search
top

Sierramies

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (24 votes, average: 3.17 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Koitin kuvailla tytön taustoja tässä melko perusteellisesti, sillä tuosta tytöstä olisi tarjolla monenlaista tarinaa. Katsotaan, saisko muitakin tarinoita julki, tai löytyykö ylipäätään kiinnostuneita. Tämä tarina on kaukaisesti tositapahtumiin perustuva, toisin sanoen väritetty versio totuudesta.

Koko elämäni ajan perheeni oli muuttanut parin vuoden välein paikkakunnalta toiselle. Minun oli aina helppo tutustua ihmisiin ja olin aina suosittu, mihin ikinä muutimmekaan. Tilanne muuttui, kun muutimme erääseen pikkukylään samana kesänä, kun aloitin seitsemännen luokan.

Yläaste. Se oli yksi niistä ikäkausista, kun teinilapsen ajatuksenjuoksu tuntui aivan liian monimutkaiselta aivokapasiteettiin nähden, joten muutto ja kavereiden vaihtuminen tuntui tällä kertaa ylivoimaiselta. Alkuun en oikeastaan edes halunnut sopeutua. Kapinoin muuttoa vastaan ja halusin todistaa äidille, että tällä kertaa en saisi uusia kavereita uudelta paikkakunnalta. Samalla yritin pitää sitkeästi yhteyttä entisiin kavereihin, joilla oma elämä ja entiset yhteiset harrastukset jatkuivat muuttumattomina. He pysyivät ennallaan, minä muutin. Ajan kuluessa yhteydenotot vähenivät ja loppuivat lopulta kokonaan. Jäin yksin.

Uudessa koulussa minua ei varsinaisesti koskaan kiusattu. Voisin heittäytyä uhriksi ja kertoa, kuinka minua syrjittiin: Minulle ei puhuttu ja jäin aina missä hyvänsä ryhmäjaossa viimeiseksi. Joskus muiden puheensorina taukosi, kun astuin huoneeseen, mutta useinmiten olin muille täysin näkymätön. En kuitenkaan heittäydy uhriksi, sillä oikeastaan minun oli silloin helpompi vetäytyä omaan rauhaan, kuin yrittää kuulua joukkoon uudella paikkakunnalla, jossa kaikki muut jo tuntevat toisensa. Oli helpompi lukittautua vessaan piiloon välituntien ajaksi, kuin istua hiljaa koulunkäytävällä ja toivoa, että minun olemassaoloni unohdettaisiin. Lopulta oli helpompi lintsata koulusta ja vääreentää äidin nimmari poissaolotodistukseen, kuin mennä kouluun ja kohdata toinen ihminen. Viihdyin yksin itseni kanssa.

Äiti oli onneksi paljon pois kotoa ja sain elellä yksinäisyydessäni aivan miten halusin. Kehitin mitä uskomattomampia fantasioita ja unelmoin tulevaisuudesta. Samalla nuori seksuaalisuus alkoi heräämään ja opin käyttämään mielikuvitusta apuvälineenä oman mielihyvän tuottamiseen. Kaipasin jotain, mitä en voinut silloin ymmärtää. Koin jotain, mille ei ollut silloin olemassa sanoja. Nyt sen ymmärrän: Olin kiimassa ja kaipasin miehen kosketusta.

Niihin aikoihin meille tuli kotiin nettiyhteys. Olin nähnyt muiden tyttöjen hihittelevän atk-luokassa jollekin ”kissin chatille”. Se oli paikka, jossa kuka tahansa pystyi esiintymään kenenä tahansa tai jopa omana itsenään ja tutustumaan muihin aivan yhtälailla aitoihin persooniin. Vihdoinkin minulla oli kotona mahdollisuus kokea edes jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä (kunhan vaan opin käyttämään tuota silloin niin uutta kummallista nettiä).

Elämääni oli tullut uusi valonpilkahdus, enää ei tarvinnut viettää kaikkea vapaa-aikaa yksin unelmoiden. Nyt oli juttukavereita lähettyvillä mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Toki useinmiten törmäsin niihin yleisimpiin kysyttyihin chattikysymyksiin, mutta välillä pystyi vaihtamaan ihan oikeitakin lauseita, jopa ajatuksia. Välillä meni sopivasti kevyen (eikä ihan niin kevyen) flirttailun puolelle, niin että hymy nousi huulille ja pimpissä värähteli. Aika pian tulikin jo sopiva tilaisuus tapaamiselle.

Sinä keväisenä maanantai-aamuna en mennytkään kouluun. Pakkasin repun ja pyöräilin valtatien varteen bussipysäkille. Pyörän piilotin huolellisesti pusikkoon. Bussikuski ei onneksi edes ihmetellyt, miksi 13-vuotias tyttö haluaa arkena kesken koulupäivää lipun kaupunkiin. Välillä kuski tosin vilkuili minua peilistä, jolloin sydän tykytti kiinnijäämisen pelossa. Ajattelin, että näytän ehkä lukiolaiselta, joka on myöhästynyt aamun ekasta bussista ja menossa myöhässä sinne lukioon. Olin ikäisekseni hyvin kehittynyt ja vartaloltani olisin ehkä voinutkin käydä lukioikäisestä. Meikkiä en ollut koskaan käyttänyt, enkä edes hiuksia värjännyt, mutta olin luontaisen kaunis juuri sellaisena. Pitkät kiharat vaaleat hiukset olivat tänään valtoimenaan. Paidan värin olin valinnut korostamaan sinisiä silmiä ja lähes virheetöntä ihoa. Valkoiset farkut ja korolliset sandaalit toivat näyttävästi esiin kiinteän takapuolen ja pitkät reidet.

