search
top

Unettomat – Osa 1: Särkyneen sydämen yö

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (6 votes, average: 4.00 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Inspiraatio tähän novelliin tuli erään unettoman yön aikana…

Kombinaatio, kvartaali, mediaani, diskreettijakauma… Se kaikki kuulosti täydeltä heprealta. Pidin kyllä laskemisesta, mutta näiden nimien merkitykset eivät millään jääneet mieleeni. Huomasin väsymyksen hiipineen kehooni huomaamatta. Katsoin kelloa todeten sen olevan jo puoli yksi yöllä. Seitsemän ja puoli tuntia aamun tenttiin, mahtavaa. Asettelin tekemäni kertausmonisteen kannettavan väliin ja läppäsin kannen alas. Heitin paidan ja verkkarit tuolille myttyyn. Etsin kännykästä herätystoiminnon ja asetin herätyksen puoli kahdeksaksi. Minulla oli oikea herätyskellokin, mutta vihasin sen ääntä, joten käytin herätykseen mieluummin kännykkääni. Hampaiden pesun jälkeen rojahdin sängylle makaamaan ja suljin silmäni. Jos aamulla ehdin vielä hieman kerrata, niin jää jotain mieleen tenttiä ajatellen…

”It’s a heartache…”
Silmäni aukesivat äkillisesti. Kesti hetken ennen kuin aivot ymmärsivät, että olin herännyt täysillä soivaan musiikkiin. Musiikki ei tuntunut tulevan viereisestä asunnosta, mutta se tuli selvästi samasta kerroksesta. Vilkaisin herätyskellossa vilkkuvia punaisia digitaalinumeroita, jotka ilmoittivat ajaksi 01:57. Painoin naaman tyynyyn hukuttaen alkavan kirousryöpyn.
’Ehkä se loppuu kohta.’ Ajattelin.
Asetuin sivuttain sängylle tukkien toisen korvan patjalla ja toisen tyynyllä.

Musiikki jatkui ja tyyny vain vaimensi hiukan ääntä. Itse tyynykin alkoi pian tuntua epämukavalta korvaa vasten. Nousin istumaan sängyn laidalle ja hieroin silmiäni väsymyksestä.
’Pieni voimistelu voisi auttaa. Jos olen tarpeeksi väsynyt, saan vielä pari tuntia unta.’ Ajattelin ja menin makaamaan lattialle jalat patterin alle.
Tein vatsalihaksia, kunnes menetin laskut jossain 35:den paikkeilla ja vaihdoin punnerruksiin. Lopulta väsymys vei voiton ja rojahdin uudelleen sänkyyn. Musiikki tuntui vain soivan kovemmalla. Keho oli nyt yhtä väsynyt kuin mielikin, mutta en silti päässyt lähellekään nukahtamista. Musiikkikin vaihtui vain karmeammaksi. Nyt se kuulosti siltä kuin koiranpentu olisi jäänyt ulos talosta ja yritti uikuttamalla saada jonkun avaaman oven. Katsoin kelloa uudestaan, nyt se näytti 02:45.
”Vittu.” Tuhahdin ääneen ja nousin uudestaan sängystä sytyttäen pöytälampun.
Ajattelin, että minun oli pakko käydä valittamassa yölliselle musiikin ystävälle. Yleensä olisin vain antanut asian olla, mutta jos aion selvittää tentin, oli minun saatava unta ainakin jonkun tunnin.
Nappasin kaapista puhtaan valkoisen t-paidan. Paita oli pienentynyt pesussa ja puristi varsinkin rintakehän kohdalta, mutta en jaksanut etsiä parempaa. Tuolilta verkkareiden alta poimin mukaan vielä farkut ja laitoin jalkaan sukat, sekä oven edessä odottavat lenkkarit.

Avasin oven ja huojahdin ottaessani ensimmäisen askeleen. Heilutin hieman jalkoja puolelta toiselle herätellen ne ja kuuntelin. Musiikki tuntui tulevan toisesta päästä käytävää. Vastapäinen ovi aukesi ja naapurin vanha mummeli katseli sieltä ulos pälyillen nojaten samalla perinteisen malliseen puiseen kävelykeppiin.
”Menetkö hiljentämään tuon kauhean metelin?” Mummo sanoi äkäisesti huitaisten kepillä äänen suuntaan.
”Kyllä, rouva Hellgren.” Sanoin nyökäten samalla. En ollut nimittäin varma kuuliko hän sanojani musiikin yli.
”Minun nuoruudessani ei ollut aikaa kuunnella äänilevyjä. Se vähäinen aika mikä nukkumiseen saatiin…” Yritin kuunnella, mutta lopulta tyydyin vain nyökkäilemään tasaisin väliajoin, kunnes hän viimein hiljeni.
”Menkäähän nyt takaisin nukkumaan. Minä hoidan tämän.” Sanoin haukotellen.
”Hyvä nuorimies! Tee selväksi ettei tämmöinen vetele.” Mummo sanoi kipakasti ja kopautti keppiä kerran lattiaan sanojensa vakuudeksi ennen kuin vetäytyi takaisin asuntoonsa.
Oven sulkeuduttua tuntui, että ovisilmän takana seurattiin askeleitani. Pidin huolta, että katsoin poispäin, kun pyöräytin silmiäni huvittuneena.

