search
top

Futisjunnu Ranskassa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (31 votes, average: 3.77 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tämä on jatkoa aiempaan tarinaani Futisjunnut. Kiitos teille, jotka pyysitte jatkoa, se kannusti kirjottamaan lisää muisteloita. Lisääkin on tulossa, mutta mihin tahtiin, sitä en uskalla ennustaa.

Astuin koneesta Ranskan maaperälle yhdessä lukiomme liikunnanopen ja parin muun futisjunnun kanssa. Olin melkein 17, innostunut ja pelokas yhtä aikaa. Tuntui hyvälle matkustaa maailmalla ilman vanhempia. Matka tuntui seikkailulta, melkein jonkinlaiselta itsenäistymisriitiltä, joka kiehtoi ja kiihotti, vaikka jossain takaraivossa oli myös pelko siitä, miten selviäisin vieraassa ympäristössä – asuisinhan kaksi viikkoa yksin ranskalaisessa perheessä.

Ennen kaikkea sekavia tunteita aiheutti Thomas, ikäiseni poika, joka syksyllä oli asunut meillä Suomen vierailullaan, ja jonka luokse nyt vastavuoroisesti majoittuisin. Minun ja Thomas’n välillä oli syksyllä tapahtunut jotain, jota muistelin vuoroin kaiholla ja vuoroin kauhulla. Vaikka en pitänytkään itseäni homona tai edes binä, yllätin itseni joskus muistelemasta Thomas’n katsetta, kun hän halusi minua, hänen kosketustaan, hänen kättään hiuksillani, hänen suutaan suullani, hänen paljaan ihonsa lämpöä omaa ihoani vasten.

Kauhua herätti se, että Thomas’n vierailun viimeisenä yönä tapahtunut seksikokeilu paljastuisi. En minä ollut homo tai edes bi, tapahtumat olivat vain lähteneet käsistä! Ajatus siitä, että joku saisi tietää kokemuksestani toisen pojan kanssa, tuntui musertavalta. Miten kehtaisin sen jälkeen enää mennä muun joukkueen kanssa vaihtamaan vaatteita pukuhuoneeseen? Olin vakaasti päättänyt, että tällä vierailulla ei saisi tapahtua mitään sellaista, jonka kaiut voisivat juoruina levitä lukioon ja pelikavereitteni korviin.

Siinä kulkiessani läpi lentokentän rutiinien, odottaessa matkakassiani tyhjänä pyörivän hihnan ääressä, minun päässäni pyöri siis lähinnä ajatus siitä, että Thomas oli odottamassa minua tullin toisella puolella. Miten osaisin hienotunteisesti torjua hänet, jos hän yrittäisi lähennellä minua tällä vierailulla? Entä jos hän häpäisisi minut heti kavereitteni silmissä? Entä jos hän toivottaisi minut tervetulleeksi suutelemalla minua suulle kaikkien nähden?

Mitään sellaista ei tietenkään tapahtunut. Thomas oli päinvastoin korostetun pidättyväinen, kätteli tervehtiessä, ei vaikuttanut mitenkään ylitsepursuvan iloiselta minut nähdessään, antoi vanhempiensa hoitaa alkukohteliaisuudet ja selitykset siitä missä auto oli, ja kuinka pitkä ajomatka vielä oli edessä. Autossa istuimme takapenkillä kahden Thomas’n kanssa, kaukana toisistamme. Vaihdoimme sanan tai kaksi silloin tällöin, mutta juttelu oli kankeaa, kaukana siitä vapautuneesta pulinasta, jota syksyllä Suomessa olimme keskenämme harrastaneet.

Ihmettelin, miksi Thomas oli niin vaisu. Johtuiko se siitä, että olin ollut aika laiska yhteydenpitäjä tässä vierailujen välillä? Oliko Thomas loukkaantunut siitä, etten ollut innokkaammin lähetellyt viestejä? Jos niin oli, ehkä Thomas ei myöskään ollut enää niin innostunut yrittämään mitään seksuaalista välillämme.

