search
top

Tuli vs. Jää

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (25 votes, average: 3.68 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Kylmänviileä ex-painija vastaan kuumapäinen taistelulajien harrastelija. Syttyykö kuuman kamppailun kuluessa toisenlaisia lämpimiä tunteita? Varoitukset: Pitkä, sisältää taistelua, tosin ei hirveän väkivaltaista. Laitan tagiksi rajua seksiä, koska ainakin ”esileikki” on rajua.

Jää narskahti äänekkäästi vetäessäni kuntokeskuksen oven auki. Katseeni kiinnittyi heti ovesta astuessani pitkällä puupenkillä istuvaan naiseen. Hänen ihonsa oli eteläeurooppalaisesti kauniin ruskea. Sävy oli luonnollinen, ei keinorusketuksella saavutettu. Paljasta pintaa näkyi paljon, sillä hänellä oli päällään vain pieni lämpimänkeltainen toppi, joka jätti reilusti vatsaa näkyviin. Jalassaan hänellä oli pitkät levenevälahkeiset housut, myös lämpimänkeltaiset, joissa toisella lahkeella oli suuri neoninvihreä liekkikuvio. Kangas oli kevyttä materiaalia ja ulkonäöllisesti arvelin sen olevan itsepuolustusharrastajan valinta. Lahkeiden alta pilkottivat paljaat jalkapohjat. Hiukset olivat pitkät, tumman ruskeat ja tuuhean näköiset. Hiusten oikea puoli laskeutui kurittomasti eteen, peittäen hänen toisen silmänsä puolittain. Hänen kehonsa näytti todella hyväkuntoiselta, siihen oli tarvittu vuosien kurinalaista harjoittelua. Vatsassa oli kunnioitettava osittainen sixpack ja hauikset olivat vakuuttavat. Silti hän ei näyttänyt kehonrakentaja tyypiltä, vaan oli naisellisen viehättävä. Vaikka olin käynyt tällä salilla vuosia, en koskaan ollut nähnyt ketään hänen kaltaistaan. Nainen seurasi minua sivusilmällä nojaten kumarassa asennossa eteen käsi poskea vasten.

Vasta hänen kohdallaan huomasin katsella ympärilleni. Rakennus näytti täysin tyhjältä ja ääntäkään ei kuulunut. Ajatus tuntui mahdottomalta. Oli lauantai-iltapäivä, sali oli yleensä näihin aikoihin tupaten täynnä. Kohautin olkiani ja jatkoin matkaa. Kokeilin kuntosalin puoleista ovea, mutta se ei hievahtanutkaan.
”Kuntosali on suljettu. Siitä oli kyllä ilmoitus netissä.” Kuulin äänen takaani.
Käännyin katsomaan ohittamaani brunettia. Mielessä oli käynyt, että nainen on ulkomaalainen, mutta hän puhui sujuvaa suomea.
”Ai, tiedätkö miksi?” Kysyin harmistuneena.
”Poikaporukka piti polttarit siellä… Usko minua, et halua mennä sisälle. Lattialla on uusi ‘laatoitus’ ja haju on sanoinkuvaamaton.” Hän vastasi inhoavaan sävyyn.
Ääni oli pehmeä, hivenen matala naisen ääneksi ja siinä oli humoristista pilkettä. Parhaiten sen kuvaisi poikatyttömäiseksi, jos ääntä voi niin kuvata.
”Olitko mukana vai mistä tiedät?” Kysyin, miettien voisiko erikoinen asu kuulua stripparille.
Hän luki ajatukseni ja sanoi kulmia kurtistaen, mutta hymyillen: ”Älä katso minua kuin halpaa huoraa, tämä on treeniasu. Tunnen omistajan, kuulin tapahtuneesta häneltä.”
”Anteeksi, en minä niin ajatellut.” Valehtelin, tosin sana ‘halpa’ ei olisi käynyt mielessänikään. Ajatuksetkin tuntuivat pettävän minut, tosin silmieni avustuksella. Hän oli poikkeuksellisen kaunis.

Istuuduin hänen viereensä lepuuttamaan jalkojani hetkeksi. Salille oli matkaa yli viisi kilometriä enkä ollut saanut autoa käyntiin pakkasella. Nainen myös kiehtoi minua.
”Treenatko itsepuolustusta?” Kysyin hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen.
”Hmm-m.” Hän vastasi epämääräisesti kädet puuskassa.
”Kamppailulajit on parasta mitä on. Minäkin harrastin kreikkalais-roomalaista painia amatööritasolla joku vuosi sitten. Tosin en enää aikoihin…” Kerroin muistellen hyviä aikoja.
”Hmm.” Tällä kertaa vastaus ei enää kuulostanut myöntävältä.
Vilkaisin sivulleni ja näin hänen liikuttavan huuliaan toiselle puolelle suutaan miettivästi. Hänen silmänsä olivat hellän ruskeat ja posket hieman pyöreät. Ilmeikkäät, ystävällisen näköiset kasvot antoivat pehmeämmän kuvan tästä kovakuntoisesta naisesta. Tosin minusta tuntui, että hän oli vihainen minulle enkä ollut varma minkä takia.

