search
top

Tanssitaidetta

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (58 votes, average: 3.78 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tarinani oikea kategoria olisi CFNM, mutta kun sellaista valintaa ei ollut.

Nuorukaisena naisten saamiseksi yrittää kaikkia keinoja. Kuusitoistavuotiaana yritin jopa modernia tanssia. Olin hoikka ja liikunnallinen ja mielestäni fyysisesti sopiva tanssijaksi. Kotipaikkakunnallani oli aktiivinen modernin tanssin opettaja Aila ja hänen vetämänsä ryhmät koostuivat lähes pelkästään tytöistä. Harvat pojat, jotka olivat mukana, olivat joko julkihomoja tai yleisen käsityksen mukaan vielä kaapissa olevia. Niinpä heteropojalla olisi pitänyt olla hyvät mahdollisuudet.

Ei ollut. Tytöt olivat ystävällisiä ja ottivat mukaan juttuihinsa, mutta en halunnut olla kaveri, vaan pano. Pikapano, irtopano, vakipano tai ihan mikä tahansa pano, mutta en vain ystävä, jolle kerrotaan vaateostoksista ja poikaystävän tyhmistä kommenteista. Tytöt eivät selvästikään hakeneet tästä harrastuksesta seksipartneria, mikä oli teinipojalle vaikea ymmärtää. Minähän hain seksiä aina ja kaikkialta.

Tanssiharrastukseni alkoi hiipua, vaikka sinällään se oli ihan mukavaa. Liikunnan lisäksi, siitä sai silmäniloa ja parhaimmillaan pääsi koskettamaan tai nostamaan tiukkoihin trikoihin puettuja nuoria naisia. Tahattomat erektiot olivat alituinen uhka. Aila oli hyvä opettaja. Hän oli varmaankin liki viisikymppinen, mutta edelleen tanssijatarmaisen hoikka.

Vuoden päästä kävin harjoituksissa satunnaisesti – kunnes kaikki taas muuttui. Muutos tapahtui, kun Ailan tuttu valokuvataiteilija oli saanut kutsun Ranskaan valokuvanäyttelyyn. Hänen visionsa oli kuvata ”eteerisiä tanssijoita” hylätyssä, rapistuneessa konepajassa. Hommaan tarvittiin kaksi naistanssijaa ja yksi mies, ja hän kääntyi ystävänsä Ailan puoleen.

Aila valitsi minut miestanssijaksi, koska Ailan sanoin ” et ole taitavin, mutta olet vaalea ja jotenkin androgyynillä tavalla kuvauksellinen.” Minäkö androgyyni? Eikö se tarkoittanut suunnilleen ”naismaista”? En ehkä ollut erityisen harteikas tai mikään lihaskimppu, mutta jäntevä 180-senttinen mies – tai en ainakaan enää mikään poika. Enkä mielestäni ollut edes mitenkään pienimunainen. Androgyyni oli loukkaus. Uteliaisuuttani suostuin silti.

Kuvauspäivän aattona Aila soitti ja antoi viime hetken ohjeita:
– Me olemme Sonjan kanssa valinneet kuvauspaikat ja asut.
Sonja oli tuo Ailalle tuttu valokuvaaja. Aila jatkoi:
– Asut ovat tiukat, joten älä laita mitään lökäboksereita. Ne jää ryppyyn trikoiden alle. Jotkut speedot tai tangat tai sen tyyppiset näkymättömät ovat hyvät. Ota mukaan omat tossut. Mitään suihkuja pajalla ei ole, mutta käsipyyhkeen voit ottaa. Nähdään harjoitussalilla huomenna viiden aikaan.
Ajatus alkoi kiinnostaa: valokuvattavana tiukoissa trikoissa kahden tanssijatytön kanssa. Minussa oli vähän ekshibitionistin vikaa.