Tulimme perille Thomas’n kotiin. Kai taloa saattoi nimittää omakotitaloksi, vaikka se sijaitsikin pienen kaupungin keskustassa aivan kiinni naapuritaloissa. Se oli vanha, kolmikerroksinen kivitalo, alakerrassa oli keittiö, ruokasali ja olohuone, keskikerroksessa oli Thomas’n vanhempien ja nuorempien sisarusten makuuhuoneet ja yläkerrassa oli Thomas’n huone ja vierashuone, jonne minut sijoitettiin. Yläkerrassa oli myös oma erillinen kylpyhuone ja vessa. Tajusin, että minulla ja Thomas’lla oli melkein kuin oma erillinen asunto kahdestamme käytössä.

Ensimmäinen ateria perheen kanssa oli melkoinen kulttuurishokki, vaikka meitä oli etukäteen varoitettukin, että tavat Ranskassa olivat erilaisia kuin Suomessa. Koko perhe istui ruokasalissa kauniisti katetun pöydän ääressä ja minusta näytti, että pienemmätkin lapset oli vartavasten puettu siisteihin vaatteisiin ateriaa varten. Perhe keskusteli keskenään kohteliaasti ja minun korvissani kovin muodollisesti, ja tietenkin minulle esitettiin vähän väliä kysymyksiä perheestäni, koulusta ja Suomesta, joihin ujosti vastailin.

Eniten minua hämmästytti, että yhden ruokalajin jälkeen Thomas’n äiti kiikutti eteeni aina vain uutta syötävää. Minulla oli se ongelma, että vaikka kuinka yritin syödä hitaasti, lautaseni tyhjeni aina siinä vaiheessa, kun muut olivat vasta puolessa välissä. Ja aina kun lautanen tyhjeni tarjottiin lisää, joko lisää sitä mitä juuri olin syönyt, tai sitten uudenlaista. Jälkiruokien (juuston ja kakunpalan) kohdalla huomasin, että vähempikin syöminen olisi riittänyt. Siinä vaiheessa laskin, että menossa oli kuudes tai seitsemäs ruokalaji, ja kello näytti melkein kymmentä illalla, mikä tarkoitti että ateriaan oli kulunut lähes kaksi tuntia.

Päättelin, että kyseessä oli erityinen juhla-ateria saapumiseni kunniaksi, mutta seuraavina päivinä paljastui, että siitä ei sittenkään ollut kyse, vaan vastaava toistui illasta toiseen! Vierailun loppupuolella olin sentään jo oppinut, että yhtä ruokalajia ei ollut tarkoitus syödä kuin vähän kerrallaan, ja siitä huolimatta pöydästä noustessa ei olisi enää nälkä.

Mutta takaisin ensimmäiseen iltaan. Aterian jälkeen perheen pienemmät lapset kävivät antamassa hyvän yön suukot vanhempien poskelle – myös minun! Huomasin, että Thomas tarkkaili minua, ja näki hämmennykseni. Katseemme kohtasivat ja hän hymyili minulle kannustavasti. Se oli ensimmäinen hetki, kun tunsin saman yhteyden, mikä meillä oli ollut Suomessa, ja se tuntui yllättävän mukavalta.

Mutta kun Thomas’n kanssa vetäydyimme ylimpään kerrokseen, palasi sama kankeus, mikä oli jo ajomatkalla latistanut jutteluamme. Thomas selitti lähinnä käytännön juttuja, minne voisin laittaa vaatteitani ja mitä huomenna olisi koulussa, enkä minäkään saanut aloitettua juttua mistään muusta.

