search
top

Peilikuva

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (60 votes, average: 3.63 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Romanttinen tarinavetoinen seksinovelli, jonka taustana psykologinen kauhutarina fantasiaelementeillä. Alkaa hitaasti, mutta loppua kohti keskittyy enemmän seksiin. Käytin taas pehmeämpiä ilmauksia seksikohtauksissa.

Luku 1: Mökki metsän keskellä

Jarrut kirskahtivat voimakkaasti nähdessäni sivulle kääntyvän tien viimetingassa.
”Anssi kulta. Oletko varma, että tämä on se?” Lila kysyi pehmeällä äänellään, kun auto kääntyi lumiselle metsätielle.
”Joo, luulen niin”, vastasin epävarmasti, sillä en nähnyt tienviittaa tai edes postilaatikkoa.
Tien ympärillä kohoava metsä koostui lähinnä lumen kuorruttamista vanhoista männyistä. Alue oli aukean ja tasaisen näköinen, talvinen hanki lisäsi karua vaikutelmaa. Ympäristö näytti mukavan rauhalliselta. En ollut nähnyt aurattuja sivuteitä lähialueella ja lähimpään kylään oli matkaa kymmeniä kilometrejä.

Lila suoristi selkäänsä ja pyyhkäisi korpinmustia hiuksia väsyneesti auton täristessä epätasaisella tiellä. Hänen oikea nimensä oli Laila, Lila-nimitys tuli mustien hiuksien oikealla etupuolella olevasta violetista raidasta. Hänellä oli ollut raita hiuksissaan niin kauan kuin olin tuntenut hänet. Lila oli leikannut hiukset hieman tavallista lyhyemmäksi, ne eivät aivan yltäneet hänen olkapäilleen kuten yleensä.
“Onko Jeppe vielä hengissä?” Kysyin.
Lila suoristi pieniä soikeita silmälasejaan refleksimäisesti ja vilkaisi takapenkillä pää suksia vasten makaavaa sileäkarvaista kettuterrieriä ja hymähti: ”Nukkuu kuin tukki.”

Tie oli kohtalaisessa kunnossa, tilaamani aura-auto oli tehnyt hyvää jälkeä.
”Make oli kiltti, kun antoi luvan tulla mökilleen viikonlopuksi”, Lila sanoi katsoen minua.
Lasit eivät peittäneet hänen sinisten silmiensä lempeää katsetta.
”Niin. Mukava päästä välillä omaan rauhaan”, vastasin hymyillen nopeasti Lilalle.
Korjasin auton asentoa. Vilkaisu Lilaan oli ollut pikainen, mutta auto heilahteli jo uhkaavasti tien laidalla.

Olin tuntenut Maken jo pienestä pitäen, hän oli paras kaverini. Tiesin, että Maken isovanhemmat omistivat mökin, mutta he olivat liian vanhoja käymään siellä talviaikaan. Maken oli ollut tarkoitus käydä tarkistamassa, että kaikki oli kunnossa mökillä. Hän kertoi siitä minulle ohimennen ja kun kerroin Lilan tulevista syntymäpäivistä, hän suorastaan pakotti minut ottamaan mökin avaimet. Se sopi hyvin molemmille. Make oli kaupunkilainen henkeen ja vereen, minä ja Lila taas arvostimme enemmän luonnon rauhaa. Lisäksi viikonloppu mökillä oli parempi kuin tavallinen lahjani Lilalle. Yleensä kysyin neuvoa Lilan ystäviltä ja ostin vain jonkun rihkaman, johon ei liittynyt yhtään omaa ajatusta tai vaivaa.

Pidin renkaan keskellä tietä niin, etteivät lumen alta paljastuneet kivet raapineet auton pohjaa. Auto oli Lilan vanhempien vanha, mutta hyväkuntoinen itäauto. Ajoin sitä Lilan puolesta, koska olin pitkillä matkoilla ja syrjäteillä tottuneempi kuski. Lila taas oli parempi kaupungissa ärhäkämmällä ajotavallaan ja Make jaksoi aina kiusata minua siitä. Ajotapa kuvasti heikkoa itsevarmuuttani, tosin molemmat olivat paranemaan päin.
Mökin pihaan päästyämme kiroilin ja sanoin ärsyyntyneenä: ”Auraaja ei ole näköjään tehnyt reittiä pihalle asti. Auto ei varmasti lähde käyntiin ilman lämmittämistä näillä pakkasilla.”
”Toitko minut tänne asti lapioimaan lunta?” Lila kysyi suu mutrussa esittäen loukkaantunutta.
Sammutin auton ja koskin hänen kättään sanoen: ”Minä lapioin sen myöhemmin. Lupaan, että saat levätä viikonlopun. Minä pidän sinusta hyvän huolen.”
Lila suuteli minua poskelle vastaukseksi. Pyyhkäisin violetin hiuskiehkuran pois hänen silmiltään ja silitin paljastunutta pehmeää poskea kerran kevyesti.

Punainen talo kohosi aukealla pihalla. Kauempana muutaman koivun takaa näin toisen rakennuksen, jonka arvasin saunaksi. Nousimme autosta, Jeppe innokkaasti haukahtaen ja lähdimme tarpomaan punaista taloa kohti pakaasit sylissä. Mahaan asti yltävä lumi ei haitannut Jeppeä, se loikki innokkaasti ympärillämme häntä heiluen. Katseeni jäi ihailemaan Lilaa vieressäni, takki ei peittänyt hänen naisellisia kehon muotojaan. Hän oli lähes mittaiseni, mutta oli muuten kevyempää tekoa, vaikken minäkään mikään lihaskimppu ollut. Päässään hänellä oli violetit korvalaput. Olin ostanut ne hänelle, kun olin huolestunut siitä, ettei hän käyttänyt pipoa talvisin. Lila huomasi ihailevan katseeni ja vastasi siihen tarkastellen tahallisen näkyvästi takapuoltani. Nauroimme yhdessä iloisesti jatkaessamme matkaa. Hiljainen tuuli humisi levollisesti puissa ja pakkasilma tuntui raikkaalta keuhkoissa.

Astelin pari lumen peittämää porrasta ylös kuistille. Hätkähdin kuullessani tasaisen koputuksen. Rauhoituin huomatessani narun varassa roikkuvan tyhjän kukkaruukun vain nakuttavan tasaisesti kuistilla olevaa puukaidetta. Käänsin avainta jykevän tuntuisessa ovessa ja vetäisin kahvasta. Ovi aukeni narahtaen. Osoitin kädelläni sisälle Lilaa ajatellen, mutta Jeppe ei tuntenut kohteliaisuussääntöjä, vaan paineli hänen ohitseen ensimmäisenä ovesta. Pidimme ulkovaatteet päällä, sisällä oleva ilma tuntui vähintään yhtä kylmältä kuin ulkona oleva.
”Ihan kivan näköinen paikka. Täällä on vain vähän… pölyistä.” Lila sanoi hienovaraisesti katsellen ympärilleen.
Hän oli tavalliseen tapaansa vähättelevä. Lattia oli pölyn ja mutaisten jälkien peittämä.

Nopeasti vilkaistuna keittiö näytti sopivan tilavalta ja hyvin varustetulta. Astuimme takaisin käytävään ja sieltä talon makuuhuoneen sisälle.
Lilakin unohti diplomatian huudahtaessaan: ”Minä en nuku tuossa!”
Kaksoissänky näytti siltä, kuin tuholaiset olisivat pitäneet omat pirskeensä siinä. Peitto oli repeillyt ja petikamppeita ei oltu pesty aikoihin. Huoneen haju olisi jättänyt monet kaatopaikat toiseksi.
”En minäkään.” Vastasin pyöritellen päätäni harmistuneena.

Vein käden hellästi Lilan selän päälle ja ohjasin hänet pois makuuhuoneesta. Kuljimme käytävän läpi takan koristamaan olohuoneeseen. Huone oli paljon siivommassa kunnossa ja takanurkalla oleva sohva avautui näppärästi leveäksi vierassängyksi. Löysin seinästä sähkötaulun ja käänsin sähköt päälle. Lila painoi valokatkaisijaa. Huokasin helpotuksesta, kun valo ilmestyi räpsähtäen kattolamppuun. Olin nähnyt keittiössä sähköuunin, joten ainakin ruuanlaitto onnistuisi. Tietysti vaikkapa auton lämmitys ja jääkaappi vaativat myös sähköä. Kaupungissa sähköstä riippuvuus pääsi joskus unohtumaan.

”Ehkei tämä ole niin paha kuin ehdin jo ajatella”, Lila sanoi kuulostaen taas rauhoittuneemmalta.
”Vielä tämä iloksi muuttuu. Vie Jeppe kunnon lenkille, niin minä siistin paikkoja asumiskuntoon”, ehdotin.
”En minä voi jättää tätä sinun harteille…” Lila vastusteli, mutta keskeytin hänet painamalla sormen kevyesti hänen huulilleen.
”Kyllä voit”, sanoin pyyhkäisten violetin hiuskiehkuran pois.
Lila näytti kiitolliselta. Hänen hakiessa lapasiaan sohvan päältä, rapsutin Jeppeä kaulapannan alta.
Sanoin sille: ”Katso ettei se lähde vieraan miehen matkaan, jos tapaatte jonkun tiellä. Tiedäthän Lilan, pala suklaata ja kimppu kukkia niin minä unohdun nopeasti.”
Jeppe kallisti kuonoaan ihmetellen. Lila palasi ja nipisti minua käsivarresta. Tunsin pienen piston paksun takin läpikin.
”Vai olen minä suklaapalan ja kukan arvoinen? Jos puhut tuollaisia, saatan lähteäkin jonkun komean paikallisen mukaan”, Lila sanoi kiusoitellen ennen kuin katosi ovesta Jeppe mukanaan.

Huokaisin tyytyväisenä. Olin vienyt ruokatavarat jääkaappiin, lapioinut autolle reitin pihaan, putsannut lattiat, puistellut matot ja liiteristä löytämäni kuivat koivuhalot paloivat leppoisasti takassa. Keittiöön oli modernin lieden lisäksi asennettu toinen sisustukseen kuulumattoman tuntuinen osa, vesihana. Käänsin toiveikkaasti veden auki. En ollut kovin yllättynyt, ettei putkista tullut pihahdustakaan ulos. Olin nähnyt kaivon lähellä metsässä, mutta en halunnut luopua helpommasta juomaveden lähteestä, joten kävelin vihellellen kellarin ovelle.

Ovi tuntui raskaalta, mutta aukesi pienen suostuttelun jälkeen. Kellari oli poispäin ikkunoista ja kykenin näkemään vain ensimmäiset puiset porrasaskelmat. Painoin oven vieressä olevaa valokatkaisijaa, mutta mitään ei tapahtunut. Imin ärsyyntyneenä posket täyteen ilmaa ja puhalsin sen sihahduksen saattelemana ulos. Nappasin pienen metallisen taskulampun takin taskusta ja laskeuduin kellarin pimeyteen sen valaistessa kulkuani.

Toiseksi viimeinen kellarinporras narahti uhkaavasti astuessani sen päälle ja tunsin kuinka vanha puu värisi jalan alla. Laitoin hajoamaisillaan olevan portaan muistiin paluuta ajatellen. Kellari näytti aika tyypilliseltä lampun valokiilassa. Kiviset seinät, pölyisiä purnukoita ja työkaluja hyllyillä. Ilmassa leijui pölyä ja se tuntui keuhkoissa tunkkaiselta. Vesipumppu oli keskellä kellaria.

Asetin lampun hyllylle valaisemaan pumppua ja menin tutkimaan sitä lampun valokeilassa. Huomasin harmikseni venttiilin olevan pahasti ruosteessa. Tartuin siihen ja väänsin kaikin voimin ilman tulosta. Käärin hyllyllä olevan rätin venttiilin ympärille saadakseni lisätehoa, mutta se ei silti hievahtanutkaan. Ajattelin, että vahvemmilla lihaksilla se olisi voinut aueta. Make olisi varmasti avannut sen helposti. Käsieni lihakset eivät olleet koskaan olleet vahvimmasta päästä, se sai minut toisinaan tuntemaan itseni epäkelvoksi mieheksi. Lohduttauduin ajatuksella, että putket olivat todennäköisesti jäässä joka tapauksessa.

Haistoin kellarissa pesuaineen tuoksun ja muistot palasivat mieleeni. Olin kohdannut Lilan pari vuotta sitten opiskelija-asunnon viileässä pesuhuoneessa. Olimme olleet jo silloin yhdessä lähes vuoden. Lila oli lukinnut oven salaperäisesti ja kuiskannut vihjailevia sanoja korvaani.
Muistin ne tarkasti: ”Katsoin varauslistaa. Seuraava pyykinpesijä tulee vasta yhdeksältä. Meillä on melkein tunti aikaa…”
Vedimme vaatteet toistemme päältä suoraan pesukoneeseen, sillä naruilla roikkui jo valmiiksi kuivia vaatteita.

Lila oli niin kaunis alastomana… Minua hiukan vaaleampi pehmeä iho, sopusuhtaiset rinnat, kaunis naisellisesti kaareutuva keho. Esileikki oli jäänyt lyhyeksi, kieleni koetti terhakkaita tummanpunaisia nännejä ja hänen kokemattomien sormensa ensikosketukset saivat puutteessa olleen miehisyyteni täyteen mittaansa. Lilan nojatessa seinää vasten olin työntynyt hänen sisäänsä varoen. Hän oli irvistänyt ja puristus oli tuntunut tiukalta, mutta luulin sen olevan pelkkää kokemattomuuttani.
Parin työnnön jälkeen hän oli kuiskannut: ”Lopeta. En… En pysty.”
Olin vetänyt itseni ulos ja huomannut, että kondomin valkea pää oli muuttunut punertavaksi.
”Anteeksi, en… en tiennyt”, oli ainoa mitä sain ulos suustani.
Hän oli antanut minulle ensimmäisen kertansa ja minä olin pilannut uhrauksen, jota en koskaan voisi antaa hänelle takaisin.

Olin itse menettänyt neitsyyteni nuorena. Se oli tapahtunut joissain merkityksettömissä bileissä, tytön kanssa jota kohtaan en ollut tuntenut mitään erityistä ja lisäksi olimme molemmat humalassa. En tiennyt edes tytön nimeä, enkä nähnyt häntä koskaan sen illan jälkeen. Jos olisin tiennyt Lilan olleen neitsyt, olisin tehnyt hänen ensimmäisestä kokemuksestaan erityistä. Hän oli pinnallisesti vain niin itsevarma ja flirttaileva etten ollut osannut odottaa sitä.

Meillä oli hankalaa sen jälkeen, hän häpeili tapausta ja minulla ei ollut rohkeutta puhua hänelle siitä. Myöhemmin palasimme yhteen ja jaoimme asunnonkin. Meillä oli paljon yhteistä ja myös erilaisuutta, joilla täydensimme toisiamme. Liikuimme yhdessä, kiistelimme eri asioista, kuten viihteestä ja ajankohtaisista aiheista, sekä tuimme toisiamme. Minä suostuttelin hänet kokeilemaan uusia asioita ja hän toi minut, yksinäisen suden, mukaan suuren kaveripiiriinsä vahvistaen heikkoa itsevarmuuttani. Rakastuin häneen aina vain enemmän ja minusta tuntui, että hän rakasti myös minua enemmän.

