search
top

Futisjunnu palaa Ranskasta

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (29 votes, average: 2.93 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Jatkoa futisjunnun muisteloihin.

Kerroin aiemmassa tarinassani Ranskan matkan alun. Viivyin tuolla matkalla vaivaiset kaksi viikkoa. Silti minusta tuntuu nyt jälkeenpäin muistellessani, että tuo matka oli merkittävä vedenjakaja elämässäni

Menin Ranskaan kauhuissani siitä, että joku saisi selville mitä minun ja Thomas’n välillä oli tapahtunut. Lisäksi vakuutin itselleni, etten ollut homo enkä edes bi, jotenkin nyt vain olin eksynyt kokeilemaan sitäkin juttua Thomas’n kanssa.

Tulin takaisin Suomeen pää pyörällä uusista ajatuksista. Ensinnäkin olin saanut tunteeni solmuun Thomas’n kanssa. Minun täytyi myöntää itselleni, että olin halunnut poikaa, olin häneen ihastunut ja koin suurta mustasukkaisuutta, kun kuulin hänellä olevan poikaystävän. Tapasinkin tuon poikaystävän, Christophe’in, itse asiassa vietimme paljon aikaa kolmestaan. En pitänyt meitä pari vuotta vanhemmasta kaverista yhtään, mustasukkainen kun olin. En ymmärtänyt, mitä Thomas hänessä näki.

Se oli kummallista kaveruutta. Thomas pelkäsi minun paljastavan poikaystävälleen, mitä välillämme oli tapahtunut. Minusta taas tuntui, ettei Christophe olisi välittänyt tippakaan, ehkä hän päinvastoin oletti minun ja Thomas’n peuhaavan samassa sängyssä harva se ilta. Ainakin Christophe itse yritti iskeä minua aina kun Thomas’n silmä vältti. Minä kuitenkin pidin ensimmäisen illan jälkeen välimatkaa siinä asiassa kumpaankin.

Toinen ajatuksiani sekoittanut asia oli Thomas’n ja Christophe’in seurustelun avoimuus. He olivat julkisesti pari, jopa heidän vanhempansa tiesivät siitä. Jotenkin silmäni avautuivat, että niinkin voi siis elää, salailematta asiaa. Toki heidän avoimuutensa sai minut, joka en uskaltanut olla yhtä avoin tunteistani, monta kertaa tukalaan tilanteeseen. Suomesta mukana olevat kaverit ja jopa liikunnan opekin kyselivät asiasta, ja minulla oli täysi työ taiteilla sanomisieni suhteen. En voinut enkä halunnutkaan kieltää poikien suhdetta, enkä halunnut vaikuttaa ahdasmieliseltä. Mutta toisaalta yritin kaikin tavoin tehdä selväksi, etten (muka) itse ollut homo, vaikka jouduin heidän porukoissaan pakosta liikkumaan, kun Thomas kuitenkin oli isäntäni vierailulla.

Oli kolmaskin ajatuksiani kovasti askarruttanut asia, ja siitä kerron hieman tarkemmin.

Matkan loppupuolella Thomas ja Christophe halusivat viedä minut diskoon. Eikä mihinkään tavalliseen diskoon, vaan homodiskoon. Thomas’n isä ajoi meidät sinne, sillä se oli naapurikaupungissa. Minua koko ajatus hermostutti ja jännitti, perhosia pyöri mahanpohjassa. Millaista siellä olisi? Melkein teki mieli kieltäytyä koko diskoillasta, mutta sitten taas toisaalta tunsin jonkinlaista levotonta odotusta, melkein kuin kaipausta jotain sellaista kohtaan mistä minulla ei ollut aavistustakaan.

