search
top

Anopin mökillä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (23 votes, average: 3.70 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Vähän uudempi tarinani, jota ei ole julkaistu vielä muualla. Genre on kuitenkin tätä samaa, mutta palautetta ja tarinaideoita voi esittää, jos alkaa sama levy kyllästyttää.

Anoppikokelaalla, Seijalla, oli vanhemmiltaan peritty kesämökki Kuhmossa, nätin järven rannalla, mutta riittävän etäällä naapureista. Olimme käyneet tyttökaverini ja/tai anopin kanssa mökillä useitakin kertoja, mutta koska matkaa kertyi jo yhteen suuntaan se lähes 500 kilometriä, niin kovin herkästi tuota väliä ei lähtenyt ajamaan tai jos lähti, niin sitten siellä mökillä myös oltiin pidempään.

Olimme aloittaneet juuri kesäloman tyttökaverini kanssa ja Seija pyysi meitä kanssaan viikoksi mökille, sillä talven jälkeen siellä tahtoi yhtä sun toista pientä fiksattavaa minulle, josta hän luonnollisesti maksaisi myös vähän vaivan palkkaa. Tyttökaverini saisi keskittyä sen ajan sitten seuraavan viikon pääsykoekirjoihin, sillä tuon parempaa paikkaa lukemiseen ei olekaan, sillä vaihtoehtoiset aktiviteetit olivat vähissä. Sähköt mökillä sentään oli ja gsm verkko pääsääntöisesti toimi, mutta edes siedettävästi toimivista nettiyhteyksistä ei voinut kuin haaveilla, joten vaihtoehdot olivat lähinnä luonnon tai lukemisen parissa.

Saavuimme mökille iltapäivän puolella ja ensimmäinen ilta menikin mökkiä asumiskuntoon laittaessa, sekä polttopuita saunaan valmistellessa. Nukkumisjärjestelyt hoidimme siten, että minä nukuin tyttökaverini kanssa tupakeittiön yhteydessä olevassa alkovissa, jossa oli leveä sänky ja anoppi puolestaan parvella olevalla patjalla.

Kesästä näytti tulevan varsin lämmin, joten vaatetus mökillä oli varsin vähäinen, itsekin liikuskelin pelkissä bermuda shortseissa ja naisväki bikineissään tai korkeintaan alaosa sekä joku toppi tai kevyt mekko päällään. Kuumimman ajan päivästä naiset makoilivatkin sitten auringossa ja koska olimme omassa rauhassa luonnon keskellä, niin luonnollisesti rusketusrajoja ei haluttu, eli aurinkoa otettiin ilman yläosaa.

Siinähän ne ensimmäiset päivät sujuivat sitten itselläkin varsin nopeasti kaikissa pikkuaskareissa, kunnes hommat alkoivat olla sillä mallilla, että pystyi itsekin vähän rentoutumaan ja nauttimaan kesästä.

Tämän aamun nukuin vähän pidempään ja menin sitten naisten seuraksi aurinkoa ottamaan, vaikkei se nyt mitään lempipuuhaa ollutkaan. Matkassa oli kuitenkin hyvää luettavaa, eikä maisemissakaan – niissä oikeissakaan – nyt mitään vikaa ollut. Istuin itse tavallisella tuolilla, puutarhapöydän äärellä ja naiset makoilivat omien lukemistensa kanssa siinä edessäni huovan päällä minusta poispäin, joten katse tuppasi välillä hakeutumaan heidän vartaloilleen. Mikäli se pitää paikkansa, että tytär alkaa vanhemmiten näyttämään yhä enemmän äidiltään, niin tässä tapauksessa se ei ollut lainkaan huono vaihtoehto, sillä anoppi oli varsin ahkera liikkumaan ja kyllähän se näkyi päällepäin.

Muutaman tunnin päästä olin saanut selailtua lehden läpi, ajatukset sitten enempi tai vähempi siinä mitä olin lukenut, mutta päätin nyt kuitenkin lähteä seuraavaksi valmistelemaan saunaa, eli hakea pyyhkeet mökistä saunan naulaan, sekä pilkkomaan aluksi vähän puita lisää ja sitten tulta pesään ja vesikattilaan, sekä vettä rannasta kantamaan.

