search
top

Mini(ä)n koeajo

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (32 votes, average: 3.41 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Olen julkaissut tämän aiemmin toisaalla, toisella nimimerkillä

Olin talven aikana kunnostanut vanhan Minin ja saanut sen vihdoin ajokuntoon, joten kävin hakemassa siihen siirtokilvet viikonloppua vasten. Koska päivät olivat lämpimät, eikä Minissä mitään ilmastointia ollut, niin jätin koeajon tarkoituksella iltaan. Pyysin vaimoa mukaan ajelulle, mutta tämä valitteli päänsärkyä, eikä innostunut asiasta. Poikani oli lähdössä kavereidensa kanssa illaksi baariin, joten hänkään ei innostunut, mutta hänen tyttökaverinsa ilmoittautui vapaaehtoiseksi kyyditettäväksi. Miniä-kokelaalla oli aamulla töihin meno, joten hän ei ollut lähdössä baariin ja kun kavereiden ei tarvitsisi nyt häntä erikseen kotiin heittää, niin pääsisivät nopeammin viihteelle. Sovimme siis, että heitän Johannan kotiin, kunhan vain odotan poikani kyydin tulevan. Kävin tankkaamassa auton valmiiksi tällä välin ja vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen alkoikin pihalta kuulua basson jytke, jolloin poikani kävi huikkaamassa menevänsä nyt. Hetken päästä Johanna tuli ilmoittamaan, että olisi valmis lähtemään. Minin olin ajanut valmiiksi oven eteen, joten hyppäsimme autoon. Johannalla mukana olleen repun laitoin takajalkatilaan ja tämän jälkeen autoin Johannaa turvavyön säädössä, koska autossa oli 60-luvun manuaalisesti säädettävät vyöt.

Johanna oli saanut vasta ajokortin, mutta autoa hänellä ei vielä ollut. Mini sattui olemaan yksi hänen lempiautoistaan ja muutenkin hän piti vanhemmista autoista, koska uudemmat näyttivät hänen mielestä liikaa samanlaisilta ja niistä puuttui personaallisuus kokonaan. Pojallani oli myös ajokortti ja autokin, mutta koska Johanna oli ehtinyt sen kerran peruuttaa ojaan, niin poikani ei päästänyt häntä enää yksin rattiin. Pääsimme pian matkaan ja ehdotin, että kiertäisimme läheisen järven pohjoisreittiä, jolloin matkaa tulisi hieman pidemmästi ja tämähän passasi Johannalle. Johanna oli itseasiassa ollut jonkun verran apuna auton kunnostamisessa, korjaillut auton verhoilua ja pessyt ja vahannut auton kun olin saanut ulkokuoren kuntoon. Palkkioksi olin luvannut hänen ajaa joskus autoa ja olipa Johanna jopa ehdottanut auton ostamistakin, mutta sanoin ajavani autolla ainakin yhden kesän itse.

Päästyämme pienemmille teille, alkoi liikenne käydä vähiin ja kysyin arvasiko Johanna miksi halusin ajaa pikkuteitä pitkin. Johanna näytti aidosti hämmästyneeltä, joten kysyin oliko hän unohtanut, että olin luvannut ajaa autolla kun se olisi valmis. Johanna sanoi kyllä muistaneensa asian, muttei uskaltanut sitä ihan heti ehdottaa. Pysähdyin vanhan bussipysäkin jäljiltä olevalle levennykselle ja vaihdoimme paikkoja. Johanna tarvitsi jälleen hieman apua vyön säädössä, joten autoin häntä. Johanna oli pukeutunut helteisen kesän mukaisesti, ohueen ja hieman läpikuultavaan hameeseen sekä yläosaan. Hameosa oli lyhyt, eikä juurikaan peittänyt kauniisti ruskettuneita reisiä ja yläosakin oli erittäin avonainen ja lyhyt, varmistaen napakorun näkymisen. Ja toki tuolla vatsalla kehtasi korua näyttääkin. Vaikka hän oli pukeutunut hyvin kevyesti, niin ihokosketusta ei tarvinut välttää. Olimme kuitenkin tunteneet jo vuosia ja oli ihan tavallista, että esim. mökillä autoin hänelle pelastusliivitkin ylle, sillä poikani ei osannut aina oikein huomioida tyttöystäväänsä.