Olin vielä vasta kuusitoista, mutta minulla ei ollut mitään vaikeuksia päästä diskoon sisälle, niin kuin ei Thomas’llakaan. Paikka oli ulkoisilta puitteiltaan yksinkertainen, suorastaan karu, mutta väkeä paikalla oli melko paljon. Eri ikäisiä miehiä, mielestäni yllättävän normaalin näköisiä, pääasiassa kuitenkin nuorta porukkaa. Thomas’n ja Christophe’in ystäviä oli paikalla, ja he halusivat tutustua minuun. Pian jännitys alkoi karista, kun yritin selvitä kysymysryöpyistä englannillani.

Huomasin pian, että jotkut Thomas’n kavereista alkoivat piirittää minua hyvinkin innokkaasti ja katsoivat pitkään silmiin. Tuli suorastaan kilpailua, kun jokainen halusi jutella kanssani. Sellainen huomio tuntui hämmentävältä – mutta lämmitti myös mukavasti mieltä. Sitten alkoi ympärilleni ilmestyä muitakin jututtajia. Joku ehdotti tanssilattialle menemistä, ja vaikka menimme sinne porukalla, tuntui kovin moni haluavan tanssia juuri minun kanssani.

Vähemmästäkin huomiosta nuoren pojan pää menee pyörälle! Pari Thomas’n kavereista oli aika hauskannäköistä, ja silmäni poimi muustakin joukosta jokusen söpön pojan. Varsinkin yksi, ehkä sellainen parikymppinen erittäin kauniskasvoinen nuori mies, veti katseitani puoleensa. Taatusti punastuin, kun hän huomasi katseeni, ja muistan miten sydän alkoi hakata, kun tuo kaunis vanhempi poika selvästi lähestyi minua ja pyysi tanssilattialle. Ehdin myös tajuta Thomas’n kavereitten ilmeet, kun poistuin tuon komistuksen kanssa tanssimaan. Joku näytti peukkua ylöspäin kannustukseksi.

Loppuillan aikana en enää osannut ajatella muuta kuin tuota kaunista poikaa. Jos en ollut hänen kanssaan, silmäni hakivat häntä koko ajan – mutta niin etsi hänkin minua katseellaan muiden joukosta! Hän haki minua uudelleen tanssimaan, sitten olimme tanssilattialla kahdestaan, vain hän ja minä, vaikka siellä tungosta olikin.

Musiikki vaihtui hitaaksi ja sain painautua kauniin ranskalaispojan vartaloa vasten ja tuntea hänen käsivarsiensa puristuvan ympärilleni. Hänen poskensa hankasi poskeani, huulet koskettivat korvaani. Jouduin taistelemaan kiihottumista vastaan, aika huonoin tuloksin. Suutelimme siinä tanssilattialla. Hän hyväili kädellään hiuksiani, mikä sai polveni notkumaan hyytelönä.

Kuin tahdottomana seurasin kauniskasvoista uutta ystävääni, kun hän tarttui käteeni ja vei minut syrjemmälle, kohti vessoja. Huomasin toisten merkitseviä katseita ja kuulin jotain huutojakin, ja vaikka ne olivat ranskaa, jota en osannut, ymmärsin kuitenkin niiden hävyttömän sävyn.

Vanhempi poika löysi meille vapaan eriön ja lukitsi oven jälkeemme. Hän painoi minut vessan seinää vasten, suuteli minua kiihkeästi, tarttui käteeni ja vei sen haaroilleen, jossa tunsin farkkukankaan läpi pojan pullistelevan kalun. En ollut ikinä kokenut mitään niin kiihottavaa. Oma kaluni pullisteli jäykkänä farkuissa ja minusta tuntui, että laukeaisin hetkellä millä hyvällä.

Poika alkoi riisua minua, minun olisi tehnyt mieli riisua häntä, mutta arastelin. Samalla aloin kuulla oven takaa ääniä, joku jyskytti koppien seinää. Kunnon kertomuksessa pitäisi tässä kohtaa varmaan seurata kuvaus maailman parhaasta seksistä, mutta tosi asia on, että illan kliimaksi oli minun kohdaltani jo ohitse. Kaunis ranskalaispoika oli saanut kiskottua housuni nilkkoihin, mutta minun seisokkini osoitti jo laskemisen merkkejä. Muitten häiriötekijöitten lisäksi vessan ällöttävä haju alkoi laskea tunnelmaani.

