search
top

Professori Muranen

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (50 votes, average: 3.72 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Ensimmäinen uusi tarinani sitten it.orgin

Professori Eino R. Muranen tuli tajuihinsa. Hänen päätään särki, ja kun hän avasi hitaasti silmänsä hiljaisen vaikerruksen saattelemana, hän näki vain mustaa.

“Professori, oletteko hereillä?”

Professori Muranen ilahtui äänestä: hän ei ollut yksin. Myös hänen tutkimusassistenttinsa ja matkakumppaninsa oli elossa.

“Kyllä minä olen. Entä te, oletteko kunnossa?”

“Käteni ovat sidotut, mutta mihinkään ei satu.”

Professori Muranen alkoi tulla tietoiseksi ympäristöstään. Hän istui jonkinlaista seinää vasten, kädet selän taakse karhealla köydellä sidottuna. Seinä ja lattia olivat erittäin kylmiä, ja hän tajusi olevansa alasti.

“Olemme mitä ilmeisimmin vankina. Onko teillä mukana mitään minkä avulla voisimme vapautua.”

“Ei, professori. Olen… olen täysin alasti.”

“Olen kahlittuna enkä näe mitään, mutta lienemme jonkinlaisessa pienessä luonnonkiviluolassa, jonka suuaukko on suljettu suurella paadella. Joudumme siis odottamaan aamuun, tai koska meidät haetaankaan. Tiedättekö mitä meille aiotaan tehdä?”

“He… he puhuivat jotain kuvaamisesta ja väärämielisten tuhosta. He raahasivat teidät tajuttomana tänne.” assistentti sanoi pelkoa äänessään.

“Ahaa, vai ovat muslimiterroristien menetelmät löytäneet tiensä Suomen Lappiinkin. Tämä vahvistaa työmme tärkeyden! On ehdottoman tärkeää, että pääsemme hengissä pakoon.”

“Mutta kuinka?” assistentti sanoi, ihmetellen esimiehensä tyyneyttä.

“En tiedä. Anteeksi, Laura, mutta en tosiaan vielä tiedä. Meidän täytyy vain pysyä positiivisina kunnes tilaisuus paeta koittaa. Olkaa jatkuvasti valmiina tekemään miten sanon. Meidän täytyy löytää voimia, itse olen ainakin erittäin heikkona.”

“Minulla on ihan hyvä olo, minua ei lyöty. Kylmä kyllä on.”

“Hienoa, että raakalaisillakin on vielä hieman ylpeyttä jäljellä. Eivät kai ne tehneet teille mitään kunniatonta?”

“Eivät onneksi. Pelkäsin kuollakseni, kun ne alkoivat riisua minua, mutta ehkä olen heille vain likainen väärämielinen, kun eivät halunneet edes kosketella.” Laura alkoi nyyhkiä.

“Älkää itkekö, tilanne näyttää synkältä mutta pääsemme vielä elossa pakoon. Lupaan sen.”

“En minä sitä, mutta mikseivät ne voineet edes koskea?”

“Anteeksi, nyt en ymmärrä?”

“Olenko minä vastenmielinen, kun he niin varoivat koskemasta? Edes yhtään katsetta en saanut.”

“Kukapa noista villeistä ottaa selkoa. Mutta mistä te tuollaisen naurettavan väitteen ylipäänsä saitte päähänne? Eikö poikaystävänne ole jankuttanut tarpeeksi kauneuttanne?”

“Ei minulla ole poikaystävää, professori.”
“Eikä ole koskaan ollutkaan.” Laura lisäsi hyvin hiljaa, surumielisellä äänellä.

“Olen varma että löydätte vielä jonkun, ja siihen asti pyydän teitä uskomaan minun sanaani siitä, että ette ole laisinkaan vastenmielinen. Meidät vanginneet miehet ovat joko erittäin kurinalaisia tai fanaattisia, mahdollisesti sekä että. Älkää ottako raiskausyritysten puutetta henkilökohtaisesti.”

Luolassa oli hetken hiljaista.

“Professori, minun on todella kylmä. Voinko tulla viereenne istumaan?”

