search
top

Unettomat – osa 2: Vain tahroja…

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (12 votes, average: 3.25 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Jaoin tarinan kahtia pituuden takia. Tämä on niille, jotka haluavat tietää miten tarina loppuu…

Herätysääni soi armottomasti… Pakotin silmät väkisin auki. Näin ikkunasta, että ulkona oli vielä hämärää. Se ei tosin kertonut paljoa, sillä tähän vuodenaikaan valoisa aika oli lyhyt. Katse tavoitti hetken etsittyään vasemmalla puolella sängyllä olevat siniset farkut ja vähän aikaa kurotuttuani sain niistä otteen. Herätysääni ehti kohota tuskallisen kovaksi, ennen kuin viimein sain kännykän taskusta ja painoin sen kiinni. Katsoin viereeni ja näin Katin makaavan vieressäni yhä onnellisen näköisesti unessa. Nostin hänen päätään varoen herättämästä häntä ja vapautin käteni. Peittelin Katin ja suutelin häntä otsalle. Kuulin tyytyväistä muminaa ja hän kierähti hivenen sivulle heräämättä. Kömmin vaivalloisesti pois sängystä ja puin farkut päälleni. Hieroin olkapäätäni ja käsivarttani hetken saaden puutuneen tunteen häviämään ja aloin astella ovea kohti. Pää tuntui humisevan väsymyksestä. Tasapaino ei meinannut millään löytyä ja horjahtelin hetken kuin humalassa. Kun olin astumassa ulos makuuhuoneesta, Kat näytti alkavan vihdoin heräillä. Epäröin, mutta päätin tulla puhumaan hänelle vasta myöhemmin.

Minun ei tarvinnut kopauttaa kuin kerran Starskyn oveen, kun se aukesi ja käsi työntyi esiin odottavasti. Minulla ei ollut aikaa, joten läpsäytin vastenmieliseltä tuntuvan ylävitosen hänelle. Onneksi hän ei sentään sanonut typeriä kommentteja, vaan ojensi hiljaa avaimet ja kertauspaperin minulle. Hoipertelin omalle ovelleni tuntien koko matkan vastapäisen naapurin ovisilmän katseen selässäni. Suihkussa lämpimän veden virratessa alas kehoani mieleeni palautui edellinen yö ja veri alkoi pakkautua alapäähäni. Huokaisin tietäen, ettei minulla ollut aikaa paineiden purkamiseen. Pukeuduin ennätysvauhtia, nappasin repun ja astuin ulos. Starsky odotti minua käytävässä.
”Hutch.” Hän sanoi.
”Tentti alkaa, puhutaan matkalla.” Keskeytin hänet.
”Taidan skipata sen tällä kertaa, ei jäänyt mitään päähän. Mitäs olinkaan sanomassa, niin tosiaan… Muistatko vielä sen kuuman pakkauksen? Sen, jonka luona vietit viime yön.” Hän sanoi virnuillen.
Näytin varmaan siltä, että aioin lyödä häntä, koska hän kiirehti sanomaan: ”Se tuli äsken ulos ja kyseli sinusta ja siitä tentistä. No minä vastailin sille. Sanoin, että asut tuossa vieressä, mutta sille tuli kiire johonkin. Ajattelin, että haluaisit tietää.”
Kuuntelin mietteliään ja vastasin: ”Hmm, ethän sanonut mitään loukkaava. ”
”Olenko minä joskus sanonut jotain loukkaavaa?” Hän sanoi esittäen loukkaantunutta.
”Ainoastaan epäkorrektien möläysten välissä. Nähdään myöhemmin.” Sanoin ja Starsky nyökkäsi minulle hymyillen tyytyväisesti.