Seuraavana iltapäivänä seisoin Marin ja Caritan kanssa harjoitussalimme edessä. Naiset olivat molemmat hoikkia, taitavia ja kauniita tanssijoita. Mari oli minun ikäiseni – seitsentoistavuotias – vaalea ja tyttökaksikosta vähän lyhyempi. Carita oli pari vuotta vanhempi, ristiverinen ja melkein minun pituiseni. Juttelimme niitä näitä, mutta jännitys oli aistittavissa tyttöjen ja varmaan minunkin olemuksestani. Kyselin tiesivätkö he tarkemmin ”esiintymisasuistamme”. Mari kertoi nähneensä ne:
– Ne ovat aivan valkoiset, pitkälahkeiset ja hihattomat kokopuvut. Tuntuivat hyvin joustavilta, mutta olivat aika ohuet. Spandexia tai jotain vastaavaa.
– Ohuet?
– Siis ei ihan läpinäkyvät, mutta ei ihan läpinäkymättömätkään.
Läpikuultavat asut? Aloin miettiä minkälaiset alusvaatteet tytöillä mahtoivat olla?

Aila tuli tapansa mukaan vähän myöhässä ja poimi meidät farmari Relluunsa. Matka viitisen vuotta sitten suljetulle konepajalle ei ollut pitkä. Kun pääsimme konepajaan sisälle, näimme sinne viritetyt erikorkuisia valoja hylättyjen porakoneiden ja sorvien sekaan ja johtoja risteili lattialla. Sonja hääräsi ja sääti valonheittimiään. Sonja oli nelikymppinen taiteilijan näköinen normaalivartaloinen nainen. Punaisiksi värjätyt kiharat hiukset oli sidottu kirjavalla huivilla ja korvista roikkuivat isot pyöreät korvakorut. Suuret silmät, leveä suu: kokonaisuutena kasvot olivat persoonallisen kauniit. Hän oli pukeutunut kuluneisiin farkkuihin ja oranssiin pitkähihaiseen t-paitaan. En voinut olla huomaamatta, että hänellä ei ollut rintaliivejä paitansa alla. Kun hän huomasi tulomme, hän suuntasi heti meitä kohti hymyillen, kädet levällään ja halasi ensin minua ja sitten naistanssijoita. Se oli jotensakin hämmentävää.

Aila johti meidät konepajan vanhaan pukuhuoneeseen. Sitä oli ilmeisesti siivottukin, mutta peltikaappien edessä oleville pitkille penkeille oli levitetty lakanat suojaksi, että emme likaisi omia tai esiintymisasuja. Penkillä oli mytyssä tanssitrikoomme. Pukuhuone oli yhteinen, mutta kuin yhteisestä sopimuksesta naiset ja minä vaihdoimme vaatteet selin toisiimme. En tietenkään voinut olla kokonaan tirkistelemättä. Tanssijattarilla oli kiinteät, upeat vartalot.

Riisuuduin alushoususilleni ja vedin tanssitrikoot päälleni. Mari oli oikeassa. Ne olivat joustavat, tiukasti ihonmyötäiset ja ohuet. Tummat tanga-alushousuni kuulsivat selvästi valkoisen asun läpi. Kun käännyin katsomaan naisia, niin heidänkin alusvaatteiden ääriviivat erottuivat, mutta he olivat viisaasti valinneet valkoiset stringit ja rintaliivit. Mari ja Carita katsoivat minun asuani ja Mari sanoi:
– Eikö Aila käskenyt laittaa valkoiset alusvaatteet?
– Ei hän minulle sanonut mitään väristä. Hän sanoi vain, että niiden pitäisi olla ihonmyötäiset eikä liian isot.
Carita tuijotti nivusiini virnistäen ja sanoi:
– Nuo näyttävät ainakin tarpeeksi niukoilta.
Katsoin tyttöjen puvun läpi kuultavia pikkuruisia stringejä, mutta en keksinyt mitään terävää vastakommenttia. Naiset näyttivät seksikkäiltä tiukoissa valkoisissa ihonmyötäisissä asuissaan.

Menimme konepajan puolelle, jossa Aila ja Sonja arvioivat asujamme. Sonja ei näyttänyt tyytyväiseltä. Hän katsoi meitä otsa kurtussa ja sanoi:
– Tämä ei oikein toimi. Sinun alushoususi näkyvät liikaa läpi. Eikö Aila sanonut että alusasujen täytyy olla valkoiset?
– E-ei. Aila sanoi vain, että bokserit ei käy.
Aila puuttui puheeseen:
– Ehkä olin epätarkka. Tämä on harmillinen sekaannus. Toimisiko tämä jos riisuu alushousut alta pois?
Ennen kuin ehdin protestoida Sonja vastasi puolestani:
– Se voisi toimia. Poika, oletko sinä aito blondi?
– Mitä? Minä? Blondi?
Aila selvensi:
– Sonja tarkoittaa, että oletko sinä vaalea myös … tuolta alhaalta. Siis selkosuomeksi: onko sinulla vaaleat munakarvat?