Myöhemmin meillä oli tapana hyväillä toisiamme, vaikka itse yhtymistä emme harrastaneet. Usein yritimme yllättää toisemme. Kerran heräsin siihen, kun hän oli ennen aamuntunteja alkanut hyväillä minua suullaan peiton alla. Aamut olivat minulle vaikeita, mutta hänen pehmeiden huulien aiheuttama räjähtävä tunne aiheutti sen, että olin kerrankin aamulla täysin virkeä. Se oli ikimuistoinen herätys ja muistan, kun tunneilla vierustoveri oli ihmetellyt miksi suuni oli ollut virneessä koko aamun.

Eräänä hiljaisena viikonloppuna olimme aamu-uinnilla täysin tyhjässä uimahallissa. Poreammeessa sormeni löysivät hänen uima-asunsa sisälle. Himoni oli saanut minut unohtamaan epävarmuuteni. Hän ei vastustellut ujosta seksuaalisuudesta huolimatta, kun hyväilin hänet hekumaan asti. Se ruskeiden silmien raukea katse, kuin hän olisi leijunut joissain yläilmoissa pilvien heijastuessa iiriksiin… Raollaan olevat huulet, joiden välistä tuleva hengitys värähteli… Tiukan uimapuvun läpi kuultavat kovat nännit… Keho, joka vaihtui äärimmäisestä jännityksestä täydellisen rennoksi… Se kaikki sai minut tuntemaan itseni paremmaksi. Kaikki typerät aiemmat valinnat unohtuivat. Halusin ainoastaan tehdä hänen olonsa hyväksi.

Joskus vain toivoin, että voisimme rakastella yhdessä. Olimme olleet vasta muutaman vuoden yhdessä ja olimme vielä nuoria aikuisia, mutta minusta tuntui jo, että halusin olla hänen kanssaan koko elämäni ajan. Osa minussa jopa toivoi, että voisin perustaa ajallaan perheen hänen kanssaan.

Heräsin ajatuksistani ja muistin seisovani yhä kellarissa. Tunsin etumuksen puristavan. Se alkoi hellittää, kun elimeni ymmärsi ettei helpotusta ollut tulossa. Olin jo kääntymässä pois, kun jotain metallista välähti taskulampun valossa. Huomasin nurkkauksessa ison kaapin, jonka ovi oli suljettu uutena kiiltävällä munalukolla. Uuden näköinen lukko näytti erikoiselta vanhassa talossa. Miksi lukossa olevan mökin kellarinkaappiin tarvittiin uusi lukko?

Uteliaisuuteni heräsi. Löysin avainnipusta sopivan näköisen pienen avaimen ja koetin sitä lukkoon. Kuului kilahdus ja lukko aukesi. Vedin kaapin oven auki ja hätkähdin taaksepäin nähdessäni hahmon tuijottavan takaisin kaapin sisältä. Ilmestys näytti tutulta lampun valossa. Lyhyet villin kampaamattoman hiekanruskeat hiukset, oliivinvihreät silmät, ohuiden pulisonkien ja suoran hiusrajan ympäröimät kapeat kasvot sekä jykevässä leuassa arpi, aivan kuin aamulla omaan leukaan tullut partahöylän viilto…

Naurahdin huomatessani pelästyneeni omaa kuvajaistani, se oli vain peili. Peilin kehyksiin oli kirjoitettu jotain, mutta en tunnistanut merkkejä. Ne olivat suoraviivaisia ja arvelin niiden olevan riimukirjoitusta. Äkkiä mieleeni tuli epäilys. Kuka säilyttää peiliä lukkojen takana kellarin syvimmässä nurkassa? Oliko se antiikkia tai muuten arvokas?

Aloin sulkea kaapin ovia, kun pysähdyin tuijottamaan kuvajaista. Kuvittelin hetken näkeväni sen katsovan minua pää pystyssä alaspäin, vaikka minä katsoin sitä pää painuksissa ylöspäin. Nyt pää oli samalla tasolla suorassa kuten minullakin, mutta jokin silmissä näytti… väärältä. Kun yleensä katsoin itseäni peilistä, kuvajaiseni näytti epäröivältä. Nyt silmät tuntuivat tuijottavan pistävän tarkasti ja ylimielisesti.

Toinen käteni liikkui hitaasti kohti taskulampun valossa hohtavaa pintaa, kuvajaisen käsi liikkui samalla lailla. Odotin sormen pysähtyvän kovaan pintaan, mutta se upposikin aivan kuin kylmän veden läpi. Vedin sormen pelästyneenä pois ja kompuroin kylmälle lattialle. Peilin pinta värähteli ja sen keskelle ilmestyi jotain… sormi. Taskulamppu lipesi kädestäni ja sammui lattialle, mutta en alkanut etsimään sitä. Horjuin pimeässä pakokauhun vallassa. Osuin hyllyyn ja kuulin kuinka metalliset työkalut tärähtelivät sen päällä. Näin ylhäällä hohkaavan turvallisen tuntuisen päivänvalon ja lähdin ryntäämään portaita ylös. Kuulin räsähtävän äänen. Porras petti altani ja iskin pään ylempään askelmaan.

Meni hetki ennen kuin sain ajatukset kokoon ja lähdin ryömimään ylös uskaltamatta katsoa taakseni. En päässyt jaloilleni, mutta käsin sain itseäni vedettyä askel askeleelta ylös. Loputtomalta tuntuneen kiipeämisen jälkeen pääsin päivänvalon lohduttavaan syleilyyn. Potkaisin ovea, mutta se tärähteli vain paikoillaan. Toinen voimakkaampi potku sai ovea enemmän kiinni, mutta aukko oli vielä suuri. Valmistautuessani kolmanteen potkuun katselin pelokkaasti oviaukkoa odottaen jalan tunkeutuvan sen läpi.
“Mene nyt kiinni!” Huusin epätoivoissani ja potkaisin täysin voimin.
Ovi paukahti kiinni niin, että saranat helisivät.

Pääsin jaloilleni ja hoipertelin olohuoneeseen. Tunsin pelon aiheuttaman adrenaliinin hiipuvan ja iskun aiheuttama kipu palasi päähäni. Lysähdin jonkin pehmeän päälle ja tunsin kuinka tajunta kaikkosi.

**********

Luku 2: Kohtaa pelkosi tai pelkää ikuisesti

Tunsin huulet poskellani ja samanaikaisesti kielen lipovan sormiani. Avasin silmät. Minun täytyi hetki miettiä mitä oli tapahtunut. Peili kellarissa, isku päässä ja nyt makasin sohvalla Jeppen nuollessa sormiani. Nostin päätä ja näin Lilan vieressäni. Hymy hänen kasvoillaan hiipui ja pelko ilmestyi paikalle.
”Sinä vuodat verta”, Lila totesi ääni väristen.
Kokeilin päätä ja irvistin kivusta. Tunsin ettei haava ollut syvä, mutta riittävä värjäämään sormenpäät punaiseksi. Olin ilmeisesti ollut tajuttomana vain joitain minuutteja, takassakin hehkui vielä oranssi hiillos.

Huomasin Lilan yhä tuijottavan minua kauhistuneena.
”Ei se ole paha haava. Löin pään kellarissa, kun yritin saada vesipumpun toimimaan”, sanoin rauhoitellen Lilaa.
Päätin olla kertomatta, että olin pelästynyt tutkiessani peiliä. En kunnolla muistanut, mitä oikeastaan olin säikähtänyt. Omaa kuvajaistani? Peilikuva hämärässä oli kai vain aiheuttanut näköharhan.
”Voi sinua raukkaa… Ehkä minun pitäisi ajaa sinut sairaalaan. Saatoit saada aivotärähdyksen”, Lila sanoi hieroen olkapäätäni.
”Tunnen olon ihan hyväksi. Sauna, hyvä ruoka ja sinun seurasi on kaikki hoito, mitä tarvitsen”, vakuutin.
Lila nyökkäsi hetken epäröityään.

Puhdistettuani haavan kaivosta hakemallani vedellä, lähdin lämmittämään saunaa. Ilta oli alkanut hämärtymään ja ilma viilentymään. Sauna oli sisältä pikimusta, tunnistin sen savusaunaksi. Savusaunassa sai mielestäni aina parhaat löylyt, mutta kykenin vain ajattelemaan miten olisin enemmin katsellut rauhallisen vaaleita puuseiniä. Ovesta tuleva valo ei juuri lohduttanut, ympärillä oleva pimeys tuntui nielaisevan minut hetkellä millä hyvänsä. Vilkuilin pilkkopimeää nurkkaa kohti, kuin odottaen jonkin pedon hyppäävän esiin sieltä.

Halvat kaupan tulitikut pitkittävät armottomasti sytyttämistä. Tikut suhahtivat tehottomasti nostaen ilmaan vain pienen savukiehkuran. Hermostuessani enemmän niiden varret katkeilivat ja tikkujen päät sinkoilivat ympäriinsä. Viimein sain tikkuun liekin ja sillä tulipesän tuohipalan syttymään. Olin kiitollinen, kun tuli levisi armollisesti kuiviin puihin.

Kävelin saunalta nopeasti mökkiä kohti. Lumi kuulosti kirkuvan talvikenkien alla ja tuuli ulvovan vertahyytävästi korvissani. Tunsin kuinka oksat raapivat kasvojani mennessä niiden lävitse. Katsoin ylös ja huomasin, että isojen koivujen siluetit olivat tuulessa kuin jättiläismäisiä hahmoja, jotka kurottelivat minua kohti luisevilla kynsillään. Taivaalle oli ilmestynyt revontulia, joita olin aina ennen pitänyt kauniina. Nyt ne näyttivät taivaan haavoilta, vuotaessaan valkeaa aavemaista valoa.

Kiersin varoen katon reunassa roikkuvat torahammasmaiset jääpuikot. Kuulin kuinka kukkapurkki takoi yhä kaidetta vasten. Sen ääni muistutti tuomiopäivänkellon. Haparoivin sormin löysin narun hämärässä ja repäisin purkin irti kiinnikkeestä. Hiljaisuus ei kuulostanut yhtään rauhoittavammalta, tuntui kuin se olisi vain odottanut jotain kauheaa tapahtuvan. Suljin silmät ja jähmetyin paikalleni rauhoittumaan hetkeksi. Ymmärsin, että peili vaivasi yhä mieltäni. Häpesin, olin aikuinen mies ja pelkäsin jotain täysin olematonta.

Astuin mökin lämpöön. Pysähdyin käytävässä kellarin oven kohdalla. Se oli aavistuksen raollaan, vaikka olin varma sen olleen kiinni lähtiessäni. Nielaisin hermostuneena. Mietin, että voisin laittaa auton lämpenemään ja lähteä pois Lilan kanssa ennen yötä. Ehtisimme illaksi jonnekin lähikylän hotelliin. Mutta mieleeni tuli ajatus. Mitä Lila ajattelisi minusta sen jälkeen, jos saisin hermoromahduksen säikähdettyäni omaa peilikuvaani? Minun täytyi kohdata pelkoni, se oli ainoa keino päästä siitä eroon.

Astuin keittiöön ja näin Lilan istuvan tuolilla. Hän luki sanomalehteä ja hörpiskeli höyryävää teetä tapansa mukaan sokeripala kielen päällä. Jeppe istui pöydän vieressä tavalliseen tapaan toiveikkaana kerjäten. En ollut hennonut kouluttaa sitä pentuna kovin hyvin ja nyt se oli jo liian vanha luopumaan pahoista tavoistaan.

“Onhan kaikki hyvin Lila kulta?” Kysyin Lilalta.
Lila asetti lehden pöydälle ja nielaisi lopun sokeripalasta.
“On, sinähän olet hoitanut kaiken. Odotan vain, että voimme olla välillä yhdessä. Oletko varma, etten voi auttaa jossain?” Lila kysyi, ääni oli hieman syyllisen kuuloinen.
“Lepää sinä vain, sitä varten minä toin sinut tänne. Minun pitää hoitaa vielä yksi juttu. Liityn sen jälkeen seuraasi. Huomenna meillä on koko päivä toisillemme”, vastasin yrittäen hymyllä peittää hermostuneisuuttani.
Lilan kiitollinen ilme antoi minulle lisää uskallusta kohdata pelkoni. Hän selvästi nautti täällä olosta, enkä halunnut pilata hänen viikonloppuaan.

Avasin keittiönkaappeja etsien jonkinlaista valonlähdettä, kunnes löysin kotkakuvioisen Zippo-sytyttimen, tyhjän öljylyhdyn ja paloöljyä. Täytin öljylyhdyn ja pyöräyttelin näppärästi Zippoa sormissani tavalla, jonka olin nähnyt jossain takavuosien toimintapätkässä. Lopuksi peukalo työnsi hopeisen kansiosan ylös ja samalla liikkeellä pyöräytti rengasosaa. Sen aiheuttama kipinä levisi liekiksi. Sytytin sytkärillä lyhdyn ja väänsin liekin sopivaksi. Lyhdyn pinta oli mustunut ylhäältä, mutta kirkas alaosa päästi tarpeeksi valoa läpi.

Huomasin Lilan katselevan minua lehden takaa ihmetellen.
”Käyn hakemassa taskulampun kellarista. Jos sinulla on nälkä, jääkaapissa on makkaraa. Laitan saunan jälkeen vielä jotain kevyttä ja huomenna kunnon ruokaa.”
Pihviainekset virkistävällä salaatilla ja yrttimaustetuilla lohkoperunoilla odottivat tulevaa päivää, Lilan syntymäpäivää. Lila oli minua parempi kokki, mutta pihvien kanssa en koskaan epäonnistunut.
”Voisin ottaakin. Varo, ettet kompuroi uudestaan. Kuka silloin pitäisi minusta huolta?” Lila kysyi. Leikillisestä äänestä kuvastui myös huoli. Jeppe haukahti kuin vastaukseksi Lilan kysymykseen.
”Siinä kuulit. Sinulla on hyvä suojelija, ainakin niin kauan kuin makkaraa riittää”, vastasin.
Lila naurahti ja rapsutti koiraa korvan takaa.
“Ulkona on muuten hienoja revontulia, niitä ei kaupungissa näe”, lisäsin vielä ovelta.
Yritin kuulostaa iloiselta, vaikka pelko varjosti yhä mieltäni.

Tunsin kuinka Lila kosketti minua kevyesti selästä, kun seisoin yhä epäröiden kellarin ovella. Käännyin katsomaan iloisena säteileviä kasvoja.
“Oli upeita, oikein luonnon oma valoshow”, Lila sanoi iloisesti ja vilkaisi alas kellariin jatkaen hermostuneempana: “Huh, onpa synkän näköinen kellari. Onneksi et pelkää ahtaita pimeitä paikkoja kuten minä.”
Nyökkäsin yrittäen peittää selkäni taakse, kuinka lyhty tärisi hallitsemattomasti kädessäni.
Lilan mentyä sanoin hiljaa käytävään jääneelle Jeppelle: “Suojele häntä poika. Jos en… Äh, kunnes tulen takaisin.”
Jeppe katsoi minua läähättäen ja tassutteli Lilan perään, luultavasti makkaran haju nokassaan, vaikka joskus tuntui kuin se olisi ymmärtänyt puhettani.

Astelin varoen portaita alas. Lyhty ei valaissut yhtä pitkälle kuin taskulamppu, mutta silti riittävästi. Muistin haljenneen portaan ja harppasin sen yli. Alas päästessäni katsoin ympärilleni. En ollut pelännyt pimeitä huoneita enää aikoihin, viimeksi vuosia sitten lapsena, mutta nyt tämä pimeä kellari tuntui ahdistavalta. Varjot tanssivat levottomasti seinillä eläväisen liekin heiluessa lyhdyn sisällä. Verenpunainen hillo purkeissa sekä ruosteiset terävännäköiset sahat ja puukot hermostuttivat minua. Ilmakin tuntui yhä tunkkaisemmalta, aivan kuin se olisi yrittänyt estää minua hengittämästä. Jäin hetkeksi paikalleni miettimään. Hakisin vain lampun, sulkisin kaapin ja lähtisin pois. Sen jälkeen voisin nauraa tapahtuneelle ja unohtaa sen.