Matka keskeytyi taas lyhyen, kun toinen ovi avautui äkillisesti edessäni. Pää kolahti oven kulmaan ja hätkähdin taaksepäin. Suustani pääsi paljon ”äs” ja ”är” –sointuja, mutta ne eivät muodostaneet mitään tunnettua kirosanaa. Mustakiharainen pää ilmestyi ovesta.
”Hutch!” Hän sanoi.
”Starsky…” Tokaisin takaisin väsyneenä.
Hän oli keksinyt nimet meille katsottuamme Starsky and Hutch –sarjaa maratonina kauan sitten. Minulla oli vaaleat hiukset ja olin rauhallisempi persoona kuin naapurini, joten nimissä oli ainakin jotain perää. Hän oli puolittainen ystävä. Meillä oli samoja kursseja, hän oli hyvä vastus pöytätenniksessä ja meillä oli samantyylinen elokuvamaku. Toisaalta Starsky ei ollut sitä tyyppiä johon voin täysin luottaa. Sanotaan näin, että jos mustikkametsässä vastaan olisi tullut karhu, hän olisi luultavasti potkaissut minua nilkkaan ja jättänyt minut hidastamaan mesikämmentä samalla, kun olisi itse painellut karkuun.
”Heräsitkö sinäkin sulosointuihin?” Hän sanoi ivallisesti.
”Kyllä, käyn hiljentämässä sen. Tiedätkö kuka tuossa asuu?” Sanoin osoittaen ovea, jonka läpi musiikki kuului.
”Blondi… ihan namu pakkaus sinänsä, vaikkei maailman kurvikkain. Kipakka se kyllä on, muuten olisin jo kellistänyt sen. Varo sanojasi, en haluaisi keräillä hampaitasi kenkien pohjasta aamulla.” Starsky sanoi vetäen sukalla puolikaaren lattiaan.
”Mikset sinä ole muuten käynyt sanomassa sille mitään?” Kysyin ihmetellen.
”Käytän korvatulppia. Jäi muutama yli armeija-ajoilta.” Hän näytti tyytyväisenä keltaisia tulppia ja nyökkäsin.
”Okei, kiitti tiedoista.” Sanoin, mutta hän pysäytti minut.
”Odota, onko sinulla muistiinpanoja huomiseen tenttiin?” Hän sanoi.
”Äh, läppärin välissä. Äläkä laita korvatulppia takaisin. Tulen hakemaan avaimet kohta.” Sanoin väsyneenä ja ojensin hänelle hieman vastahakoisesti kämpän avaimet.
”Kiitos, olet hengenpelastaja. Sain jo päivällä nukuttua, joten luenkin lopun aamuyöstä tenttiin.” Hän vastasi tyytyväisenä ja nappasi avaimet sormistani.
Pyörittelin päätäni astellessani ’namun pakkauksen’ ovea kohti.

Mietin oven edessä hetken, mitä sanoisin ja päätin kokeilla diplomatiaa. Jos se ei auttanut, poliiseilla uhkailun uskoisi ainakin riittävän. Painoin ovikelloa pari kertaa ja kopautin vielä oveen varmistukseksi lyhyen sarjan koputuksia. Ovi avautui vauhdilla ja jouduin tekemään väistöliikkeen taakse, etten saanut siitäkin naamalleni.
Vaaleaverikkö vaaleanpunaisessa yöpaidassa seisoi ovella surkea ilme kasvoillaan, silmämeikit levinneinä mustiksi viiruiksi hänen poskilleen. Hänen kasvonsa olivat kalpeat kuin aaveella, silmät sumeat ja kosteat, jollain tapaa elottomat. Vaikka vaaleat hiukset olivat poninhännällä kiinni, muutamia roikkui irrallaan sekavasti täydentäen järkyttynyttä ilmestystä.
”Miksi miehet ovat aina sikoja?” Hän kysyi valittavalla äänellä. Hämäännyin täysin kysymyksestä ja ilmestyksestä. Mietin kuumeisesti hyvää vastausta.
’Ja miksi naiset lehmiä?’ Tuli ensimmäiseksi mieleen, mutta muistin Starskyn varoituksen. Päätin, että olin liian kiintynyt purukalustooni ja hylkäsin sen.
Ehkä tunnelmaa keventävä huumori auttaisi: ’Sitähän sanotaan, olet mitä syöt ja miehet pitävät usein pekonista.’
Päätin myös olla koettelematta tytön huumorintajua. Vaikka mietin kauan, tyttö näytti seisovan vain paikallaan mistään välittämättä.
”Niin, kai me ollaan joskus vähän sikoja.” Sanoin lopulta myötäillen.
”Oliko sinulla jotain asiaa?” Hän sanoi pyyhkien silmäkulmaansa nenäliinaan.
”Musiikki on aika kovalla, voitko pistää sitä hiljaisemmalle?” Sanoin mahdollisimman tyynellä äänensävyllä, tosin pinna oli sen verran kireällä, että kuulostin aika tylyltä.
”Ei saa edes surra rauhassa… Tuntuu niin yksinäiseltä ja musiikki on ainoa asia mikä lohduttaa.” Tyttö sanoi niin tuiman näköisenä, että aloin pelätä taas hampaitteni puolesta.
”Sovitaanko, että minä tulen hetkeksi puhumaan sinun kanssasi ja sinä pistät musiikin pois.” Sanoin ja kirosin itseäni heti sen sanottuani. En vain keksinyt mitään muutakaan tässä tilanteessa.
Tyttö mittaili minua arvioivasti katseellaan ja sanoi lopulta: ”Hyvä on. Minun miestuntemukseni ei ole ollut hyvä tähän asti, mutta sinä vaikutat harmittomalta.”
Mietin hetken oliko se kohteliaisuus vai loukkaus ja sanoin: ”Vakuutan, että aikeeni ovat kunnialliset.”
Hänen käännyttyään ja kävellessään sisään katseeni harhaili. Vedin syvään henkeä huomatessani hänellä olevan yöpaidan lisäksi päällään vain sydänkuvioiset pikkuhousut. Joka askeleella kangas upposi hieman pakaroiden väliin. Purin alahuulta ja käänsin katseen pois ajatellen itsekseni: ”On tämäkin yksi omituinen yö…”