Neuvoin Johannalle liikkeelle lähtemistä kuin ensimmäistä kertaa autoa ajavalle ja tämä hieman huvitti Johannaa, joka naureskeli autokouluoppien olevan vielä hyvässä muistissa. Sanoin auton olevan kuitenkin sen verran pienellä moottorilla, ettei se ihan tyhjäkäynnillä liikkeelle lähde, kuten hänen isänsä ja poikani auto tekevät. Minulla on usein tapana koskettaa toista kun neuvon tai selitän jotain asiaa ja nytkin käteni heilui siinä Johannan lähellä. Johanna nosti varoituksistani huolimatta kytkintä liian nopeasti, joten vaistomaisesti laskin käteni hänen reidelleen, pyytäen painamaan kaasua. Moottori ei kuitenkaan ehtinyt ottaa kierroksia ja sammahti siihen. Johanna säikähti hieman ja pyyteli anteeksi, mutta pyysin kokeilemaan uudestaan. Nyt liikkeelle lähtö onnistui nätimmin, vaikka moottori edelleen vähän nikottelikin. Sanoin autossa olevan tosiaan tehoa paljon vähemmän kuin tämän päivän autoissa, joten kierroksia tulee antaa reilummin ja kytkintäkin on syytä nostaa vähän varovaisemmin. Käteni oli yhä osittain hänen paljaalla reidellään, joten taputin muutaman kerran reidelle ja nostin käden pois, todeten harjoituksen tekevän mestarin.

Ajelimme tovin, kunnes aloimme lähestyä risteystä, josta pitäisi kääntyä. Koska vauhti ei tuntunut hidastuvan, niin ajattelin Johannan haluavan ajella sitten hieman pidemmästi. Tiet alkoivat käydä yhä pienemmiksi ja hiljaisemmiksi, lähestyessämme järveä. Kysyin oliko hän varmasti tietoinen missä olemme, mutta hän vakuutti tietävänsä tämän reitin. Aloin itse epäillä hänen ajattelevan ajavansa nyt eteläpuolella olevia pikkuteitä, sillä tiet ovat kieltämättä hyvin samantyyliset ja mökit aika piilossa järven tuntumassa. Johanna oli ajellut ensin hyvin varovasti, mutta tuntui innostuneen nyt vähän reilummin, joten pyysin hieman hidastelemaan, sillä mielestäni emme päässeet tätä kautta isolle tielle. Johanna vakuutti osaavansa reitin, mutta sanoin tämän tien menevän kyllä jatkuvasti enemmän rannan suuntaan, vaikka itse en näitä teitä ole muistaakseni ajanutkaan. Olimme jo melko rannassa, kun Johanna kääntyi tielle, mikä lähti menemään alas rantaa kohti, joten pyysin hidastamaan, sillä olisimme pian järvessä. Johanna naureskeli ääneen, muttei ehtinyt sanoa mitään, kun eteen avautuikin järvi ja sehän säikäytti Johanan pahanpäiväisesti. Hän alkoi kirkua ja oli päästää ratista irti, joten huusin painamaan jarrua ja pidin rattia suorassa, ottaen samalla tukea koelaudasta. Johanna ehti polkaista jarrua, mutta auto pysähtyi vasta rannan pehmeään hiekkaan, moottorinkin sammuen siihen.

Johanna oli hieman hysteerinen, joten irroitin vyöni ja halasin häntä, sanoen kaiken olevan kunnossa. Hän sanoi säikähtäneensä ajavansa meidät järveen, joten rauhoittelin häntä siinä hetken. Kun hän tuntui vähän rauhoittuvan, niin kyselin hieman mitä reittiä hänen oli tarkoitus ajaa ja niinhän siinä oli käynyt, että hän oli unohtanut meidän olevan järven tällä puolella. Hän myönsi, ettei tullut seuranneeksi tietä tarpeeksi kauas eteen ja pyyteli anteeksi jos rikkoi auton. Sanoin auton olevan varmasti kunnossa ja pyysin, että vaihdamme paikkaa ja koitan peruuttaa auton pois hiekalta. Auto käynnistyi kyllä normaalisti, mutta eturattaat olivat ehtineet pyörähtää pehmeällä hiekalla ja kaivaneet itsensä siihen niin, ettei auto omin voimin ylös tullut. Pyysin Johannaa etsimään kiviä tai keppejä eturenkaiden alle, niin katson jonkun kepin, jolla saisin auton keulaa hieman ylös. Kuvittelin homman olevan helpon, eikä hinausauto tuntunut tarpeelliselta ja kun homman olin aloittanut, niin en sitten halunnut yrityksestä luopua. Lopulta ähersimme yli tunnin, ennen kuin auto suostui irtoamaan hiekasta ja saatiin peruutetuksi kovemmalle maaperällä.