En nähnyt mitään poikkeavaa kellarissa, se rohkaisi minua. Taskulamppu makasi lattialla sammuneena ja kaappi oli ammollaan niin kuin olin sen jättänyt. Astelin lähemmäs irrottamatta katsettani kuvajaisesta. Ennen kaappia kumarruin tunnustellen ottamaan lampun taskuuni ja jatkoin matkaa peilin luokse. Kuvajainen näytti pelokkaalta ja muutenkin normaalilta itseltäni. Tartuin kaapin oveen, mutta en sulkenut sitä. Minun täytyi todistaa itselleni, että olin vain kuvitellut kaiken. Henkäisin pari kertaa syvään keräten voimia, kuin ennen suurta urheilusuoritusta.

Sormi eteni taas hitaasti lasista pintaa kohti ja kuvajainen teki saman. Tunsin tökkäyksen. Pinta tuntui kylmältä ja kiinteältä. Kuvajainen hymyili helpottuneesti kanssani. Suljin oven ja painoin munalukon kiinni. Sen lukkiutumisesta kuuluva loksahdus oli iloa korvilleni. Palasin yläkertaan niin helpottuneena, että olin kompastua uudelleen katkenneeseen portaaseen.

Sauna oli tekeytymässä hyvää vauhtia. Arvelin, ettei sinne tarvinnut lisätä puita tämän käynnin jälkeen ja olin kantanut vedenkin valmiiksi. Edes peilimäinen kaivon pinta ja pilvien tummentama synkkä taivas eivät olleet vaikuttaneet enää uhkaavilta. Mieleni oli rauhoittunut, kun olin todistanut mielikuvitukseni käyneen vain ylikierroksilla. Pakkanen oli kiristynyt iltaa kohden, mökin lämpö tuntui miellyttävältä sisään astuessani. Näin Jeppen nukkuvan levollisesti keittiössä. Sen maha kohoili ja tyytyväinen tuhina seurasi joka henkäystä. Jätin avaimet ja sytyttimen pöydälle ennen kuin menin Lilan seuraksi olohuoneeseen.

Pysähdyin ovella, kun näin Lilan makaavan takan edessä karhuntaljalla. Hän oli riisunut päällysvaatteet, ainoastaan mustat pitsiset rintaliivit ja samaa sarjaa olevat pikkuhousut peittivät hänen häveliäimpiä paikkojaan. Silmäni ihailivat häntä aloittaen siroista varpaista, edeten koukussa olevien jalkoja pitkin ylös. Pikkuhousujen kohdalla ne jäivät hetkeksi paikalleen, kuin luullen katseen pystyvän läpäisemään kevyen kangasmateriaalin. Vatsa näytti pehmeältä ja lämpöiseltä elävän tulen valossa, rinnat sopusuhtaisilta kohoillessaan houkuttelevasti rauhallisen hengityksen tahdissa. Hennon kaulan kohdalle päästessäni huomasin Lilan kääntyvän minua kohti.

“On ihanan lämmin”, Lila sanoi viettelevästi.
Tunsin oloni kuumemmaksi, kuin hetki sitten saunan sisällä käydessäni.
”Totta, taidan itsekin keventää olemustani”, vastasin hymyillen.
Vedin harmaan villapaidan t-paitoineen päältäni ja ulkohousut sekä sukat seurasivat perässä. Jätin pelkät bokserit päälleni. Asetuin makaamaan hänen viereensä lämpimän pehmeälle karhuntaljalle ja suutelin häntä suulle. Hän vastasi kiihkeästi suudelmaan hieroen samalla pehmeän ohuen karvan peittämää rintakehääni.

Huulemme irtautuivat vasta, kun hätkähdimme hiiltyneen puun katketessa takassa. Ihailimme toisiamme hetken hiljaisuudessa.
”Anteeksi, ettei kaikki ole mennyt suunnitelmien mukaan täällä tai aiemminkaan”, sanoin ja koskin ajatuksissani päässäni olevaa naarmua.
Sitä ei koskenut paljoa ja kun Lilan hellät sormet sivelivät sitä ohimennen viedessäni käden omaansa, kipu katosi kokonaan. Tai ainakaan en muistanut sitä enää.
”Ei kaikki voi aina mennä täydellisesti. Meillä on ollut vaikeita aikoja, mutta olemme pysyneet silti yhdessä. Niin kauan kuin minulla on sinut, en tarvitse muuta”, Lila sanoi.
Vein käden hänen pehmeälle vatsalleen, pidin sen terveestä lievästä pyöreydestä. Liikuimme kohtalaisen paljon yhdessä, mutta hyvä ruoka oli myös aina mieleemme. Sormenpääni valuivat alemmas ja nostivat tiukkojen pikkuhousujen alaosaa. Tunsin karkean häpykarvoituksen sormien väleissä.
”Saanko luvan?” Kysyin.
”Sinä tiedät, ettei sinun tarvitse kysyä”, Lila vastasi hymyillen vienosti.

Nautin hetkestä vetäen pikkuhousut tahallisen hitaasti pois. Sormeni sivelivät hellästi pehmeitä reisiä ja kiinteämpiä pohkeita alas mennessään. Polvet ja jalkaterä tekivät tietä antaen pikkuhousuille vapaan reitin. Lila nosti selkäänsä ja irrotti rintaliivien kiinnikkeen vetäen ne pois päältään. Hän tiesi, että nautin hänen alastoman ihonsa jokaisesta kohdasta, enkä vähiten rinnoista. Pyöreä muoto ja terhakas nänni toivat mieleeni halkaistun sitruunan. Kun huuleni puristuivat hellästi nisän ympärille, tuntemus oli vahvempi vaikkakin miellyttävämpi, kuin jos sen esikuvan mehua olisi ollut suussani. Pääni palatessa alemmas, huomasin Lilan lihasten jäykistyvän odottavasta jännityksestä. Se oli vieläkin kuin ensimmäisellä kerralla. Vaihtelin aina hyväilyn vaiheita hieman, jotta kokemus tuntuisi uudemmalta. Tiesin sen kiihottavan Lilaa ja hänen nautintonsa oli minulle tärkeää.

Vein molempien käsien etummaiset sormet tumman häpykarvoituksen sivuja pitkin mukaillen v:n muotoa. Hänen jalkansa olivat suorat ja yhdessä. Ne muodostivat toisen v:n muodon hänen häpynsä ympärille ja lähdin seuraamaan seuraavaksi niiden väliä. Lila avasi jalkoja, kuin olisin löytänyt salaisen mekanismin siihen. Hän suorastaan vavahteli kosketuksista. Viikko oli ollut kiireinen, olimme menneet iltaisin suoraan nukkumaan ja hellyys oli jäänyt pelkiksi iltasuukoiksi. Nyt hän tuntui olevan täysillä mukana ja se helpotti hyväilyäni saadessani kosketuksiin niitä vastaavat reaktiot. Oli kuin olisin peilin kautta nähnyt omat hellyyden osoitukset. Kylmä väre kävi selkäpiissäni, kun muistin kellarin peilin ja häivytin ajatuksen nopeasti mielestäni.

Avasin pehmeältä ja hyvältä tuntuvien häpyhuulten väliä sormillani. Näky oli hurmaava, olin kaivannut sitä koko viikon. Tummemmat paksut häpyhuulet ja mehukkaan näköinen sisus toivat mieleeni mediumiksi paistetun pihvin. Näky sai suuni kostumaan, nälkäni kyltyisi vain tuottamalla hänelle mielihyvää. Kieli kosketteli aluksi varovaisemmin, Lilan hengitys pysähteli keskittyneesti jo ensimmäisistä kosketuksista. Seinämät taipuivat kielen alla antaen sen edetä syvemmälle. Maku oli miellyttävä miedon suolainen ja erittäin koukuttava. Tiesin, että minun kannatti vaihtaa sormet kielen paikalle, saisin niin pidettyä rauhallisemman tahdin. Kielelle löytyi aina muutakin käyttöä.

Kostutin sormet suussani ja katsoin samalla ylös. Lilan ei ollut hankala arvata mitä aion, kiihkeä hengitys ja lasien takaakin paistava sinisten silmien himokas katse kertoivat hänen kiihkonsa kasvavan. Liukastetut keskisormi ja nimetön upposivat Lilan hävyn lämpimyyteen ja hän painoi pään taljalle huokaisten tyytyväisenä. Hän tuntui uskomattoman hyvältä, sormeni janosivat kosketuksista lähtevää tunnetta ja Lilan värähdyksiä kosketusten osuessa oikeisiin kohtiin. Muut koukussa olevat sormet puristuivat voimakkaasti kämmentäni vasten. Kieleni nuolaisi ylähuultani refleksimäisesti, kun näin sormien olevan hänen sisällään niiden koko mitalla.

Kieli aloitti kiusoittelun klitoriksen ympärillä. En vielä koskenut siihen, tiesin sen herkkyyden aiempien hyväilyjen aiheuttamasta kokemuksesta. Sormet tekivät tasaista työtä upoten jatkuvasti hänen sisäänsä, kiihdyttäen vaiheittain hitaasti vauhtia. Näin hänen hengittävän koko ajan kiihkeämmin. Lila nosti päätä hieman ylös haluten nähdä minut. Violetti hiuskiehkura valui hänen oikean silmänsä päälle, mutta hän oli liian keskittynyt pyyhkäisemään sitä pois.

Kaikella hellyydellänikään en saanut kieleen tarpeeksi herkkyyttä, hänen suurimman mielihyvänsä lähde tuntui olevan tuntoherkempi kuin yleensä. Lila vetäytyi joka kosketuksella pois, vaikka kielen pinta tuskin hipaisi kohdettaan. Hänen ilmeensä näytti tuskaiselta, hän tuntui haluavan minun koskevan siihen, mutta tunne oli ilmeisesti liian voimakas. Vedin kosteat sormet ulos ja vaihdoin kielen niiden paikalle häpyhuulten väliin. Kielen liikkeet olivat elävämmät, tunsin kuinka lämpimät seinämät taipuivat taas kieltäni vasten ja Lila liikahteli levottomasti nautinnosta. Lilan maku ja tuoksu olivat huumaavia. Kuinka ne saivatkaan minut haluamaan häntä yhä enemmän. Näin Lilan yhä kiihkeämmästä hengityksestä ja keskittyneemmästä ilmeestä ettei liikkeiden tarvinnut enää olla niin rauhalliset ja annoin kielelle vapauden toimia kiihkoni mukaan.

Liu’utin käden kevyesti hänen reittään pitkin jatkaen samalla hävyn hyväilyä kielelläni. Sormenpäiden osuessa polvitaipeeseen Lila huokaisi ja nosti hallitsemattomasti alavartaloaan kasvojani vasten nostaen samalla ylävartaloaan käsien varaan. Tunsin kuinka hän aloitti liikehdinnän kasvojani vasten. Kieleni tuli ulos hänestä ja alkoi hieroa pehmeitä häpyhuulia liikkuen tasaisen varmasti edestakaisin, mutta koko ajan ylemmäs. Tämä oli helppo osuus, kun tiesin mitä minulta odotettiin. Minun täytyi vain pysyä paikoillani. Tunsin kielen osuvan nyt klitorikseen, Lilan keho värähti voimakkaasti jokaisesta osumasta, mutta hän kiihdytti siitä huolimatta liikkeitään.

Kieli pysyi nyt yhdellä alueella, keskittyen lyhyillä liikkeillä vain kovettuneen nautinnonlähteen stimulointiin. Ajatus siitä, miten niin pieni asia saattoi tuottaa niin paljon nautintoa kiehtoi mieltäni. Lilan kiihkeä hengitys kuului hyvin korviini ja hän värähteli yhä voimakkaammin kosketuksista. Tunsin kuinka oma kehoni tärisi kiihottuneesta jännityksestä ja alushousut puristivat edestä tukalasti. Hän alkoi päästä lähelle huippua. Äkkiä hän tarttui hiuksiini molemmin käsin tukistaen tahattomasti. Hänen kehonsa oli täysin jännittyneenä ja hengitys pysähtyneenä kasvojeni ollessa painautuneena hänen kosteaa häpyään vasten. Lilan jalka värähteli kylkeäni vasten, kun hän valui kehon rentoutuessa karhuntaljalle haukkoen henkeään.

En pitänyt itseäni erityisen kokeneena, mutta Lila sai minut tuntemaan, että osasin tuottaa nautintoa hänelle. Olin ylpeä, että olin oppinut tekemään oikeita asioita häntä hyväillessä. Nousin hänen viereensä pehmeän turkin päälle ja annoin hänen nauttia loppuun asti. Takan hiillokseksi hiipunut tuli hohkasi ihanan lämpimänä. Yletyin heittämään pari halkoa taljalta ilman, että minun tarvitsi nousta ylös. Vilkaisin alushousujen etumustani, se pullotti yhä pystyssä kuin vuori. Kostea kohta huipussa paljasti minun erittäneen kiimatippoja kiihottuessani Lilan nautinnosta. Pian Lila liikkui viereeni ja otin hänet syleilyyn niin, että olimme kasvokkain.
”Sinä paranet kerta kerralta”, Lila sanoi silittäen toisen korvan viereistä ohutta poskipartaa.
”Se on varmaan tämä arpi. Olen kuullut, että naiset eivät voi vastustaa niitä”, sanoin vinkaten kulmakarvoillani härnäävästi.
Lila tökkäsi minua pehmeästi vatsaan ja hymyili sanoessaan ivallisesti: ”Joo, ruhjeet on tosi seksikkäitä…”

Jätin Lilan nauttimaan takan lämmöstä ja kävin saunalla. Tuli oli jo sammunut ja sauna oli vähän liiankin kuuma. Lämpötila oli kohonnut lähelle sataa, jos mustunutta mittaria oli uskominen. Kohautin olkapäitäni, ainakaan en ollut vielä onnistunut polttamaan sitä. Heitin vettä kiukaalle, jotta pahimmat häkälöylyt menisivät ohi. Sihahdus oli voimakas, peräännyin ulos ennen kuumaa löylyaaltoa.

Sisällä hain pyyhkeen ja vaihtovaatteet repusta. Tapasin Lilan keittiössä. Hänellä oli päällään vain keskeltä puolittain avonainen valkoinen kylpytakki ja siniset silmätkin olivat paljaana.
”Hukkasitko lasit?” Kysyin katsoen ohimennen sinisiä silmiä kävellessäni jääkaapille.
Ne olivat niin kirkkaat, että näkyivät hyvin lasien läpi, mutta paljaana ne tuntuivat suorastaan hehkuvan sinisenä.
”Ne painoivat. En tarvitse niitä saunassa”, hän vastasi hieroen sormilla aukinaisen kylpytakin väliä.
Nyökkäsin ja avasin jääkaapin oven sanoen: ”Siellä on niin pimeää, ettei näöllä mitään teekään.”