Hetken kiusallisessa hiljaisuudessa levättyäni alkoi tuntua, että minun oli parempi jättää hänet rauhaan.
”No, pitänee lähteä kotiin. Älä muistele pahalla, jos olin töykeä.” Lisäsin loppuun pahoittelun, vaikka en tuntenutkaan ansaitsevani noin kylmää kohtelua.
”Äh, odota.” Nainen sanoi terävästi pysäyttäen minut.
”Olen vihainen, kun kurssinvetäjä ei tullut paikalla eikä ole ilmoittanut poissaolosta. En minä sinulle oikeasti suuttunut ilmanaikuisista. Olen Veronica.” Hän sanoi ojentaen kätensä.
”Minä olen Herman, painiajoilta myös ’Pohjoisen Jäämies’. Saat valita.” Puristin kättä lujasti.
Hänen otteensa ei jäänyt minun puristuksen varjoon. Irrotin käteni ja nojasin selän takaisin seinää vasten.
”Taidan kutsua sinua Hermaniksi. Olen kiinnostunut, onko paininimellä mitään taustaa?” Veronica kysyi siristäen hieman silmiään mielenkiinnosta.
”Sanoivat, etten menettänyt koskaan malttia otteluissa. Vaikka jäin usein voimassa toiseksi, pysyin aina kylmäpäisenä ja se oli usein avain otteluiden voittamisessa.” Selitin ja ruskeat hiukset heilahtivat hänen nyökkäillessä tarkkaavaisesti.
”Ihan osuva nimi, sinun luonteesta ja matalan möreästä äänestä tulee rauhallinen kuva. Silmätkin ovat viileän siniset. Hauska yhteen sattuma… Minun taistelijanimeni on ’Katalonian Liekki’, kun käyn eri taistelulaji-otteluissa. Äitini syntypaikka on Barcelona, se selittää nimen ensimmäisen osan. Liekki-nimitys taas tulee siitä, kun minulla on tapana pommittaa vastustajaa armottomasti välillä iskuillani ja toisinaan puheillani. Vastustajan keho ja mieli ovat kuin liekeissä minun käsittelyni jälkeen.” Veronica selitti iskien silmää.

”Hmm, mitä lajia sinä harrastat?” Kysyin kiinnostuneena.
”Useita… Suosikkini on wing chun -tyylin kung fu.” Veronica sanoi puristaen toisen käden nyrkkiin.
“Mielenkiintoinen ja kurinalainen laji. Painija tosin päihittäisi kung fu -taistelijan helposti.” Vastasin ylpeänä.
“Ai, päihittäisi vai? Haluatko todistaa sanasi?” Veronica kyseli kiihkeästi, vihastuneena kommentistani.
“Keskinäinen ottelu? Oletko varma?” Vastasin epäilevillä kysymyksilläni.
Lajit olivat hyvin erilaiset ja ottelu naista vastaan ei tuntunut reilulta.
“Vai heti se jänistää… En ole kovin yllättynyt, että olet pelkkää puhetta. Luuttuaisin lattiat sinulla ilman, että saisit otetta minusta kertaakaan.” Veronica sanoi hymyillen ivallisesti.
Olin tottunut siihen, että vastustaja heitti loukkaavia kommentteja. Silti jokin tässä ylimielisessä naisessa sai sisälläni heräämän pienen vihan pilkahduksen. Tuntemus herätti mielenkiinnon, en voinut kieltäytyä.

Voimistelusali näytti laajan aukealta tyhjänä ollessaan. Puolapuita yhdellä laidalla, nyrkkeilysäkkejä toisella ja lattia oli sinistä pehmustemattoa. Salin keskellä oleva punainen ympyränmallinen kehä toi mieleeni muistoja. Hohdokkaita voittoja, niukkoja tappioita, tahtojen ja lihasten kohtaaminen…
“Sovitaanko säännöt? Tajuttomuuteen asti taistelukin käy…” Veronica tiedusteli ivallisesti keskeyttäen muisteluni.
“Kahdesta erävoitosta ratkeaa, eli korkeintaan kolme erää. Kehän ulkopuolelle joutuminen tai selätys johtaa erävoittoon. Ei lyöntejä vyön alle.” Vastasin haluten pitää säännöt yksinkertaisina.
“Sopii, valmistaudu jo taistelualustan kylmään kosketukseen.” Veronica sanoi itsevarmasti.
“Tiedätkö, minun pitää saada sinut vain mattoon ja olen käytännössä voittanut. Paini on ylivoimainen laji pienessä ringissä.” Varoitin häntä.
“Siinä sinulla onkin tekemistä, että saat minut kellistettyä.” Hän sanoi virnistäen leveästi, paljastaen valkoiset hampaat ja viehättävät hymykuopat.

Riisuin ulkovaatteet sekä paidan, paljastaen rintakarvojen peittämän ylävartalon ja vatsalihakset. Lihakset olivat pysyneet kohtalaisessa kunnossa, vaikka parhaista päivistä oli jo joitain vuosia. Riisuin toppahousut ja puin päälle verkkarit. Mustien verkkareiden reiden sivussa oli lumihiutaleen muotoinen tunnus, syy siihen miksi olin valinnut ne kaupassa. Veronica katseli minua sivusta arvioivasti, kiinnittäen samanaikaisesti hiuksensa mustalla hiuslenkillä. Topin yläosa oli takaa kiinni neoninvihreällä vinon ristin muotoisella kiinnikkeellä ja paljasti kauniin samettista ihoa vielä enemmän selästä kuin edestä. Hänen kehonsa oli tasaisesti harjoitettu, selkälihaksetkin näyttivät erittäin vahvoilta.

