin”, sanoin yrittäen pitää kiinni hiipuvasta tunnollisuudestani.
“Kiva kun huomasit sen värityksen. Mitä vaimosi sanoisikaan, jos tietäisi sinun tuijottavan minun väliäni noin tarkkaavaisesti?” Näin tummanpunaisten huulien muotoutuvan hymyyn vastauksena epätoivoiselle ilmeelleni.
Hän kyykistyi alemmas painaen käsillä vatsasta selkäni lattiaa vasten ja tuoden haaransa lähelle kasvojani.
“Näin miten pidit tuoksusta. Voitko kuvitella miltä se maistuu? Ainoa mitä sinun tarvitsee tehdä on nostaa päätäsi ylemmäs, nostamatta pakaroita lattiasta”, käheä ääni sanoi.
“Ei”, sanoin ponnettomasti.
Jos olisin puhunut yhtään hiljaisemmin se ei olisi ollut enää ääneen puhuttu sana, vaan pelkkä ohikiitävä ajatus. Hän ymmärsi sanani olleen tyhjä ja jäi paikoilleen.

Olisin voinut ajatella haluavani kotiin vaimoni luokse ja siksi tottelevani naista, mutta se olisi ollut räikeä vale. Halusin kaikella ruumiillani tätä punapäistä paholaisnaista. Halusin maistaa hänet, halusin tuntea hänet ja ennen kaikkea halusin purkaa kaiken sen kertyneen paineen sisältäni.
Iho oli liimaantunut lattiaan ja irtosi hitaasti asteittain hartioitten kohotessa ylös. Tunsin nykäyksen vatsan kohdalla, kun naisen kädet eivät antaneet periksi. En uskaltanut pakottaa häntä pois lihaksillani, vaikka se olisi ollut helppoa. Olin niin lähellä hänen mehukkaan näköistä pilluaan… Halusin painaa kasvoni sitä vasten.

Tuntui kuin olisin kävellyt päiviä hiekkaerämaassa ilman vettä ja viimeisillä voimillani olin ryömimässä kohti viimein löytämääni lähdettä. Pystyin näkemään sen kostean kiiltelyn, haistamaan sen himottavan tuoksun ja lähes maistamaan kielelläni sen helpottavan vaikutuksen. Mutta käsiraudat olivat kuin vikuroiva kameli, joka veti minua poispäin pelastavasta lähteestä. Kieli viisti ilmaa villisti yrittäen osua, mutta tavoitettava pinta oli liian kaukana.

“No, pieni mies. Eikö voimat riitä?” Nainen kiusoitteli.
Se oli kuin isku miehisyyttäni kohtaan. Näin kuinka rintakehän lihakseni kohosivat ja voimakas vatsani puristui tiukaksi naisen käsien alla. Jännitin lihaksia vihan tuottamalla voimalla ja tunsin kuinka sohva nousi mukanani. Kieli viisti hipoen kerran hänen ryppyisiä häpyhuuliaan, kunnes lysähdin lattiaan. Oli kuin olisin maistanut lähteen kielelläni. Se ei riittänyt sammuttamaan janoa, mutta se virkisti ja antoi lisää voimia.

“Hyvä poika! Annan sinulle ylimääräisen virikkeen. Jos pystyt nuolemaan minua niin kauan, että lasken viidestä nollaan, minä imen kovaa kulliasi vuorostani”, käheä ääni sanoi myhäillen.
Sanoilla oli vahva vaikutus. Tunsin kuinka himoni käski minua. Pidin mieltäni yleensä vahvana, mutta lupaus noista täyteläisen näköisistä tummanpunaisista huulista elimeni ympärillä…
Sohvan jalat päästivät narahtavan äänen irrotessaan lattiasta ja punapää joutui tiukentamaan otettaan, kun alavartaloni oli seurata perässä. Kieleni upposi hänen sisäänsä. Viimein pystyin juomaan lähteestä ja se vain kasvatti janoani.