”Kiitos vielä aiemmasta, saat minut aina märäksi”, Lila sanoi himokkaasti.
Katsoin ylös nielaisten. Katseesta paistoi himo ja hän oli avannut kylpytakkia sen verran, että minulle avautui näky hänen paljaaseen rintaansa. Ilmeestä päätellen hän sanoi sen totisesti, mutta se ei kuulostanut sellaiselta mitä Lilalta olin tottunut kuulemaan. Hän oli yleensä hyvin häveliäs sanoissaan, eikä puhunut seksistä hyväilyn ulkopuolella.
”Ja sinä järisytät minun maailmani”, vastasin hämmentyneenä, ymmärtäen heti perään miten typerältä se kuulosti. Laskin pään jääkaapin oven suojaan irvistykseen ja kirosin äänettömästi sanavalintaani.

Nousin ojentaen hänelle siiderin ja pitäen oluttölkkiä omassa kourassani. Vilkaisin pöydän alle ja näin Jeppen katsovan sen varjosta. Yleensä se olisi hereillä ollessaan rientänyt mukaamme. Ajattelin sen olevan väsynyt pitkästä ajomatkasta ja kävelylenkistä. Olihan se jo melko iäkäs koiraksi, vaikka vaikutti vielä pentumaisen innokkaalta ajoittain. Astuessamme käytävään olin kuulevani äänen viereisestä makuuhuoneesta. En ollut käynyt siellä siivoamisen jälkeen ja arvelin tuholaisten palanneen.
Lila kosketti minua kädestä ja sanoi: ”Jätin ikkunan auki, että se tuulettuu.”
“Hyvin ajateltu”, vastasin ja otin hänen kätensä omaani.
Kävelimme käsikkäin saunalle lyhdyn valaistessa kulkuamme.

Olin sytyttänyt saunankuistille pari kynttilää ja asetin vielä lyhdyn ikkunan eteen tuomaan valoa saunan sisään. Riisuuduimme ja astelimme savusaunan mustuuteen. Lyhdyn valo paljasti ilmassa leijuvia hiukkasia. Ilma oli vielä hivenen raskasta hengittää, mutta kuitenkin tarpeeksi puhdasta. Jätin silti ilmanvaihtoluukun auki, kuumasta ei tulisi puute siitä huolimatta. Ojensin istuimen ja selkänojalaudan Lilalle ja asettelin omat vastaavat löylynheittopaikalle.

Lila painautui kylkeäni vasten ja hieroi reittäni, elin heräili horroksesta. En häpeillyt sen kohotessa puolittain ylös reittäni vasten. Lila tuntui haluavan läheisyyttä tavallista enemmän, olin iloinen siitä. Kiersin käden hänen ympärilleen ja toisella heitin kauhallisen löylyä kiuaskiville. Vesi tuntui höyrystyvän jo ilmassa, sihahdus oli äänekäs. Toisen kauhallisen lähtiessä ilmaan alkoivat ensimmäisen heiton vaikutukset vasta tuntua, ensin poltellen korvia ja edeten nopeasti niskaan.
”Ah, lämmitin vähän turhan kuumaksi tämän.” Sanoin pahoitellen, kun ihailimme hetken varpaitamme niska kumarassa.
Löylyjen pahimman aallon mennessä ohi, Lila johdatti minut ulos ja painelimme kohti valkeaa hankea. Heittäydyin hankeen makaamaan ja huokasin lumen viilentäessä polttelevaa ihoa.

”Tehdäänkö lumienkeleitä?” Kysyin hengityksen huurutessa, kun Lila käveli viereeni.
”Enkelit on tylsiä, miten olisi lumihämähäkki?” Lila vastasi salaperäisesti.
Aioin kysyä, mitä hän tarkoitti, kun huomasin Lilan nousevan päälleni. Kätemme muodostivat keskimmäiset jalat, jalkamme muodostivat viistot jalat taakse ja eteen, pääni taas toimi ”lumihämähäkin” päänä. Lilan häpyhuulet painuivat suutani vasten ja tunsin kuinka hänen kielensä kiusoitteli elintäni. Se oli pienentynyt kylmässä, mutta nytkähteli jo hieman lämpimistä kosketuksista. Huulten puristuessa sen ympärille tunsin jäykistyväni Lilan suuhun kylmästä ulkoilmasta huolimatta. Painoin kieleni hetkeksi hänen lämpimään häpyynsä, mutta kylmyys kehossa alkoi tuntua liian pistävältä.

”Haluaisin kyllä tehdä sen tässä, mutta selkä lunta vasten lähes kolmenkympin pakkasessa tuntuu vähän tuskaiselta”, sanoin pahoitellen.
Keho tärisi jo voimakkaasti kylmän pistellessä paljasta ihoa. Lila veti pään pois ja tunsin kuinka kylmyys pisteli syljen kostuttamaa terskaa. Nousimme ylös ja Lila katsoi minua hymyillen. Hänen silmänsä kiiluivat omituisesti.
Lila sanoi vihjailevasti: ”Mennään takaisin löylyihin. Kuumassa saunassa voi tapahtua kaikenlaista… kiihkeää.”
Kumosimme juomiamme kurkkuun ennen saunaan paluuta. Katselin Lilaa mietteliäänä, hän vaikutti jotenkin vapautuneemmalta kuin yleensä. Ehkä rauhallinen ympäristö oli saanut muutoksen aikaan?

Laitoin ilmanvaihtoräppänän kiinni, sillä ilma oli raikastunut tarpeeksi. Lila painautui taas minua vasten. Hän toi jalat reisieni yli ja hieroi rintakehääni siirtyen vaiheittain alemmas. Hän nyppi hetken häpykarvoituksen yläpuolella navalle asti kulkevaa suoraa ohutta karvaviivaa. Yhdistettynä häpykarvoitukseen se oli kuin nuoli, joka kertoi minne halusin hänen koskevan minua. Sormet siirtyivät sivelemään mahaani sen sivuilta. Vatsani oli pehmeä, tosin vain lievästi pyöreä. En juuri harjoittanut sen lihaksia, mutta Lila oli kertonut pitävänsä siitä sellaisena kuin se oli. Lopulta sormet upposivat hiuksieni väriseen ruskeaan häpykarvoitukseen. Pidin sitä lyhyenä, jotta suuseksi olisi miellyttävämpää.

Elimeni oli kosketusten seurauksena täydessä mitassa kohti kattoa, vaikkei sormet olleet vielä koskeneet siihen. Sitä ei tarvinnut erityisemmin suostutella oltuaan viikon toimettomana. Suutelin Lilaa kevyesti kaulaan ja hän hihitti iloisesti vastaukseksi.
Harmistuin hieman, kun hän vei sormet pois ja osoitti löylykauhaa sanoen: “Heitä väliin löylyä komistus. Ei sitä savusaunaan joka viikko pääse.”

Heitin löylyä pieninä annoksina ja harvakseltaan niin, että päätä piti taivuttaa hieman kuumudessa, mutta ei nöyrtyä täyteen kumarrukseen. Haukottelin lämmön rentoudessa.
”Haluatko peseytyä?” Lila kysyi huomatessaan sen.
Nyökkäsin, sillä minun oli tarkoitus vielä laittaa illallista ja seuraavana päivänä olisi aikaa saunoa lisää.

Elimeni ei tahtonut laskeutua ja se teki liikkeistäni vaivalloiset. Tehdessäni pesuvettä vateihin tunsin, kuinka lämmin hien kostuttama keho painautui takaa selkääni vasten. Kovat nännit ja niiden ympäröimät pehmeät liukkaat rinnat puristuivat yläselkääni vasten. Lilan karhea häpykarvoitus kutitti toista pakaraani vasten. Hento käsi löysi jalkojeni välin alakautta ja alkoi hieroa. Tunsin sormien olevan saippuaiset ja perinpohjaiset kosketuksissaan. Ensin ne pyörittivät kiveksiä välissään ja etenivät sivelemään elimen vartta, hengitykseni pysähteli kosketuksista. Säpsähdin sormien koskettaessa herkkä terskaa sen alapuolelta.

Hänen huulensa tulivat niin lähelle korvaani, että tunsin niiden kostean pinnan korvalehdellä.
Lila puristi kivikovaa elintäni ja kuiskasi viettelevällä äänensävyllä: ”Varmistan, ettet unohda pestä kalusi kunnolla. Haluan sen olevan puhdas, kun työnnät sen sisääni.”
Tunsin kuinka kuiskaukset lähtivät aivojen kautta hermoja pitkin alas ja osuessaan kohteeseensa ne nytkäyttivät rajusti elintäni Lilan sormia vasten. Käännyin katsomaan Lilaa suu auki muustakin kuin kuumudesta.

”Oletko varma, että olet valmis?” Kysyin varovasti vaikka haluni kielsi minua epäröimästä.
Tahdoin häntä kaikella ruumillani, mutta en halunnut seksin rikkovan välejämme kuten aiemmin.
Lila vastasi tulemalla lähemmäs minua ja hieromalla saippuan peittämää elintäni häpyään vasten kuin sivellintä. Saippua levisi valkoisena paksuille häpyhuulille ja toi valkean sävyn myös ylemmälle kiharalle karvoitukselle. Aivoni tuntui antautuvan täydellisesti sillä hetkellä. Himo oli kasvanut jo pitkän ajan. Halusin vain tuntea kehomme vihdoin taas yhdessä. Huuhtelin vedellä saippuan pois elimestäni ja huuhdoin myös Lilan hävyn hellästi.
”Tällä kertaa teemme sen oikein”, sanoin vakuutelle yhtä paljon itselleni kuin Lilalle.

Lila asettui etunojaan kädet saunan seinää vasten. Hän ei vaikuttanut välittävän käsien likaantumisesta. Asetuin hänen taakseen ja toin kostean elimen varoen hänen häpyhuulilleen. Sivelin niitä etsien oikeaa kohtaa. Tunsin kuinka elin upposi ja ihana puristus sai pistävän voimakkaan nautinnontunteen mieleeni. Puristin silmät kiinni, kunnes pysähdyin. Sivelin hetken hänen kauniisti kaareutuvaa selkäänsä tuoden kädet niitä pitkin hänen lanteilleen hyvään otteeseen. Aloitin mahdollisimman rauhallisesti, vaikka himoni huusi: “Kovempaa!”
Elimeni oli kuitenkin reilusti paksumpi kuin sormet, joihin hän oli tottunut, eikä siitä löytynyt samaa hienovaraista hellyyttä. Tein kuin aiemmin löylyä heittäessä, pieninä annoksina ja rauhallista tahtia. Lilan hengitys sihahteli vastaukseksi kuin kiuas.

Helpotuin, kun Lila vaikutti todella nauttivan. Hän jopa liikahteli taaksepäin elintäni vastaan vaatien minua koventamaan otteitani. Tihensin tahtia, hiki alkoi valua vuolaammin kehoa pitkin. Tunsin liukkauden kasvavan myös Lilan keholla ja sisällä. Hikisistä kehoista lähti kostea ääni niiden osuessa yhteen. Aiemmin tuoksunut saippua peittyi nyt hien ja kiiman tuoksujen alle. Haluni vaati yhä kovempaa, annoin sille koko ajan enemmän periksi.

Aloin kuulemaan voihkintaa, nautinnollista sellaista. Lila ei yleensä voihkinut paljoa edes orgasmissa, kiihkoni tuntui yltyvän tästä uudesta puolesta. Oli kuin olisin siirtynyt kauhanpohjan harvoista heitoista kokonaisiin kauhallisiin niin nopeasti kuin saavista sain kauhottua. Tunsin elimen syvyyksissä tapahtuvaa uhkaavaa kipinöintiä, aivan kuin kiukaaseen olisi syttynyt tuli. Muistin, etten käyttänyt kondomia. Vedin itseni ulos ja sanoin vaivalloisesti ajatusten keskittyessä vain pitämään minut laukeamasta siihen paikkaan: ”Tämä kuumuus… en voi pidätellä…”

Lila painautui lähemmäs ja elimen varsi puristui hänen pakaroidensa väliin. Sen kostean punaisena kiiltelevä pää osoitti hänen selkäänsä kohden, kuin sytyttämistä odotteleva tykki. Olin aina pitänyt hänen peppuaan houkuttelevana, vaikka hän arasteli sen koskettamista. Pakarat olivat pyöreät, sileät ja pehmeän näköiset. En ikinä olisi uskonut näkeväni elintäni pepun välissä ja tuntevani sen puristuvan pakaroiden väliin. Tunne oli pehmeä ulkonäön mukaisesti, mutta samanaikaisesti sopivan kiinteä. Odottamaton näky ja tunne olivat äärimmäisen kiihottavia.

Keho jäykistyi, hengittäminen muuttui vaikeaksi. Hän painoi käsillään kosteat pakarat elimen ympärille ja liikkui kerran osuen minua vasten voimakkaasti. Aivojen tahto pitää neste sisälläni hävisi, mielessäni oli vain halu päästää paineet ulos. Tunsin kuinka siemenneste lähti liikkeelle elimessäni. Oli kuin syttynyt kiuas olisi valmistautunut puhaltamaan paksun häkäpilven ilmoille. Toinen hiestä liukkaan pepun heilautus sai minut päästämään kurkustani nautinnollisen äänen. Puristin silmät nautinnosta tiukasti kiinni, kun tunsin kehoni alkavan vapisemaan. Kiuas ei enää riittänyt vertaukseksi, oli kuin tulivuori olisi syytänyt magmaa sisuksistaan. Avasin silmät, hiki kirveli niissä. Näin vain vaivoin ikkunasta tulevassa lyhdyn valossa, miten neste oli lentänyt jättimäisestä paineesta Lilan hartioille asti.

Peppu piti yhä elintäni puristuksessa ja nytkähti uudestaan voimakkaammin muistuttaen minua, että se oli ollut vasta alkua. Seuraava purkaus lennähti alemmas hänen alaselälleen. Hän nytkähti vielä pari kertaa ja elin tyhjensi lopun pakaroiden päälle. Hämärässä näytti kuin hänen selkänsä olisi ollut kauttaaltaan saippuan peitossa. Tunsin jalat heikoksi ja puoliksi istuin, puoliksi kaaduin takana odottavalle alalauteelle. Huomasin, että minun oli hankala saada henkeä ja vedin pään kumaraan saadakseni helpommin hengitettävää viileämpää ilmaa.

Lila istuutui viereeni.
”Tuntuiko hyvälle?” Hän kysyi kiusoittelevasti ja kun nostin päätä ehtimättä vastata, hän halasi minua.
Tunsin kuinka kämmenet puristivat lujasti selkääni. Halasin häntä vastaukseksi tuntien tarttuvan aineen hänen selässään. Nyökkäsin, kun hän toi kasvonsa eteeni.
Lila kääntyi sanoen: ”Voitko pestä selkäni?”
Nyökkäsin uudelleen, sanat eivät tahtoneet palata mieleeni. Huuhdoin ensin vedellä hartiat, kaartuvan selän ja pyöreät pakarat puhtaaksi tuotoksistani. Hieroin lopuksi Lilan ihon saippuoiduilla käsilläni. Lila kaatoi vielä ämpärin pohjallisen vettä lopuksi päälleen. Hänen paljas selkänsä näytti kauniilta. Häpesin hieman, että olin sotkenut sen, vaikka vain hetkeksi. Muistin Lilan tehneen aloitteen siihen ja se ei tuntunut enää niin väärältä.

Huomasin hänen mustuneet kätensä ja sain ajatuksia sen verran kasaan, että sanoin: ”Hei Lila, sinun kädet.”
Ymmärrys tuli Lilan kasvoille, kun hän katsoi käsiään. Hän huuhtoi ne saippuan ja veden avulla puhtaaksi.
“Voit viedä lyhdyn, näet muutenkin niin huonosti ilman laseja”, sanoin käheästi hänen vielä tarkastaessa ihoaan noen varalta.
“Kiitos rakastaja. Tule pian perästä, minulle tulee kylmä ilman sinun lämpöäsi”, Lila vastasi.