”Hämillään” on lievä ilmaisu siitä mitä tunsin. Mari ja Carita tirskuivat. Yritin surkeasti epäonnistuen säilyttää rauhallisuuteni, kun vastasin:
– Olen …tai siis kyllä minulla on vaaleat… olen vaalea ”tuolta alhaalta”. Mutta tämä asu on ohut ja sen läpi kuultaa muutakin kuin … karvoitus.
Sonja huitaisi kädellään, kuin olisin puuttunut johonkin täysin merkityksettömään pikkuseikkaan ja sanoi:
– Ei se haittaa. Jos jossain kuvassa näkyisi jotain häiritsevän selvästi, sitä voi häivyttää editoimalla. Pistä se alavatsaasi vasten ettei se valahda kumpaankaan lahkeeseen, niin kuvien editointi on sitten helpompaa.
En ollut uskoa korviani. Keski-ikäinen nainen, jonka olin tavannut ensimmäistä kertaa puoli tuntia sitten, selitti miten minun pitäisi asetella kullini läpikuultavissa haalareissa! Tanssikumppanini seurasivat absurdia keskustelua kasvavan huvituksen vallassa. Carita sai vaivoin pidätellyksi naurunsa, kun hän kommentoi:
– Kuulostaa oikein käytännölliseltä järjestelyltä!

Yritin vielä selittää, että valokuvien editointi on yksi asia, mutta tässä ja nyt asu olisi juuri niin paljastava kuin se olisi. Sonja ei tuntunut edes oikein ymmärtävän mistä puhuin:
– Eiköhän me kaikki osata suhtautua tähän ammattimaisesti ja aikuismaisesti. Minä olen kuvannut kymmeniä täysin alastomiakin miehiä ja naisia, joten ei tässä mitään ihmeellistä ole.
Mari hymyili ilkikurisesti ja sanoi:
– Ei se meitä ainakaan haittaa.

Hän kuitenkin joutui katumaan kommenttiaan saman tien, sillä Sonja kääntyi seuraavaksi tyttöjen puoleen:
– Hyvä, että olette samaa mieltä. Minusta teidän rintaliivitkään eivät oikein toimi noiden pukujen kanssa. Selän kuvauksellinen kaari menee pilalle ja sinulla Mari, nuo pitsikoristeet ovat liiaksi koholla. Menkää ottamaan ylimääräiset vaatteet pois ja palatkaa sitten takaisin.
Mari katsoi hölmistyneenä Caritaa ja sitten rohkaisevasti nyökyttelevää Ailaa ja vilkaisi minuakin. Nyt oli minun vuoroni virnistää. Kun emme keksineet muutakaan, lähdimme kohti pukuhuonetta.

Pukuhuoneessa käänsin taas selän naistanssijoille ja riisuin tossuni ja sitten spandex-puvun ja sitten alushousuni. Naiset olivat minua nopeampia, koska heidän ei tarvinnut kuin riisua yläosa ja ottaa rintaliivit pois. Kun he olivat valmiit, minä olin vasta kiskomassa pakarat paljaana ihonmyötäistä pukua takaisin jalkaani. He jäivät selkäni taakse odottamaan mikä teki pukemisesta vielä kiusallisempaa. Kun olin saanut takapuoleni peittoon (jos haalari nyt sitä hirveästi peitti) ja olin asettelemassa kaluani Sonjan ohjeen mukaisesti, Carita, joka ilmeisesti selkäni takana arvasi puuhiani, kommentoi hihittäen:
– Pyydänkö Sonjaa auttamaan?
– Enköhän minä selviä.
– Älä epäröi pyytää apua. Sonjalla on ammattimainen ja aikuismainen suhtautuminen.
– Eikö meillä kaikilla pitänyt olla?