Olin matkasta ja pitkästä ja raskaasta ateriasta melko väsynyt, ja pian ilmoitinkin käyväni nukkumaan. Thomas ei mitenkään estellyt, ei yrittänyt jäädä juttelemaan puhumattakaan että olisi tehnyt elettäkään mistään intiimimmästä. Hän meni huoneeseensa, ja minä jäin yksinäni omaani. Väsymyksestä huolimatta en saanut unta uudessa paikassa. Mielen pohjalla karvasteli myös jonkinlainen pettymyksen tunne. Miksi Thomas ei vaikuttanut sen innostuneemmalta siitä, että taas tapasimme?

Kuuntelin unettomana oudon talon ääniä. Seinän takaa kuului askelia, Thomaskaan ei vielä nukkunut. Ehkä hän oli vasta käymässä sänkyyn, riisui vaatteitaan. Se ajatus tuntui oudon eroottiselta. Thomas oli komea poika, tumma ranskalainen, oli ollut kovasti tyttöjen mieleen Suomen vierailulla. Mutta Thomas ei ollut innostunut tytöistä, hän oli pitänyt enemmän minusta. Miksi hän nyt sitten oli niin etäinen?

Yhtäkkiä kuulin, että Thomas’n huoneen ovea avattiin. Kohta kuului minun oveltani hiljainen koputus ja ranskalaisittain äännetty englanninkielinen kysymys. Nukutko sinä jo? Yhtäkkiä sydämeni alkoi hakata ilosta, ja kiirehdin kuiskaamaan olevani vielä hereillä.

Sitten Thomas oli siinä, istui lyhytlahkeisissa pyjamanhousuissaan vuoteeni reunalla, melkein kiinni minussa, ja puhui. Olinko minä vihainen siitä mitä Suomessa oli viimeisenä iltana tapahtunut? Olinko yhtään ajatellut Thomas’ta tässä väliaikana? Miksi olin vastaillut niin niukasti ja harvaan Thomas’n viesteihin? Hän oli ajatellut minua paljon, muistellut sitä yhtä yötä, toivonut, että aika kuluisi pian, ja tapaisimme jälleen. Ja nyt minä olin siinä, ja olin niin etäinen ja tuskin puhuin mitään…

Ennen kuin tajusinkaan, olin kietonut käteni Thomas’n ympärille ja vetänyt hänet viereeni sängylle. Ja niin kuin olin etukäteen päättänyt, ettei tällä vierailulla tapahtuisi mitään, mistä voisi seurata ikäviä juoruja! Nyt puristin Thomas’ta syliini ja pyytelin anteeksi, ja yritin selittää englannillani, joka tällaisissa asioissa tuntui kovin kömpelöltä, miten hämmentynyt olin siitä, mitä välillämme oli tapahtunut, ja mitä Thomas’ta kohtaan tunsin.

Kävi niin päin, että Thomas oli se, joka yritti estellä, ja minä se, joka oli innokkaampi intiimiin kanssakäymiseen. Minä kerjäsin huulillani suudelmaa Thomas’n väistellessä, minun käteni hamuili Thomas’n vartaloa, etsi tietään Thomas’n pyjamanlahkeen sisälle. Thomas työnsi minua pois, ja pelästyin, että olin liialla innokkuudellani pilannut koko jutun. Mutta sitten yhtäkkiä Thomas katsoi minua, sanoi minun olevan ”tres beau” ja kohta olimme uppoutuneet intohimoiseen suudelmaan.

En saanut tarpeekseni Thomas’n suudelmista. Painoin komean ranskalaispojan alleni ja suutelin ja suutelin hänen huuliaan. Hän hyväili käsillään hiuksiani ja kasvojani, ja se tuntui uskomattoman hyvältä. Vedin Thomas’lta paitaa pois, housuja alas, ja paljastin kankeana seisovan kalun. Kävin Thomas’n päälle ja hieroin seisovaa kaluani hänen haarojansa vastaan. Se oli taivaallista, mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua lopettamaan. Tunsin nautinnon hetken lähenevän nopeasti, sitten se jo tuli, voimakkaasti sykkien, suurempana kuin mikään muu tunne, mitä olin koskaan kokenut.

