search
top

Tyhjä elämäni?

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (39 votes, average: 3.74 out of 5)
Loading...

—LUKU 1 – Ritarini—

Lisäsin heiluvassa taksissa huulipunaa ja kirosin mielessäni lähiösomisteeksi väkisin väännettyjä mukulakivikatuja. Taksi hidastui ja kuljettaja osoitti sormella PUB-kylttiä. Reilu nelikymppinen, hieman sänkinen kuski tehosti elettään kysymyksellä: ”Tuonneko halusitte?”

Napsautin korkin kiinni ja sujautin huulipunan laukkuuni. ”Kyllä, kiitos!”, vastasin.

”Onkohan neiti ihan varma?”, kuljettaja kysyi epäluuloisesti. ”Tuota… tarkoitan teidän näköisenne hienon naisen ei uskoisi viihtyvän tuollaisessa paikassa”. Mies oli selvästi vaivautunut, mutta niin ihastuttavan kohtelias ja huomaavainen.

Olin varsin tietoinen kontrastista minun ja pubin välillä. Pubi oli läävä. Juottola. Sen näki jo päällepäin. Kolmenkympin hienoisesti ohittaneena, erään varakkaan perheen ainoana tyttärenä, minulta ei ollut koskaan puuttunut mitään – ja annoin sen näkyä.

Kauppakorkea oli ollut minulle saneltu itsestäänselvyys, ja sen myötä alati lisääntyvät pestit perhekonsernissa. Tajusinhan minä etten ollut kauppiksessa omista ansioistani, saati työssäni soveltuvuuteni ansiosta. Ainoana lapsena oli selvää että isä kaavaili minusta seuraajaansa.

”Kiitos huolenpidosta, mutta paikka on ihan oikein!”, vastasin kuljettajalle hymyillen. ”Mitä jos kuitenkin antaisit puhelinnumerosi, niin voin soittaa kun tarvitsen kyydin pois?”, lirkuttelin kuin neito hädässä ritarille.

Lirkuttelu tepsi ja kuljettajani ojensi käyntikortin. Pikkutakkinen ritarini ponnahti maksun jälkeen aukaisemaan minulle oven. ”Todellinen laatukuljettaja”, ajattelin, ja loin häneen flirttisen hymyn noustessani autosta.

Pimenevässä syysillassa saappaitteni korot kopsahtelivat jalkakäytävällä. Pubin ulkopuolella, pienessä puuaitauksessa röhnötti pari laitapuolen kulkijaa röökillä. Oven vieressä joku lähiöruusu kaulaili poikaystäväänsä. Laitapuolen äijät tuijottivat lähestyvää olemustani lasittuneesti. Luulisi siihen jo tottuneen, mutta edelleen se tuntui kiusalliselta!

—LUKU 2 – Lähiö ja prinsessat—

Pubin sisällä oli rauhallista. Suomirokin taustoittamana astelin baaritiskille. Paikassa ei luonnollisestikaan ollut narikkaa, joten taittelin pitkän päällystakkini baarituolin selkänojan yli. Asetuttuani istumaan kehtasin vilkuilla ympärilleni ja totesin olevani huomion keskipiste. Erotuin joukosta kuin nunna prätkäkerhokokouksessa.

Olin varsin tietoinen että kovalla rahalla hankittu d-kuppivarustukseni törrötti pystymmässä kuin kenenkään teinitytön aidot rinnat ikinä. Ja olihan ne varteeni nähden hieman liian isot. Ehkä ei olisi pitänyt laittaa ihan niin avonaista puseroa. Samaa seikkaa näytti pohtivan myös baarin koko muu asiakaskunta.

Kaikesta maallisesta hyvästä ja kaikista etuoikeuksista huolimatta, olin yksinäinen. En siksi ettenkö olisi voinut asettua jonkun lukuisista miehistäni vaimoksi, vaan koska luonteeni kyllästyi juppeihin alta aikayksikön. Jetsetiin sopi myös harvinaisen huonosti kyltymätön nymfomania, joka oli tehdä minut hulluksi! En pannut pahakseni itse panetusta, mutta sen hoitamiseen kului miehiä enemmän kuin jaksoin muistaa.

Olin jo vuosia sitten väsynyt oman piirini bisnesmiehiin ja heidän kanssa vehtailuun. Pesän jakaminen heille oli aina sosiaalinen ja ammatillinen peli, joka välillä vahvisti ja välillä heikensi asemaani. Loppupelissä heistä jokainen pyrki kuitenkin vain yhdistämään huvin ja hyödyn; perseen ja perintörahat!