Oli vähintään outoa käydä keskustelua pari metriä selän takana tirskuvien naisten kanssa samalla, kun asetteli kaluaan tiukkaan asuun. Kun sain puettua, katselin alas itseäni. Tilanne ei ollutkaan ihan niin paha kuin pelkäsin. Kaluni pystyi toki hahmottamaan ohuen kankaan läpi, mutta ei asua voinut kuitenkaan ihan läpinäkyväksikään kutsua.

Käännyin ympäri. Ovella seisoi virnistelevä tanssijatarpari, joista kumpikaan ei edes yrittänyt salata kiinnostustaan. Katseet vaelsivat pukuani alas. Mari seisoi kädet puuskassa, niin että peitti niillä rintansa, mutta Carita ei kainostellut ja näin kuinka kauniiden kiinteiden rintojen huippuna tummat nännit kuulsivat valkeasta rintamuksesta. Carita hymyili ja sanoi:
– Näyttää oikein aikuismaiselta.
Tokaisin jotain vastatakseni:
– Taiteen puolesta pitää olla kaikkeen valmis.
Jos olisin sanonut mitä ajattelen, olisin sanonut, että hän puolestaan näytti kiihottavalta ihonmyötäisessä asussaan. Ensimmäistä kertaa mieleeni tuli, että asuni paljastavuuden varsinainen riski oli se, että jos en saisi pidettyä itseäni rauhallisena, kiihottumiseni näkyisi äärimmäisen selvästi läsnäolijoille, jotka sattuivat vielä olemaan kaikki naisia. Tästä ei tulisi helppoa.

Tytöt kääntyivät ja lähtivät ja minä seurasin. Ilman alusvaatteita spandex tuntui ihan eri tavalla miellyttävältä. Kireä asu painoi silkkisen sileänä kaluani alavatsaani vasten ja kävelyn aiheuttama liike kankaassa tuntui turhan miellyttävältä. Mieleeni tuli varhaisteini-iän kokeilut kun puin salaa äitini sukkahousut. Rehellisesti sanottuna ei noista kokeiluista niin hirveän montaa vuotta ollut. Hyvä jos viimeisestä kerrasta oli edes vuosi. Yritin parhaani karistaakseni moiset ajatukset. Muistin, että Ailan mukaan olin ”androgyyni” ja yritin keskittyä sukupuolettomuuteeni.

Konepajan puolella meitä odottivat leveästi hymyilevät Sonja ja Aila. Valonheittimet oli sytytetty ja ensimmäinen kuvauspaikkamme vanhan sorvin tai minkä lie jyrsimen edessä oli kirkkaasti valaistu. Sonja sanoi:
– Nyt näyttää hyvältä. Ennen kuin aletaan hommiin, minä lyhyesti kerron, minkälaisia kuvia tässä on tarkoitus ottaa.

Sonja selosti ja Aila täydensi minkälaisia asentoja, askeleita tai liikkeitä meiltä odotettiin. Seisoimme kirkkaasti valaistuna kuvauspaikalla ja kun vilkuilin tanssipartnereitani, niin ilokseni huomasin, että kirkas valo muutti asut huomattavasti läpinäkyvimmiksi ja saatoin erottaa naisten nännit paljon selvemmin kuin kehnommin valaistussa pukuhuoneessa. Samassa tajusin, että saman täytyi koskea minunkin asuani ja katsoin äkkiä alas. En tiedä missä on raja läpikuultavan ja läpinäkyvän välillä on, mutta tässä valaistuksessa vaatteeni oli enemmän läpinäkyvä kuin vain läpikuultava. Minna ja Carita huomasivat tämän myös. Minna siirsi kätensä ”sattumalta” rintojensa eteen, mutta Carita ei ujostellut omaa vartaloaan eikä minun, vaan tuijotti kädet selän takana suoraan nivusiini. Kun hän huomasi, että minäkin katsoin häntä, hän nosti katseensa silmiini, puri alahuultaan ja nosti merkitsevästi kauniisti nypittyjä kulmakarvojaan. Yritin olla punastumatta.

