search
top

Isin tyttö

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (106 votes, average: 3.64 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Voisiko tämä olla totta?

Tekstiviesti kirahti vanhaan, parhaat päivät nähneeseen, nokialaiseeni. Avasin viestin ja arvasinkin jo sisällän. “Täällä ollaan tyttöjen kanssa syömässä.” Niin, mitäpä muutakaan valetta olisin halunnut kuulla. Toinen kattaus kuulemma parhaillaan. Silja Symphonyn ruokasalista olisi luullut kuuluvan hälyääniä, kovin oli hiljaista. Vilkaisin kelloni tritiumosoittimia, 20:12. Olivat Ahvenanmerellä tai Saaristomerellä, jossain siellä päin, ei pahemmin kiinnostanut. Ajattelin ilkeästi, että jälkiruoaksi saa varmaan nauttia kerrosvoileipää. Vaimoni oli vasta edellisenä päivänä kertonut “laivaseminaarista”. Olin hiukan harmissani, toisaalta oli mukava olla yksinkin, tai pikemminkin kaksin tytön kanssa.

Tarkastin varusteet. Aseen, panokset, sekä muun tarpeellisen. Laukun sivutaskuun laitoin vielä taskumatin, häijyä irlantilaista Haig-viskiä. Elokuun 20. on huomenna enkä aikonut jäädä siitä ilosta paitsi.

Kuu oli paistanut edellisyönä meikein täytenä möllönä. Tänään ilmassa hiostavaa pientä utua. Huomiseksi iltapäiväksi oli taas luvassa tihkua ja sumua, – sopi suunnitelmiini. Edellisen päivän helle oli vielä mukavana mielessäni. Näinä aurinkoisia loppukesän päivät olivat antaneet naamalleni vielä viimeisen rusketuksen ennen syysmyräköitä.

Ruis on saanut kauniin kullankeltaisen värin ja tähkäpäät odottivat kallellaan viikatemiestä, – tai ei nyt enää. Leikkuupuimuri ja ilmastoidussa kopissa istuva isäntämies pistäisi lakeaksi koko komeuden. Pidin mielikuvana viikatemiestä jotenkin inhimillisempänä. Isoisä oli aina viikatetta käyttänyt, vikahtoinut, niin kuin se meillä päin sanottiin. Niittänyt viljan ja heinän. En ollut koskaan kyllä nähnyt isoisääni ja hänen viikatettaan muten kuin vanhoissa valokuvissa. Viikate oli vielä lapsuudessani riippunut naulassa aitan seinällä.

Päätin siirtää aseen ja varusteet vaatehuoneeseen. Tunsin haulikon painon kädessäni, ei liian painava, sopiva ja turvallinen, sen olin kokenut, tuntenut. Oli kuin vanha ystävä, luotettava kaikissa tilanteissa. Nostin aseen vaatehuoneen naulaan, laukun hyllylle. Vaatehuoneessa tuoksui tutulta, erilaisilta vaatteilta. Lakanat ja pyyheliinat tuoksuivat puhtaalta pyykiltä ja niiden joukkoon oli laitettu laventelin oksia ja kukkia, – vieläkin.
Joissain vanhoissa vaatteissa saattoi olla tympeä komeron haju.

Ovi kolahti. “Heippa, onko äiskä siellä risteilyllä?” Joo, vastasin. Huoneensa ovi kolahti kiinni. Perheen valopilkku oli tullut kotiin. Temperamenttinen, reipas, nuoren naisen alku. Ninasta tuli mieleen laitumella kirmaava varsa. Pituutta oli tullut vuodessa reippaasti, raajat näyttivät hieman hassun pitkiltä. Tänä vuonna lantio oli jo hiukan leventynyt ja pienet rinnat työntyivät urheasti puseroa vasten.