Onneksi Helsingin laitamilla riitti lähiöitä, ja lähiöissä baareja. Hyväksi onnekseni näissä baareissa notkui ehtymätön varanto raksa-, työ-, asentaja- ja ihan puhtaasti työttömiä miehiä! Ainakaan vielä en ollut joutunut koluamaan samaa baaria kahdesti löytääkseni jonkun rassaamaan himokasta simpukkaani.

Ryhdikkään nonchalantisti baarituolilla istuen tarkkailin pubin asiakkaita saalistani etsien. Läheisessä pöydässä pari H&M-helyin koristeltua lähiöprinsessaa arvostelivat minua painokelvottomin sanankääntein. Hajamielisesti hymyillen pyöritin sormella toista timanttikorvistani.

Vasemmalla muutaman parikymppisen kundin seurue mittaili minua katseillaan ja kävi kiivasta keskustelua keskenään. Takanani, seinän vieressä vakioasiakas latasi jukeboksiin ”Marraskuun”. Baarin äärioikealla nukahtamispisteessä oleva kaveri oli kiinnostuneempi juomastaan kuin minusta. Taisi hän hiljakseen välillä sanoakin tuopilleen jotain.

Baarimikon katse oli häiritsevän tarkkaavainen. En voinut olla miettimättä tunnistiko hän minut. Ainakin toistaiseksi olin säilynyt vailla lehdistön raastavaa huomiota. Siitä huolimatta olin varsin tietoinen että nimeni oli tunnettu kautta maan ja puuhistani saisi herkulliset lööpit. Pelasin riskipeliä maineellani. Se kiihotti minua entisestään!

Sormeni kiertäessä halvan viinilasin reunaa uppouduin hetkeksi pohtimaan mihin kukin kanssa-asiakkaani voisi suostua jos lupaisin hänelle miljoonan. Olin ylimielinen, mutta en antanut sen masentaa itseäni.

Jos vääntäisin baaritiskille tortun niin jukeboksimies varmasti söisi sen siitä rahasta. Nuoret kollit panisivat todennäköisesti toisiaan siitä summasta. Tai ainakin kahdesta millistä. Lähiöprinsessat panisivat toisiaan strap-oneilla peppuun jos maksaisin. Päätin kuvitella hetken miltä se näyttäisi.

Hymyilin lähiöprinsessoille ja nostin maljaa. He supisivat keskenään ja toinen vilautti kieltään ja v-merkkiä. Mielessäni ladoin pöytään lisää fyrkkaa; ”vuorotellen perseeseen ja suuhun”, mietin. Yritin epätoivoisesti hillitä kikatteluani.

Kuumankostea erite jalkovälissäni muistutti minua siitä mitä olin vailla. Parikymppiset kollit olivat liian nuoria makuuni, joskin heiltä saisi ehkä reippaat kyydit. Ties vaikka kimppaakin. Baaritiskin päässä nuokkuva, oluttuopin kanssa keskusteleva, asukki tuskin nousisi itse, saatikka hänen munansa. Baarimikko oli töissä, hänelle suotakoon työrauha. Ulkoa palaava lähiöruusu pokineen piti tiukasti miehensä huomion itsessään lupaamalla ties mitä hoitoa jahka kotiutuisivat. Huokasin hiljaa jukeboksin soittaessa ”Autiotalon” viimeisiä säkeitä.

Laitapuolen veijarit palasivat tupakalta. Miesten riisuessa päällystakkinsa silmääni pisti toisen työpusakka, jossa oli isäni konsernin logo. Mieshän oli jo valmiiksi palkkalistoillani. Hymyilin hiljaa – Bingo!

—LUKU 3 – Tahdonvoimaa—

Seurasin vierestä baarimikon kanssa neuvottelevaa palkollistani. Hänen röökikaverinsa näytti menneen vessaan. ”Panu” kuului juovan piikillä, eikä baarimikko vaikuttanut halukkaalta jatkaa piikkiä enää. Horjumisesta päätellen piikki oli muutenkin jo ylipitkä.

Panu vaikutti rentulta. Pubin kanta-asiakkaaksi oli harjoiteltu vähintään parikymmentä vuotta. Tukka oli sekaisin ja ohentunut, parta ajamatta, työvaatteet päällä pubissa. Herkkä nokkani haistoi työpäivän hien metrien päähän.