Tukahduttava jännitys laukesi hetkeksi, kun löysin kaupungista juna-aseman ja oikean junan kohti Jyväskylää. Junassa koin olevani kypsä nuori nainen, olinhan juuri selvinnyt pulssia nostattavasta seikkailusta, vaikkakin matka kohti aikuisuutta oli hädin tuskin päässyt alkuun. Jyväskylässä minun oli määrä tavata joku mies, jolla olisi harmaa sierra. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä sierra tarkoittaa, enkä ollut sitä kehdannut kysyä. Olisi ehkä pitänyt kysyä, sillä mitään muuta tuntomerkkiä en miehestä tiennyt. Ehkä se on joku vaatemerkki? Ainahan sitä voisi palata tyhjin käsin kotimatkalle, jos ei vastassa olisikaan ketään harmaaseen pukeutuneena.

Junassa kuulutettiin sen saapuvaksi seuraavaksi Jyväskylään. Muistan edelleen, miten pikkujutut voivat aiheuttaa nuoressa mielessä lähes ylivoimaista jännittämistä. Muistan jännittäneeni, että entä jos olen menossa väärästä ovesta ulos ja laituri onkin toisella puolella junaa. Tai mikä pahinta, jos se sierraan pukeutunut mies katsoo sillä hetkellä junaan ja näkee, kun odotan vääränpuoleisen oven edessä. Nuorena oli rohkeutta tehdä kaikkea typerää, mutta ei ollut rohkeutta nauraa itselleen.

Laiturilla oli mies vastassa. Hän ei ollut pukeutunut harmaaseen, mutta haki katseellaan selvästi minua. Katselin hahmoa kaukaa. Lyhyt, hieman paksumman puoleinen mies, jolla toisessa korvassa rengas ja puoliksi hihan alle piiloutunut tatuointi käsivarressa. Keräsin kaiken rohkeuteni ja kävelin suoraan kohti miestä. Puolivälissä katseet kohtasivat ja näin miehen huokaisevan. ”Sinähän olet todella upea.” Sen jälkeen olin entistä rohkeampi ja ennen kaikkea olin varma itsestäni sekä kaikesta, mitä tulisi tapahtumaan.

Elämäni ensimmäiset treffit. Menimme ajelulle sierralla (niin minulle tosiaan selvisi, mitä sierra tarkoittaa). Mies ei paljoa puhunut, minä koitin parhaani mukaan viedä keskustelua eteenpäin. Lopulta luovutin ja keskityin miehen katselemiseen. Mitä enemmän mieheen olin yrittänyt tutustua, sitä komeammaksi mies mielessäni muuttui. Tarkemmin katsottuna kasvonpiirteet näyttivät jopa ihan söpöiltä hämärässä autossa. Tummat silmät tuijottivat liikennevalojen vaihtumista samalla, kun toinen käsi sääti musiikkia kovemmalle. Havahduin tutkailuistani kuin sähköiskun saaneena, kun käsi siirtyi autostereoilta reidelleni. Sillä hetkellä roihahdin palamaan sellaisiin liekkeihin, mitä en pystynyt ymmärtämään. Miehen oli ilmeisen vaikea tulkita jähmettymistäni. Hiljaa hän hivutti kätensä hieman ylemmäksi, jolloin automaattisesti hieman avasin reisiäni. Taas käsi pysähtyi. En ollut varma, tekeekö mies kiusaa, vai eikö hän uskalla jatkaa pidemmälle. Liikennevalot vaihtuivat vihreiksi ja matka jatkui.

Menimme miehen asunnolle. Vasta asunnollaan mies alkoi rentoutumaan ja rupattelemaan niitä näitä. Mies tarjosi minulle oluen ja otti itsekin. Olut maistui suorastaan pahalta, mutta join sen samaan tahtiin miehen kanssa näyttämättä, etten ole koskaan aikaisemmin kaljaa juonut. Rupattelun lomassa mies ikään kuin ohimennen siirsi kätensä reidelleni. Reaktioni oli sama, kuin autossa istuessamme. Tällä kertaa laitoin oman käden miehen käden päälle, ettei se vaan katoaisi. Käsien kosketus toisiinsa sai meissä aikaan ketjureaktion, jota emme pystyneet enää hillitsemään. Pieni osa ihoa vasten toisen ihoa tuntui lupaukselta jostain, jota ei voisi koskaan saada tarpeekseen. Mies laittoi molemmat kätensä vyötärölleni ja veti minut suudelmaan. Huulilla maistui kalja ja sillä hetkellä opin rakastamaan kaljan makua. Hitaasti vietellen mies opetti minut suutelemaan yhä kiinteämmin, ottamaan kieltä ja antamaan kieltä. Maistoin peitellyn tupakan maun ja halusin lisää. Suudelma yltyi raivoisaksi vaatimukseksi ”anna lisää, anna lisää…” Mies oli opettanut minut suutelemaan, ja se oli siihen mennessä ainoa keino, jolla osasin ilmaista hiljaiset vaatimukseni.