Saunarakennus oli varsin pieni ja jostain syystä siihen ei oltu rakennettu erillistä pukeutumistilaa, vaan ainoastaan yhteinen sauna- ja pesutila. Saunan edessä oli rannan suuntaan eräänlainen kuisti, joka antoi tarvittaessa vähän sadesuojaa ja jossa oli sitten koukut vaatteita varten ja penkki istumista varten. Jäin siihen sitten istuskelemaan ja tasaamaan nestetasapainoa, sekä odottelemaan saunan lämpiämistä

Saunan lämmettyä kävimme tyttökaverini kanssa ensin saunomassa ja olihan minulla mielessä vähän muutakin aktiviteettia, mutta tyttökaveri ei nyt oikein sellaisista saunaleikeistä innostunut, vaan valitteli väsymystä ja päänsärkyä. Anoppi oli käynyt ainakin sen kerran päivässä vähän pidemmällä kävelyreissulla, jotta meillä nuoremmilla olisi hieman sitä yhteistäkin aikaa, mutta jostain syystä tyttökaveri ei kovinkaan monesti niinäkään kertoina asiasta innostunut, joten eipä tässä nytkään voinut sitten muut akuin peseytyä ja pulahtaa veteen, tyttökaverin lähtiessä saunasta suoraan mökille.

Heitin pienen uintilenkin ja palasin laiturille moikkaamaan anoppia, joka palasi mökilta juuri rantaan, pelkkä pyyhe ympärilleen kiedottuna. Seija asteli laiturille asti ja kertoi tyttärensä ottaneen särkylääkkeen ja menneen jo sänkyyn, jonka perään hän pois kääntyessään leikkisään sävyyn totesi, että joutunen nyt tyytymään loppuillan pelkästään hänen seuraansa. Mielessä kävi sanoa, että ilohan on täysin minun puolellani ja voin liittyä seuraan vaikka hetikin, mutta maltoin itseni ja katsoin vain hiljaa kuinka hän käveli kuistille. Hetihän minulla alkoi pientä stondista ottamaan, kun katselin hänen puolialastonta vartaloaan, sekä noita pehmeän sulavia askeleita, joita hän kävellessään otti. Melkein voisi luulla, että hän jopa korosti lantionsa liikkeitä, mutta eiköhän tuo ollut ihan vain mielikuvitukseni tuotosta.
Ovella hän vilkaisi minuun ja siirsin katseeni muka toiseen suuntaan, mutta sivusilmällä näin kuinka hän paljasti alastoman vartalonsa, laski pyyhkeen naulaan ja astui sisään. Nousin laiturille istumaan ja nojasin käsilläni taaksepäin, koittaen vähän rentoutua ja miettiä jotain muuta, mutta ajatukset olivat lähteneet jo laukkaamaan aivan väärille kentille, joten eipä se stondis siitä enää mihinkään laantunut.

Mietiskelin siinä anoppia saunassa itseään pesemässä ja niinhän siinä sitten kävi, että unohduin ajatuksiini ja kun kuulin oven takanani avautuvan, niin eipä siinä ollut oikein muuta mahdollisuutta “piilotella itseään” kuin nousta ylös ja pulahtaa veteen. Uin poispäin, mutta näin mielessäni miten Seija kävelisi alastomana laiturin nokalle ja hyppäisi siitä perässä veteen ja pian takaa kuuluikin molskahdus. Käännyin takaisin ja lähdin uimaan hitaasti rinkiä anopin ympärillä, joka hehkutti sitä kuinka ihanalla paikalla tämä mökki ja laituri on, sillä täällä voi nautiskella luonnon rauhasta täysin vapaasti.
Siinä luonnonrauhaa kehuessamme rinkini alkoi pikkuhiljaa kiristyä yhä pienemmäksi ja pienemmäksi, kunnes etäisyytemme oli enää muutaman metrin. Vaikka olisi luullut, että anopin alastomuuten olisi ehtinyt jo tottua, eikä hänkään minua enää ujostelisi, niin pientä ujostelua oli nyt selvästi puolin ja toisin ilmassa.