Kuvausten alkaminen oli helpotus. Aila asetteli meitä Sonjan ohjeiden mukaan asentoihin tai me toteutimme sovittua askel- ja liikesarjaa Sonjan kuvatessa. Ensimmäinen kohde meni hyvin; sitten siirryimme seuraavaan. Autoimme valonheittimien siirtelyssä ja kuvaus alkoi taas uudestaan. Aloin nauttia touhusta. Ujous karisi ja tuntui upealta olla naisten katseltavana ja kuvattavana paljastavassa asussa. Mikä parasta, pystyin nauttimaan kiihottumatta liiaksi. Kaluni ei pysynyt ihan ”peruslukemilla”, mutta ei paisunutkaan häiritsevän paljon. Ajattelin, että pieni turvotus näyttäisi kuvissa vain hyviltä. Ehkä en olisi ihan niin androgyynikään.

Sitten Sonja keksi asetelman jossa meidän kaikkien kolmen piti seistä tiiviissä jonossa kaareutuen niin paljon taaksepäin kuin mahdollista. Armeijassa myöhemmin kuulemani termi ”tappituntumalla” kuvasi sananmukaisesti asetelmaa. Seisoimme aivan kiinni toisissamme, oikea kylki kohti kameraa ja katse kohti kattoa. Mari oli edessä, minä keskellä ja Carita takanani. Vasen käsi piti nostaa ylös ja taivuttaa mahdollisimman samanaikaisesti taaksepäin. Koska voimakasta taivutusta taaksepäin ei voinut ylläpitää kuin hetken, ”huojuimme” rytmissä taakse ja takaisin ylös ja uudestaan taakse. Sonjan kamera räpsi kuvia koko ajan metsästäen täydellistä yhtäaikaista taivutusta. Vartalomme olivat niin lähekkäin, että aistin naisten lämmön ohuen kankaan läpi silloinkin, kun vartalomme ei suoranaisesti koskettaneet.

Taivutukset eivät menneet läheskään aina samassa rytmissä vaikka Aila taputti tahtia ja opasti:
– Taivu, taivu, taivu – seis! Ja yyy-lös.
Käytännön seuraus erirytmisyydestä oli, että kun Mari nousi minua hetkenkin aikaisemmin tai nopeammin, niin hän tuuppasi takapuolellaan etumustani ja vatsaani vastaan aseteltua kaluani. Jos taas en ollut Caritan kanssa rytmissä, hänen rintansa osuivat selkääni. Äärimmäinen läheisyys, Marin takapuolellaan toistama (tahaton?) etumukseni tuuppiminen ja Caritan rintojen tunteminen vasten selkääni olivat liian voimakas ärsyke-cocktail. Tunsin miten kaluni alkoi paisua ja kurottautua vatsaani pitkin ylemmäs. Yritin ajatella kaikkea muuta, mutta kasvu ei tuntunut lakkaavan. Mitä enemmän tilani vei huomiotani, niin sitä vaikeampi minun oli pysyä rytmissä ja sitä useammin sain kiihottavia töytäisyjä Marin takamuksesta ja sitä useammin Carita painoi lämpimät rintansa selkääni vasten.

Kaluni nytkähti ja tunsin miten se hankasi kangasta kasvaessaan pituutta. Minun oli pakko lopettaa esitys. Uskaltamatta katsoa miltä näytin sopersin:
– Voisimmeko pitää pienen tauon. Minulla on …hieman hankalaa.
Sonja räpsi vielä kuvia, kun astuin ulos rivistä taktisesti vähemmän viisaasti kameran ja tanssijattarien väliin. Jouduin kääntämään etumukseni jompaakumpaa naiskaksikkoa päin. Valitsin Ailan ja Sonjan. Sonja katsoi etumustani, hymyili leveästi ja sanoi:
– Sinulla näyttää olevan vähän liian mukavaa eikä suinkaan hankalaa. Ei mitään hätää – tällaista sattuu. Et sinä ole ensimmäinen.
Ailaakin alkoi hymyilyttää.

Naisten tuijotus sai kaluni kasvamaan sen vähän mitä siinä enää kasvuvaraa oli. Uskaltauduin katsomaan alas ja näky oli juuri sellainen kuin osasin aavistaa: luunjäykkä kalu ponnisti terhakkaasti irti vatsanahastani ja ohuen kankaan läpi näkyi punertavana esinahasta kuoriutunut terska, joka tavoitteli vyötärön tasoa. En kehdannut laittaa kättä suoraan sen päälle vaan yritin roikottaa toista kättäni jotenkin puolihuolettomasti seisovan kaluni edessä kuvitellen, että se suojaisi jotain.