Huokasimme hetken urakan jälkeen ja katselimme kuinka aurinko kajasti järvelle. Sanoin, että uinti tekisi nyt terää, mutta enpä hoksannut moiseen varautua. Johanna totesi hänen käyneen päivällä uimarannalla, joten hänellä olisi kyllä pyyhe matkassa, jos se yhtään auttaa. Mietin hetken ja sanoin sen olleen ihan vain ajatus, mutta eipä tuo oikeastaan huono ajatus olisi. Uikkareita minulla ei kuitenkaan ollut, joten Johannan pitäisi tutkiskella hetki metsän elämää. Hän kääntyi pois päin, joten riisuin vaatteeni kuskin penkille ja kävelin alasti veteen. Uinti teki tosiaan hyvää, sillä päivä oli ollut kuuma, eikä iltaakaan kylmäksi voinut sanoa. Vedestä katsoin kuinka Johanna haki repustaan pyyhkeen ja tuli sen kanssa rannalle, kääntyen sitten selin minuun ja pitäen pyyhettä taaksepäin ojennettuna. Viivyin vielä hetken vedessä ja ihailin hänen naisellisia piirteitään. Johanna katseli edelleen autoa, kun nousin vedestä ja astelin hänen taakseen. Otin pyyhkeen hänen kädestään ja ehdotin hänellekin uimassa käyntiä, mutta hän totesi naurahtaen olleensa lähinnä työnjohtajana, joten vilvoittelulle ei ollut tarvetta. Kuivattelin itseäni ja siinä alasti Johannan takana ollessani ja häntä katsellessani alkoi veitikkani innostua tuosta kauniista vartalosta. Kietaisin pyyhkeen ympärilleni ja sen jälkeen toisen käteni Johannan vyötärölle, ohjaten meitä auton suuntaan.

Autoa kohti mennessämme Johanna harmitteli vielä auton rikkomista, mutta sanoin hiekkapellin olevan vain vähän lommolla ja on se voinut olla sitä aiemminkin, joten turha tuota on enää miettiä. Pysähdyin etusuojan kohdalle ja istahdin suojan päälle, vetäen Johannan aivan lähelleni ja halaten häntä kevyesti. Sanoin tärkeintä olleen, ettei kummallekaan meistä mitenkään käynyt ja pyysin, että hän unohtaisi nyt tapahtuneen. Johanna sanoi sen sopivan ja pyysi vielä, jos en kertoisi pojalleni mitä oli sattunut, koska silloin hän ei varmasti pääsisi asiaa koskaan unohtamaan. Sanoin tämän jäävän meidän väliseksi salaisuudeksi ja puristin hänet kunnon halaukseen, jolloin hän kietoi kätensä kaulalleni ja kiitti minua, pyytäen vielä kerran anteeksi. Istuin suojan päällä jalat harallaan ja tajusin pitäväni hänet niin lähellä, että hänen täytyi tuntea seisokkini. Sanoin hänen saavan anteeksi ja koska hän ei pyrkinyt pois halauksesta, niin en itsekään sitä lopettanut. Toinen käteni silitti kevyesti hänen ihoaan, toisen leväten vyötäröllä ja siinä hetken oltuamme tunsin kuinka seisokkini vain yltyi ja olevan pian täydessä terässä.

Johanna ei irrottautunut vielä halauksesta, vaan kysyi varovaisesti, että eikait tuo hänestä johdu, painaen samalla kevyesti lantiollaan minua vasten. Sanoin noin nuoren, kauniin ja seksikkään naisen saavan kenen tahansa miehen halut heräämään ja mieshän minäkin vain olin. Johanna totesi siihen “sori” ja alkoi löysätä halaustaan, mutta pyysin häntä olemaan siinä vielä hetken, laskien käteni vyötäröltä pakaroille ja pitäen hänet yhä lähelläni. Tunsin haluavani häntä ja mietin miten voisin edetä asiassa hienovaraisesti, mutta onneksi minun ei tarvinut sitä ongelmaa ratkaista, sillä yllätyksekseni Johanna tekikin itse aloitteen. Hän sanoi hieman epävarmalla äänellä, että voisiko ehdottaa jotain ja vastasin “tietenkin”. Hän haki hetken sanojaan ja sai sitten sanottua, että oli niin pahoillaan autosta, että voisi korvaukseksi helpottaa oloani. Kysyin mitä hän tarkoitti ja hän vahvisti vielä äskeisen, että kuulin ihan oikein, hänen voivan helpottaa paineitani. Nojasin hieman taakse ja hain häneen katsekontaktia, kysyen oliko hän aivan varma asiasta, johon hän nyökkäsi hymyillen.