Katsoin kun Lila hävisi ovesta, kostea peppu heilahtaen mennessään tarkoituksellisen viettelevästi. Lamppu katosi ikkunasta ja jäin pilkkopimeään saunaan. Istuin siinä vain hetken yrittäen ymmärtää mitä oli juuri tapahtunut. Seksi oli tuntunut hyvältä, mutta kun jälkeenpäin mietin sitä, en ymmärtänyt. Emme olleet edes puhuneet haluavamme yhdyntää ja varsinkaan suojaamatonta sellaista. Lisäksi hän häpeili yleensä peppuaan, eikä ollut ennen halunnut nesteitäni kehonsa päälle. Kuinka Lila oli muuttunut noin äkkiä, aivan kuin eri ihmiseksi?

**********

Luku 3: Kaksi paria

Olin pessyt itseni nopeasti. Astellessani kuistille kallistin oluttölkin pohjaa yhä ylemmäs, kunnes vihdoin ymmärsin sen olevan tyhjä. Ajatukseni olivat yhä Lilassa. Olin huolissani hänestä. Pelkäsin, että hän katuisi saunalla tapahtunutta. Astelin olohuoneeseen ja näin Lilan takan edessä harjaamassa kostuneita hiuksiaan. Takasta lähti vain vieno hiilloksen aiheuttama hohde ja huone oli hyvin hämärä. Mietin pitäisikö minun puhua jotain saunalla tapahtuneesta, kun huomasin taaemman nurkan pimeydessä, kuinka sohva oli avattu kaksoissängyksi. Sängyllä oli kaksi hahmoa. Toinen oli mies, joka istui sen reunalla pidellen jotain terävännäköistä kädessään ja toinen oli nainen, joka makasi sängyllä mahallaan. Miehen hahmo pyöritti jotain nelikulmaista esinettä toisessa kädessään, liike näytti kummallisen tutulta. Kuului räpsähtävä ääni, sytyttimeksi paljastunut esine syttyi miehen kädessä paljastaen tämän ivalliseen virnistyksen.

Tyhjä tölkki tippui kädestäni ja kolisi lattiaa pitkin. Mies näytti aivan minulta. En nähnyt, mikä terävännäköinen esine hänellä oli ollut toisessa kädessään, sillä hän oli piilottanut sen selkänsä taakse. Liekki siirtyi lähemmäs naisen hahmoa. Kehon peittivät vain mustat pitsiset alusvaatteet, suu oli tukittu ilmastointiteipillä ja silmälasien takaa näkyi pelokas ilme.
”Lila!” Huudahdin tunnistettuani hahmon. Vilkaisin takan edessä olevaa toista Lilaa, joka heitti takkaan hiilloksen päälle uusia halkoja.
“Lila?” Sanoin uudelleen nyt kysyvästi ja takan edessä istuva Lila hymyili pilkallisesti ilmeelleni.
Vein tärisevän käden hiuksiini ja painoin pään alas. Olinko tulossa hulluksi?

”Hei! Emme satuta kumpaakaan. Sinun täytyy vain tehdä niin kuin minä sanon. Ensin annat Lilan sitoa kätesi”, vale minä sanoi.
Ääni kuulosti oudolta, kuin olisin kuullut oman ääneni nauhalta. Putosin polvilleni enkä vastustellut, kun Lila tuli sitomaan käsiäni. Ei, se ei ollut Lila, vaan kieroutunut kopio ja minä olin pettänyt Lilaa sen kanssa saunassa. Minun olisi pitänyt huomata muutos, mutta olin vain itsekkäästi keskittynyt omaan himooni ja antanut sen sumentaa mieleni.

Vale Lila toi minut makaamaan selälleni oikean Lilan viereen. Takkaan uudelleen syttynyt tuli valaisi nyt nurkassa olevan sohvankin. Huomasin kellarin peilin olevan vastapäisellä seinämällä, takassa räiskyvä tuli heijastui sen pinnasta.
Samalla kun käteni sidottiin sohvan puiseen kaiteeseen, kuiskasin Lilalle: ”Anteeksi. Minä luulin, että se olit sinä. Olethan kunnossa?”
Lila näytti kauhistuneelta. En tiennyt kuuliko hän sanojani. Tunsin kuinka sormet painoivat lujasti leukaani. Tunne oli outo, aivan kuin aamulla, kun tunnustelin leukaa parranajon yhteydessä. Ne tuntuivat tutulta, vaikka puristivatkin lujemmin kuin yleensä. Sormet käänsivät katseeni ylös ja tuijotin elävää kuvajaistani.

”Sinä olet… minä?” Kysyin epäröiden.
”Minä olen sinä. Tarkemmin, minä olen mitä sinä haluat olla”, vale minä sanoi ja hymyili.
Hymy oli pilkallisen itsevarma, en ollut ikinä nähnyt sitä peilin välityksellä.
”Ei… Entä tyttö?” Kysyin vilkaisten kädet puuskassa seisovaa Lilan kopiota.
”Hän on mitä Lila haluaa olla. Vapautit minut ulottuvuudestani koskiessasi peiliin, minä puolestani vapautin toisen Lilan, kun olit saunalla aiemmin”, vale minä vastasi teennäisesti haukotellen.
”Miksi?” Sain vielä kysytyksi.
”Me olemme täällä tekemässä teistä paremmat. Ymmärrät kyllä pian”, vale minä sanoi virnistäen.
En pitänyt valkoisten hampaitten virneestä, se oli epärehellinen kuin autokauppiaan hymy. En ymmärtänyt tilannetta, mutta molemmat kopiot vaikuttivat pahantahtoisilta.

Kopioni veti teipin Lilan suusta ja tämä irvisti kivusta.
”Paskiainen!” Lila huusi.
Vale minä nauroi ja ryömi ylitseni Lilan taakse. Näin hänen kädessään olevan esineen nyt. Ne olivat vain pienet kynsisakset. Kirosin itseäni, etten ollut yrittänyt hyökätä olion kimppuun. Nyt hän saattoi tehdä mitä hyvänsä Lilalle ja minä en voinut kuin katsoa vierestä. Sakset leikkasivat pikkuhousujen ja rintaliivien kiinnikkeet, jonka jälkeen kopio heitti sakset lattialle. Vale-minä riisuutui, veti Lilan repaleiset pikkuhousut pois ja alkoi taivuttaa tämän jalkoja erilleen. Lilan siniset silmät katsoivat minua kauhistuneena.

Nostin katseeni kopiooni ja anoin: ”Pyydän. Älä satuta Lilaa. Voit tehdä mitä haluat minulle, kunhan jätät hänet rauhaan.”
Vale minä näytti miettivän hetken, kunnes murskasi toivoni nauramalla.
”Uhrautuvuutta, sitä odotinkin. Se ei ole sitä mitä haluan, mutta parempaan suuntaan”, kopioni sanoi salaperäisesti.
”Mitä sinä haluat?” Kysyin epätoivoisena.
”Missä olisi hauskuus jos vain kertoisin sen? Älä muuten turhaan huoli, kaikki peilin maailmassa ovat steriilejä. Emme voi luoda elämää, kykenemme ainoastaan heijastamaan sitä. Yritän olla rikkomatta tyttöystäväsi paikkoja, hän saattaa jopa nauttia tästä”, kopioni sanoi hymyillen ja siveli Lilan hiuksia.
Violetti kiehkura heilahti kopioni kädestä Lilan nykäistessä päänsä inhoten pois sormien alta.

Kopioni toi jäykistyneen elimensä Lilan haarojen väliin ja työntyi sisään, eikä mitenkään erityisen hellästi. Lila puri tyynyä kivusta, silmälasit menivät vinoon puristuessaan sitä vasten. Suljin silmät hetkeksi, hänen kärsimystään oli vaikea katsoa. Nyin käsiäni, mutta ne oli solmittu tiukasti kiinni ja lujarakenteinen kaide kesti riuhtaisut. Vale minä piti selän suorassa työntäen elimen syvälle niin, että hänen ja Lilan kehoista kuului läiskähtävä ääni niiden osuessa yhteen. Liike jatkui yhä uudelleen ja uudelleen armottomana, saaden Lilan inahtelemaan ja minun kasvoni valahtamaan kalpeiksi.

Tuntui, kuin olisin ollut ulos kehostani. Kuin toiveunissani, näin Lilan ja itseni yhtymässä. Mutta se ei ollut minä, kopioni ei yhtään välittänyt Lilan tunteista. Toiveuni oli muuttunut painajaiseksi. Vale minä näytti suurelta Lilan takana, tosin seinään piirtyvällä mustalla varjolla oli osansa asiaan. Kopioni veti väliin elimen ulos, tuoden sen Lilan pakaroiden välistä ylpeänä näkyville. Olin ihaillut sitä ennenkin, mutta oli outoa nähdä se tästä näkökulmasta. Kostea pää toi kummasti mieleeni lähes täytenä loistavan kuun, alalaidan ollessa soikeampi ja keskustaa alempana olevan reiän näyttäessä kuunpilkulta. Olin aina ollut tyytyväinen sen kokoon ja ulkonäköön, vaikka se olikin suuruudeltaan keskitasoa. Nyt se näytti vastenmielisen isolta ja kopio työnsi sen kokonaan kokemattoman Lilan sisään. Punastunut Lila vältteli katsettani.

Tunsin hennon käden kosketuksen reidelläni ja tutut sormet alkoivat hieroa alapäätäni ottein, jotka olin tuntenut ennenkin. Katsoin alas ja näin Lilan kopion virnistävän takaisin. Elin alkoi jäykistyä. Puristin silmät kiinni häpeästä kalpeiden poskien alkaessa punehtumaan.
”Olet onnekas… tai paremminkin, olemme onnekkaita. Olet löytänyt hyvän saaliin. Tyhjensin hänet hetki sitten saunassa, mutta niin vain torni kohoaa jälleen korkeuksiin”, pilkallinen Lilan kopio sanoi Lilalle ja nauroi.
Hänellä oli sakset kädessään ja hän vei ne violetin hiuskiehkuran juureen leikaten ne irti.
”Pois vielä tämä ärsyttävän näköinen töyhtö. Tässä maailmassa minulla on vapaus päästä hetkeksi eroon siitä.”
Hän asetteli sakset ajatuksissaan viereeni ja asettui päälleni.

Tunsin lämpimän tiukan puristuksen, kun elimeni painui syvälle Lilan kopion sisälle ja hän alkoi ratsastaa suurieleisesti. Ratsastus oli liian kovaa ja väänsi elimen vartta väkivaltaisin iskuin. Kipu täytti mieleni, vaikka se aiheutti myös inhottavaa nautintoa. Läiskähtävä ääni kuului kahdesta suunnasta ja molemmat kopiot tuntuivat kilpailevan saadakseen omansa äänekkäämmäksi. En pystynyt irrottamaan katsettani hänestä. Keho oli täsmälleen kuin Lilan, mutta liikkeet olivat häpeilemättömät ja rajut, täysin Lilan tyylistä poikkeavat. Lilan kopio viilsi kynsillä viillon rintakehääni. Ähkäisin kivusta.

Vale Lilan kehon liike oli kuin raskaasti iskeytyvä moukari, joka rikkoi mieleni ylläpitämää vastarintaa joka osumalla. Kehoni värähteli jo voimakkaista liikkeistä, elin ei kestäisi kauaa.
”Kun vain tietäisit miten hyvältä tämä tuntuu, niin haluaisit poikaystävääsi sisääsi aamuin illoin”, Lilan kopio sanoi oikealle Lilalle.
Kyynel valui poskellani, nöyryytys ja Lilan kärsimys olivat liikaa minulle. Kiihotukseni laski ainakin hetkeksi, vaikka elin pysyikin yhä kovana.
Kuulin saman äänen sivultani, nyt hellempänä: ”Anssi, katso minua. Tarvitsen sinua.”
Käänsin pään vieressäni olevaa oikeaa Lilaa päin anteeksipyytävästi.
Hän sanoi tiukasti, vavisten välillä kopioni työntyessä häneen: ”Älä anna heidän tulla väliimme. Mitä ikinä tapahtuukin, koemme sen yhdessä. Me selviämme tästä. Minä rakastan sinua”
”Minäkin rakastan sinua”, sanoin ääneen, vaikka katseeni kertoi jo sen.
Hänen sanansa tuntuivat lohduttavilta, ne antoivat minulle voimaa. Katsoin uhmakkaasti kopiotani. Se näytti tarkastelevan minua arvioivasti.

“Tätä et varmaan tiennyt Anssi. Lila on salaa toivonut sinun sormeasi tänne tyydyttäessäsi häntä”, vale Lila sanoi minulle hieroen etusormellaan oikean Lilan pakaroiden väliä.
Lila värähti hieman myöhässä. Tuntuiko hänen kopionsa kosketukset samalta kuin omat sormet, kuten minullakin? Vale Lila läimäisi Lilan pyöreää pakaraa, näky ja ääni oli kaikessa vääryydessäänkin oudon kiihottavaa.
“Voinen puhua molempien puolesta kun sanon, että toinen aukko kiinnostaa enemmän. Ei siihen tarvitse silti jämähtää. Olemmehan vieneet jo toisen neitsyyden, voin viedä sen tältäkin reiältä”, vale minä sanoi minulle vastenmielisesti iskien silmää.
Pystyin vastaukseksi vain siristämään silmiäni ja irvistämään vihasta. Kopioni etusormi liukui Lilan pakaroiden väliin ja hän tökkäsi sen koko pituudeltaan sisään.
”Ai!” Lila voihkaisi ja hänen poskensa punehtuivat entisestään häpeästä, kun hän vilkaisi minua.

Tunsin kuinka viha täytti mieleni. Nousin niin ylös, kun pystyin ja vale Lilakin perääntyi päältäni kauemmas.
”Minä tapan sinut!” Huusin pahalle kopiolleni.
Ääni ja rauhalliselle mielelleni erikoinen sanoma kuulosti vieraalta, vaikka tulikin omilta huuliltani.
Kopio veti sormen pois ja nauroi sanoessaan: ”Itsensä tappaminen ei ole koskaan hyvä ratkaisu.”
”Sinä et ole minä. Sinä olet hirviö, kuten tuo toinenkin. Olette vain pahuuden turmelemia kopioita oikeista,” vastasin.
”Oikein hyvä”, kopioni sanoi yllättäen ja jatkoi: ”Asenne alkaa jo muuttua paremmaksi. Sinun pitää vielä todistaa, että olet muuttunut täysin haluamakseni.”
Kopioni irrotti Lilan köydet ja toi tämän vale Lilan avustamana päälleni. Vale minä kumartui kuiskaamaan jotain Lilan korvaan.
Kuulin vaivoin sen hiljaiset sanat: ”Et tainnut tietää, että hän haluaa pienokaisen kanssasi. Sinetöikää tämä liitto edessämme, niin olette vapaita.”

Lila suoristi silmälasit ja puri alahuultaan hermostuneena asettuessaan päälleni. Häpesin, että hänet oli pakotettu siihen ja pidin katseen hänen pelokkaissa kasvoissaan pahoittelevana. Tunsin omat sormet elimen varrella, kun ne asettivat minut hänen sisäänsä. Säpsähdin, kun ymmärsin käsieni olleen yhä sidottuna, sormet olivat kuuluneet kopiolleni. Tunsin kuinka Lila liikahti parempaan asentoon ja painui rauhallisesti alas. Hän tuntui hyvältä, vaikkei ollut niin kostea kuin yliluonnollisen kiimainen kopionsa.