Istuuduimme pienen keittiönpöydän ääreen vastakkain toisistamme. Vaaleaverikkö napsautti soittimen pois päältä. Yllätyksekseni en nähnyt alkoholia missään ja tytön henkikään ei haissut siltä, että hän olisi juonut. Hän oli tosin selvästi väsyneen ja järkyttyneen näköinen eikä ajatellut järkevästi. Ajattelin, että muutaman ystävällisen sananvaihdon jälkeen hän menisi nukkumaan ja minäkin saisin vielä hetken levätä.
”Onko sinulla nimeä?” Hän kysyi keskeyttäen mietteeni.
”Hutchiksi sanovat.” Sanoin, koska ajattelin olevan parempi, jos hän ei muistaisi oikeaa nimeäni aamulla.
Se oli varotoimi siltä varalta, että sanoisin jotain ajattelematonta väsyneenä.
”Tunnet varmaan sen hyypiön. Starsky vai mikä se nyt taas oli…” Tyttö sanoi.
Hänen äänestä kuulsi vastenmielisyys.
Yskäisin hieman saaden näin peitettyä alkavan hymyni ja kysyin: ”Entä sinä?”
”Kat, kun kerta kutsumanimiä käytetään.” Hän vastasi nenäkkäästi mutristaen huultaan.
Mietin hetken oliko lyhenne Katjasta, Katrista vai jostain muusta, mutta en viitsinyt udella sitä. Hiljaisuus tuntui ihanalta musiikin tauottua ja nautin siitä hetken.

”Joten… kerro huolistasi.” Sanoin niin ystävällisesti kuin kykenin ja hymyilin väsyneesti.
Oloni oli kuin pommin purkajalla, joka oli valitsemassa mitä johtoa leikata. Hän hengitti hetken miettien hiljaa.
”Näin poikaystävän tänään ravintolassa. Hän oli syömässä jonkun toisen tytön kanssa.” Kat sanoi ja hengitti raskaammin kuin hetki sitten.
Tunsin tuon ilmeen… Hän oli purskahtamaisillaan itkuun.
”Ehkä se oli joku sukulainen tai vaikkapa vanha koulukaveri?” Sanoin yrittäen rauhoittaa häntä.
”Ruuan jälkeen he suutelivat, siinä keskellä ravintolaa vielä. Toivon, että olisin iskenyt lautasen sen mulkun naamaan, mutta kirosin vain hänet ja juoksin pois.” Kat sanoi ja kyyneleet alkoivat vieriä hänen poskiaan pitkin.
Tuntui, kuin olisin leikannut väärän johdon ja pommi räjähti. Tosin, ehkei tässä pommissa ollut pelastavaa johtoa ollenkaan.

