search
top

Futisjunnu rakastuu

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (29 votes, average: 3.21 out of 5)
Loading...

1

Muistan sen lauantai-illan kuin eilisen päivän. Oli keväinen toukokuun ilta, veri sykki riehakkaana suonissa ja sisällä kupli elämänilo. En sitä sillä hetkellä tajunnut, mutta jälkeenpäin näin sen selvästi: olin ensimmäistä kertaa elämässäni todenteolla rakastumassa.

Olimme Antin kanssa kahdestaan meillä kotona. Vanhemmat olivat lähteneet nuorempien sisarusteni kanssa kesämökille, kämppä oli kokonaan minun käytössäni. Olin kilttinä poikana kysynyt luvan pyytää Antti yöksi kylään, ja äiti oli luvan antanut. Hän oli katsonut minua jotenkin pitkään, aivan kuin olisi halunnut vielä sanoa jotain, ja hetken aikaa mielessäni kävi, että äiti tiesi, miten suurella jännityksellä ja kiihkolla iltaa odotin. Hylkäsin ajatuksen mahdottomana, vaikka paljon myöhemmin osoittautui, että äiti oli tuntenut poikansa mielenliikkeet ehkä paremmin kuin minä itse.

Meistä oli Antin kanssa tullut nopeasti ylimmät ystävät. Antti oli vain muutamaa viikkoa aiemmin muuttanut perheensä kanssa kaupunkiin ja tullut uutena pelaajana joukkueeseemme. Nyt tiesin, että Antti oli vastustanut muuttoa uudelle paikkakunnalle, josta hän ei tuntenut ketään.

– Pelotti, Antti tunnusti minulle, kun asia tuli illan mittaan puheeksi. – Uusien kavereiden saaminen ei aina oo niin helppoo. Sä et tiedä, miten tärkeetä mulle on ollu, että mulla on täällä uudessa paikassa sellanen ystävä kuin sä.

Oltiin tietysti otettu vähän kaljaa, mikä sai Antin puhumaan tavallista rohkeammin tuntemuksistaan. No, joka tapauksessa Antin sanat lämmittivät mieltä ja melkein ahdisti rintakehää, niin hyvältä ne tuntuivat.

– Vaikka me ei olla tunnettu vielä pitkään, niin musta tuntuu, että mulla ei koskaan ole ollu yhtä hyvää ystävää kuin sä, minäkin rohkaistuin kehumaan.

– Ollaan toistemme parhaat kaverit, Antti totesi nauraen. – Pitäskö meidän vannoa joku verivala tai jotain?

– Joo, meidän ystävyys on jotain erityistä, minä sanoin. Yhtäkkiä mieleeni oli noussut ajatus, joka tuntui liian rohkealta, mahdottomalta toteuttaa. Nyt saatat kyllä tyriä koko ystävyyden, sanoin itselleni, mutta en kuunnellut. – Meidän pitäs tosiaan sinetöidä se jotenkin, meillä pitäis olla joku meidän juttu, yhteinen salaisuus, minä posmotin kuumeisesti eteenpäin.

Antti katsoi minua kauniilla silmillään, odotti jatkoa, ja minä vedin henkeä. Meni syteen taikka saveen.

– Ootko sä koskaan suudellu toista jätkää? minä kysyin Antilta ja sydän rinnassa pysähtyi odottamaan Antin reaktiota.

– Suudellu toista jätkää? Antin ilme oli yllättynyt. Ei kai sentään kauhistunut? – En todellakaan.

– Mä vaan ajattelin, että siinä vois olla se meidän salaisuus. Jotain, jota ei tehdä muitten jätkien kanssa. Vain parhaan kaverin.

– Suudella? Antti ihmetteli hämmentyneenä.

Tajusin, ettei asia mennyt ainakaan ruusuisimpien unelmieni mukaan. Toisaalta olin sen kyllä aavistanutkin. Joistain Antin kommenteista tiesin, että tytöt kiinnostivat häntä, mutta toisaalta kiinnostivat ne minuakin, vaikka nyt jo tunnustinkin itselleni, että pojat kiinnostivat enemmän. En ollut Antin käytöksessä nähnyt pienintäkään merkkiä, että hän olisi toivonut minusta muuta kuin hyvää ystävää, mutta ainahan sitä sai toivoa. Olinko antanut turhan toivon johdattaa minut harkitsemattomiin puheisiin?

– Eikö se vois olla se meidän ystävyyden sinetti? yritin vielä. – Meidän salaisuus.

Toivoin, ettei äänessäni soinut liika epätoivo ja anelu. Antti tuijotti minua edelleen, näytti pohtivan asiaa.

– Meidän salaisuus, Antti toisti ja yhtäkkiä tunsin miten sisuskaluja riipaisi munaskuita myöten. Antti aikoi suostua! Eikö tuo ilme tarkoittanutkin, että Antti aikoi suostua?