Usein hämmennyin, kun Nina vielä tuli syliini istumaan, hieroi suloista poskeaan poskeani vasten. Välillä hänen huomatessaan hämmennykseni hän jopa saattoi kiusoitella minua. Tulimme erinomaisesti toimeen. Nautimme toistemme seurasta varsinkin kahden ollessamme. Teimme eksoottisia ruokia keittiössä ja joskus oli myös viiniä. Aina keksimme jotain hassutuksia ja iloinen nauru helähti helposti. Välillä nauroimme jotain juttua vatsamme kipeäksi. Isin tyttö.

Tuntui tylsältä ja yksinäiseltä, olisin halunnut jonkun seuraa. Tytölläkin oli kai jotain meneillään, koska kuulin tietokoneen napsutusta hänen huoneestaan. Television tyhjänpäiset ohjelmat eivät nyt kiinnostaneet eikä Irlantilainen viskikään, jota kyllä löytyisi varasäilöstäni.

Tytöllä oli tentit huomenna ja valmistaisin hänelle kunnon aamiaisen. Oli siis mentävä nukkumaan. Hiippailin makuuhuoneeseen. Toivotin hyvät yöt oven läpi. En saanut selvää vastauksesta, mutta äänen sävy oli iloinen kuten aina. Ilmassa oli sähköä, vaikka oma tunnelmani juuri nyt ei sitä tavoittanutkaan.

Uni tuli heti. Uneksin taistelusta ja kuten unessani usein käy, ase ei jostain syystä toimi. Joko patruunat ei sovi tai ase ei laukea taikka… Unessa, tai se oli hetki sitten unta. Joku laukaisi kiväärin ikkunani takana. Hirveä pamaus ja suuliekki valaisi hetken tienoon. Sitten tykin ammuksen räjähdys melkein välittömästi. Olin aivan sekaisin. Sade alkoi ruoskia ikkunan. Tuulenpuuskat syöksivät ryöppyjä lasiin. Yritin laittaa yöpöydän valoa. Mitään ei tapahtunut katkaisijaa painaessa. Ukkonen. Sähköt poikki joko muuntajalta taikka talosta sulakkeet palaneet.

Kuulin nyyhkytystä. “Isä, saanko tulla viereen” . Saat, oma muru, vastasin. Tule turvaan tänne, ei tässä hätää. Ukkonen se vain on ja sähkökatkos. Nukutaan täällä yhdessä, tule! Nina ilmestyy pelokkaana ovelle. Salaman välähdykset piirtävät verkkokalvolleni kuvat stroboskooppi-maisesti nykien. Yöpaita on se jonka hänelle leikkimielellä joskus vuosia sitten ostin. Liian läpinäkyvä ja liian lyhyt. Hoikat sääret, vaaleat hiukset lantiolle asti, rinnoista vain aavistus. Uneksinko vielä?

“Isä, pelottaa”. Uskon olevani hereillä. Siirrän peittoani sivuun ja haluan ottaa hänet turvalliseen syleilyyni. “Tule tänne turvaan”. Nina tulee kuin linnun poikanen pesään, emon suojaan. Nina käpertyy sylini suojaan ukkosen pauhatessa ja veden rätistessä vesiränneissä. Pieni linnun poikanen on nyt suojassa. Kiedon käteni suojaavasti Ninan ympärille.

Torkahdan, vai olenko jo jonkin aikaa nukkunut? Tunnen sylissäni lämpimän vartalon, vartalon kuten silloin ennen. Kaluni jäykistyy vaikka yritän miten vastustaa sitä. En tohdi työntää tyttöä syleilystäni, suojastani. Toivon että Nina ei huomaa tai herää.

Nina täsisee. Luulin hänen nukkuvan hetkeä aikaisemmin. Hän tärisee pidätetystä naurusta. “Isi sulla seisoo”. Tirskahtelee ja pidättää ääneen nauramistaan. Häpeän ja nolostun. Kalunikin laskee säädylliselle tasolle. “Nukutaan nyt”, sanon.

Leikki on alkanut. Hiukan samaan tapaan kun valmistamme yhteistä ateriaamme. Kumpikaan ei tiedä lopullista lopputulosta. Nautimme siitä. Joskus onnistumme joskus sitten “palaa pohjaan”.