Kosketin hänen pöydällä olevaa kättään varovasti ja sanoin: ”Ehkä oli parempi, että asiat selvisivät nyt eikä myöhemmin. Löydät kyllä vielä uuden ja paremman.”
Kat nyyhkytti vielä hetken aikaa. Rinnassa pisti hiukan ja tunsin palan kurkussa, itkevä tyttö aiheutti sen aina. Toivoin, että minulla olisi ollut halussani taikasana, jolla saisi itkun haihdutettua.
”Taidan näyttää ihan kamalalta nyt.” Kat sanoi häpeillen, lopetettuaan nyyhkyttämisen.
”Ihan nätin näköinen sinä olet. Kyyneleet ja mutrusuu eivät vain pue sinua. Kun saat ilon takaisin elämään, miehet tappelevat sinusta.” Sanoin rehellisesti.
Ruumiinrakenteeltaan hän oli hentorakenteinen tyttö, mutta ei anorektikko. Arvelin hänen olevan suunnilleen ikäiseni. Starsky oli oikeassa siinä, ettei Kat ollut erityisen kurvikas, mutta hänessä oli hennon naisellista kauneutta. Katin kasvot olivat kapeat ja tietyllä tapaa lujan näköiset, poskessa hänellä oli persoonallisuutta antava luomi.
”Tuo luomi on muuten söpö. Siinä on sellaista eleganttia kauneutta.” Lisäsin.
Kat hymyili hieman ja sanoin huojentuneena: ”Osaathan sinä hymyillä. Tiedätkö, kun nukut yön yli niin tilanne näyttää paljon paremmalta. Lupaan sen.”

Valmistauduin jo nousemaan poistuakseni, mutta Kat ei näyttänyt vielä vakuuttuneelta.
”Valehtelet kuitenkin. Minä olen tämmöinen lauta, kuka minut haluaisi? Tissitkin ovat näin pienet…” Kat sanoi ja yskäisin yllättyneenä hänen suorasanaisuudestaan.
Hän veti yöpaitaa tiukemmaksi ja pienten rintojen muoto alkoi paljastua. Lisäksi huomasin nännien muodon tulevan esiin kangasta vasten. Hänellä ei ollut rintaliivejä. Kat punastui hieman, mutta arvelin hänen poskiensa kalpenevan omiin verrattaessa.
”Ihan sopivan kokoisilta ja terhakkailta nuo näyttävät.” Sanoin käheästi, kurkku tuntui kuivalta.
Paidan läpi kuultavat nypykät näyttivät turhan kutsuvilta enkä hetkeen ollut varma minne katsoa.
Nielaisin, sillä äkkiä hiljaisuus oli muuttunut miellyttävästä kiusalliseksi.
Nousin ja sanoin varovasti: ”Minun on paras lähteä. Jos haluat, voin tulla juttelemaan taas huomenna. Pärjääthän sinä?”
Kat nousi ja pysähtyi viereeni tarttuen kädestäni kiinni.
”Olo on niin tyhjä ja särkynyt. Etkö voisi jäädä vielä hetkeksi?” Hän sanoi ääni värähdellen.
Katsoin pitkään noihin kostuneisiin siniharmaisiin silmiin ja huokaisin. Ainahan sen tentin voisi uusia. Tyttö näytti epävakaalta, vaikka en uskonut hänen vahingoittavan itseään ainakaan tarkoituksella. Lisäksi olin imarreltu, että hän uskoutui minulle ja halusi tukeani.
”No, jos vielä hetkeksi. Ehkä näen vielä vilauksen hurmaavasta hymystäsi.” Vastasin ja sain toivomani.

Istuimme toisessa huoneessa olevalle parisängylle pöytälampun lämpimään loisteeseen. Sänky täytti suurimman osan huoneen pinta-alasta. Kat asettui kainalooni ja hetken olimme paikoillamme. Silitin vain hänen hiuksiaan ja hieroin täriseviä olkapäitä. Kat nosti paljaat jalat syliini asettuen vielä lähemmäs minua. Hetki tuntui omituisella tapaa täydelliseltä ja unohdin, että vain vähän aikaa sitten en edes tietänyt kuka huoneessa asui ja että alkuperäinen tarkoitus oli vain hiljentää musiikki.
”Tuoksut hieman hielle.” Kat sanoi yllättäen.
”Anteeksi, yritin nukahtaa tekemällä vatsalihaksia.” Sanoin häpeillen.
”Ei se haittaa, tuoreena se tuoksuu ihan hyvälle. Huomaa kyllä, että olet treenannut.” Hän sanoi hieroen rintakehääni ja vatsaani paidan läpi.
Käsi nosti paidan helmaa ja nousi tunnustelemaan paljasta vatsaani. Tytön keho sylissäni ja sirot sormet vatsallani aloin tuntea kiihottuvani. Yritin taistella tunnetta vastaan, mutta se vain pahensi asiaa. Nenän kautta tuleva hengitys värähteli, kun tunsin etumuksen kohoavan ja puristuvan Katin reittä vasten.
”Et siis valehdellutkaan ulkomuodostani. Kiihotut minusta.” Kat sanoi katsoen minua tutkaillen ja jatkoi: ”Älä suotta häpeile. Saat minun oloni tuntumaan paremmalta.”
Hän nousi tuoden jalat molemmin puolin minua ja istui syliini niin, että katsoimme toisiamme silmiin.
Hutch minussa sanoi, ettei minun pitäisi tehdä mitään. Minun pitäisi sanoa jotain lohduttavaa, jättää hänet nukkumaan ja lähteä pelastamaan tulevasta tentistä se minkä pystyin. Kat ei tietenkään ajatellut järkevästi, enkä halunnut käyttää häntä hyväkseni. Mutta kun sylissäni oli tämä lumoava neito, kiihkeästi minua katsellen… järjen ääni hiipui mielestäni ja jäljelle jäi vain himo. Tänä yönä mieleeni Hutchin tilalle oli astunut Starsky.