Hetken katselimme vain toisiamme arvioivasti kehän vastakkaisilta puolilta. Ainoa ääni oli hiljaa humiseva ilmastointilaite. Odottavaan tunnelmaan olisi sopinut länkkäreistä tuttu pyörivä preeriapallo lipumaan välistämme.
“Tiedätkö mitä puuttuu? Esittelyt. Päästään paremmin tunnelmaan.” Veronica sanoi salaperäisesti ja kurtistin kulmakarvoja ymmärtämättä aluksi mitä hän tarkoitti.
“Vasemmassa kulmauksessa meillä on hyytävä puhuri pohjoisesta! Voimakkaiden vääntöjen mestari ja ilmavien heittojen hallitsija painin saralta! Pohjoisen Jää-ämies!” Hän kuulutti selostajatyylisellä äänellä. Leikin mukana ja nostin kädet ylös pullistellen lihaksiani kuvitteelliselle yleisölle. Vilkaisin vielä jälkikäteen, ettei katonrajassa ollut valvontakameroita. Tilanne olisi näyttänyt melko koomiselta.
“Ja oikeassa kulmauksessa nainen, joka taistelee palavalla sydämellä! Polttavien iskujen takoja, kuumien tunteiden herättäjä ja itämaisten taistelulajien virtuoosi! Kataloniaa-an Liekki!” Kuulutin vuorostani. Veronica takoi rintojaan ja suuteli toista rystystään.
“Alkakoon taistelu tulen ja jään välillä.” Hän lisäsi vielä lopuksi silmät kiiluen.

1. erä.
Aluksi kiertelimme toisiamme kuin kaksi kissapetoa. Veronican tummat silmät paloivat kertoen intohimosta lajiin, hän tuntui todella syttyvän taistelemisesta. Hän liikkui nyrkkeilijätyyliin, pitäen jalat jatkuvassa liikkeessä. Minä taas liikuin hitaammin, väliin pysähtyen, miettien samalla taktiikka ja arvioiden vastustajaa. Taistelutyyli oli arvoitus, lisäksi tuntui yhä hieman pahalta taistella naista vastaan, vaikka niin hyvävoimaisen näköinen olikin. Minulla oli pituuden puolesta etua, tosin hän oli vain puoli päätä lyhyempi. Muuten kehoni oli huomattavasti kookkaampi ja ulottuvampi. Arvelin kerrankin olevani voimassa vahvempi, mutta nopeus olisi hänen vahvuutensa.

“Eikö ole hypnoottiset? Ja taistelulajien kouluttaja aina sanoi, että isot utareet ovat vain tiellä.” Veronica sanoi ja huomasin todella katseeni liimautuneen kireän topin peittämiin ylös ja alas liikkuviin rintoihin.
Aloin kääntämään katsetta, mutta Veronica oli laskenut sen varaan ja lähetti matkaan ensimmäisen sivuttaisen potkun. Ehdin jännittää vatsaa, mutta siitä huolimatta horjahdin taaksepäin pidellen itseäni kaksinkerroin. Paljaan jalkapohjan potkussa oli paljon voimaa. En ehtinyt miettiä kipua enempää, kun väistin jo seuraavan potkun. Väistön seurauksena olin aivan kehän ulkolaidalla. Hän jatkoi vielä muutaman potkun, kaikki oikealla tulikuviolahkeisella jalallaan, kun vasen tuki hänen vartaloaan mattoon sivuttain minuun nähden. Hän käytti potkivaa jalkaa vain hipaisten matossa saadakseen lisätehoa. Lahkeesta kuului ilmassa suhahtava ääni, joka säesti jokaista potkua.

Veronica siirtyi lähelle kehoani lyöden nopean iskusarjan, mutta kivuliaista iskuista huolimatta pysyin paikallani kuin lohkare. Tuskin pystyin näkemään iskuja, kuulin vain kun iho läiskähteli osumien voimasta ja tunsin niiden kivuliaan voiman. Luulin hänen tehneen pahan virheen tullessaan lähietäisyydelle, mutta yrittäessäni saada otetta, hän iski käsiini pari torjuvaa lyöntiä ja jouduin vetämään ne pois. Keskityin suojaamaan kasvojani. Vatsa, rintakehä ja kylki kestivät iskuja paremmin. Yhtäkkiä Veronica tarttui rintakarvoistani ja repäisi. Irvistin tuskasta. Yllättävä kipu sai minut menettämään tasapainoa ja seuraava kokovartalon kierrepotku horjautti minut ulos siniselle matolle.
“Äh, tuo oli huijausta.” Sanoin hieroen pistelevää rintakehää.
“Rintakarvoista ei ollut puhetta säännöissä. Alapään karvoitus voisi jo mennä ‘vyön alle’ -kategoriaan.” Veronica sanoi kiusoitellen. Hän avasi kouran suunsa eteen ja puhalsi. Rintakarvojen leijuessa ilmassa huomasin rauhallisen mieleni taas järkkyvän. Oli aika poistaa silkkihanskat.