“Loistava ajatus! Ruumiinlämmön jakaminen on selviytymistilanteissa ensisijaisen tärkeää.”

Laura kompuroi professori Murasen viereen ja asettui aivan kylki kylkeä vasten.

“Heti on parempi. Mistä te keksitte tämän?”

“Olen lukenut selviytymiskirjaa, professori. Löysin sen tiedekunnan kirjastosta, kun valmistauduin matkaamme varten.”

“Onko teillä nyt hyvä?”

“Kyllä, kiitos. Mutta minun on kauhea nälkä.”

“Niinpä tietysti, eihän teillä ole vararavintoa kun ei ole rasvakerrostakaan. Tämä on vakavaa, sillä nälästä heikkona ette pysty välttämättä toimimaan. Eikä meillä ole mitään ruokaa.”

“Professori, kuinka tärkeää minun olisi saada ravintoa?”

“Erittäin tärkeää! Nälkä lisää palelua ja lisäksi joudumme luultavasti pakenemaan juosten. Enkä minä voisi jättää teitä yksin vangiksi, jos ette jaksaisikaan juosta, vaikka se tarkoittaisikin ettei tutkimuksemme koskaan saisikaan päivänvaloa.”

“Professori, minulla on eräs keino saada ravintoa.”

“Niinkö! Kertokaa ihmeessä.”

“Luin siitä samasta kirjasta, että… että siemennesteessä on paljon ravinteita.”

“Anteeksi, sanoitteko siemennesteessä?”

“Kyllä sanoin, professori. Anteeksi, minun ei olisi pitänyt mainita.”

“Ei ei, tieto ei ole koskaan pahasta, kunhan sen pohjalta ei toimi väärin.”

“Minä pelkään, professori. Pelkään kuolemaa ja haluan paeta. Olkaa niin kiltti ja auttakaa minua. Niin tutkimuksenne kuin minunkin vuokseni.”

“Onhan tämä kyllä aika erikoinen ehdotus jos totta puhutaan.”

“Professori, minä pyydän! Jään teille henkeni velkaa. Olkaa kiltti ja auttakaa.”

Eino R. Muranen istui kylmää kiviseinää vasten täysin vaiti.

“Hyvä on, hyvä on. Olen teistä vastuussa enkä antaisi itselleni koskaan anteeksi, jos teille kävisi jotain siksi, etten ollut valmis antamaan kaikkeani.”

“Kiitos, professori, kiitos!”

“Tässä on kuitenkin yksi ongelma: käteni ovat sidotut.”

“Professori, minä… minä ajattelin että olisin voinut…suulla.”

“Voi lapsi kulta, tiedättekö te yhtään mitä puhutte? Vaan oikeassapa olette siinä ettei meillä taida olla vaihtoehtoja. Osaatteko te?”

“En minä ole koskaan miestä, mutta olen kyllä harjoitellut.”

“Millä?”

“Hieromasauvallani, professori.”

“Hieromasauvallanne? Millainen se on?”

“Se on sellainen keltainen, hieman kimmoisa…”

“Ei ei, höpsö. Tarkoitin muodoltaan. Muistuttaako se miehen anatomiaa? Tiedätte kuitenkin varmasti miltä erektiossa oleva penis näyttää?”

“Tiedän, ja kyllä, se on kuin penis, mutta kapeampi, koska minulla on niin tiu…”

“Kiitos, tämä riittää. Ei teidän tarvitse kaikkea minulle kertoa. Kuunnelkaa: avainasemassa on korona, siis terskan reuna, joka on erittäin herkkä, ja useimmilla miehillä – myös minulla – sen hyväily tuottaa suunnatonta mielihyvää.”

“Selvä. Kiitos.” Laura vastasi kuin saadessaan vastauksen kysymykseensä luennolla.

“Käytännön järjestelyt sujuvat kenties helpoiten ollessamme kyljillämme. Minä käyn tähän ja te saatte sitten hakea itsellenne mukavimman asennon.”