Panu vaikutti kuitenkin riskiltä äijältä. Roteva kroppa, suuret karheat kädet ja jämäkät liikkeet kielivät miehisyydestä. Olkoonkin että viinan kyllästämän kehon tasapaino oli ajoittain vähän kateissa. Hänen pitkä ja vahva olemuksensa ei tullut oikeuksiinsa baaritiskiin kaksin käsin nojatessa. Sitäpaitsi, jos hän oli työsuhteessa, oli oletettavaa ettei hän ollut ihan viinan pehmentämä – ainakaan vielä!

Kaivoin laukustani Virginia Slims-savukkeen ja asetin sen naisellisesti sormenpäitteni väliin. Nousin, keräsin tavarat syliini ja astelin Panun viereen. Baarimikko tuijotti epäuskoisena.

Panu ei noteerannut minua vaikka olin jo kiusallisen lähellä. Miehen edessä, juuri ja juuri tavoittamattomissa siintävä oluthana vei huomion.

”Miten voisin kilpailla alkoholin kanssa?”. Ajatus sai minut nykäisemään paitapuseron etumusta alaspäin paljastaen aivan liika cleavagea.

”Anteeksi…. Kuulin että halusit juotavaa”, aloitin. ”Mitä jos mä tarjoaisin?”

Baarimikon silmät laajenivat epäuskoisena. Panu kääntyi tuijottamaan minua kännisen laiskasti. Tulkittuaan näkemänsä kasvot ensin naispuolisiksi, Panun katse siirtyi decolteelleni. Ja siellä se myös pysyi dialoogin ajan.

”Ööö, tota….”, Panu vastasi ja nielaisi röyhtäisyn. ”Siis, joo…. Maksan kyl takas kuhan palkka ja silleen…”, lause muuttui mutinaksi josta oli mahdoton saada selvää.

”Voisitko vastapalvelukseksi tarjota mulle tulta kun unohtui kotiin”, lirkuttelin avuton tyttö-ilme kasvoillani. ”Tuu ulos röökille!”, ehdotin, ja toin Virginia Slimsin näytösluontoisesti huulilleni. Baarimikko ei edes yrittänyt peitellä hämmennystään.

Hetken Panun viinanhöyryiset aivot punnitsivat edessä keimailevan miljoonapanon ja seuraavan tuopin välillä. Lopulta mies tarttui syöttiin.

Ulkona tupakka-aitauksessa sytytin savukkeeni Panun sytkäristä. Sain tosin jahdata hänen heiluvaa kättänsä tovin että sain tupakan hehkumaan. Panu nojasi kaiteeseen ja tuijotti välillä minua, välillä pubin ovea. Elkeet olivat epävarmat. Ihan kuin hän ei tietäisi miten olla. Tunsin melkein äidillistä sääliä miehen selvästikin harkitessa tekikö hänen enemmän mieli naista vai kaljaa. Eniten tunsin kuitenkin vihaa siitä, että hän halusi jotain muuta kuin minua!

Tajusin että häviäisin vertailussa tuota pikaa joten vedin henkoset ja astuin lähemmäs. Tulin kiinni Panuun, selkeästi hänen reviirilleen. Hän seisoi aavisuksen kumarassa ja silti jouduin katsomaan häneen ylöspäin. Vaikka olinkin luvannut tarjota oluen, katsoin parhaaksi ettei hän joisi enempää. Promilletaso oli nyt jo rajatapaus. Lisäpolttoaine voisi tehdä hänet aivan käyttökelvottomaksi

”Kuulehan Panu, mä haluun sua ihan vitusti.”, töksäytin ja vedin päälle toiset henkoset niin viettelevästi kuin suinkin pystyin. ”Haluun et panet mua!”

Panun silmät laajenivat viiveellä. Kyllä viesti meni perille – se vain liikkui hitaasti. Hän katsahti pubin ulko-ovea ja sitten minua. Vielä kerran pubin ovea ja kysyi sitten puuroutuvalla äänellä: ”Entä kalja?”

Nauroin aidosti huvittuneena. ”Otetaan ärrältä! Missä asut?”

—LUKU 4 – Lemmenpesä—

Perillä Panun kerrostalokaksiossa odotti varsinainen läävä. Pyykkiä lattialla, likaa kaikkialla, tyhjiä olutpulloja ja sänky petaamatta. Keittonurkkauksessa oli ilmeisesti kaikki talon ruoanlaittovälineet likaisina tiskipöydällä. Onneksi en tullut siivoamaan!

Panu nojasi hiljaa eteisen seinään sillä välin kun riisuin takkini naulakkoon ja saapikkaat jalastani. Agent Provocateurin stay-upien pohjat liimautuivat tahmeaan lattiaan joka askeleella. Yökötti!