Koska en mitään fiksua juteltavaa nyt keksinyt ja katsekin tuppasi hakeutumaan vain hänen vartalonsa heijastuksiin, niin ajattelin jo lähteä uimaan vähän etäämmälle, kunnes Seija kysäisikin, että missä kunnossa talon katto oli ja näyttikö se siltä, että pitäisi jo tämän kesän aikana uusia.

“Eihän tuo vielä näyttänyt vuotavan, mutta nätiksihän tuota ei voi sanoa, eli kyllähän tuolle jotain pitäisi tehdä.. ennen kuin tulee mitään vesivahinkoja”, heitin vastaukseksi.

Seija siirtyi hieman lähemmäksi minua ja kysyi “Ehtisitkö tulla mun kaveriksi vaihtamaan sitä tänä kesänä?” “Tai sinähän sen vaihtamaan joutuisit, mutta minä voisin olla kaverina”, korjasi hän perään naurahtaen.

“Tottakai, pitää kysyä mitä suunnitelmia Jennalla on, mutta eiköhän tuo onnistu”

Minun katsoessa vielä talon suuntaa, Seija totesi “No hyvä. On mulla sitten ihana vävy” ja kun vilkaisin takas anoppiin, otti tämä leveä hymy kasvoillaan pitkän selkäliu´un taaksepäin ja lähti uimaan siitä sitten selkäuintia pienen lenkin. Jäin paikalleni katselemaan häntä ja mietin mielessäni, että alkoiko anopin flirttailevat elkeet nousta jälleen pintaan, sillä toisinaan sitä oli hyvinkin selkeästi esillä. Olen myös usein ihmetellyt, miten hän onkin jo vuosia pysynyt ilman miestä, sillä kysyntää luulisi tuolla flirtillä, luonteella ja kropalla olevan hyvinkin, missä sitten liikkuikin.

“Jennallehan pitäisi tulla se kesätyöpaikan vastauskin ensiviikolla, joten pitää vaikka sen jälkeen suunnitella tuota kattoremonttia”, totesin hänen uitua hieman lähemmäs.

“Ai niinhän se oli”, kuului vastaus. “Mutta eikait sua ujostuta tänne yksinkään mun seurassa tulla”, oli hymyilevä vastaus samalla kun hän pyörähti vähän säädyllisempään asentoon ja ui jälleen eteeni.

Etäisyyttä ei ollut varmaan kuin metrin verran ja kirkas vesi ei paljon hänen vartaloaan peitellyt, josta tuli mieleen, ettei minunkaan seisokki varmaan ollut huomaamatta jäänyt. Jotain fiksua piti yrittää jälleen keksiä, samalla kun pyörähdin rannan suuntaan.

“Jos mittailen huomenna minkä verran tuota huopaa tuohon menee ja pitäskö tuo saunankin katto mittailla, jos se huopa ei kovin kallista ole, niin menis sitten samalla.”

“Saattaa se tuo nuorikko vähän huonoa tykätä, jos sua ei koko kesänä siellä kotona näy.. ja eikö tuo saunan katto oo ihan hyvässä kunnossa”, kuului takaani.

“Pitää mun kyllä tarkistaa sekin, onko tuossa huopakaton vaihdossa jotain muuta mitä pitää huomioida”, aloin miettimään jo ääneen, mutta anoppi keskeytti ajatukseni heittämällä kevyesti vettä päälleni.

“Mutta ei mietitä sitä nyt.. tänäänhän piti olla se lepopäivä ja vain työpäivistä sovittiin palkanmaksu”.

Käännyin takaisin anopin suuntaan ja kysyin leikkistästi “Ollaanhan me muuten sovittu jotain siitä palkasta?”, loiskauttaen samalla vähän vettä Seijan päälle, jonka perään tuli kyllä välittömästi mieleen, että tekikö Seija tuota edellistä roiskaisua edes tahallaan.