Ninan hiukset ovat kiinni kasvoissani, niiden tuoksu tuntuu ihanalta. Mietin minkä hedelmän tuoksu. Hengitän tyttäreni tuoksua, vartaloa, kaikkea mitä hänessä on. Läheisyys tuntuu hyvältä. Onko tämä kiellettyä. Kuka kieltää? Kuka kieltää meitä nauttimaan toistemme läheisyydestä. Pahoja asioita on maailmassa. Tämä ei ole paha. Kukaan sivullinen, tai me emme vahingoitu. Monet kielletyt asiat ovat vain tapoja, tapoja jotka ovat ihmisten mielissä. Ei todellisuutta.

Nina huomaa alakuloisen mielialani ja kerjää hyväilyjä. En voi vastustaa. Suukottelen hänen hiuksiaan. Nina painautuu tiukemmin minua vasten ja hänen kätensä hapuilee alavartalossani, löytää etsimänsä. Tunnen viileän pienen käden. Käsi on samalla kertaa arka ja määrätietoinen. En enää halua vastustella.

Suukottelemme suulle.

Suukotellessa tunnen huimausta, aivan kuin nousuhumalan alkavat merkit. Kaikki kietoutuu, Jalat, kädet, vartalot.

Herään auringon jo ollessa liian ylhäällä. Kaikki ei ollutkaan unta. Nina nukkuu vierelläni. Lakanat ovat sekaisin ja kieppuneet hänen jalkojensa ympärille. Yöpaita ei peitä mitään, paljastaa. Tunnen olevani onnellinen. Haluaisin suudella tytärtäni, mutta pelkään hänen heräävän.

Lähden tekemään aamiaista. Tuttua. Tekisi mieli hiukan rallattaa, mutta jätän senkin idean. Puurovesi kattilaan, munat kiehumaan, kahvi tippumaan. Sellaista. Suukkoja odottelemaan. Hiukan hilpeä tunnelma.

Nina saapuu keittiöön ihanine yöpaitoineen, hiukset sotkussa. Hieroo silmiään ja katselee minun kokkaamistani. Aamutakkini kohotuma selvästi huvittaa häntä. Nina istuu keittiön tuolilla ja nostaa jalat koukkuun tuolin istuimelle, niin että näköala on mitä melkoisin. Tiedän, arvaan, tämä on sitä Ninan kiusoittelua. Vaikea on olla vilkaisematta Ninan jalkojen väliin.

Kaurapuuroainekset on ostettu naapuritilalta. Niitä pitää kypsyttää kauan. Onneksi heräsin tuntia ennen. Munat, no ne on hetkessä valmiit. Laitoin kaurapuuron hautumaan pienelle lämmölle. Munat otin pois kiehumasta.

Toivoin että tämä olisi jäänyt tähän. Tai itse asiassa toivoinko, tai toivoimmeko kumpikaan? Nina piti edelleen jalat koukussa keittiön tuolin istuimella. Kädet olivat polvien ympärillä. Minulla, tai kellä tahansa huoneessa olijalla olisi vapaa näköala hänen ihanaan tusuunsa.

Edelleen tiesin että hän haluaa VAIN kiusoitella minua, nauttii vallastaan. Haluaa hyppyyttää minua pillinsä mukaan. Nainen, – nyt valtakunnassaan. Paha noita oli kaukana Tukholmassa. Niin ainakin tämän tulkitsin.

Niina keikutteli reisiään tuolilla. Yritin keskittyä aamiaiseen. Häpeämättömästi Nina istuessaan levitti polvensa ja katsoi minuun silmiin. Siirsin katseeni alas. Häpyhuulet olivat auenneet ja paljastivat kostean klitoriksen ja märän emättimen aukon, vitun. Tämä oli jo liikaa.

Otin Ninan käsivarsilleni ja kannoin makuuhuoneeseen. Laskin hänet varovasti vuoteeseen. Ninan silmät olivat koko aika kiinni, räpsähtivät kerran pari, ilme rauhallinen, alistuva kuin karitsan teuraalle vietäessä. Hengityksestä ja nänninpäiden nöpötyksestä tiesin hänen kiihtymyksen. Pelkkä yöpaita ei paljoa pidätellyt. Nina nosti jalkansa taas koukkuun ja levitti reitensä.