“Viisi”, hän aloitti laskemisen. Toivoin, että hän laskisi joka kielen pyöräytyksellä luvun tai edes joka sekunti. Jos hän laski sekunti kerrallaan, oli se kiireettömän ihmisen viisarin värähdys. Yhden niistä pirulaisista jotka tulivat vähintään vartin myöhässä tapaamisiin, jos tulivat ollenkaan.
“Neljä.”
Ah, se suolainen mieto maku ja silti niin voimakas… Kuinka se kasvattikaan himoani.
“Kolme.”
Ranteet, käsivarret, hartiat, selkä… kipu tuntui niissä kaikissa.
“Kaksi.”
Ei kauaa enää… Minä pystyisin tähän. Hänen sisuksensa tuntui sopivan kiinteältä ja tiukalta, mietin miltä hän tuntuisi kaluni ympärillä.
“Yksi.”
Viimeinen sekunti, nautin siitä tosissani. Maku ja lämmin tuntu olivat niin hyviä, että oli lähes sääli luopua niistä. Silti vain lähes.

“Kolme.”
Kipu iski ensin mieleeni ja sitten kehooni yhä vahvemmin. Ja se oli jo niin lähellä, minun olisi pitänyt tietää… Hän vain leikki mielelläni, kidutti minua.
“Mitä? En sanonut, että lasken suoraan nollaan. Kaksi.”
Kieleni oli kuin keihäs tunkeutuen vihaisena hänen sisäänsä. En luovuttaisi, minä en ikinä luovuttanut.
“Yksi.”
Yritin keskittyä vain hänen makuunsa. Se piti kivun pois, mutta vain hetkellisesti. Tunsin, että sohva vetäisi minut pian alas. Aikoiko hän hypätä taas laskuissaan taakse?
“Hmm, oletko valmis seuraavaan lukuun?” Hän kysyi.
Halusin huutaa siihen kuitenkaan pystymättä: “Kyllä!”
“Nol…” Hän aloitti, venyttäen l-kirjainta niin kauan kuin pystyi.
Lihakset alkoivat jo rentoutua, mutta joutuivat jäykistymään uudestaan. Tunsin vain kivun ja tahdon pitää selän ylhäällä kielen takoessa hänen sisustaan.
“…la.”
Tunsin kiitollisuutta ja lysähdin lattiaan puolikuolleena. Unohdin hetkeksi hänen aiheuttaneen tuskani. Muistin vain kuinka hän oli poistanut sen.

“Olitpa tottelevainen. Täytyy sanoa, että odotin sinun luovuttavan. Ansaitsit palkkiosi… jos vain haluat sen?” Hän tiedusteli kiusoitellen, tietäen hyvin jo vastauksen.
Vaimoni ääni sisälläni kielsi minua, mutta en kuunnellut.
“Haluan”, yksi sana, joka sai minut tuntemaan itseni niin paljon huonommaksi.
Kaikki ne kerrat, kun olin kieltäytynyt lahjuksista, mitä se merkitsi enää? Haaskasin kaiken vain tuolla yhdellä sanalla. Minä halusin sitä niin paljon, etten välittänyt.

Tunsin kuinka elin värähti kielen osuessa tunnustellen sen päähän. Se oli jäykistymässä ja jatkoi yhä kasvua.
“Olet ehkä pieni mies, mutta kaikki sinussa ei ole pientä”, nainen huomautti hieroen puristelevin ottein miehisyyttäni.
“Haluatko, että lasken vuorostani?” Sanoin ivallisesti.
“Yhä täynnä uhmaa? Ei se mitään… Mitä haastavampi tapaus, sen parempi.”
Tunsin hänen upottavan elimen suuhunsa nopeasti ja näykkäävän vartta hampaillaan.
“Äh”, ähkäisin tuskaisesti.
“Minä annan kovaksikeitetylle etsivälle uuden merkityksen, kun keitän kullisi lämpimässä suussani”, hän sanoi ja puristi taas elimeni huuliensa väliin.