Antti oli ainakin minun mielestäni tavattoman söpö poika. Hän oli minua vuoden nuorempi, ja itse olin juuri täyttänyt 17. Antti oli minua kooltaan pienempi, enkä minäkään ollut mikään hongankolistaja. Kauniit kasvot, tummat silmät, erittäin hyvinmuodostunut jäntevä vartalo, jota olin salaa vilkuillut harjoitusten jälkeen pukuhuoneessa ja suihkussa. Tavattoman söpö poika, ja minusta tuntui että jalkani pettäisivät, ennen kuin saisin otettua pari askelta Antin luo.

Antti katseli minua arasti, melkein pelokkaasti, mutta ei yrittänyt pakoon, ei yrittänyt torjua minua, kun tulin aivan lähelle. Varovasti, aivan varovasti kiersin käteni Antin ympärille, ja tunsin pojan vartalon lämmön. Tuskin uskalsin puristaa poikaa syliini samalla kun tunsin Antin kasvot lähellä kasvojani. Painoin huuleni Antin huulille, eikä poika vetäytynyt pois, mutta ei myöskään vastannut suudelmaani.

– Ei kun ihan kunnon suudelma, minä henkäisin Antin korvaan ja painoin huuleni uudelleen Antin suulle.

Tällä kertaa Antti vastasi suudelmaani, hänen huulensa liikkuivat ujosti. Minä jatkoin suudelmaa pitkään, uskalsin työntää kielenpäätä Antin huulien väliin. Tunsin kiihottuvani, ja pelkäsin Antin pelästyvän, jos olisin liian kiihkeä.

– Nyt me ollan virallisesti parhaat ystävät, kähisin Antille. En olisi millään halunnut päästää poikaa sylistäni, ja onneksi Anttikaan ei pyristellyt vastaan. Hieroin varovasti nenää Antin nenää vasten ja tajusin pojan naurahtavan hermostuneesti, mutta vastaavan eleeseeni. Muistin aiemman oman kokemuksen. Miten hyvältä oli tuntunut kun Thomas oli koskenut hiuksiani. Niinpä uskalsin nostaa käteni, ja aloin silitellä Antin hiuksia.

– Nyt meillä on salaisuus, jota ei kerrota kenelläkään muulle, minä sanoin.

– Meidän salaisuus, Anttikin sanoi, mutta aistin, että hänelle läheisyytemme alkoi olla jo liikaa. Pakotin itseni irti söpöläisestä ja yhtäkkiä oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Puhuimme jotain aivan muuta, kouluasiaa tai futista, otimme lisää olutta, teimme makkaravoileipiä. Mutta aina kun katseemme kohtasivat, näin Antin silmissä jotain mitä niissä ei ollut aiemmin ollut.

Ajatuksia, joiden eteen Antti ei koskaan aiemmin ollut joutunut.

2

Sinä iltana ja yönä ei tapahtunut mitään sen enempää. En uskaltanut painostaa Anttia, vaikka vietinkin melko unettoman yön sängyssäni kieriskellen, katsellen viereisellä sängyllä puolialastomana nukkuvaa Anttia. Minun teki niin valtavasti mieleni siirtyä Antin viereen sängylle, ja vain suurin ponnistuksin järki voitti vaistot. Tajusin, että Antti tarvitsi aikaa sulatella tapahtunutta.

Mutta tuli uusia päiviä, tuli uusia viikonloppuja. Aina ollessamme kahden, minä vaadin Antilta, että uusimme ystävyydenvalan, ja pian Anttikin suhtautui suudelmiimme kuin ne olisivat maailman luonnollisin asia. Minä uskalsin jo puristaa Anttia lujemmin syliini, Antti vastasi puristukseen, kielemme opettelivat leikkimään yhteisiä leikkejä, enkä enää yrittänyt peitellä edes sitä, että suudelmamme kiihottivat minua.

Vanhempani olivat opettajia, ja pitkän kesäloman alkaessa meillä oli aina ollut tapana suunnata mökille, ja viettää siellä koko kesä. Nyt sain luvan olla yksin kaupungissa, ja nautin vapaudestani jo etukäteen. Kutsuin tietenkin Antin juhlistamaan ensimmäistä päivää ja yötä yksin kotona.

Luulen, että kumpikin tiesi, mihin se ilta tulisi päättymään. Jo harjoitusten jälkeen pukuhuoneessa huomasin Antin vilkuilevan minua tavallista jännittyneempänä, ja minun oli täysi työ pitää tuntemukseni aisoissa, kun katselin Antin alastonta vartaloa, litteää vatsaa, kapeita lanteita, seksikkäitä pakaroita ja jänteviä reisiä. Puhumattakaan siitä, kun katseeni osui pojan haaroille! Olisi ollut noloa saada seisokki pelikavereiden nähden, mutta kaukana se ei ollut.

Tuskin olimme päässeet sisälle meille kotiin, kun otin Antin jo syleilyyni ja vaadin ystävyyden suudelmaa. Tavasta jolla Antti vastasi suudelmaani tiesin, että poika oli saanut jo tarpeeksi sulatella sitä, mitä välillämme oli tapahtumassa.

– Pitäisikö meidän sinetöidä tää ystävyys ihan kunnolla, huohotin Antin korvaan.

– Mä en oo homo, Antti vielä vastusteli.

– Mutta säkin tykkäät tästä, etkö tykkääkin?