Professori Muranen kävi kyljelleen kylmään maahan. Laura asettui hänen viereensä jalat samaan suuntaan, mutta pää professorin lantion tasalla. Hitaasti Laura työnsi päätään kohti miehen ruumiista hohkuvaa lämpöä. Nuoret huulet tavoittivat ensin karvaisen alavatsan ja pian löysän siittimen. Varovasti Lauran suu avautui ja otti löysän lihakimpaleen sisäänsä. Hieman samalla imien hän työnsi kielensä esinahan alle kiinni terskaan ja alkoi sivellä sitä.

Hiljalleen vehje alkoi paisua ja esinahka vetäytyä, mutta täyteen mittaansa se ei ehtinyt ennen kuin Muranen avasi suunsa.

“Kuulkaahan Laura, täällä on kylmä ja tilanteemme on myös jokseenkin hämmentävä, eikä verenkiertonikaan ole enää nuoruusvuosieni tasolla. Pelkään siis hieman miehuuteni kunnon puolesta.”

“Tämä on oikein mainio, professori.” alhaalta kuului.

“Tarkoitin vain, että – anteeksi kieleni – kun laukean, olisi meille edullisinta, että – anteeksi taas – lastini olisi mahdollimman suuri ja ravinnepitoinen. Tämän taas voi saavuttaa kiihotukseni määrää lisäämällä. Olen ehkä hieman vanhanaikainen siinä suhteessa, että tällainen yksipuolinen tapahtuma ei siinä suhteessa tunnu samalta kuin kaksipuolinen tuntuisi.”

“Professori, ymmärsinkö nyt aivan oikein? Ehdotatteko, että… että…”

“Kyllä. Ehdotan, että siirrymme niinkutsuttuun 69-asentoon ja että te annatte minulle luvan hyväillä esimerkiksi klitoristanne kielelläni.”

“Kyllä se minulle käy, professori, jos se kerran auttaa teitä.”

“Teidän auttamisestannehan tässä on kysymys, mutta auttamalla teitä autan luonnollisesti itseänikin.”

“Ai niin, vielä eräs seikka.” professori Muranen lisäsi.

“Voisitteko nuollessani äännellä aivan kuin nauttisitte toiminnastani? Pyydän anteeksi tökeröä pyyntöäni, mutta minun on tärkeä voida eläytyä tilanteeseen.”

Professorin puhuessa Laura oli kääntynyt toisin päin ja työnsi nyt avattua haaroväliään Murasen naamaa kohti. Laura löysi oman, keskustelun aikana täyteen mittaansa kasvaneen kohteensa kun professorin lämmin hengitys vielä harhaili hänen sisäreisillään.

Pian kuitenkin Laura tunsi märän kielen ensimmäistä kertaa elämässään klitoriksellaan. Tahdottomasti kosketuksesta värähtäessään hän päästi myös tukahtuneen huokauksen. Tunne oli uskomaton ja Laura tajusi kuinka paljon oli sitä kaivannut. Ei niinkään itse kosketusta, sen hän osasi itsekin, kuin sitä, että kosketuksen antaa joku muu, omasta tahdostaan ja hyvää tarkoittaen. Vaikka teko ei tällä kertaa ollut tarkalleen ottaen aivan vapaaehtoinen, Laura unelmoi suljetuin silmin kuinka tämä arvokas akateemikko olisi oikeasti halunnut nuolla häntä, ja tunsi tästä ajatuksesta sellaista kiihotusta, jota ei edes tiennyt olevan olemassa.

Muuten täysin äänettömässä luolassa kuului vastavuoroisen tyydyttämisen litiseviä ääniä, kun vangit urakoivat pakonsa valmisteluksi. Välillä sekaan eksyi nuoren naisen korkeaäänisiä tukahdutettuja huudahduksia.

“Hyvää työta Laura, nuolette mainiosti ja tuo ääntelynne on erittäin autenttista.”

“Professori, älkää lopettako!”

“Oletteko muuten tietoinen, että teillä ei ole lainkaan karvoitusta täällä?”

“Professori!”