Tunne oli kivusta huolimatta hyvä. Se muistutti minua kerrasta, kun olin poimimassa ruusua… vaimolleni. Piikit olivat kuin hampaiden näykkäisyt ja kieli sekä huulet olivat pehmeät kuin ruusun terälehdet. Elin oli kovenemassa, kadottamassa tuntoa kuin käteni silloin. Se ei luovuttaisi ennen kuin se tavoittaisi ruusun, repäisi sen irti, tavoittaisi haluamansa. Sen jälkeen tämä olisi vain muisto, kuin ruusukin, se kuihtuisi mielestäni ajan kanssa.

Hän pyyhkäisi punaiset hiukset edestä, jotta näkisin paremmin, tai jotta hän näkisi minut paremmin. Näin hänen silmistään, kuinka hän nautti minun antautumisestani. Ei olisi ollut väliä, vaikka käteni eivät olisi olleet käsiraudoissa, en halunnut liikkua. Halusin ainoastaan hänen nautintoa tuovia kosketuksiaan. Näin nyt nuo ammollaan olevat pehmeät huulet, kun ne painuivat paksua kullin vartta vasten ja tunsin kuinka hampaat seurasivat perässä ja vetäytyivät pois näykkäyksen jälkeen. Elin värähti voimakkaasti joka näykkäyksestä. Hänen suunsa tuntui nautinnollisen lämpimältä ja kostealta hieroessaan elintään. Välillä voimakas imu peitti muut tuntemukset alleen. Ylös tullessaan kieli viisti elimen alapintaa. Kuinka voimakkaan hyvältä se tuntuikaan osuessaan terskan herkkään alaosaan…

En ymmärtänyt kuinka tämä rikkoisi tahtoni. Se teki sen nyt, mutta jälkeenpäin?
En välittänyt, en kyennyt välittämään muusta kuin nautinnosta. Imemisestä lähtevät märät moiskahdukset saivat korvani kuumentumaan, käymään ylitehoilla. Punapää liikkui nopeammin, pitkät kiharat kutittivat ihoani, elin oli kovempi kuin koskaan. Tuntui, että olisin voinut iskeä kiven sillä murskaksi. Ja se paine sisällä, kuin höyrykattilassa, vuotaen ulos alustavia nesteitä.
Nainen nosti päätään ja minä katsoin epätoivoisena noita arvaamattomia kasvoja.

“Mm… Niin hyvän makuinen. Haluatko laueta huulilleni?” Hän kysyi.
Nyökkäsin ja sanoin himoni käskemänä: “Haluan.”
“En kuullut”, Hän sanoi painaen etusormella korvalehteä hörölle kiusoittelevasti.
Hän kuuli kyllä sanani. Ymmärsin, etten saisi purkaa itseäni ja hän vain leikki minulla.
Huusin siitä huolimatta: “Haluan!”
“Lähteehän sinusta ääntä. Olet tainnut elää puutteessa jo kauan? Saatan päästää sinut pinteestäsi, mutta en vielä”, hän odotti, että painoin pään vihaisena alas ja jatkoi: “No, no… älä nyt synkisty. Etkö haluaisi ennemmin tuntea tätä kovaa kullia janoavaa märkää pillua sykkivän kalusi ympärillä?”

Nainen nousi ylös ja levitti jalkojaan avaten samalla sormillaan niiden väliä rivoon, mutta kauniina kiiltelevän vaaleanpunaiseen näkymään.
“Vakuutan, että kun pääset sisään kosteaan lämpööni, olet iloinen ettet purkautunut aiemmin. Jos haluat minua, sinun pitää vain sanoa, ‘haluan nussia sinua’.”
Suu tuntui kuivalta yrittäessä estää sanojani, mutta siitä ei ollut apua.
“Haluan nussia sinua!” Huusin niin kovaa, että en olisi yllättynyt, jos vaimoni olisi kuullut sen kaupungin toiselle puolelle.