Miehen kädet olivat siirtyneet paitani alle ja ennen, kuin huomasinkaan, oli hän jo vapauttanut rintani kiristävistä liiveistä. Mies hyväili rintojani ja kuiskasi ”sua ei voi saada tarpeeksi”. Minusta tuntui ihan samalta. Yksikään suudelma tai mikään kosketus ei enää tuntunut riittävältä, halusin enemmän ja vielä enemmän. Mies työnsi minut seisomaan eteensä ja riisui farkkuni. Seisoin hämärässä huoneessa ainoastaan pikkuhousut päälläni ja odotin miehen seuraavaa liikettä. Aika pysähtyi. Mies piirsi sormellaan pikkuhousujen rajat iholleni. Jokainen sormen sivallus jäi kihelmöimään paljon ihoa syvemmältä. Lopulta mies koski läpimäräksi kastuneiden pikkuhousujen päältä pilluani, jolloin syvältä sisältäni alkoi huimauksen tunne ja jouduin tukeutumaan istuvaan mieheen. Mies veti minua syliinsä ja puristi tiukasti.

Mies käänsi minut selälleni ja riisui samalla pikkuhousuni kokonaan. Minä tein pyytävän eleen, jonka mies heti ymmärsi ja otti omatkin vaatteensa pois. Tartuin miehen käsivarteen ja vedin hänet päälleni. Vartalon paino omani päällä tuntui niin hyvältä, että tahtomattani jouduin voihkaisemaan. Mies kohottautui hieman ja tunsin hänen peniksen aivan lähellä pilluani. Mies ohjasi elintä turvonneiden häpyhuulien väliin ja kohotin lahtiota vaistomaisesti kohti miestä. Mies painoi itseään yhä tiukemmin kohti häpyäni ja tunsin paineen kasvavan. Se ei vaan mennyt sisään, eikö sen pitäisi mennä sinne sisään?

Mies loittoni vielä hiukan ja survaisi sormensa suoraa pilluuni. ”On muuten aika tiukka tyttö”. En tiennyt, oliko se hyvä vai paha asia. Ilmeisesti aika paha, koska penis ei mahtunut sinne. Oloni alkoi tuntumaan epämiellyttävältä ja mies laittoi jo toista sormea liian tiukkaan reikääni. Yritin peitellä epämukavaa oloani, eihän tässä vaiheessa enää voisi perääntyä. Kohotin uudelleen lantiotani ja pyysin katseellani miestä uuteen yritykseen. Mies sovitti peniksen kärjen huolellisesti huulille ja työntyi. Miehen paksu kulli lipsahti jälleen reijän ohi ja mies alkoi turhautumaan. Mies siirsi toisen kätensä kurkulleni ja kähisi: ”Taidat kaivata vähän rajumpia otteita”. Tunsin paineen kurkullani kasvavan samaan aikaan, kun mies survoi rajusti sormia sisääni. Kaksi sormea – kolme sormea – neljä sormea. Toinen käsi kuristi kurkkuani niin, etten saanut pihahdustakaan kuuluviin. Mielessäni huudan, kuinka kovaa sattuukaan, mutta purin huultani ja ajattelin tämän olevan välttämätöntä pillun venytystä, koska muuten ei seksi onnistu. Ajantaju katoaa, tällä kertaa jokainen hetki tuntuu tuskaiselta. Yritin keskittyä kuristukseen, jotta en tuntisi kuinka kipeältä alapäähäni survoutuvat sormet tuntuivat.

Mies hellitti kuristusta juuri kun olin menettämässä tajuntani. Hän kuitenkin jätti kätensä lepäämään kurkkuni päälle pitäen minut aloillani ja huomasin hänen suunnittelevan uutta yritystä. Rukoilen onnistumista, jotta pääsisin nolosta tilanteesta. En rukoillut siksi, että pelkäisin kipua, vaan siksi, että pelkäsin epäonnistumista. Penis luiskahtaa jälleen kerran reijän ohi. Se oli viimeinen yritys. Lopuksi mies työnsi jälleen kerran sormensa pilluuni ja läimäytti kipeästi reidelleni. ”Noniin tiukka tyttö, lähdehän jo menemään siitä.”

2 kommenttia viestissä: “Sierramies”

  1. tytynen says:

    Kiitos kommentista. Kieltämättä tästä voi tulla lukijalle hieman “huijattu olo”. Huomaan itsekin, että tämä töksähtää aika tylysti kesken. Pistetään se ekan kerran piikkiin. Eiköhän jatkossa ole kuitenkin luvassa vähän niitä kovempiakin toimia.

  2. k says:

    ihan kiva, ehkä seuraavassa pääsisit vähän kovempiin toimiin asti?

Kommentoi

top