Enempää sanoja ei tullut, kun Eino R. Muranen tajusi keskustelun huonon ajoituksen ja jatkoi assistenttinsa lipomista. Lauran lantio liikkui rytmikkäästi, kuin hänen naamaansa rakastellen. Lisäksi tyttö ei ollut yhtään huono nuolemaan ja selvästi otti koronavinkin tosissaan. Muranen tiesi ettei pystyisi pidättelemään enää kauaa ja siemennestetilavuuden maksimoimiseksi alkoi kiihdyttää kielensä liikettä. Juuri kun hän oli tuntemassa point of no returnin koittavan, nuoleminen yhtäkkiä lakkasi ja Laura alkoi vavahdella.

Laura oli taivaassa. Kylmä kivilattia ja pimeä luola kuolemanvaaroineen olivat jääneet taakse, kun hänen opettajansa ja esimiehensä oli antanut hänelle orgasmin. Ja millainen orgasmi se olikaan! Omin sormin Laura ei ollut koskaan saanut samanlaista tunnetta. Hänellä oli mielessään vain nautinto ja mies, joka sen oli aiheuttanut.

Ajatus professorista kuitenkin veti Lauran vastentahtoisesti takaisin todelliseen maailmaan, jossa Murasen liukas elin oli karannut hänen suustaan ja Laura tajusi huutaneensa suoraa kurkkua.

“Laura kiltti, ihan vähän vielä.” kuului heikko ääni.

Vain lyhyen ajatusketjun jälkeen Laura otti taas professorin suuhunsa ja alkoi vimmatusti hieroa kielenkärjellään terskan alareunaa. Ehti kulua vain hetki, kun professorin hyvin epämääräisten ääntelyiden saattelemana penis alkoi nytkiä ja Laura käänsi päätään niin ettei tavara lentäisi suoraan kurkkuun. Tytön suu tuntui täyttyvän lämpimästä limasta, mutta vastoin hänen pelkojaan se ei ollut Lauran mielestä kuvottavaa. Kun pikkuprofessorin tila tuntui vakaantuneen Laura nielaisi koko satsin kerralla.

“Sepäs oli virkistävää, vai mitä sanoisitte? Täytyy sanoa että teidän tekniikkanne – sekä nautinnon esittämisenne – oli erittäin hyvää, enkä itseasiassa muista koska olisin viimeksi ejakuloinut noin runsaasti. Mahdollisesti juuri vuonna 1969!”

“Professori, en minä esittänyt. Minä aidosti pidin siitä. Kiitos.”

“No, sittenhän me olemme tasoissa ja kaikki on hyvin.” professori naurahti kuivahkosti, ja jatkoi vakavammalla äänellä:

“Yrittäkäämme nukkua, sillä aamusta on varmasti tuleva raskas niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toivottavasti pystytte laihuudestanne huolimatta olemaan palelematta. Tulkaapa minun vatsaani vasten, niin pienennämme lämmönhukkaamme.”

Laura kääntyi taas ja asettautui professori Murasen eteen, selkä kiinni tämän vatsaan. Unta ei tarvinnut kummankaan kauaa odotella.

Aamu koitti ja vangit herätettiin kylmästi kepillä tökkien. Kivi oli siirretty luolan suulta ja aamun valossa professori näki kaappaajiensa julmat katseet.

“Nyt sitä mennään, Laura”, professori kuiskasi, kun heidät kiskottiin jaloilleen ja riuhdottiin luolasta ulos.

Ulos oli kokoontunut koko heidät kaapannut terroristiryhmä. Voimakasrakenteiset ja häikäilemättömän näköiset miehet istuivat puoliympyrässä, jonka keskellä oleva suuri matala kivipaasi näytti uhrauspaikalta paljon enemmän kuin professori Muranen tai Laura olisivat halunneet itselleen myöntää. Heidät talutettiin paadelle istumaan, ja he huomasivat olevansa jonkinlaisen heimopäällikön edessä.

“Loppunne on koittanut, vääräuskoiset! Kohtaatte luojanne turmeltuneen yhteiskuntanne mukaisesti.”

Päällikkö nousi istuimeltaan ja nosti suuren ryhmysauvansa päänsä päälle.

“Esiaviollinen seksi!” hän mylväisi. “On koituva nykymaailman turmioksi. Ensin hajoavat perheet, sitten koko yhteiskunta.”