Nainen toi oikean rinnan pääni eteen ja työnsi sen avoimeen suuhuni. Painoin huulet nännin ympärille ja imin voimallisesti.
“Voi, eikö pieni etsivä ole saanut tarpeeksi tissiä?” Nainen kiusoitteli silittäen hiuksiani hetken.
En välittänyt, kovettuva nänni tuntui hyvältä ja rinta lohduttavan pehmeältä. Helpotuin, kun kuulin käsirautojen loksahtavan auki ja irrotin vastentahtoisesti suuni hänen rinnastaan. Hieroin käsiä poistaen niiden puutuneisuutta ja jäin ihailemaan kuolastani kiiltelevää kovettunutta punaista nänniä. Nainen kääntyi heittämään käsirautoja pois. Hän oli sivuttain ja mielessäni kävi miten helposti voisin kaataa hänet ja tehdä vaarattomaksi. Mutta en halunnut. Hänellä oli jo mieleni ja hän omistaisi sen niin kauan, että purkautuisin. Loppuisiko se silloinkaan?

Hän kääntyi paljastaen revolverini ja ymmärsin, että hän oli vain testannut minua. Kiitin himoani, se oli pelastanut henkeni tällä kertaa.
“Näetkö nuo valjaat? Pue ne päälle”, nainen komensi pehmeästi, mutta päättäväisesti.
Hänen ei tarvinnut korottaa ääntään eikä käskeä kahdesti, tottelin häntä empimättä. Nostin jalat vuoron perään valjaisiin. Nahkavaljaat kiinnittivät kädet selän taakse ja kiristyivät tiukasti muun kehon ympärille. Takana oleva raskas paino kiinnittyi valjaisiin. Nainen kiinnitti käteni ja muut kiinnikkeet tiukasti, mutta onneksi kevyemmin kuin aiemmat käsiraudat. Hän otti läheltä nojatuolin päältä jotain, jonka tunnistin ratsupiiskaksi. Jokainen korkokengän kopautus lattiaa vasten sai jännitykseni kasvamaan. Tiesin mitä hän aikoi. Tuntui, että hän käveli tahallisen hitaasti pitkittääkseen odotustani.

Hän pysähtyi viereeni ja sanoi: “Käänny vähän… Hyvä poika, nyt nosta käsiäsi ja kumarru… noin.”
Kuului ihon läpsähdys. Tuhahdin nenän kautta, kun tunsin piiskan iskevän takapuoltani. Toinen isku oli voimakkaampi ja ähkäisin. Keho jäykistyi joka iskusta.
“Pidätkö piiskauksesta?” Hän kysyi hieroen piiskalla jalkojeni väliä.
“Kyllä.”
Yllätyin vastauksestani, joka tuli jostain aivojeni syvyyksistä. Uusi isku päästi voimakkaan läpsähtävän äänen.
“Haluatko lisää?”
“Kyllä.”
Hän jatkoi vielä pari sivallusta, kunnes tuntui, että olisin istunut tulisilla hiilillä.
“Mitä nyt sanotaan?”
“Kiitos?” sanoin kysyvästi.
“Hyvä… Mitä haluat tehdä seuraavaksi?”
“Haluan nussia sinua.”

Punapää toi korkean nojatuolin lähelle ja asettui sen päälle selälleen. Jalat aukenivat levälleen raottaen pillua aukinaisen houkuttelevaksi.
“Voit nussia minua niin kovaa kuin vain pystyt”, hän sanoi hymyillen salaperäisesti.
Aloin nojata eteen ja ymmärsin miten työlästä valjaissa liikkuminen oli. Otin jaloilla tukea asettuen etukumaraan ja työnnyin eteen makaamisesta kankealla lihaksistolla. Sentti sentiltä jalat etenivät varpaiden puristaessa tiukasti lattianpinnasta vauhtia. Paino, jota vedin perässäni, tuntui raskaalta.