Carita ja Mari tulivat uteliaaksi mistä puhuttiin ja kiersivät hekin etupuolelleni. Caritan kommentti oli spontaani ”Vau!” ja hänen ilmeensä oli uteliaan ihastunut. Mari oli häkeltyneempi ja kysyi:
– Tuonko minä tunsin pakaraani vasten?
Muut naiset nauroivat hänen kysymykselleen. Minä olin kuin eläin ansassa: en tiennyt minne paeta, mutta tuntui etten voinut jäädä paikoillenikaan. Kasvavasta paniikista huolimatta seisokkini pysyi. Häpeä tuntui jollain sairaalla tavalla vain lisäävän kiihottumistani. Tytöt tirskuivat. Sonja otti tilanteen haltuun ja tuli vierelleni ja laittoi käden olkapäälleni. Hän hymyili minulle ystävällisesti ja sanoi korostetun rauhallisesti:
– Olet terve nuori mies ja tällaista sattuu. Olen nähnyt vastaavaa aikaisemminkin ja paljon sinua kokeneemmilla ja aikuisemmilla miehillä. Ei tässä ole mitään häpeämistä. Moni voisi olla tuosta jopa ylpeä. Pidetään pieni tauko ja Aila voi valmentaa vähän tyttöjä sillä aikaa. Me lähdemme Tommin kanssa vähän jaloittelemaan ja rauhoittumaan.

Sonja ohjasi minut päättäväisesti pois valoista ja muiden naisten katseiden alta. Sydämeni jyskytti kuin pikajuoksijalla ja kaluni pysyi itsepintaisesti jäykkänä. Kun olin vähän kauempana muista naisista, yritin puolustella tapahtunutta:
– En vain voinut sille mitään. Olimme niin lähekkäin Caritan ja Marin kanssa ja…
– Et ole tehnyt mitään väärää. Näin kyllä, että sinä ja Mari ette pysyneet aina samassa rytmissä ja hän tuli hieroneeksi takamustaan sinua vasten. Useimmat heteromiehet saavat erektion jos hierovat etumustaan nuoren naisen takamusta vasten eikä tilannetta helpota se, että molemmilla on päällään vain tiukasti ihonmyötäiset ja ohuet spandex-haalarit.

Sonja johdatti minut pukuhuoneeseen. Hän otti kivennäisvesipullon ja ojensi sen minulle. Join pitkän hörpyn. Mikään ei kuitenkaan saanut kaluani rauhoittumaan. Nainen istui penkille ja pyysi minut istumaan viereensä. Tunsin olevani punastunut korvia myöten. Sonja lohdutti:
– Hei, älä ota tätä niin vakavasti. Joku päivä vielä naurat koko tapaukselle. Etkä sinä ole ainakaan minua mitenkään loukannut tai järkyttänyt. Tämä on harvinaista silmäniloa minun ikäiselle naiselle. Tuskinpa Ailakaan on vähään aikaan nähnyt noin komeaa seisokkia. Yllätit iloisesti ainakin kaksi vanhaa naista. Se on enemmän päivän hyvä teko kuin mikään nolostumisen aihe.
Pystyin viimein itsekin näkemään tapahtuneen huvittavan puolen. Istuin nojaten peltikaappeihin ja katsoin syliini edelleen terhakkaasti seisovaa kulliani. Naurahdin ja sanoin:
– Mukavaa jos piristin päiväänne. Tämä ei tunnu vaan helpolla rauhoittuvan.

Sonjakin tuijotti pukuni läpi pyrkivää kaluani ja sen aiheuttamaa terävää kohoumaa. Hän sanoi vähän vakavampaan sävyyn:
– Kuvauksia ei voi lykätä loputtomiin. Jotain tuolle on tehtävä.
En osannut vastata mitään ja Sonja jatkoi:
– Joskus kun tällaista on tapahtunut studiolla, mies on mennyt kylmään suihkuun. Täällä ei ole toimivia suihkuja, mutta minun epäilykseni on, että he, jotka ovat menneet ”kylmään suihkuun” ovat ensin tehneet käsityöt ja sitten suihkussa vain pesseet roiskeet. Jos sinulla ei ole pyyhettä, niin minulla on. Pyyhkeellä voit hoitaa tuon ”kylmän suihkun” jälkimmäisen osan eli jälkien pyyhkimisen.
Aloin pikkuhiljaa ymmärtää mitä hän tarkoitti. Kysyin arastellen:
– Tarkoitatko, että minun pitäisi … käsin …?
– Jos olisit yksin ja sinulle tulisi tuskallisen kova erektio, niin etkö toimisi juuri niin?
– Niin – mutta nyt en ole yksin.
– Ei kenellekään ole mikään yllätys, että sinun ikäisesi nuorukaiset masturboivat säännöllisesti. Miksi sitä pitäisi jotenkin hävetä? Vai tiedätkö jonkun nopeamman tavan päästä jatkamaan kuvauksia?
– No en.