“Ja te saatte toimia esimerkkinä.” hän sanoi ja virnisti häijysti viitaten samalla vieressään seisovan ja videokameraa pitelevän miehen suuntaan.

“Huora, selällesi siitä, kuten arvollesi kuuluu. Ja vanha sika siihen lihan päälle, älä väitä ettei haluttaisi.” heimopäällikkö jatkoi. “Tiedätte kyllä ettette te siitä paadelta kuitenkaan hengissä lähde.”

Muranen katsoi asisstenttiaan, Laura katsoi professoriaan.

“Ei hätää, minulla on ajatus.” professori sihautti vaimeasti hampaidensa välistä. “Mutta ikävä kyllä meidän täytyy mennä raakalaisten tahdon mukana vähän aikaa.”

Sanattomaksi jäänyt neito ei kauhusta jäykkänä tiennyt mitä ajatella, mutta luotti tuohon turvalliseen mieheen. Hän, jos kuka, saisi heidät hengissä pois. Nuori nainen kävi selälleen ja ilman eri käskyä levitti irvokkaasti haaransa.

Eino Muranen katsoi assistenttiaan ensimmäistä kertaa kunnolla vangiksijoutumisen jälkeen. Alaston nuori nainen kävi urheasti pelkonsa hilliten kylmälle kivelle makaamaan. Tämän kiinteät rinnat painuivat rintakehää vasten, vain vähän leviten. Kätensä tyttö asetti vatsalleen, joka alas päin mentäessä muuttui ensin kapeaksi lantioksi ja lopulta pitkiksi siroiksi jaloiksi.

Pian nuo jalat koukistuivat ja levisivät, paljastaen Muraselle ja onnekkaammalle osalle katselijoista karvattoman välikön, johon edes sänki ei ollut ehtinyt. Ajeliko tyttö maastossakin?

“No niin, pukki. Hommiin siitä.” päällikkö komensi pieni into äänessään.

“Minä.. minä en ole vielä valmis.” professori Muranen sopersi pienellä äänellä.

“Eiköhän tuo puoliammattilainen osaa auttaa.” päällikkö jatkoi, kunnes muutti äänensä kuolemanvakavaksi. “Nyt sinne jalkojen väliin, tai filmaamme sinun sijastasi keihäs toisena osapuolena.”

Muranen teki työtä käskettyä ja asettui nopeasti käsillään tukien polvet maassa etunojaan tytön päälle, perinteiseen lähetyssaarnaajaan.

“Laura…” hän sopersi nololla äänellä.

Terävä assistentti ymmärsi välittömästi tehtävänsä ja tarttui professorin löysästä ja kurttuisesta elimestä käsillään kiinni. Pienet sormet tekivät haparoiden edestakaista liikettä, esinahkaa nupin päällä vedellen. Kun vähän verta virtasi paikalleen, Laura kastoi toisen kätensä sormet syljellään ja alkoi hieroa näillä suoraan edellisyönä oppimaansa herkkää paikkaa. Tämä teki nopeasti tehtävänsä, ja Eino oli valmis rituaaliin.

Kun professori alkoi herrasmiehenä havuta kielellä kastelemillaan sormilla Lauran alapäätä, heimopäällikkö murahti.

“Seis! Käsi pois ja sisään vaan. Tämän kuuluu sattua.”

Eino ei uskaltanut uhmata arvaamatonta julmuria vaan vilkaisi anteeksipyytävästi allaan makaavaa assistenttiaan. Tämä kuitenkin hymyili yllättävästi, ja kun Muranen ohjasi tärisevällä kädellään elimensä litimärille häpyhuulille, hymyn syy selvisi. Nuoruuden viriiliys 1 – ilkeä heimopäällikkö 0.

“Laura, minä pistän sen sisään. Älä pelkää, kerron kohta lisää.” professori sai taas kuiskattua niin, ettei kukaan varmaankaan nähnyt huulten liikkuvan.