Hänen silmistä näki, että hänkin oli selvästi lämmennyt ajatukselle ja sen pidemmittä puheitta hän alkoikin avata vyötärölläni olevaa pyyhettä, paljastaen veitikkani itselleen. Hän kehui kaluni kokoa ja alkoi runkata sitä tottuneesti, lisätän siihen vielä suutyöskentelyn. Hyväilin hänen selkäänsä ja vedin sitten toppia pois hänen päältään, jonka hän auttoi lopulta itse pois, jatkaen sen jälkeen työskentelyä. Alla oli bikineiden yläosa, joka oli rusetilla sekä niskasta, että selästä. Avasin rusetit ja sain hänen rintansa käsittelyyni, joka tuotti selvästi mielihyvää ja varsinkin kovina nöpöttävien nännien leikittely. Hetken nänneillä leikittyäni, Johanna nousi ylös ja ohjasi käteni rinnoilta lantiolleen, pyytäen hymyillen antamaan hänelle työrauhaa, sillä hän ei voinut keskittyä jos kiihottuu itse. Vedin häntä lähemmäs, käteni hakeutuen hameen alle ja aivan kuten arvasin, oli bikineiden alaosakin molemmin puolin ruseteilla. Vetäisin rusetit auki ja kumarruin suutelemaan Johannan kaulaa, lähtien siitä pikkuhiljaa alaspäin, päätyen pian rinnoille. Siinä vaiheessa kun kieleni ehti maistamaan hänen nänniään, oli käteni pudottanut bikineiden alaosan ja käynyt toteamassa kosteusarvojen olevan kohdallaan.

Nousin seisomaan ja koppasin Johannan hymyillen syliini, pyytäen samalla nostamaan jalat auton pellille. Johanna kysyi kestääkö se, mutta teki siitä huolimatta työtä käskettyä ja kun istuin takaisin suojan päälle, niin ei tarvinut sanoa mitä oli mielessäni. Johanna otti jaloillaan tukea lokasuojasta ja alkoi asetella kaluani sisäänsä. Nostin lyhyttä hameen helmaa pois edestä ja pian veitikkani upposikin hänen kosteaan pilluunsa ja samalla kun Johanna huokaili nautinnostaan, muistutti hän kuitenkin laukussaan olevista kortsuista. Hän sanoi haluavansa nautiskella ensin kuitenkin paljaaltaan ja pyysi minua sanomaan jos alkaa tuntua liian hyvältä. Hyväilin häntä käsilläni ja sanoin hänen tuntuneen liian hyvältä jo pitkän aikaa. Katsoimme hetken toisiamme ja aloimme suudella, samalla kun hän kiihdytti tahtiaan. Nousin kuitenkin ylös ja ehdotin kortsun laittamista, joten hän laski hameensa pois ja haki laukustaan pikaisesti kortsun, jonka puki sitten veitikalleni. Käänsin Johannan autoa vasten ja nostin istumaan suojan päälle, ohjaten makaamaan selälleen ja työntyen sitten hänen sisäänsä. Kumarruin suutelemaan hänen nännejään ja työntelin hetken kevyesti, kunnes aloin tottua kumipuvun ahdistukseen ja sain taas vauhdin päälleni.

Johannalla oli kuitenkin hankaluuksia pysyä siinä, joten vetäydyin ulos ja pyysin kääntymään autoa vasten, jonka jälkeen painauduin takaisin hänen suloonsa. Aloin naida häntä voimakkain liikkein, samalla rintoja hyväillen ja pian Johanna alkoi voihkia tulemistaan. En kestänyt itsekään kovin kauaa, vaan hänen voimakkaat supistelunsa saivat lopulta minutkin laukeamaan niin, että kuvittelin jo kumipuvunkin hajoavan näistä paineista. Heitin kumipuvun metsään, jonka jälkeen kävimme mutkan järvessä pesulla ja kuivasimme itsemme sen jälkeen sen mitä märkään pyyhkeeseen pystyimme. Ajoin Johannan kotiin ja lupasin hänen pääsevän milloin vain kanssani ajelulle ja pääsevämme varmasti sopuun auton myyntihinnastakin, mikäli hän sen itselleen haluaa.

Kommentoi

top