Kiihottumiseni alkoi tehdä oloni todella vaivaantuneeksi. Tiesin, että Sonja oli oikeassa, mutta tuntui oudolta, että runkkaisin naisten odotellessa kuvausten jatkoa. Sonja piti asiaa ilmeisesti jo sovittuna, koska sanoi:
– Ota haalarit kokonaan pois, että niihin ei tule tahroja. Haenko sinulle pyyhkeen vai onko sinulla oma?
– O-on minulla oma.
Kaivoin kassistani pyyhkeen ja laitoin sen viereeni penkille. En kehdannut sanoa ääneen, että aikoisin runkata ja ajattelin, että se olisi merkki Sonjalle aikeistani.

Sonjalta eivät kuitenkaan yllätykset loppuneet. Hän kysyi:
– Haluatko, että lähden vai jäänkö katsomaan?
– Katsomaan, kun minä…?
– Niin. Ajattelin, että se voisi olla sinusta niin kiihottavampaa ja … se olisi nopeammin ohi. Time is money.

Sydämeni laukkasi taas täysillä kierroksilla. Aloin riisua asuni yläosaa ja sain puristettua vaivoin vastauksen:
– Voit sinä jäädä.
Olin potkaissut tossut jaloistani ja nousin ylös. Riisuin haalarin ja kaluni jäi sojottamaan yläviistoon jäykkänä ja paisuneena. Annoin haalarini Sonjalle ja istuin takaisin penkille. Otin pyyhkeen toiseen käteen ja tartuin sitten varovasti kaluuni. Vedin muutamia varovaisia vetoja ja katsoin sitten Sonjaa. Hän vastasi katseeseeni ja hymyili:
– Anna mennä, muru! Näytä miten sinulta lentää!
Sonjan puheet kiihottivat minua entisestään ja aloin pumpata kädelläni nopeammin. Katsoin vuoroin kaluani ja vuoroin Sonjaa. Sonja kysyi:
– Taidat pitää kun kannustan sinua?
Hymyilin ja nyökkäsin. En kehdannut puhua ja niinpä nainen jatkoi:
– Juuri noin! Aivan varmasti tytötkin olivat märkiä kun näkivät sinut tuossa haalarissa. Taisin minäkin olla. Sinulla on komea kulli. Minä tahtoisin joskus kuvata sinua kun runkkaat!

Vaikka tiesin, että Sonja halusi auttaa minut vain huipulle mahdollisimman pian, niin hänen puheensa tehosivat silti. Huohotin ja kiihdytin tahtia. Sonja jatkoi innostamista:
– Sano, kun sinulta alkaa tulla. Haluan nähdä kun sinulta lentää.
Tunsin olevani aivan lähellä laukeamista. Sanoin läähättäen:
– Ihan kohta, ihan kohta …
Nautinto kasvoi kasvamistaan.

Äkkiä kuulin kuitenkin ovea lähestyvän Ailan äänen:
– Joko täällä ollaan kohta …
Aila tuli ovelle kesken lauseen ja pysähtyi yllättyneenä tuijottamaan odottamatonta näkyä: Minä istuin ilkialasti penkillä runkkaamassa hurjaa tahtia ja Sonja seurasi toimitusta kiinnostuneena vieressä. Aila kuitenkin jatkoi lauseensa loppuun:
– …valmiita?
Vilkaisin Ailaa, mutta olin niin lähellä huippua, että en voinut enää lopettaa ja vain muutaman vedon jälkeen voihkaisin Sonjalle:
– Nyt!
Sperma syöksyi pitkinä valeina roiskeina reisilleni ja lattialle, ja koko vartaloni kouristeli. Katsoin Sonjaa silmiin ja vilkaisin sitten ovelle ja huomasin, että Ailan olkapään takaa laukeamistani katselivat sekä Carita että Mari. Caritan naama oli haltioituneessa hymyssä, mutta Marin ilme oli lähinnä tyrmistynyt. Vapisin nautinnosta.