2. erä.
Tällä kertaa olin varovaisempi. Veronica kävi heti alussa päälle, yrittäen päästä lähelle lyömään nopeita iskusarjojaan. Otin pari iskua kerralla vastaan ja väistelin odottaen oikeaa hetkeä. Mitä enemmän iskuja tuli samaan kohtaan, sitä enemmän kohtaa poltteli. Tiesin, etten voinut odotella loputtomiin…

Viimein toivomani potku lähti ja nopean väistön jälkeen nappasin hiuspompulan hänen hiuksistaan.
“Mitä!?” Hän huudahti yllättyneenä, mutta jatkoi iskuja. Pian tuuheat hiukset kiersivät hänen silmiensä eteen haittaamaan keskittymistä. Hän irvisti ja hiusten takaa pilkahtavat silmät hohkasivat vihaa. Iskut muuttuivat ärsytyksestä voimakkaammiksi ja hallitsemattomiksi. Otin yhden iskun vastaan ja kierähdin samalla hänen taakseen nopealla liikkeellä. Hymyilin, kun käteni kiertyivät hänen alavatsansa ympärille lujaan otteeseen. Hänen vatsalihaksensa tuntuivat todella kiinteiltä käsiäni vasten.
“Sainpa sinut!” Hymähdin tyytyväisenä.
“Mm, pidän tästä otteesta.” Hän sanoi äänellä, joka sai alapäässä olevan ‘toisen aivoni’ heräämään nytkähtäen. Ylempi hallitsi kuitenkin tilannetta ja nostin hänet korostetun hitaasti ilmaan lievään takakenoon. Veronican jalat sätkivät, mutta tuloksetta.
“Uh-huh.” Hän mutisi ymmärtäen, ettei pääse irti.
Aloitin heiton jaloistani ja toin Veronican komeassa kaaressa jymähdyksen saattelemana mattoon.
“Äh…” Hän tuhahti jääden hetkeksi makaamaan paikoilleen.

“Eihän sattunut?” Kysyin huolestuneena. Huojennuin, kun hän nousi pian pyöritellen päätään.
“Kukahan nyt huijasi? Hieno taktiikka ja varsinkin lopun liike oli upea.” Veronica myönsi puhaltaen hiuksia kasvoiltaan niin, että näin innosta kiiluvat ruskeat silmät.
“Laajakaarinen heitto suoraan siltaan. Olisin saanut siitä viisi pistettä.” Sanoin ylpeästi ja ojensin hiuskiinnikkeen takaisin hänelle.
“Nyt saat vain erävoiton.” Veronica huomautti kiinnittäessä hiuksiaan.
“Kolmas on sitten ratkaiseva.” Totesin nyökäten.
“Ennen kuin aloitamme, haluan sinun lopettavan pehmoilun ja kohtelevan minua vertaisenasi. Sinä olit jo äsken kunnolla mukana. Seuraavassa erässä haluan samaa. En voi nauttia taistelusta, jos vastustaja ei kunnioita minua.” Veronica pyysi totisena.
“Hyvä on. Tosin lopetin säästelyn jo siinä vaiheessa, kun kajosit rintakarvoihini.” Ojensin käteni ja hän puristi sitä hyväksyvästi.

3. erä.
Kumarsin hänelle ja hän kumarsi takaisin. Ainoastaan taistelun aloittava gongi puuttui. Veronica hyppeli muutaman ilmavan hypyn ja kierähdyksen käyden välillä käsiensä varassa.
“Tuo ei enää näytä kung fu:lta.” Totesin ihmetellen.
“Vaihdoin tyyliä capoeiraan.” Veronica vastasi kuin ohimennen. Hän nosti housuja ja solmi ne tiukemmalle vihreistä kiristysnaruista.
“Eikö se ole tanssia…” Keskeytin lauseen väistääkseni käsien varassa tehdyn potkun.
Keskityin taas ja tutkin uutta taktiikkaa. Hänen liikkeensä olivat rytmikkäitä ja ilmavia, käsilläkävelyssä oli suuri rooli niissä. Tyyli ei vaikuttanut kovin käytännölliseltä, mutta toisaalta liikkeitä oli hankalampi aavistaa painijan näkökulmasta.

Veronica oli hetken pystyssä jaloillaan, jalat liukuen vuorotellen taakse tasaiseen tahtiin. Liekkikuvioisen jalan lähtiessä taakse otin vauhdikkaan harppauksen ja sain otteen Veronican ylävartalosta. Sain puskettua hänet muutaman askeleen kohti punaisen alueen reunaa, mutta Veronica luiskahti liukkaalla liikkeellä alakautta pois. Liikkeen jälkeen hän lähti pyörähtävällä liikkeellä iskemään minua nyrkillä takaapäin, mutta sain käsivarresta otteen ja heitin hänet olkapään yli mattoon. Veronica sai kuitenkin nopealla reagoinnilla pidettyä hartiat pois matosta. Jatkoin liikettä kierähtäen hänen päänsä yläpuolelle selkä kaarelle. Yritin painaa hänen hartioitaan mattoon selätystä tavoitellen, mutta asento oli pitkästä aikaa liian haastava ja en saanut täyttä tasapainoa. Veronica potkaisi jalkojen avulla itsensä ylös otteen herpaantuessa.
“Melkein…” Harmittelin nousten samalla ylös.
“Ei lähelläkään.” Veronica sanoi hymyillen, heiluttaen etusormeaan kieltävästi edestakaisin. Tunsin vereni kiehuvan taas enemmän.

Yritin kuumeisesti saada otetta, mutta Veronica väisteli helpon näköisesti. Vaikka hiki helmeili hänen ihollaan, hän ei tuntunut ollenkaan hidastuvan.
Veronica teki taas näyttäviä piruetteja ja laskeutui eteeni käsiensä varaan. En tiennyt mistä ottaa kiinni ja epäröin. Hän avasi jalkansa lähes koko 180 asteen kulmaan. Jalkojen väliin muotoutui ’kamelin varvas’, hänellä ei ilmeisesti ollut alushousuja päällään. Suuni ja silmäni avautuivat ammolleen hämmästyksestä, jähmetyin täysin paikoilleni. Olin kuin maalitaulu, täysin liikkumatta, pää liiaksi alhaalla. En nähnyt potkua ja tunsin sen kipeän kosketuksen poskellani vasta jälkikäteen hartioiden osuessa mattoon.
K.O.
Olin hävinnyt täydellä tyrmäyksellä.