Puolittain juosten ehdin tenttirakennukselle juuri ajoissa, kun kello näytti kahdeksaa. Avasin oven ja näin opiskelijajoukon jo tunkevan tenttitilaa kohti. Olin näkeväni ovella kultaisen poninhännän vilahduksen, mutta arvelin näkeväni väsyneenä harhoja. Tosin eivät vaaleat hiukset olleet mitenkään harvinaisia täällä päin, ei edes poninhännällä olevat. Unohdin sen ja nostin repun selästäni. Nopeilla liikkeillä vetäisin kynäkotelon repusta ja heitin repun naulakoiden alle.

Tenttipaikkana toimi iso luentotila. Oppilaita oli tilaisuudessa reilu parikymmentä, joten tilaa oli riittämiin. Keski-ikäinen naisopettaja jakoi kaikille kirjekuoren, jonka sai avata kaikkien ollessa paikoillaan. Istuin tavalliseen tapaan takimmaiselle penkkiriville, huoneen kulmaan. Tentin alkaessa jäin jumiin heti ensimmäiseen tehtävään. Kirkas sähkövalo katossa tuntui piinaavalta silmissä. Minuuttien silmien hieromisen, haukottelun ja venyttelyn päätteeksi pääsin vihdoin vauhtiin. Suurin osa vastauksista oli tosin puolittaista tietoa, huterasti pääteltyjä tai puhtaita arvauksia. Lopulta laskin kynän pöydälle ja huokaisin. Koe saattoi mennä läpi, mutta arvosana olisi parhaassa tapauksessa heikko. Katsoin seinäkelloa, tenttiaikaa oli vielä reilusti ja tilaisuudesta ei saanut poistua vasta kun ajan lopuksi.

Odotin tuskaisesti viisareiden kääntymistä, kun äkkiä tunsin jonkin koskettavan polveani. Oli onni, että olin niin väsynyt, sillä virkeämpänä olisin todennäköisesti päästänyt yllättyneen äännähdyksen. Nyt katsoin vain ihmetellen alas ja näin Katin kyyristyneenä pöydän alla valkoisessa paidassa ja pitelevän lappua jossa luki: ”Saitko tentin tehtyä?”
Aion nyökätä, mutta opettaja tuntui sillä hetkellä tutkailevan luokkaa katseellaan. Kurtistin hiukan kulmakarvojani huolestuneena ja näytin Katille pöydän alle peukkua ylös. Hänen kasvonsa näyttivät yllättävän virkeiltä, ei häivääkään yöllisestä tuskasta. Meikkauksella oli luultavasti osaa asiaan, eniten kiinnitin huomiota kirkkaan punaiseen huulipunaan. Ainoastaan hänen silmänsä räpsyivät tiheästi kertoen väsymyksestä. Pöydän alla ei ollut paljoa tilaa, joten Kat joutui olemaan epämukavan näköisessä asennossa. Tilanne tuntui täysin järjettömältä ja mietin hetken olinko unessa. Ei, olin varma, että olin hereillä. Hänen oli täytynyt olla takarivin pöytien alla koko ajan ja odotti minun tekevän tentin ensin. Starsky tiesi, että istuin aina täällä, jos vain pystyin. Hänen oli täytynyt kertoa siitä tytölle. Mutta miksi hän oli täällä?
”Haluan tehdä sinun olosi paremmaksi vuorostani.” Seuraavassa lapussa luki.
Hän toi viimeisen lapun sen eteen. Siinä luki: ”Annatko minun?”
Kysymysmerkin alla olevan pisteen tilalla oli sydämen kuva. Nielaisin ja nostin peukun taas ylös. Kat hymyili ja kömpi jalkojeni väliin. Hän avasi näppärästi vyön ja metallisen napin. Vetoketjun hän veti alas äärimmäisen hiljaa. Aukeamisesta lähtevä ääni kuulosti voimakkaalta, kuin joku olisi viiltänyt kynsiä liitutaulua vasten. Katselin ympärilleni, mutta ei edes edessäni riviä alempana istuva tyttö tuntunut huomaavan mitään. Tunsin, kuinka sormet kaivoivat alushousujeni etumusta. Hetken Kat pakotti kangasta alas niin, että sai heräilevän elimen vedettyä ulos. Puristin pöytää lujasti hänen ottaessa terskan suuhunsa. Tuntoherkkyys oli suuri ja jännittävä tilanne ei helpottanut sitä yhtään. Peitin tekoyskintään alkavan äännähdyksen. Opettaja vilkaisi minua tietokonemonitorin takaa, mutta käänsi katseen takaisin, kun olin muka tarkastelevani koepaperia.