“Etkö sä muka muista mitä ollaan sovittu?”, naurahti anoppi ja heilautti käsillään sivulta eteen, saaden vedestä aallon minua kohti.

“Emmää ollut oikein varma miten tosissaan me silloin puhuttiin”.

Anopin kasvoille tuli sellainen söpö hymy, jonka jälkeen hän sanoi “Oot sinä hassu” ja ponkaisi siitä sitten jälleen liukuun taaksepäin, mutta ehdinkin napata häntä nilkoista kiinni ja vetäistä takaisin itseeni.

Anoppi kiljahti hieman ja hämmentyi siitä itsekin sen verran, että laittoi kätensä suunsa eteen, josta seurasikin se, ettei hän saanut pyristeltyä enää vastaan. Koska vedin käsilläni alas ja taakse, niin lopputuloshan oli se, että tulin vetäneeksi hänet itseäni kohti hajareisin ja tasapainon menettämisen välttämiseksi Seija otti vielä kiinni kaulastani ja kietaisi jalat ympärilleni.

“Apua!” kuului hänen seuraava voihkaisunsa korvaani, samassa kun tajusin millaisessa asennossa olemme ja kuinka tiukasti hän oli puristanut itsensä yhä seisovaa kaluani vasten. Hän irtaantui minusta salamana ja lähti uimaan rantaan, juosten siitä sitten saunaan.

Mietin mielesstäni, että piru vie, tämä ei nyt mennyt ihan putkeen. Tilanne oli pakko korjata, joten minun oli mentävä hänen perässään saunaan ja pyydettävä anteeksi äskeistä.

Saunan ovi natisi hieman kun avasin sen varovasti ja kurkistin sisään. Anoppi huuhteli itseään vedellä, kasvot ovelta poispäin.

“Tuota… ethän sää… tai enhän mää loukannut sua äsken… ei mulla ollut mitään tuollaista tarkoitusta, mä halusin vain käydä pyytämässä varalta anteeksi”, sain sanotuksi.

“Tuu sisään ja laita ovi kiinni”, totesi hän tyynesti ja kääntyi ympäri, astuen lähemmäs minua.

“Oli tuossa hänessäkin nyt vikaa, joten sovitaanko, ettei kummankaan tarvitse pyytää anteeksi ja unohdetaan koko asia?”

“No, jos se sulle passaa, niin sopii mulle”, oli vähän hämmentynyt vastaukseni.

“Tai ei unohdeta sitä kattohommaa” tuli naurahtaen perään “kyllähän sää sen tuut mulle kuitenkin tekemään, jooko?”, jonka perään tuli hymy, josta oli vaikea kieltäytyäkään.

“Joo, tottakai”, tokaisin ja sen perään anoppi astuikin vielä asekeleen lähemmäs ja kumartui halaamaan.

“Nyt on kaikki ok, eikö niin?”

“Joo”, sanoin vaikka tunsin kuinka hetkeksi hellittänyt stondis alkoi nostaa uudestaan päätään.

“Sä voit jäädä vielä hetkeksi tänne, niin mä lähden treffaamaan sitä nukkumattia”, totesi anoppi veikeä hymy kasvoillaan ja lähti menemään ohitseni ovea kohti.

Pysäytin kuitenkin hänet kädelläni vierelleni ja tunsin kuinka sähköinen vire nousi jälleen samaan, mitä se oli itse asiassa tuolla rannallakin.

“Eikai meillä mikään kiire nukkumaan ole”, sain sanotuksi ja katsoimme toisiamme silmiin, olkapäiden koskiessa toisiinsa.

“Ei me Antti voida nyt jatkaa”, totesi Seija ja jatkoi ovea kohti.

“Anteeksi”, sanoin hämilläni. “En mää tarkoittanut mitään sellaista, ku ois vaan voitu jäädä vielä vaikka tuohon ulos juttelemaan”, kakistelin ulos.

“Ai, sori” “Anteeksi”, tuli vielä hetken päästä ja huomasin kuinka puna alkoi nousta anopin kasvoille. “Ehkä on kuitenkin kaikille paras, kun mennään nukkumaan ja jutellaan joku toinen päivä. Vaikka ylihuomenna kun on kauppareissu.”