Panun silmät olivat kiinni, ja hetken jo pelkäsin hänen nukahtaneen pystyyn. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Sipsutin oikopäätä makuuhuoneeseen.

Potkaisin Panun vaatteita syrjään lattialla jotta löytäisin omani kun tulisi lähdön aika. Riisuin silkkipuseron ja hameen. Stringitkin saivat lähteä. Käteeni suljin laukustani kondomin. Päälle jäi vain stay-upit ja koristeelliset rintaliivit. Kupit vedin valmiiksi rintojen alle, paljastaen suuret vaaleahkot nännipihat. Huusin Panua makkariin.

Vaikka olinkin syntynyt kultalusikka suussa, kroppa oli hankittu kovalla työllä! Puolenkymmentä personal traineriä oli testatu ennenkuin se oikea löytyi. Kynnet, kädet, jalat, hiukset, iho, kasvot olivat kaikki alansa huippujen ylläpitämiä. Rinnat kirurgin veistämät, kasvot lievästi kohotettu ja iltameikki tutun kosmetologin poikkeusylityöllä loihtima. En hävennyt kroppaani tippaakaan.

Känninen Panu ilmaantui oviaukkoon ja seurasi pieni viive kun hänelle selkisi ettemme olleetkaan hakeneet ärrältä sitä pussikaljaa. Ymmärrettyään että olut oli jo menetetty ja enää vittua olisi tarjolla, Panu hoiperteli päin ja oli kaataa meidät molemmat lattialle.

Minun kannattelemanani hänen onnistui kumartua ja imaista oikea nännini suuhunsa. Panu imi kuin nälkiintynyt vasikka! Nännien käsittely oli kovakouraista ja teki kipeää. Siitä huolimatta minua panetti niin että pilluani tykytti.

Tein virheen vetäessäni syvää henkeä. Näin läheltä Panun ominaishaju pääsi oikeuksiinsa ja minua puistatti. Toisella kädellä tuuletin ilmaa kasvojeni edessä ja toisella yritin lieventää silikonieni pahonpitelyä laihoin tuloksin.

Kovakourainen käsittely oli pakko saada loppumaan joten kellautin Panun selälleen sängylle. Aikailematta aukaisin vyön ja vedin työhousut polviin. Riuhtaisin edestä kellastuneet kalsarit työhousujen jatkeeksi hieman ällöttyneesti.

Panu yritti kouria rintojani lisää, mutta kännisen tähtäystä oli helppo väistää. Olin salaa toivonut että hänellä olisi ollut seisokki valmiina ettei minun tarvitsisi koskea tuohon virtsalle, hielle ja ties mille haisevaan kyrpään. Se kuitenkin vain makasi toisella reidellä elottomana. Elottomana ja haisevana kuin tienposken raato!

Huokaisin ja kurotin runkkaamaan tuota vähintäänkin luonnonmukaista kalua. Panu ääntelehti nautinnollisesti ja toisteli: ”Joo… joo….”. Alistin jälleen munkkini Panun puristeluille. Mitä tahansa jotta saisin lerssiin eloa!

Siitin paisui käsittelyssäni vaivalloisesti jos lainkaan. Siinä ei riittäisi jäykkyyttä työntää vesilasilliseen saatikka hoitamaan minut. Kirosin hiljakseen kun kumarruin ottamaan suihin tuota raatoa. Kunhan muutaman kerran sylkäisin suuhuni kertyneet limaisat aromit sängyn viereen lattialle, oli lihatikkari jo lähes salonkikelpoinen.

Etuoikeutetussa arkielämässäni olin havainnut seurapiireistä löytämieni miesten jakautuvan karkeasti kahteen ryhmään; hienohelmoihin ja pikkupomoihin. Hienohelman lihanpala kovettui itsestään, löysi tiensä vaginaan, laukesi ja poistui vaivihkaa pesulle kokonaan käsin koskematta. Vaikka arvostinkin siisteyttä, oli liika aina liikaa.

Pikkupomot taas tykkäsivät petipuuhissa pomotella. Yleensä pomottelun sisältö oli varsin ennalta arvattava; ”runkkaa sitä, ime sitä, niele sitä!” Tähän ikään mennessä tiesin varsin hyvin että kyrvät, eritteet ja spermat maistuvat erilaiselle. Toiset maistuvat suolalle, toiset tunkkaiselle. Toisten sperma oli kuin vedellä laimennettu maito, toisten kuin suolalla maustettu Eri-Keeperi. Itse pääsin helpoimmalla kun suljin makuaistimukset kokonaan ulkopuolelle ja vain lutkutin. Panun kohdalla ruumiistairtautumistaitoni oli koetuksella.