Myös Thomas oli jo lähellä kiihkon huippua. Oli hänen vuoronsa painaa minut alleen, ja ottaa nautintonsa, jonka niin mielelläni hänelle soin. Makasimme hetken vierekkäin huohottaen, toipuen varsin rajusta ja nopeasta aktista. Tavoittelin Thomas’ta taas syliini, halusin hellitellä ja pitää häntä hyvänä. Mutta Thomas työnsi minua kauemmas, ja yhtäkkiä tajusin, että poika ei ollut yhtä auvoisessa onnen tilassa kuin itse olin. Eikö Thomas ollutkaan tykännyt siitä, mitä välillämme oli tapahtunut?

– Ei kyse ole siitä, Thomas sanoi, mutta vältteli katsettani. Hetken aikaa hän kiemurteli ja väisteli kysymyksiäni, mutta sitten hän katsoi minua jotenkin ahdistuneen näköisenä, ja sanoi, että oli olemassa yksi asia, joka minun pitäisi tietää. En osaa sanoa, mitä minun mielessäni sillä hetkellä liikkui, mutta sen muistan, että jotenkin jähmetyin jostain tunteesta, jota olisi voinut melkein kuvata kauhuksi. Mitä ihmettä Thomas aikoi kertoa minulle?

– Minulla on poikaystävä, Thomas sanoi, ja katsoi minua aran pelokkaasti. Muistan hyvin sen hetken, miten ensimmäiseksi en oikeastaan tuntenut mitään. Jopa suorastaan helpotuin. Eihän tuo nyt kovin paha ollut. Thomas’lla oli poikaystävä.

– Pidetäänhän tämä mitä nyt tapahtui ihan meidän kahden salaisuutena, Thomas kysyi arasti.

– Sopii, minä sanoin. Enhän minäkään halunnut kavereitteni saavan tietää. Ihan hyvä, että Thomas’llakin oli syy salata meidän kahden puuhat. Ei halunnut poikaystävänsä saavan tietää.

Sitten, yhtäkkiä, iski hämmennys, pettymys, mustasukkaisuus. Thomas’lla oli joku toinen. Joku toinen oli kenties vasta eilen suudellut ja hyväillyt Thomas’ta samalla lailla kuin minä äsken. Kenties vasta eilen Thomas oli halunnut toista samalla lailla kuin nyt oli halunnut minua. Ehkä minä olin vain surkea kokematon kakkonen tuon toisen rinnalla?

– Jos sinulla on poikaystävä, minkä takia sinä sitten halusit seksiä minun kanssani, kysyin Thomas’lta. Tarkoitin sen ihmettelyksi, neutraaliksi tiedusteluksi, halusin vain ymmärtää Thomas’n ajatuksia. Mutta omissa korvissanikin se kuulosti syytökseltä, ja niin Thomas’kin sen tulkitsi.

– Sinä et ymmärrä, Thomas kivahti ja tunnelma oli lopullisesti pilalla. Thomas keräsi jo vaatteitaan ja teki lähtöä omaan huoneeseensa. Ovella hän pysähtyi ja toivoin jonkinlaista sovittelun elettä.

– Älä käytä paljoa vettä, jos käyt peseytymässä. Ettei alakerrassa ihmetellä.

Sitten olin yksin huoneessani. Olin kuin kesken sekavan unen herännyt. Koetin ymmärtää mitä oli tapahtunut, ja miksi minusta tuntui niin pahalta.

2 kommenttia viestissä: “Futisjunnu Ranskassa”

  1. Tulokas says:

    Et vain sattuisi oleen kiknnostunut kirjoittamaan lisää futisjunnusta nöiden vuosien jälkeen?

  2. ei nimimerkkiä says:

    yksinkertaisesti: jatkoa, kiitos!

Kommentoi

top