Viimein tunsin elimen osuvan häpyhuulten päälle ja liukuvan häpykarvoitukselle asti. Elimen pää ei tahtonut löytää kohdettaan, vaikka kuinka yritin hieroa sitä häntä vasten.
“Etkö… voisi auttaa?” Kysyin tuskastuneena.
Nainen nauroi ja sanoi: “Hyvinhän tuo sujuu. Sen kun työnnät sen vain sisääni.”
Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Elin piiskasi häpyhuulia koko kehon yrittäessä saada sen osumaan kohteeseensa. Kyrpä alkoi kovettua taas kivikovaksi, se helpotti sen hallintaa. Painoin sen voimalla häpyhuulten väliin ja sain kärjen uppoamaan sisään. Hyvä tunne sai minut hetkeksi rentoutumaan ja horjuin tasapainon menettäneenä taakse.

“Melkein tunsin sen”, nainen sanoi ja nauroi taas ärsyttävästi.
Kimmastuin ja valjaat narahtivat painuessani voimakkaasti eteen häntä vasten. Elin painui onnenkantamoisella hänen sisälleen voimalla ja hän lopetti naurun voihkaisuun. Hyvä tunne oli äärimmäisen voimakas, olin odottanut niin kauan pääseväni työntymään naisen sisään ja tämä paholaisnainen tuntui uskomattoman hyvältä. Tiukka, lämmin, kostea pillu ja sen sisuksen kosketuksiin reagoiva pirullisen kaunis nainen. Vedin itseäni osittain ulos, varoen ettei elimen pää luiskahtanut ulos.
“Paljon parempi, mutta minulle tulee kylmä tätä tahtia. Älä suotta lopeta ja nussi kovaa vain.”
“Haluat kovaa vai? Minä näytän sinulle kovaa”, sanoin ääneen, mutta sanat oli tarkoitettu enemmän itselleni tuomaan lisää tahtoa.

Kuulin kuinka lattia inisi jalkapohjia vasten alkaessani liikuttamaan niiden varassa koko vartaloani. Tasapaino pysyi huonosti ilman käsiä, mutta en välittänyt kunhan iso kova kyrpäni tunkeutui syvälle hänen sisäänsä. Paino kolahteli telinettä vasten voimakkaitten työntöjen seurauksena. Uudelleen ja uudelleen työnnyin häneen, en antanut yhtään armoa. Mutta hän vain hymyili kiihottuneena ja silmät säihkyvät innosta. Kovat otteet toivat hänelle enemmän nautintoa ja ymmärsin, että halusin tuottaa hänelle tuota nautintoa ja halusin saada sitä myös itse. Katsoin meheviä rintoja ja kuinka ne hyppivät ylös ja taas takaisin korsetin pintaa vasten. Toivoin käsieni olevan irti, jotta olisin voinut tarrata niihin ja puristella niitä naidessani häntä. Pystyin haistamaan tuoreen nahan korsetista pääni tullessa sen lähelle, se haisi kiimaisen hyvältä.

Olin kuin höyryveturin koneisto, pumpaten rattaita kovempaan tahtiin ja hengityksenikin puhisi samaan tapaan vauhdin kiihtyessä. Sekoittuvat nahkan, hien ja kiiman hajut olivat kiihottavan voimakkaita, ne täyttivät tajuntani. Nainen voihki voimakkaasti, ääni oli puhtaampi kuin hänen puhuessaan, arvelin sen olevan aitoa. Korsetin väleistä näin kuinka hänen koko kehonsa jäykistyi. Kädet puristivat tiukasti nojatuolin kädensijoja. Hänen pillunsa tuntui märältä ja lotisi kiihottavasti joka puskulla. Äkkiä tunsin kuinka hän supisteli voimakkaasti elintäni vasten. Hän vetäytyi äkillisesti irti jalka nykien hallitsemattomasti vierelläni.

Odotin, että hän tokeni hieman ennen kuin sanoin ylpeän ivallisesti: “Eikö mennyt suunnitelmien mukaan?”
Hymy levisi punehtuneille poskille ja hän kurtisti kulmakarvojaan: “En ole ennen saanut orgasmia, kun mies on ollut tuossa laitteessa. Mieluisa yllätys. Vaimosikaan ei ole tainnut kokea tätä?”
Naisen viimeinen lause oli kuin pisto sydämessäni ja häpesin aiempaa ylpeyttäni.