Hetken ihailin ihanaa lohenpunaista vakoa. Sitten hautasin pääni reisien syleilyyn. Maistoin, maistoin ja yritin syödä koko tytön, pienen naisen, pikkulutkan.

Olin kiihdyksissäni. En ollut koskaan ennen saanut tuntea tätä autuutta. Halusin saada paistin kypsäksi, vaikka olin tietenkin malttamaton. Tyttäreni klitoris oli huulien välissä. Sitä olin joskus vain likaisimmissani ajatuksissa sivunnut. NYT se se oli huulieni välissä, imin, kieleni koski klitaa, pyöri ja paineli. Tyttö inahti kosketuksesta, halusi lisää.

Metsästäjä ottaa saaliin. Näin on ollut aikojen alusta. Vaimoni, – siis se jo entinen, – melkein. Sanoi että hän pitää siitä että hänet otetaan, ei siitä että hän antaa.

Tunsin suussani Ninan kosteuden, tuoksun ja halun. Tunsin, että Nina voi milloin tahansa saada orkun. Näin arvelin. Suukottelimme ja se oli melkein yhdyntää vastaavaa. Suukotellessamme Nina avasi reitensä äärimmilleen. Avasi janoiselle tien lähteelle.

Siittimeni oli kuin rautaa, kuin nuoli tai keihäs joka kohta lävistää saaliin. Kärjen ensikosketus kosteaan odottavaan vakoon tuntui ihanalta. Annoin mulkkuni ikään kuin maistella pikkunaisen kosteutta emättimen aukolla. Työnsin vain vähän sisään ja vedin takaisin. Terska härnäsi kiimaista limaista pillua. Tein tätä useamman kerran. hiukan sisään ja taas takaisin. Nina alkoi vaikeroida kiimasta. “Oooh, Isi, Isi, anna jo, paina, paina…oh.”. “Aaaiih, Isi… aa”. Painoin pohjaan.

Nina oli muuttunut kiimaiseksi pikku nartuksi, joka sätki, kouristeli ja voihki kuin saalis keihään kärjessä. Niinhän se olikin. Olin seivästänyt hänet aseellani patjaa vasten. Siitä puristuksesta ei saalis karkuun pääsisi. Nautin jonkinlaisesta vallan tunteesta. Olin tyttäreni kiiman juovuttama saalistaja.

Pillu olí tiukka, kuuma ja märkä. Jokainen työntöni kosketti pohjaan, aivan kohdun suuaukolle asti. Aivan yllättäen Nina jäykistyi allani. Orgasmin aallot tulivat pienin välein. Ninan suu oli auennut kirkaisuun, kirkaisuun jota ei tullutkaan. Hän haukkoi henkeään kuin hukkuva. Pikku pillu supisteli rytmikkäästi kyrpäni ympärillä. Voi tätä autuutta. En voi enää pidätellä siementäni. Työnnän pohjaan ja annan siemenen purkautua pienen emättimen pohjalle, aivan kohdun suulle. Näin sen tunsin. Nina puristaa minua itseään vasten kouristuksenomaisesti. Pikku pillu imee kaiken mitä Isiltä tulee.

Vähitellen rentoudumme. Suutelemme pitkään, nyt hellästi. Kiihko on liuennut meistä molemmista, jäljellä on vain suunnaton hellyys. Hyväilen Ninaa vielä hellästi ja menen peseytymään. Nina tulee perässä suihkuun ja pesemme toisemme hyväillen. Veden solistessa suihkusta päällemme Nina vielä polvistuu ja ottaa siittimeni suuhun. Pieni kieli kiertää terskaa esinahan alla, kutittelee kielen kärjellä. Mietin mistä hän on oppinut näin taitavaksi. Yöllä olin huomaavinani ettei hän enää ollutkaan neitsyt.