Pitelin Veronican ulkoa tuomaa lumipalloa poskellani. Pistely alkoi laantua ja poski turtua. Se luultavasti turpoaisi hieman joksikin aikaa. Lisäksi vatsaan ja kylkeen tulisi muutamia mustelmia. En välittänyt siitä, kamppailu oli ollut mahtava ja tunsin, että olin hävinnyt paremmalleni.
“Anteeksi, tuo viimeinen potku oli turhan kova.” Veronica pahoitteli. Hän oli vetänyt hiuskiinnikkeen pois taistelun jälkeen ja päästänyt ruskeat kutrit valloilleen.
“Oma vika, kun en keskittynyt.” Harmittelin ja laskin lumipallosta kiinteytyneen jäisen palan matolle.
“Mitä, minusta taistelit hyvin! Hävisitkö tahallasi?” Veronica kysyi. Hänen silmistään kuvastui suru ja pettymys.
“Ei, taistelin täysillä koko erän. Tuntui hyvältä olla taas kunnon ottelussa ja sinä olit paras vastus, joka minulla on ikinä ollut. Lopussa minä vain krhm… Jäin katselemaan maisemia.” Yritin selittää kiusaantuneena nyökäten hänen jalkoväliään kohti.
Veronica katsoi alas ja ymmärrys tuli hänen silmiinsä.
“Ah, en huomannut sen näkyvän läpi… Tunnustan, etten käytä alushousuja, koska on kiihottavaa taistella ilman.” Veronica sanoi purren alahuulta häveten paljastustaan.
“Täytyy sanoa, että sen näkeminen oli ottelun häviämisen arvoista.” Sanoin rehellisesti hetken mielijohteesta.
Ruskeat silmät katsoivat minua kiihkeästi. Ottelun aikana olin tuntenut jopa vihaa häntä kohtaan, mutta nyt tunne oli muuttunut himoksi. Kumarruin eteen suudellen hänen pehmeitä huuliaan. Hän vastasi suudelmaan ja kierimme hetken matolla painien toistemme vaatteet pois.

Kokeilin Veronican hauislihaksia sormillani. Hän jännitti niitä niin, että tunsin täydellisen kiinteyden ja sanoin ihaillen: ”Upeat, varmaan vienyt aikaa saada niistä tuollaiset.”
”Sinullahan on isommat.” Hän huomautti puristaen vuorostaan minun hauiksiani leikkisästi hymyillen.
”Johtuu muutenkin isommasta ruumiinrakenteesta. Sitä paitsi sinun harrastamissa lajeissa liika lihasmassa olisi vain tiellä. Lisäksi minun hauikseni eivät ole läheskään yhtä kiinteät kuin sinun.” Totesin hieman kateellisena.
Siirryin ihailemaan muuhun kehoon verrattain kookkaita rintoja, joissa oli isojen nännipihojen ympäröimät vaaleanpunaiset nännit. Nisät kohosivat houkuttelevasti alhaalta ylöspäin kuin hyppyrin kaarre.

“Näyttää siltä, että tuli sulatti taas jään.” Veronica sanoi hymyillen.
Hänen katseensa oli juuttunut ylväästi pystyssä seisovaan kulliini. Hän hieroi esinahkaa ja kiveksiä kevyesti, sormet tuntuivat ihanan lämpimiltä. En ollut siistinyt häpykarvoitusta, mutta se ei näyttänyt haittaavan Veronicaa.
“Jäälläkin on puolensa.” Sanoin.
Käteni tavoittivat jääpalan matolta. Toin sen hänen kehonsa ylle ja pyöritin sitä oikeanpuoleisella nännillä. Märkä vaaleanpunainen nipukka kovettui kylmyydestä. Veronican kasvoille muodostui innostunut ilme. Toin jään hänen huulilleen, hän koski sitä kevyesti kielellään. Lähdin kuljettamaan jäätä alaspäin, sen jättäessä kosteaa jälkeä ruskeaan ihoon. Aluksi vein sen kaulan päältä, sitten kohoilevien rintojen välistä ja lopulta vatsan yli häpykummulle. Hän liikahteli hallitsemattomasti kylmistä kosketuksista kuumalla ihollaan.
“Jäällä todella on puolensa.” Veronica sanoi ja suuteli kaulaani.
“Haluan rakastella kanssasi.” Sanoin suoraan sydämestä.
“Minäkin haluan sinua. Eiköhän meillä ole lämpöä päällä tarpeeksi.” Veronica sanoi.
“Äh, minulla ei ole kondomeja matkassa.” Muistin harmitellen.
“Älä huoli, olen sitoutunut taistelulajeihin. Minä… en voi saada lapsia.” Hän vastasi katsoen alas hieman surullisena, enkä udellut arasta aiheesta enempää.