Vilkaisin alas, elin oli jo kovana ja täydessä mitassa Katin suussa. Silmissä oli taas samaa paloa kuin yöllä, hän ei aikonut päästää minua helpolla. Painoin selän kokonaan tuolia vasten ja puristin puisia kädensijoja. Tunsin esinahan liikkuvan huulten mukana yhä liukkaammin. Välillä hän imaisi terskaa turhankin voimakkaasti kiusoitellen. Imu kiihtyi nopeasti ja kasvoni tuntuivat kuin olisin ollut polttouunin edessä. Tarkkailin hermostuneena edessä olevia opiskelijoita ja opettajaa. He eivät tuntuneet huomaavan mitään. Äkkiä kuulin kostean maiskahtavan äänen ja tunsin kuinka Kat lopetti hetkeksi. Vilkaisin alas ja näin hänen purevan huultaan hermostuneena olkapäät jännittyneinä. Käänsin katseen takaisin ylös ja tutkailin huonetta varoen. Korvissani ääni oli tuntunut todella kovalta, mutta kukaan ei tuntunut reagoivan siihen. Ainoastaan alemman rivin mustahiuksinen tyttö näytti puolittain haluavan kääntyä, kun hiuskuontalon takaa alkoi näkyä vaalea poskipää. Lopulta hän päätti olla riskeeraamatta tenttiä ja keskittyi taas paperiinsa. Huokaisin helpottuneena ja katsoin alas pudistaen vähän päätä hermostuneena. Kat toi etusormen punaisille huulilleen ja iski silmää. Parin miellyttävän kädenliikkeen jälkeen hän alkoi taas työskennellä suullaan. Kalu ei ollut ehtinyt laskea ollenkaan, siinä tuntui vielä kaikki yöllä kertyneet paineet. En uskaltanut katsoa kelloa, mutta ajan täytyi olla kohta lopussa. Kiinnijäämisen vaaran aiheuttama jännitys tuntui vain saavan elimen kovenemaan entisestään. Imu kiihtyi koko ajan. Nenänkautta tuleva happi ei enää riittänyt. Painoin kädet taas pöytää vasten ja pään paperia kohti, jottei raskas hengitykseni näkyisi huoneen eteen. Kaduin, että olin laittanut huonosti hengittävän paidan päälle. Se tuntui jo nyt hiostavalta päälläni.