“Ok, kauniita unia”

“Kauniita unia”, tuli vastaus, samalla kun anoppi poistui ovesta.

Seuraavana päivänä nukuin jälleen hieman pidempään ja heräsin siihen kun anoppi tuli ovesta sisään ja toivotteli hyvät huomenet.

“Tuo kahvi on varmaan seissyt jo tunnin, joten pistän tippumaan tuoreemmat sumpit”.

“Jenna on vissiin grillaamassa ihoaan?”, kysyin samalla kun nousin ylös ja aloin vetämään housuja jalkaan.

“Joo, tuolla se makoilee ja kiroilee kun naposteltavat on loppu ja vasta huomenna pääsee kauppaan”, naurahti anoppi vastaukseksi.

Siirryin istumaan pirttipöydän ääreen ja jäin katselemaan ulos. “Voisin tosiaan käydä mittaamassa nämä katot tänään, niin saadaan laskettua mitä nuo huovat ja tykötarpeet tulis maksamaan”, ajattelin siinä ääneen ja lähinnä itselleni.

“Se ois kiva ja juttelin tuossa Jennankin kanssa jo siitä, eikä hänkään sitä pahakseen laittanut. Pyysi vain varmistamaan sulta, että onhan se ok, että joudut tänäkin kesänä raksahommiin, vaikka aioit oikean loman pitää.”

“Joo, on se ok”, vastasin.

Aloin selailla siinä sitten jotain vanhaa Tuulilasia ja kahvin tiputtua, kaatoi anoppi molemmille motillisen kahvia ja istahti siihen seurakseni. Tapansa mukaan hän oli tehnyt myös aamupalaleivät valmiiksi.

“Pitäskö meidän mennä Jennan seuraksi?”, kysäisin samalla kun haukkasin leivästä palan.

“Eikä tarvi. Sanoin ihoani polttelevan sen verran, etten voi tänään auringossa kovin paljon olla, joten ei hän meitä sinne oottele. Luulee sunkin vielä nukkuvan, joten antaa lukea rauhassa.”

Tuo sitten selittääkin sen, miksi anopilla oli tänään vähän pidempää mekkoa päällä, ajattelin mielessäni.

“Mun pitää vielä ihan vain varalta sanoa yks asia, mutta ei puhuta tästä sitten enää tämän jälkeen, jooko?”, avasi hän ilmeisesti puheen eiliseen liittyen.

“Mmmm”, oli vastaukseni suu täynnä leipää ja kahvia, mutta keskityin nyt kuitenkin kuuntelemaan mitä hänellä oli mielessä.

“Mulla tais olla vähän vääränlaista lukemista tällä lomalla ja siitä on aikaa, kun hyvännäköiset puolialastomat miehet on ympärillä pörränneet… vaikka noita kaiken maailman urpoja kyllä riittää.” “Joten sä varmaan ymmärrät, jos annoin vähän vääränlaista signaalia eilen uidessa?”, tuli vähän vaivautuneen kuuloisesti.

“Joo, ei siinä mitään ja sähän oot aivan pirun seksikäs nainen ja.. niin, tai ei siis sillä, etten Jennaa arvostaisi..” vilkaisin samalla pihalle “.. mutta joo.. kyllä mä ymmärrän”, sain kakisteltua ja tajusin, ettei puheissani ole nyt taas mitään tolkkua.

“Ok, ei siis jäänyt mitään traumoja puolin tai toisin”, naurahti anoppi ja ymmärsi varmaan itsekin, ettei tämä tilanne tästä puhumalla muutu, vaan aika hoitaa asian.

“Ei puhuta Jennalle mitään tuosta”, lisäsi Seija vielä ylös noustessaan.

“Ok”, vastasin ja jatkoin lehden selaamista.

Siinä sekin päivä sitten sujui vähän jokaisella omissa askareissaan, kunnes koitti taas ilta. Nukkumaan laittaessa koitin vähän saada tyttökaveria innostumaan sänkypuuhista, mutta eipä hän oikein innostunut.