Panu innostui suuhoidostani ikihyväksi. Lyhyen kännisen kehumisen jälkeen hän keksi tukastani repien runkata kaluaan suullani. Närkästyneenä sylkäisin pötkön suustani ja läpsin hänen kätensä pois frisyyristäni.

”Vittu!” huudahdin äkäisesti. ”Jos haluat saada vielä yhtään tänään niin pidä perkele kädet poissa mun hiuksia repimästä!”. Panu katsoi minua avuttomasti ja epäluuloisena. En odottanut vastausta vaan jatkoin imuttelua.

Panu oli niin kännissä ettei siitä kyrvästä kovaa tulisi millään imemisellä. Tyydyin lopputulokseen. ”Kuin hyytelöllä täytetty kortsu”, mutisin itsekseni.

”Täh?”, Panu havahtui.

”Vittu mä haluun sua nyt” satuilin ja rullasin kondomin Panun huojuvalle tornille. Kädellä suoraksi tukien hyppäsin itse perään.

—LUKU 5 – Yksi, kaksi, kolme—

Panun murahdellessa allani ratsastin itselleni pikaorkun. Voihkin ja pyöritin klitorista sormillani kun seivästin itseni puolijäykkään pötkäleeseen yhä uudelleen ja uudelleen. Ensiapuorgasmin laannuttua jäin pyörittämään lantiotani hiljakseen Panun päällä.

Panu ei uskaltanut koskea minuun aiemman älähdykseni jälkeen. Vaikka esimerkinomaisesti vaivasin rintojani ja venyttelin nännejäni toisen orgasmin nousukiidossa, mies ei tehnyt elettäkään. Vasta kun ohjasin hänen karheat kouransa herkkusäkeilleni sain käteni vapaaksi keskittyä taas klitoriksen laukaisuun.

Olin kyllä jo työtehtävissäni tottunut miesten avuttomuuteen. Mokailu vain korostui nuoren naispatruunan edessä. Oli suorastaan kiusallista miten kokenutkin uraohjus menetti aloitekykynsä jos sitä uhkaili bonusten menetyksellä tai miksei potkuilla. Ehkäpä senkin takia tykkäsin suosia naisia lähimpinä avustajinani. Panun paimentaminen haluamaani suoritukseen ei ollut minulle mitenkään uutta saati yllättävää.

Toinen orgasmi saavutti minut ensimmäistä hitaammin. Se oli syvempi, tummempi, tahmeampi. Pasmat olivat selkeästi oikkarissa klitoriksen ja nännien välissä. Kosketus yhteen aiheutti kipinöintiä muissa. Ja Panun auttavien käsien avulla kaikkien yhtäaikainen härnääminen sytytti lopulta hallitsemattoman tulipalon.

Huolellisemmin valmisteltu toinen orkku piti hyväilyssään kauemmin kuin ensimmäinen. Kouristelin, kynsin, huokailin ja puristelin. Huuliani lipoen annoin lopuksi Panun parrun vain oleilla sykkivän luolani puristuksissa kunnes roihu sisälläni hiipui.

Kellahdin ihanan raukeana pois pukilta. Ilotikku ei ollut vieläkään ihan kova, mutta yritti jo seisoa itsekseen lähes pystysuorassa. Hyvä puoli kännisissä miehissä on että jos he saavat munansa pystyyn niin eivät taatusti laukea ennen aikojaan, jos sittenkään. Jälkihehkun kuumottaessa rinnassani ihastelin Panun reilua jortikkaa. Käskin Panua panemaan minua kovaa!

Panu oli jo hieman virkeämpi ja nousi jalkojeni väliin povilleen aavistuksen jämäkämmin. Ähersipä vielä oikein tyynynkin perseeni alle. ”Ihailtavaa aloitekykyä”, tuumin hymyillen. Sitten seiväs ampui taas pilluni perukoille.

Kolmas orgasmi oli jo tiukemmassa. Vaikka kuinka venytin nännejä filtterin mittaisiksi ja vatkasin paisunutta klitorista, en saanut raivo-orkkua.

Pikkuhiljaa, kuin ämpäriä täyttäisi lusikalla, tunsin tutun hohteen alkavan jalanpohjistani nousten kohti lanteitani. En tajunnut Panun tekemisistä sinä aikana yhtikäs mitään. Enkä suoraan sanottuna välittänyt! Keskityin vain itseeni. Kaipa hän porasi punahehkuvaa piirakkaani. Hän olisi voinut työnnellä minuun vaikka kaktusta ja olisin silti vaatinut lisää!