Pienet hampaan näykkäykset kalun varrella… Tunsin kehon jäykistyvän, nyt hikeä valui jo otsaa pitkin ja lopulta silmille, jossa se kirveli epämiellyttävästi. Olin lähellä tulemista, mutta minun oli peitettävä loppuhetket jotenkin. Tunsin lähestyvän orgasmin voiman ja tiesin, että se olisi kaikkea muuta kuin huomaamaton. Hapuilin pöytää ja käteen osui pyyhekumi. Kat tuntui vain innostuvan vaikeuksistani pysyä hiljaa ja imu kiihtyi entisestään. Toin kumin paperille ja aloin pyyhkiä vastauksia yläkulmasta. Ne olivat kuitenkin väärin. Taas kiusoittelevia näykkäyksiä… Pyyhekumi kädessäni alkoi tehdä laajempia liikkeitä. Vastaukset näyttivät sumeilta, enkä enää jaksanut välittää mitkä niistä hävisivät. Näin opettajan pään olevan pystyssä, mutta en uskaltanut katsoa seurasiko hän erityisesti minua. Sillä hetkellä en olisi välittänyt siitä kuitenkaan. Kaikki tahtoni oli hävinnyt ja pystyin keskittymään vain uskomattoman hyvään tunteeseen. Kultainen pää jalkojeni välissä kiihdytti entisestään, kun en uskonut sen olevan enää mahdollista. Tunsin vain paineen, sekä lämpimän ja kostean suun, enkä enää kestänyt. Henki salpautui ja tarvitsin kaiken voiman siihen, että keskityin pitämään selän kyyryssä, sillä tahdoin kaikin voimin työntää alavartaloa eteen. Pyyhekumi veti käden mukana paperia ruttuun ja alalaitaan repesi pieni särö. Laukesin Katin suuhun, siittimen pumpatessa uudestaan ja yhä uudestaan spermaa sisuksistaan. Tunsin kuinka Kat veti huulet pois elimen ympäriltä. Purkautuminen jatkui, kun hän puristi elimen vartta voimakkaasti sormillaan. Hetken tuntui, kun se ei loppuisi ollenkaan.

Katsoin huohottaen alas ja näin Katin suu auki. Hän piti kieltä suun ulkona kuppimaisessa asennossa. Sen keskusta oli täynnä valkeaa paksua siemennestettä. Hän toi kielen suuhunsa ja teki näyttävän nielaisuliikkeen. Jo täydellisesti tyhjentynyt elin olisi halunnut laueta uudestaan ja nytkähti vielä kerran itsepäisesti. Kat pyyhki paperilla siemennestettä kasvoiltaan ja hinkkasi kirkkaan valkoiselta paidaltaan niille valuneita tummempia valkeita länttejä. Pyyhin hikeä otsalta hihaani ja Kat alkoi samalla kiinnittää housujeni vyötä ja nappia.
”Aika on päättynyt. Tuokaa tentit järjestyksessä alarivistä alkaen.” Kuului luokan edestä.
Kat ei pahemmin varonut, kun veti vetoketjun kiinni ja ääni kuului selvästi väentungoksessakin. Tällä kertaa mustatukkainen tyttö edessä vilkaisi minua inhoavasti suu auki ja kulmat kurtussa. Pidin katseen alhaalla, muka keräten papereitani.

Kun koko jono oli täyttynyt ja osa alkoi tulvia jo takaisinpäin, pääsimme livahtamaan jonon taakse kenenkään huomaamatta.
”Tuo oli…” Aloin kuiskaamaan olkapään yli, mutta en löytänyt enempää sanoja. Kat hieroi olkapäätäni vastaukseksi. Pari poikaa tuntui katsovan taakseni pitkään ohi mennessään ja käännyin itsekin katsomaan. Aivan Katin luomen alapuolella kiilteli pieni, mutta huomattava kohta siemennestettä. Nielaisin hermostuneena ja otin nenäliinan taskusta pyyhkien sen hellästi. Kat punastui hieman ymmärtäessään mitä tein. Hänen valkoisella paidallaankin oli muutama läiskä, mutta niille en voinut mitään. Tosin ne näyttivät tuntemattomalle luultavasti siltä, kuin jotain juomaa olisi vähän loiskahtanut. Lisäksi punainen huulipuna oli hieman levinnyt.
”Kiitos viimeyöstä. Minä tarvitsin sitä… Oliko minun tekemäni yllätys yhtä mieluisa kuin sinun?” Kat kuiskasi.
”Tarvitseeko sinun kysyä?” Vastasin katsoen häntä silmiin. Kat hymyili vastauksen, hänen silmissä paloivat yhä siniharmaat lieskat. Olimme puolessa välissä portaikkoa. Mustatukkainen tyttö tuntui kuuntelevan meitä uteliaana yrittäen peitellä sitä ollen vain puolittain kääntyneenä. En välittänyt siitä.
”Minulla on ollut hauskaa sinun kanssasi.” Totesin, toivoen jonon liikkuvan hitaammin.
”Tarvitseeko sen loppua? Tuntuu, että tunnen paljon sinusta, vaikken edes tiedä oikeaa nimeäsi.” Kat vastasi.
”Minäkin haluaisin tuntea sinut vielä paremmin.” Sanoin. Vain muutama oppilas oli enää edessä.
”Tiedät mistä minut löytää. Ja jos eksyt, niin ainahan voit seurata mistä musiikki tulee…” Kat sanoi kiusoitellen. Jono liikkui taas ja astuin askeleen alas. Enää mustahiuksinen tyttö oli edelläni. Vilkaisin taakse ja huomasin Katin hävinneen. Kuului yskintää, opettaja odotti kärsimättömästi. Olin ainoa jäljellä jonossa.