– Tykkään, Antti myönsi.

Sen tunnustuksen jälkeen mikään ei enää pidätellyt minua. Suutelin Anttia kiihkeästi ja aloin kiskoa paitaa pois pojan päältä. Hamuilin kädelläni pojan haaroja ja tunsin farkkukankaan läpi seisovan kalun. Antti kuitenkin hätkähti kosketustani.

– Mä en ole koskaan ollu kenenkään kanssa, Antti tunnusti.

– Mä haluun vain pitää sua hyvänä, minä vakeroin himon ja hellyyden tunteiden vallassa.

Vein Antin omaan huoneeseen ja painoin sängylle selälleen. Oma himo tuntui ihanan polttavalta, mutta sittenkin päällimmäisenä mielessä takoi, että halusin Antin nauttivan ekasta kerrastaan. Suutelin ja hyväilin poikaa allani, suuta, kasvoja, hiuksia, kaulaa, paljasta ylävartaloa. Riemukseni Antti tuntui pitävän siitä, hänen hengiyksensä oli muuttunut raskaaksi ja huohottavaksi. Välillä hänen suustaan pääsi pieniä voihkaisuja.

– Kerro vaan, mistä sä pidät, minä huohotin samalla kun aloin riisua farkkuja pojan päältä. Kohta Antti oli sängyssäni alasti, kalu tukevassa seisokissa. Vielä Antti kuitenkin hieman arkaili kosketustani intiimillä alueella, hän halusi että suudeltaisiin ja että hyväilisin hänen kasvojaan. Se sai hänet lopullisesti vapautumaan, ja kun siirryin taas alemmas hyväilemään Antin reisiä ja pakaroita, poika kiihottui äärimmilleen. Silittelin reisiä, nuolin niiden hentoa nukkaa, leivoin pakaroita ja puristelin niitä, Antin seisova kalu koko ajan silmieni edessä.

Tällä kertaa Antti ei arastellut, kun viimein kosketin hänen patukkaansa. Tuskin ehdin tarttua siihen ja tehdä muutaman runkkausliikkeen, kun pojan voihkinta kasvoi kovaääniseksi. Hieman avuttomana mietin, miten saisin lisättyä Antin nautintoa, mutta siihen ei ollut enää aikaa. Antilta tuli. Katselin vuoroin sperman sykähdyttäistä roiskumista, vuoroin Antin nautinnosta vääristyneitä kasvoja. Tunsin jotain ennen kokematonta, pakahduttavaa hyvää mieltä – ja mieletöntä himoa samalla kertaa.

Kävin Antin päälle ja etsin asennon, jossa kaluni hankautui ihanasti Antin haaroja vasten. Hillittömän himon vallassa aloin panna kaunista ystävääni. Tunsin että kaikki mitä elämältä ikinä halusin oli siinä allani ja polte haaroissani kasvoi sietämättömäksi, kunnes se vihdoin purkautui rajuna sykkeenä joka valtasi koko kehoni.

Kun lepäsimme hetken kuluttua alastomina toistemme sylissä, tunsin Anttia kohtaan sellaista hellyyttä, että siitä tuntui mahdottomalta selvitä järkeään menettämättä. Silittelin Antin hiuksia, kasvoja, paljasta ihoa. Huomasin, että poika piti siitä, vaikka hän itse vieläkin arasteli hyväillä minua. En voinut kuin puristaa Anttia lujasti syliini, ja mielessäni toivoin, että pojalle jäisi ekasta kerrasta edes puoliksi niin hyvä tunne, kuin mitä minulla oli.

Kielen päällä pyöri sanat: minä rakastan sinua. Mutta ne olivat liian suuret sanat, liian pelottavat, en uskaltanut niitä Antin korvaan edes kuiskata.

– Se oli mahtavaa, uskalsin sentään sanoa. – Se oli kerta kaikkiaan upeaa.

Antti käpertyi syliini, ja ymmärsin, että se oli Antin tapa myöntää olevansa samaa mieltä. Tunsin itseni onnelliseksi, niin onnelliseksi kuin ihminen vain voi itsensä tuntea.

– Nyt meillä vasta salaisuus onkin, sanoin Antille, ja yhtäkkiä purskahdimme molemmat nauramaan.

6 kommenttia viestissä: “Futisjunnu rakastuu”

  1. jokapaikka says:

    Miellellään lukee näitä lisää.

  2. :) says:

    Kiihotuin ihan täysin! Olen poika! Haluaisin myös tollasen kaverin! Olisiko joku muista lukijoista;)

  3. HT says:

    Jatkoa??

  4. my says:

    harmittaa kun thomas ei ole enää kuvioissa..

  5. tykkäänpojista says:

    Oli oikein herttainen kertomus. Mielelläni lukisin lisää samantyyppisiä. Jatka kirjoittamista ehdottomasti.

  6. Lukija says:

    keskitasoa. Tästä on vaikea sanoa, että onko tää hyvä. Tarina ajatus/juoni on hyvä, mutta…tekstistä puutuu se kiihkeys, joka vie lukijaa lukemaan seksinovelia edemmäs.

Kommentoi

top