Lila asettui kehoani vasten, lopulta alaston ylävartalo valuen rintakehäni päälle.
Hänen päänsä oli lähellä kasvojani ja silmät liimaantuneina omiini, kun hän kysyi: ”Onko se totta? Haluatko lapsen kanssani?”
”On”, vastasin nielaisten kääntämättä katsettani.
Kuinka toivoinkaan, ettei hän olisi kuullut siitä tuolta hirviöltä. Lila näytti mietteliäältä, kun alkoi työskennellä alaruumillaan ja tunsin elimen kiihottuvan entisestään omituisesta tilanteesta huolimatta. Hän oli paljon hellempi kuin kopionsa, tunne oli paljon parempi.

Vale minä istui takan äärellä, mutta vale Lila oli jäänyt viereemme. Tyttöystäväni paha kopio nousi kasvojeni päälle ja painoi häpyhuulet naamaani vasten.
“Kieltä peliin, tai joudun käyttämään taas kynsiäni”, kieroutunut olento uhkaili hieroen itseään kasvojani vasten.
“Älä satuta häntä”, oikea Lila pyysi.
“En, kunhan saan mitä haluan”, vale Lila vastasi.
Osa mielestäni halusi kieltäytyä, mutta oli parempi totella olentoa. En tiedä olisinko voinut muutenkaan pysäyttää itseäni, sillä tuoksu oli huumaavan tuttu Lilan tuoksu.

Työnsin kielen voimakkaasti syvälle häneen ja imin häpyhuulia näykkäillen. En yrittänytkään olla erityisen hellä, mutta olento tuntui vain kiihottuvan enemmän siitä. Oikea Lila ei pysähtynyt, tunsin olevani ääriä myöten jäykistyneenä hänen sisällään ja ymmärsin hänen tuntevan sen. Kieleni jatkoi liikettä pyörivänä vanhasta muistista, se oli ennenkin toiminut Lilaan. Häpy alkoi supistella voimakkaasti kieltäni vasten. Tunsin kuinka vale Lilan sisus eritti nestettä kielelleni samalla, kun olento voihki äänekkäästi. Neste valui suuhuni ja nielin sen, kun en pystynyt sylkemäänkään sitä ulos. Se maistui kiihottavan hyvälle ja sai syyllisyyteni kasvamaan.

“Kiitos kulta”, olento sanoi pirullisella äänellään.
Noustessaan näin sen haarojen välistä valuvan yhä nestettä ja se painoi häpyhuulet rintakehääni vasten, kuin jättäen rivon kostean suudelman ihooni. Vale Lila siirtyi oikean Lilan viereen hieroen tämän paljaita rintoja kiihkeästi ja nipistäen nännit peukaloiden ja etusormien väliin.
Lila katsoi lasien takaa kopiotaan vihaisesti ja sanoi hampaat kireänä: “Tämä on tarpeeksi vaikeaa ilman sinuakin. Jätä meidät rauhaan.”
“Yksi suukko ja minä menen”, vale Lila vastasi.

Lila empi, mutta kumartui sitten sivulle. Näin kuinka vale Lila upotti kielen hänen avointen huuliensa välistä tahallisen näyttävästi ja suuteli tätä pitkään näykkäillen huulia välissä. Näky kiihotti mieltäni entisestään, kunnes vale Lila kääntyi ja hymyili ilmeelleni. Silloin tunsin vastenmielisyyden piston vatsapohjassani. Olento nousi ja läiskäsi pakaraansa silmieni edessä. Toiselta puolen punertava peppu keinui näyttävästi puolelta toiselle hänen mennessään oman kopioni luokse. Se tarttui kopioni elimeen. Vale minä nytkähti yllättyneenä, mutta virnisti sen jälkeen ja työnsi sormet vale Lilan sisälle vastaukseksi. Käänsin katseen inhoten pois kopioiden tyydyttäessä toisiaan meitä katsellessaan.

Muistin Lilan kopion jättäneen kynsisakset viereeni ja Lilan kädet olivat vapaat. Toivoni heräsi.
Hänen tullessa lähelleen kuiskasin käheästi: ”Sakset vieressä.”
Näin kuinka Lilan käsi oli puristavinaan patjaa nautinnosta. Hän nousi ja painui eteen etsien kämmeniäni. Tunsin kuinka hän asetti sakset käteeni. Vilkaisin kopioita, mutta ne olivat keskittyneet hyväilemään toisiaan voimakkaasti, eivätkä olleet huomanneet mitään. Leikkasin köyttä varovasti onnettomilla saksilla. Köysi ei ollut paksua, mutta lujaa ja työ oli tuskallisen hidasta.

Olin lähellä laukeamista, mutta arvelin sen vievän liikaa voimia ja yritin välttää sitä kaikella tahdonvoimallani. Lila liikkui hitaasti, hän näytti pelkäävän eikä vaikuttanut kiihottuvan kuten minä. Häpesin itseäni ja leikkasin köyttä entistä kovempaa.
Kuiskasin hengästyneenä Lilan korvaan ohjeita joka kerta, kun hän kävi kasvojeni tasalla: ”Köysi katkeaa pian… Häiritse kopiotani… Minä vien naisen ensin peilistä… Yhdessä voimme voittaa kopiot.”

Tunsin kuinka köysi katkesi helpottavasti. Lila loikkasi kaikin voimin ja kampesi kopioni alas lattiaan. Tartuin puolestani hänen ällistyneeseen kopioonsa, joka vaikutti heräilevän hitaasti ilmeisesti uudesta orgasmista. Kannoin alastomana kirkuvan ja potkivan olennon vaivalloisesti huoneen poikki. Paiskasin sen peiliä kohti. Helpotuin, kun se upposi nestemäisen pinnan läpi.

Irvistin, kun näin kuinka kopioni läimäisi Lilaa poskelle kämmenellään ja tämä löi pään seinään. Silmälasit lennähtivät sohvan alle. Kuulin raivon täyttämän huudon. Yllätyin, kun huomasin sen lähtevän omasta suustani. Vale minä lähti ryntäämään minua kohti. Lähdin häntä kohti, aivan kuin minä olisin ollut hänen kuvajaisensa. Hänen vauhtinsa oli kovempi ja liu’uin taakse törmäyksestä. Liukasta lattiaa paremman otteen antava matto pelasti minut ja pysähdyin juuri ennen peilin pintaa. Minulla oli ote hänen olkapäästään ja hänellä minun, kumpikaan ei liikahtanutkaan vaikka lihaksemme työskentelivät täysillä.

”Et voi voittaa. Olemme täysin samanlaisia”, kopio sanoi itsevarmasti.
”Et sinäkään”, sanoin ja omakin ääneni kuulosti oudon varmalta.
“Viimein olet kasvattanut jotain alapäähäsi. Minä olen silti paljon parempi kuin sinä. Taidan lähettää sinut peilin läpi ja jäädä itse. Lila tulee kyllä arvostamaan kaltaistani kunnon miestä enemmän kuin tuommoista vätystä”, kopioni sanoi pilkallisesti.
Peili kuulosti humisevan takanani, kuin kutsuen minua luokseen. Tuntui, että puutunut kehoni oli lopen uupunut. Pelkäsin kopiollani olevan enemmän etua, mutta pystyin vielä pysymään paikallani.

Näin sivusilmällä, kuinka Lila hoiperteli ovelle yhä heikkona iskun jälkeen. Hän ei ollut löytänyt laseja ja tasapainon pitäminen näytti haastavalta. Hän oli ainoa toivoni, jouduin jo jalalla polkemaan mattoa vasten etten luisunut taakse. Ovi avautui ja hän vihelsi, lysähtäen sen jälkeen polvilleen pidellen päätään. Kuulin tassujen raapivan lattiaa ja Jeppe ilmestyi ovesta. Se ryntäsi minua ja kopiotani kohti hampaat irvessä. En ollut koskaan ennen nähnyt sitä äkäisenä, se oli aina ollut ihmisystävällinen. Mietin tunnistaisiko se isäntänsä kopiosta, mutta Jeppe ei edes epäröinyt hypätessään kopiotani kohti. Terrierin terävät hampaat upposivat kopioni pohkeeseen ja olento karjahti vihaisesti. Puskin tasapainon menettäneen olennon peilin läpi. Tartuin samalla Jeppeä kaulapannasta varmistaen, ettei se mennyt perässä.
”Hyvä poika”, sanoin silittäen kiitollisena sen turkkia.

Tartuin mattoon ja kiersin sen peilin ympärille. Nostin sen olkapäilleni ja ryntäsin ovea kohti. Pysähdyin Lilan kohdalla kysymään: “Oletko kunnossa?”
Lila nyökkäsi. Juostessani jo ulos ovesta kuulin, kun hän huusi jotain perääni, mutta en kuunnellut. En saanut hukata yhtään aikaa. Olin nähnyt vanhan kuivuneen kaivon uudemman vieressä. Se oli vaikuttanut syvältä, toivon mukaan tarpeeksi upottaakseen peilin syvyyksiinsä iäksi. Minun täytyi päästä sen luokse. Juoksin paljain jaloin kaivoa kohti, peläten käsien työntyvän maton peittämästä peilistä. Kylmä pisteli turruttavasti jalkoja ja jäinen pinta tuntui liukkaalta. Olin kompastua hangen pettäessä äkillisesti, mutta laskeuduin vain hetkeksi polven varaan. Nousin ylös ja harpoin työläästi upottavaksi muuttuneessa hangessa.

Pääsin kaivolle. Olin onnekkaasti unohtanut kannen pois sen päältä tarkastellessani sitä aiemmin. Toin mattoon käärityn peilin kaivon ylle ja paiskasin sen alas. Kuulin kuinka se osui pohjaan kolahtaen. Se helpotti oloani, vaikken kuullutkaan toivomaani särkyvän lasin ääntä. Nostin raskaan kivikannen kaivon päälle ja jäin tuijottamaan sitä. Muistin miten lapsuuden kesämökillä minua varoitettiin kaivossa asustavasta vesihiidestä. Tässä kaivossa asusti nyt jotain paljon pahempaa.

Tunsin kuinka lämmin kangas kietoutui ympärilleni ja kädet hieroivat kehoani sen läpi. Katsoin taakse minua pukevaa pelkkään takkiin kääriytynyttä Lilaa. Hän oli löytänyt silmälasinsa ja katsoi minua niiden takaa huolestuneena. Ymmärsin olleeni alasti ja kylmissäni. Kävellessämme pois Jeppe haukahti vielä pari kertaa kaivoa kohti, mutta lähti sitten peräämme.

**********

Luku 4: Pese kehosi, pese mielesi

Istuimme lämpimässä savusaunassa hiljaisuuden vallitessa. Katsoin Lilaa ja koskin varoen hänen kättään. Hän värähti kosketuksesta. Ymmärsin vain hetki sitten samanlaisen käden iskeneen hänen kasvojaan.
“Pelkäätkö minua?” Kysyin, tuntien piston sisälläni.
“En tietenkään…” Lila vastasi hieroen olkapäätäni ja käsivarttani, lisäten: “Pelkään itseäni ja sitä, että ajaudumme taas erillemme.”
Hänen sanansa ja kosketuksensa vähensivät epätoivoani.

Toin käteni varovasti hänen poskelleen. Käänsin sitä hitaasti, työnsin violetin hiuskiehkuran posken yli ja näin mustelman. Hän oli kaatuessaan lyönyt myös päänsä, mutta olin helpottunut, että hän näytti olevan kohtalaisessa kunnossa ulkoisesti. Pelkäsin enemmän hänen mielensä puolesta.
Irrotin käden ja sanoin surullisena: ”Anteeksi. En ikinä vahingoittaisi sinua.”
Lila vei kätensä hellästi rintakehälleni, muistuttaen kopionsa kynsien tekemästä viillosta: ”Tiedän, en minäkään halua satuttaa sinua. Et ole vastuussa sen olennon teoista.”

“Eihän hän satuttanut, kun…” Sanoin vilkaisten häpeillen alas hänen jalkojensa väliin.
“Minä melkein halusin sitä. Tarkoitan, että halusin rakastella kanssasi jo pitkään, mutta se pesuhuone tapahtuma… Tiedäthän? Se olento oli vain niin erilainen kuin sinä. Niin julma ja kovakourainen”, Lila sanoi ja vastenmielisyys kuvastui hänen ilmeestään ja äänestään.
“Tuntuu pahalta, että kiihotuin sen aikana niin paljon. Haluan sinua, mutta en sillä tapaa. Sinä näytit vielä kärsivän niin paljon siitä”, sanoin painaen pään käsiini.

Hän toi käsillään hellästi pääni ylös katsomaan itseään silmiin: “Lopussa kun olin kanssasi, kiihotuin siinä missä sinäkin. Näin vain kuinka tunsit häpeää ja sinun tuskasi sai sen tuntumaan samanaikaisesti väärältä ja pahalta.”
Halasin häntä ja hän puristi kädet tiukasti ympärilleni.
“Toivon, ettei meistä tule kuin ne”, sanoin pitäen hänestä kiinni ja toivoen, ettei minun tarvitsisi koskaan päästää irti.
“Eivät ne olleet sitä mitä haluamme olla. Ne heijastivat ainoastaan yhden piirteen, itsevarmuuden sinulle ja vapautuneisuuden minulle. Senkin ne kuvastivat kieroutuneesti, kaikki hyvät puolet olivat jääneet unohduksiin”, Lila sanoi silittäen hiuksiani pääni takaa.

Istuimme hetken hiljaa savusaunan hämärässä. Nojatessani eteenpäin vilkaisin Lilaa. Hänen katseensa oli jäänyt selkääni.
”Sinulla on hänen kätensä nokiset jäljet yhä selässäsi”, Lila totesi.
Aloin pyytämään anteeksi, mutta hän osoitti minut alemmalle lauteelle ja alkoi hieroa saippuaa käsiinsä.
”Emme ole puhuneet asioita selviksi aiemmin. Ei tehdä samaa virhettä nyt. Kerro kaikki tapahtunut, minua säästelemättä”, Lila pyysi totisena.
”Olen samaa mieltä, haluan pysyä kanssasi. On paras, että olemme rehellisiä ja avoimia toisillemme.”
Kerroin kaiken, en vain tältä päivältä, vaan muutkin mieltäni vaivanneet asiat. Lila kuunteli tarkasti ja pesi minut. Lila kertoi omat tuntemuksensa minun puhdistaessani vuorostani hänet. Pesimme kehomme ja mielemme, jotta voisimme aloittaa alusta.

Seuraavana iltana istuimme mökin keittiössä vastakkain toisistamme. Olin ehdottanut, että lähtisimme pois, mutta paikka ei jostain syystä tuntunut pelottavalta kummallekaan kaiken kokemamme jälkeenkään. Tuntui, että olimme vain vahvistuneet koettelemuksista. Päiväkin oli ollut toivoa tuovan kirkas ja aurinkoinen. Jeppe oli saanut oman pihvinsä ja sulatteli sitä olohuoneessa. Se tulisi aina saamaan oman pihvinsä tästä eteenpäin, kun paistaisin niitä.