Professori Muranen alkoi työntyä sisään, mutta tyttö oli tiukka. Vaikka liukastus varmasti oli riittävä, ahdas kolo painoi miehen keppiä erittäin intensiivisesti. Muranen kuvitteli jopa tuntevansa tylsän tasaisen seinämän sijaan kaikki rypyt ja nypykät mitä luonto oli Lauralle rakentanut.

Laura sai munaa! Sekavien ajatusten keskellä tuo oli voimakkain. Pelko seksin kivuliaisuudesta oli vaivannut niin, että ensimmäisen kerran kokeillessa jännitys oli puristanut paikat niin kiinni, ettei oma etusormikaan mahtunut. Ahkeralla harjoittelulla hän oli saanut pienimmän kaupasta löytyvän dildon tyydyttämään itseään, mutta nyt, epätodennäköisistä asetelmista kaikista epätodennäköisimmässä, hänellä oli sisällään normaali penis.

Kauhu oli kadonnut Lauran tuntiessa limaisen nupin pillun reiällä. Hän tiesi, että professori olisi hellä ja aiheuttaisi vain hyvää. Kun kimpale oli sitten alkanut painua sisään, Laura oli täysin uusien nautinnon aaltojen vuoksi unohtanut vähätkin pelkonsa. Näin penis pääsi tyveensä asti sisälle, milli milliltä Lauralle väreitä lähettäen.

Seksi siis sujui teknisesti, akateemikon liikutellessa luisevaa takamustaan hitaasti ylös ja alas. Laura pysyi tiukkana, ja yhtään vähäisemmällä kosteudella sisäänmeno olisi varmasti sattunut. Nyt se tuntui valtavan hienolta. Tuntemus oli todella voimakas, eikä kokeneellakaan ketulla olisi mahdollisuuksia taistella sitä vastaan kauaa. Lauran kiihkeä voihkinta myös pahensi tilannetta, sillä tyttö teeskenteli paitsi todella aidon oloisesti myös todella äänekkäästi. Suunnitelma oli pantava täytäntöön.

“Laura?”

“Aa- aaah aaah”

“Laura, Laura hei, kuuntele”

Assistentti jatkoi nautintonsa julistamista, mutta siirsi katseensa jostain toisesta ulottuvuudesta professorin silmiin, viestittäen näin kuuntelevansa.

“Minut todennäköisesti pyritään tappamaan siemensyöksyn hetkellä tai heti sen jälkeen, kun olen heikko ja tiedoton ympäröivästä maailmasta. Teemme siis niin, että teeskentelenkin hyvin äänekkäästi orgasmia, mutta koska en menetä havaintokykyäni varaudun siihen mitä tulee, mikä on luultavasti päällikön ryhmysauva. Sitten emme muuta voi tehdä kuin juosta.”

Huomaamaton nyökkäys.

Seksi jatkui vielä muutaman työnnön, kunnes Muranen iski itsensä niin syvälle kuin mahtui, sopersi; “Laurahh ihanaaaa” muka ääni orgasmista väreillen, ja lysähti tytön päälle.

Liikkeen erittäin hyvin näkevällä ääreisnäöllään Eino havaitsi jotain olevan tulossa kohti. Nuoren atleetin lailla tämä yhdellä liikkeellä veti kivikovan heppinsä ulos Laurasta, tarttui tätä vyötäisiltä ja veti heidät molemmat pois ryhmysauvan iskun alta.

Täysin ällistyneeltä heimolta meni hetki tajuta asioiden erittäin yllättävä käänne. Laura ja professori olivat jo kymmenen metrin päässä juoksemassa, kun ensimmäinen heimolainen tajusi lähteä perään.

Painavien keihäiden kanssa ei edes koulutettu soturi juokse niin nopeasti kuin ihminen hengenhädässä. Kuin ihmeen kaupalla karkurien onnistuikin eksyttää takaa-ajajat ja piiloutua puuskuttaen pieneen kallionkoloon.

“Piru teidän loistavan esityönne periköön, penikseni on vieläkin erektiossa, haitaten juoksemistani. Voisitteko kääntyä selin – olen hieman ujo itsetyydytyksen ollessa kyseessä – niin voin korjata tilanteen muutamalla liikkeellä.” professori sanoi täysin asiallisella äänellä.