Lopulta saavutin kolmannen huipun. Se poksahti kuin ilmapallo jättäen minut lainehtimaan vapauttavalle nautinnon aallokolle. Ihanien jälkimaininkien huuhtoessa kehoani tunsin kaukaisesti miten Panun kalu poistui aukinaisena huohottavasta tulipunaisesta vitustani. En välittänyt. Makasin vain tyynenä ja rentona hädin tuskin tietoisena missä olin.

—LUKU 6 – Viemärirassi—

Zen-olotilani katkesi odottamattomaan yllätykseen kun venyttävä kipu räjähti ahterissani. Huusin täyttä kurkkua enkä säästellyt kirosanoja!

”VITTU!! Pois mun perseestä! Helvetin helvetti!”, huusin ja sadattelin niin että naapurikin varmaan tuli tietoiseksi että seinän toisella puolen oli vaihdettu kaistaa luvatta.

Pelästyneen oloinen Panu riuhtaisi kankensa suolestani alta aikayksikön. Valitettavasti nirvanani oli jo menetetty. Sen tilalla oli tykyttävä, jomottava särky jonka voi kokea vain, kun joku tunkee kurkun kokoisen kangen perseeseesi yllättäen, kovaa ja vähän väärässä kulmassa.

”…mää luulin et sää halusit…” Panu sopersi hiljakseen. ”Sori”.

Kuin korvatakseen erehdyksensä Panu sujautti muitta mutkitta äsken perseeni halkaisseen parrunsa vittuni perukoille aloittaakseen taas rivakan höyläämisen.

Huusin ja huidoin Panun alla kuin syötävä. Haukuin ja tönin paskassa uitettua kikkeliä pois pimpistäni. Aivan kuin hanurini rikkominen istumakelvottomaksi ei olisi riittänyt, piti vielä mennä sotkemaan varma hiivatulehdus etupuolelle!

Selitettyäni perinpohjaisesti ja kovaäänisesti mikä idiootti Panu oli, vedin syvään henkeä ja katselin polvillaan huojuvaa miestä. Melkein kävi sääliksi. Huokaisin ja muistutin itseäni käydä seuraavana päivänä apteekin kautta.

”No vittu!” Jos kerran oot persemiehiä niin pane sitten sinne!”, tokaisin välinpitämättömästi. ”On vaan kohteliasta kysyä ensin, saatana!”

En varsinaisesti ollut suunnitellut rusinareiän aukaisua täksi yöksi. Totta puhuakseni annoin sitä suht harvoin. Johtuiko pyhimpäni raottaminen Panulle sitten tunteista häntä kohtaan? Ei saatana! Nautin saadessani nöyryyttää ihmisiä! Nautin vallankahvassa olemisesta. Mikään ei antanut sellaista valtaa kun jatkuva mielensä muuttaminen. Ja minä haistoin mahdollisuuden ohjata epävarma Panu-poloinen yhä kauemmas epätietoisuuden suohon.

Panu kömpi polvillaan takaisin asemiin ja mutisi koko ajan soria ja vittua. Nostin jalat koukkuun vatsani päälle ja rentouduin. Vaikka minua oli toki aiemminkin pantu B-rappuun, oli se aina vaan tukalaa aluksi. Kokemukseni myötä tiesin että tunkeutumista helpotti pieni vastaponnistus, kuin olisin tarpeillani.

Ihmettelin miten tällä kertaa kesti niin kauan löytää suklaapuotiini, kun äsken oli osunut kertalaakista. Kädellään ohjaten ja saatanaa hokien Panu haki maaliaan. Koska rauhallinen tähtäily ei tuottanut tulosta, päätti Panu vaihtaa taktiikkaa. Muutaman vikkelänvoimakkaan sokkojunttauksen jälkeen Panu osui kuin osuikin syvälle paskalinkooni. Huusin toistamiseen.

—LUKU 7 – Suggestion voima—

Hiljennyin tuijottamaan likaista makuuhuoneen kattoa sen aikaa kun nihkeä, jomottava ja kivulias paskahätä tunkeutui suolessani kiellettyyn kulkusuuntaan. ”Miten hitossa se on saanut puolimetrisen rasvatahran makkarin kattoon”, mietiskelin kun kakkahätä muutti kulkusuuntaa perseessäni. Huokaisin äänekkäästi…. Se ei ollut nautinnon huokaisu.

Panu yliarvioi sekä kiihottavuutensa että peräsuoleni liukkauden sillä hellä lämmittely loppui siihen huokaisuun. Siitä edespäin minulle paiskattiin parrua kakkoseen urakkapalkalla!