“Olemme molemmat atleettisia, tehdään tästä hieman erityisempää. Minä tarvitsen tukea tähän.” Veronica sanoi ottaen käsillä otteen puolapuista.
Hän piti toisen jalan maassa ja nosti toisen mahdollisimman ylös. Keho oli taas lähes täydellisesti t:n muotoisessa spagaatissa. Muuta ihoa tummemmat häpyhuulet kiiltelivät kosteasti valossa. Hän käytti todennäköisesti liukastetta, ettei alushousuttomuus hiertänyt taistelun aikana. Häpykummun päällä oli vain pieni tumma viiva häpykarvoitusta. Jalkojen ollessa levitettyinä minulle avautui kaunis näkymä vaaleanpunaisen ja kostean näköisen pillun sisälle. Tuin häntä vasemmalla kädellä selästä ja oikealla toin kullini hänen häpyhuulilleen. Hieroin häpyhuulia hetken terskalla osuen kevyesti kiusoitellen hänen klitorikseensa. Työnnyin hänen sisäänsä ja toin toisen käden hänen kiinteän lihaksikkaalle vatsalleen. Ihoni näytti tavallista kalpeammalta hänen ruskeaa ihoaan vasten. Veronican asento alkoi horjua jo alussa, joten käänsin hänen ylemmän jalan koukkuun joutsenmaiseen asentoon niin, että paljas lujan tuntuinen jalkapohja otti tukea kaulaani vasten. Taas en voinut kun ihailla tuntiessani Veronican reiden kiinteyden koskiessani siihen. Aloitin tasaisen työntelyn. Hän tuntui liukkaalta, sopivan tiukalta ja todella lämpöiseltä sisältä.
“Ah… kovempaa, ettei asento mene hukkaan.” Veronica ohjasi minua hieman tuskastuneena.
Paljas elin oli alkanut menettää liiallista tuntoherkkyyttä, työnnöistä tuli kovempia ja intohimoisia. Kostea ääni, joka kuului kalun työntyessä sisään, antoi lisäpuhtia. Näin kuinka ruskeat hiukset heilahtelivat tahdissa ja kädet puristivat puolapuita lujempaa.

Huomasin Veronicalla olevan hankaluuksia tasapainon kanssa. Vedin itseni ulos hänestä ja autoin hänet molemmille jaloilleen.
“Minkälaiseen asentoon minä taipuisin vuorostani?” Kysyin mietteliäänä puolittain itseltäni.
“Voitko tehdä sen selkä kaarella -liikkeen uudestaan?” Veronica kysyi.

Vedin köysien varassa olevat voimistelurenkaat keskemmälle salia ja asetuin niiden alle siltamaiseen asentoon, selkä kaarelle. Valossa kiiltelevä, kovana seisova kalu kohosi ylväästi kattoa kohti.
“Tämä ei välttämättä onnistu. Tuntuu fysiikan lakien vastaiselta…” Varoitin Veronican pujottaessa kädet renkaisiin.
“Meidän rakastelumme uhmaa fysiikan lakeja.” Veronica vastasi virnistäen.
Hän veti kehon suoraksi käsillään ja levitti jalat alavartaloni molemmille puolille. Elin oli kuuliaisesti asennossa haluten tuntea taas Veronican lämpimän puristuksen ympärillään. Veronica laskeutui varovasti käsien varassa lähemmäs jalkojeni väliä. Elimen varsi taipui häpyhuulten ulkopuolelle ja hän joutui nousemaan takaisin ylös löytääkseen oikean kohdan. Tilanne oli hankala, koska kumpikaan ei voinut irrottaa otettaan.

Yhteispelillä saimme vihdoin asetuttua yhteen ja tunsin lämpimien emättimen seinämien kutsuvan kosketuksen. Veronica alkoi nousta käsien varassa varoen, ettei kaluni päässyt luiskahtamaan ulos. Liike ei ollut nopeaa, mutta asennon hankaluus teki siitä kiihottavamman. Veronicalla oli uskomattomat käsivoimat hänen pystyessä vetämään itseään ylös yhä uudestaan ja olin itsestänikin ylpeä, kun pystyin pitämään tasapainoni. Ihailin rintoja, jotka kohoilivat liikkeiden tahdissa, kauniin ruskeaa lihaksikasta ihoa ja hänen viehättäviä kasvojaan, joista kuvastui nautinto. Äkkiä Veronica voihkaisi ja ote lipesi renkailta. Hänen painonsa voimasta kaaduin taakse selkä vasten lattiaa. Irvistin, kun elimeni työntyi turhan voimallisesti syvälle Veronicaan ja hän inahti kivusta. Hän kaatui eteen, rinnat puristuivat rintakehääni vasten. Veronica painoi pään lähelle kasvojani irvistäen hieman ja hengittäen syvään kasvoille valahtaneen tukan takaa.
“Anteeksi, aloin nauttia liikaa ja ote herpaantui. Enhän satuttanut sinua?” Veronica kysyi huolestuneena.
“Et, kävikö putoaminen?” Kysyin ja pyyhin hellästi hiukset hänen kasvoiltaan.
“Kullisi työntyi aika syvälle, mutta se oli enemmän nautinnollista kipua.” Hän vastasi hymyillen.