Keräsin kaiken tahdonvoimani ja vetäydyin irti ja nostin Ninan pystyyn. “Sinun on valmistauduttava kouluun. Nyt tärkeä asia! Menet kouluhoitajalle ja pyydät katumuspillereitä. Sinullahan on kuukautiset jo alkaneet?” Nina myönsi kuukautisten jo alkaneen alkukesästä.

Puuro jäi lautaselle, ehdimme vain suudella, kun Nina jo kiiruhti bussipysäkille.

Olisi tehnyt mieli jättää kavereiden kanssa kauan suunniteltu sorsastus väliin, mutta en tohtinut. 20. elokuuta kun oli jo muodostunut traditioiksi. Heitin pyssyn ja varusteet auton takakonttiin ja lähdin sorsajärvelle.

Kun tulin sorsalta oli Nina jo palanut koulusta. Minulla oli kaksi heinäsorsaa roikkumassa narusta. Laitoin ne kylmiöön odottamaan aikaa parempaa. Napsu katseli kummissaan sorsien häviämistä oven taakse. Menin suoraan Ninan huoneen ovelle, koputin ja avasin oven. Napsu ryntäsi heti tervehtimään Ninaa. Selitin että Napsu oli meillä sorsastuskauden lainassa, muuten haavoittuneet sorsat jäävät kaislikkoon. Napsu oli saksanseisoja uros ja paras kaveri sorsajahdissa.

Napsu pyrki kuonollaan hameen alle. Aivasti ja muuttui entistä tunkeilevammaksi. Nauroin, niin nauroi Ninakin. “Ehkä keksimme jonkin hauskan leikin Napsun kanssa”, ehdotin. Nina katsoi minua moittien tietäen mitä ajattelin.

9 kommenttia viestissä: “Isin tyttö”

  1. Jussi says:

    Tähän tarinaan voin samaistua. Tyttären sialle vain tytärpuoli.

  2. kailin says:

    Hyvä tarina ja kiihottava! Lisää samanlaista

  3. Pastelli says:

    @Jalmari “Sattuuhan sitä, kun tarinaa rakentelee.”

    Tällaisia sattumuksia on vaikea korjata itse ja niitä sattuu kaikille kirjoittajille. Minä en edes huomannut tuota ennenkuin Katriina mainitsi sen. Ajattelin että päähenkilö oli soittanut takaisin. 😀

    Tarinasi sallii aika paljon lukijan omien ajatusten rakentelun mikä on toki hyvä mutta kuvailu jää samalla vähäiseksi.

    Yksi asia häiritsi ja se oli ensimmäinen rakastelu. En edes tiedä oliko kyseessä rakastelu vai mitä yöllä tapahtui?

    Juuri tuo on lyhyen kuvailun ongelma koska se jätti minut ainakin täysin kylmäksi. Aamuinen rakastelu oli sitävastoin hyvin kuvailtu.

    @Toisen isin tyttö “Melkein kuin minun tarina”

    Kirjoita sinäkin tarinasi tänne. Uskon että monet haluaisivat sen lukea.

  4. jalmari says:

    Heh, “kyllä huvitti alun tekstiviesti, jossa oli myös ääni”, juu. Sattuuhan sitä, kun tarinaa rakentelee. Ajatukset muuttuu matkan varrella eikä sitä huomaakaan korjata kaikkea tarpeellista. Annan kyllä itselleni anteeksi näin aloittelevana novellistina. Kiitos kaikille palautteesta.

  5. Katriina says:

    Ei ollenkaan hassumpaa. Hieman kyllä huvitti alun tekstiviesti, jossa oli myös ääni??

  6. Mikkis says:

    Mahtava!

  7. loistava says:

    Loistavaa. Jatkoa odotellessa =)

  8. Toisen Isin Tyttö. says:

    Melkein kuin minun tarina. Olin silloin yli 20:nen. Ihanaa oli useita vuosia pitää isästä huolta.

  9. erotisti says:

    Tarina on jes ,saadaanko lisää!?

Kommentoi

top