Saatuani aidot kivunkiljahdukset hallintaani päätin itsepintaisesti saattaa toimituksen nopeasti finaaliin. Aloitin pornoleffamaisen perspanoshown josta hollywoodkin olisi ollut kateellinen. Livoin huuliani, pyöritin nännejäni, vatkasin klitoristani ja sanailin rivosti minkä kerkesin. Huusin ”mä tuun!” viidesti kahden minuutin sisällä ja kehuin Panun panotaitoja niin että itseänikin nolotti. Esitykseni innoittamana Panu junttasi minua hiki roiskuen.

Esitykseni ei tuottanut Panulle tavoittelemaani pikaista siemensyöksyä. Olin toivonut hänen ruikkivan äkisti jotta koettelemukseni tulisi nopeaan päätökseen ja pääsisin soimaamaan Panua nopeasta laukeamisesta. Olin niin ilkeä!

Sen sijaan panoesitykseni tepsikin minuun! Näytteleminen ei kuulunut vahvuuksiini, mutta siitä huolimatta vakuutin lopulta itseni siitä että sodomia oli varsin mukavaa. Vain nihkeä hankaus suolessani muistutti että ruoansulatuskanavani loppupätkää käytettiin muuhun tarkoitukseen kuin mihin se oli suunniteltu.

Panun sotkiessa minua valuvalla hiellään, vatsanpohjassani orasti uusi orgasmi. Kipu ja jomotus oli jo tiessään. Kolmen sormen sujauttaminen tussuuni kosteudenhakureissulle oli viimeinen niitti. Vielä yksi orgasmi purskahti valloilleen ja unohdin tyystin pitää tekomekkalaa.

Sitä orgasmia kesti ja kesti. Ynisin kyynel silmäkulmassa ja joka kerta kun luulin sen loppuvan uusi tersksanrynnistys suolenmutkaani heijasti painetta myös klitorikseni sisäpinnalle. Ellei Panu olisi lopulta väsähtänyt ja vetäytynyt suolestani, olisin varmaan vielä aamullakin nauttinut anaaliorgasmistani.

”Tuu päälle”, Panu sopersi kännisesti ja tuki munaansa kahdella sormella pystymmäksi. Räkäisin kuuluvasti höyryävään, haisevaan mulkkuun ja tein työtä käskettyä. Seivästin takaporttini kyykkyasennossa Panun kaluun.

Keinuin hiljakseen Panun kangella ja nautin omaan tahtiin. Perverssi litinä ja ilmatörähdykset täyttivät huoneen. Tekokakkahätä teki tuhmasti hyvää. Ei hyvää kuten klitoriksen hyväily tai suklaan syönti, vaan hyvää kuten pitkän lenkin viimeinen kilometri tai bikinivahaus, sen jälkeen kun kirvely on lakannut.

Silmät ummessa menetin ajantajuni. Jossain vaiheessa Panu oli passivoitunut täysin. Hän vain makasi silmät kiinni. Havahduin pehmenneen kyrvän lurpsahtaessa pepustani märän ilmapierun saattelemana. Hämmennyin ja nousin ratsailta.

—LUKU 8 – Muistoja ja memoja—

Panu oli nukahtanut. Raskaasti hengittäen ja kalu pikkuhiljaa pehmeten hän nukkui kuin pieni lapsi. Haiseva, likainen, hoitamaton, känninen, iso, pieni lapsi!

Huoneessa leijaili paksu panohaju. Kämpän luontainen tunkkaisuus melkein peittyi kiiman tuoksuun. Melkein. Kermana kakussa tunsin hissukseen leviävän paskan lemun tulevan Panun suunnasta. ”Olisi varmaan pitänyt käydä kakkosella ennen”, tuumin olankohautuksen kera.

Vilkaisin ryppyyntyneen kondomin peittämää kyrpää. Juuressa, karvoituksen seassa, kalua kiersi ruskea limainen lätäkkö josta valui noro lantion yli patjalle. Tuo minut neljästi laukaissut penis oli kuin lumikuorman taittama nuori koivu keskellä ruskeasuota. Isoksi käyneen kondomin poimuissa oli muutama lusikallinen eilistä ruokaani. Arvelin homman olevan nyt tässä.

Perseeni alla tukena olleeseen tyynyyn oli hankautunut ruskeaa liisteriä. Sitä tyynyliinaa ei taatusti enää saisi puhtaaksi. Tai, väliäkös sillä! Tuskin Panu sitä muutenkaan ikinä pesisi! Myhäilin ilkikurisesti. Olkoot noin! Onpahan jotain mitä muistella kun joskus herää! Hyvästiksi pyyhkäisin vielä kerran vakoni tyynyn puhtaaseen puoleen ettei ulostemönjä tahraisi arvosukkiani.