Asetin paperin pöydälle. Huomasin sivusilmällä kesken jääneen pasianssin opettajan koneella. Onneksi se oli luultavasti vienyt suurimman osan hänen keskittymisestään.
”Näytät ihmeen tyytyväiseltä ottaen huomioon, että paperisi on tyhjä muutamaa lyijytahraa lukuun ottamatta.” Opettaja sanoi katsoen silmälasien yli tuimasti. Kohautin kulmakarvoja ylös yllättyneenä, en ollut aiemmin uskaltanut katsoa jäikö paperiin muuta kuin viilto alareunaan.
”Tiedätkö… joskus kun on kirjoittanut paperin täyteen, tulee tunne, että vaikka vastaukset tuntuvat pinnallisesti oikeilta, se ei ole tarpeeksi. Voit tehdä sen paremmin. Silloin täytyy vain pyyhkiä kaikki ja aloittaa alusta puhtaalta paperilta.” Selitin hetken väsyneestä mielijohteesta.
”Aha… Sen sinä saatkin tehdä sitten uusintatentissä.” Opettaja sanoi kylmästi.
Nyökkäsin alistuneena ja lähdin kävelemään kotia kohti. Rentouduin hieman päästessäni ulos. Jalat tuskin kantaen mietin Katia, yötä ja tentissä tapahtunutta. Tunsin, että tämä paperi oli lähes puhdas, enhän ollut edes raapustanut nimeäni siihen. Tulisin tapaamaan hänet uudelleen… mutta ensin nukkuisin kunnon unet.

3 kommenttia viestissä: “Unettomat – osa 2: Vain tahroja…”

  1. Lisää says:

    Kirjoita ehdottomasti lisää jatkoa, erittäin hyviä juonenkäänteitä olet keksinyt ja mielenkiintoiset hahmot. Haluaisin tietää mitä päähenkilöille seuraavaksi tapahtuu!

  2. Trickster says:

    Olet turhan kriittinen omaa kirjoittamistasi kohtaan. Kirjoitat sujuvasti ja tämä oli minun mielestäni paras tarinasi. Dialogi oli parempaa kuin aiemmin (=luontevampaa). Erityisesti sinun ja opettajan välinen loppudialogi oli hauskaa.

    En olisi ihan kategorioinut tätä “Romanssiksi”, sillä sen verran härskimpi tämä oli, kuin aikaisemmat novellisi. Hyvää työtä!

  3. Jaamies says:

    Luin novellin uudestaan enkä ollut täysin tyytyväinen. Minun olisi pitänyt varoittaa 1.osan lopusta se on varmasti aika antiklimaattinen ja 2.osan kirjoitin “toinen käsi alushousuissa”.
    1.osasta jos draamaa kuorii pois, niin siinä on kokemuksia mukana, 2. taas oli puhtaasti mielikuvitusta. Innostuin vähän liikaa ja yritän käyttää enemmän ajatusta tulevissa novelleissa.

Kommentoi

top