Kimpussani häärivää vanhempaa poikaa moiset seikat eivät häirinneet, ei edes se, että minun kiihotukseni laski. Ehkä hän ei kiihkoltaan edes sitä huomannut. En nyt sano, että pojan hyväilyt ja kähminnät olisivat tuntuneet minusta epämiellyttäviltä, ei toki. Mutta kun poika käänsi minut kasvot seinään päin ja alkoi puuhata takapuoleni kimpussa, minun teki mieli kieltää, mutta en kehdannut.

Niin sitten menetin peppuni neitsyyden kuusitoistavuotiaana, räkäisen ranskalaisen homodiskon haisevassa vessassa. Mutta se jolle tuon neitsyyden annoin, oli kyllä harvinaisen kaunis parikymppinen poika, ja vaikka toimitus ei sisälläni kiihkoa nostanutkaan, tuntui minusta kuitenkin hyvältä, kun poika kiihkoissaan halusi minua, lähestyi nautinnon huippua ja viimein saavutti sen.

Poika oli kyllä valmis vastapalvelukseen ja ihmetteli ja vähän pahoitti mielensäkin, kun minä en enää ollut kiihottunut. Pyyteli anteeksi, jos oli ollut liian innokas, mutta väitti minun tehneen hänet hulluksi himosta. Minä koetin vakuutella hänelle, että kaikki oli ihan hyvin – vaikkei se tainnut ihan paikkansa pitääkään.

Tuota kokemusta – muiden ohella – muistelin Suomeen palattuani, ja koetin ymmärtää. Mitä oli tapahtunut? Toisaalta muistin, miten valtavasti olin kaunista partneriani halunnut, miten sietämättömän kiihottavalta oli tuntunut tunnustella hänen seisovaa kaluaan. Miksi sitten olin mennyt lukkoon sen jälkeen? Mikä oli mennyt pieleen?

Kotona sulattelin kaikkea Ranskassa kokemaani. Jotenkin tiesin, että minun oli turha kieltää enää itseltäni, ettenkö ollut vähintään bi, jollen suorastaan enemmän homo. Silti uuden identiteetin hyväksyminen ja omaksuminen ei ollut helppoa, puhumattakaan siitä, että olisin siitä kenellekään toiselle kertonut. En tiedä, kuinka kauan olisin tuossa hämmennyksen suossa tarponut, mutta jonkinlainen hyvä haltija varmaan puuttui peliin.

Heti seuraavissa harjoituksissa valmentaja esitteli joukkueen uuden pelaajan. Antti oli minua vuoden nuorempi, melko pienikokoinen mutta sitäkin söpömpi poika. Vaatteita vaihdettaessa huomasin silmäkulmastani, että hänellä oli varsin sopusuhtainen, suorastaan seksikäs vartalo. Kun harjoitusten jälkeen Antti alkoi jutella kanssani ja kertoi, että oli perheineen vasta muuttanut paikkakunnalle eikä tuntenut sieltä oikein ketään, oli tietysti vain luonnollista, että lupasin Antille esitellä vähän kaupunkia.

Muutamassa viikossa meistä oli tullut hyvät ystävät, ja vaikka en sitä vielä tiennytkään, edessä oli kesä, joka oli ehkä elämäni onnellisin. Mutta se on sitten taas oma tarinansa

4 kommenttia viestissä: “Futisjunnu palaa Ranskasta”

  1. Tulokas says:

    Jatkoa futisjunnulle! <3

  2. ei nimee says:

    jatkoa!

  3. ei nimimerkkiä says:

    entä thomas? eikö näiden kahden välillä tapahdu enää mitään?

  4. sankari says:

    Kaikki osat ollu hyvii, millon seuraava? 🙂

Kommentoi

top