Hän auttoi tällä kertaa elimen sisälleen kädellään kenties kiitoksena orgasmista. Jatkoin hänen nussimistaan, elimeni ei ollut ehtinyt rauhoittua pienen tauon aikana ja mieli oli kiihottunut entisestään punapään orgasmista. Pillu tuntui entistä kosteammalta ja liukkaammalta, sen märkä ääni suorastaan haastoi koventamaan tahtia. Roiskeita tuntui purskahtelevan hänen sisältään alavatsalleni ja reisilleni. Se kuumotti mieltäni entisestään, otin lisää voimaa tunkien kovaa kyrpää yhä syvemmälle, kunnes se ei enää edennyt.

Halusin laittaa hänet kirkumaan kunnolla ja kuulinkin voihkaisujen taas koventuvan. Kehoni painui hänen kehoaan vasten syvillä työnnöilläni. Jatkoin noilla pitkillä keihästävillä työnnöillä ja tunsin etten kestäisi enää montaa. Hapen saanti oli vaikeaa, kuin olisin ollut korkean vuoren huipulla. Suljin silmäni ja purin hampaat yhteen viimeiseen ponnistukseen.

“Seis! Saat tulla vasta komennostani”, nainen sanoi ja veti itsensä pois niin, että kiiltelevä äärimmilleen paisunut kyrpä jäi heilahtelemaan ilmaan. Kuinka halusinkaan vain purkautua siihen paikkaan, en kyennyt ajattelemaan mitään muuta ja hänen pelkät sanat tekivät siitä mahdotonta. Naama tuntui hohkaavan kuumana ja en kyennyt hengittämään kunnolla.
“Näetkö tämän revolverin?” Hän kysyi ja nyökkäsin terävästi katsoen uskollista ystävääni, josta oli nyt tullut pahin viholliseni.
“Pudotan yhden panoksen, joka spermalaukausta kohti. Jos saat kuusi, selviät. Haluan sitten nähdä ne, että älä turhaan työnny sisääni. Oletko valmis?” Nyökkäsin ennen kuin hän sai puhuttua loppuun purren samalla hampaitani yhteen.

Hänen kehonsa valui takaisin kohdalleni ja hän sanoi “Saat laueta.”
Painoin kalun voimalla hänen häpyhuuliaan vasten ja työnsin niiden kiinteän pehmeää rypyläistä pintaa pitkin eteen kohti kummun häpykarvoitusta. Kurkustani pääsi voimakas ääni, pää tuntui kuin sitä olisi taottu vasaralla, olin pitänyt sitä sisälläni niin kauan… Neste purkautui voimalla roiskuen kevyinä pisaroina hänen kasvoilleen asti. Nainen ei edes hätkähtänyt vaan hymyili nuolaisten nestettä poskelta ja tiputtaen panoksen revolverin rullasta.

Panos ei ehtinyt osua lattiaan, kun toisen työnnön aiheuttama uusi lataus lennähti hänen rinnoilleen ja osin nahkakorsetille. Kolmas oli jo vaimeampi ja sekoittui punertavaan häpykarvoitukseen liimaten sen hänen ihoaan vasten kullini pään levittäessä sitä. Jalat tärisivät ja aloin valua olon heiketessä taaksepäin. Näin kuinka nesteeni valui hänen häpyhuuliensa päältä. Nytkähdin taakse telinettä vasten. Tunsin ettei kehossani ollut voimaa liikkua eteen.

Elintä tuntui polttelevan sisältä, kaikki ei ollut tullut ulos.
“Pyydän, minulla on vielä jäljellä. Auta vähän”, anoin epätoivoisena.
“Olet ollut tottelevainen. Hyvä on”, nainen sanoi.
Hän pyyhkäisi varpaillaan korkokengät jaloistaan ja puristi elimeni jalkapohjiensa väliin. Punapää runkkasi elimen vartta päättäväisesti verkkonauhan peittämillä jaloillaan. Tunsin ja näin kuinka purkauduin neljännen kerran hänen sukkanauhojen peittämien jalkojensa päälle. Jalkojen liikkeet olivat tottuneet, hän oli tehnyt tätä ennenkin. Hänen kokeneisuutensa oli kiihottavaa.