Olin järjestänyt Lilalle kaiken alun perin suunnittelemani. Aamupala tai paremminkin päivällinen sänkyyn, hiihto talvisessa metsässä, sauna sen perään ja ravitseva illallinen. Olin tuonut Lilan suosikkimusiikkia mukanani ja mahojen vajetessa olin tanssinut hitaamman kappaleen hänen kanssaan. Nyt istuimme kynttilän valossa pöydän ääressä. Pöytäliinan päällä oli koskematon jälkiruoka. Olin kasannut pöydälle punaviiniä, mansikoita ja kermavaahtoa. Lila piti mansikoista, joten olin säästänyt niitä tilaisuutta varten pakastimessa ja tuonut ne mukanani.

Lila ei ollut kuitenkaan kajonnut herkkuihin, vaan katseli vain pöydän pintaa mietteliäänä. Hän oli ollut iloinen koko päivän, mutta nyt kun ilta pimeni, pelkäsin myös hänen mielensä synkistyvän. Olisin halunnut kävellä hänen viereensä ja ottaa hänet syliini, mutta pelkäsin liiallisen kosketuksen tuntuvan ahdistavalta edellisen illan jälkeen. Olin kuitenkin saanut itseluottamusta lisää ja vein käden hänen pöydällä olevan kätensä päälle.

Lila nosti päätään.
”Meinasin unohtaa sanoa tärkeimmän. Hyvää syntymäpäivää!” Toivotin hymyillen varovaisesti.
Olin helpottunut, kun kaukainen katse vaihtui rakastavaksi ja hän vastasi hymyillen: ”Kiitos rakas. On ollut ihana päivä ja sinä olet ollut sitäkin ihanampi. Minua ei ole koskaan hellitty näin. Anteeksi, jos vaikutan poissaolevalta, ansaitset parempaa.”
”Älä pyydä anteeksi. Ymmärrän kyllä miksi olet pois tolaltasi… Voin laittaa mansikat jääkaappiin myöhempää varten, jos ne ei maistu nyt”, totesin ja aloin nostaa kättäni, kun tunsin Lilan puristavan sitä.
Katsoin häntä kysyvästi silmiin.
Hän sanoi salaperäisesti: ”Jälkiruoka kyllä maistuisi.”

Tunsin kuinka hän veti minua käsistäni eteenpäin ja tuli itse vastaan. Hän otti lasit hetkeksi pois niiden osuessa hankalasti kasvoihini suudellessamme. Suutelimme kiihkeästi, nousten välissä pöydän päälle ja painaen huulet taas toisiamme vasten. Meillä saattoi olla vaatteet päällä syödessämme, mutta pyöriessämme jo alastomassa syleilyssä pöydän päällä olisi voinut hyvin luulla, ettei meillä ollut alun perinkään ollut rihman kiertämää päällä. Ensin minun puoleinen viinilasi heilahti alas pöydältä kilahtaen särkyneenä lattiaan ja pian Lilan puoleinen lasi seurasi perässä.

Hetken pyörittyämme hyväillen toisiamme päädyimme asentoon, jossa olin selkä pöytää vasten ja Lila päälläni tukien käsillä rintakehääni vasten.
”Haluatko, että käytän suojausta?” Kysyin.
Lila puisteli päätään asetellessaan silmälasit takaisin päähänsä ja kysyi hiukan epäröivästi: ”Haluathan vielä lapsia kanssani?”
”Kyllä”, sanoin varmana.
Lilan kasvot kuvastivat suurta iloa, jonka kaltaista en ollut koskaan aiemmin nähnyt. Se oli niin puhdasta, että oli kuin niiltä olisi kuvastunut onnellisuuden syvin merkitys, rakkaus. Ymmärsin kasvoilleni muotoutuvan samanlaisen ilmeen.

Lila kostutti sormet suussaan ja hieroi jäykistyvää miehisyyttäni niillä. Hellät sormet eivät jättäneet yhtään kohtaa liukastamatta. Tunsin kuinka hän painui alas elimeni päälle ja upposin hänen ihanaan lämpöönsä. Lila asetti kädet selän taakse kaartuen taaksepäin ja minä nostin ylävartaloni ylös samankaltaiseen asentoon ottaen käsillä tukea takaani. Halusin nähdä niin paljon hänen kaunista vartaloaan kuin pystyin. Lila ei ollut meikannut saunan jälkeen, mutta hän ei kaivannut yhtään ehostusta. Hän oli täydellinen luonnollisena.
“Olet kauneinta mitä on”, sanoin näkemättä muuta kuin hänet.
“Ja sinä aina vain komeampi. Ehkä arvet sittenkin kiihottavat”, hän sanoi kiusoitellen koskettaen samalla rintakehääni.
Aloitimme liikkeen pehmeästi. Vaikka Lila oli päällä, osoitin hänelle haluavani aloittaa. Upotin hänen sisäänsä aluksi vain kiiltelevän elimen pään ja vartta kohtaan, jossa herkempi punertava iho loppui ja tummempi esinahka alkoi. Hän tuntui yhä tiukalta, näin kuinka häpy taipui elimen mukana. Varovainen ja rauhallinen liikehdintä tuntui hyvältä edellisillan koettelemusten jälkeen. Vilkaisin Lilaa, hän katsoi silmiini rohkaisten minua jatkamaan.

Asento tuntui hankalalta, joten annoin Lilalle vuoron ja istuuduin alas. Otin pöydältä mansikan, peitin sen kermavaahtoon ja toin marjan suuhuni jättäen puolet valkeasta päästä kiusoittelevasti huulien ulkopuolelle.
“Mm, oletko varma, ettet halua…” Keskeytin, kun Lila oli painanut kehoni pöydän pintaan ennen kuin sain lauseen loppuun.
Hedelmäinen shampoo Lilan hiuksissa tuoksui ihanan raikkaalle violetin kiehkuran sivellessä kasvojani. Hän toi huulensa mansikan ympäri puristaen ne omiani vasten. Tunsin kuinka mansikka halkesi kahtia välissämme. Pureskelin oman puoliskoni vaivoin Lilan tuntuessa henkeäsalpaavan hyvältä minua vasten. Vaikka mansikka oli jo pakastimessa menettänyt parhaan makunsa, sai se silti hänen silmänsä tuikkimaan ja hänen kehonsa liikkumaan voimakkaasti omaani vasten. Pystyin kuulemaan rakastelusta lähtevän äänen. Tunsin kuinka se ja kosketus yhdessä lähettivät voimakkaita nautinnollisia tuntemuksia kehoani pitkin.

Otin toisen kermavaahtoisen mansikan ja peitin Lilan punaiset nännit valkoiseen vaahtoon. Lila kurtisti kulmakarvojaan hymyillen huvittuneena. Nojasin eteen nuollen kermavaahdon pois molemmilta paljastaen punaiset pinnat ja tuntien kielelläni kylmän vaahdon alla kovettuneet nännit. Rinnat kohoilivat jännittyneinä kosketuksista.
Lila nousi päältäni ja sanoi nuollen huuliaan: “Hmm, haluan kokeilla tuota myös.”

Lila otti sormiinsa mansikan ja peitti sen kukkuroilleen kermavaahtoon. Avasin suun voimakkaasta tuntemuksesta, kun tunsin kylmän vaahdon peittävän elimeni pään mansikan sivellessä sen pintaa. Lila pureskeli ensin mansikan nauttien ja vei huulet kermavaahdon peittämän elimen ympäri. Puristin pöydän reunaa suu auki, kun Lila imi vaahdon voimallisesti ja jatkoi imemistä elimen ollessa jo paljas. Tunsin olevani äärirajoilla, tuntemukset olivat olleet niin voimakkaita ja äkillisiä. Kosketin Lilan poskea ja hän nosti päätään.
Haukoin hetken henkeä ja sanoin: “Odota, olet liian hyvä… Tarvitsen pienen tauon, että kestän pidempään.”

Pidin Lilan sormillani lämpimänä. Hänen klitoriksensa kesti nyt koskettelua paremmin, kun hieroin sitä pehmeästi pikkurillilläni. Vein toisen käden kaksi sormea hänen sisäänsä. Hänen häpynsä lämmin sisus sai sormeni liikkumaan kiihkeästi hänen sisällään. Pahin vaihe meni ohi, vaikka elin ei ulkoisesti muuttunut jäykästä tilastaan. Tunsin olevani valmis jatkamaan. Suutelin häntä merkiksi ja pyörimme taas pöydällä kummankin halutessa itsepäisesti olla päällä.

Teimme kompromissin ja olimme molemmat sivuttain. Hänen ylempi jalkansa puristi reittäni ja työnsin itseni hänen jalkojen väliin. Liikuin häntä vasten alakautta, mutta Lilakaan ei malttanut olla paikallaan liikkuessaan kiihkeästi minua vastaan. Pöytäliina oli sopivan karhea ja antoi tukea liikkeisiin. Pöytä heilahteli mukana, mutta tiesin sen olevan entisajan jykevää tekoa, enkä uskonut sen pettävän. Kynttelikön liekit lepattivat rakastelun tahdissa. Lilan keho tuntui lämpimältä ja sisältä hän tuntui kosteammalta kuin koskaan ennen. Vaikka ihailin hänen kehoaan välillä, en pystynyt kauan pitämään silmiäni erossa hänen kasvoistaan. Ne kertoivat parhaiten kuinka hän nautti ja se antoi sisälleni lämpimän hyvänolon tunteen.

“Vähän jano”, Lila sanoi käheällä äänellä kiihkeästi hengittävien huulien välistä.
Käteni tunnusteli pöydän pintaa ja sai otteen viinipullosta. Se oli kuin ihmeenkaupalla pysynyt pöydän päällä. Painoimme huulet alakautta yhteen ja raotimme niitä ylhäältä. Kallistin pulloa ja tumma punaviini valui osin poskiltamme pöydälle, mutta suurimmaksi osaksi suuhumme. Sillä hetkellä en välittänyt vaikka kallista ainetta meni hukkaan. Viinissä oli voimakas aromi, mutta kykenin tuskin keskittymään siihen Lilan pehmeiden huulien viedessä keskittymiseni. Vein pullon takaisin pöydälle.
“Helpottiko? En halua, että turrutamme aisteja liikaa”, tiedustelin Lilalta.
Viiniä valui hieman kaulalle nostaessani päätä. Lilan lämmin kieli nuolaisi kaulani puhtaaksi ja hän nyökkäsi hymyillen. Pyyhin lautasliinalla hänen ja omat posket puhtaiksi.

Autoin Lilan ylös. Asetuin polvilleni ja hän nousi syliini vieden jalat molemmin puolin minua. Tuin häntä toisella kädellä alaselän kaarteesta.
Lila vei vapaan käteni epäröiden pakaralleen ja kuiskasi: “Onko peppuni sinusta vastenmielinen?”
“Mikään sinussa ei ole vastenmielistä”, vakuutin hieroen pehmeää pakaraa kevyesti pyörivällä liikkeellä.
“Voitko…” Lila yskäisi hermostuneena, mutta jatkoi lauseen loppuun: “Kosketella sitä samalla?”
Nyökkäsin hymyillen, olin iloinen, että hän pystyi avautumaan minulle haluistaan.
Hänen ilmeensä kirkastui helpotuksesta, kun annoin myöntävän vastauksen. Hän kipusi lähemmäs minua ja painui alas. Ynähdin hiljaa nautinnosta, kun pääsin takaisin hänen sisälleen. Se oli tunne jonka halusin tuntea yhä uudelleen ja uudelleen.

Kykenin hyvin polvien varassa työntymään häneen. Jalka ja selkälihakset olivat vahvimmat osat kehossani ja tässä asennossa niistä oli hyötyä. Kostutin vapaan käden sormen suussani ja vein sen Lilan pakaroiden väliin. Sivelin aluksi väliä sormen hipoessa reikää ohimennen. Lila jännittyi todella jäykäksi. Yritin ilmeelläni viestittää, ettei tilanteessa ollut mitään väärää. Väli tuntui puhtaan sileältä ja tuodessani sormen kasvojen eteen kostuttaakseni sitä uudelleen haistoin miellyttävän saippuan tuoksun. Arvelin Lilan pesseen sen erityisen hyvin saunassa juuri tätä varten, minun mentyä valmistelemaan illallista etukäteen. Viedessäni sormen suuhuni Lilan huulet raottuivat jännityksestä. Hän kiihottui silminnähden huomatessaan ilmeeni pysyvän rakastavana ja himokkaana.

Vein etusormen takaisin pakaroiden väliin ja hieroin sitä aukkoa vasten upoten milli milliltä syvemmälle. Lilan ilme näytti suloiselta, kun hän yritti peittää miten paljon se kiihotti häntä. Kasvot olivat jo kuin avoin kirja, mutta lisäksi hänen sormensa puristelivat selkääni reaktioina sormeni liikkeille. Lila alkoi liikkua minua vasten. Annoin hänelle vuoron ja lepuutin omaa kehoani pysyen paikoillani. Elin oli hyvää vauhtia kiihottumassa kohti huippua, mutta keskittyessäni Lilan peppuun enkä elimen tuntemuksiin, sen kiihotus kasvoi kuitenkin hitaammin.

Sormen upotessa enemmän tunsin kuinka tiukka ja lämmin reikä oli. Upotin sormen aluksi vain ensimmäiseen niveleen asti. Aloin vetää sormenpäätä tasaisesti ulos ja taas sisälle. Seurasin Lilan kehon liikkeitä jäljitellen sen vauhtia sormillani. Lila huomasi sen ja liikkui kovempaa minua vasten.
Hän kuiskasi korvaani: “Voitko… vielä syvemmälle?”
Työnsin sormea syvemmälle. Pakarat antoivat tietä käden painuessa niiden väliin ja sormi oli lähes kokonaan hänen sisällään. Aloin liikuttaa sitä uudestaan hänen sisällään.

Shampoon ja viinin lisäksi nenääni tulvi rakastelun kiimaiset tuoksut ja se vahvisti himoani.
Lila alkoi voihkia. Ei yhtä voimallisesti kuin kopio saunalla, mutta aidommin. Kurkustani alkoi myös kuulua mielihyvän ääniä. Katsoimme kiihkeästi toisiamme unohtaen kaiken muun. Hyvä aaltoileva tunne kertoi hänen liikkuvan yhä minua vasten elimen upotessa hänen häpyynsä. Hänen katseensa muistutti minulle sormeni työskentelevän yhä hänen tiukemmassa paikassaan.

Olimme kuin kaksi liekkiä palamassa levottomasti kuusihalon päällä. Kaksi liekki kietoutuneina yhteen, muodostaen yhden kirkkaan liekin. Hänen poskensakin olivat punaiset kuin hiilloksen edessä ja omani tuntuivat olevan kuin tuo hiillos. Kehomme jäykistyivät jatkuvasti, hengitykset olivat kiihkeät ja yhä äänekkäämpien voihkaisujen säestämät. Avasin suun ja arvelin sen muotoutuvan samanlaiseen nautinnon hymyyn kuin Lilalla.

Lilan orgasmi oli äkillinen, hän puristi silmät kiinni ja hänen häpynsä supisteli elintäni vasten voimallisesti. Tunsin kuin kipinöiden lentävän itsestäni vastauksena Lilan nautinnolle ja puristin hänet kehoani vasten. Lila puristi voimakkaasti selkääni. Painoin silmät kiinni ja äännähdin vapautuneesti koko kehon vapistessa yhä uudelleen ja uudelleen.