“Tehdään seuraava helpommin.” Sanoin venytellen hieman. Veronica mietti hetken ja halasi nyrkkeilysäkkiä asettuen kutsuvasti ylöspäin kaareutuvaan etunojaan. Kävelin hänen taakseen. Hänen ruskea ihonsa näytti muuttuvan yhä houkuttelevammaksi kiiltäessään hiestä. Otin leveän asennon ihaillen hetken kiinteitä pakaroita ja hieroen niitä kevyesti kämmenelläni. Jatkoin sivelyä alemmas reiden kautta houkuttelevan tuntuisille häpyhuulille. Asetin kalun taas oikeaan paikkaan ja työnnyin takaa hänen kuumaan, kosteaan pilluunsa. Kiersin käteni hänen ympärilleen, pakarat painuivat alavatsaani vasten ja yläselkä koski rintakehääni. Veronica käänsi päätä. Suutelin häntä kaulaan ja suulle ollessani yhä hänen sisällään. Sivelin hellästi hänen rintojaan ja toin käden takaisin alavatsalle aloittaen samalla työntelyn.

Vein kädet hänen lanteilleen kiihdyttäessäni tahtia saaden paremman tuen. Veronica alkoi huohottaa nyrkkeilysäkkiä vasten, sen siniseen pintaan muodostui kostea jälki. Huomasin hänen vievän toisen käden hävylleen hieromaan klitoristaan, samalla toinen käsi puristi nyrkkeilysäkkiä tiukemmin. Hiukset heilahtivat ilmavasti hänen liikauttaessa päätään päästääkseen nautinnollisen äännähdyksen. Nussin häntä yhä kovempaa, en ollut koskaan tuntenut haluavani ketään niin paljon kuin nyt. Nyrkkeilysäkin pinta natisi Veronican kehon puristuessa kovempaa sitä vasten. Säkki lähti heilumaan kiihdyttäessäni yhä lantion liikettä.
Pieni äännähdys kertoi Veronican olevan lähellä huippua. Annoin kaikkeni, kehojen kohtaamisesta lähtevät äänet täyttivät korvani. Tunsin ottelun aikana kertyvien paineiden haluavan purkautua.
Veronica voihkaisi kovempaa yhtään pidättelemättä ääntään. Tunsin supistelua kullin ympärillä ja Veronica alkoi luisua alas. Puristin käden tiukasti hänen ympärilleen tukien häntä kehoani vasten. Kuulin raskaan värisevän hengityksen. Hänen jalkansa tärisi pitkään ja vaikkei hän ollut painava, minulla oli täysi työ saada hänet pidettyä paikallaan.

Istuuduimme matolle hetkeksi lepäämään.
“Halusin pidätellä sitä, mutta se sai vain hekuman tuntumaan voimallisemmalta.” Veronica sanoi tasaten hengitystään. Olisin tietysti halunnut laueta samanaikaisesti, mutta en ollut valmis. Tunsin silti tyydytystä, kun olin saanut tuotettua hänelle ilmeisen hyvän orgasmin. Kiersin käden hellästi hänen ympärilleen ja hän nojasi pään rintakehääni vasten. Hiukset kutittivat miellyttävästi ihoani.
“Tehdäänkö vielä yksi liike?” Kysyin hetken päästä.
“Tehdään. Minä todella haluan sinun laukeavan sisälleni.” Veronica sanoi intohimoisesti.

Nousimme ylös. Veronica runkkasi minua hetken saaden elimen taas nousemaan täyteen loistoonsa. Terska näytti yhä tummemmalta tehtyään jo kovan päivätyön. Otin tukevan otteen hänen polvitaipeidensa alta ja nostin hänet syliini. Nyrkkeilysäkki sai taas toimia puolittaisena tukena, tällä kertaa hänen selkäänsä vasten. Hän kietoi kätensä niskani ympärille puristaen pehmeät rinnat kehoani vasten. Kullikin löysi armollisen helposti tiensä Veronican kosteaan aukkoon. Hikiset ihot tuntuivat vastakkain liukkailta, arvelin sen olevan helpottava tekijä.
“Jaksathan?” Veronica kysyi.
“Olet kevyt ja minä olen pidätellyt jo niin kauan, etten kestä pitkään.” Sanoin ja aloin nostella hänen koko kehoaan käsieni varassa. Alku oli hieman hankala, selkä vihoitteli hivenen ja vartalon ruhjeet pistelivät. Taistelun aikana korkeaksi kohonnut adrenaliinitaso antoi kuitenkin keholle vaadittavaa tahtoa.

Pian puhdas kiima ja nautinto alkoi peittää muut tuntemukset alleen. Liike ei ollut yhtä kova kuin edellisessä asennossa, mutta elin oli kestänyt jo niin paljon, ettei se tarvinnut enää paljoa stimulointia. Lämmin keho liukumassa omaani vasten käsieni varassa, kostean kuuma puristus kovasti työskentelevän elimen ympärillä ja huumaava tuoreen hien tuoksu… Aloin päästä lähelle, lihakset jännittyivät ja paine alkoi tuntua sietämättömältä. Jouduin haukkomaan happea suu auki. Pidättelin niin kauan kuin pystyin lisätäkseni tulevaa nautintoa. Veronican kädet puristivat niskaani kovempaa. Lukitsin katseen hetkeksi helliin ruskeisiin silmiin. Huomasin kosteiden huulien muodostavan sanoja.
“Herman, haluan sinun siemenesi sisälleni.” Sanojen osuessa tajuntaani, elin nytkähti hänen sisällään ja purkauduin voimakkaasti hänen pilluunsa.
“Ah, Veronica!” Huusin hänen nimeään syvältä kurkustani.
Jalat tuntuivat voimattomilta. Toin meidät varoen polvilleni ollessamme yhä liittyneinä toisiimme. Veronica nytkytti kevyesti alaruumistaan, lypsäen itseensä siittimen syvyyksistä kaiken siemennesteen. Painoin kasvoni hänen pehmeää rintaansa vasten voimakkaan nautinnollisesta tunteesta. Veronica silitti hellästi lyhyitä hiuksiani.