Elin värähti uudestaan ja lähti taas purkamaan spermaa sisältään. Sitä jäi vain pieni valkoinen pallo punaisena hehkuvaan kärkeen, eikä irronnut vaikka jalat hieroivat kaluani kivuliaan voimakkaasti. Yritin puristaa kaikin voimin, mutta turhaan. Irvistin, sillä tiesin, että se oli ollut viimeinen. Viides hylsy vieri vielä hetken lattiaa pitkin. Kun se pysähtyi, naisen jalat irtosivat elimestäni. Katsoin antautuneena paholaisnaista silmiin.

“Pääsit niin lähelle. Tuntuu hieman pahalta tehdä tämä”, hän sanoi ja painoi revolverin iskurin alas.
Suljin silmät ja yritin ajatella vaimoani, mutta mieleni oli tyhjä.
“Klik!”
Avasin silmät räpsytellen niitä yllättyneenä.
Nainen hymyili ja sanoi: “Se laukesi aiemmin, kun pudotit sen. Sinä eritit jo hieman nesteitäsi imiessäni kulliasi aiemmin. Se käy kyllä yhdestä ammuksesta.”
“Sinä tiesit?” Kysyin vihaisena hengittäen raskaasti.
“No, no, älä nyt kimmastu. Lupasinhan aiemmin, etten tapa sinua.”

Hän irrotti valjaat ja valuin lattialle makaamaan. Tyhjä revolveri tipahti viereeni. Punainen tukka ilmestyi näköpiiriin ja kauniin pirulliset kasvot seurasivat perässä.
“Näytät nyt sopivan vaarattomalta. Jos sinulle kuitenkin tulee typeriä ajatuksia mieleesi, niin sinun on hyvä tietää, että verhon takana odotellut kamera kuvasi koko tapauksen. Vaimosi varmasti kiinnostuisi sen sisällöstä”, nainen uhkasi kylmästi ja iski silmää hymyillen.

Painoin päätä alas, mutta hän pysäytti minut koskien poskeani. Nostin kasvoni epäröiden ylös, hänen kosketuksensa tuntuivat hyviltä, mutta ne saattoivat muuttua hetkessä petollisiksi toivonmurskaajiksi.
“Olet ollut paras kohteeni tähän mennessä. Saat pienen muiston minusta”, hän sanoi ystävällisempään äänensävyyn ja suuteli minua yllättävän pehmeästi suulle.
Vastasin kiitollisena hyvältä tuntuvaan suudelmaan.

Katselin paljaita meheviä pakaroita, jotka keinuivat huoneen poikki kameralle ja lopulta ulos huoneesta. Jäin makaamaan paikalleni lamaantuneena ja miettimään elämäni naista. Yritin ajatella vaimoani, enkeliäni, mutta pystyin näkemään kuvitelmissani vain punatukkaisen paholaisnaisen.

2 kommenttia viestissä: “Femme Fatale”

  1. Jaamies says:

    Kiitos MasterJonathan, tuo on juuri se mihin tähtäsin tällä novellilla.

    Taisin unohtaa hetkeksi, että kirjoitan, koska saan siitä hyvän tunteen. Lähetän novelleja tänne, koska haluan jakaa sitä tunnetta.

    Yritän yhä parhaani, mutta en pakottamalla vaan annan tarinoiden tulla luonnostaan.

    Kiitos kaikille lukijoille ja arvostelijoille, te teette novelleista kirjoittamisen arvoisia.

  2. MasterJonathan says:

    Hymyilytti suuresti kun luin tarinan. Tyylikin oli niin tolkuttoman ylitseampuvaa. 🙂 Mutta niin sen kuuluukin olla tällaisessa dekkaritarinassa. Onnistunut tarinakokonaisuus ja pidin siitä suuresti.

Kommentoi

top