Olimme hetken paikallamme. Tunsin kuinka aloin kasvaa uudelleen hänen sisällään, oli kuin joku olisi heittänyt toisen kipinöivän kuusihalon takkaan. Minulla oli nuoren miehen hyvä palautumiskyky, mutta en ollut ennen jäykistynyt uudelleen näin äkkiä. Arvelin tuhdilla illallisella olleen osansa asiaan, ruoka oli ennenkin vaikuttanut palautumiseeni. Lilakin näytti yllättyneeltä haukkoessaan yhä henkeään.
“Noin äkkiä?!” Hän huudahti huomatessaan elimen jäykistyvän.
“Haluan sinua niin paljon”, vastasin ja se oli totuus, kysyin: “Haluatko vielä minua?”
“Vaikka koko yön. Yritetäänkö tulla yhtä aikaa?” Lila kysyi.
“Tullaan, kestän sinun takiasi niin kauan kuin tarvitset.” Vastasin itsevarmasti.
Lila katsoi minua innostuneena, toivoin todella pystyväni pitämään sanani.

Asetin hänet selälleen ja työnnyin uudelleen Lilan sisään hänen viedessä jalat selkäni ympärille. Hän tuntui liukkaammalta ja ääni oli sen mukainen. Tunsin kuinka aiempaa lämmintä siemennestettä valui yläreidelleni hänen sisältään. Tunne oli kiihottava, halusin täyttää hänet uudelleen. Tiesin etten kestäisi yhtä kauaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta Lila näytti olevan valmiiksi jo lähellä orgasmia. Arvelin yllättävän nopean kiihottumiseni kiihottaneen myös häntä. Lila puristi jalat alaselkääni vasten ja nytkytti kehoaan minua vasten samalla, kun työnnyin häneen jatkuvalla liikkeellä. Hän sääteli jaloillaan tahtia, kiihdyttäen minua koko ajan kovempaan liikkeeseen. Elin nytkähti voimakkaasti luiskahtaessaan hetkeksi ulos. Sen lähettämä tunne oli kuin vaativa huuto, joka käski minua viemään itsensä takaisin Lilan houkuttavan kosteaan lämpöön. Lilan sormet ehtivät ensin, hän taputti sillä ensin häpyään vasten pari kertaa hymyillen minulle ja työnsi sen takaisin sisälleen.

Lilan jalkasyrjät hieroivat alaselkääni voimakkaasti. Tunsin hennot sormet ihomme välissä hänen tuodessa ne hieromaan klitoristaan samalla. Elimeni liikkui liukkaasti, sen osuman tuottama ääni jatkui yhä vahvempana. Puristin silmät puolittain kiinni keskittyessäni pitämään itseni vielä kasassa. Lilan nautinnollinen ilme kiihotti entisestään, mutta en saanut katsettani irti hänestä. Näin helpotuksekseni kuinka hänen huulensa muotoutuivat äänekkääseen voihkaisuun ja oma ääneni sekoittui vapautuneesti siihen. Hänen silmien iirikset kapenivat, keho alkoi vapista ja tunsin hänen häpynsä supistelevan kaluani vasten. Havaitessaan hänen mielihyvänsä, aivoni vapauttivat elimen ja purkauduin uudelleen hänen sisäänsä. Jatkoin vielä pari rauhallista työntöä voimakkaan nautinnon läpi. Painuin hänen kehoaan vasten ja olimme kasvokkain. Elin nytkähti vielä kerran ja Lila hymyili hengästyneenä suu auki kuin vastauksena sille. Jätin elimen hänen lämpöönsä. En pahastunut, ettei se lähtenyt enää uuteen nousuun.

Katselimme toisiamme ja tunsin kuinka hengityksemme rauhoittui samaa tahtia. Sipaisin hiukset hellästi hänen kasvoiltaan. Lila näykkäisi alahuultani vaativasti ja suutelin häntä vastaukseksi hieman sivuttain, ettei lasit osuneet kasvoihini. Tunsin kielen huulilla ja vastasin omalla koskettaen sitä. Nousin hänen päältään ja pyyhin puhtaalla lautasliinalla hänen kosteaa häpyään. Silitin samalla toisella kädelläni hänen pehmeää vatsaansa, joka kohoili rauhallisesti rintojen mukana. Hän katsoi minua raukean rakastavasti, silmät toivat mieleeni utuisen järvenpinnan. Vastasin ilmeeseen omalla rakastavalla katseellani.

Toin kynttelikön lattian ylle. Näin, että viinilasien sirpaleita oli sinkoillut ympäriinsä, mutta keskellä lattiaa oli turvallisen näköinen reitti.
“Anna, kun kannan sinut sirpaleitten yli”, sanoin Lilalle, joka makasi täysin rentona pöydän päällä.
“Mm… emmekö voisi jäädä tähän yöksi?” Lila kysyi naurahtaen väsyneenä, mutta nousi hetken päästä ylös.
Asetin jalkani paljaalle lattialle. Lila vei käsivarren niskani ympärille. Tuin toisella kädellä hänen selästään ja toisilla jalkojen alta painaen hänen alastoman kehonsa turvallisesti omaani vasten.

Suurin osa painosta tuli jaloille ja selälle. Niistä löytyi paljon enemmän voimaa kuin käsistäni, eikä Lila tuntunut ollenkaan liian painavalta, vaikka kehoni oli väsynyt rakastelun jäljiltä.
“Jaksathan?” Hän kysyi huolestuneena.
“Olet kevyt, eikä matka ole pitkä”, rauhoitin häntä astellessani varoen lasinsirujen välistä.
“Jos pudotat minut niin on turha toivoa pihvejä tai muita tuhteja aterioita. Syömme vain kasvisruokaa koko kuukauden”, hän sanoi haukotellen perään.
Nauroin ja sanoin: “Ei meillä ole varaa muutenkaan syödä tällaista joka ilta, joten uhkaus ei oikein toimi. Sen sijaan jos lupaat antaa iltasuukon, kannan sinut sänkyyn asti.”
“Sovittu”, Lila sanoi ja antoi esimakua painaessa huulet kaulaani vasten.

Työnsin olohuoneen oven kiinni perässäni Lila yhä sylissäni. Jeppe makasi karhuntaljalla ja nosti päätään. Tunnistettuaan meidät, se painoi korvan unisena taljaa vasten. Viimeiset metrit painoivat jo tuskaisesti, mutta sain laskettua Lilan lopulta pehmeästi patjalle. Asetuin hänen viereensä huokaisten helpotuksesta.

“Onko violetti raita hiuksissa sinusta typerä?” Lila kysyi yllättäen.
“Jos vastaan väärin, menetänkö suudelman?” Kysyin leikillisesti.
Lila käytti hymyn huulillaan vastaamatta kysymykseeni ja katsoi minua odottavasti. Ymmärsin hänen kysyneen sitä tosissaan.
“Ei tietenkään ole typerä. Jos sinulla ei olisi sitä, en voisi tehdä tätä”, sanoin ottaen kiehkuran sormiini ja pyyhkäisten sen hänen poskensa yli sivulle kiinni mustiin hiuksiin, niin kuin niin monet kerrat aiemmin. Se ei ainoastaan paljastanut hänen kauniita kasvojaan vaan loi suloisen hymyn niille. Se oli kuin palapelin pala, joka täydensi kokonaisuuden, kun se asetettiin paikoilleen. Lila veti silmälasit päästään, toi kasvot lähelleni ja piti lupauksensa. Täyteläiset pehmeät huulet olivat enemmän kuin vaivan arvoiset. Toin peiton päällemme ja kietouduimme hellästi yhteen sen alla.

10 kommenttia viestissä: “Peilikuva”

  1. kkk says:

    5/5 Erillainen tarina vaihteeksi..

  2. Jaamies says:

    Kiitos Tipu.

  3. Tipu says:

    Heippa!
    Minun mielestäni parhaat ja mielenkiintoisimmat novellit tällä foorumilla on nimen omaan tämä Peilikuva ja Viimeisellä rannalla. Olen kohta iltasaduiksi lukenut kaikki. 🙂 Näistä nimenomaan erityisen loistavasti keksitty tämä ko. tarina!! Ehkei aukene kaikille, tai aukenee eri tavoin… En tiedä, mutta tykkäsin kovasti! Kiitos!

  4. Jaamies says:

    Kiitos nuor. 🙂

    Jos minulla on potentiaalia, niin toivottavasti saan käytettyä sitä vielä paremmin jossain vaiheessa. Seksinovellit ei vieläkään tunnu olevan ihan ominta alaa, mutta nautin niiden kirjoittamisesta.

  5. nuor says:

    Tunnut olevan hieman epävarma kirjoittamisesi suhteen kommenttiesi perusteella:). Olet kuitenkin selvästi keskitasoa parempi kirjoittaja – jo ihan kielellisestikin – eivätkä novellisi muiltakaan osin jää keskitasoon pyörimään. Tsemppiä uusiin novelleihin!

  6. Jaamies says:

    Terve taas MasterJonathan,
    minusta nimenomaan foorumin kommenttini oli virhe ja tänne lisätyt eivät ainakaan parantaneet tilannetta. Olin täällä ensimmäisessä kommentissa pettynyt, koska arvosana oli yli tähden vähemmän kuin aiemmissa ja ääniä suunnilleen se mitä normaalisti olen saanut. Toisen kommentin aikana suunta oli ylöspäin, eikä minulla olisi pitänyt olla syytä valittaa. Nyt en tiedä ansaitsiko novelli näin paljon arvosteluja ja parantuneen keskiarvon, vai onko siinä sympatiaääniä joukossa.

    Aihe ja elementit olivat myös aika hankalia seksinovelliin ja totetutuskaan ei täydellinen, ei pitäisi ihmetellä jos se jakaa mielipiteitä. Yritän tästä lähtien katsoa tähtiä vain suuntaa-antavasti en koko totuutena.

    Pidän oikeastaan kauhusta yhdistettynä arkipäivään, mutta se ei tosiaan tainnut sopia tuon psykologisen elementin kanssa niin hyvin. Olen tottunut kirjoittamaan vertauskuvallisia aiheita, mutta yritän tarkoituksella pitää sen lukijoille vaihtoehtoisena elementtinä näissä eroottisissa novelleissani. Seksiä tosiaan laitoin niin paljon kun mahtui, ehkä vähemmän on joskus enemmän.

    Kiitos kommenteista, et sinä latistanut.
    Minä vain ylireagoin. Kirjoittamista en lopeta ja lähetän mielestäni onnistuneita teoksia tänne, jos niitä vain halutaan.

    Viime viestissä lupasin kirjoittaa kommenttini lyhyesti ja heti seuraavassa rikoin lupauksen…
    Olen muuten viikon lomalla, joten katson jos tulisi jotain kirjoitettua taas. 😉

  7. Masterjonathan says:

    Heippa Jaamies. Kun itse ei ole kirjailija, niin käy välillä niin että kirjoitettu lause ei vastaa sitä mitä on mielessä ollut. 🙁

    Kirjoita rohkeasti kommentteja tai mielipiteitä. Siis en usko että sinun kommenttisi aiheutti ykköstelyä. Vilkaisin novellisia joskus pe tai la ja järkytyin sen saamasta pistekeskiarvosta. Minusta vaikutti, että se oli saanut monta ykköstä peräkanaa ja sitä tarkoitin kommenttini alussa.

    Tunnistan sinun kommentista paljon samaa. Käytät selkeästi aikaa, energia ja huolellisuutta tarinoihin. Niinpä palautekin voi alkaa tuntumaan henkilökohtaiselta. Olen itsekin reakoinut voimakkaasti saamaani “palautteeseen.”

    Valitettavasti palaute voi olla hyvinkin negatiivista. Huomaa hyvin, että kaikki lukijat eivät ymmärrä kuinka paljon vähänkin peruspornonovellia laajemman tarinan kirjoittaminen vaatii. Itse en antaisi ykköstä ilman hyviä perusteluja.

    Tämä kirjoittaminen voi olla silloin tällöin hvyinkin turhauttavaa. Omalta kohdaltani täytyy tunnustaa, että olen muutaman kerran ajatellut lopettaa julkaisemisen. Intoa on kuitenkin aina jostain löytynyt.

    Tarkoituksenani ei ole yrittää latistaa sinua. Tämä oli aidosti laadukas ja reilusti keskitasoa parempi novelli. Mutta kieltämättä minulle syntyi tunne yliyrittämisestä. Kauhu ja erotiikka on hankala yhdestä. Minun mielestäni (ja painotan mielestäni) tarina oli liian arkipäiväinen kauhujutuksi. Tässä oli enemmän psykoloogista asettelua ja päänsisäistä kamppailua kuin täysin ulkopuolisia kauhuelementtejä. Peilihän oli eräällä tavalla vertauskuvallinen, mutta se elementti hukkui runsaan seksin alle.

    Jatka ihmeessä kirjoittamista. Vaikka sitten ihan vain itsellesi pöytälaatikkoon.

  8. Jaamies says:

    Kiitos MasterJonathan. En ymmärtänyt, että kommenttini ovat niin provosoivia. Nyt kun mietin tarkemmin, niin minulla on paha tapa kirjoittaa innokasta ajatuksen virtaa tai sitten yritän peitellä innokkuutta ja se kuulostaa tahattoman ylimieliseltä.

    Innokkuus juontaa siitä, kun olen kirjoittanut yli kymmenen vuotta ja en uskonut kenenkään haluavan lukea tekstejäni. Luonteeni on “hieman” äkkipikainen. Hyvä esimerkki on kun kirjoitin nuorempana aika synkkiä aiheita ja sain läheisiltä huonoa palautetta, niin poistin koko parinkymmenen novellin tuotantoni. Teko jota kadun loppuikäni.

    “Viimeisellä rannalla” oli tarkoitus olla kuolinisku, johon arvelin lopettavani kirjoittamisen kokonaan, mutta se saikin positiivista palautetta ja tässä sitä nyt ollaan. Kehittyminen on minulle tärkeää ja vaikka aikaa ei hirveästi ollut, niin yritin vähintään pysyä lähellä tasoani. Yritin varmaan liikaa saada tästä samanlaista kuin viime novellista, se ei oikein toiminut tähän aiheeseen. Ehkä tämä kuitenkin ansaitsee heikon arvosanan.

    Yritän tästä lähtien olla avautumatta niin paljon, vastaan kyllä jos novelleista on jotain kysyttävää.

  9. MasterJonathan says:

    Jaamies, ilmeisesti kommenttisi laukaisi tuon tähtipisteytyksen aikamoinen notkahdus. Näköjään ykköstelijät kävivät novellisi kimppuun laumalla. 🙁

    Tosin tätä on kieltämättä vaikea arvostella. Pitkä on mutta kyllä sen luki yhdeltä istumalta. Mitään varsinaisesti huonoja kohtia ei ole. Mutta kokonaisuus pisti miettimään. Tai lähinnä tyylilaji, koska en oikein tiedä mitä ajattelisi tästä. Kauhuksi tai erotiikaksi tässä oli aika paljon seksiä, eikä minulle tullut voimakasta latausta lukiessani tätä. Toisaalta puhtaaksi pornonovelliksi tässä oli vähän liikaa sivuelementtejä.

    Hyvä novelli, annoin nelosen, mutta se jokin jäi uupumaan.

  10. Jaamies says:

    Hmm, tämä oli ilmeisesti huonoin tähän mennessä. Kiitos kaikille lukijoille ja pahoittelen jos novelli oli pettymys. Kommentoikaa huonoja kohtia, niin yritän parantaa niitä seuraavissa.

    Tässä taustatietoa:
    [url]http://www.seksifoorumi.net/viewtopic.php?f=46&t=731[/url]

    Jos linkki ei toimi, aihe löytyy seksifoorumi > seksinovellit > keskustelua novelleista > hylätyt palat

Kommentoi

top