Seisoimme kuntosalin oven edessä. Olimme pukeutuneet ja valmiita lähtemään.
“Kiitos. Halusin aina löytää kumppanin, joka pystyy pitämään minua tasa-arvoisena. Se teki seksistä paljon parempaa.” Veronica sanoi, hän hymyili paljastaen taas hymykuoppansa. Ruskeiden silmien katse oli raukea. Minunkin mieleni oli väsymyksen ja hyvänolontunteen täyttämä.
“Nautin todella tästä illasta. Ehkä voimme ottaa joskus uusintamatsin?” Kysyin toiveikkaasti.
“Minä pitäisin siitä.” Veronica vastasi.
Suutelimme vielä kerran kuntosalin ulkopuolella. Huulet tuntuivat ihanan lämpöisiltä kovalla pakkasilmalla. Katsoimme vielä kerran toisiamme silmiin hengitysten höyrytessä, ennen kuin lähdimme omiin suuntiimme. Hän etelään parkkipaikkaa kohti ja minä pohjoiseen kävelytietä pitkin.

7 kommenttia viestissä: “Tuli vs. Jää”

  1. Jaamies says:

    Kiitos Trickster, en olisi ikinä huomannut tuota dialogi-juttua. Sääntö on mielestäni vähän outo, kun kysymys- ja huutomerkeillä se on eri kuin pisteellä. Korjaan seuraavassa.

    Novellin pointti oli, että päähenkilö oppi kohtelemaan naispuolista vastustajaa tasa-arvoisena ja Veronica kykeni arvostamaan puolestaan Hermania sen takia. Heidän välillään oli tarkoituskin olla muutakin kuin himoa. Urheilulaji olisi voinut olla muukin, mutta taistelulajit antoivat eniten mahdollisuuksia.

    Pidän romantiikasta erikoisissa asetelmissa, ymmärrän ettei se kiehdo kaikkia. Mukavaa kuitenikin, että pidit novellista muuten.

    Näistä tagien-valinnoista on kyllä tullut minun kryptoniittini. 🙁

  2. Trickster says:

    Luin tämänkin tarinan, vaikka alkuasetelma ja aihepiiri oli omasta mielestäni ei-niin-kiihottava. Tarina oli kuitenkin yllätyksekseni erilainen ja hyvä! Yksi tekninen juttu sinun pitää korjata jatkossa nimenomaan dialogin käytössä:

    “Tehdäänkö vielä yksi liike?” Kysyin hetken päästä.
    “Tehdään. Minä todella haluan sinun laukeavan sisälleni.” Veronica sanoi intohimoisesti.

    Ensimmäinen on kirjoitettu oikeaoppisesti, mutta jälkimmäisen kirjoittaisin näin: “Tehdään. Minä todella haluan sinun laukeavan sisälleni”, Veronica sanoi intohimoisesti.

    Eli piste tulee vasta ihan loppuun, ei hipsujen sisälle.

    Toinen juttu, mikä hieman häiritsi, oli alkuasetelma, joka antoi viitteitä rajummasta aktista. Seksi oli hyvin kuvailtua, siinä oli hyviä oivalluksia, mutta se oli tarinan viritykseen nähden liian romanttinen. Fyysinen kuvailu olisi kaivannut fyysisyyttä myös aktiin. Näin siis minun mielestäni.

  3. Jaamies says:

    Oli kuumetta viikolla, se aiheutti masennusta, joka taas aiheutti aiemman tunteiden purkauksen. Pahoittelen…

    Pidin kyllä kokonaisuutena novellista, en muuten olisi antanut päähenkilölle aliasnimeäni. Parannettavaa tietenkin aina on ja hyvä niin, ettei kaikkea ole vielä saavutettu.

    Kiitos paljon kommenteista ja arvioinneista. Novellieni taso voi vaihdella, mutta lupaan, että yritän aina parhaani.

  4. lueskelija says:

    loistava tarina, mukaansa tempaava, pidin todella paljon. toivottavasti kirjoitat lisää!

  5. helt says:

    Älä nyt ihmeessä lopeta kirjoittamista, sillä tarinasi ovat mukavaa luettavaa ja myös kiihottavia.

  6. Jaamies says:

    Kiitos kommentista pulahdus.

    Pidän taustatarinan luomisesta ja hahmoista, seksiosat on minulla se heikompi osa-alue. Yritin kyllä käyttää hahmojen täyden potentiaalin.

    Yritin todella parantaa kirjoitustani, mutta se tuntuu vain huononevan. Ehkä minun olisi pitänyt jättää kirjoittaminen siihen ensimmäiseen novelliin…

    Jos jokin kohta erityisesti ärsyttää tai toimii, niin olisin kiitollinen kommenteista.

    Harkitsen vielä yhden kirjoittamista, luultavasti pehmeämpää tyyliä. Se ehkä sopii minulle paremmin.

  7. pulahdus says:

    Hauska idea ja mukavan pituinen tarina. Pitkä alustus tosin sai varsinaisen seksin tuntumaan hiukan hätäiseltä, ehkä sitä olisi voinut kuvailla hiukan lisää?

    Muuten ansaitsee neljä tähteä, jatka ihmeessä kirjoittamista!

Kommentoi

top