Poimin vaivihkaa tavarani lattialta ja suuntasin vessaan alapesulle. Pikapesun jälkeen suoristin sekoittuneet hiukset, soitin minut tuoneelle taksikuskille ja suljin Panun asunnon oven perässäni.

Hiljaisessa, koleassa aamuyössä sytytin Virginia Slimsin. Vedin syvät henkoset ja tunsin kuuman savun kiemurtelut keuhkoissani. Viileä öinen tuulenvire tunkeutui hameeni alle. Tuntui kuin se olisi tuulettanut aukinussitut reikäni pohjiaan myöten kylmällään. Jossain sisimmissäni kuuma savu ja kylmä ilma sekoittuivat tuudittaen minut raukeaan olotilaan.

Savuke huulessa näpyttelin kommunikaattoriini memon maanantaiksi: ”YT:t Panun yksikössä. Vähennystarve: vähintään 1 henkilötyövuosi”. Napsautin kommunikaattorin kannen kiinni ja vedin tämän illan syvimmät henkoset. En ollut Panulle vihainen. En ollut häneen pettynyt. En tuntenut mitään. Olin vain niin ilkeä.

Taksin takapenkille istuuntuminen muistutti terävästi Panusta. Taksimatkan ajan istuin vuoroin toisella ja vuoroin toisella pakaralla. Muistoni Panusta kiteytyivät lievään peppukipuun… ai niin, ja tulevaan hiivatulehdukseen! Näpytin äkkiä toisen memon apteekkikäynnistä kun vielä muistin.

Taksikuskin peilin kautta luoma vilkaisu sai minut kääntämään katseeni häpeissäni. Sillä hetkellä lupasin itselleni etten enää ikinä tekisi mitään tällaista. En enää koskaan antautuisi himoilleni enkä tyydyttäisi pikkumaista sieluani viattomien ihmisten kurjuudella. En olisi ilkeä enkä käyttäisi valtaani väärin.

Kysyin taksikuskilta mitä hän tekisi huomenna…

6 kommenttia viestissä: “Tyhjä elämäni?”

  1. Jere says:

    Meidän firman omistajan tytär on kanssa hemmoteltu ja ylituunattu blondinarttu. Se ei oo järjestänyt Mulle varastotyöstä potkuja, mutta panettaa kyllä estoitta itseään! Ei ole isukilla aavistustakaan, kuka prinsessaa köyrii………..

  2. buumanni says:

    Oli ammattitaitoisen tekstiä. Ihan kuin joku taitava sanaseppo nyt jollain sapattivapaalla olisi intoutunut oikein irrottelemaan. Näin se pitää ollakin.

  3. mister says:

    Hyvin kirjoitettu. Tarina imi mukaansa ja jaksoin lukea joka sanan.
    Jotakin puuttui kuitenkin, en tiedä mitä, joten neljä tähteä.

  4. Trickster says:

    MJ tiivisti taas hyvin tämän tarinan. Itse tykkään vähän erityyppisistä tarinoista, mutta tässä tarinassa oli sellaista raadollisuutta ja realismia, että kateeksi käy. Kieli oli kauttaaltaan rikasta ja “virkistävän” erilaista. Minua englanninkieliset sanat eivät haitanneet, ne vain korostivat päähenkilön juppielämäntapaa, vähän kuin Amerikan Psykossa.

    Minusta tuntuu, että sinulla on hihassa enemmänkin tarinoita ja osaat kirjoittaa varmaan erityyppisiäkin tarinoita. Tätä tarinaa en jatkaisi, sillä se on juuri hyvä näin. Tarina on kerrottu, siihen ei ole minusta tarpeen lisätä mitään.

    Ja hienoa muuten, että jaksat kommentoida muiden ihmisten tarinoita useammalla kuin kahdella tai kolmella sanalla. Tänne tarvitaan muitakin kommenttaattoreita kuin MJ, Fr11kk1 ja minä 🙂

    Tervetuloa sivustolle ja kirjoita ihmeessä lisää.

  5. MasterJonathan says:

    Härski. Irstas. Likainen. Törkeä. Ah, niin maukasta settiä. 4,5 tähteä. Puolikas putosi muutamasta englanninkielisestä jotka eivät mielestäni istuneet kokonaisuunteen.

    Kiitos tarinasta.

  6. dupadupaduu says:

    Loistavaa. Paras teksti täällä.

Kommentoi

top