Ensimmäinen suudelmani oli kysyvän vaisu. En voinut enää perääntyä, jos hän ei perääntyisi ensin ja tämä suudelma oli sitä varten tehty. Kat ei luopunut, vaan vastasi omalla kiihkeällä suudelmallaan. Hänen suudelmansa oli kuin aamuaurinko, joka paisto suoraan kohti ja minun tuntui enää vain varjolta, joka oli hetken saanut leikkiä yön ehdoilla. Oikea käsi upposi taas paitani sisään tällä kertaa ottaen otteen ja vetäen tiukan paidan päältäni. Molemmat hänen katseensa, sekä sormet tutkivat ja tunnustelivat rintakehääni ja vatsalihaksiani. Lihakset jännittyivät joka kosketuksesta, nautin sormenpäiden ihailusta kehollani. Sormet tavoittivat vyön ja avasivat sen näppärällä liikkeellä. Metallinen nappi luiskahti irti ja vetoketjun ääni helähti miellyttävästi korvaani. Huokaisin hieman tyytyväisenä, kun Kat veti ahdistavan kireät farkut päältäni ja heitti ne olkani yli sängylle. Hänen sormensa puristelivat alushousujen etumusta samalla, kun Kat kaivoi toisella kädellä sängyn viereistä yöpöytää. Oikea käsi siirsi purkkeja tieltään etsien kohdettaan kuumeisesti. Hän löysi lopulta etsimänsä, valossa kiiltelevän kondomipakkauksen. Hetkeksi sormet lopettivat työskentelemisen, kun Kat repi pakkausta varoen auki.

Sormet palasivat pian vetäen kiihkeästi alushousut jalastani. Miehisyyteni oli täydessä mitassaan. Kat kokeili sitä liikuttaen esinahkaa pari kertaa arvioivasti.
”Paljon isompi kuin exällä.” Hän sanoi tyytyväisesti.
En oikein innostunut hänen vertailustaan, toisen latistaminen ei ollut mielestäni kiihottavaa. Toivoin enemmän, että saisin Katin unohtamaan pettävän poikaystävänsä ainakin täksi yöksi. Kat asetteli värittömän kondomin minulle, rullaten sen jäykistyneen elimen päälle kokeneen taidokkaasti. Hän otti ylälokerosta vielä pullon liukuvoidetta ja levitti ainetta käsillään koko kondomin peittämän siittimen alueelle. Lopetettuaan Kat nousi sängylle vetäen ruusukuvioisen peiton altaan pois ja asettui kontalleen viereeni. Hän kutsui minua koukistaen etusormeaan pari kertaa. Tämä oli suorempaa kuin mihin olin yleensä tottunut, pidin esileikistä ennen aktia. Toisaalta olin hyvin väsynyt ja tuntui, että tällä kertaa oli parempi käydä suoraan asiaan.

Vedin peittoa vielä hieman hänen takaansa niin, että sain oikean polven tukevasti patjaa vasten. Vasemman jalan asetin Katin kehon sivulle. Vedin hänen sydänkuvioisten pikkuhousujen alaosaa sivulle ottamatta niitä pois. Liikuin lähemmäs ja hieroin hänen häpyään terskallani. Kat liikkui hieman vastaukseksi ja tunsin kuinka häpyhuulet alkoivat avautua elimen tieltä.
”Auta minua tuntemaan taas.” Kat pyysi.
Työnnyin hänen pilluunsa takaapäin ja Kat huokaisi tyytyväisesti. Puristus oli kohtalaisen kova runsaasta liukasteesta huolimatta, mutta olin osannut odottaa sitä hänen pienen ruumiinrakenteensa takia. Polven varassa oli hankala työntyä koko siittimen mitalla häneen, joten vaihdoin liikkeen tasaisen nopeisiin puolittaisiin työntöihin. Varjokuviot vieressämme rakastelivat samaa tahtia kanssamme.
”Tunnut hyvältä.” Sanoin hyvänolon tunteen alkaessa kohoamaan ylös koko kehoon.