Aamulla heräsin siihen, kun tyttökaveri ja anoppi suunnittelivat kauppareissua ja anopille olisi riittänyt lähihuoltiksella käynti, mutta tyttökaveri halusi välttämättä ajaa kauemmas, että saisi haluamiaan karkkeja, koska ilman niitä ei lukeminen sujuisi. No niinhän siinä lopulta kävi, että tyttökaveri lähti sitten yksinään kauppareissulle ja anoppi jäi kanssani mökille.

Anoppi kävi myös mutkan pihalla, mutta auton lähdettyä, tuli hän takas mökkiin.

“Kovat ne on karkinkin himot”, totesin sängyltä itseäni venytellen, mutta koittaen pitää kuitenkin peittona toimivaa pussilakanaa sen verran päälläni, ettei aivan kaikki näy, sillä olin tullut illalla alasti sänkyyn.

“No, niin on”, Seija naureskeli ja jatkoi, “Keitänkö aamukahvit vai haluatko jatkaa vielä unia?”

“Laita tippumaan, eiköhän tässä jouda noustakin”, oli vastaukseni.

Kahvin tippumaan laitettuaan, totesi Seija itsekseen, että makkarakin oli näköjään loppunut ja muistaisiko se tyttö sitä nyt sitten tuoda lainkaan.

“Teenkö pelkän juustoleivän vai ootatko, että Jenna palaa kaupasta?”, tuli hän minulta kysymään ja piteli puhelintaan kädessään. “Ale tunnissahan se ei varmasti sieltä selviä”, tuli vielä tarkennuksena perään.

“Eiköhän tuon aamupalan ehdi sittenkin”, vastasin samalla toista jalkaani koukistaen, ettei aamustondikseni erottuisi ohuen peiton läpi.

“Onko sulla puhelimessa virtaa, mulla on jäänyt lataamatta?”

“Joo, siinä se on pöydällä”, vastasin.

“Laitatko Jennalle viestin, että muistaa makkaran”, sanoi hän puhelintani ojentaen.

“Voit sää soittaa sillä, ni ei tarvi naputella viestiä.”

“Antti, Jenna ajaa autolla ja silloin ei saa puhua”, tuli tomera opastus.

“Sori”, pyytelin anteeksi äskeistä.

“Voin minäkin sen viestin kirjoittaa, mutta en tiedä osaanko käyttää Samsungin puhelinta”, totesi Seija samalla kun tuli viereeni makaamaan.

Käännyin kylkiasentoon ja vetäisin peittoa lantion seudulle suojakseni.

“Ei se Android ole sen kummempi kuin muutkaan, toimii vain vähän paremmin” ja jatkoin mistä valikosta viestit löytyvät ja niin edelleen.

Laskin käteni Seijan vatsalle ja katselin kun hän kirjoitteli viestiä, sillä ylöskään en voinut oikein nousta ilman vaatetusta.

Vaikka olimmekin täällä jumalan selän takana, niin Seija oli tupsauttanut selvästikin aamulla hieman hajuvettäkin, eikä tuoksu ollut lainkaan hullumpi. Koitin pitää ajatukseni kurissa, mutta peukalo tuppasi silti piirtämään pientä kehää, jos ajatus pääsi vähänkin karkaamaan ja sitähän se tuon tuostakin teki.

Lopulta viesti lähti matkaan ja valmistauduin jo mielessäni siihen, että Seija nousee ylös, mutta niin ei käynytkään.

“No, näytäppä mullekin millanen peli se Angry Birds on, jota Jenna aina iltasin pelaa”, kysäisi Seija, joka ei käsittääkseni ollut koskaan oman Nokialaisensakaan pelejä pelannut.

“Joo, se löytyy täältä” ja näytin mistä peli käynnistyy, sekä käynnistin ensimmäisen kentän ja aloin kertoa mikä pelin ajatus on ja miten sitä pelataan. Käteni laskin takaisin Seijan vartalon päälle, vaikka tiesin kiusaavani sillä itseäni.