Sperman syöksyt lakkasivat ja jäin istumaan veltostuva mulkku kädessäni reidet roiskeiden täplittämänä. Oli hiljaista, kunnes Marin hysteerinen kikatus rikkoi sen. Sonja pisti käden olalleni ja sanoi ovella oleville naisille:
– Täällä taisi tulla valmista. Menkää takaisin kuvauspaikalle. Me jatkamme ihan kohta.

– – –

Me jatkoimme kuvauksia. Jostain kumman syystä en osannut hävetä tapahtunutta. Kävelin ylpeänä naisten eteen läpikuultavassa, ihonmyötäisessä asussani. Menin kirkkaimpaan valokeilaan, jotta naiset näkisivät minut mahdollisimman selvästi. Tiesin että tämä itsevarmuuden tunne ei ollut pysyvä, mutta nyt nautin siitä täysin siemauksin. Olin ylpeä siitä mitä naiset olivat nähneet ja mitä he näkivät nyt.

Kuvausten jälkeen Aila kuljetti meidät takaisin keskustaan harjoitussalin eteen. Matkalla hän ohjeisti meitä tai lähinnä Maria ja Caritaa:
– Luotan siihen, että ymmärrätte mitä tästä illasta voi kertoa ja mitä ei. Ei ole seurallemme eduksi, jos toiminnastamme leviää kummallisia käsityksiä. Luotan siihen, että te ette levittele mitään väärinkäsityksiä ruokkivia huhuja.
Tytöt vakuuttivat, että he eivät halua levittää mitään ”kummallisia käsityksiä”.

Kun lähdimme harjoitussalin edestä kukin tahollemme, Carita vielä kysyi minulta:
– Tuletko ensi tiistain harjoituksiin?
– Saa nähdä. Voin tullakin.
– Minusta olisi mukava, että tulet.
– No sitten minä tulen.

11 kommenttia viestissä: “Tanssitaidetta”

  1. Vanha mies says:

    On niin kiihottava tarina, että pitihän se taas kaivaa esille ja lukaista. Kaluni oikein odottaa runkkausta. Kiitos. koska tulee jatkoa?

  2. Vanha mies says:

    Tämä on sen verran hyvä tarina, että olen jo kai kolmannen kerran kaivanut tämän arkistosta ja lukenut antaumuksella. Kiitos

  3. riisi says:

    Parhaimpia novelleja mitä olen lukenut!

  4. VrouwDina says:

    Mainio! Ja loistava poikkeus ilman sitä tavanomaista huipennusta. Hissuksiin hyvä tulee.

  5. NM says:

    Hyvä tarina, lisää tällaisia!

  6. Mikko says:

    Toinen ikinä suomeksi kirjoitettu CFNM tarina, enkä enää muista mikä se toinen oli. Pisteet siitä, että maltoit jättää seksin ja alastomat naiset pois!

  7. Juppi says:

    Loistavaa! Ehdottomasti jatkoa tälle!

  8. pulahdus says:

    Piristävän erikoinen ja hauskan “söpö” tarina. Loppu jäi kutkuttamaan sen verran, että toivon todella tähän tulevan jatkoa. Lisää! 🙂

  9. lukija says:

    hyvä tarina! toivottavasti jatkoa seuraa…

  10. mapidin says:

    Hieman poikkeava aihe ja se on hyvä. Oli sujuvaa kerrontaa eikä virheet vaikeuttaneet lukunautintoa.
    Näin hieman elämääkin nähneenä, en vieläkään tiedä mitä kirjainyhdistelmä CFNM kirjoittajan kommentissa tarkoittaa, mutta luulen tulevini toimeen ilman sitäkin tietoa. Utelias kyllä olen.

  11. iilike says:

    Ihan huippuhyvä. Seuraavaksi opettaja ja kuvaaja mukaan.

Kommentoi

top