”Olen ollut tuhma tyttö, kun pidin sinut hereillä. Sinun pitäisi piiskata minua.” Hän ehdotti viettelevästi.
Nielaisin hieman. Olin odottanut hänen olevan pidättyväisempi jo koon puolesta, mutta ulkonäkö petti usein. No jos hän kerran piti siitä… Valitsin puolen, jolta olin vetänyt pikkuhousuja syrjemmälle ja läimäytin varovaisesti häntä paljaalle pakaralle. Sormenpäiden läpsäys ihoa vasten oli juuri niin kova, että siitä lähti pieni ääni.
”En minä ole lasista tehty. Lisää vain ja kunnolla.” Hän sanoi hieman huvittuneena.
Läimäytin hieman kovempaa nyt koko avokämmenellä ja kiinteä pakara tärähteli hetken selkeämmän äänen säestämänä.
Kat vastasi tyytyväisenä vain: ”Mmh.”
Läimäytin uudestaan ja tällä kertaa Kat inahti leikkisästi. Käden muoto näkyi vaaleanpunaisena hetken kalpeassa ihossa, kunnes punertava kohta laajeni yhtenäiseksi leveämmälle. Huomasin, että olin huomaamattani nopeuttanut työntöjä. Kiihotuinko todella piiskauksesta? Kat katsoi olkansa yli ja näin hänen silmiensä usvaisen katseen muuttuneen nyt terävämmäksi, kuin ne olisivat heränneet pitkästä horroksesta. Otin tukea hänen yöpaidan peittämästä kyljestään.
Huomasin sängyn kitisevän tasaisesti, mutta keskityin enemmän kosteisiin ääniin, jotka säestivät nyt jokaista kertaa, kun upposin häneen. Himo Katia kohtaan kasvoi koko ajan. Hengitys kiihtyi ja keho alkoi hikoilla joka työnnöllä enemmän.
”Vedä minua hiuksista.” Kat pyysi.
Tällä kertaa en epäillyt niin pitkään kuin piiskatessa, vaikka tunsin pienen syyllisyyden piston vatsanpohjassa. Otin otteen hänen kultaisesta poninhännästään niin, että hänen leukansa kohosi ylös. Hän käänsi päätään hieman, että näin taas sen villikissamaisen katseen. Kat käänsi pään eteen ja varjon välityksellä näin hänen avaavan suunsa ja kuulin nautinnollisen äännähdyksen. Tuntui, kuin vereni olisi kiehunut. Ajatukset sumenivat väsymyksen ja kiiman tieltä. Halusin vain täyttää hänet elimelläni.

Tuntui, kuin koko sänky oli alkanut täristä, tai ehkä se oli vain kehoni. Halusin häntä niin paljon…
Hien liukastama polvi lipesi. Otteeni irtosi hänen hiuksistaan ja jouduin irtoamaan hänestä saadakseni tasapainon. Kat kellahti kyljelleen huohottaen hetken ja kääntyi katsomaan minua noilla palavilla silmillään.
”Huh, olisin voinut tehdä sen tuossa asennossa loppuun asti. Olin jo todella lähellä… No, sinä teit jo niin paljon, minä voin jatkaa.” Kat sanoi hengittäen raskaasti ja nousi ylös.
Yöpaita oli liimautunut hänen ihoonsa kiinni. Autoin paidan hänen päältään paljastaen hänen kehoonsa nähden sopusuhtaiset rinnat. Rintojen keskellä oli pienten nännipihojen ympyröimänä suklaanruskeat nappimaiset nännit. Aloin kurottaa nännejä kohti koskeakseni niitä, mutta Kat väisti häpeilevän näköisenä. Hän ei tuntunut uskovan, että aidosti pidin niistä. Asetuin makaamaan ja Kat asettui hajareisin päälleni. Hän levitti liukuvoidetta uudestaan kondomin peittämän kalun päälle, vaikka edellistä oli ollut niin runsaasti, että näin sitä valuneen hänen reisiään pitkin ja kastellen hänen pikkuhousunsa haaroista.
”Ajattelin, että nostamme vielä yhden vaihteen ylemmäs…” Kat sanoi kiihkeästi silmien tuikkiessa yölampun valossa.

Hän liukui eteenpäin näykkäisten minua huulesta. Sitä seuraava suudelma tuntui voimakkaalta, jopa hieman väkivaltaiselta, mutta ei täysin epämiellyttävältä. Rintakehäni kohoili yhä kiihkeästi ja henki ei ollut tasaantunut täysin Katin asetuttua uudestaan kovana seisovan kalun kohdalle. Liukas elin upposi helposti häneen ja Kat jatkoi liikettä niin alas, että olin kokonaan hänen sisällään. Hän ei säästellyt yhtään, vaan jatkoi kiihdyttäen nopeasti alavartalon liikettä. Autoin tukemalla häntä lanteista niin, että hän pääsi käyttämään koko ylävartaloaan apuna. Tunsin kuinka ensin pohkeet, selkä ja lopulta koko keho alkoi kiristyä hyvästä tunteesta hänen kiihdyttäessä ratsastusliikettään. Varjot jatkoivat omaa leikkiään seinällä. Sängyn kitinä ja pillun litisevä ääni kiihtyi. Hiki kiilteli lampun valossa Katin rintojen välissä, välkkyen ratsastuksen tahdissa. Tunsin kuinka kasvoni kiristyivät ja posket hehkuivat kuumina. Kurkusta lähti jo pieni nautinnollinen ääni. Tunsin huipun häämöttävän.