Pienen opastuksen jälkeen Seija innostui sitten pelaamaan ja minun katseeni lähti harhailemaan puhelimen näytöltä hänen vartalolleen, mutta koitin muistaa pitää käteni kurissa. Yllä Seijalla oli ylhäältä hyvin avonainen, puolireiteen yltävä punainen kesämekko, mutta koska hän makasi jalat koukussa, niin helmakin oli tietenkin vyötäröllä. Hänellä oli ikäisekseen varsin napakat rinnat ja tiesin, ettei hän ollut pitänyt mökillä rintaliivejä, eikä kyllä monesti kesähelteillä muutenkaan.

En tiedä Seijan tarkkaa ikää, mutta kadulla tässäkin asussa vastaan tullessa hän menisi varmasti jopa kolmikymppisestä, joten ei tietenkään ollut ihmekään, että huomasin pian peukalon pyörittelyni muuttuvan hieman voimakkaammiksi hyväilyliikkeiksi, ranteen ja muiden sormien lähdettyä mukaan pyöritykseen.

“Se kahvi taitaa muuten olla jo tippunut”, keskeytti Seija ääni vähän kakistellen ja laski jalkansa suoraksi, ilmeisesti tehdäkseen tietä, että voin nousta hänen ylitseen.

“Joo, niin taitaa olla”, vastasin ja nousin kyynärpääni varaan, siirtäen samalla polveni hänen reitensä päälle, tehdäkseni lähtöä, mutta samalla kun paljastin itseäni peittoni alta, muistin ettei minulla ole housuja.

“Tai eihän se nyt hetkessä painu, jos jään vielä vähäksi aikaa neuvomaan siinä pelissä”, korjasin ja painoin kevyesti jalkani hänen reisiensä väliin.

“En tiedä onko se nyt oikein hyvä ajatus”, tuli selvästi pehmeämmällä äänellä, samalla kun hän kuitenkin levitti haarojaan ja tehden tilaa jalalleni.

Haluni alkoivat olla kuitenkin sen verran kovat, että oikaisin jalkani hänen jalkojensä väliin ja laskeuduin lähemmäs, jolloin kaluni painui hänen lantiotaan vasten.

Seija siirsi puhelimensa sivuun ja veti hieman syvempään henkeä ja huomasin kuinka hänen pupillinsa laajenivat, tehden hänestä entistä haluttavamman näköisen.

Katsoimme toisiamme silmiin, samalla kun Seija sanoi todella silkin pehmeällä äänellä, “Ei me Antti oikeesti saatais”, mutta vartalo alkoi kiemurrella siihen malliin, ettei hän luultavasti itsekään halunnut minun siitä enää nousevan.

Samalla kun hän laski puhelimen sängyn toiselle tyynylle, siirryin hänen reisiensä väliin ja laskeuduin hänen päälleen. “Anna mä oon sulle hetken hyvänä”, sanoin hänen korvaansa ja aloin suukotella kaulaa, sekä olkapäitä.

“Meillä ei oo kyllä hirveästi nyt aikaa ja ootko sä nyt aivan varma mitä oot tekemässä?”

Jatkoin kuitenkin suukottelua ja pyysin siinä lomassa vain nyt nauttimaan tästä hetkestä.

Riisuin hänen housunsa ja mekkonsa, ottaen sen jälkeen toisen nännin suuhuni pyöriteltäväksi ja siirtäen toisen käteni kohti häpyä, mutta altani kuului pehmeän vaativaan sävyyn, “Tuu vaan sisään, mä oon nähnyt nyt pari yötä sellasia unia, ettei tarvi yhtään lämmitellä”. Tein työtä käskettyä ja painoin kaluni sisään, eikä sitä todellakaan tarvinut houkutella, sen verran liukkaasti sujahdin sisään…

Yksi kommentti viestissä: “Anopin mökillä”

  1. zeizet says:

    Tykkäsin todella tarinan verkkaisesta ja tarkasta kerronnasta. Ja vielä kun aihe on todella kiihottava olisi todella mukava saada tähän tarinaan jatkoa ?! 🙂

Kommentoi

top