“Professori, älkää.”

“Laura hyvä, ymmärrättehän, että meidän löydetään pian, ja joudumme uudestaan juoksemaan. Emme voi odottaa luonnollista laskeumaa, johon voi mennä, kun kerran olette alasti läsnä, aika pitkä aika.”

“Professori, antakaa minä otan teidät vielä sisääni!”

“Laura -”

“Professori, minä pyydän! Teidän peniksenne tuntui aivan käsittämättömän ihanalta, ja jos kuolen tänään niin haluan ainakin kuolla onnellisena, tyydytettynä.”

“Minun täytyy valitettavasti myöntää, että ajattelin itse itsekkäästi samaa. Teillä on poikkeuksellisen kireä ja siten miellyttävän tuntuinen vagina, joka saa miehen kuin miehen nopeasti täysin tyhjäksi. Jos vain olette kostea.”

“Kyllä minä olen” Laura vastasi. “Käykää selällenne, professori.”

“Kertokaahan, Laura, miten te osasitte kostua niin nopeasti hädän hetkellä?” professori Muranen kysyi selällään maaten.

Laura konttasi professorin ylle, ja asetti elimen suuaukolle lähtövalmiiksi.

“Professori, ajattelin että saisin seksiä mieheltä, jota olen jo kauan himoinnut.

“No, sepäs on…sepäs on ilahduttavaa kuulla.”

Penis painui sisään.

Viikon kuluttua yliopiston neuvotteluhuoneessa professori Muranen kaatoi kahvia itselleen ja “heimopäällikölle”.

“Olipa taas aikamoinen mirri tälläkin kertaa. Mistähän yliopistolla riittää näitä?” Eino sanoi lähinnä itselleen.

“Ja se näyttää videoillakin hyvältä, niinku epäilemättä tänä iltana toteat. Mun suosikkikohta on kun siellä viimeisessä luolassa laukeat sen rinnoille.”

“Heh joo. Siitähän voisi pistää jonkun kappaleen selviytymisoppaaseenkin, ravinteita imeytyy ihon läpi tai jotain? Onhan se muuten takaisin paikallaan?”

“Siellä se on kirjaston hyllyssä, seuraavan assarin löydettävänä.”

“Loistavaa. Ja rahat ovat normaalin menettelyn mukaisesti menneet tilille. Amatöörinäyttelijöiksi olette kyllä tosi vakuuttavia. Ajattelin muuten, että jos seuraavalle reissulle palkkaisi kaksi assaria.”

4 kommenttia viestissä: “Professori Muranen”

  1. pilkunlemmiskelijä says:

    Uskottavuutta tarinalta vei että nimitit professoria akateemikoksi. Niitä on kuitenkin aika vähän.

  2. Astanque says:

    MasterJonathan: Olen kategoriasta samaa mieltä, mutta ei tämä oikein muihinkaan tuntunut sopivan. Kaipaisin kategoriaa “Outo muttei ällö”

  3. vamecum says:

    wow, hauska ja hyvin tehty. Loistavaa työtä.

  4. MasterJonathan says:

    Yksi sana: Omituinen. 😀 En näin eka lukukerran jälkeen oikein osaa arvioida tätä.

    Teksti on laadukasta, joskin tältä nimimerkiltä sitä osaa odottaa ja vaatiakin. Tarinaa kuljetetaan keskustelulla. Yllättävän toimivaa, mutta kyllä on dialogi omituista.

    Ja olihan siinä lopussa koukku. Mutta tämä oli alkuperinkin niin erikoinen, että en tiedä kaivattiinko sitä enää. Bin Laden Lapin metsien perukoilla kun kuulostaa kutakuinkin yhtä uskottavalta kuin akateemikon huijauksen läpimeneminen. 🙂

    Ehdottamat plussat omaperäisyydestä ja mielikuvituksesta. Jo pelkästään siksi, miksi ihmeessä kategoria ”Arkipäivän seksiä”? Tää kun ei ole arkipäiväisyyttä nähnytkään…

Kommentoi

top