”Kurista minua.” Kat sanoi vaativasti kädet nojaten rintakehääni vasten. Tähän asti olin vain kiihottunut enemmän hänen kovakouraisista pyynnöistä, mutta tämä meni liian pitkälle.
Vaikka olin niin lähellä laukeamista, etten pystynyt ajattelemaan kunnolla, tunsin päällimmäisenä vaistomaisen tunteen: ”Tämä on väärin.”
Otin hänestä kiinni ja pakotin hänet mahdollisimman hellästi pois päältäni. Asetuin sängynreunalle istumaan painaen pään alas käsiini.
”Olen pahoillani. Minä…” Aivot eivät vielä toimineet kunnolla, jouduin hakemaan ajatusta mieleeni ja happea keuhkoihin: ”Minä en voi tehdä sitä näin.”
Tunsin kuinka hän nousi ylös viereeni ja kosketti minua olkapäähän sanoen hellästi: ”Et sinä olisi satuttanut minua. Olen tottunut tällaiseen. Minun exäni tykkäsi rajummista otteista.”
”Mutta minä en ole hän.” Sanoin ja olin hetken hiljaa etsien sanoja.
Käännyin hänen puoleensa ja sanoin katsoen häntä silmiin: ”Kuuntele. Tiedän, että haluat kostaa poikakaverillesi. Mutta kosto ei ikinä tuo mitään hyvää sisimpääsi, se voi vain viedä pois. On parempi vain unohtaa.”
Kat alkoi laskea päätään. Pelkäsin, että hän alkaisi taas itkeä ja halasin häntä.

Suutelin kullankeltaista hiuskuontaloa ja sanoin pahoitellen: ”Tämä on minun syytäni. Halusin saada sinut tuntemaan olosi hyväksi, mutta jos teemme sen näin, tunnet vain vihaa ja katumusta aamulla. Särkynyttä sydäntä ei voi korjata vasaralla.”
Kat nosti päätään. Silmät eivät olleet muuttuneet sumeiksi, mutta niistä paistoi väsymys ja surullisuus.
”Ei, minä aiheutin tämän itselleni. Luulen, että olet oikeassa. Olisin tuntenut olon yhtä pahaksi aamulla, kuin se on ollut tänäänkin… Haluan silti yhä seuraasi, jos vain sinä haluat olla minun kanssani.” Hän sanoi ääni hiukan värähdellen.
Hieroin häntä lohduttavasti selästä. Kat painoi pään uudelleen rintakehääni vasten ja hetken olimme vain paikoillamme.

”En voi häivyttää aiemmin tapahtunutta, mutta ehkä voin vielä parantaa oloasi. Niin, että siitä jää hyvä tunne.” Sanoin silittäen taas hänen päätään. Hetken luulin, että hän oli nukahtanut siihen hiljaisuuden jatkuessa pitkään.
”Minä… pitäisin siitä.” Hän sanoi lopulta hieman epävarmasti.
”Ota hyvä makuuasento.” Sanoin ja nousin ylös venytellen jumiutuneita lihaksiani.
Vedin kondomin pois löystyneestä siittimestä ja heitin sen sängyn viereiseen roskakoriin. Löysin vaatekasasta alushousut ja paidan. Vedin ne päälleni, vaikka en uskonut niiden paljoa lämmittävän. Nappasin vielä yöpöydän laatikosta aiemmin näkemäni purkin, jossa luki: ”Jalkarasva.”
”Voiko tämän avata?” Kysyin ja poninhäntä heilahti terävästi ilmassa Katin kääntyessä katsomaan.
”Joo… Sain sen joululahjaksi, mutta en ole ehtinyt kokeilla sitä.” Hän vastasi mietteliään näköisenä.

Vedin peiton hänen päälleen.
Hän näytti vastustelevan ja vakuutin: ”Olet hiestä märkä ja se kuivuu pian. Kohta tunnet olon kylmäksi, jos et mene vällyjen alle lämpimään. Yritä rentoutua.”
Kat painoi pään tyynyyn. Istuuduin jalkopäähän hänen oikealle puolelleen ja otin hänen jalkansa syliini.
Kat näytti taas epäröivän ja rauhoitin häntä: ”Luota minuun. Tämä tuntuu hyvältä.”
Pyöritin korkin auki ja levitin rasvaa molemmille käsille. Rasvassa oli miellyttävä eksoottisten hedelmien tuoksu. Otin aluksi otteen vasemmasta jalkapohjasta ja hieroin pohjan sivuja tehden peukaloilla painelevaa, pyörivää liikettä. Jalka tuntui aluksi jäykältä, Kat selvästi jännitti. Mietin, että vaikka hänellä oli ollut kovat otteet aiemmin, jalkapohja vaikutti olevan hänelle arempi ja henkilökohtaisempi.

Hetken päästä lämmittävien peukaloiden lohduttavat kosketukset alkoivat vaikuttaa rentouttavasti. Hänen jalkapohjansa oli todella pehmeän tuntuinen ja nyt se tuntui reagoivan jokaiseen kosketukseen.
”Tämähän tuntuu ihan kivalta.” Kuulin yllättyneen äänen ylempää sängyltä.
”Eikö sinun jalkojasi ole koskaan hierottu?” Kysyin painellen hetken hänen varpaittensa alla olevaa kovempaa kohtaa. Sirot varpaat liikkuivat painallusten tahdissa.
”Ei… Kukaan ei ole koskaan ehdottanut sitä.” Hän vastasi. Hänen äänensäkin kuulosti jo rennommalta.
Painelin pari kertaa kantapäätä sormilla ja siirryin takaisin ylemmäs. Peukalot tekivät taas painelevaa, pyörivää liikettä laskeutuen hitaasti alemmas. Kantapään lähellä siirsin molemmat peukalot samalle puolelle. Tiesin, että oikea kohta oli siinä lähellä. Pian peukalot löysivät pehmeän paikan ennen kantapäätä jalkapohjan reunalla.
Kuulin yllättyneen ja innostuneen voihkaisun.
”Tuo tuntuu todella hyvältä.” Kat sanoi pitäen päätä ylhäällä silmät apposen auki. Hymyilin hänelle tyytyväisenä ja jatkoin hierontaa toiseen jalkapohjaan.

Kun olin pääsemässä loppuun toisen jalan kanssa, Kat makasi jo lähes liikkumatta paikallaan. Peitto kohoili tasaisesti hänen rintojensa kohdalta ja hengityksen voimakkuudesta päättelin hänen olevan vielä hereillä. Löydettyäni toisestakin jalasta kantapään yläpuolella olevan nautinnon lähteen, kuulin taas tyytyväisen äänen: ”Mmh.”
Peittelin hänen jalkansa ja kävin pesemässä rasvan pois käsistäni kylpyhuoneessa. Kävelin takaisin makuuhuoneeseen hakeakseni housuni, mutta astuessani oviaukosta näin Katin tuijottavan minua pää tyynyllä. Polvistuin lattialle hänen viereensä ja silitin hänen tukkaansa.
”En osannut odottaa tuollaista.” Kat sanoi väsyneellä äänellä.
”Ethän pettynyt?” Kysyin katsoen häntä silmiin.
”Ei, se tuntui ihanalta.” Hän vastasi epäröimättä.
”Minun pitää mennä. On tentti aamulla.” Sanoin nostaen käden pois hänen hiuksiltaan.
”Sinä voisit jäädä yöksi… Jos haluat.” Hän sanoi ja taputti tyhjää paikkaa vieressään.
Katsoin houkuttelevaa paikkaa hetken ja nyökkäsin antautumisen merkiksi.

Sammutin valon yöpöydältä ja asetuin hänen viereensä peiton alle. Kat painautui lähemmäs.
Ollessaan aivan edessäni niin, että tunsin hänen hengityksensä kaulaani vasten, hän sanoi: ”Sinä raukka jäit ihan ilman nautintoa. Minulla on aika näppärät sormet. Voisin…”
Katsoin alas ja painoin sormen kevyesti hänen suulleen. Hämärässäkin näin, että hänen silmänsä pysyivät hädin tuskin auki. Sitä paitsi olin niin väsynyt, että halusin vain nukahtaa.
”Ssh. Nukuhan nyt… Tiedätkö, ehkä huomenna et pidä kaikkia miehiä enää sikoina.” Sanoin väsyneellä äänellä.
”Eihän se nyt aina ole huono asia. Possujen kärsät on niin söpöjä.” Hän sanoi ja kosketti minua kiusoitellen nenän päähän.
Hymähdin huvittuneena ja käännyin selälleni makaamaan. Tunsin kuinka Katin pää painui olkapäätäni vasten ja pian hänen hengityksensä rauhoittui. Pysyin vielä valveilla muutaman minuutin nauttien lämpimästä kehosta omaani vasten, kunnes uni vihdoin voitti.

2 kommenttia viestissä: “Unettomat – Osa 1: Särkyneen sydämen yö”

  1. Jaamies says:

    Tricksterille: Kiitos, kun olet jaksanut kommentoida novellejani. Yritän välttää lukemasta muiden novelleja, kun kirjoitan, mutta jos tulee sopiva tauko ja aikaa, niin annan vuorostani palautetta sinun novelleista.

    Tuskailin tuon kategorioinnin kanssa alussa ja valitsin huonosti. “Arkipäivän seksiä” ja toiseen “Julkiset paikat” olisi ollut parempi, mutta vierastan erityisesti tuota “arkipäivän seksiä”.

    Molemmat osat ovat ihan siedettäviä, mutta ne ei oikein sovi yhteen.

  2. Trickster says:

    Edelliseen tarinaan verrattuna oli hyvä, että olit tuonut uusia elementtejä tarinaan rajumman seksin muodossa. Toisaalta voi miettiä sopiiko romanssityyliin kirjoitettuun tarinaan kauhean raju ja väkivaltainen seksi.

    Dialogi on edelleen sellainen asia, johon vähän kiinnittäisin huomiota. Siihen kaipaisi enemmän luontevuutta ja vähemmän kliseisiä sanontoja.

Kommentoi

top